KKO:1986-II-31
- Asiasanat
- Avioliittolaki, Omaisuuden ositus
- Tapausvuosi
- 1986
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S85/97
- Taltio
- 741
- Esittelypäivä
Osituksessa puolisoa ei voida velvoittaa luovuttamaan toiselle puolisolle enemmän kuin mitä on tarpeen, jotta tämä saa puolet avioliittolain 100 §:ssä tarkoitetun omaisuuden arvosta.
I-jaosto
AL 100 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanteen perusteena oleva ositus
Asianajaja X, joka oli määrätty pesänjakajana toimittamaan ositus avioeroon tuomittujen A:n ja B:n välillä, on 2.6.1982 toimittamassaan osituksessa vahvistanut asianosaisten pesän yhteiseksi säästöksi 330.042 markkaa. Tähän määrään sisältyi muun muassa B:n omistamat Asunto Oy Masalanrinteen osakkeet n:o 1 - 100. Osituksen mukaan A sai osakkeet 250.000 markan arvoisina ja suoritti B:lle tasinkona 86.520 markkaa.
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
B on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että hän osituksen jälkeenkin omistaa jo aikaisemmin yksin omistamansa edellä mainitut osakkeet, ja että hänet oikeutetaan suorittamaan A:lle pesänjakajan määräämä tasinko rahassa.
Raastuvanoikeuden päätös 13.6.1983
Raastuvanoikeus on todennut, etteivät asianosaiset olleet ositusmenettelyn aikana voineet sopia siitä, kumpaiselle B:n omistamat osakkeet tulevat. Siten osituksen toimittaneella pesänjakajalla oli avioliittolain 103 §:n nojalla ollut oikeus määrätä osakkeiden luovuttamisesta A:lle. Raastuvanoikeus on sen vuoksi hylännyt B:n vaatimuksen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 7.11.1984
B:n haettua muutosta raastuvanoikeuden päätökseen hovioikeus on tuomiossaan lausunut, että B:llä, joka omisti Asunto Oy Masalanrinteen osakkeet n:o 1 - 100 Kirkkonummen kunnan Masalan kylässä ja jonka tuli osituksessa luovuttaa omaisuutta, oli lupa avioliittolain 103 §:n 1 momentin nojalla huolimatta siitä, että osituksen toimittaminen oli määrätty pesänjakajan tehtäväksi, mainittujen osakkeiden asemesta, jotka hän tahtoi itse pitää, antaa rahaa osakkeille osituksessa määrätyn arvon mukaan, ja että B oli kohtuullisessa ajassa ilmoittanut pesänjakajalle haluavansa antaa osituksessa A:lle rahaa osakkeiden asemesta. Sen vuoksi hovioikeus on määrännyt, että osituksessa B:lle oli tuleva Asunto Oy Masalanrinteen osakkeet n:o 1 - 100, arvoltaan 250.000 markkaa, ja osituskirjassa mainittu muu omaisuus, arvoltaan 95.478 markkaa, eli pesän varoista yhteensä 345.478 markkaa, josta vähennettiin osituskirjassa mainitut laina ja korot 16.977 markkaa, joten B sai pesän varoista yhteensä 328.501 markkaa, ja että A:lle oli tuleva osituskirjassa mainittu pankkitalletus 1.541 markkaa sekä tasinkona B:ltä pesän ulkopuolisista varoista 163.480 markkaa. B:n oli siten maksettava A:lle, paitsi eräitä korvauksia, pesän ulkopuolisista varoista 163.480 markkaa.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
A on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut kysymyksessä olevien osakkeiden osalta hovioikeuden tuomion kumoamista ja pesänjakajan toimittaman osituksen pysyttämistä. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. B:lle on myönnetty valituslupa 1.3.1985. B on antanut pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
B omistaa Asunto Oy Masalanrinteen osakkeet n:o 1 - 100. Osituksessa hänen tulee luovuttaa tasinkona omaisuutta A:lle, mutta häntä ei voida velvoittaa luovuttamaan enemmän kuin mitä on tarpeen, jotta A saa puolet avioliittolain 100 §:ssä tarkoitetun omaisuuden arvosta. Tätä tasinkoa pesänjakaja ei ole määrännyt.
Jutun asiakirjoista ei myöskään ilmene, että B olisi osituksessa tarjonnut tasingosta A:lle välitöntä rahasuoritusta. Ilman A:n suostumusta hovioikeus ei olisi saanut avioliittolain 103 §:n 1 momentissa säädetyn rahasuorituksen asemesta perustaa velkasuhdetta tasingon suorittamista varten, vaan tasinko olisi, samoin kuin 43.000 markan vahingonkorvaus, välittömän rahasuorituksen puuttuessa tullut määrätä suoritettavaksi B:n osituksen alaisesta omaisuudesta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomio sekä kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Ositus palautetaan pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, af Hällström, Lindholm ja Roos