KKO:1985-II-143
- Asiasanat
- Liikennejuopumus, I Tieliikenne
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R85/104
- Taltio
- 2485
- Esittelypäivä
Oikeuslääketieteellisen päihdetutkimuksen mukaan A:n veren alkoholipitoisuus näytteenottohetkellä oli 0,42 promillea. Takaisinlaskennassa oli A:n teoreettiseksi veren alkoholipitoisuudeksi ajon aikana 1 tunti 5 minuuttia ennen näytteenottohetkeä saatu todennäköisesti ainakin 0,51 promillea. Kliiniset kokeet A oli suorittanut silmävärvekoetta lukuunottamatta virheettömästi. Kun muuta selvitystä ei ollut esitetty, takaisinlaskennalla määrättyä veren alkoholipitoisuutta ei yksinään voitu tällaisessa rajatapauksessa pitää riittävänä näyttönä siitä, että A:n veren alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen ollut vähintään 0,5 promillea. Syyte rattijuopumuksesta hylättiin.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Tampereen raastuvanoikeudessa
Virallinen syyttäjän on kertonut, että A oli 25.2.1984 Tampereella eri teillä kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana ollut ainakin 0,51 promillea. Tällä perusteella syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta rattijuopumuksesta sekä A:n määräämistä ajokieltoon ja velvoittamista korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskulut 224 markkaa.
Raastuvanoikeuden päätös 3.5.1984
Kuultuaan A:ta syytteestä raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 25.2.1984 Tampereella eri teillä kuljettanut henkilöautoa nautittuaan sitä ennen alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus näytteenottohetkellä kello 10.35 oli ollut 0,42 promillea.Veren alkoholipitoisuudeksi oli takaisinlaskennassa saatu 1 tunti 5 minuuttia ennen näytteenottohetkeä 0,51 promillea. Koska takaisinlaskennassa saatu veren teoreettinen alkoholipitoisuus perustui tilastolliseen laskentaan ja keskiarvoihin, joita A:n ei ollut osoitettu vastaavan, raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt rattijuopumukseen. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt syytteen.
Turun hovioikeuden päätös 3.12.1984
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
Virallinen syyttäjä on pyytänyt valituslupaa ja toistanut syytteen A:n tuomitsemisesta rangaistukseen rattijuopumuksesta. Valituslupa on myönnetty 8.3.1985. A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Oikeuslääketieteellisen päihdetutkimuksen mukaan A:n veren alkoholipitoisuus on näytteenottohetkellä ollut 0,42 promillea. Takaisinlaskennassa on A:n teoreettiseksi veren alkoholipitoisuudeksi ajon aikana eli 1 tunti 5 minuuttia ennen näytteenottohetkeä saatu todennäköiseksi ainakin 0,51 promillea. Kliiniset kokeet A on suorittanut silmävärvekoetta lukuunottamatta virheettömästi ja kliinisten toiminnanhäiriöiden kokonaismäärän on todettu olevan normaalitilan vaihtelun rajoissa. Kun muuta selvitystä jutussa ei ole esitetty, takaisinlaskennalla määrättyä A:n veren alkoholipitoisuutta ei yksinään voida tällaisessa rajatapauksessa pitää riittävänä näyttönä siitä, että A:n veren alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen ollut vähintään 0,5 promillea.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Nybergh, Hiltunen ja Aro