6.4.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hämeen lääninhallitukseen 10.9.1982 saapuneessa hakemuksessa A Oy oli pyytänyt lääninhallitusta määräämään täytäntöönpantavaksi Helsingissä 9.12.1981 annetun välitystuomion, jolla B oli velvoitettu suorittamaan yhtiölle välimiesoikeudessa aiheutuneista kuluista korvaukseksi 44.804 markkaa 70 penniä. Lisäksi hakija oli pyytänyt täytäntöönpanohakemuksesta aiheutuneiden kulujensa korvaamista.

Välitystuomio perustui B:n ja A Oy:n 12.12.1977 allekirjoittamaan sopimukseen, jonka mukaan B oli sitoutunut myymään yhtiölle sahatavaran jälkikäsittelyn pituuslajittelulaitoksen. B:n välimiesoikeudelle toimittaman kannekirjelmän mukaan rakennustöiden aloittaminen oli myöhästynyt ja myöhemmin kokonaan keskeytynyt A Oy:stä riippuvista seikoista. Tämän vuoksi B oli vaatinut välimiesoikeutta velvoittamaan A Oy:n suorittamaan B:lle vahingonkorvausta. Välitystuomiossa välimiesoikeus oli kuitenkin todennut, että A Oy:llä oli ollut perusteltu aihe ilmoittaa B:lle, ettei se tulisi ottamaan pituuslajittelijaa vastaan, ja tämän vuoksi hylännyt B:n kanteen sekä velvoittamaan B:n korvaamaan yhtiön kulut.

Selityksessään B oli pyytänyt lääninhallitusta hylkäämään täytäntöönpanohakemuksen, koska välitystuomio oli mitätön ja kun yhtiö oli ilmoittanut aikovansa panna vireille yleisessä tuomioistuimessa välitystuomiossa tarkoitetun asian selvittämistä koskevan kanteen. Välitystuomion B oli katsonut mitättömäksi, koska se oli annettu sitä varten määrätyn ajan umpeen kuluttua. Asianosaisten 12.12.1977 allekirjoittamassa kauppakirjassa oli nimittäin todettu että, mikäli ostaja ja myyjä ovat eri mieltä kauppaehtojen täyttämisestä, asian ratkaisee välimiesoikeus, jonka on tehtävä ja ilmoitettava päätöksensä kummallekin viimeistään 7.7.1978. Toiseksi B oli katsonut, ettei välityssopimusta ollut tarkasti selvitetty ja ettei sellaista koskaan ollut syntynytkään.

Lääninhallitus p. 16.12.1982 oli tutkinut asian ja todennut, että A Oy oli tehnyt välimiesoikeudelle väitteen välitystuomion antamisajan umpeen kulumisesta, mutta että välimiesoikeus oli hylännyt väitteen ja velvoittanut yhtiön vastaamaan kanteeseen. Välimiesmenettelyn oli pannut vireille B. Edellä kerrotuista syistä lääninhallitus oli katsonut, että välitystuomio ei ollut mitätön A Oy:lle tuomittujen kulujen osalta ja ulosottolain 3 luvun 16 §:n nojalla määrännyt ulosottomiehen täytäntöönpanemaan välitystuomion siltä osin kuin B oli tuomittu maksamaan yhtiölle oikeudenkäyntikuluja 44.804 markkaa 70 penniä. Lisäksi B:n oli korvattava yhtiölle täytäntöönpanohakemuksesta aiheutuneet kulut 500 markalla.

Turun HO, jossa B oli hakenut muutosta lääninhallituksen päätökseen, p. 6.7.1983 tutkinut asian ja katsonut, että välitystuomiossa tarkoitetun välityssopimuksen mukaan välimiesoikeuden olisi tullut tehdä ja ilmoittaa päätöksensä viimeistään 7.7.1978, mutta että tuomio oli annettu vasta 9.12.1981. Kun välitystuomio siten oli julistettu sitä varten määrätyn ajan mentyä umpeen, tuomio oli välimiesmenettelystä annetun lain 21 §:n 1 momentin nojalla mitätön. Sen vuoksi HO oli kumonnut lääninhallituksen päätöksen ja vapauttanut B:n hänelle määrätystä velvollisuudesta maksaa A Oy:lle oikeudenkäyntikuluja 44.804 markkaa 70 penniä ja korvata yhtiölle täytäntöönpanohakemuksesta aiheutuneita kuluja 500 markkaa.

Pyytäen valituslupaa A Oy haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. B ei antanut häneltä pyydettyä vastausta muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU