16.2.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A Oy:n suunnittelija B:tä vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 21.6.1977 oli jutun asiakirjoista havainnut, että patentti- ja rekisterihallitus oli 25.3.1974 myöntänyt B:lle hakemispäivästä 30.8.1965 alkaneeksi patenttiajaksi patentin N:o 47508 "Laitteisto kiviainesten lämmittämiseksi betoni valmistus varten" -nimiseen keksintöön. Patenttihakemusta koskevat asiakirjat olivat tulleet julkisiksi 1.7.1968 ja pantu nähtäväksi 31.8.1973, jolloin nähtäväksipanosta myös oli kuulutettu.

Patenttijulkaisun selitysosassa keksinnön mukaisen laitteiston oli ilmoitettu muodostuvan pystysuorilla seinämillä varustetun siilon alaosaan yhdistetystä imuaukollisesta keskipakoispuhaltimesta ja sen kanssa yhtenäisen rakenneyksikön muodostavasta lämmittimestä, jossa oli sopivimmin höyryllä lämmitettäviä putkia. Keksinnön tarkoitukseksi oli ilmoitettu poistaa aikaisemmin tunnetusta tavasta sijoittaa kiviainessiiloihin putkipattereista aiheutuneet epäkohdat, kuten kiviaineksen holvaantuminen, putkipattereiden rikkoutuminen, lämmityksen säädön vaikeus ja siitä johtuva kiviaineksen liikalämpeneminen ja rapautuminen sekä suuret perustamis- ja korjauskustannukset.

Ongelman ratkaisemiseksi oli patenttivaatimuksessa esitetty lajimääritelmän mukainen laite, jolle oli tunnusomaista, että ilmanpuhallin ja lämmitin oli muodostettu yhtenäiseksi rakenneyksiköksi, joka oli kiinnitetty kunkin siilon seinään holvauselimen kohdalle.

RO oli lausunut selvitetyksi, että ennen kanteenalaisen patentin hakemispäivää oli 15.9.1962 myönnetyn ja seuranneen lokakuun 31 päivänä julkaistun sveitsiläisen, hiekka- ja sora-aineksen kuivauslaitteistoa koskevan patentin N:o 364456 sisältämästä keksinnöstä tullut tunnetuksi kiviaineksen lämmittämiseen tarkoitettu laitteisto, jossa ilmanpuhallin ja lämmitin oli muodostettu yhtenäiseksi rakenneyksiköksi ja tuettuna erillisellä telineellä kiinnitetty siilon seinään holvauselimenä toimivan peitelevyn kohdalle. Vaikka holvauselimenä toimivan peitelevyn alle ei puhallettu kuumaa ilmaa, RO:n käsityksen mukaan levy kuitenkin sen alapuolella olevan kaltevan putken kautta toimi analogisesti patentin N:o 47508 holvauskourujen kanssa.

Jutussa oli lisäksi näytetty, että vuodelta 1900 peräisin olevan saksalaisen raemaisen aineen kuivaamista siilomaisessa laitteistossa koskevan patentin N:o 142446 perusteella oli ollut tunnettua kytkeä ilmanpuhallin ja lämmitin sarjaan yhtenäiseksi rakenneyksiköksi.

Sen vuoksi ja kun kanteenalaisen patentin patenttivaatimuksen siltä osin, kuin se koski ilmanpuhaltimen ja lämmittimen muodostamista yhtenäiseksi rakenneyksiköksi, ei voitu katsoa olennaisesti eroavan siitä, mitä edellä mainituista saksalaisesta patentista N:o 142446 ja sveitsiläisestä patentista N:o 364456 oli tullut tunnetuksi jo ennen kanteenalaisen patentin hakemispäivää, eikä patentin toisena tunnusmerkkinä esitetyn rakenneyksikön kiinnityskohdan voitu, siihen nähden että siilon seinämän valitsemista holvauselimen kohdalta puhallin-lämmitinyksikön tarkoituksenmukaiseksi kiinnitys kohdaksi oli pidettävä keskitason ammattimiehelle itsestään selvänä ratkaisuna, katsoa edustavan patentin myöntämiseen edellytettävää keksinnöllisyystasoa, RO oli 15.12.1967 annetun patenttilain 2 ja 52 §:n sekä sanotun lain voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 2 kohdan nojalla julistanut mitättömäksi B:lle 25.3.1974 myönnetyn suomalaisen patentin N:o 47508 "Laitteisto kiviainesten lämmittämiseksi betonin valmistusta varten" -nimiseen keksintöön.

B oli velvoitettu 15 500 markalla korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut jutussa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 15.2.1978 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan ja velvoittanut B:n suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi sillä HO:ssa olleista kuluista 1 500 markkaa.

B pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A Oy vastasi hakemukseen.