KKO:1982-II-61
- Asiasanat
- Haaste, Kanne, Oikeudenkäyntimenettely
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S80/838
- Taltio
- 2413
- Esittelypäivä
Kantaja oli haastehakemuksessa ilmoittanut tulevansa vaatimaan lakiosan täydennyksenä oikeudenkäynnissä yksilöitävän määrän. Haastehakemus katsottiin OK 11 luvun 3 §:n 3 kohdan mukaisesti tehdyksi, mutta koska kantaja ei ollut OK 14 luvun 1 §:n 1 mom:n mukaisesti heti oikeudenkäynnin alussa voinut selittää, mitä rahamäärää lakiosavaatimus tarkoitti, kanne jätettiin tutkimatta.
Ään
Vrt. KKO:1973-II-36
Vrt. KKO:1993:89
Vastaaja oli saanut haasteen tiedoksi antamisen yhteydessä nitomalla yhteenliitettyinä haasteen ja haastehakemuksen jäljennökset, jotka kaksi henkilöä oli todistanut oikeaksi niin, että oikeaksi todistaminen oli käsittänyt sekä haasteen että haastehakemuksen. Vastaajan katsottiin saaneen haasteen tiedokseen OK 11 luvun 9 §:n edellyttämällä tavalla.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli B:lle 17.9.1979 tiedoksi annetun haasteen nojalla Luopioisten KO:ssa mainitseminsa perustein vaatinut, että B velvoitettiin suorittamaan hänelle lakiosan täydennyksenä myöhemmässä oikeudenkäynnissä yksilöitävän määrän sekä korvaaman hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Kanteesta kuultuna B oli väittänyt, ettei haastetta ollut annettu hänelle tiedoksi laillisessa järjestyksessä, koska hänelle haastetta tiedoksiannettaessa oli jätetty ainoastaan nitomalla yhteen kiinnitetyt todistamaton jäljennös haasteesta ja oikeaksi todistettu jäljennös haastehakemuksesta.
KO p. 14.12.1979 oli todennut B:n saaneen haasteen tiedoksiannon yhteydessä yhteenliitettyinä haasteen ja haastehakemuksen sisältävän asiakirjakokonaisuuden, jonka olivat jäljennöksenä todistaneet oikeaksi kaksi henkilöä niin että oikeaksi todistaminen oli käsittänyt sekä haasteen että haastehakemuksen. Koska B siten oli saanut haasteen oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n edellyttämällä tavalla tiedokseen, KO oli hylännyt B:n tekemän väitteen. Kun A:n haastehakemus kuitenkin käsitti ilmoituksen seikasta, johon A perusti lakiosan täydennystä koskevan vaatimuksensa, muttei lainkaan sellaista vaatimusta, johon B tulisi oikeudenkäynnissä velvoittaa, ja haastehakemus siten oli sisällöltään puutteellisena oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdan vastainen eikä sitä siltä osin voitu oikeudenkäynnin aikana täydentää, KO oli, hyläten A:n esittämän lykkäyspyynnön, jättänyt kanteen tutkittavakseen ottamatta ja velvoittanut A:n suorittamaan B:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 1 000 markkaa.
Kouvola HO, jossa A ja B olivat hakeneet muutosta RO:n päätökseen, p. 29.4.1980 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A ja B hakivat muutosta HO:n päätökseen vaatien A, että hänen haastehakemuksensa katsottaisiin sisällöltään oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n mukaiseksi ja että KKO sen vuoksi, kumoten alempien oikeuksien päätökset, palauttaisi jutun KO:n käsiteltäväksi, ja B, että A:n kanne jätettäisiin tutkimatta myös sillä perusteella, että haastetta ei ollut annettu tiedoksi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:ssä säädetyllä tavalla. Lupa myönnettiin A:lle ja B:lle. Kumpikin antoi häneltä vastapuolensa hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO p. tutki valitukset. Haaste oli annettu B:lle tiedoksi alkuperäisenä. Samalla hänelle oli annettu haasteesta ja haastehakemuksesta erillisille paperiarkeille valmistetut näköisjäljennökset, joista päällimmäisenä oli jäljennös haasteesta ja sen jäljessä kahdelle lehdelle ulottuva jäljennös haastehakemuksesta. Haasteen jäljennöksen yläreunassa oli merkintä "Jäljennös:" ja haastehakemuksen jäljennöksen perässä merkintä "Jäljennöksen oikeaksi todistavat:" sekä kahden todistajan nimikirjoitukset selvennyksineen. Jäljennösten yhteenkuuluvuus oli ilmennyt siitä, että ne oli nitomalla liitetty yhteen, sekä myös siitä, että haasteessa oli viitattu oheiseen haastehakemukseen ja että B oli mainittu vastaajana sekä haasteessa että haastehakemuksessa. Edellä mainittu todistus jäljennöksen oikeellisuudesta oli näissä oloissa ilmeisesti tarkoitettu koskemaan myös haasteen jäljennöstä. Haaste oli siten jäljennösten osalta annettu tiedoksi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:ssä säädetyllä tavalla.
Haastehakemuksessaan A oli ilmoittanut vaativansa B:ltä lakiosan täydennystä äitinsä jälkeen sekä perustavansa tuon vaatimuksen siihen, että hänen vanhempansa olivat 31.1.1973 myyneet erittäin arvokkaan tilansa B:lle sellaisesta hinnasta, että luovutukseen sisältyi B:tä suosiva huomattava lahja. Sitä rahamäärää, jonka suoritukseen velvoittamista kanne koski, hän ei kuitenkaan ollut hakemuksessa ilmoittanut vaan oli vain maininnut yksilöimään määrän oikeudenkäynnissä. Asiaa oikeudessa käsiteltäessä A:n asiamies oli ilmoittanut, ettei vaatimusta voitu vielä silloinkaan esittää yksilöitynä. Asian laatu huomioon ottaen oli maksettavaksi vaaditun rahamäärän ilmoittaminen ollut tarpeen kanteen yksilöimiseksi. Haastehakemuksessa tältä osin ollutta puutteellisuutta A ei ollut kyennyt korjaamaan vielä asiaa ensi kerran oikeudessa käsiteltäessäkään, jolloin hänellä olisi ollut siihen tilaisuus.
Edellä mainitulla perusteilla KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Roos: haasteen tiedoksi antamisen osalta yhden enemmistöön.
Haastehakemuksessaan A on ilmoittanut vaativansa B:n velvoittamista suorittamaan hänelle lakiosan täydennykseksi myöhemmin oikeudenkäynnin aikana yksilöitävän määrän. Samalla A on ilmoittanut vaatimuksensa perustuvan siihen, että asianosaisten vanhemmat olivat 31.1.1973 myyneet erittäin arvokkaan tilansa B:lle niin alhaisesta hinnasta, että kauppaan liittyi B:tä suosiva huomattava lahja, jonka A asianosaisten 23.7.1978 kuolleen äidin jälkeen 23.9.1978 toimitetussa perunkirjoituksessa oli todennut loukkaavan hänen oikeuttaan lakiosaan. A:n on täytynyt nostaa kanteensa perintökaaren 7 luvun 10 §:ssä säädetyssä määräajassa riippumatta siitä, onko hän voinut jo haastehakemuksessaan ilmoittaa vaatimansa täydennyksen määrän. Tämän huomioon ottaen katson, että A:n haastehakemuksesta on oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyin tavoin ilmennyt A:n vaatimuksen ja sen perusteiden olennainen sisältö. KO:n ei näin ollen olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella jättää kannetta tutkimatta, vaan sen olisi pitänyt, A:n pyydettyä lykkäystä lakiosaan täydennyksenä vaatiman rahamäärän ilmoittamista varten, kehottaa A:ta oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti heti oikeudenkäynnin alussa ilmoittamaan vaatimansa suorituksen määrä uhalla, että kanne muutoin jätettäisiin tutkimatta. Poistan sen vuoksi KO:n ja HO:n päätökset ja palautan asian KO:een, jonka tulee A:n puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään 1.9.1982 tehtävästä ilmoituksesta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.
Oikeusneuvos Leivonen oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Roos.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Portin ja Lindholm sekä ylimääräinen oikeusneuvos Lager