KKO:1982-II-188
- Asiasanat
- Ehdollinen rangaistus, Väkisinmakaaminen, Vahingonkorvauslaki, Korvattava vahinko
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R/81/681
- Taltio
- 1452
Ään
Syytetty oli pakottaessaan asianomistajan kanssaan sukupuoliyhteyteen käyttänyt sellaista väkivaltaa, että asianomistajalla oli ollut perusteltu syy tuntea olevansa hengenvaarassa. Syytetty tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen, vaikka hän ei ollut aikaisemmin syyllistynyt rikokseen. Asianomistajan vaatimus haittakorvauksesta sen perusteella, ettei hän ollut aikaisemmin ollut sukupuoliyhteydessä, hylättiin lakiin perustumattomana.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä oli Oriveden KO:ssa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli 9.8.1980 Juupajoen kunnassa puristamalla kurkusta ja lyömällä nyrkillä B:tä pakottanut tämän avioliiton ulkopuolella sukupuoliyhteyteen.
Asianomistajana kuultuna B oli yhtynyt syytteeseen ja vaatinut korvausta kivusta ja särystä 10 000 markkaa, väkisinmakaamisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 30 000 markkaa sekä haitasta, ottaen huomioon, että hän oli ollut koskematon, 20 000 markkaa, kaikki määrät 5 prosentin korkoineen 24.9.1980 lukien.
Kuultuaan A:ta syytteestä KO p. 24.9.1980 oli katsonut syytteen näytetyksi ja sen vuoksi rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n väkisinmakaamisesta 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus oli ehdollinen KKO:n päätöksen julistamisesta alkavin ja 31.12.1982 päättyvin koetusajoin. Lisäksi A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 2 000 markkaa sekä henkisestä kärsimyksestä 8 000 markkaa eli korvausta yhteensä 10 000 markkaa. B:n korvausvaatimus hylättiin haittaa koskevalta osalta lakiin perustumattomana ja muilta osin enemmälti kohtuuttomana.
Turun HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, p. 18.8.1981 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että A:n B:lle kivusta ja särystä suoritettava korvaus korotettiin 5 000 markkaan ja henkisestä kärsimyksestä suoritettava korvaus 10 000 markkaan, joten A:n oli suoritettava B:lle korvausta yhteensä 15 000 markkaa, jolle määrälle oli maksettava 5 prosentin korko 24.9.1980 lukien.
Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n tuomioon, uudistaen KO:ssa esittämänsä vahingonkorvausvaatimukset henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyväisestä haitasta. Lisäksi B uudisti jo HO:ssa tekemänsä vaatimuksen, että A tuomittaisiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Valituslupa myönnettiin ja A antoi häneltä pyydetyn kirjallisen vastauksen.
KKO p. tutki jutun. A oli vienyt hänen autoonsa peukalokyydillä mukaan tulleen B:n Tampereelta Orivedelle, vievältä päätieltä syrjäisellä paikalla sijaitsevalle soramontulle. Siellä hän oli B:ltä kurkusta kuristamalla, nyrkillä päähän takoen ja myös muuta väkivaltaa käyttäen pakottanut B:n kanssaan sukupuoliyhteyteen. Olosuhteet ja A:n käyttämä väkivalta olivat olleet sellaiset, että B:llä oli ollut perusteltua aihetta tuntea olevansa hengenvaarassa. Vaikka A ei ollut aikaisemmin syyllistynyt rikokseen, nyt kysymyksessä oleva teko kokonaisuudessaan oli ollut sellainen, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi ehdollinen vankeusrangaistus ollut riittävä seuraamus. Sen vuoksi KKO muutti HO:n päätöstä siten, että A:lle jutussa tuomittu vankeusrangaistus määrättiin lykkäyksettä pantavaksi täytäntöön. Muilta osin HO:n päätös jäi pysyväksi.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Lindholm: tapahtumien kulusta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Olosuhteista ja A:n käyttämästä väkivallasta ei mielestäni kuitenkaan voida päätellä, että B:llä olisi ollut perusteltua aihetta tuntea olevansa hengenvaarassa. Lisäksi totean, että kuusi vuorokautta tapahtumien jälkeen eli 15.8.1980 suoritetussa B:n oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa on todettu ihonhankautumia kaulan alueella, lievää aristusta takaraivon keskellä, pienehköjä mustelmia vasemmassa käsivarressa, vasemmassa reidessä ja vasemman polven etupinnalla sekä pieni haava immenkalvossa ja emättimen limakalvossa. Alempien oikeuksien A:lle tuomitseman vankeusrangaistuksen määrä noudattaa käsitykseni mukaan vakiintunutta rangaistuskäytäntöä vastaavanlaisissa tapauksissa. Täällä on kysymys siitä, onko A:n rangaistus pysytettävä ehdollisena vai määrättävä lykkäyksettä pantavaksi täytäntöön. Tältä osin rangaistuskäytäntö ei ole yhtenäinen. Pidän A:n rikosta rajatapauksena tässä suhteessa. Hänen tekonsa on laadultaan sellainen, että perustellusti voidaan pitää ehdollista rangaistusta riittämättömänä yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi. Toisaalta on kuitenkin erityisesti syytä painottaa sitä, että A rikokseen syyllistyessään oli jo melkein 36-vuotias ja ettei häntä ollut aikaisemmin rikoksesta rangaistu. Hän on myös ollut tämän jutun takia tutkintavankeudessa 30 päivää ja hänet on velvoitettu suorittamaan asianomistajalle tuntuva vahingonkorvaus. Kaikki nämä seikat huomioon ottaen päädyn siihen, että pysytän A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen ehdollisena. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ehdollinen rangaistus yksinään on, myös muut edellä mainitsemani A:lle aiheutuneet seuraukset huomioon ottaen, riittämätön seuraamus tällaisessa tapauksessa. Sen vuoksi tuomitsen A:n HO:n hänelle tuomitseman ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella 60:een 8 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 480 markkaa. Muilta osin hyväksyn päätöslauselman.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä ja Mörä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Paasikoski