KKO:1981-II-34
- Asiasanat
- Työntekijän tapaturmakorvaus, Työstä johtuvat olosuhteet
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- Vak 77/214
- Taltio
- 310
- Esittelypäivä
Vrt. KKO:1967-II-89
Autonasentaja oli korjaamansa auton ohjaamosta poistuessaan pudonnut polttoaineen jakelumittarin betoniselle jalustalle sekä tällöin saanut kallonpohjan ja -laen murtuman ja aivoruhjeen. Niiden johdosta hän oli kuollut kaksi päivää myöhemmin. Vaikka putoaminen oli saattanut johtua tajuttomuuskohtauksesta, kuoleman katsottiin aiheutuneen työskentelystä johtuneissa olosuhteissa sattuneesta tapaturmasta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Autonasentaja A, joka oli vuonna 1948 autokolarissa saanut muun muassa kallovamman, minkä johdosta hänelle oli suoritettu kalloleikkaus, sekä joka vuosina 1974 ja 1975 oli saanut sairauskohtauksia, oli oy B:n työssä Vantaan kaupungissa 24.11.1975 hinausautoa korjatessaan saamansa sairauskohtauksen johdosta pudonnut auton etupuskurilta pyöräkuormaajan kauhaa vasten menettäen hetkeksi tajuntansa ja samana päivänä hinausauton ohjaamosta poistuessaan uudelleen saamansa sairauskohtauksen johdosta pudonnut polttoaineen jakelumittarin betoniselle jalustalle lyöden siihen päänsä, minkä vuoksi hänet oli toimitettu sairaalaan, jossa hän oli saman kuun 26 päivänä kuollut. Suoritetussa täydellisessä oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa A:n välittömäksi kuolinsyyksi oli todettu kallonpohjan ja -laen murtuma aivoruhjeineen, minkä lisäksi hänellä oli todettu vanhan kallonavausleikkauksen jälkeinen kallonlaen aukko. Asiasta oli lainmukaisen korvauksen saamista varten ilmoitettu Keskinäiselle Vakuutusyhtiö Sampo-Tarmolle, nykyisin Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo, jossa oy B:n työntekijät olivat 20.8.1948 annetun tapaturmavakuutuslain mukaisesti vakuutetut, ja vakuutusyhtiö oli alistanut epäävän päätöksensä vakuutusoikeuden harkittavaksi.
Vakuutusoikeus p. 29.3.1977 oli, koskei A:n kuoleman syynä ollut ollut tapaturma, vaan sairauskohtauksen aiheuttama kaatuminen, tapaturmavakuutuslain nojalla evännyt korvauksen.
A:n leski C haki muutosta vakuutusoikeuden päätökseen. Hakemuksen johdosta antoivat lääkintöhallitus siltä asiasta pyydetyn lausunnon ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo siltä vaaditun vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. tutki asian ja havaitsi, että A:n välittömäksi kuolinsyyksi todetut kallonpohjan ja -laen murtuma sekä aivoruhje olivat johtuneet hänen vakuutusoikeuden päätöksessä kerrotusta putoamisestaan. Kun putoaminen, vaikka se oli saattanut osaksi aiheutua tajuttomuuskohtauksesta, oli tapahtunut työskentelystä johtuneissa olosuhteissa, KKO katsoi, että A:n kuolema oli aiheutunut häntä työssä kohdanneesta tapaturmasta. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten vakuutusoikeuden päätöksen, määrätä Keskinäisen Vakuutusyhtiön Sammon suorittamaan A:n kuoleman johdosta lainmukaisen korvauksen ja palauttaa asian vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimia varten.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Mälkki ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki ja Roos