10.4.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tampereen RO p. 3.6.1975 oli A:n oy B:tä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että A oli 29.6.1974 Tampereella ostanut yhtiön myymälästä grillimakkarapakkauksen sekä että hän oli samana iltana syödessään erästä pakkauksessa ollutta makkaraa puraissut siinä olleeseen 18 millimetriä pitkään ja 7 millimetriä leveään metallipalaan, jolloin yksi hänen oikeanpuoleisista ylähampaistaan oli vioittunut ja muutaman päivän kuluttua irronnut. Sen vuoksi ja kun kysymyksessä oli elintarvikkeen kauppa ja myyjän oli katsottava omasta tuottamuksestaan riippumatta olevan vastuussa sanotunlaatuisen tavaran virheettömyydestä, RO oli velvoittanut yhtiön maksamaan A:lle korvaukseksi hampaan korjaamisesta 1 459 markkaa, tutkimuskustannuksista 198 markkaa sekä kivusta ja särystä 500 markkaa eli yhteensä 2 157 markkaa 5 prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 2.4.1975 lukien.

Turun HO, jonka tutkittavaksi oy. B oli saattanut jutun, t. 9.9.1977 oli todennut, että RO:n päätöksessä mainittujen grillimakkaroiden valmistaja oli toimittanut makkarat oy. B:lle ilmatiiviisiin muoviumpioituihin pakkauksiin pakattuina ja että A:n hammasta vaurioittanut metallipala ei näin ollen ollut voinut joutua makkaraan sinä aikana kun ko. makkarapakkaus oli ollut yhtiön hallussa. Kun makkaran sisällä olleen metallipalan havaitseminen ei kerrotuissa olosuhteissa ollut ollut yhtiön taholta edes mahdollista eikä yhtiön niin ollen voitu kohtuudella katsoa olevan vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta, HO oli, kumoten RO:n päätöksen, vapauttanut yhtiön velvollisuudesta maksaa A:lle vahingonkorvausta.

A pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä: myönnän muutoksenhakuluvan ja tutkin jutun.

A:n kanssa samassa taloudessa asuva henkilö on 29.6.1974 ostanut oy. B:n myymälästä ko. grillimakkarapakkauksen. Samana päivänä pakkauksesta otettua makkaraa syödessään A oli vioittanut hampaansa puraistessaan makkaran sisällä ollutta metallinpalaa. Hänelle syntyneen vahingon ei ole näytetty aiheutuneen yhtiön varomattomuudesta tai huolimattomuudesta. Yhtiö ei niin ollen ole tuottamuksen perusteella vastuussa vahingosta.

Tuotevastuusta, josta tässä jutussa on kysymys, ei ole laissa yleisiä säännöksiä eikä myöskään vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Sopimussuhteesta riippumatonta vahingonkorvausta sääntelevän yleisen tuottamusvastuun periaatteen soveltaminen johtaisi siihen, että kuluttajan olisi tällaisessa tapauksessa saadakseen korvausta käännyttävä ehkä kaukana toisella paikkakunnalla, jopa ulkomailla, olevan tuotteen valmistajan puoleen. Oikeus korvauksen saamiseen jäisi tällöin sen hakemisesta johtuvien hankaluuksien ja kustannusten vuoksi usein toteutumatta, varsinkin jos vahinko ei ole suuri. Toisaalta korvausvastuun toteuttaminen tuotteen valmistajan ja sitä markkinoivien elinkeinonharjoittajien kesken on tarkoituksenmukaisella tavalla ja kohtuutonta haittaa tuottamatta järjestettävissä siten, että korvauksen maksamisesta kuluttajalle tuon markkinoimisketjut puitteissa huolehtii ensikädessä se elinkeinonharjoittaja, jolta kuluttaja on tuotteen ostanut. Tässä tarkoitetun tuotevastuun sääntely tuottamuksesta riippumattoman korvausvelvollisuuden pohjalle vastaa niitä tavoitteita, joita vahingonkorvausta koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä tämän oikeuslain kehittämiselle myös oikeuskäytännön tietä on asetettu.

Edellä mainituista syistä on perusteltua, että päivittäiseen kulutukseen kotitalouksissa käytettävien teollisesti valmistettujen ja vähittäiskaupassa yleisesti ostettavien elintarvikkeiden osalta kuluttaja saatetaan eri asemaan silloin, kun sanotunlaisten tarvikkeiden käyttämisestä syntyy henkilövahinkoja. Tätä toteutetaan oikeuttamalla kuluttaja kohdistamaan korvausvaatimuksensa välittömästi tuotteen myyjään tämän tuottamuksesta riippumatta.

Näillä perusteilla katson, että yhtiö on myymästään, mainittuihin elintarvikkeisiin luettavasta makkarasta A:lle aiheutuneesta vahingosta vastuussa, ja harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Ylimääräinen oikeusneuvos Ketola sekä oikeusneuvokset Ådahl, Heinonen ja Miettinen kukin vuorollaan ilmoittivat olevansa samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä.

Oikeusneuvos Lindholm: myönnän niinikään muutoksenhakuluvan ja tutkin jutun.

A:n kanssa samassa taloudessa asuva henkilö on 29.6.1974 ostanut oy. B:n myymälästä edellä mainitun grillimakkarapakkauksen. Samana päivänä pakkauksesta otettua makkaraa syödessään A on vioittanut hampaansa puraistessaan makkaran sisällä ollutta metallinpalaa. Hänelle syntyneen vahingon ei ole näytetty aiheutuneen yhtiön varomattomuudesta tai huolimattomuudesta. Yhtiö ei niin ollen ole tuottamuksen perusteella vastuussa vahingosta.

Tähän mennessä on sangen vakiintuneesti oltu sillä kannalla, joitakin lainsäädäntöteitse järjestettyjä erityistapauksia lukuun ottamatta, että velvollisuus korvata tavaran virheellisyydestä aiheutunut henkilö- tai esinevahinko eli tuotevahinko voi syntyä vain, milloin tavaran valmistaja, maahantuoja tai myyjä on menetellyt varomattomasti tai huolimattomasti. Viimeaikainen kehitys näyttää kuitenkin niin meillä kuin muuallakin selvästi kulkevan siihen suuntaan, että tuottamuksesta riippumaton vastuu tuollaisesta vahingosta asetetaan tavaran valmistajalle tai maahantuojalle sekä myyjällekin, milloin tavaran valmistajaa tai maahantuojaa ei voida osoittaa. Ne syyt, joihin tämä kehitys nojautuu, puoltavat eräissä tilanteissa myös myyjän vastuuta tällaisista vahingosta siinäkin tapauksessa, että tavaran tuottaja ja maahantuoja ovat tiedossa. Näin on mielestäni asianlaita esimerkiksi, kun on kysymys päivittäiseen kulutukseen kotitaloudessa tarkoitetusta teollisesti tuotetusta ja vähittäiskaupassa yleisesti myytävästä elintarvikkeesta. Tällaisessa tilanteessa tavaran ostajan ja kuluttajan aseman suojaaminen edellyttää ollakseen tehokasta, että hän voi vaatia korvausta suoraan myyjältä sen asemesta, että hänen tulisi kääntyä ehkä kaukana hänen kotipaikaltaan olevan tavaran tuottajan tai maahantuojan puoleen saadakseen korvausta. Mahdollisuus kääntyä suoraan myyjän puoleen on omiaan turvaamaan ostajan tai kuluttajan asemaa myös siinä tapauksessa, että tuotteen valmistaja tai maahantuoja on joutunut konkurssiin tai tullut muuten maksukyvyttömäksi. Toisaalta on todettava, että vastuun asettaminen myös myyjälle voi aiheuttaa tälle huomattavia korvausvelvollisuuksia, joiden täyttäminen taas edellyttää vakuutussuojan järjestämistä, sekä muitakin rasituksia esimerkiksi takautumisoikeudenkäynnin muodossa.

Punnitessani yhtäältä tuotteen myyjän sekä toisaalta ostajan ja kuluttajan etuja olen, ottaen huomioon viimeaikaiset lainsäädännöstä ilmenevät pyrkimykset parantaa kuluttajan asemaa sekä ne tavoitteet, jotka vahingonkorvausta koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä tämän oikeudenalan kehittämiselle myös oikeuskäytännön kautta on asetettu, päätynyt siihen, että myyjänkin on tämän laatuisessa tapauksessa tuottamuksesta riippumatta vastattava vahingosta. Asetan siis yhtiön vastuuseen A:lle aiheutuneesta vahingosta ja jätän, kumoten HO:n tuomion, jutun RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Oikeusneuvos Nybergh: myönnän kuten enemmistökin muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun katson näytetyksi toteen, että A:n kanssa samassa taloudessa asuvan henkilön ostettua po. makkarapakkauksen, A:lle on aiheutunut vahinkoa enemmistön lausumalla tavalla.

Asiassa ei ole olemassa selvää lain säännöstä. Oikeuskäytännössä, joka tosin on ollut horjuva, on varsinkin aikaisemmin katsottu, että myyjä, silloin kun on kyse yleisessä kaupassa esiintyvistä yleiseen kulutukseen tarkoitetuista tavaroista, vastaa ostajalle myydyssä tavarassa piilevästä laatuvirheestä aiheutuneesta vahingosta.

Punnittaessa edellä mainittujen sopimuskumppaneiden etuja vastakkain tuntuukin kohtullisemmalta, varsinkin silloin kun, kuten tässä tapauksessa, myyjänä toimii yhtiö ja ostaja on tavallinen kuluttaja, että ensin mainittu kantaa riskin mainitunlaisesta virheestä aiheutuneesta vahingosta. Myyjänhän täytyy ottaa huomioon se mahdollisuus, että ajan mittaan hänen myymissään tavaroissa niiden suurten lukumäärien takia hyvin todennäköisesti tulee esiintymään vahinkoa aiheuttavia virheitä. Tuntuu luonnollisemmalta, että myyjä eikä ostaja vakuutuksella vähentää siitä aiheutuvia riskejä. Myyjällä on vielä oma sopimuskumppaninsa, tukkuliike tai valmistaja, johon hän tarpeen vaatiessa voi kohdistaa takautumisvaatimuksensa.

Asian luonteesta johtuu, että myös ostajan ruokakuntaan kuuluvat saavat nauttia sanottua suojaa.

Edellä kerrotun vuoksi harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n lopputuloksen varaan.