KKO:1980-II-96
- Asiasanat
- Avioliittolaki, Avioero Kanneoikeudesta luopumisesta tehdyn sopimuksen sitovuus, Oikeustoimilaki, Oikeustoimen pätemättömyys OikTL 33 §
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 79/550
Ään
Puolisoiden tehtyä keskenään sopimuksen, jonka mukaan puoliso luopui vaatimasta avioeroa toisen puolison huoruuden perusteella, ilmeni, että huorin tehneen puolison seurustelukumppani oli tullut raskaaksi, mitä seikkaa puolisot eivät sopimuksen päättäessään olleet ottaneet lukuun. Lapsen syntyminen muutti olennaisesti puolisoiden perheoikeudellisia ja varallisuussuhteita. Sopimus oli näin ollen päätetty olennaisesti virheellisin edellytyksin. OikTL 33 §:stä ilmenevää oikeusohjetta soveltaen katsottiin, ettei sopimus sitonut kanneoikeudesta luopunutta puolisoa.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Marja A:n miestään Auvo A:ta vastaan ajamasta kanteesta Hyvinkään KO p. 5/9 1978 oli lausunut selvitetyksi, että Auvo A oli rikkonut aviopuolisojen 6/4 1963 solmitun avioliiton tekemällä huorin olemalla sukupuoliyhteydessä joulun 1977 alla toisen naisen kanssa. Asiassa oli selvitetty, että A:n puolisoiden välillä oli 12/1 1978 solmittu sopimus, jossa oli tarkoitettu, että Marja A luopuu tapahtuneiden huorintekojen perusteella vaatimasta avioeroa. Koska kuitenkin sanotun sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttava olosuhde eli se, että Auvo A:n makaama nainen oli tullut raskaaksi, ei ollut ollut sopimuskumppanien tiedossa sopimusta tehtäessä, ja kun oli katsottava ilmeiseksi, ettei Marja A olisi ko. sopimusta tehnyt, mikäli mainittu raskaus olisi ollut hänen tiedossaan, KO oli katsonut, ettei Marja A ollut menettänyt oikeuttaan vedota tapahtuneeseen huorintekoon. Sen vuoksi KO oli avioliittolain 70 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n puolisot avioeroon.
Vaikkakaan mainittua sopimusta ei voitu pitää myöskään vahingonkorvausvaatimuksen ratkaisemisen perusteena, KO oli avioliittolain 78 §:n nojalla velvoittanut Auvo A:n, jonka oli katsottava olevan pääasiallisesti syypää avioeroon, suorittamaan Marja A:lle vahingonkorvaukseksi 25 000 markkaa ja julistanut Auvo A:n menettäneeksi oikeutensa osituksessa avio-oikeuden nojalla saada Marja A:n omaisuutta.
Avioliittolain 80 §:n, holhouslain 23 §:n 2 momentin ja lapsen elatuksesta annetun lain säännösten nojalla asianosaisten alaikäiset lapset, Sari, Satu ja Sami oli uskottu Marja A:n huoltoon sekä Auvo A oli velvoitettu suorittamaan sanotuille lapsille elatusavuksi 200 markkaa lasta kohden kuukaudessa kuukausittain etukäteen, kunnes lapset täyttivät 18 vuotta tai sitä ennen kykenivät itsensä elättämään.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Auvo A oli saattanut jutun, t. 7/3 1979 oli poistanut KO:n lausunnon tasinko-oikeuden menettämisestä, koska tätä seuraamusta ei ollut vaadittu, ja avioerovaatimusta tutkiessaan todennut, että Marja A oli A:n puolisoiden välillä 12/1 1978 tehdyllä sopimuksella luopunut ajamasta avioerokannetta Auvo A:ta vastaan tämän ennen sopimuksen tekoa tapahtuneen huorinteon perusteella ja että Marja A siten oli menettänyt oikeutensa saada sopimuksessa tarkoitetun menettelyn perusteella avioero. Sen vuoksi ja kun jutussa oli jäänyt näyttämättä, että Auvo A olisi sopimuksen tekemisen jälkeen rikkonut A:n puolisoiden avioliiton tekemällä huorin, mutta Marja A oli selvittänyt, että Auvo A oli jatkanut seurustelua sen naisen kanssa, jonka kanssa sopimuksessa tarkoitettu huorinteko oli tapahtunut, ja että A:n puolisoiden välit Auvo A:n käyttäytymisen vuoksi siten olivat pysyväisesti rikkoutuneet niin, että Marja A:ta ei voitu kohtuudella katsoa velvolliseksi jatkamaan yhteiselämää, HO, muuttaen KO:n päätöstä ja poistaen vahingonkorvausta koskevan lausunnon, oli avioliittolain 69 a §:n 3 momentin nojalla tuominnut A:n puolisot asumuseroon ja jättänyt vahingonkorvausta koskevan vaatimuksen ennenaikaisena tutkimatta.
Tutkiessaan jutun muilta osin HO oli avioliittolain 80 §:n 1 ja 3 momentin, holhouslain 23 §:n 2 momentin ja lapsen elatuksesta annetun lain säännösten nojalla määrännyt puolisoiden edellä mainitut lapset asumuseron ajaksi Marja A:n huoltoon ja velvoittanut Auvo A:n suorittamaan elatusavuksi kullekin lapselle erikseen 200 markkaa kuukaudessa 5/9 1978 alkaen niin kauan kuin asumusero kesti, ei kuitenkaan enää lasten täytettyä 18 vuotta, jo erääntyneet määrät heti ja vastedes erääntyvät erät kuukausittain etukäteen.
Marja A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Auvo A vastasi hakemukseen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. Tasinko-oikeuden menettämistä koskevalta osalta KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka siis tältä kohden jäi pysyväksi. Mitä juttuun muutoin tuli, KKO katsoi siinä käyneen selville, että Auvo ja Marja A eivät olleet päättäessään Auvo A:n huorinteosta huolimatta jatkaa avioliittoaan ja tehdessään HO:n tuomiossa kerrotun sopimuksen ottaneet lukuun sitä mahdollisuutta, että Auvo A:n seurustelukumppani oli tullut raskaaksi ja synnyttäisi lapsen. Tämän ennen sopimuksen tekemistä siitetyn lapsen syntyminen siinä tapauksessa, että Auvo A:n isyys lapseen vahvistettaisiin, muutti merkittävästi Auvo ja Marja A:n perheoikeudellisia ja varallisuussuhteita. Sopimus oli näin ollen puolin ja toisin päätetty olennaisesti virheellisin edellytyksin. Tästä tietoisena sopimuspuolen oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota sopimukseen. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, soveltaen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 33 §:stä ilmenevää oikeusohjetta ja vahingonkorvausta koskevalta osalta KO:n lausumilla perusteilla sekä ottaen huomioon puolisoiden varallisuussuhteet ja sen, että lasten huolto oli uskottu Marja A:lle, kumota HO:n tuomion ja jättää KO:n päätöksen lopputuloksen pysyväksi.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Lindholm: Myönnän kuten enemmistökin muutoksenhakuluvan. Tutkiessani jutun katson, että HO:n tuomiossa mainittu sopimus, jolla Marja A on luopunut vaatimasta avioeroa Auvo A:sta tämän ennen sopimuksen tekemistä tapahtuneen huorinteon perusteella, sitoo Marja A:ta, vaikka sopimuksen tekemisen jälkeen on ilmennyt, että Auvo A:n seurustelukumppani oli tullut raskaaksi. Tällä ja HO:n muutoin mainitsemilla perusteilla katson, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta.
Oikeusneuvos Riihelä oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Miettinen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Heikkilä ja Setälä