11.7.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Kiteen KO:ssa lausunut, että Pertti A oli joulukuun lopulla 1974 Järvenpään kaupungissa, suunniteltuaan varkausrikoksen, tahallaan taivuttanut ja käskenyt Sulo B:n, Niilo C:n ja Jorma D:n anastamaan Kiteeltä eräältä rakennustyömaalta osakeyhtiö X:n omistamaa kattohuopaa ja luovuttanut heille anastettavan tavaran kuljettamista varten kaksi käytössään ollutta pakettiautoa sekä, B:n, C:n ja D:n sen jälkeen varastettua Kiteeltä mainittua kattohuopaa, ensin B:n ja C:n yhdessä 28/2 1974 70 rullaa ja sitten B:n, C:n ja D:n 30/12 1974 vastaisena yönä yhteensä 125 rullaa, ja kuljetettua anastetut, kaikkiaan 19 500 markan arvoiset kattohuovat sanotuilla autoilla Mäntsälään, ollut siellä niitä vastaanottamassa. Sen vuoksi ja kun anastuksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja kun varastamisia, huomioon ottaen rikoksiin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli pidettävä törkeinä, joista törkeistä varkauksista B, C ja D oli Itä-Suomen HO:n 16/1 1976 antamalla lainvoiman saaneella päätöksellä tuomittu kukin vankeusrangaistukseen, virallinen syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen yllytyksestä törkeään varkauteen.

Kuultuaan yhtiötä asianomistajana ja A:ta syytteestä KO p. 7/7 1976 oli lausunut jääneen näyttämättä, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta ja sen vuoksi hylännyt syytteen.

Virallinen syyttäjä oli Itä-Suomen HO:ssa hakenut muutosta KO:n päätökseen sekä muutoksenhakemuksessaan pyytänyt tuon päätöksen kumoamista ja jutun palauttamista KO:een Pirkko M:n, jolla KO oli tässä jutussa , virallisen syyttäjän nimettyä hänet todistajaksi ja hänen kieltäydyttyään todistamasta ilmoitettuaan olevansa kihloissa A:n kanssa, erikseen julistamallaan päätöksellä katsonut olevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla oikeus kieltäytyä todistamasta, todistajana kuulemista varten ja sen varalta, ettei juttua palautettaisi, toistanut KO:ssa esittämänsä rangaistusvaatimuksen.

HO p. 6/2 1979 oli, hyläten jutun palauttamista koskevan pyynnön aiheettomana, tutkinut jutun ja katsonut selvitetyksi seuraavat syyllisyyskysymyksen kannalta merkitykselliset seikat: B oli ko. törkeätä varkautta koskeneessa poliisitutkinnassa samoin kuin häntä, C:tä ja D:tä vastaan ajetussa syytejutussa kertonut erittäin yksityiskohtaisesti tarkkoja aikamääriä mainiten tapahtuneista matkoista Järvenpäästä A:n asunnolta hänen käytössään olleilla pakettiautoilla Kiteelle, kattohuopien anastamisesta Kiteellä ja niiden kuljettamisesta Mäntsälään sekä A:n osuudesta mainittuun varkauteen. Lisäksi Pirkko M:n, jota oli kuultu poliisitutkinnassa ja KO:ssa todistajana valan nojalla mainitussa B:tä, C:tä ja D:tä vastaan ajetussa syytejutussa, tällöin antama kertomus oli ollut olennaisilta osiltaan yhtäpitävä B:n kertomuksen kanssa ja sekin siis tuki B:n kertomuksen todenperäisyyttä niin, ettei B:n myöhemmälle kertomuksensa muuttamiselle ollut annettava merkitystä. Edellä mainituilla perusteilla oli katsottava selvitetyksi, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Sen vuoksi ja kun A:n rikosrekisteristä ilmenevän aikaisemman rikollisuuden ja nyt käsiteltävänä olevan rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, HO oli rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin, 5 luvun 2 §:n ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla tuominnut A:n yllytyksestä törkeään varkauteen 1 vuodeksi 7 kuukaudeksi vankeuteen ja menettämään 23/5 1973 alkaneen ehdonalaisen vapautensa.

A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.