22.11.2016

Bagdadista oleva A oli saanut turvapaikan suhteessa kansalaisuusvaltioonsa Irakiin. Hän oli pakolaisaseman saatuaan tehnyt hänellä jo aikaisemmin ollutta Irakin passia käyttäen yhden vajaan kuukauden kestäneen matkan Pohjois-Irakin kurdialueelle, jossa oli tuolloin katsonut voivansa oleskella turvallisesti.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei olemassa olevan passin käyttämistä voitu rinnastaa kansallisen passin hakemiseen ja saamiseen tai uusimiseen, jonka UNHCR:n pakolaiskäsikirjan mukaan voitaisiin muun selvityksen puuttuessa tulkita vapaaehtoiseksi tarkoitukseksi vedota uudelleen kansallisvaltion suojeluun. Tämän vuoksi ja muutoin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset pakolaisaseman lakkauttamisesta kumottiin.

Ulkomaalaislaki 107 § 1 momentti 1 kohta

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus 1 artikla C kohta 1 alakohta

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Antti Jukarainen.