14.7.2010

Antopäivä 14.7.2010
Taltionumero 1717
Diaarinumero 1139/2/09

Kiinteistöverolain 12 a §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan rakentamattoman rakennuspaikan korotetun veroprosentin edellytyksenä on, että rakennuspaikalla ei ole asuinkäytössä olevaa asuinrakennusta.

Verovelvollisella oli säännöksen soveltamispiiriin kuuluvalla asemakaava-alueella rakennuspaikalla vuonna 1953 rakennettu asuinrakennus, jota hän käytti vapaa-ajan asuntona. Verovelvolliselle määrättiin rakennuspaikan osalta korotettu kiinteistövero, koska säännöksessä katsottiin tarkoitettavan asuinrakennuksella vain vakituisessa asuinkäytössä olevaa rakennusta.

Korkein hallinto-oikeus pysytti verotuksen oikaisulautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset, joissa korotetun kiinteistöveron edellytysten katsottiin puuttuneen. Korkein hallinto-oikeus totesi perusteluna muun ohessa, että säännöksen maankäytöllisten tavoitteiden mukaista mahdollisesti olisi kantaa vero asemakaava-alueella olevan vapaa-ajan asunnon rakennuspaikasta korkeamman prosentin mukaan. Kiinteistöverolain käsitteistössä oli toisaalta erotettu 12 ja 13 §:ssä vakituiset asuinrakennukset ja muut asuinrakennukset, joita käytetään muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen. Näin ollen sovellettavan verolain sanonnan ja systematiikan perusteella asuinkäytössä olevana asuinrakennuksena pidettiin myös asuinkäytössä olevaa vapaa-ajan asuntoa. Tämän vuoksi verovelvolliselle, jonka rakennuspaikalla asemakaava-alueella oli vapaa-ajan asunto, ei ollut määrättävä rakentamattoman rakennuspaikan korotettua kiinteistöveroa. Verovuosi 2006.

Kiinteistöverolaki 11 §, 12 a § ja 12 b §