19.3.2003

V:n ympäristölautakunta oli myöntänyt hakijoille A ja B maa-aineslain mukaisen luvan ottaa aineksia yhteensä 20 000 m ³ V:n kunnan V:n kylässä sijaitseviin kahteen tilaan kuuluvalta pinta-alaltaan noin 10 200 m ² :n suuruiselta purolaaksossa sijaitsevalta ottamisalueelta laajentamalla Komilammesta alkunsa saavan Komipuron syvää purolaaksoa ja muodostamalla kaivun jälkeen alueelle rakennettavan padon avulla pinta-alaltaan 3 400 m ² :n suuruinen tekolampi. Lupa oli myönnetty muun ohella pohjaveden suojelua ja padon rakentamista koskevin lupamääräyksin.

H:n hallinto-oikeus oli hylännyt hankkeen naapuritilan omistajien C:n ja D:n sekä eräiden muiden henkilöiden ympäristölautakunnan lupapäätöksestä tekemät valitukset.

C ja D olivat korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatiessaan hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätöksiä kumottaviksi ja asian palauttamista lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi muun ohella lausuneet, että lautakunnan olisi pitänyt soveltaa asiassa vesilain 1 luvun 17 a §:ää, jossa oli kielletty muuttamasta sellaista vesistöä pienempää luonnonuomaa kuin Komipuro on. Aiottu tekolampi patoineen aiheutti Komipuron täydellisen kuivumisen alajuoksullaan. Tulva-aikoina puolestaan oli uhkana padon murtuminen ja vesimassojen tulviminen valittajien asunnon kellariin. Valittajien asuinrakennuksen perustukset oli rakennettu kuivan savilaatan päälle, jolloin soranotto voi muuttamalla laatan alaisia pohjavesivirtaamia aiheuttaa saven pehmenemistä ja sen seurauksina asuinrakennuksen liikkumista ja vajoamista. Valittajien kaivo, joka mitä ilmeisimmin sai vetensä maa-ainesluvan kohteena olevan kaivon yläpuolisen soraharjun lähdepitoisesta pohjavedestä, voi mennä pilalle vähäisestäkin soranoton aiheuttamasta pintavesivalunnasta.

Luvansaajat A ja B olivat C:n ja D:n valituksesta antamassaan selityksessä muun muassa esittäneet, että Komipuron uoma ei täyttänyt vesilain 1 luvun 17 a §:n tarkoitetulta luonnontilaiselta uomalta vaadittavia tunnusmerkkejä, sillä siihen oli aikanaan rakennettu myllypato, ja uoman veden virtauskin oli vähäistä.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset ja palautti asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus lausui asiassa esitetyn selvitystä, jonka perusteella Komipuroa oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettuna uomana. Asiassa oli esitetty selvitystä myös siitä, että Komipuron uomalaakson laajentamisesta kysymyksessä olevan kaltaisen soranoton seurauksena voi noissa ympäristöolosuhteissa aiheutua Komipuron luonnontilaisuuden vaarantumista. Tähän nähden ja kun A ja B eivät olleet esittäneet vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettua asianomaisen ympäristölupaviraston myöntämää poikkeusta saman pykälän 1 momentissa säädetystä kiellosta, ympäristölautakunta ei, kun otettiin huomioon maa-aineslain 2 §:n 3 kohdan ja vesilain 1 luvun 17 a §:n säännökset, ollut tässä tilanteessa toimivaltainen ratkaisemaan A:n ja B:n ottamislupahakemusta Komipuron uoman vesialueen osalta. Muilta osin ympäristölautakunta oli ollut ottamislupa-asiassa toimivaltainen, mutta sen olisi hakijan ottamissuunnitelman käyttökelpoisuuden jäädessä riippumaan Komipuroon kohdistuvista toimista tullut, ottaen huomioon maa-ainesasetuksen 5 §:n 1 momentti, osoittaa A ja B hakemaan ympäristölupavirastolta edellä tarkoitettua poikkeusta ja samalla lykätä maa-aineslupa-asian käsittelyä siksi, kunnes poikkeusta koskeva vesiasia on tullut lainvoimaisesti ratkaistuksi. Koska ympäristölautakunta oli kuitenkin ratkaissut maa-aineslupa-asian ryhtymättä maa-ainesasetuksen 5 §:n 1 momentissa säädettyyn menettelyyn, oli asiassa annetut päätökset kumottava ja asia palautettava ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Ympäristölautakunnan oli annettava, sitten kun hakijain mahdollisesti vireille panema vesiasia oli lainvoimaisesti ratkaistu, uusi ratkaisu A:n ja B:n nyt vireille panemassa maa-aineslupa-asiassa.

Vesilaki 1 luku 1 § 1 mom., 1 luku 2 § 1 k., 1 luku 17 § 1 ja 2 mom. (88/2000), 1 luku 17 a § 1 mom. (1105/1996) ja 2 mom. (88/2000)Maa-aineslaki 2 § 3 k.Maa-ainesasetus 5 § (465/1997) 1 mom.