31.12.1993

Pääasiassa rakennusalalla toimiva A Oy oli toimintaansa varten rakennuttanut vuosina 1990-1991 toimitilat X:n kaupunkiin ja Y:n kaupunkiin. Toimipisteiden omistus oli organisoitu keskinäisiksi kiinteistöyhtiöiksi siten, että A Oy:n kokonaan omistama tytäryhtiö B Oy omisti kiinteistöyhtiöiden C Oy:n ja D Oy:n osakekannat. C Oy:n X:n kaupungissa sijaitsevan kiinteistön vuonna 1991 käyttöön otettuun rakennukseen oli investoitu 6,3 miljoonaa markkaa ja se oli vuokrattu A Oy:n tukkukaupan käyttöön. Rakennuksen kirjanpitoarvo oli 30.6.1992 tilinpäätöksessä runsaat 5,4 miljoonaa markkaa ja sen käyväksi arvoksi keväällä 1993 arvioitiin noin 3,5 miljoonaa markkaa. D Oy:n Y:n kaupungissa sijaitsevan kiinteistön vuonna 1991 käyttöön otettuun rakennukseen oli investoitu 8,8 miljoonaa markkaa ja se oli alunperin vuokrattu kokonaisuudessaan A Oy:n tukkukaupan käyttöön, mutta sittemmin tiloihin tuli myös konsernin ulkopuolisia vuokralaisia, jotka käyttivät tiloista noin 25 prosenttia. Tämän rakennuksen kirjanpitoarvo oli 30.6.1992 tilinpäätöksessä noin 8,1 miljoonaa markkaa ja sen käyväksi arvoksi arvioitiin keväällä 1993 3 miljoonaa markkaa. Kiinteistöyhtiöt pyysivät ennakkotietoa siitä, saivatko ne tehdä rakennusten osalta sellaiset lisäpoistot, joilla rakennusten arvot alennettiin niiden käypiin arvoihin. Keskusverolautakunta katsoi kiinteistöyhtiöiden osoittaneen hakemuksessa tarkoitettujen rakennusten käypien arvojen olevan rakennusten arvonalentumisen ja rakennustoiminnan lamasta A Oy:lle muodostuneen ylikapasiteetin johdosta niiden poistamattomia hankintamenojen osia pienemmät ja antoi ennakkotiedon, jonka mukaan C Oy ja D Oy saivat tehdä hakemuksessa selostetuissa olosuhteissa rakennusten hankintamenoista sellaiset lisäpoistot, jotka alensivat rakennusten poistamattomat hankintamenon osat niiden käyvän arvon suuruisiksi. Verohallituksen valituksesta korkein hallinto-oikeus kumosi ennakkotiedon ja lausui, että kun A Oy:n muodostamaan konserniin kuuluvien kiinteistöyhtiöiden omistamat rakennukset olivat pääasiassa A Oy:n käytössä ja rakennukset oli tarkoitettu konserniyhtiöiden pysyvään käyttöön, niin yksinomaan se seikka, että rakennusten arvot olivat alentuneet ja että A Oy:lle oli rakennustoiminnan lamasta muodostunut ylikapasiteettia, ei näissä oloissa oikeuttanut kiinteistöyhtiöitä tekemään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 40 §:ssä tarkoitettua lisäpoistoa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus lausui uutena ennakkotietona, että C Oy ja D Oy eivät saaneet tehdä hakemuksessa tarkoitetuista rakennuksista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 40 §:ssä tarkoitettua lisäpoistoa. ja

Äänestys 3-1-1.

Verovuosi_1993 Verovuosi_1994 Ennakkotieto.

ElinkVL 40 §