4.11.2022

‍‍Asiassa oli kysymys asemakaavamuutoksesta, jossa tontti osoitettiin energiahuollon rakennusten ja laitosten alueeksi (EE). Kaavamääräyksen mukaan alue oli tarkoitettu lämpöenergian tuottamiseen pääasiallisesti biopolttoaineilla. Laitoksen teho sai olla enintään 10 MW ja piipun korkeus vähintään 45 metriä. Asemakaava-alue oli osayleiskaavassa osoitettu teollisuus- ja varastorakennusten alueeksi ja sitä koski kaavamääräys, jonka mukaan alueelle sai sijoittaa pienehkön lämpölaitoksen paikalliseen tarpeeseen edellyttäen, ettei ympäröivälle alueelle tai maisemaan aiheutunut kielteisiä vaikutuksia.

Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen kumottua yksityishenkilöiden valituksesta kunnanhallituksen asemakaavan hyväksymistä koskevan päätöksen korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli tontinomistajan ja kunnan valituksista ratkaistavana kysymys siitä, oliko asemakaavan laatimisessa noudatettu yleiskaavaa. Asiassa oli ensin viran puolesta ratkaistava, oliko tontinomistajalla oikeus hakea muutosta hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla kyseistä tonttia koskeva asemakaavan hyväksymispäätös oli kumottu.

Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnalla oli lainsäädäntövalta kunnallisen päätöksenteon sekä kaavoituksen osalta ja valtakunnalla koskien lainkäyttöä. Lainkäytöstä hallintoasioissa säädettiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, jossa säädettiin valitusoikeuden yleisistä perusteista. Valituksesta kunnallisen viranomaisen päätökseen säädettiin erikseen valtakunnan ja maakunnan kuntalaeissa. Valitusoikeudesta oli lisäksi mahdollista säätää tarkentavasti erityislainsäädännössä. Maakunnan kaavoitus- ja rakennuslaki ei sisältänyt valtakunnan maankäyttö- ja rakennuslain mukaista rajoitusta, jonka mukaan muilla kuin kunnalla ei ollut oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevan päätöksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että valitusoikeutta koskeva lainsäädäntövalta oli jakautunut maakunnan ja valtakunnan kesken. Ottaen huomioon, että muutoksenhaun tarkoitus oli varmistaa päätöksen lainmukaisuus ja aineellisen lainsäädännön toteutuminen, kysymys valitusoikeudesta ei ollut pelkästään lainkäytöllinen.

Maakunnan kuntalaissa tai kaavoitus- ja rakennuslaissa ei ollut rajoitettu jatkovalitusoikeutta hallintotuomioistuimen päätöksestä tilanteessa, jossa hallintotuomioistuin oli kumonnut kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen. Valitusoikeutta ei tältä osin ollut rajoitettu myöskään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Asemakaavamuutoksen kohteena olevan kiinteistön omistajalla oli oikeus hakea muutosta hallintotuomioistuimen päätökseen ja valitus tutkittiin.

Ahvenanmaan kaavoitus- ja rakentamislain mukaan asemakaavaa laadittaessa tuli noudattaa yleiskaavaa. Korkein hallinto-oikeus totesi maankäytön suunnittelujärjestelmän lähtökohtana olevan, että yleispiirteisessä kaavassa osoitettu käyttötarkoitus tarkentuu yksityiskohtaisemmassa kaavassa noudattaen yleispiirteisessä kaavassa osoitettuja perusratkaisuja. Myös yleiskaavassa osoitettujen aluevarausten muuttaminen oli asemakaavassa jossain määrin mahdollista, mikäli yleiskaavassa tehty maankäytöllinen ratkaisu ei merkitykseltään muuttunut. Yleiskaavan ohjausvaikutus riippui kulloisenkin yleiskaavan mittakaavasta ja ohjaustarkkuudesta. Yleiskaavan noudattaminen ei siten edellyttänyt, että yleiskaavan mukainen maankäyttöratkaisu toistettiin sellaisenaan asemakaavassa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asemakaavamuutoksessa tontille osoitettu käyttötarkoitus energiantuotantoon vastasi lähtökohdiltaan ja vaikutuksiltaan yleiskaavassa osoitettua käyttötarkoitusta, joka nimenomaisesti salli tontille lämpölaitoksen sijoittamisen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asemakaavassa sallittu lämpölaitos vastasi muutoinkin yleiskaavan määräyksiä. Asemakaavamuutoksessa oli noudatettu yleiskaavaa. Hallintotuomioistuimen päätös kumottiin ja asemakaavamuutoksen hyväksymistä koskeva päätös saatettiin voimaan.

Ahvenanmaan itsehallintolaki 18 § 4 ja 7 kohta sekä 27 § 23 kohta

Ahvenanmaan maakunnan kaavoitus- ja rakennuslaki (ÅFS 2008:102) 21 § 1 momentti, 26 § 1 momentti ja 98 § 1 momentti

Ahvenanmaan maakunnan kuntalaki (ÅFS 1997:73) 111 § 1 momentti, 113 § 1 momentti ja 120 §

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 107 § 1 momentti ja 109 § 1 momentti

Ks. KHO 2016:144

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Satu Sundberg.

Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla HFD 2022:127.