7.7.2021

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 15.11.2019 nro 19/1200/2

Asian aikaisempi käsittely

Viitasaaren kaupunginvaltuusto oli 11.12.2017 (§ 113) päättänyt, että kaupungin vuoden 2018 talousarviossa varataan 200 000 euroa avustukseen, joka julistetaan vähämerkityksisenä tukena vapaasti haettavaksi Isoahon, keskustan ja Kurkelan alueilla tapahtuvaa vähintään 300 liittymän valokuituverkon rakentamista varten päätöksestä lähemmin ilmenevin ehdoin.

Viitasaaren kaupunginhallitus on 9.4.2018 (§ 86) päättänyt

1. hyväksyä Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n hanke-ehdotuksen ja varata 200 000 euron suuruisen avustuksen maksettavaksi vähämerkityksisenä eli ns. de minimis -tukena ainoalle määräajan kuluessa ehdotuksen jättäneelle Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:lle. Tuen myöntämisessä noudatetaan Komission asetusta (EU) N:o 1407/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen. (Julkaistu EUVL nro L 352, 24.12.2013);

2. myöntää enintään 200 000 euron de minimis -tuen maksuun Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:lle sen jälkeen, kun kaikki avustusilmoituksen mukaiset reunaehdot ovat täyttyneet eli

- kun Isoahon, keskustan ja Kurkelan alueille rakennettava vähintään 300 liittymän valokuituverkko on valmis ja otettu käyttöön;

- valtuuston päätös 11.12.2017 § 113 on lainvoimainen;

- kaupunki on saanut asiantuntijan vahvistuksen siitä, että verkko ja sen palvelut ovat käytössä ja toimivat, sekä

- Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:ltä on saatu maksuajankohtaan tarkistettu selvitys siitä, onko yhtiö saanut vähämerkityksistä tukea kuluvan tai kahden aikaisemman verovuoden aikana.

X ja Y ovat oikaisuvaatimuksessaan vaatineet kaupunginhallituksen päätöksen kumoamista.

Kaupunginhallitus on päätöksellään 23.4.2018 (§ 103) hylännyt oikaisuvaatimuksen.

X ja Y ovat valittaneet hallinto-oikeuteen kaupunginhallituksen päätöksestä 23.4.2018 (§ 103).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt X:n ja Y:n valituksen sekä täytäntöönpanon kieltämistä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

Valtiontukea koskevat valitusperusteet

Yleistä

Toimenpiteen luokitteleminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (perussopimus) 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Komissio on antanut asetuksen (EU) N:o 1407/2013 niin sanotusta vähämerkityksisestä tuesta. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin sen vuoksi sovelleta perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät kyseisessä asetuksessa vahvistetut edellytykset. Tällöin ei siis ole tarpeen arvioida esimerkiksi toimenpiteen markkinaehtoisuutta sen selvittämiseksi, tuottaako toimenpide yritykselle perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.

Tuensaajan taloudellinen asema

Valituksessa viitattu komission tiedonanto 2004/C 244/02 sisältää suuntaviivat, joita Euroopan komissio soveltaa arvioidessaan sille ilmoitetun pelastamis- tai rakenneuudistustuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Tiedonantoa ei ole tarkoitettu sovellettavaksi arvioitaessa sitä, onko jokin toimenpide perustamissopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

Toisin kuin aikaisemmin voimassa olleessa vähämerkityksistä tukea koskevassa komission asetuksessa (EY) N:o 1998/2006, voimassa olevassa komission asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 ei rajata vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettäviä tukia asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Edellä mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (”läpinäkyvä tuki”). Saman artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja 6 kohdan a alakohdassa on säädetty edunsaajan taloudellista tilannetta koskevista edellytyksistä, joiden tulee täytyttyä, jotta lainoista tai takauksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi tueksi. Saman artiklan 2 kohdan mukaan avustuksista koostuva tuki katsotaan kuitenkin aina läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi. Valituksessa esille tuotu avustuksen saajan taloudellinen tilanne ei siten estä avustuksesta koostuvan vähämerkityksisen tuen myöntämistä kyseiselle yritykselle.

Yrityksen saamien muiden tukien merkitys asian ratkaisulle ja tukien seuranta

Edellä mainitun komission asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion yhdelle yritykselle myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 200 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan ennen tuen myöntämistä jäsenvaltion on saatava kyseiseltä yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus kaikesta muusta sille tämän asetuksen tai muiden vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten nojalla kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta.

Edellä mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan säännösten perusteella yritys ja siinä määräysvaltaa käyttävä yritys katsotaan asetusta sovellettaessa sisältyväksi yhteen yritykseen. Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n ja sen emoyhtiön Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n on siten asetusta sovellettaessa katsottava muodostavan yhden yrityksen. Kaupunginhallitus on ennen avustuksen myöntämistä pyytänyt Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:ltä selvityksen siitä, onko mainittu yhtiö saanut vähämerkityksistä tukea kuluvan tai kahden aikaisemman verovuoden aikana. Yhtiön toimitusjohtaja on 4.4.2018 ilmoittanut, ettei yhtiö ole saanut vähämerkityksistä tukea. Kaupunki ei ole selvityspyynnössään pyytänyt selvitystä Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n saamista tuista, eikä sille ole sellaista selvitystä esitetty. Kaupunginhallituksen päätöksiä ei kuitenkaan ole aihetta kumota pelkästään tällä perusteella ottaen huomioon, että avustuksen maksaminen edellyttää kaupunginhallituksen päätöksen mukaan maksuajankohtaan tarkistetun selvityksen saamista siitä, onko avustuksen saaja saanut vähämerkityksistä tukea kuluvan tai kahden aikaisemman verovuoden aikana. Kaupungin on ennen avustuksen maksamista varmistettava, että kaupunginhallituksen päätöksessä tarkoitettu avustuksen saajalta pyydettävä selvitys sisältää edellä tarkoitetut tiedot myös Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n emoyhtiön osalta.

Edellä mainitun komission asetuksen 5 artiklan säännösten mukaan vähämerkityksiset tuet kasautuvat lähtökohtaisesti vain toisten vähämerkityksisten tukien kanssa. Tiettyihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetty tai kohdennettu vähämerkityksinen tuki ei kuitenkaan saa kasautua samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävän valtiontuen kanssa, jos tällainen kasautuminen ylittäisi komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin tai enimmäismäärän. Kaupunginhallituksen päätöksissä tarkoitettu avustus on myönnetty sellaisen hankkeen edistämiseksi, jota ei ole tuettu ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla tai komission hyväksymän tukiohjelman puitteissa.

Kaupunginhallitus on avustuksen myöntämistä koskevassa päätöksessään ilmoittanut komission asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tuen määrästä ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä. Päätöksessä on myös kyseisessä asetuksen kohdassa edellytetyllä tavalla viitattu suoraan komission asetukseen ja mainittu sen nimi ja tiedot julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komission asetuksen mukaan on riittävää, että edellä mainitut tiedot ilmoitetaan yritykselle tukipäätöksessä tai muussa tukea koskevassa asiakirjassa.

Kaupunginhallituksen päätös avustuksen myöntämisestä ei siten ole valtiontuen kasautumista ja seurantaa koskevien säännösten vastainen.

Johtopäätökset

Kaupunginhallituksen myöntämä avustus täyttää komission asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 vahvistetut edellytykset, eikä sitä ole sen vuoksi ollut tarpeen ilmoittaa komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen tuen myöntämistä. Hallinto-oikeus kiinnittää kuitenkin kaupungin huomiota siihen, että kaupunginhallituksen päätöksessä avustuksen saajalta edellytettävän maksuajankohtaan tarkistetun selvityksen tulee edellä mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohta huomioon ottaen sisältää asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot myös Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n osalta.

Oikeudenkäyntikulut

Kun valitus hylätään, X:lle ja Y:lle ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 108 artikla 4 kohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ann-Mari Pitkäranta, Maija-Liisa Marttila ja Jussi-Pekka Lajunen, joka on myös esitellyt asian.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden päätös 15.11.2019 ja Viitasaaren kaupunginhallituksen päätökset 9.4.2018 (§ 86) ja 23.4.2018 (§ 103) kumotaan.

Viitasaaren kaupunki velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 250 eurolla.

Perustelut

Valtiontuki

1. Sovellettavat oikeusohjeet

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 18.12.2013 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä tukitoimenpidettä on pidettävä vähämerkityksisenä tukena eli niin kutsuttuna de minimis -tukena. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin sen vuoksi sovelleta perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät mainitussa asetuksessa vahvistetut edellytykset.

Asetuksen N:o 1407/2013 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion yhdelle yritykselle myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 200 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana.

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan ’yhteen yritykseen’ sisältyvät mainittua asetusta sovellettaessa kaikki yritykset, joiden välillä vallitsee vähintään yksi seuraavista suhteista:

a) yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

b) yritys on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön;

c) yrityksellä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla;

d) toisen yrityksen osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yrityksen hallinnassa on toisen yrityksen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.

Asetuksen N:o 1407/2013 3 artiklan 4 kohdan mukaan vähämerkityksinen tuki katsotaan myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle annetaan laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, riippumatta ajankohdasta, jolloin vähämerkityksinen tuki maksetaan yritykselle. Saman 3 artiklan 7 kohdan mukaan, jos 2 kohdassa vahvistettu asianomainen enimmäismäärä ylittyisi seurauksena uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisestä, kyseisen uuden tuen mihinkään osaan ei saa soveltaa mainittua asetusta.

Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan mainittua asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (”läpinäkyvä tuki”). Saman artiklan 2 kohdan mukaan avustuksista tai korkotuista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi.

Asetuksen N:o 1407/2013 5 artiklan 1 kohdan mukaan mainitun asetuksen mukaisesti myönnettävä vähämerkityksinen tuki saa kasautua komission asetuksen (EU) N:o 360/2012 mukaisesti myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa kyseisessä asetuksessa vahvistettuun enimmäismäärään asti. Se saa kasautua muiden vähämerkityksistä tukea koskevien asetusten mukaisesti myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuun enimmäismäärään asti.

Saman 5 artiklan 2 kohdan mukaan vähämerkityksinen tuki ei saa kasautua samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävän valtiontuen tai samaan riskirahoitustoimenpiteeseen myönnettävän valtiontuen kanssa, jos tällainen kasautuminen ylittäisi komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin tai enimmäismäärän. Vähämerkityksinen tuki, jota ei ole myönnetty tai kohdennettu tiettyihin tukikelpoisiin kustannuksiin, saa kasautua muun valtiontuen kanssa, joka on myönnetty komission antaman ryhmäpoikkeusasetuksen tai päätöksen nojalla.

Asetuksen N:o 1407/2013 6 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jäsenvaltio aikoo myöntää yritykselle vähämerkityksistä tukea mainitun asetuksen mukaisesti, sen on ilmoitettava yritykselle kirjallisesti aiotusta tuen määrästä (bruttoavustusekvivalenttina ilmaistuna) ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä. Sen on viitattava suoraan mainittuun asetukseen ja mainittava sen nimi ja tiedot julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä . Jos vähämerkityksistä tukea myönnetään mainitun asetuksen mukaisesti eri yrityksille osana tukiohjelmaa ja yrityksille myönnetään ohjelmassa erisuuruisia yksittäisiä tukia, kyseinen jäsenvaltio voi täyttää edellä mainitun velvollisuuden ilmoittamalla yrityksille kiinteän määrän, joka vastaa ohjelmassa myönnettävää tuen enimmäismäärää. Tällaisessa tapauksessa kiinteän määrän perusteella määritetään, onko 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettu enimmäismäärä saavutettu. Ennen tuen myöntämistä jäsenvaltion on saatava kyseiseltä yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus kaikesta muusta sille mainitun asetuksen tai muiden vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten nojalla kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta.

Kyseisen 6 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio saa myöntää uuden vähämerkityksisen tuen mainitun asetuksen mukaisesti vasta varmistuttuaan siitä, ettei tuen myöntäminen nosta kyseiselle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää yli 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun asianomaisen enimmäismäärän ja että kaikkia mainitussa asetuksessa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan.

2. Keskeiset tosiseikat

Viitasaaren kaupunginvaltuusto oli 11.12.2017 päättänyt, että kaupungin vuoden 2018 talousarvioon varataan kaupunginhallituksen myönnettäviin avustuksiin 200 000 euron määräraha, jonka suuruinen avustus de minimis -tukena julistetaan kaikille toimijoille vapaasti haettavaksi Isoahon, keskustan ja Kurkelan alueilla tapahtuvaa vähintään 300 liittymän valokuituverkon rakentamista varten. Päätöksen mukaan avustuksen saaja valitaan ehdotusten perusteella ja avustus maksetaan enintään 200 000 euron suuruisena de minimis -tukena vasta, kun valtuuston päätös on lainvoimainen ja verkko on rakennettu ja otettu käyttöön. Päätöksen mukaan avustus myönnetään kokonaisuudessaan esitykselle, jonka tarjoama palvelu omakotitaloasukkaalle on edullisin. Päätöksessä on lisäksi asetettu tarjottavalle palvelulle siinä tarkemmin määriteltyjä ehtoja.

Valtuuston päätöksessä asetettuun määräaikaan 31.3.2018 mennessä kaupunginhallitukselle saapui yksi hakemus, joka sisälsi Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n hanke-ehdotuksen 300 liittymää käsittävän kuituverkon rakentamisesta internetpalveluineen Isoahon, keskustan ja Kurkelan alueille. Hanke-ehdotuksessa todetaan, että Keski-Suomen Valokuituverkot Oy on kokonaan Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n omistuksessa ja että Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n puolestaan omistaa kymmenen keskisuomalaista kuntaa.

Viitasaaren kaupunginhallitus on 3.4.2018 tiedustellut Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:ltä selvitystä siitä, onko Keski-Suomen Valokuituverkot Oy saanut de minimis -tukea kuluvan tai kahden aikaisemman verovuoden aikana. Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n toimitusjohtaja on sähköpostiviestillä 4.4.2018 vastannut tiedusteluun ja ilmoittanut, että Keski-Suomen Valokuituverkot Oy on saanut laajakaistahankkeisiin valtion- ja EU:n tukea mutta ei de minimis -tukea. Viestissä on todettu, että asia täytyy tarkistaa uudelleen siinä vaiheessa, kun tuki maksettaisiin.

Viitasaaren kaupunginhallitus on 9.4.2018 (§ 86) päättänyt hyväksyä Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n hanke-ehdotuksen ja varata 200 000 euron suuruisen avustuksen maksettavaksi yhtiölle vähämerkityksisenä eli niin sanottuna de minimis -tukena. Päätöksen mukaan kaupunginhallitus on päättänyt myöntää enintään 200 000 euron de minimis -tuen maksuun Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:lle sen jälkeen, kun kaikki avustusilmoituksen mukaiset reunaehdot ovat täyttyneet eli kun Isoahon, keskustan ja Kurkelan alueille rakennettava vähintään 300 liittymän kuituverkko on valmis ja otettu käyttöön; valtuuston päätös 11.12.2017 § 113 on lainvoimainen; kaupunki on saanut asiantuntijan vahvistuksen siitä, että verkko ja sen palvelut ovat käytössä ja toimivat sekä Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:ltä on saatu maksuajankohtaan tarkistettu selvitys siitä, onko yhtiö saanut de minimis- tukea kuluvan tai kahden aikaisemman verovuoden aikana. Kaupunginhallitus on päätöksellään 23.4.2018 (§ 103) hylännyt muutoksenhakijoiden oikaisuvaatimuksen 9.4.2018 tehdystä päätöksestä (§ 86).

3. Oikeudellinen arviointi

Komission asetuksella N:o 1407/2013 on säädetty poikkeus siitä SEUT 107 ja 108 artiklassa ilmaistusta periaatteesta, jonka mukaan komissiolle on ilmoitettava ennakolta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen myöntämistä.

Komission asetuksen N:o 1407/2013 3 artiklan 4 kohdan mukaan vähämerkityksinen tuki katsotaan myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle annetaan laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, riippumatta ajankohdasta, jolloin vähämerkityksinen tuki maksetaan yritykselle. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio saa myöntää uuden vähämerkityksisen tuen vasta varmistuttuaan siitä, ettei tuen myöntäminen nosta kyseiselle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää yli asetuksessa vahvistetun enimmäismäärän ja että kaikkia kyseisessä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1407/2013 3 ja 6 artikla on nähtävä osana koko kyseisen asetuksen - jolla sallitaan määrältään vähäisten valtiontukien osalta poikkeaminen säännöstä, jonka mukaan kaikista tuista on ennen täytäntöönpanoa ilmoitettava komissiolle - asiayhteyttä. Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen 3 artiklaa, jolla määritellään vähämerkityksiset tuet, joiden osalta poiketaan perussopimuksessa asetetusta tuen kieltoa koskevasta periaatteesta, sekä mainitun asetuksen 6 artiklaa, joka koskee jäsenvaltioiden suorittamaa tarkastusta tällaista tukea myönnettäessä, on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 28.10.2020, INAIL, C 608/19, 26 ja 27 kohta).

Unionin tuomioistuin on todennut asetuksen N:o 1407/2013 kyseessä olevien säännösten sanamuodosta, että yhtäältä kyseisen asetuksen 3 artiklan 7 kohdassa säädetään, että ”jos - - [vähämerkityksisen tuen] enimmäismäärä ylittyisi seurauksena uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisestä, kyseisen uuden tuen mihinkään osaan ei saa soveltaa [asetusta N:o 1407/2013]”. Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että ajankohta, jolloin on arvioitava, ylittyykö vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä muiden vähämerkityksisten tukien kanssa kasautumisen vuoksi, on tuen ”myöntämisen” ajankohta. Toisaalta asetuksen N:o 1407/2013 3 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ilmenee myös, että vähämerkityksinen tuki katsotaan ”myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle annetaan laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, riippumatta ajankohdasta, jolloin vähämerkityksinen tuki maksetaan yritykselle” (ks. tuomio 28.10.2020, INAIL, C 608/19, 29 ja 30 kohta).

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen on tältä osin määritettävä sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella ajankohta, jolloin mainittu tuki on katsottava myönnetyksi. Unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että vaikka tuen myöntämisajankohdan määrittäminen voi vaihdella kyseessä olevan tuen luonteen mukaan, tukea ei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan voida katsoa myönnetyksi sen maksamisajankohtana, kun tukea ei ole myönnetty monivuotisen järjestelmän nojalla (ks. tuomio 28.10.2020, INAIL, C 608/19, 31 ja 34 kohta).

Tarkasteltaessa, onko Viitasaaren kaupunki noudattanut kaikkia asetuksessa N:o 1407/2013 säädettyjä edellytyksiä nyt kyseessä olevaa vähämerkityksistä tukea myöntäessään, on ensin ratkaistava, milloin kyseinen tuki on katsottava myönnetyn Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:lle.

Unionin oikeuden soveltamiskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että alueellisen viranomaisen, kuten kunnan viranomaisen, myöntämä tuki voi olla SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea (ks. tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C-88/03, 55 kohta). Kansallisessa lainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä siitä, milloin kunnan myöntämä vähämerkityksinen tuki voidaan katsoa myönnetyksi tuensaajalle eli milloin tuensaaja saa asetuksen N:o 1407/2013 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ”laillisen oikeuden tukeen”.

Se ajankohta, jolloin tuki katsotaan myönnetyksi, määritellään sekä asetuksen N:o 1407/2013 että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisen oikeuden perusteella. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tässä asiassa kyseessä olevan kaltaista tukea, jota ei ole myönnetty monivuotisen järjestelmän nojalla, ei kuitenkaan voida katsoa myönnetyn vasta sen maksamishetkellä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tuensaajalle syntyy laillinen oikeus tukeen tuen myöntämispäätöksen tekemisen hetkellä riippumatta siitä, milloin tuo päätös tulee lainvoimaiseksi. Koska asian käsittely tuen myöntävässä viranomaisessa päättyy valituskelpoisen päätöksen tekemiseen, asetuksessa N:o 1407/2013 edellytetyt tiedot, kuten tieto yritykselle aiemmin myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta, on siten selvitettävä tyhjentävästi ennen tuen myöntämispäätöksen tekemistä.

Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva vähämerkityksinen tuki on tulkittava myönnetyn Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:lle kaupunginhallituksen päätöksellä 9.4.2018, vaikka tuen maksamiselle on asetettu ehdoksi muun ohella se, että verkko on valmistunut ja otettu käyttöön.

Seuraavaksi asiassa on vielä arvioitava, onko kaupunki noudattanut kaikkia komission asetuksessa N:o 1407/2013 säädettyjä edellytyksiä tukea myöntäessään. Asetuksen säännösten mukaan valtiontukiviranomaisen on ennen tuen myöntämistä paitsi selvitettävä yritykselle myönnettyjen vähämerkityksisten tukien määrä kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana, myös varmistuttava siitä, ettei vähämerkityksisen tuen myöntämisen myötä yritykselle samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn muun valtiontuen ryhmäpoikkeusasetuksessa tai tukipäätöksessä vahvistettu enimmäisintensiteetti tai enimmäismäärä ylity.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Viitasaaren kaupunginhallitus on ennen nyt kyseessä olevan vähämerkityksisen tuen myöntämistä tiedustellut Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n toimitusjohtajalta selvitystä yhtiölle myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta. Tiedustelua ei ole kuitenkaan ulotettu koskemaan Keski-Suomen Verkkoholding Oy:tä, joka omistaa kokonaisuudessaan Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n ja jota on siten komission asetuksen N:o 1407/2013 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti pidettävä ”yhtenä yrityksenä” Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n kanssa. Keski-Suomen Valokuituverkot Oy on vastannut tiedusteluun ilmoittamalla, että sille on myönnetty laajakaistahankkeisiin ”valtion- ja EU:n tukea” mutta ei de minimis -tukea. Asiakirjoihin ei sisälly tarkempaa selvitystä siitä, mihin laajakaistahankkeisiin vastauksessa mainittu ”valtion- ja EU:n tuki” liittyy, tai siitä, etteivät mainitut tuet liittyisi samaan hankkeeseen, johon Viitasaaren kaupunki on ollut myöntämässä vähämerkityksistä tukea.

Koska Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n vastaus on koskenut vain Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:tä mutta ei sen emoyhtiötä Keski-Suomen Verkkoholding Oy:tä, kaupunginhallitus ei ole ennen tuen myöntämistä selvittänyt komission asetuksen N:o 1407/2013 mukaisesti tuensaajayritykselle kuluvan ja kahden aikaisemman verovuoden aikana myönnetyn vähämerkityksisen tuen määrää. Asiakirjoista ei myöskään käy ilmi, onko tai miten kaupunginhallitus on varmistunut siitä, ettei yritykselle ole myönnetty samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin muuta valtiontukea, vaikka tuen myöntäjän velvollisuus on selvittää, ettei mahdolliselle muulle tuelle asetettu enimmäisintensiteetti tai enimmäismäärä ylity. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä siitä, että myönnettävä vähämerkityksinen tuki ei kohdistuisi tiettyihin tukikelpoisiin kustannuksiin, jolloin se saisi kasautua sellaisen muun valtiontuen kanssa, joka on myönnetty komission antaman ryhmäpoikkeusasetuksen tai päätöksen nojalla.

4. Johtopäätös ja lopputulos

Kaupunginhallituksen päätöstä tehtäessä ei näin ollen ole noudatettu komission asetuksessa N:o 1407/2013 säädettyjä edellytyksiä, joiden täyttyessä SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole. Tuen myöntämisestä ei ole myöskään tehty ilmoitusta komissiolle. Näin ollen kaupunginhallituksen päätös on syntynyt kuntalain 135 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla virheellisessä järjestyksessä.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja kaupunginhallituksen päätökset on kumottava.

Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

Asiaan sovellettavan hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 - 16 §:ssä säädetään.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Oikeudenkäymiskaaren mainitun säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 107/1998 vp) säännökselle esitetyissä yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella, että asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Perusteluissa todetaan edelleen, että asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että X ja Y joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan. Tämän vuoksi Viitasaaren kaupunki on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan muutoksenhakijoille heille hallinto-oikeudessa määrätyn oikeudenkäyntimaksun määrä 250 euroa. Asiassa ei ole esitetty erityisiä perusteita sille, miksi muutoksenhakijoille tulisi määrätä korvausta heidän omasta työstään hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi valitus on enemmälti hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Outi Siimes. Asian esittelijä Helmi Lajunen.