19.4.2013

Päätös, josta valitetaan

Rovaniemen hallinto-oikeus 30.11.2011 nro 11/0583/1

Asian aikaisempi käsittely

Kolarin rakennuslautakunta on julkipanon jälkeen 21.4.2008 antamallaan päätöksellä myöntänyt Asunto Oy A:lle rakennusluvan saada rakentaa kerrosalaltaan 212 neliömetrin suuruinen lomarakennus Kolarin kunnan Kesänkijoen ranta-asemakaavan korttelissa 14 (RA-1) sijaitsevalle tontille 2.

Kolarin kunnan rakennustarkastajat ovat asiakirjoista tarkemmin ilmenevien vaiheiden jälkeen 13.8.2010 suorittamassaan loppukatselmuksessa määränneet, että lomamajan saunaosaston ja wc:n ovet on korjattava vastaamaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 vaatimuksia.

Asunto Oy A on Kolarin rakennuslautakunnalle tekemässään oikaisuvaatimuksessa vaatinut muun muassa saunan ja wc:n ovien hyväksymistä rakennuslupapiirustuksissa esitetyn ja rakennusluvassa hyväksytyn mukaisesti toteutettuina.

Kolarin rakennuslautakunta on 6.10.2010 tekemällään päätöksellä § 77 hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen. Rakennuslautakunta on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohella seuraavaa:

Rakennusluvan lupaehdoissa on määrätty, että rakennustyö on suoritettava siten, että se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Lupaehdoissa on myös määrätty, että rakentamisessa on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksiä asuntosuunnittelusta (Määräyksen ja ohjeet 2005, Asuntosuunnittelu G1).

Asunto Oy A on valittanut rakennuslautakunnan päätöksestä Rovaniemen hallinto-oikeuteen ja vaatinut lautakunnan päätöksen kumoamista sekä Kolarin kunnan velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Valituksessaan yhtiö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Yhtiö on toteuttanut rakennushankkeen tarkasti myönnetyn rakennusluvan mukaisesti. Rakennusluvassa ei ole annettu yksityiskohtaisia määräyksiä saunan tai wc:n ovien leveyksistä. Rakennusluvassa viitataan ainoastaan yleisesti Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksiin ja ohjeisiin. Rakennusviranomaisille kaikissa rakentamisen vaiheissa toimitetuissa piirustuksissa on saunan ja wc:n ovien leveys osoitettu oikein. Rakennusviranomaiset ovat puuttuneet asiaan vasta 6.4.2009.

Yhtiön toteuttaman paritalon molempien huoneistojen saunan ja wc:n oviaukot ovat leveydeltään 800 millimetriä ja oviaukkojen todellinen käyttöleveys on siis alle 800 millimetriä. Rakentamismääräyskokoelman G1 selitysosan mukaan ohjeet "sisältävät hyväksyttäviä ratkaisuja" erotukseksi määräyksistä, jotka "ovat sitovia". Edellä mainitun rakentamismääräyskokoelman kohdassa 3.3.1 muun muassa käymälän ja asuntosaunan ovien osalta kohdan leveysvaatimus on esitetty "ohjeessa".

Kysymyksessä oleva rakennus ei ole pysyvään asumiskäyttöön rakennettu (kaava ei edes mahdollistaisi sellaista) eikä kysymyksessä ole esimerkiksi rakentamismääräyskokoelman kohdassa 1.1.1 mainittu kokovuotiseen käyttöön majoituselinkeinon harjoittamista varten tarkoitettu rakennus. Yhtiön kaupparekisteriin merkitty toimiala mahdollistaa kohteen vuokraustoiminnan. Yhtiö on päättänyt muuttaa yhtiöjärjestystä sanotuilta osin ja poistaa edellä mainitun maininnan.

Huomioon ottaen edellä sanottu on katsottava, että rakentamismääräyskokoelman määräysten ja ohjeiden perusteella jää vähintään epäselväksi, ovatko sauna ja wc rakentamismääräyskokoelman kohdassa 3.3.1 mainittuja asumista palvelevia välttämättömiä tiloja ja onko asuintilojen oviaukon leveyttä koskeva määräys asianomaisessa kohdassa wc- ja saunatilan ovea koskeva ja siten rakentajaa sitova. Painoa on pantava arvioinnissa sille, että rakentamismääräyskokoelman kohdan 1.1.1 perusteella kokoelmassa on selvästi haluttu erottaa toisistaan asuinrakennukset, kokovuotiseen käyttöön majoituselinkeinon harjoittamista varten tarkoitetut rakennukset ja muut (vapaa-ajan) rakennukset.

Lautakunnan valituksenalaisessa päätöksessä esitetty tulkinta Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 soveltamisalasta on virheellinen. Määräyksiä sovelletaan asuinrakennusten ja muissa kuin asuinrakennuksissa olevien asuntojen rakentamisessa. Lisäksi niitä sovelletaan muutettaessa loma-asunnon käyttötarkoitusta pysyvään asumiskäyttöön tai kokovuotiseen majoituselinkeinon harjoittamista varten tarkoitettujen rakennusten rakentamisessa. Sen sijaan kyseisiä määräyksiä ei sovelleta loma-asuntojen rakentamisessa.

Oviaukkojen leveyksien muuttaminen aiheuttaisi huomattavat lisäkustannukset yhtiölle. Tämä seikka tulisi ottaa huomioon kohtuullisuusperusteena päätösharkinnassa.

Kolarin rakennuslautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Rakennuslautakunta on esittänyt valituksen hylkäämistä ja todennut muun ohella, että se on tehnyt ratkaisunsa hakijan esittämän selvityksen, tekemänsä rakennuslupapäätöksen ja tarkastuksissa todettujen havaintojen perusteella. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava sekä soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua ja toimia on rajoittunut.

Yhtiön tekemän lupahakemuksen perusteella tehty rakennuslupa on myönnetty siten, että rakentamisessa on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksiä, joiden mukaan ovien ja kulkuaukkojen vapaan leveyden on oltava vähintään 800 millimetriä.

Asunto Oy A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön valituksen rakennuslautakunnan päätöksestä ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa tätä lakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Ministeriö myös huolehtii valtion viranomaisten antamien rakentamista koskevien määräysten yhteensovittamisesta. Määräyskokoelmaan voidaan ottaa myös muun lainsäädännön nojalla annettuja rakentamista koskevia määräyksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Pykälän 3 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin mukaan rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä.

Lain 117 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa, sekä sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

Lain 119 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti.

Lain 124 §:n 1 momentin mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä mainitussa laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään.

Lain 141 §:n mukaan lupapäätökseen voidaan ottaa tarpeelliset määräykset. Määräykset voivat koskea muun ohessa rakennustyön tai toimenpiteen suorittamista ja niistä mahdollisesti aiheutuvien haittojen rajoittamista.

Lain 149 §:n 1 momentin mukaan rakennustyö on suoritettava siten, että se täyttää mainitun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Pykälän 2 momentin mukaan rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Valvonta kohdistuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputuloksen kannalta merkittäviin seikkoihin.

Lain 150 §:n 2 momentin mukaan, jos katselmus tai tarkastus on antanut aihetta huomautuksiin, tulee kirjallisesti määrätä tarvittavista toimenpiteistä ja määräajasta epäkohdan tai virheen poistamiseksi ja oikaisemiseksi. Asianosaisella on oikeus saattaa määräys oikaisuvaatimuksella kunnan rakennusvalvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

Lain 182 §:n 1 momentin mukaan jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen sekä asianomainen ministeriö markkinavalvontaviranomaisena voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 51 §:n 2 momentin mukaan asumiseen tarkoitettujen tilojen tulee olla tarkoituksenmukaisia ja viihtyisiä. Asuntosuunnittelulla tulee edistää asumiseen tarkoitettujen tilojen toimivuutta sekä soveltuvuutta erilaisiin ja muuttuviin asumistarpeisiin. Pykälän 3 momentin mukaan asuntosuunnittelusta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Asetuksen 53 §:n 2 momentin mukaan asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunniteltu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaatimukset. Pykälän 4 momentin mukaan liikkumisesteettömästä rakentamisesta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 kysymyksessä olevaa asiaa koskevat määräykset

Rakentamismääräyskokoelman osan G1 soveltamisalaa koskevan määräyksen kohdan 1.1.1 ensimmäisen kappaleen mukaan määräykset ja ohjeet koskevat asuinrakennuksia sekä näiden tonttia ja rakennuspaikkaa. Määräykset ja ohjeet koskevat myös muissa rakennuksissa sijaitsevia asuinhuoneistoja ja asuinhuoneita sekä näihin liittyviä asumista palvelevia muita tiloja ja alueita. Edellä mainitun kohdan toisen kappaleen mukaan määräykset ja ohjeet koskevat loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamista pysyvään asumiseen. Edellä mainitun kohdan kolmannen kappaleen mukaan nämä määräykset ja ohjeet koskevat myös kokovuotiseen käyttöön majoituselinkeinon harjoittamista varten tarkoitettuja rakennuksia. Edellä mainittuun määräykseen liittyvän selostuksen mukaan pelkästään kesäaikaiseen käyttöön tarkoitettu loma-asuntorakennus on mahdollista rakentaa poiketen asuinrakennuksille asetetuista, muun muassa energiataloutta koskevista säännöksistä.

Rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohdan 3.3.1 määräyksen mukaan huoneiston ja ulko-ovelta asuinhuoneisiin ja muihin asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavien ovien ja kulkuaukkojen vapaan leveyden tulee olla vähintään 800 millimetriä. Sama koskee rakennuksessa ja piha-alueella asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavia ovia ja kulkuaukkoja. Edellä mainittua määräystä koskevan ohjeen mukaan asumista palvelevana välttämättömänä tilana pidetään muun muassa käymälää, pesutilaa ja asuntosaunaa.

Asian oikeudellinen arviointi

Rakennuslupa-asiakirjojen perusteella kysymyksessä olevassa rakennushankkeessa on kyse paritalotyyppisen lomarakennuksen rakentamisesta. Rakennuslupahakemukseen liitetyn asiakirjan (liite 1) mukaan tarkoituksena on rakentaa lomarakennus (paritalo), jota voidaan käyttää myös pitempiaikaiseen asumiseen; esimerkiksi etätyön tekemiseen ja ammatinharjoittamiseen. Asiassa annetun selvityksen perusteella rakennusta ei ole tarkoitus käyttää majoituselinkeinon harjoittamiseen. Rakennus soveltuu ympärivuotiseen käyttöön ja se sijaitsee Ylläksen matkailukeskuksen läheisyydessä.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu tarkoitus käyttää lomarakennusta myös pitempiaikaiseen asumiseen sekä rakennuksen soveltuminen ympärivuotiseen käyttöön, hallinto-oikeus katsoo, että näissä oloissa rakennus rinnastuu rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohdassa 1.1.1 tarkoitettuihin asuinrakennuksiin. Näin ollen rakennustarkastajat ja lautakunta ovat voineet edellyttää rakennuksen saunaosaston ja wc:n ovien osalta rakentamismääräyskokoelman osan G1 vaatimaa 800 millimetrin leveyttä. Siten syytä valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen yhtiön esittämillä perusteilla ei ole. Yhtiöllä on kuitenkin tämän päätöksen estämättä mahdollisuus hakea muutosta rakennusluvan ehtoihin nyt kysymyksessä olevalta osalta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen yhtiölle ei tule korvattavaksi oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Marja-Riitta Tuisku ja Aila Kovala. Esittelijä Ilkka Jokinen.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asunto Oy A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden, rakennuslautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset kumotaan sekä Kolarin kunta velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Yhtiö on toteuttanut rakennushankkeen 17.4.2008 myönnetyn rakennusluvan mukaisesti. Rakennusluvassa ei ole annettu yksityiskohtaisia määräyksiä saunan tai wc:n ovien leveyksistä. Rakennusluvassa on vain yleisesti mainittu Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksien ja ohjeiden noudattamisesta. Rakennustarkastaja on vasta käyttöönottokatselmuksessa 6.4.2009 katsonut, etteivät saunan ja wc:n ovien leveydet täytä sanottuja määräyksiä.

Sanottuja määräyksiä ei sovelleta loma-asuntoihin lukuun ottamatta majoituselinkeinon harjoittamiseen käytettyjä rakennuksia, joista ei nyt ole kysymys. Valituksenalaisessa asiassa tosiseikat poikkeavat olennaiselta osin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua 2011:53 koskevasta tapauksesta, jossa katsottiin rakentamismääräyskokoelman määräyksiä voitavan soveltaa, kun kysymys oli huoneiston ympärivuotisesta käytöstä. Valituksenalaisessa asiassa on kysymys lomarakentamisesta ranta-asemakaavan alueella.

Kunnan rakennusvalvontaviranomaiset eivät ole rakentamisen aikana antaneet ohjausta siitä, että oviaukkojen leveydet ovat riittämättömät. Oviaukkojen leveydet eivät myöskään vaikuta saunaan pääsyyn. Jos saunan ja pesuhuoneen oviaukkoja levennettäisiin, ovet törmäisivät toisiinsa. Wc:n oviaukon suurentaminen ei vaikuttaisi wc:n käyttöä parantavasti. Pyörätuolilla liikkuminen olisi muutoksen jälkeen mahdotonta. Oviaukkojen leveyksien muuttaminen jälkikäteen aiheuttaisi yhtiölle huomattavia lisäkustannuksia.

Helsingin hallinto-oikeus on 9.4.2008 antamassaan päätöksessä hyväksynyt vastaavan poikkeaman rakentamismääräyskokoelman määräyksistä.

Kolarin rakennuslautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Rakennuslautakunta on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan rakennuslautakunnan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kysymyksessä olevan rakennuksen saunaosaston ja wc:n ovien ja kulkuaukkojen leveydet ovat alle sen, mitä rakennusluvassa on edellytetty. Rakennuslupahakemukseen 28.2.2008 liitettyihin piirustuksiin ei ole merkitty ovien leveyksiä. Myöskään piirustuksiin merkityissä rakenne- ja muissa selvityksissä ei ole erikseen ilmoitettu oviaukkojen ja ovien leveyksiä.

Rakennusluvassa on selvästi todettu, että rakentamisessa on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksiä asuntosuunnittelusta.

Rakentamismääräyskokoelman määräyksessä 3.3 on todettu, että muun muassa asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavien ovien ja kulkuaukkojen vapaan leveyden tulee olla vähintään 800 mm. Kohdassa todetaan ohjeena edelleen, että määräyksessä tarkoitettuna muuna asumista palvelevana välttämättömänä tilana pidetään muun muassa käymälää ja asuntosaunaa.

Rakennuslupahakemuksen liitteessä todetaan muun muassa: "Tarkoituksena on rakentaa laadukas lomarakennus (paritalo), jota voidaan käyttää myös pitempiaikaiseen asumiseen; esimerkiksi etätyön tekemiseen ja ammatinharjoittamiseen (käsikirurgi, silmälääkäri, sähköinsinööri, KM)."

Kunnan rakennusvalvonta ja ohjaus on ollut rakennushankkeen laatu ja laajuus sekä hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavien henkilöiden asiantuntemus ja ammattitaito huomioon ottaen riittävän laajaa ja laadukasta.

Rakennustarkastaja on pitänyt rakennekatselmuksen 10.10.2008. Tuossa vaiheessa rakennuksessa oli rakennettu vain kantavat katto- ja seinärakenteet. Rakennustarkastaja on tuolloin todennut, ettei hänellä ole huomauttamista. Toinen rakennustarkastaja on 5.12.2008 käynyt rakennuskohteessa, jolloin hän on puuttunut rakentamiseen ja keskeyttänyt rakennustyön. Tuolloin valittajan taholta ei tuotu esille sitä, että silloin vielä rakentamatta ja paikalleen asentamatta olevat ovet ja vapaat kulkuaukot tulevat jäämään alle 800 mm:n. Rakennustarkastaja on puuttunut heti valvonnassaan ja ohjauksessaan 6.4.2009 kyseessä oleviin puutteisiin, kun ne olivat todettavissa.

Kyseessä on sinänsä lomarakennus, mutta sen käyttötarkoitus huomioon ottaen rakennus rinnastuu rakentamismääräyskokoelman osan VI kohdassa 1.1.1 tarkoitettuihin asuinrakennuksiin.

Asunto Oy A on antanut vastaselityksen.

Rakennustarkastaja on 10.10.2008 pitänyt rakennekatselmuksen, jossa on todettu, ettei rakentamisesta ole huomautettavaa. Toinen rakennustarkastaja on 5.12.2008 ainoastaan huomauttanut vastaavasta työnjohtajasta. Rakennuksen väliseinät aukkoineen olivat tuolloin jo pystyssä.

Toteutetut oviaukot on hyväksytty rakennuslupapäätöksessä. Rakennustarkastajat eivät ole nähneet huomautettavaa ennen kuin vasta käyttöönottotarkastuksessa, jolloin rakennus on ollut jo pitkään valmis.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Rovaniemen hallinto-oikeuden sekä Kolarin rakennuslautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset pääasian osalta.

2. Yhtiön valitus hallinto-oikeuden päätöksestä hylätään oikeudenkäyntikulujen osalta. Yhtiön ja Kolarin kunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset ja määräykset

Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa mainittua lakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Sanotun pykälän 3 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin mukaan rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa, sekä sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

Maankäyttö- ja rakennuslain 119 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:n 1 momentin mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä mainitussa laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 19 luvussa säädetään muun ohella rakennuslupamenettelystä. Maankäyttö- ja rakennuslain 141 §:n mukaan lupapäätökseen voidaan ottaa tarpeelliset määräykset. Määräykset voivat koskea muun ohessa rakennustyön tai toimenpiteen suorittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 149 §:n 1 momentin mukaan rakennustyö on suoritettava siten, että se täyttää mainitun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Pykälän 2 momentin mukaan rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Valvonta kohdistuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputuloksen kannalta merkittäviin seikkoihin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 150 §:ssä säädetään viranomaistarkastuksista. Pykälän 2 momentin mukaan, jos katselmus tai tarkastus on antanut aihetta huomautuksiin, tulee kirjallisesti määrätä tarvittavista toimenpiteistä ja määräajasta epäkohdan tai virheen poistamiseksi ja oikaisemiseksi. Asianosaisella on oikeus saattaa määräys oikaisuvaatimuksella kunnan rakennusvalvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

Lain 182 §:n 1 momentin mukaan jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen sekä asianomainen ministeriö markkinavalvontaviranomaisena voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 51 §:n 2 momentin mukaan asumiseen tarkoitettujen tilojen tulee olla tarkoituksenmukaisia ja viihtyisiä. Asuntosuunnittelulla tulee edistää asumiseen tarkoitettujen tilojen toimivuutta sekä soveltuvuutta erilaisiin ja muuttuviin asumistarpeisiin. Pykälän 3 momentin mukaan asuntosuunnittelusta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 53 §:n 2 momentin mukaan asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunniteltu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaatimukset. Pykälän 4 momentin mukaan liikkumisesteettömästä rakentamisesta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Rakentamismääräyskokoelman osan G1 soveltamisalaa koskevan määräyksen kohdan 1.1.1 ensimmäisen kappaleen mukaan määräykset ja ohjeet koskevat asuinrakennuksia sekä näiden tonttia ja rakennuspaikkaa. Määräykset ja ohjeet koskevat myös muissa rakennuksissa sijaitsevia asuinhuoneistoja ja asuinhuoneita sekä näihin liittyviä asumista palvelevia muita tiloja ja alueita.

Edellä mainitun kohdan toisen kappaleen mukaan määräykset ja ohjeet koskevat loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamista pysyvään asumiseen.

Edellä mainitun kohdan kolmannen kappaleen mukaan nämä määräykset ja ohjeet koskevat myös kokovuotiseen käyttöön majoituselinkeinon harjoittamista varten tarkoitettuja rakennuksia.

Rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohta 3.3 koskee ovia ja kulkuaukkoja. Kohtaan liittyvän määräyksen (3.3.1) mukaan huoneiston ulko-ovelta asuinhuoneisiin ja muihin asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavien ovien ja kulkuaukkojen vapaan leveyden tulee olla vähintään 800 mm. Sama koskee rakennuksessa ja piha-alueella asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavia ovia ja kulkuaukkoja.

Tosiasiatiedot

Kysymyksessä on Kolarin kunnan Kesänkijoen ranta-asemakaava-alueella Ylläksen matkailukeskuksen läheisyydessä sijaitseva paritalotyyppinen lomarakennus, jota rakennuslupahakemuksen mukaan on myös tarkoitus käyttää pitempiaikaiseen asumiseen, etätyön tekemiseen ja ammatinharjoittamiseen. Rakennusta ei ole tarkoitus käyttää majoituselinkeinon harjoittamiseen. Rakennus soveltuu varustelunsa puolesta ympärivuotiseen käyttöön. Kolarin kunnan rakennuslautakunta on 17.4.2008, 55 § myöntänyt rakennusluvan lomarakennuksen rakentamiseen. Rakennusluvan muuna lupaehtona on muun ohella, että rakentamisessa on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksiä asuntosuunnittelusta.

Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan paritalon molempien huoneistojen saunan ja wc:n seiniin on tehty 800 millimetrin levyiset aukot ovia varten. Oviaukkojen vapaa leveys on jäänyt ovien karmien verran sanottua leveyttä kapeammaksi.

Oikeudellinen arviointi

Rakennusluvan lupaehdossa on viitattu yksilöimättä Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan G1, eikä lupaehdolla ole sellaisenaan voitu velvoittaa noudattamaan osaa G1 muussa rakentamisessa kuin missä sitä muutoin sovelletaan. Asiassa on yhtiön valituksesta ratkaistavana, voidaanko kysymyksessä olevaan paritalotyyppiseen lomarakennukseen soveltaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osaa G1.

Yhtiön huoneistojen lukumäärä on kaksi, eikä huoneistojen hallintaan oikeuttaviin osakkeisiin liity määräaikoihin rajoitettuja oikeuksia käyttää huoneistoja. Rakennus sijaitsee ranta-asemakaava-alueella, ja sen käyttötarkoitus on myönnetyn rakennusluvan mukaan lomarakennus. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan rakennusta ei myöskään ole tarkoitus käyttää sillä tavoin ympärivuotisesti, että se olisi käyttönsä puolesta rinnastettavissa rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohdassa 1.1.1 tarkoitettuihin asuinrakennuksiin.

Asiassa esitetyt tosiseikat eroavat siten korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2011:53 tarkoitetuista seikoista. Rakennustarkastajat eivät näin ollen ole voineet määrätä, että rakennuksen saunaosaston ja wc:n oviaukot on levennettävä ja ovet uusittava vastaamaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 vaatimuksia.

Hallinto-oikeuden, rakennuslautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset on siten kumottava.

2. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Kolarin kunnalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kun otetaan huomioon valituksenalaisen asian tulkinnanvaraisuus, oikeudenkäynnin ei ole katsottava johtuneen hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viranomaisen virheestä. Näin ollen yhtiön vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.