28.6.2013

Tshetsheniasta kotoisin oleva Venäjän federaation kansalainen oli hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta sukunsa poliittisesta profiloitumisesta aiheutuvan vainon uhan perusteella. Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että hän saattaisi Tshetsheniaan palatessaan joutua vakavaan vaaraan. Koska hän oli kuitenkin asunut useiden vuosien ajan osan vuodesta Komin tasavallassa, hän saattoi turvautua ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettuun kotimaansa sisäiseen pakoon, eikä edellytyksiä kansainvälisen suojelun myöntämiselle ollut olemassa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijalla oli kiinteät siteet Komin tasavaltaan hänen asuttuaan siellä viranomaisten tieten pysyväisluonteisesti ja pitkäaikaisesti. Hänellä ei ollut ollut siellä asuessaan ongelmia viranomaisten taholta. Kun otettiin huomioon olosuhteet Komin tasavallassa, ja se, että asianomainen ei itse ollut poliittisesti profiloitunut eikä hänen sukunsa ole tällä hetkellä poliittisesti aktiivista, ei ollut uskottavaa, että hän olisi Komin tasavallassa viranomaisten mielenkiinnon kohteena jatkossakaan. Hänen on siis mahdollista tulevaisuudessakin asettua asumaan tuolle alueelle ja hänen voidaan edellyttää turvautuvan ulkomaalaislain 88 e §:n mukaiseen sisäiseen pakoon kotimaansa toiseen osaan, eikä hän ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88 a §, 88 e §, 52 § 1 momentti, 146 §, 147 § ja 148 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 19.6.2012 nro 12/0754/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 13.4.2011 hylännyt A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Lisäksi virasto on päättänyt käännyttää hänet Venäjän federaatioon sekä määrännyt hänelle 30 päivän ajan vapaaehtoiselle maasta poistumiselle.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakija on hakenut kansainvälistä suojelua, koska hänen sukunsa on Tshetsheniassa tunnettua. Hänen sukulaisiaan on osallistunut Tshetshenian sotiin. Hakijan B-veli on kuulunut kapinallisiin taistelijoihin ja surmattu viranomaisten toimesta. Hakijan C-veli on toiminut Itshkerian tasavallan varaministerinä vuosina 1996 - 1998. Hakija ja hänen veljensä on kiinniotettu useita kertoja vuoden 1999 jälkeen, ja heitä on pahoinpidelty ja kidutettu. Vuodesta 2009 alkaen hakija on joutunut Tshetshenian viranomaisten mielenkiinnon kohteeksi, koska viranomaiset ovat halunneet ottaa kiinni hakijan pojan D:n. D:tä ei ole saatu kiinni, minkä vuoksi hakija on joutunut pidätysten ja pahoinpitelyjen kohteeksi. Hakija on uhattu tappaa, mutta hänet on vapautettu lunnaita vastaan sillä ehdolla, että hänen poikansa tulee viranomaisten luokse, että hakija peruuttaa syyttäjäviranomaisille tehdyn hakemuksen ja että hakija ilmoittautuu päivittäin. Hakija on poistunut vapauduttuaan Komin tasavaltaan, josta käsin hän on hankkinut Suomen viisumin.

Saatavilla olevan maatiedon, suoritettujen internet-hakujen, Maahanmuuttoviraston maatietopalvelun antaman selvityksen sekä hakijan esittämien liitteiden perusteella hakijan kertomusta häneen ja hänen sukuunsa kohdistuneista kiinniotoista vuonna 2004, hänen veljiensä B:n ja C:n toiminnasta ja asemasta sekä veljensä E:n pidätyksestä ja tuomitsemisesta vuonna 2006 on pidettävä uskottavana (Lähteet: Itar-Tass, 2.9.2001; Defence and Security, 5.6.2002; Tshetshenia 2004, http://www.memo.ru/hr/hotpoints/caucas1/msg/2005/03/m33235.htm. päivätty 17.3.2005; Kidnapping on Eve of G8 Summit, Chechenpress.com, päiväys 15.6.2006 ).

Hakijan turvapaikkahakemuksenaan kertomansa ei sisällä seikkoja, joiden perusteella hänen kertomuksensa uskottavuus Tshetsheniassa tapahtuneista oikeudenloukkauksista ja niiden vaarasta olisi kyseenalaistettava. Hakijan kertomus ei myöskään sisällä käytettävissä olevan yleisen maatiedon vastaisia seikkoja. Hakija on myös osoittanut kertomuksensa tueksi selvitystä. Hakija ei ole kuitenkaan turvapaikkahakemuksessaan tai sen liitteiksi toimittamissaan asiakirjoissa esittänyt väitettä, että hän olisi henkilökohtaisesti koskaan osallistunut Tshetshenian kapinallisten taistelijoiden toimintaan tai avustanut heitä tässä toiminnassa. Hakija ei ole myöskään kertonut olleensa Tshetsheniassa poliittisesti tai muuten yhteiskunnallisesti aktiivinen. Asiassa ei ole näin ollen esitetty väitettä, että hakijaan Tshetsheniassa kohdistuva vaara johtuisi hänen omasta toiminnastaan, osallistumisestaan tai aktiivisuudestaan. Maahanmuuttovirasto katsoo kuitenkin, että hakija olisi vaarassa joutua Tshetshenian alueella vakavaan vaaraan hänen lähisukulaistensa toiminnan ja heihin kohdistettujen toimenpiteiden vuoksi, mikäli hän palaisi Tshetshenian alueelle.

Hakija on esittänyt selvityksenä henkilöllisyydestään Venäjän federaation ulkomaan passin, sisämaan passin ja ajokortin. Sisämaan passi on myönnetty 8.7.1998 Komin tasavallassa ja passissa on kotipaikkarekisteröitymisen osoittava leima. Hakijan ajokortti on myönnetty Komin tasavallassa 6.7.2000. Hakijan ulkomaan passi on myönnetty 1.7.2009 ja myöntämispaikan tunnus on FMS 060. Maahanmuuttoviraston saamien tietojen perusteella passin myöntänyt viranomainen on Komin tasavallan viranomainen. Hakija on lisäksi esittänyt selvitystä rekisteröitymisestään Komin tasavallan veroviranomaisten kiinteistöjä, yrittäjiä ja yksityishenkilöitä koskeviin rekistereihin. Kun asiassa otetaan huomioon hakijan kertoma henkilöllisyydestään sekä turvapaikkahakemuksessa kertomansa, Maahanmuuttovirastolla ei ole ollut syytä epäillä asiakirjojen oikeellisuutta. Maahanmuuttovirasto on tutkinut ajokortin aitouden, ja se on todettu teknisesti aidoksi.

Hakija on kertonut, että vuodesta 2000 alkaen hän on tilapäisesti asunut Komin tasavallassa. Hakija on kertonut työskennelleensä talvisin Komin tasavallassa ja oleskelleensa kesäisin Tshetsheniassa. Hakija on kertonut, että hän on vuonna 2009 Tshetsheniassa alkaneiden tapahtumien jälkeen poistunut ensimmäisellä kerralla perheensä kanssa ja toisella kerralla yksin Komin tasavaltaan, jonka kautta on järjestänyt perheelleen asiakirjat ja itselleen viisumin, jonka avulla on päässyt poistumaan Venäjän federaatiosta.

Hakijan esittämien henkilöasiakirjojen ja hänen kertomansa sekä muun asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakija on virallisesti rekisteröitynyt asukkaana ja verovelvollisena Komin tasavaltaan. Maahanmuuttovirasto katsoo näin ollen, että hakija on pystynyt toimimaan ja oleskelemaan Komin tasavallassa. Hakija ei ole myöskään kertonut, että Komin tasavallassa häneen olisi kohdistunut oikeuden loukkauksia tai että hänellä olisi ollut Komin tasavallassa ongelmia viranomaisten taholta. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijalle Komin tasavallassa myönnetyt asiakirjat, rekisteröityminen verovelvolliseksi ja yrittäjäksi sekä hänen asumisensa Komin tasavallassa ja toistuva liikkumisensa Komin tasavallan ja Tshetshenian välillä osoittavat, että hakijalla on ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetulla tavalla mahdollisuus siirtyä asumaan toiselle alueelle Venäjän federaation alueella. Hakija ei ole edellä perusteluissa sanotulla tavalla osoittanut, että häneen Tshetsheniassa kohdistuneet oikeuden loukkaukset johtuisivat hänen omasta toiminnastaan tai aktiivisuudestaan. Hakijaa ei ole pidettävä siten profiloituneena henkilönä, joka olisi yleisesti Venäjän federaation viranomaisten mielenkiinnon kohteena, ja jolla ei olisi mahdollisuutta ongelmitta oleskella muualla kuin Tshetsheniassa. Näin ollen Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija ei ole esittänyt sellaisia perusteita, joiden vuoksi hän olisi kansainvälisen suojelun tarpeessa koko Venäjän federaation alueella.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto katsoo edelleen, ettei hakijan voida katsoa olevan ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentissa tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Hakija on terveydentilastaan, että hänellä on munuais- ja sydänkipuja. Hakemuksen liitteinä olevien lääkärinlausuntojen mukaan hakijan on ollut sairaalahoidossa virtsatieinfektion vuoksi. Hakija on lisäksi käynyt psykiatrin vastaanotolla ja hänelle on annettu lääkehoitoa mielialaan ja traumaperäiseen stressireaktioon.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hakijan terveydentilaa ei ole pidettävä sellaisena, että se estäisi hakijan palaamisen Venäjän federaatioon. Koska hakija on rekisteröitynyt Komin tasavallassa, Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijalla on mahdollisuus saada siellä terveydenhoitoa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että asiassa ei ole esitetty ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi.

Hakijan oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty.

Maahanmuuttovirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan ulkomaalaislain 146 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Venäjän federaatioon ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai perustuslain 9 §:n 4 momentissa, ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa, 88 §:n 1 momentissa tai 88 a §:n 1 momentissa tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Ulkomaalaislain 147a §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä tai karkottamista koskevassa päätöksessä määrätään vähintään seitsemän ja enintään kolmenkymmenen päivän aika, jonka kuluessa ulkomaalaisen on poistuttava maasta vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisen paluun aika lasketaan siitä, kun päätös on täytäntöönpanokelpoinen. Aikaa voidaan erityisestä syystä pidentää.

Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan maahantulokielto määrätään, jos ulkomaalainen ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut vapaaehtoisesti. Maahantulokielto määrätään erillisellä päätöksellä.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen valituksensa.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Asiassa saadusta selvityksestä

Valittaja on etniseltä taustaltaan tshetsheeni. Hän on saapunut Suomeen 5.4.2010 ja hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta 4.5.2010 Helsingin ulkomaalaispoliisissa. Valittaja on selvittänyt matkareittinsä Suomeen ja hänen henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa on varmistettu.

Asiassa on kyse kansainvälisen suojelun kannalta ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittaman sisäisen paon mahdollisuudesta. Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan valittajan turvapaikkahakemuksessa kertoma ei sisällä seikkoja, joiden perusteella hänen kertomuksensa uskottavuus Tshetsheniassa tapahtuneista oikeudenloukkauksista ja niiden vaarasta olisi kyseenalaistettava. Valittajan kertomus ei myöskään sisällä käytettävissä olevan maatiedon vastaisia seikkoja. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittaja olisi vaarassa joutua Tshetshenian alueella vakavaan vaaraan hänen lähisukulaistensa toiminnan ja heihin kohdistettujen toimenpiteiden vuoksi, mikäli hän palaisi Tshetshenian alueelle. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessä todennut, että valittaja on esittämiensä henkilöasiakirjojen ja kertomansa perusteella rekisteröitynyt asukkaana ja verovelvollisena Komin tasavaltaan. Valittaja ei ole päätöksen perustelujen mukaan kertonut, että häneen olisi Komin tasavallassa kohdistunut oikeudenloukkauksia tai että hänellä olisi siellä ollut ongelmia viranomaisten taholta. Maahanmuuttovirasto on tähän perustuen katsonut, että valittajalle Komin tasavallassa myönnetyt asiakirjat, rekisteröityminen verovelvolliseksi ja yrittäjäksi sekä hänen asumisensa Komin tasavallassa ja toistuva liikkumisensa Komin tasavallan ja Tshetshenian välillä, osoittavat että valittajalla on mahdollisuus siirtyä asumaan toiselle alueelle Venäjän federaation alueella. Edelleen valituksenalaisen päätöksen perusteluissa on todettu, ettei valittajaa ole pidettävä siten profiloituneena henkilönä, joka olisi yleisesti Venäjän federaation viranomaisten mielenkiinnon kohteena. Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei valittaja ole esittänyt sellaisia perusteita, joiden vuoksi hän olisi kansainvälisen suojelun tarpeessa koko Venäjän federaation alueella.

Valittaja on valituksessaan ja vastaselityksessään tuonut esille, että ottaen huomioon valittajan ja hänen läheisten perheenjäsentensä kokemukset ja kiinniotot myös Tshetshenian ulkopuolella muissa osissa Venäjän federaatiota, on selvää, ettei valittajan kohdalla ole olemassa Venäjän federaation osaa, missä valittaja voisi turvallisesti oleskella. Maahanmuuttovirasto on valittajan mukaan sivuuttanut asiaa enempää arvioimatta sen, ettei valittaja ole lokakuussa 2009 alkaneiden maastalähtöön johtaneiden vainotoimien jälkeen enää voinut asettua turvallisesti Komiin.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Pohjois-Kaukasuksen konflikti on viime vuosina muuttanut muotoaan. Nationalistisen separatismin rinnalle on viime vuosina enenevässä määrin noussut islamistinen ääriliikehdintä. Samalla viranomaisten mielenkiinto on siirtynyt entisistä kapinallistaistelijoista ja heidän tukijoistaan tämän päivän aktiivisiin kapinallisiin, joilla on usein uskonnollinen ohjelma. (Congressional Research Service: Report for Congress, Stability in Russia's Chechenya and Other Regions of the North Caucasus, Recent Developments, December 13 2010; Landinfo: Tsjetsjenia, Tsjetsjenske myndigheters reaksjoner mot opprørere og personer som bistår dem, 8 september 2009). Henkilöt, jotka ovat sukua tämän päivän aktiivisille kapinallisille, ovat haavoittuvimmassa asemassa. Erityisesti tämä koskee miespuolisia sukulaisia. Viranomaisten mielenkiinto voi saatavilla olevan maatiedon perusteella kohdistua myös surmansa saaneiden kapinallisten perheenjäseniin ja entisten kapinallistaistelijoiden perheenjäseniin etenkin, jos nämä ovat olleet profiloituneita taistelijoita. (Landinfo: Temanotat Tsjetsjenia: Situasjonen for tsjetsjenske oppröreres familiemedlemmer, 20 august 2009; Migrationsverket: Landprofil - Ryssland, 25 februari 2011; Landinfo: Temanotat Tsjetsjenia: Situasjonen for familiemdelemmer av drepte/döde opprörere, 29. juli 2011).

Hallinto-oikeus toteaa, ettei valittaja ole pystynyt varmuudella nimeämään häntä vainonnutta tahoa. Valittaja itse ei ole ollut yhteiskunnallisesti, poliittisesti tai uskonnollisesti aktiivinen. Asiassa esitetyn perusteella valittajan ei voida katsoa olevan siten profiloitunut, että voitaisiin pitää todennäköisenä, että valittaja olisi Venäjän viranomaisten tai FSB:n erityisen kiinnostuksen kohteena ja siten vaarassa joutua vainotuksi heidän taholtaan Tshetshenian ulkopuolella.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa ja jos hänen voidaan kohtuullisesti edellyttää oleskelevan maan kyseisessä osassa.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussaan kertonut oleskelustaan Komin tasavallassa. Valittaja ei ole kertonut, että häneen itseensä olisi Komissa kohdistunut oikeudenloukkauksia viranomaisten taholta ja hän on asiassa saadun selvityksen perusteella pystynyt liikkumaan ongelmitta Tshetshenian ja Komin tasavallan välillä. Valittajalle on myönnetty Venäjän federaation sisämaanpassi Komissa 8.7.1998 ja ajokortti 6.7.2000. Sisämaanpassi on sisältänyt asuinpaikkarekisteröinnin Komin tasavaltaan. Valittajalle on lisäksi Komin tasavallassa myönnetty asuinpaikan veroelimen rekisteröinti 29.11.2001, yksityisyrittäjän valtiollinen rekisteröinti 3.5.2005 sekä kiinteistön omistusoikeuksien ja kiinteistökauppojen yhtenäisen valtionrekisterin rekisteröinti 20.5.2008. Valittajan ulkomaan- passi on Maahanmuuttoviraston selvityksen perusteella niin ikään myönnetty Komin tasavallassa 1.7.2009. Hallinto-oikeus katsoo kaiken edellä esitetyn perusteella, että valittajan voidaan ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittamalla tavalla kohtuudella edellyttää asettuvan asumaan vakituisesti Komin tasavaltaan, jonne hänellä on pitkäaikaiset ja kiinteät yhteydet. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, että valittajan ei olisi mahdollista oleskella myös jatkossa Komin tasavallassa ilman, että hänellä siellä olisi perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa.

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Valittajalla on mahdollisuus saada psyykkisiin vaivoihinsa hoitoa kotimaassaan. Valittajan tilanne ei ole sellainen, ettei hänen inhimillisesti katsoen voisi edellyttää palaavaan kotimaahansa. Valittajalle ei ole esitetty syntyneen erityisiä siteitä Suomeen. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin tarkoittamasta yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai muullakaan perusteella ei siten ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei oleskeluluvan epäämistä voida pitää ilmeisen kohtuuttomana ja että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 88 §, 88 a §, 88 e §, 52 §, 146 §, 147 §, 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirkka Heikkilä, Markku Lambert ja Vesa Heikkilä. Esittelijä Hanna Tuovinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä sekä käännyttämisen täytäntöönpanon kieltämistä ja suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valituksessaan hän on vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Muutoksenhakija on valituksensa tueksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija on traumatisoitunut kidutuksen uhri. Hän kuuluu Venäjän federaation ja Tshetshenian nykyhallintoa vastustavaan profiloituneeseen ja Venäjän viranomaisten vainoamaan tshetsheenisukuun. Hänen veljensä C on toiminut Itshkerian tasavallan varaministerinä ja saanut Ruotsista turvapaikan vuonna 2006. Hänen B-veljensä, joka oli ollut mukana molemmissa Tshetshenian sodissa, kidutettiin kuoliaaksi vuonna 2004. Myös muutoksenhakija on joutunut toistuvasti Tshetshenian nykyhallinnon vainoamaksi. Vuonna 2004 hän sekä hänen vaimonsa ja kaksi lastaan sekä veli F otettiin kiinni, häntä kidutettiin ja hän joutui todistamaan B-veljensä kidutusta. Joulukuussa 2009 häntä syytettiin kapinallistoiminnasta, häntä pahoinpideltiin ja häneltä vaadittiin tietoja erityisesti pojistaan ja veljensä B:n väitetyistä asekätköistä. Pahoinpitelijät olivat tshetsheeniviranomaisia. On kuitenkin oletettavaa, että kiinniottotilanteessa mukana oli myös federaation turvallisuuspalvelun FSB:n miehiä. Kun muutoksenhakija vapautettiin, yksi tshetsheeniviranomaisista sanoi, että hänet löydettäisiin mistä tahansa Venäjältä ja myös ulkomailta. Hänen poikansa D, johon liittyy lokakuussa 2009 kärjistynyt ja muutoksenhakijan pakenemiseen johtanut vaino, on kadoksissa.

Komin tasavallasta muutoksenhakija on kaikkein helpointa löytää, koska siellä hänet on virallisesti rekisteröity. Hänen E-veljensä haettiin Komin tasavallasta vuonna vuonna 2006 ja vietiin Tshetsheniaan. Muutoksenhakija otettiin kiinni joulukuussa 2009 Dagestanissa ja vietiin Tshetsheniaan. Muutoksenhakijalla on perusteltu syy pelätä ja olla vakuuttunut, ettei hän ole turvassa missään osassa Venäjän federaatiota.

Lokakuussa 2009 kärjistyneiden tapahtumien ja muutoksenhakijaan sekä hänen poikaansa kohdistuneen vainon jälkeen muutoksenhakijalla ei enää ollut mahdollisuutta turvautua sisäiseen pakoon. Myös UNHCR:n ja Amnestyn kannanottojen mukaan Venäjällä vainon kohteeksi joutuneen tshetsheeniturvapaikanhakijan kohdalla ns. sisäisen paon mahdollisuutta ei ollut.

Muutoksenhakija on viitannut myös EIT:n tuomioon 28.3.2013, missä tshetsheenimiehen käännyttäminen Venäjälle katsottiin palautuskiellon vastaiseksi.

Muutoksenhakijalla on diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö. Hänellä ei ole mahdollisuutta saada tarvitsemaansa terveydenhoitoa Venäjällä.

Suullisessa käsittelyssä on saatavissa lisäselvitystä perheen kokonaistilanteesta ja siitä, miten muutoksenhakijan kertomusta on yksityiskohdissaan kokonaisuudessaan arvioitava. Suullisessa käsittelyssä todistajana tulisi kuulla muutoksenhakijan Ruotsissa pakolaisstatuksella asuvaa C- veljeä, joka voisi kertoa sekä häneen itseensä kohdistuneista uhkailuista että Venäjällä oleviin suvun jäseniin kohdistuneista tiedusteluyrityksistä ja näin arvioida sisäisen paon mahdollisuutta.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Virasto katsoo, että muutoksenhakija voi palatessaan Tshetsheniaan joutua vakavaan vaaraan. Hänellä on kuitenkin mahdollisuus Venäjän federaatiossa ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettuun sisäiseen pakoon, koska hän ei ole siten profiloitunut henkilö, että hän olisi yleisesti Venäjän federaation viranomaisten mielenkiinnon kohteena. Hän on lisäksi esittänyt rekisteröitymistään ja elämästään Komin tasavallassa sellaista selvitystä, jonka perusteella hänellä on katsottu olevan mahdollisuus asettua Komin tasavaltaan ongelmitta.

Muutoksenhakija on antanut asiassa vastaselityksen. Ulkomaalaislain 88 e §:n perusteluiden (HE 166/2007 vp) mukaan sisäinen pako on mahdollista vain, jos henkilöön kohdistunut vaino tai vakava haitta on tapahtunut paikallisesti ja jos on syytä uskoa, että sen aiheuttaja ei voi harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa alueella, jonne turvapaikanhakija palautettaisiin. Myös UNHCR painottaa ohjeistuksessaan, että sisäisen paon mahdollisuus edellyttää erityistä aluetta hakijan lähtömaassa, jossa hakijalla ei ole mitään riskiä pelätä joutuvansa vainotuksi tai vakavan haitan kohteeksi ja jossa voidaan ottaa huomioon tapauksen yksilölliset olosuhteet ja hakijan voidaan kohtuudella olettaa elävän normaalia elämää. Myös psykologinen trauma on ohjeistuksen mukaan otettava huomioon. Muutoksenhakija on traumatisoitunut kidutuksen uhri.

Useat raportoidut tapaukset osoittavat, että Pohjois-Kaukasian ulkopuolelle paenneita on otettu kiinni muissa osissa Venäjän federaatiota ja toimitettu Pohjois-Kaukasian alueelle, jossa he ovat joutuneet kidutuksen kohteeksi.

Amnestyn tutkijan mukaan Venäjän ja Pohjois-Kaukasian ihmisoikeustilanne on huonontunut. Tutkijan mukaan myös vanhat tapahtumat voivat johtaa edelleen toimenpiteisiin.

Muutoksenhakijalla on Oulun diakonissalaitoksella kidutettujen kuntoutuskeskuksessa 26.11.2012 diagnosoitu mm. kompleksinen, pitkittynyt posttraumaattinen stressihäiriö ja kidutuksen aiheuttama krooninen kipu.

Muutoksenhakijan maastapoistamisesta on raportoitu tiedotusvälineissä hänen nimellään, mikä entisestään lisää riskiä hänen kohdallaan.

Merkitään , että Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastainen komitea on 9.8.2011 pyytänyt Suomea pidättäytymään muutoksenhakijan käännyttämisen täytäntöönpanosta, kunnes komitea on tutkinut hänen valituksensa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Lausuminen täytäntöönpanokieltoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt valitusluvan myöntämistä ja suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

Sovellettavat säännökset esitöineen

Ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa ja jos hänen voidaan kohtuullisesti edellyttää oleskelevan maan kyseisessä osassa. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) mukaan sisäinen pako on mahdollista vain, jos henkilöön kohdistunut vaino tai vakava haitta on tapahtunut paikallisesti ja jos on syytä uskoa, että sen aiheuttaja ei voi harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa alueella, jonne turvapaikanhakija palautettaisiin. Tässä harkinnassa olennaista on se, mikä taho on vainoa harjoittanut tai vakavan haitan aiheuttanut. Jos vainon harjoittaja tai vakavan haitan aiheuttaja on valtio, pääsääntöisesti mikään kyseisen valtion osa ei liene hakijalle turvallinen. Jos vaino tai vakava haitta aiheutuu muun toimijan kuin valtion taholta, on selvitettävä, mitkä ovat toimijan mahdollisuudet tai aikomukset harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa myös jossain muussa valtion osassa. Tässä yhteydessä on myös arvioitava sitä, mitkä ovat valtion tosiasialliset mahdollisuudet tarjota suojelua tuossa valtion osassa nyt, jos kyseinen valtio ei suojellut hakijaa aiemmin.

Sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon. Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa huomionarvoisia seikkoja ovat muun muassa hakijan ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet sekä muut häneen liittyvät seikat kuten uskonto ja etninen alkuperä. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava huomioon. On selvitettävä, onko hänellä laillinen oleskeluoikeus sillä alueella, jonne hänet palautettaisiin ja onko hän siellä suojassa palauttamiselta alueelle, jolla hän olisi vaarassa. On myös selvitettävä, onko hakijalla tosiasialliset mahdollisuudet elää tässä maan osassa. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että hakijan elintaso laskisi, ei voi estää hakijan paluuta kyseiselle alueelle. Lisäksi on otettava huomioon, onko henkilön käytännössä mahdollista matkustaa turvallisesti tälle suojelua tarjoavalle alueelle vai onko hänen matkallaan esteitä tai kulkeeko matka sellaisen alueen kautta, jossa häntä uhkaa vaino tai vakavan haitan vaara.

Neuvoston direktiivin 2004/83/EY ( määritelmädirektiivin ) 8 artiklan 1 kohdan mukaan arvioidessaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos jossain alkuperämaan osassa ei ole olemassa perusteltua aihetta pelätä joutua vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa ja jos hakijan voidaan kohtuullisesti edellyttää oleskelevan maan kyseisessä osassa. Artiklan 2 kohdan mukaan tutkiessaan, onko osa maata 1 kohdan mukainen, jäsenvaltioiden on, tehdessään päätöksen hakemuksen johdosta, kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Artiklan 3 kohdan mukaan edellä 1 kohtaa voidaan soveltaa, vaikka alkuperämaahan palauttamiselle olisikin teknisiä esteitä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Somalian kansalaisen kotimaahansa karkottamista koskevassa ratkaisussaan 23.5.2007 Salah Sheekh v. Alankomaat ensin kuvannut yleisenä periaatteena artiklan 3 tulkinnasta aiemman oikeuskäytäntönsä nojalla (kohta 135), että sopimusvaltion päätös luovuttaa sinne paennut henkilö voi aiheuttaa kysymyksiä 3 artiklan valossa ja tätä kautta saattaa sopimusvaltion vastuuseen sopimuksen nojalla, mikäli on esitetty vahvoja perusteita sen puolesta, että kysymyksessä olevalla henkilöllä, mikäli hänet luovutetaan, on todellinen riski joutua kidutuksen tai epäinhimillisen taikka halventavan kohtelun kohteeksi vastaanottavassa valtiossa.

Ihmisoikeustuomioistuin on todennut (kohdat 139 - 141), että Somali- ja Puntmaa sekä Somalian etelärannikon saaret olivat vakaampia ja rauhallisempia kuin Somalian etelä- ja keskiosat. Kuitenkin selvästi henkilöt, jotka olivat kotoisin näiltä alueilta ja joilla oli klaani- tai perheyhteyksiä sinne, olivat eri asemassa kuin ne henkilöt, jotka olivat kotoisin Somalian muilta alueilta ja joilla ei ollut sellaisia yhteyksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli valmis katsomaan, että ensinnä mainittujen henkilöiden karkottaminen näille alueille ei yleensä aiheuttanut heille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa kielletyn kohtelun vaaraa. Sen sijaan tuomioistuimen mielestä oli erittäin epätodennäköistä, että vähemmistöryhmään kuulunut valittaja, joka oli kotoisin Somalian eteläosista, saisi joltakin klaanilta suojelua mainituilla turvallisilla alueilla. Tuomioistuin katsoi, että hallitus sai vedota turvallisten alueiden olemassaoloon vain tietyin edellytyksin. Henkilöllä täytyi olla mahdollisuus matkustaa ja päästä alueelle sekä asettua asumaan asianomaiselle alueelle. Muutoin karkotus saattoi tuoda esille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaisen kysymyksen varsinkin, jos oli vaaraa siitä, että henkilö päätyisi alueelle, jolla häntä kohdeltaisiin kaltoin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli ratkaisussaan 12.6.2012 Bajsultanov v. Itävalta tapausta, jossa Itävalta oli vuonna 2005 myöntänyt turvapaikan tshetshenialaiselle miehelle ja vuonna 2007 hänen vaimolleen. Mies oli kertonut avustaneensa kapinallisia ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana mutta ei ollut osallistunut toiseen sotaan. Kesällä 2003 sotilaat tulivat etsimään häntä, ja kun eivät löytäneet häntä, pahoinpitelivät hänen isänsä. Itävallan Unabhängiger Bundesasylsenat oli katsonut Tshetshenian turvallisuustilanteen huonontuneen vuoden 2004 jälkeen, alueen ihmisoikeustilanteen olevan kriittinen, sekä ettei sisäinen pako ollut mahdollinen. Itävallan Bundesasylamt poisti asianomaisen pakolaisaseman vuonna 2008 rikosten perusteella ja määräsi hänet karkotettavaksi kotimaahansa. Asylgerichtshof ei muuttanut tuomiota.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi aluksi (kohdat 62 - 62), että pelkkä epäinhimillisen kohtelun mahdollisuus kyseisen alueen epävakaan tilanteen johdosta ei itsessään osoita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan rikkomista. Jos käytettävissä olevat tietolähteet kuvaavat yleistä tilannetta, hakijan on osoitettava yksittäiset väitteensä tosiksi muulla näytöllä. Jos asianomaisen maastapoistamista ei ole vielä pantu täytäntöön, ratkaisevaa on nykyhetken tilanne kyseisessä maassa.

Tuomioistuin totesi (kohdat 64 - 66), että maaraporttien mukaan alueella on edelleen yleisesti vaarallista ja summittaisia väkivallantekoja esiintyy, etenkin kohdistuen tiettyihin henkilöryhmiin. Kun kuitenkin tarkasteltiin asianomaisen henkilökohtaista tilannetta, voitiin havaita, että hän oli toiminut ainoastaan avustavassa roolissa ensimmäisen sodan aikana eikä osallistunut toiseen sotaan lainkaan. Ensimmäisestä sodasta oli kulunut huomattavasti aikaa, eivätkä Tanskan maahanmuuttoviraston vuoden 2011 raportin mukaan edes ensimmäiseen sotaan aktiivisesti osallistuneet olleet enää epäinhimillisen kohtelun vaarassa. Tuomioistuin huomautti myös, että asianomaisen perhe (vanhemmat ja kuusi sisarusta) asui edelleen Tshetsheniassa, eivätkä he olleet ilmoittaneet mistään itseensä kohdistuneesta häirinnästä. Kun otettiin huomioon raportit kapinallisten tai näiden avustajien sukulaisiin kohdistuvasta häirinnästä, oli siten ilmeistä, että asianomainen ei kuulunut kumpaankaan ryhmään.

Yleisesti ottaen Tshetshenian turvallisuustilannetta ei tuomioistuimen mukaan (kohdat 67 - 68) voida pitää hyvänä. Asianomaisen henkilökohtainen tilanne ei kuitenkaan osoita perusteita olettaa, että hän olisi todellisessa EIS 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun vaarassa Tshetsheniassa. Tuomioistuin totesi myös Itävallan viranomaisten tutkineen asianomaisen henkilökohtaiset olosuhteet ja väitteet huolellisesti ajan tasalla olevan maatietouden valossa, eikä asianomainen ollut esittänyt perusteltuja viranomaisten päätelmiä kumoavia seikkoja.

Tuomioistuin antoi painoarvoa myös sille (kohta 70), että kyse oli karkottamisesta EIS:n osapuolena olevaan valtioon, joka on velvoittautunut perusihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Asianomaisen karkottaminen Venäjälle ei rikkonut EIS 3 artiklaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli ratkaisussaan 28.3.2013 I.K. v. Itävalta tshetshenialaisen v.1976 syntyneen miehen tapausta. Mies oli saapunut Itävaltaan yhdessä äitinsä kanssa 2004. Molemmat hakivat turvapaikkaa. Miehen turvapaikkahakemus perustui häneen kohdistuneeseen vainoon, jonka syynä oli hänen mukaansa hänen isänsä toimiminen Tshetshenian entisen presidentin turvallisuusjoukoissa. Isä oli surmattu vuonna 2001. Asianomainen itse oli pidätetty neljä kertaa ja kertomansa mukaan häntä oli pidätysten yhteydessä pahoinpidelty. Hänen äidilleen Asylgerichtshof oli myöntänyt Itävallassa turvapaikan. Mies oli peruuttanut oman valituksensa ennen kuin ratkaisu tehtiin. Hänen tehtyään uudelleen hakemuksen asian katsottiin olevan jo ratkaistu, res judicata. Hänet määrättiin karkotettavaksi Venäjän federaatioon.

Tuomioistuin totesi (kohdat 69 ja 72 - 75), että EIS 3 artikla perusti karkotuskiellon, jos vahvoin perustein voitiin epäillä, että henkilö joutui karkotettuna artiklassa kielletyn kohtelun vaaraan. Valittaja oli kertonut eri kerroilla johdonmukaisesti kaltoin kohtelun vaarastaan. Vaaraa voitiin eri selvitysten valossa pitää tietyssä määrin uskottavana. Asianomaisen äidille oli myönnetty turvapaikka, eivätkä viranomaiset olleet missään vaiheessa vertailleet näitä juttuja keskenään. Näin ollen ei ollut näytetty, että kaltoin kohtelun vaaraa olisi valittajan kohdalta harkittu perusteellisesti kotimaisella tasolla.

Tuomioistuin totesi (kohdat 77 - 78), että valittajan isän toiminta Tshetshenian turvajoukoissa ja myöhempi murha oli katsottu näytetyksi hänen äitinsä jutussa. Äidin kohdalta oli myös katsottu, ettei tämä voinut muuttaa Venäjän muihin osiin. Ei ollut perusteita katsoa, että tätä kysymystä tuli arvioida toisin valittajan kohdalta.

Tshetshenian turvallisuustilanteen osalta tuomioistuin totesi (kohdat 79 - 86), että maakohtaisten raporttien mukaan aseellisten joukkojen aktiivisuuden ja yleisen väkivallan taso oli viime vuosina vähentynyt Tshetsheniassa Dagestaniin verrattuna. Kuitenkin kapinalliset ryhmät ja turvajoukot syyllistyivät edelleen säännöllisesti ihmisoikeusrikkomuksiin rankaisemattomuuden ilmapiirissä. Kosto ja sukulaisten kollektiivinen rankaisu oli käytäntönä. Näin ollen edes tuoreimmat raportit eivät olleet omiaan hälventämään epäilyjä siitä, että valittaja olisi vaarassa joutua kohdelluksi artiklan 3:ssa tarkoitetuin tavoin epäinhimillisesti. Mitä tuli asianomaisen terveydentilaan, hänellä oli todettu posttraumaattinen stressi ja masennus, EIT:n oikeuskäytännön mukaan huono terveydentila saattoi vain hyvin poikkeuksellisissa oloissa estää karkotuksen. EIT ei ollut havainnut, että valittajan kohdalta olisi olemassa mainitunlaisia poikkeuksellisia syitä. Joka tapauksessa valittaja oli EIS 3 artiklan kieltämän kaltoin kohtelun vaarassa ja artiklaa siten rikottaisiin, jos hänet karkotettaisiin Venäjälle.

UNHCR:n kannanotto sisäisen paon mahdollisuudesta

UNHCR:n (Guidelines on International Protection: Internal Flight or Relocation Alternative within the Context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees) mukaan sisäisen paon mahdollisuus edellyttää kaksiosaista analyysiä. Ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianomaiselle mahdollinen vaihtoehto, kun otetaan huomioon muun muassa käytännön pääsy alueelle ja sen turvallisuus. Toiseksi on harkittava sisäisen paon kohtuullisuutta, millä tarkoitetaan sen selvittämistä, voiko asianomainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Pohjois-Kaukasiaa koskeva maaselvitys ja sisäisen paon mahdollisuus Venäjän federaatiossa

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Thomas Hammarbergin 24.11.2009 päivätyn raportin mukaan terrorisminvastaisten operaatioiden lopettaminen Pohjois-Kaukasuksella ei vähentänyt laittomien aseellisten ryhmien toimintaa vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla. Vuoden 2008 lopun jälkeen sieppaukset ja katoamiset olivat lisääntyneet. Huolena olivat etenkin ihmisoikeusrikkomusten tehokkaiden tutkimisten puuttuminen, poliisiviranomaisten väitetty osallistuminen rikolliseen toimintaan ja tuomioistuinlaitoksen puutteet. Laillisuusperiaatteen noudattamiseksi oli tehty vakavasti otettavia yrityksiä, mutta tästä huolimatta rankaisemattomuus vallitsi yhä. Erityisenä huolena olivat aseellisten ryhmien lisääntynyt toiminta, katoamisten ja surmien tutkimisen tehokas puuttuminen sekä ihmisoikeusaktivistien surmat.

Ihmisoikeusvaltuutetun 6.9.2011 päivätyssä raportissa valtuutettu ilmoittaa olevansa edelleen syvästi huolissaan Pohjois-Kaukasuksella ihmisten kidnappauksiin, katoamisiin ja kaltoin kohteluun liittyvistä tiedoista. Ihmisoikeusvaltuutettu on arvioinut, että samalla kun kidnappausten ja katoamisten määrän raportoidaan olevan mahdollisesti vähenemässä verrattuna vuoteen 2008, tilanne on kaukana normaalista.

U.S.Department of Staten vuotta 2011 koskevan raportin mukaan yksi Pohjois-Kaukasuksen alueen suurimmista ongelmista on laillisuusperiaatteen noudattamisen puutteellisuus. Edelleen jatkuvan väkivaltaisuuden taustalla on separatismipyrkimykset, etninen konflikti, jihadistiliikehdintä, verikostot, yleinen rikollisuus ja turvallisuusjoukkojen ylilyönnit. Dagestan on vaarallisin alue, kun taas Tshetsheniassa, Ingushiassa ja pohjois-Ossetiassa väkivalta jatkoi vähenemistään. Hallituksen edustajat, kapinalliset ja rikolliset syyllistyvät edelleen alueella sieppauksiin. Ensin mainitut eivät joutuneet teoistaan vastuuseen. Aseelliset joukot ja poliisi syyllistyivät raporttien mukaan sekä kapinallisten että siviilien pahoinpitelyyn ja kidutukseen pidätystiloissa.

U.S.Department of Staten vuotta 2012 koskevan raportin mukaan väkivalta Pohjois-Kaukasuksen tasavalloissa on jatkunut. Sen taustalla ovat separatismipyrkimykset, etniset konfliktit, jihadistiliikehdintä, verikostot, rikollisuus ja turvallisuusjoukkojen ylilyönnit. Dagestan on alueen vaarallisin tasavalta. Yleinen väkivallan taso laski vuonna 2012 lähes 10 % vuoteen 2011 verrattuna. Internetlehti Caucasian Knotin mukaan kuolleiden määrä Tshetsheniassa ja Kabardino-Balkariassa laski huomattavasti vuoden 2012 loppupuolella.

Tanskan maahanmuuttopalvelun lokakuussa 2011 julkaiseman raportin (Chechens in the Russian Federation, Report from Danish Immigration Service's fact finding mission to Moscow and St.Petersburg, the Russian Federation, 12 to 29 June 2011) nro 4/2011 mukaan presidentti Kadyrov ilmoitti elokuussa 2010, että terroristien tukijoita, mukaanlukien. heidän perheenjäseniään ja ystäviään, pidetään vastuussa terroristi-iskuista. Raportissa lainatun Human Rights Watchin mukaan Tshetshenian turvallisuusviranomaiset kohdistavat pahoinpitelyjä ja kidutusta laittomien aseellisten joukkojen jäsenten perheenjäseniä ja sukulaisia kohtaan tiedonsaantikeinona tällaisten joukkojen toiminnasta. Samoin ihmisoikeusjärjestöjen mukaan viranomaiset saattavat vaatia ulkomailta palaavilta rahaa, ja heidän saatetaan myös epäillä omaavan tietoja lännessä toimivista Kadyrovin vastaisista ryhmittymistä, minkä johdosta heitä saatetaan kuulustella maahan palaamisensa yhteydessä. Viranomaisten mielenkiinto saattaa ulottua useiden vuosien (raportin mukaan jopa vuoteen 2004) takaiseen toimintaan. On tavallista, että yksityishenkilöitä pidätetään muutaman vuoden välein pelkästään siitä syystä, että he ovat tunnettuja Tshetshenian viranomaisille. Sen sijaan vuosina 1994-1996 aktiivisesti toimineet kapinalliset, jotka eivät sen jälkeen ole olleet aktiivisia, eivät enää ole viranomaisten mielenkiinnon kohteina.

Raportissa todetaan edelleen, että eri lähteiden mukaan se, suoritetaanko Venäjän federaatiossa koko maan laajuinen etsintä, riippuu siitä, mitä etsityn henkilön epäillään tehneen. Tshetsheenien kohdalla merkittävää on se, ketä etsityn henkilön epäillään avustaneen. Mikäli kyse on kansainvälisestä terrorismista, Tshetshenian viranomaiset todennäköisesti saattavat vireille maanlaajuisen etsinnän, mutta useimmissa tapauksissa näin ei meneteltäisi. Tshetsheniaa ei pidetä de facto osana muuta Venäjän federaatiota, ja Pohjois-Kaukasuksen ulkopuolella Venäjän federaation viranomaiset ovat varsin haluttomia avustamaan alueen viranomaisia.

Raportissa mainittujen eri tahojen mukaan tiedossa ei ole yhtään tapausta, joissa Venäjän federaation viranomaiset olisivat pidättäneet tshetsheenin ja palauttaneet tämän Tshetsheniaan sen viranomaisten pyynnöstä. Caucasian Knot -uutispalvelun mukaan taas tshetsheenimilitantteja avustanut henkilö ei olisi turvassa missään Venäjän federaation alueella. Tshetsheenien kulttuurijärjestön edustajan mukaan puolestaan vähäinen avustaminen ei olisi Tshetshenian ulkopuolisille viranomaisille missään määrin kiinnostavaa. Raportissa todetaan edelleen, että pääsääntöisesti esimerkiksi Moskovan tai Pietarin poliisilla ei ole mitään intressiä avustaa tshetsheeniviranomaisia. Human Rights Watchin mukaan ei ole todennäköistä, että matalan profiilin henkilöitä vainottaisiin Venäjän muiden osien viranomaisten toimesta. Itävallan suurlähetystön edustajan mukaan ei ole uskottavaa, että tshetsheeniviranomaiset kääntyisivät Venäjän viranomaisten puoleen saadakseen henkilön palautetuksi Tshetsheniaan esimerkiksi Moskovasta. Venäjän viranomaiset eivät luota Tshetshenian viranomaisiin.

Tanskan maahanmuuttoviraston johtajan mukaan tshetsheenejä on runsaasti etenkin Pietarissa ja Moskovassa, ja eräät ovat onnistuneet esimerkiksi liike-elämässä. Tshetsheeneillä on suurissa kaupungeissa myös järjestäytynyttä rikollista toimintaa. Heitä suojaa usein esimerkiksi armenialaisia hieman vaaleampi ulkonäkö, eivätkä he usein koe varsinaista rasistista väkivaltaa. Toistaiseksi tshetsheenitausta ja musliminimi ovat tulleet huomatuiksi vasta virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi rekisteröityessä. Tshetsheenien rekisteröityminen Tshetshenian ulkopuolella on kuitenkin tullut helpommaksi. Heidän kokemansa oikeudenloukkaukset muualla Venäjällä eivät kuitenkaan ole poissuljettuja.

Tanskan maahanmuuttopalvelu lainaa mainitussa raportissaan SK-Strategy -nimistä tutkimuslaitosta ja toteaa, että sen mukaan tshetsheenien muuttaminen muihin Venäjän osiin on hyvin yleistä. Useimmilla syynä muuttoon ovat taloudelliset tekijät. Varakkaammat muuttavat Moskovaan ja Pietariin, mutta keskivertotshetsheenit tyypillisesti asettuvat pienempiin kaupunkeihin, etenkin satamakaupunkeihin, joissa on vähemmän kilpailua työpaikoista ja etnisesti monipuolisempi väestö eli jo olemassaoleva siirtolaiskanta. Belgian suurlähetystön mukaan sekä Moskovassa että Pietarissa on suuri tshetsheeniväestö. House of Peace and Non-Violence -nimisen järjestön edustajan mukaan Pietarin tshetsheeniväestön määrä on noin 20 000 - 30 000. Suurin haaste heillä on löytää asunto ja työtä. Vaikka tshetsheenejä kohtaan esiintyy rasismia, se ei ole sietämätöntä. Monet tshetsheenit lähtevät alueelta sen vaikean taloudellisen tilanteen ja korkean työttömyyden vuoksi. Useimmat alueen työpaikoista ovat julkisella sektorilla ja hallituksessa. SK Strategyn mukaan suurimmalla osalla Venäjän sisäisesti muuttavista tshetsheeneistä motiivina ovat taloudelliset seikat, kun taas ulkomaille lähtevillä motiivina ovat henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvät seikat sekä vaikea taloudellinen tilanne.

Ruotsin Migrationsverketin 25.2.2011 julkaiseman raportin mukaan erityisessä riskiryhmässä ovat nuoret miehet, jotka ovat sukua tai joilla on muutoin siteitä kapinallisiin sekä nuoret miehet, jotka ovat aikaisemmin olleet poliisin pidättämiä ja joiden nimi on poliisin rekisterissä. Toisen Tshetshenian sodan aikana aktiiviset kapinalliset saattavat edelleen kiinnostaa viranomaisia, mutta jos he ovat virallisesti ilmoittaneet tukevansa Kadyrovia ja vastustavansa aikaisempaa presidentti Mashadovia sekä aktiivisesti tekevät nykyisen hallituksen kanssa yhteistyötä, he saattavat välttyä viranomaisten mielenkiinnolta.

Ensimmäisen sodan aikana kapinallisille annettu tuki ei konfliktin muuttuneen luonteen vuoksi enää kiinnosta viranomaisia. Se, kuinka paljon puolestaan toisen Tshetshenian sodan aikana kapinallisia tukeneet henkilöt edelleen kiinnostavat viranomaisia, riippuu useista seikoista. Suuri osa maan väestöstä on antanut jonkinlaista tukea kapinallisille, muun muassa ruokaa, eivätkä yksittäiset tuen antamiset kiinnosta viranomaisia. Merkityksellistä on, kenelle tukea on annettu, oliko kyseessä profiloitunut kapinallinen, ja onko asianomaisella kytkentöjä "väärään" ryhmään. Tshetshenian viranomaisia vastaan toimimista pidetään vakavampana kuin liittovaltion viranomaisia (=venäläisiä). Myös tuen laajuudella, kestolla ja laadulla on merkitystä. Kontaktit nykypäivän kapinallisiin ovat ratkaisevassa asemassa.

Nykypäivän kapinallisten sukulaiset ovat kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. Viranomaisten toimenpiteiden tarkoituksena on toisaalta pelottaa nuoria miehiä liittymästä kapinallisiin ja toisaalta taivuttaa kapinallisia antautumaan. Toimenpiteiden laatu ja ankaruus riippuu kapinallisen toiminnan laadusta ja siitä, onko tämä edelleen maassa vai lähtenyt sieltä. Erityisesti nuoret miehet ja kapinallisten veljet ovat painostuksen kohteina. Toimenpiteinä käytetään uhkailua ja valvontaa, pidätyksiä, kotietsintöjä, pahoinpitelyä ja kidutusta.

Sisäisen paon osalta Venäjän federaatiossa Migrationsverket toteaa raportissaan, että Venäjän perustuslain mukaan kaikilla maan kansalaisilla on oikeus vapaasti matkustaa ja asettua asumaan maan rajojen sisäpuolella. Vaikka tshetsheenit usein joutuvat erilaisen diskriminoinnin kohteeksi venäläisessä yhteiskunnassa ja heillä on usein vaikeuksia mm. työnsaannissa, yleisesti ottaen ei voida pitää kohtuuttomana edellyttää heidän turvautuvan sisäiseen pakoon Venäjän tasavallassa. Pohjois-Kaukasuksen alueelta tulevien on siten täysin mahdollista ja kohtuullista turvautua sisäiseen pakoon useimpiin Venäjän federaation osiin.

Human Rights Watchin tammikuussa 2012 julkaistun raportin mukaan virallisten lausuntojen mukaan kapinallisten iskut Pohjois-Kaukasuksella kaksinkertaistuivat vuonna 2010 edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2011 islamistikapinallisten toiminta jatkoi lisääntymistään, etenkin Dagestanissa. Viranomaisten turvautuminen kidutukseen, sieppaustyylisiin pidättämisiin ja laittomiin surmaamisiin kapinallisia vastaan suuntaamansa toiminnan yhteydessä, yhdistettynä rankaisemattomuuteen kysymyksessä olevista teoista, oli suututtanut alueen kansan. Edellä mainittujen toimien uhrit kieltäytyivät puhumasta kokemuksistaan kostotoimien pelossa. Eräälle venäläiselle kansalaisjärjestölle maaliskuussa 2011 lähettämässään kirjeessä liittovaltion viranomaiset totesivat, että Tshetshenian poliisi sabotoi alueen asukkaiden sieppausten tutkimista ja joskus peittää tekijöiden jäljet. HRW toteaa, että mainittu kirje on ensimmäinen julkinen osoitus liittovaltion viranomaisten osallistumisesta Tshetshenian ihmisoikeusrikkomusten tutkintaan.

Norjalaisen Landinfon tammikuussa 2013 julkaiseman raportin ( Temanotat: Tsjetsjenia: Sikkerhetssituasjonen ) mukaan Tshetshenian turvallisuustilanne on vähitellen parantunut Tshetshenian sotien jälkeen. Vuosina 2004 - 2007 turvallisuustilanne parani mutta huononi jälleen vuodesta 2007 lähtien saavuttaen aallonpohjan vuonna 2009. Vuosina 2010 - 2012 tilanne on jälleen ollut rauhallisempi. Väkivalta Ingushiassa, Dagestanissa ja Kabardino-Balkariassa on lisääntynyt, eikä Tshetshenia ole enää alueen vaarallisin tasavalta. Siitä huolimatta, että vuonna 1999 käyttöönotettu antiterrorikampanja julistettiin virallisesti päättyneeksi huhtikuussa 2009, terrorisminvastaisia toimenpiteitä otetaan säännöllisesti käyttöön, etenkin Tshetshenian eteläosissa. Kapinalliset, jotka ovat vähitellen muuttuneet radikaali-islamisteiksi, suuntaavat toimensa Tshetshenian poliisia ja turvallisuusjoukkoja vastaan. Kapinallisia vastaan taisteleminen on Tshetshenian viranomaisten pääasiallinen toimi, mikä viittaa siihen, että kapinalliset eivät ole ainoita, joita epäillään kapinallistoiminnasta.

2.5 Oikeudellinen arviointi

2.5.1 Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on lähtökohtana Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausuttu siitä, että muutoksenhakija olisi vaarassa joutua Tshetshenian tasavallan alueella vakavaan vaaraan hänen lähisukulaistensa toiminnan ja heihin kohdistettujen toimenpiteiden vuoksi, mikäli hän palaisi Tshetshenian tasavallan alueelle.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiassa on siis kysymys vain siitä, voidaanko muutoksenhakijan edellyttää turvautuvan ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetuin tavoin sisäiseen pakoon Venäjän federaatiossa kansainväliseen suojeluun turvautumisen sijaan.

2.5.2 Asiassa saatu selvitys

Muutoksenhakija on kertomansa mukaan viettänyt useita vuosia talvet Komin tasavallassa, missä hänellä on ollut puutavarasaha, ja kesät Tshetsheniassa. Hänen Tshetsheniassa olevaan perheeseensä on kuulunut vaimo ja neljä 1980-luvulla syntynyttä poikaa. Hänellä on Komin tasavallassa kuvauksensa mukaan toinen perhe, johon kuuluu vuonna 1997 syntynyt poika G. Muutoksenhakijalle on myönnetty Venäjän federaation sisämaan passi Komin tasavallassa 8.7.1998, ja passissa on kotipaikkarekisteröitymisen osoittava leima. Hänelle on myönnetty ajokortti Komin tasavallassa 6.7.2000. Lisäksi hänelle on Komin tasavallassa myönnetty asuinpaikan veroelimen rekisteröinti 29.11.2001, yksityisyrittäjän valtiollinen rekisteröinti 3.5.2005 sekä kiinteistön omistusoikeuksien ja kiinteistökauppojen yhtenäisen valtionrekisterin rekisteröinti 20.5.2008. Maahanmuuttoviraston selvityksen mukaan hänen ulkomaanpassinsa on niin ikään myönnetty Komin tasavallassa 1.7.2009.

Muutoksenhakija ei kertomansa mukaan ole itse ollut poliittisesti tai yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hänen B-veljensä on kuollut vuonna 2004 ja C-veljensä on oleskellut Ruotsissa pakolaisena vuodesta 2003 lähtien. Hänen E-veljensä ei ole hänen mukaansa osallistunut mihinkään sotatoimiin, ja hän on kertonut tietävänsä, että myöskään hänen D-poikansa ei ole osallistunut kapinallistoimintaan eikä hänellä ole yhteyksiä kapinallisiin.

Asiassa ei ole tuotu esiin, että muutoksenhakijalla olisi ollut ongelmia Komin tasavallan viranomaisten kanssa. Muutoksenhakijan E-veli on kertomuksen mukaan pidätetty vuonna 2006 Komin tasavallassa, viety Tshetsheniaan, ja saanut siellä vankeustuomion. Muutoksenhakija on jatkanut asumista Komin tasavallassa. Muutoksenhakijan joulukuussa 2009 tapahtunut pidättäminen D-pojan etsimisen yhteydessä on hänen kertomuksensa perusteella tapahtunut Tshetsheniassa tai Dagestanissa, jonne hän oli vapaaehtoisesti matkustanut, ei Komin tasavallassa. Päästyään pidätyksensä jälkeen vapaaksi joulukuun 2009 lopulla muutoksenhakija on vielä palannut Komin tasavaltaan, missä hän on oleskellut neljän kuukauden ajan odottaen viisumia Suomeen. Hän ei ole kertonut olleensa siellä tänä aikana viranomaisten mielenkiinnon kohteena.

Kidutettujen kuntoutuskeskuksen 26.11.2012 päivätyn lausunnon mukaan muutoksenhakijalla on diagnosoitu kompleksinen, pitkittynyt posttraumaattinen stressihäiriö, kidutuksen aiheuttama krooninen kipu, verenpainetauti sekä eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, joita on hoidettu muun muassa lääkityksellä ja terapialla.

2.5.3 Asian arviointi ja lopputulos

Muutoksenhakija ei ole poliittisesti profiloitunut oman toimintansa vuoksi eikä hän kuulu tällä hetkellä Tshetshenian tasavallassa poliittisesti aktiiviseen sukuun. Saatujen selvitysten perusteella muutoksenhakija on pystynyt oleskelemaan ja harjoittamaan yritystoimintaa Tshetshenian tasavallan ulkopuolella Komin tasavallassa useiden vuosien ajan ilman, että häneen olisi siellä missään vaiheessa kohdistunut oikeudenloukkauksia. Pelkästään se seikka, että viranomaisten tietymättömissä oleva muutoksenhakijan poika D on nuori mies, jotka sinänsä maatietouden perusteella saattavat kiinnostaa viranomaisia, ei sellaisenaan osoita viranomaisten mielenkiintoa muutoksenhakijaa kohtaan.

Komin tasavallan olosuhteiden ja muutoksenhakijan kertomuksen perusteella ei ole uskottavaa, että hän Komin tasavallassa olisi paikallisten viranomaisten kiinnostuksen kohteena tai että nämä tavalla tai toisella edesauttaisivat muutoksenhakijan palauttamista Tshetshenian tasavaltaan. Häntä ei voida pitää myöskään sillä tavoin profiloituneena henkilönä, että hän olisi yleisesti Venäjän federaation viranomaisten mielenkiinnon kohteena. Hänellä ei voida arvioida olevan ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettua perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa, jos hän tulevaisuudessakin oleskelee Venäjän federaatiossa Komin tasavallan alueella.

Muutoksenhakijan asuminen Komin tasavallassa on ollut sillä tavoin viranomaisten sallimaa, pysyväisluonteista ja pitkäaikaista, että hänellä voidaan katsoa olevan jatkossakin mahdollisuus asettua asumaan Komin tasavaltaan ja häneltä voidaan sitä myös ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetuin tavoin kohtuudella edellyttää.

Edellä lausutuilla perusteilla muutoksenhakijan voidaan edellyttää turvautuvan ulkomaalaislain 88 e §:n mukaiseen sisäiseen pakoon kotimaansa toiseen osaan. Hänen ei tästä syystä voida katsoa olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Muutoksenhakijan on mahdollista saada tarvitsemaansa terveydenhoitoa myös kotimaassaan. Hänen tilanteensa ei ole sellainen, että hänen ei inhimillisesti katsoen voisi edellyttää palaavan kotimaahansa. Hänelle ei ole osoitettu syntyneen erityisiä siteitä Suomeen. Edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella ei siten ole olemassa.

Näissä olosuhteissa muutoksenhakija on myös voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa.

3. Täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen lausua, koska valitus on hylätty.

Edellä lausutulla ei ole vaikutusta Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen vastaisen komitean edellä mainittuun tässä asiassa antamaan täytäntöönpanoa koskevaan ilmoitukseen.

Lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu

Muutoksenhakijalle on myönnetty oikeusapua 15.6.2011 lukien ilman omavastuuta. Hänen avustajakseen on määrätty oikeustieteen kandidaatti Marjaana Laine, joka on vaatinut palkkiona ja kulujen korvauksena yhteensä 1 997 euroa.

Avustajalle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 6 §:n mukaisena yhdeksäntoista työtunnin perusteella laskettuna vaadittuna palkkiona 1 855 euroa. Tämän lisäksi maksetaan tulkkauksesta johtuneina kuluina 142 euroa. Mainitut määrät jäävät valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Lea Alén.