KHO:2012:39
- Asiasanat
- Vesihuolto, Vesihuollon maksut, Taksapäätös, Kunnallinen liikelaitos, Johtokunta, Vesihuoltolaitos, Liittyjä, Muutoksenhaku, Kunnallisvalitus
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1200/1/10
- Taltio
- 1456
Vesihuollosta huolehtivan kunnallisen liikelaitoksen johtokunta oli päättänyt, että vesiosuuskunnilta perittävät maksut ovat käyttövedestä ja jätevedestä 75 prosenttia asianomaisen liikelaitoksen voimassa olevista vesi- ja jätevesimaksuista.
Johtokunnan päätös koski vesiosuuskunnilta perittävien maksujen yleisiä perusteita. Päätöstä oli siten pidettävä kunnan hyväksymään taksaan rinnastuvana päätöksenä. Päätökseen sai oikaisuvaatimusmenettelyn jälkeen hakea muutosta kunnallisvalituksella.
Korkein hallinto-oikeus myös selvyyden vuoksi totesi, että johtokunnan päätöksessä ei ollut kysymys liikelaitoksen ja vesiosuuskuntien välisten sopimusten muuttamisesta eikä päätöksen edellä mainittu luonne huomioon ottaen myöskään sellaisesta lopullisesta maksujen määräämisestä, jota koskevat riita-asiat käsitellään käräjäoikeudessa.
Äänestys vesiosuuskuntien kuulemistarpeesta 4 - 1.
Vesihuoltolaki 3 § 3 ja 5 kohta, 21 §, 23 § ja 34 §
Kuntalaki 90 § 1 ja 2 momentti
Päätös, josta valitetaan
Kuopion hallinto-oikeus 5.3.2010 nro 10/0106/3
Asian aikaisempi käsittely
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunta on 26.5.2009 §:n 30 kohdalla päättänyt muun ohella, että vesiosuuskunnilta perittävät maksut ovat käyttövedestä ja jätevedestä 75 prosenttia Kuopion Veden voimassa olevista vesi- ja jätevesimaksuista 1.8.2009 alkaen.
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunta on 23.6.2009 §:n 37 kohdalla hylännyt Puutossalmen vesihuolto-osuuskunnan ja sen asiakumppaneiden oikaisuvaatimukset.
Asian käsittely Kuopion hallinto-oikeudessa
Puutossalmen vesihuolto-osuuskunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätös kumotaan.
Vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:
Hinnan korotusta koskevan asian valmistelussa ei ole kuultu osuuskuntia. Hinnan korotuksesta ei ole neuvoteltu tasapuolisesti toisina osapuolina olevien liikekumppanien eli osuuskuntien kanssa. Hinnan nostamiseksi 75 prosenttiin ei ole esitetty mitään tositetta eikä perustelua. Näiltä osin valittajat ovat viitanneet vesihuoltolain 16 §:n 1 ja 2 momentin tiedottamisvelvollisuutta koskeviin säännöksiin. Korotus perustuu hyvän kauppatavan ja lain vastaiseen johtavan markkina-aseman hyväksi käyttöön.
Asian valmistelussa ja päättämisessä ei ole toimittu lain ja sen hengen mukaisesti. Asiassa ei ole kuultu osuuskuntia eikä annettu oikeaa ja puolueetonta tietoa kustannusten muodostumisesta. Jälkeenpäin esitetyt yksikköhinnan perustelut on esitetty ensimmäisen kerran vasta viimeisimmän päätöksen liitteenä.
Esitetyt yksikköhinnat eivät kestä kriittistä ja puolueetonta tarkastelua osuuskunnille esitettyjen suunnittelu- ja palvelukustannusten sekä verkoston käyttökulujen osuuksien osalta. Verkosto- ja jätevesikustannuksissa ovat mukana hulevesistä aiheutuneet kustannukset, joita ei tule vesiosuuskunnilta maaseutualueella. Verkostokuluista on poistettava kaupungin sisäisten verkostojen kulut, myös hulevesien käsittelykulut, ja sen jälkeen on tarkasteltava verkostokulujen jakautumaa.
Päätöksessä ei esitetä vesihuoltolain mukaisia perusteita käyttöveden eikä jäteveden hintojen korotukselle edellisen taksatarkastuksen jälkeen. Kuopion tekninen lautakunta on 17.12.2008 hyväksynyt vesiosuuskuntien vedenhinnaksi 55 prosenttia voimassa olevasta taksasta. Tämän jälkeen Kuopion Vesi ei ole esittänyt, että nimenomaan vesiosuuskunnille myytävän veden jakelu ja tuottaminen olisi noussut 20 prosenttia. Vesiosuuskuntien maksuja ei voi vesihuoltolain mukaan korottaa Kuopion kaupungin talouden sopeuttamisen perusteella, minkä alle ensimmäinen korotuspäätös on kirjattu. Lisäksi jo yleiset vesitaksojen korotukset koskevat myös vesiosuuskuntia. Mikäli päätös jää voimaan, vesiosuuskuntien korotukset kokonaisuudessaan tulevat olemaan yli 47 prosenttia.
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt ensisijaisesti, että valitus jätetään vesiosuuskuntien maksutaksaa koskevana käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvana asiana kokonaan tutkimatta. Toissijaisesti johtokunta on esittänyt, että valitus jätetään tutkimatta niiltä osin kuin siinä on esitetty osuuskuntien näkemyksiä maksujen määrittämisessä huomioon otettavista kustannuksista ja perusteista, koska nämä väitteet ovat osuuskuntien ja Kuopion Vesi Liikelaitoksen välisiin sopimuksiin sisältyviä asioita ja kuuluvat tarvittaessa käräjäoikeuden ratkaistavaksi, sekä hylätään muilta osin.
Johtokunnan päätös on vesihuoltolain 23 §:n mukainen päätös sopimusehtojen muuttamisesta maksujen osalta ja siitä on tiedotettu pykälän edellyttämien menettelysääntöjen mukaisesti. Vesiosuuskunnat eivät ole taksapäätöstä koskevassa asiassa sellaisessa asianosaisasemassa, että niitä pitäisi erikseen kuulla.
Johtokunta on vielä muun ohella lausunut, että kunnan liikelaitoksena toimivan Kuopion Veden tehtävänä ei ole tukea itsenäisinä vesihuoltolaitoksina toimivien vesiosuuskuntien toimintaa.
Puutossalmen vesihuolto-osuuskunta ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastineen ja sen täydennyksen. Valittajat ovat vastineessaan todenneet toimineensa Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan 23.6.2009 tekemään päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaisesti.
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunta on hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittanut lisäselvitystä.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta Puutossalmen vesihuolto-osuuskunnan ja sen asiakumppaneiden valituksen siltä osin kuin siinä on vaadittu Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätöksen kumoamista sillä perusteella, että maksujen korotus on perustunut hyvän kauppatavan vastaisuuteen ja markkina-aseman väärinkäyttöön. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Tutkimatta jättäminen
Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa.
Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia valitusta siltä osin kuin siinä on vaadittu päätöksen kumoamista sillä perusteella, että maksujen korotus on perustunut hyvän kauppatavan vastaisuuteen ja markkina-aseman väärinkäyttöön.
Pääasia
Kuopion Vesi Liikelaitos huolehtii vesihuoltolain mukaisesti toiminta-alueellaan vesihuollosta yhdyskuntakehityksen tarpeita vastaavasti kunnallisena liikelaitoksena. Laitoksen toimintaa harjoitetaan toiminimellä Kuopion Vesi.
Kuopion Veden johtosäännön 3 §:n 6 kohdan mukaan liikelaitoksen johtokunnan tehtävänä on päättää vesihuoltolain 18 § huomioon ottaen vesihuollon osalta perittävästä käyttömaksusta, liittymismaksusta ja perusmaksusta sekä muista palveluista perittävistä maksuista.
Vesihuoltolain 21 §:n mukaan sopimus kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon taikka laitoksen palvelujen toimittamisesta ja käyttämisestä on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että sopimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuntaa ja että sopimus säilyy kummankin osapuolen saatavilla.
Vesihuollon maksuista ja niiden yleisistä perusteista säädetään vesihuoltolain 4 luvussa. Muutoksen hakemista päätökseen, jolla päätetään vesihuollon palveluista perittävien maksujen yleisistä perusteista ei ole vesihuoltolaissa säädetty hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluvaksi asiaksi. Vesihuoltolain 34 §:ssä säädetään, että vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välinen kiinteistön vesihuoltoa koskeva riita-asia käsitellään käräjäoikeudessa.
Hallituksen esityksessä eduskunnalle vesihuoltolainsäädännön uudistamiseksi (HE 85/2000) todetaan, että kaikki vesihuollosta tehtävät sopimukset ja perittävät maksut määräytyisivät vastedes yksityisoikeudellisin perustein. Uudistuksella yksinkertaistettaisiin ja yhtenäistettäisiin vesihuollon maksujen sääntelyä, mikä tapahtuisi niin, että kaikista vesihuollosta perittävistä maksuista ja niiden perusteista säädettäisiin yhdenmukaisesti riippumatta siitä, onko kysymyksessä kunnallinen vai yksityisoikeudellinen vesihuoltolaitos. Kaikki vesihuollon palveluista tehtävät sopimukset ja maksut olisivat yksityisoikeudellisia ja niitä koskevat riita-asiat ratkaistaisiin käräjäoikeudessa. Samalla luovuttaisiin kunnanvaltuuston hyväksymään taksaan perustuvasta jätevesimaksun määräämismenettelystä. Muutoksenhausta vesihuoltolaissa säädettäisiin, että kaikki liittyjän ja vesihuoltolaitoksen väliset riita-asiat käsiteltäisiin sopimussuhteeseen perustuvina yksityisoikeudellisina riita-asioina käräjäoikeudessa. Hallituksen esityksessä on myöskin todettu, että vesihuoltolain säätämisen myötä kuluttajaviranomaisten harjoittama valvonta, joka kohdistuu elinkeinonharjoittajana pidettävän vesihuoltolaitoksen ja laitoksen palveluja käyttävän kuluttajan suhteisiin, tehostuisi ja helpottuisi. Kilpailuvirasto puolestaan valvoo kilpailunrajoituslain nojalla muun muassa määräävän aseman väärinkäyttöä vesihuollossa ja siitä perittävissä maksuissa.
Valituksenalainen johtokunnan päätös sisältää kannanoton siihen, minkä suuruisia vesiosuuskunnilta käyttövedestä ja jätevedestä perittävät maksut tulisivat olla. Päätöksellä ei ole sitovalla tavalla ratkaistu vesiosuuskunnilta käyttövedestä ja jätevedestä perittävien maksujen suuruutta, vaan vesiosuuskunnat voivat saattaa nuo yksityisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuvat kysymykset vesihuoltolain mukaisesti käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Vesiosuuskunnilta käyttövedestä ja jätevedestä perittävien maksujen suuruutta ei voida ratkaista hallinto-oikeudessa.
Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden toimivalta tutkia kysymyksessä olevan Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätöksen lainmukaisuutta rajoittuu siihen, onko päätös muilta osin kuin maksujen suuruuden ja perusteiden osalta kuntalaissa tarkoitetulla tavalla lainmukainen vai lainvastainen.
Kuntalain mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen.
Valitusta on perusteltu sillä, että asiassa ei ole neuvoteltu vesiosuuskuntien kanssa, niitä ei ole kuultu eikä niille ole annettu oikeaa ja puolueetonta tietoa kustannusten muodostumisesta.
Vesihuoltolaissa ei ole säännöksiä siitä, että vesihuollon maksuja muutettaessa vesiosuuskuntien kanssa olisi ensin neuvoteltava tai että vesiosuuskunnille tulisi varata tilaisuus tulla kuulluksi tai että ennen maksujen muuttamista koskevan päätöksen tekemistä vesiosuuskunnille tulisi antaa tieto maksujen muutoksen perusteista.
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Johtokunta ei ole käyttänyt harkintavaltaansa muuhun kuin mihin se on lain mukaan ollut käytettävissä. Johtokunta ei ole siten ylittänyt toimivaltaansa. Päätös ei ole muutenkaan lainvastainen.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Kuntalaki 90 §
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Puutossalmen vesihuolto-osuuskunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että Kuopion hallinto-oikeuden ja Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätökset kumotaan. Kuopion Vesi Liikelaitos on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:
Kuopion Vesi Liikelaitos on kunnallinen liikelaitos ja osa Kuopion kaupungin toimintaa. Liikelaitoksella on Kuopion kaupunginhallituksen alainen johtokunta. Johtokunnassa on kysymyksessä olevaa asiaa käsiteltäessä tapahtunut menettelyvirhe. Johtokunnan päätöksen laillisuus tulee tutkia.
Käräjäoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan Kuopion Vesi Liikelaitoksen päätöksenteon lainmukaisuutta. Tämä tehtävä kuuluu hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Myös Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunta on liittänyt päätökseensä valitusosoituksen hallinto-oikeuteen.
Kuopion tekninen lautakunta on 17.12.2008 tehnyt päätöksen vesiosuuskunnilta perittävistä maksuista. Päätöksen mukaan vesiosuuskunnilta perittävät maksut käyttövedestä ja jätevedestä ovat 55 prosenttia Kuopion Veden voimassa olevista vesi- ja jätevesimaksuista 1.3.2009 alkaen. Kysymyksessä olleen asian käsittely on päättynyt tähän.
Valituksen kohteena olevat päätökset on tehty teknisen lautakunnan päätöksen ja siihen liittyvän hallintoprosessin päättymisen jälkeen. Lautakunnan päätöksen jälkeen on alkanut kokonaan uuden asian valmistelu Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnassa eli uusi hallintoprosessi, jossa ei ole kuultu osuuskuntia. Osuuskunnille ei ole myöskään annettu tietoa pyydettäessä.
Koko prosessin aikana, mukaan lukien aikaisemmat vesimaksujen määräämiseen liittyvät asian käsittelyn vaiheet, vesiosuuskunnille ei ole annettu asianmukaista tietoa vesimaksujen määräytymiseen tai kustannusten jakamiseen liittyvistä seikoista. Vesiosuuskuntia ei myöskään ole kuultu asianmukaisesti missään vaiheessa. Vesiosuuskunnilla ei siten ole ollut mahdollisuutta perehtyä asiaan eikä antaa päätöksenteon kannalta olennaista tietoa Kuopion Vesi Liikelaitokselle tai sen johtokunnalle.
Liikelaitoksen on toiminnassaan noudatettava kuntalakia ja hallintolakia. Hallinto-oikeuden päätökseen liittyvässä äänestyslausunnossa on selostettu asiaa koskevat oikeussäännökset. Hallintolain ja kuntalain säännösten mukaisesti liikelaitoksen olisi tullut tiedottaa asiasta ja varata asianosaisille tilaisuus lausua mielipiteensä sekä varata asianosaisille mahdollisuus saada tietoja asiasta ja antaa selityksensä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Sillä, että vesihuoltolaki ei sisällä tällaisia velvoitteita, ei ole asiassa merkitystä. Kunkin organisaation on joka tapauksessa toimittava sitä koskevien menettelysäännösten mukaisesti. Vesihuoltolaki ei vapauta organisaatiota tästä velvollisuudesta. Valituksenalaiset Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätökset ovat syntyneet virheellisessä järjestyksessä.
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus hylätään. Johtokunta on todennut muun ohella, että valituksenalainen päätös ei ole kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla lainvastainen. Johtokunnan päätökseen liitetty valitusosoitus on ollut oikea, koska päätös on tehty kuntalain mukaisessa järjestyksessä ja sen mukaisin toimivaltuuksin.
Vesihuoltolaissa ei ole säännöksiä siitä, että vesihuollon maksuja muutettaessa vesiosuuskuntien kanssa olisi ensin neuvoteltava, että vesiosuuskunnille tulisi varata tilaisuus tulla kuulluksi tai että vesiosuuskunnille tulisi antaa tieto maksujen muutoksen perusteista ennen päätöksen tekemistä. Kuopion Vesi Liikelaitoksen asiakkaat, mukaan lukien vesiosuuskunnat, eivät myöskään ole taksapäätöstä koskevassa asiassa sellaisessa hallintolain tarkoittamassa asianosaisasemassa, että taksapäätöksen vireilläolosta olisi lakiin perustuen tullut muutoinkaan erikseen ilmoittaa ennen päätöksen tekemistä.
Puutossalmen vesihuolto-osuuskunta ja sen asiakumppanit ovat vastaselityksessään todenneet muun ohella, että osuuskunta on yhteisö, joka valvoo jäsentensä etua, joten osuuskunnat ovat asianosaisasemassa myös taksa-asiassa. Osuuskunnille ei ole varattu lain suomaa mahdollisuutta vaikuttaa julkisen vallan käyttöön sekä valvoa oikeuksiaan ja etujaan.
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan pöytäkirjasta käy ilmi, että vesimaksujen korotus perustuu vain kaupungin korkeampaan tuotto/tuloutusvaatimukseen. Korotus ei siten ole vesihuoltolain 18 §:n mukainen. Korotetut maksut johtaisivat vesiosuuskunnan osakkaiden osalta korkeampaan vesimaksuun kuin vesilaitoksen asiakkailla. Osuuskunnat eivät pystyisi täyttämään vesihuoltolain 18 §:n vaatimusta siitä, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Kuntalaisia ei kohdella yhdenvertaisesti.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Puutossalmen vesihuolto-osuuskunnan ja sen asiakumppaneiden valitusta siltä osin kuin niiden antamassa vastaselityksessä on vaadittu Kuopion hallinto-oikeuden ja Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätösten kumoamista sillä perusteella, että kysymyksessä oleva maksujen korotus ei ole vesihuoltolain 18 §:n mukainen.
Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.
2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
3. Puutossalmen vesihuolto-osuuskunnan ja sen asiakumppaneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Tutkimatta jätetyiltä osin
Puutossalmen vesihuolto-osuuskunta ja sen asiakumppanit eivät ole täällä valituksessaan vaatineet Kuopion hallinto-oikeuden ja Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätösten kumoamista sillä perusteella, että kysymyksessä oleva maksujen korotus ei ole vesihuoltolain 18 §:n mukainen. Kuntalain 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen tämä valitusperuste on vasta täällä vastaselityksessä esitettynä jätettävä tutkimatta.
2. Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan päätöksen lainmukaisuus tutkituilta osin
Vesihuoltolain 3 §:n 3 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan vesihuoltolaitoksella laitosta, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta ja 5 kohdan mukaan asiakkaalla kiinteistön omistajaa tai haltijaa taikka muuta, joka tekee vesihuoltolaitoksen kanssa sopimuksen kiinteistön liittämisestä laitoksen verkostoon tai laitoksen palvelujen toimittamisesta ja käyttämisestä.
Vesihuoltolain 16 §:n 1 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan on pyydettäessä annettava toisilleen vesihuoltolaitoksen verkostoon liittämisen sekä vesihuollon hoitamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Pykälän 2 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen tulee tiedottaa riittävästi laitoksen toimittaman talousveden laadusta ja jäteveden puhdistuksen tasosta sekä siitä, miten vesihuollosta perittävät maksut muodostuvat.
Vesihuoltolain 21 §:n mukaan sopimus kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon taikka laitoksen palvelujen toimittamisesta ja käyttämisestä on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että sopimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuntaa ja että sopimus säilyy kummankin osapuolen saatavilla.
Vesihuoltolain 23 §:n 1 momentin mukaan vesihuoltolaitos saa muuttaa lain 21 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaisia maksuja ja muita sopimuksen ehtoja vain:
1) sopimusehdoissa yksilöidyillä perusteilla edellyttäen, että sopimuksen sisältö ei kokonaisuutena olennaisesti muutu;
2) lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen siihen perustuvan päätöksen perusteella; tai
3) muusta erityisestä syystä olosuhteiden olennaisesti muututtua.
Mainitun pykälän 2 momentin mukaan vesihuoltolaitoksella on lisäksi oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön. Pykälän 3 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen on hyvissä ajoin ennen sopimuksen muuttamista lähetettävä asiakkaalle ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta maksut tai muut sopimusehdot muuttuvat sekä mikä on muutoksen peruste. Jos muutoksen perusteena on muu kuin lainsäädännön muutos tai viranomaisen siihen perustuva päätös, muutos saa tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.
Vesihuoltolain 34 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välinen kiinteistön vesihuoltoa koskeva riita-asia käsitellään käräjäoikeudessa. Oikeuspaikasta säädetään tarkemmin erikseen.
Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Kuntalain 90 §:n 1 momentin mukaan valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.
Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunta on päättänyt, että vesiosuuskunnilta perittävät maksut ovat käyttövedestä ja jätevedestä 75 prosenttia Kuopion Veden voimassa olevista vesi- ja jätevesimaksuista 1.8.2009 alkaen.
Johtokunnan päätös koskee vesiosuuskunnilta perittävien maksujen yleisiä perusteita. Päätöstä on siten pidettävä kunnan hyväksymään taksaan rinnastuvana päätöksenä. Päätökseen saa oikaisuvaatimusmenettelyn jälkeen hakea muutosta kunnallisvalituksella.
Korkein hallinto-oikeus toteaa myös selvyyden vuoksi, että johtokunnan päätöksessä ei ole kysymys liikelaitoksen ja vesiosuuskuntien välisten sopimusten muuttamisesta eikä päätöksen edellä mainittu luonne huomioon ottaen myöskään sellaisesta lopullisesta maksujen määräämisestä, jota koskevat riita-asiat käsitellään käräjäoikeudessa.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vesiosuuskuntia ei ole kuultu nyt kysymyksessä olevaan johtokunnan päätökseen liittyen. Vesihuoltolaissa ei ole säännöksiä kuulemisesta vesihuollon maksuista päätettäessä. Johtokunnan päätöstä ei ole kohdistettu tiettyihin vesiosuuskuntiin.
Vesihuoltolain 5 luvussa on säännökset sopimuksista vesihuollossa. Näitä säännöksiä sovelletaan Kuopion Vesi Liikelaitoksen ja vesiosuuskuntien välisten sopimusten ehtoja maksujen osalta jatkossa mahdollisesti muutettaessa. Mainitun luvun 23 §:ssä säädetään sopimusehtojen muuttamisen edellytyksistä ja siinä noudatettavasta menettelystä. Kun lisäksi otetaan huomioon vesihuoltolain 34 §:n säännökset mahdollisten riita-asioiden käsittelystä käräjäoikeudessa, johtokunnan päätös ei koske sillä tavoin välittömästi vesiosuuskuntien oikeutta, etua tai velvollisuutta, että niitä olisi pitänyt kuulla ennen päätöksentekoa hallintolain 34 §:n perusteella. Johtokunnan päätös ei ole lainvastainen valituksessa esitetyillä päätöksentekomenettelyyn liittyvillä perusteilla.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
3. Oikeudenkäyntikulut
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Puutossalmen vesihuolto-osuuskunnalle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.
Eri mieltä olleen presidentti Pekka Vihervuoren äänestyslausunto:
"Valituksen osittaisen tutkimatta jättämisen osalta ratkaisen asian kuten korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö.
Kumoan Kuopion Vesi Liikelaitoksen johtokunnan ja Kuopion hallinto-oikeuden päätökset.
Hylkään Puutossalmen vesihuolto-osuuskunnan ja sen asiakumppaneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.
Perustelut
Muutoin kuin vesiosuuskuntien kuulemista koskevilta osin lausun kuten enemmistö.
Vesihuoltolain 9 §:n mukaan vesihuoltolaitos huolehtii toiminta-alueellaan vesihuollosta yhdyskuntakehityksen tarpeita vastaavasti lain 8 §:ssä tarkoitetun toiminta-alueen hyväksymispäätöksen mukaisesti.
Vesihuoltolain 21 § koskee sekä sopimusta kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon että sopimusta laitoksen palvelujen toimittamisesta ja käyttämisestä.
Hallituksen esitykseen eduskunnalle vesihuoltolainsäädännön uudistamiseksi (HE 85/2000 vp) sisältyvissä vesihuoltolain 21 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan mainitun 21 §:n samoin kuin koko 5 luvun lähtökohtana olevan, että vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan välinen suhde perustuisi liittämisvelvollisuudesta huolimatta luonteeltaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen. Säännöksessä tehtäisiin ero liittämissopimuksen ja muiden vesihuollosta tehtävien sopimusten välillä. Tällä halutaan yhtäältä korostaa sitä, että liittämissopimuksen tekijä ja vesihuollon palvelujen käyttäjä voivat olla eri tahoja. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi silloin, kun liittämissopimuksen tehnyt kiinteistön omistaja vuokraa kiinteistönsä ja vuokralainen tekee laitoksen kanssa sopimuksen veden toimittamisesta ja jäteveden poisjohtamisesta. Toisaalta erottelu liittyy lakiehdotuksen 24 §:stä seuraavaan sopimusten pysyvyyden erilaisuuteen.
Vesihuoltolain 5 luvun säännöksistä tai niiden perusteluista ei ilmene, että luvun soveltamisen kannalta tarkasteltavana olisi ensinkään ollut sellainen erityinen sopimussuhde, jossa myös toinen sopimuspuoli on vesihuoltolain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettu vesihuoltolaitos, jonka on omalla, kunnan hyväksymällä toiminta-alueellaan huolehdittava vesihuollosta lain 9 §:n mukaisesti ja jolla puolestaan on omat, vesihuoltolaissa tarkoitetut liittyjänsä. Keskeisiltä osin 5 luvun säännökset koskevat vain kiinteistöä liittyjänä, mutta siitä ei nyt ole kysymys.
Johtokunnan päätös on nyt kysymyksessä olevilta osin kohdistettu vain vesiosuuskuntiin. Kysymys on päätöksentekohetkellä ollut niistä nimenomaisista vesihuolto-osuuskunnista, joiden toiminta-alueet Kuopion kaupunki on vesihuoltolain 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin hyväksynyt ja jotka ovat liittyneet Kuopion Vesi Liikelaitoksen vesihuoltolaitoksen verkostoon. Yksilöidyt tiedot sanotuista vesihuolto-osuuskunnista ilmenevät myös esimerkiksi Kuopion kaupungin verkkosivustolta. Osuuskuntia ei ole ennen päätöksentekoa kuultu. Kun myös otetaan huomioon vesiosuuskuntien asema vesihuoltolaissa tarkoitettuina vesihuoltolaitoksina, jotka vesihuoltolaissa säädettyjen oikeuksien ja vesihuollon toteuttamista yhdessä Kuopion Vesi Liikelaitoksen kanssa tarkoittavien velvollisuuksien haltijoina asemaltaan poikkeavat olennaisesti muista Kuopion Vesi Liikelaitoksen liittyjistä, osuuskuntia olisi tullut asiassa sen valmistelun kuluessa kuulla asianosaisina. Kun näin ei ole tapahtunut, johtokunnan ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava.
Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Puutossalmen vesihuolto-osuuskunnalle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa."