KHO:2011:9
- Asiasanat
- Ulkomaalaisasia, Oleskelulupa, Tilapäinen oleskelulupa, Lupaharkinnassa huomioon otettavat seikat, Hakemuksen hylkääminen, Maasta poistaminen, Tosiasiallinen estyminen, Rikollisen toiminnan vaikutus, Armenia
- Tapausvuosi
- 2011
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 2915/1/09
- Taltio
- 140
Ulkomaalainen A:ta oli yritetty palauttaa tämän ilmoittamaan kotimaahan siinä onnistumatta. Kun A:n maasta poistaminen ei oleskeluluvasta päätettäessä ollut tosiasiassa mahdollista, A:n tilapäistä oleskelulupaa koskevaa hakemusta ei voitu hylätä pelkästään sillä perusteella, että A:n ei rikoksiin syyllistymisen johdosta katsottu täyttävän oleskeluluvan myöntämisen yleisiä edellytyksiä. Harkinnassa oli otettava huomioon, että luvan epäämisen seurauksena henkilö saattaisi joutua oleskelemaan Suomessa pitkäaikaisestikin ilman mitään ulkomaalaislain mukaista perustetta.
Ulkomaalaislaki 36 § 1 momentti ja 51 § 1 momentti
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 7.8.2009 n:o 09/0650/1
Asian vaiheet
Maahanmuuttovirasto on 8.7.2008 hylännyt Armenian kansalaisen A:n työntekijän oleskelulupaa koskevan sekä maasta poistamisen estymiseen perustuvan oleskelulupahakemuksen.
Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:
Ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa, jos edellytykset tällaisen luvan myöntämiselle ovat olemassa ja:
1. ulkomaalainen on ollut, tai ainakin toinen hänen vanhemmistaan tai yksi hänen isovanhemmistaan on tai on ollut syntyperäinen Suomen kansalainen
2. ulkomaalainen on jo ennen Suomeen saapumistaan asunut vähintään kaksi vuotta yhdessä Suomessa asuvan aviopuolisonsa kanssa tai elänyt jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliiton omaisissa olosuhteissa Suomessa asuvan henkilön kanssa;
3. työntekijän tai elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan myöntämättä jättäminen olisi ulkomaalaisen tai hänen työnantajansa kannalta perusteetonta; taikka
4. oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.
Hakija on 2.11.2007 Kotkan kihlakunnan poliisilaitokselle jättämässään hakemuksessa hakenut oleskelulupaa työnteon perusteella sekä maasta poistamisen estymisen vuoksi. Uudenmaan työlupayksikkö on suorittanut hakijan työn osalta ulkomaalaislain mukaisen harkinnan ja tehnyt 29.11.2007 asiassa kielteisen osapäätöksen.
Ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos häntä ei tilapäisestä terveydellisestä syystä voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa taikka hänen maasta poistamisensa ei ole tosiasiassa mahdollista.
Ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta, kansanterveyttä taikka Suomen kansainvälisiä suhteita.
Hakija on Suomessa ollessaan toistuvasti syyllistynyt rikoksiin. Jämsän käräjäoikeus on 9.3.2007 tuominnut hakijan 29.1.2007 tapahtuneesta varkauden yrityksestä sekä 5.2.2007 tapahtuneesta varkaudesta yhteensä 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Jyväskylän käräjäoikeus on 13.7.2006 tuominnut hakijan 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen seuraavista rikoksista (rikoksen tekoaika): varkaus (8.6.2006), varkaus (12.6.2006), varkaus (12.6.2006), varkaus (12.6.2006), näpistys (5.3.2006), näpistys (4.5.2006), näpistys (25.4.2006), näpistys (27.4.2006). Lisäksi hakija on syyllistynyt 12.1.2007 sekä 15.2.2007 näpistykseen, josta hänet on tuomittu 45 sekä 20 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hakija on syyllistynyt rattijuopumukseen sekä kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta 7.11.2006, josta hänet on tuomittu 55 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hakija on 24.4.2007 syyllistynyt näpistykseen, josta hänet on tuomittu 6 päiväsakon sakkorangaistukseen. Edellä mainitut tuomiot ovat lainvoimaisia. Viranomaisrekisterin mukaan hakijan epäillään syyllistyneen edellä mainittujen lisäksi kolmeen näpistykseen sekä neljään varkauteen.
Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei se voi myöntää hakijalle työntekijän oleskelulupaa eikä oleskelulupaa maasta poistamisen estymisen vuoksi. Hakijan edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle eivät täyty ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin perusteella. Uudenmaan työlupayksikkö on tehnyt kielteisen osapäätöksen 29.11.2007 koskien hakijan työtä Suomessa. Hakijan edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle eivät myöskään täyttyisi ulkomaalaislain 45 §:n eikä 47 §:n perusteella, mikäli hakija hakisi oleskelulupaa ulkomailta käsin.
Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei se voi myöntää hakijalle oleskelulupaa ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin perusteella maasta poistamisen estymisen vuoksi. Oleskeluluvan myöntämisen epäämiseen on olemassa ulkomaalaislain 36 §:ssä tarkoitettuja perusteita. Hakija on Suomessa ollessaan syyllistynyt toistuvasti rikoksiin. Hakija on lisäksi lainvoimaisesti määrätty Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon, joka on voimassa 3.7.2010 saakka.
Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n esittämän suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön sekä tämän valituksen työntekijän oleskelulupaa koskevalta osalta, mutta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Työntekijän oleskelulupa
Ulkomaalaislain 72 §:n 1 momentin mukaan työntekijän oleskeluluvan myöntäminen perustuu harkintaan, jossa tulee muun ohella selvittää tarkoitettuun työhön sopivan, työmarkkinoilla käytettävissä olevan työvoiman saatavuus kohtuullisessa ajassa sekä varmistaa se, että oleskelulupa myönnetään vain edellytykset täyttävälle henkilölle, jos työssä vaaditaan erityistä pätevyyttä tai hyväksyttyä terveydentilaa. Ulkomaalaislain 75 §:n 1 kohdan mukaan työntekijän oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että 72 §:ssä säädetty harkinta on suoritettu ja pykälässä mainitut edellytykset täyttyvät.
Ulkomaalaislain 83 §:n 1 momentin mukaan työvoimatoimisto ratkaisee työntekijän oleskeluluvan myöntämisen 75 §:n 1 kohdassa säädetyt edellytykset. Työvoimatoimisto ratkaisee, onko työnteko tilapäistä vai jatkuvaa.
Pykälän 2 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto myöntää työvoimatoimiston 1 momentin mukaan tekemän myönteisen ratkaisun jälkeen ulkomaalaiselle ensimmäisen työntekijän oleskeluluvan, mikäli 36 §:ssä säädetyt yleiset edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle täyttyvät.
Kun otetaan huomioon työvoimatoimiston 29.11.2007 antama kielteinen osaratkaisu, Maahanmuuttoviraston on tullut hylätä valittajan työntekijän oleskelulupaa koskeva hakemus.
Tilapäinen oleskelulupa
Ulkomaalaislain 51 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos häntä ei tilapäisestä terveydellisestä syystä voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa taikka hänen maasta poistamisensa ei ole tosiasiassa mahdollista.
Valittaja on saapunut Suomeen ilmoituksensa mukaan 29.1.2006 ja hakenut kansainvälistä suojelua samana päivänä. Ulkomaalaisvirasto ei ole 3.7.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt valittajalle turvapaikkaa tai oleskelulupaa. Valittaja on samalla päätöksellä määrätty käännytettäväksi kotimaahansa Armeniaan ja lisäksi hänet on määrätty neljän vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Helsingin hallinto-oikeus on 10.11.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt valittajan tekemän valituksen.
Valittajaa on yritetty käännyttää ilmoittamaansa kotimaahan siinä onnistumatta. Ulkomaalaislain 51 §:ssä tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen edellytykseksi on asetettu, ettei Suomessa olevaa ulkomaalaista voida tilapäisestä terveydellisestä syystä palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa taikka hänen maasta poistamisensa ei ole tosiasiassa mahdollista. Pykälässä ei ole asetettu edellytystä, jonka mukaan tilapäistä oleskelulupaa ei voitaisi myöntää henkilön tekemien rikosten vuoksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeus palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle mahdollista jatkokäsittelyä ja tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä varten.
Kun otetaan huomioon asian lopputulos, suullisen käsittelyn järjestäminen on ilmeisen tarpeetonta.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätök¬sestä. Valituksessaan Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.
Maahanmuuttovirasto on lausunut valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:
Ulkomaalaislain vakiintuneen soveltamiskäytännön ja ulkomaalaislain esitöiden mukaan on kiistatonta, että ulkomaalaislain 36 §:n mukaiset seikat tulee ottaa huomioon kaikessa lupaharkinnassa. Missään ulkomaalaislain 4 luvun oleskeluluvan myöntämistä koskevassa säännöksessä ei ole asetettu pykäläkohtaista edellytystä, jonka mukaan oleskelulupaa ei voitaisi hylätä henkilön tekemien rikosten vuoksi. Oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa tulee ottaa huomioon pykäläkohtaisten edellytysten lisäksi ulkomaalaislain 36 §:n mukaiset yleiset edellytykset. Hallinto-oikeuden tulkinta ulkomaalaislain 51 §:n soveltamisesta on lain vastainen. Hallinto-oikeus ei ole ottanut mitään kantaa Maahanmuuttoviraston perusteluihin, joiden mukaan oleskelulupahakemus 51 §:n perusteella on hylätty nimenomaan 36 §:n nojalla. Ulkomaalaislaista tai sen esitöistä ei mistään käy ilmi, että oleskelulupa tulisi poikkeuksetta antaa kaikissa niissä tapauksissa, joissa todetaan ulkomaalaisen maasta poistamisen olevan oleskelulupahakemuksen ratkaisuhetkellä mahdotonta. Lisäksi hallinto-oikeus on jättänyt selvittämättä asian ratkaisun kannalta oleellisen seikan, koska A oli poistettu maasta jo ennen hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeuden olisi tullut varmistua siitä, että hän on edelleen Suomessa.
A on antanut asiassa lausunnon, jossa hän on lausunut muun ohella seuraavaa:
Helsingin poliisilaitos on 25.1.2009 käännyttänyt A:n Armeniaan, eikä siten käännyttämiselle enää ole esteitä. A ei kiistä, että ulkomaalaislain 36 §:n mukaiset seikat tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa myös 51 §:n perusteella, mutta tällainen huomioon ottaminen ei voi johtaa tilanteeseen, jossa maahan jäävä ulkomaalainen jätetään kokonaan ilman oleskelulupaa.
Maahanmuuttovirasto on antanut asiassa vastaselityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa:
Myös A:n lausunnosta ilmenee se ristiriita, jonka Maahanmuuttovirasto on valituksessaan tuonut esille. A:n mukaan lainsäätäjän tarkoitus siis olisi, että oleskelulupaharkinta tehtäisiin muodollisesti, mutta käytännössä ulkomaalaislain 36 §:llä ei olisi mitään todellista vaikutusta harkinnassa. Hallinto-oikeus on päättänyt soveltaa ulkomaalaislain 51 §:ää täysin irrallaan muista säännöksistä ja välttynyt näin ottamasta kantaa ulkomaalaislain 36 §:n ja 51 §:n väliseen suhteeseen.
Maahanmuuttoviraston vastaselitys on annettu tiedoksi A:lle.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Lausuminen valituksessa esitetyistä vaatimuksista raukeaa.
Perustelut
Sovellettavat säännökset
Ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentissa säädetään oleskeluluvan yleisistä edellytyksistä. Lainkohdan mukaan oleskelulupa voidaan muun ohella jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta.
Ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos häntä ei tilapäisestä terveydellisestä syystä voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa taikka hänen maasta poistamisensa ei ole tosiasiassa mahdollista.
Oikeudellinen arviointi
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys tilapäisen oleskeluluvan myöntämisedellytyksistä, kun yleisiä edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiselle ei katsota olevan.
Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) olevien ulkomaalaislain 36 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälässä mainitut seikat tulee ottaa huomioon kaikessa lupaharkinnassa. Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei kuitenkaan ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan ole ehdotonta, vaan lainsoveltajalla on harkintavaltaa myös tilanteissa, joissa ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Toisaalta ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin sanamuoto on velvoittava, joten tilanteissa, joissa ulkomaalaisen maasta poistaminen ei ole tosiasiassa mahdollista, tilapäistä oleskelulupaa koskevaa hakemusta ei voida hylätä pelkästään sillä perusteella, että asianomaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Harkinnassa on siten otettava huomioon, että luvan epäämisen seurauksena henkilö saattaisi joutua oleskelemaan Suomessa pitkäaikaisestikin ilman mitään ulkomaalaislain mukaista perustetta. Maahanmuuttoviraston ei näin ollen olisi tullut mainitsemallaan perusteella hylätä A:n maasta poistamisen estymiseen perustuvaa oleskelulupahakemusta. Helsingin hallinto-oikeuden on tiedossaan olleet seikat huomioon ottaen siten tullut kumota Maahanmuuttoviraston päätös tältä osin.
A:n käännyttäminen on kuitenkin voitu panna täytäntöön 25.1.2009. Näin ollen asiaa ei ole tarvetta käsitellä enää Maahanmuuttovirastossa eikä lausuminen asiasta enemmälti ole tarpeen.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Eija Siitari-Vanne. Asian esittelijä Lea Alén.