12.8.2011

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 2.3.2011 nro 11/0116/2

Asian aikaisempi käsittely

Vanhan Vaasan sairaalan määräaikainen ylilääkäri on 5.1.2011 tekemällään päätöksellä määrännyt H:n mielenterveyslain 8 §:n nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Päätös on mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin nojalla alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut alistetun päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Edellinen H:n tahdosta riippumatonta hoitoa koskeva päätös on tehty 2.6.2010. Mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin mukaan olisi H:n hoidon jatkamisesta tullut päättää viimeistään 2.12.2010. H on asiakirjojen mukaan karannut hoidosta 1.10.2010 ja hänet on toimitettu takaisin sairaalaan 4.1.2011, jolloin hänet on otettu tarkkailuun ja tarkkailulausunto sekä hoitoonmääräämispäätös on tehty 5.1.2011. Koska H:n mielenterveyslain 17 §:n mukainen hoidossa pitäminen oli hänen karkaamisensa vuoksi keskeytynyt, on hänet voitu asettaa tarkkailuun 4.1.2011 ja määrätä hänen hoitonsa jatkamisesta 5.1.2011.

Tarkkailulausunnon, sairauskertomuksen ja muun asiassa saadun selvityksen mukaan H on silloin, kun sairaalan määräaikainen ylilääkäri on tehnyt kysymyksessä olevan päätöksen, ollut mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoidon lopettaminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan ja vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden turvallisuutta. H:n terveydentilasta saatu selvitys huomioon ottaen muut mielenterveyspalvelut eivät lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella arvioiden ole soveltuneet käytettäviksi ja ovat olleet riittämättömiä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Mielenterveyslaki 8 § 1 momentti sekä 17 § 2 ja 3 momentti

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen. Alistettu päätös jätetään vahvistamatta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koske­mat­to­muuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapau­denmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

Mielenterveyslain 17 §:n 1 momentin mukaan jos edellytykset rikoksesta syytetyn määräämiseen hoitoon hänen tahdostaan riippumatta ovat olemassa, kun mielentilatutkimus on toimitettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on määrättävä hänet hoitoon hänen tahdostaan riippumatta.

Pykälän 2 momentin mukaan hoitoon määrättyä saadaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päätöksen nojalla pitää hoidossa hänen tahdos­taan riippumatta enintään kuusi kuukautta. Ennen tämän ajan päätty­mistä potilaasta on annettava tarkkailulausunto sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Hoidon jatkaminen tai lopettaminen on ratkaistava 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kes­tänyt kuusi kuukautta. Hoidon jatkamista koskeva päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava hallinto-oikeuden vah­vistettavaksi, jolloin hallinto-oikeuden on tutkittava, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Hoidon lopettamista koskeva päätös on niin ikään annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vah­vistettavaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on joko vahvistettava hoidon lopettamista koskeva päätös tai, jos edellytykset hoitoon mää­räämiselle potilaan tahdosta riippumatta ovat olemassa, määrättävä potilas hoitoon.

Pykälän 3 momentin mukaan hoidon jatkamista koskevan päätöksen nojalla potilasta saadaan pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kuusi kuukautta. Jos ennen tämän ajan päättymistä näyttää ilmeiseltä, että hoidon jatkaminen on edelleen välttämätöntä, on mene­teltävä siten kuin 2 momentissa säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan jos hoitoon määrättyä hoidettaessa käy ilmi, että edellytyksiä hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta ei ole, on meneteltävä siten kuin 2 momentissa säädetään.

Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeudelle alistettu edellinen mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin mukainen päätös H:n sairaalahoidon jatkamisesta on tehty 2.6.2010. Mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin mukaan H:n sairaalahoidon jatkaminen olisi siten tullut ratkaista lääkärin kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kestänyt kuusi kuukautta eli viimeistään 2.12.2010.

Mielenterveyslain 17 §:n 2 momentissa olevan kuuden kuukauden määräajan noudattamatta jättämisen vaikutuksista ei ole mielenterveyslaissa erikseen säädetty. Kysymys on kuitenkin potilaan oikeusturvan vuoksi säädetystä määräajasta. Siten määräajan noudattaminen muodostaa lähtökohtaisen edellytyksen sille, että hallinto-oikeudelle vahvistettavaksi alistettu päätös voidaan vahvistaa. Sairaalan määräaikaisen ylilääkärin hallinto-oikeudelle alistama päätös on tehty vasta 5.1.2011 samana päivänä annetun tarkkailulausunnon perusteella eli mielenterveyslain 17 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen. Määräaikainen ylilääkäri ei ole enää 5.1.2011 voinut päättää H:n hoidon jatkamisesta mielenterveyslain 17 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Sillä seikalla, että H on hoidon aikana karannut sairaalasta ja ollut määräajan umpeutumisen aikaan tavoittamattomissa, ei ole asiassa oikeudellista merkitystä.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut vahvistaa sille alistettua hoitoonmääräämispäätöstä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Irma Telivuo, Matti Pellonpää, Heikki Harjula ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.