6.7.2011

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 9.10.2009 nro 09/0315/1

1 Oikeudenkäynnin kohde ja merkitykselliset tosiseikat

Kansallisessa tuomioistuimessa ratkaistavana oleva kysymys

1. Kansallisessa tuomioistuimessa on ratkaistavana kysymys siitä, olisiko toimivaltaisen viranomaisen tullut sille tehdyn hakemuksen johdosta ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla määrätä tienpitäjä ryhtymään toimenpiteisiin ympäristön palauttamiseksi ennalleen Raittijärven polun niissä osissa, joissa polun kunnostamisessa on käytetty CCA-liuoksella kyllästettyä puuta.

2. Kysymys ratkeaa sen perusteella, tarvitaanko CCA-liuoksella kyllästettyjen, aikaisemmin puhelinpylväinä käytettyjen, pylväiden käyttämiseen puupolun perustuksena eli alus- ja telapuina nyt kysymyksessä olevalla tavalla ympäristönsuojelulain mukainen lupa tai onko käyttämistä pidettävä muutoin ympäristönsuojelulain säännösten vastaisena.

3. Asian ratkaisemiseksi on selvitettävä muun ohella, ovatko alus- ja telapuina käytetyt puhelinpylväät jätettä. Asiassa nousee esille REACH-asetuksen suhde unionin jätesääntelyyn ja kansalliseen ympäristösääntelyyn. Lisäksi asiassa on kysymys REACH-asetuksen liitteen XVII kohdassa 19 tarkoitettujen CCA-kyllästetyn puun uudelleenkäyttöä koskevien edellytysten tulkinnasta.

Raittijärven polun kunnostaminen

4. Raittijärven polku kulkee Pohjois-Suomessa sijaitsevassa Enontekiön kunnassa valtatien 21 varrella sijaitsevalta Saarikoskelta noin 35 kilometrin matkan Raittijärven erämaakylään.

5. Raittijärven polun alkuosa sijoittuu noin 4,4 kilometrin matkalta Natura 2000 -verkostoon kuulumattomalle alueelle. Loppuosa polusta sijoittuu Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn kohteen Käsivarren erämaa alueelle (FI1300105). Mainitun Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn kohteen pinta-ala on 264 892 hehtaaria. Kohde on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivissä tarkoitettuna erityisenä suojelualueena (SPA-alue) että luontodirektiivissä tarkoitettuna yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue).

6. Polku sijaitsee lähinnä erämaa-alueeksi luokiteltavissa olevalla alueella, joka kuuluu poronhoitoalueeseen.

7. Tiehallinnon Lapin tiepiiri, nykyisin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue (jäljempänä tienpitäjä) on vuosina 2008 - 2009 teettänyt tienpitäjänä Raittijärven polulla kunnostustöitä. Tavoitteena oli kunnostaa Raittijärven polkua mönkijöille ajokelpoiseksi.

8. Raittijärven polun kunnostustöiden urakoitsijana toimi Destia Oy. Urakkaan kuului puupolun ja sillan rakentaminen materiaalihankintoineen. Tienpitäjä hyväksyi urakoitsijan esittämän ratkaisun, jossa puupolun alus- ja telapuina käytettiin CCA-liuoksella kyllästettyä puuta. Alus- ja telapuiden päälle sijoitettuna pitkoslankkuna käytettiin kyllästämätöntä mäntypuuta.

9. Hanke toteutettiin siten, että puupolkua rakennettiin yhteensä noin 4,1 kilometrin matkalle Raittijärven polun 48:ssa eri kohdassa. Tienpitäjän korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämästä lisäselvityksestä ja siihen liitetystä kartasta käy ilmi, että CCA-liuoksella kyllästettyä puuta käytettiin puupolun alus- ja telapuina noin 3,9 kilometrin matkalla. CCA-liuoksella kyllästettyä puuta ei kuitenkaan käytetty alus- ja telapuina lähteiden ja purojen kohdilla tai niiden välittömässä läheisyydessä eikä pohjavesialueella. Alus- ja telapuut sijoitettiin maata vasten ja niiden päälle kiinnitettiin varsinaiset pitkoslankut.

10. Käsivarren erämaa -nimisen Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn kohteen alueella on karttatarkastelun perusteella käytetty CCA-liuoksella kyllästettyä puuta puupolun alus- ja telapuina yhteensä noin 3,3 kilometrin matkalla.

11. Tienpitäjän esittämässä lisäselvityksessä on todettu, että urakoitsija on ostanut alus- ja telapuina käytetyt CCA-liuoksella kyllästetyt pylväät TeliaSonera Finland Oy:ltä ja ne on hankittu alus- ja telapuina käytettäväksi. Pylväät ovat ennen vuotta 2007 olleet TeliaSonera Finland Oy:n käytössä puhelinpylväinä. Pylväät on kuljetettu Raittijärven polun kunnostamista varten valtatien 21 varteen toukokuussa 2008. Pylväät ovat siirtyneet tienpitäjän omistukseen urakan vastaanottotarkastuksessa 23.11.2009.

12. Tienpitäjän esittämän selvityksen mukaan pylväitä ei ole työn aikana käsitelty tai työstetty muutoin kuin pituuskatkaisemalla pressun päällä ja poraamalla itse asennustyön välttämättä edellyttämät tappireiät pylväiden läpi, jotta puupolun eri osat voidaan liittää toisiinsa. Muutamasta pylväästä on poistettu huonokuntoinen pää pituuskatkaisemalla. Urakoitsija on toimittanut porauslastut, purut ja poistetut pylvään päät jätteen käsittelijälle, jolla on lupa käsitellä tällaista jätettä.

13. Tienpitäjän esittämän arvion mukaan alus- ja telapuina käytetyissä pylväissä on jäljellä noin 60 prosenttia siitä kyllästemäärästä, joka puissa on ollut, kun ne on alunperin otettu käyttöön. Tienpitäjän esittämän arvion mukaan ympäristövaikutukset ovat vähäisiä, koska pääosa kyllästeaineiden liukenemisesta on tapahtunut muutaman vuoden sisällä pylväiden alkuperäisestä käyttöönotosta.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n hakemus

14. Lapin luonnonsuojelupiiri ry on 17.10.2008 tekemässään hakemuksessa vaatinut, että Lapin ympäristökeskus, nykyisin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, (jäljempänä ympäristönsuojeluviranomainen) asianomaisena ympäristönsuojeluviranomaisena kieltää tienpitäjää käyttämästä Raittijärven polun kunnostusmateriaalina arseeniyhdisteellä tai muulla myrkyllisellä aineella käsiteltyä puuta. Hakemuksessa on vaadittu, että mahdollisesti aloitetut kunnostus- ja varastointityöt on keskeytettävä.

Suomen ympäristökeskuksen lausunto

15. Ympäristönsuojeluviranomainen on pyytänyt Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n hakemuksen johdosta lausunnon muun muassa Suomen ympäristökeskukselta, joka toimii ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuna asiantuntijaviranomaisena ja tuottaa asiantuntijapalveluita ympäristönsuojeluviranomaisille.

16. Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut muun ohella seuraavaa: "Tällä hetkellä suurin osa vanhoista käytöstä poistetuista puhelin- ja sähköpylväistä on kyllästetty CCA-kyllästeellä. CCA-kylläste sisältää tehoaineina kromia, kuparia ja arseenia. Ennen vuotta 1985 CCA-kyllästeenä käytettiin pääasiassa B-tyypin kyllästettä, joka sisälsi 19,6 % kuparioksidia (CuO), 35,3 % kromitrioksidia (CrO ₃ ) ja 45,1 % arseenipentoksidia (As ₂ O ₅ ). Tämän jälkeen alettiin käyttää C-tyypin kyllästettä, joka sisälsi 18,5 % CuO:a, 47,5 % CrO ₃ :a ja 34,0 % As ₂ O ₅ :a."

17. Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut lisäksi seuraavaa: ”Raittijärven polun kunnostusmateriaaliksi tarkoitetut pylväät ovat todennäköisesti B-tyypin kyllästettyä puutavaraa, josta arseenin, kromin ja kuparin huuhtoutuminen on ollut keskimäärin suurempaa kuin myöhemmin markkinoille tulleesta C-tyypin kyllästetystä puutavarasta. - - - Vaikka suuri osa tehoaineista on todennäköisesti jo ehtinyt huuhtoutua pylväistä niiden käytön aikana, voi VTT:n (Valtion teknillinen tutkimuskeskus, nykyisin Teknologian tutkimuskeskus VTT) tutkimuksen mukaan 30 - 50 vuotta vanhoissa kyllästetyissä puupylväissä olla kuitenkin vielä jopa yli puolet alkuperäisestä tehoaineiden määrästä jäljellä. Siten pitkospuurakennelmista ( tarkoittaa puupolun rakennelmia ) todennäköisesti liukenee tehoaineita ympäristöön, vaikkakin hitaasti.”

Ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaisu

18. Ympäristönsuojeluviranomainen on 24.2.2009 hylännyt Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n hakemuksen. Perusteluina on todettu muun ohella, ettei työsuunnitelmissa kuvatulla CCA-kyllästetyn puutavaran uusiokäytöllä ole Raittijärven polun kunnostusmateriaalina sellaisia vesistö- tai ympäristövaikutuksia, että niiden perusteella kyseisen materiaalin käyttö voitaisiin kieltää.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeuden ratkaisu

19. Lapin luonnonsuojelupiiri ry on Vaasan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että ympäristönsuojeluviranomaisen päätös kumotaan ja asia palautetaan ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

20. Vaasan hallinto-oikeus on Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen johdosta kumonnut ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksen ja palauttanut asian ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

21. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan kupari-, kromi- ja arseenipitoisella kyllästysaineella käsitellyt käytöstä poistetut pylväät ovat ongelmajätettä. Käytöstä poistettujen pylväiden laajamittainen käyttö Raittijärven polun rakentamisessa on päätöksen perustelujen mukaan jätteen ammattimaista hyödyntämistä ja käsittelyä. Toimintaan on siten oltava ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa. Päätöksen perustelujen mukaan ympäristönsuojeluviranomaisen on ensisijaisesti velvoitettava toiminnanharjoittaja hakemaan CCA-liuoksella kyllästettyjen pylväiden käytölle ympäristölupaa. Mikäli lupaa ei haeta tai sitä ei myönnetä, tulee ympäristönsuojeluviranomaisen ryhtyä mahdollisiin muihin tarvittaviin toimiin lainvastaisen tilan oikaisemiseksi.

Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa

22. Tienpitäjä on korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksen saattamista voimaan. Valituksessaan tienpitäjä on katsonut, että pylväiden uudelleenkäyttö on tässä tapauksessa sallittua ja että pylväiden edellä kuvattu käyttö ei myöskään edellytä ympäristölupaa. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-263/05 antamasta ratkaisusta voidaan päätellä, että käytössä ollut CCA-kyllästetty puu ei ole jätettä, jos se soveltuu ilman suurempia muuntamistoimia uudelleenkäyttöön ja tällainen puu myös suhteellisen pian sallitulla tavalla käytetään. Se seikka, että uudelleenkäytettävä CCA-kyllästetty puu ei ole jätettä, ilmenee myös REACH-asetuksen liitteestä XVII.

2 Kansallinen lainsäädäntö

Ympäristönsuojelulaki

23. Ympäristönsuojelulain 7 §:n (385/2009) mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus ( maaperän pilaamiskielto ).

24. Ympäristönsuojelulain 28 §:n (86/2000) 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa ( ympäristölupa ). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista.

25. Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava muun muassa toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta (momentin 1 kohta) sekä jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn (momentin 4 kohta).

26. Ympäristönsuojelulain 84 §:n (1590/2009) 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi:
1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia, sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä;
2) määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;
3) määrätä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta;
4) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä sen aiheuttavan tämän lain vastaista pilaantumista.

Jätelaki ja sen nojalla annetut säädökset

27. Jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jätelaissa jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

28. Jätelain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ongelmajätteellä tarkoitetaan jätettä, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

29. Jätelain 15 §:n 1 momentin mukaan jätteen saa luovuttaa vain:
1) 8 luvussa tarkoitetussa hyväksymismenettelyssä hyväksytylle vastaanottajalle;
2) sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jäte ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan nojalla;
3) sille, jonka toimintaan ei ympäristönsuojelulain 30 §:n 1 momentin nojalla tarvita mainitun lain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyllä perusteella ympäristölupaa ja toiminta on merkitty mainitun lain 65 §:n nojalla ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

30. Yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001, jäljempänä jäteluetteloasetus) 1 §:n mukaan asetuksen liite vahvistetaan yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luetteloksi.

31. Jäteluetteloasetuksen liitteessä todetaan muun ohella seuraavaa: ”Luettelo on esimerkkiluettelo jätteistä. Se ei sisällä kaikkia jätteitä, eivätkä siinä mainitut esineet tai aineet aina ole jätteitä. Esine tai aine on jätettä vain, jos se täyttää jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut jätteen tunnusmerkit.

32. Luettelossa tähdellä (*) merkittyihin nimikkeisiin kuuluvat jätteet ovat ongelmajätteitä, ellei jäteasetuksen (1390/1993) 3 a §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla yksittäistapauksessa ole toisin päätetty.”

33. Jäteluetteloasetuksen liitteessä olevassa luettelossa on mainittu tunnusnumerolla 17 02 04* jätenimikkeenä lasi, muovi ja puu, jotka sisältävät vaarallisia aineita tai ovat niiden saastuttamia.

Valtioneuvoston asetus arseeniyhdisteiden, elohopeayhdisteiden ja dibutyylitinavetyboraatin sekä niitä sisältävien valmisteiden ja tuotteiden markkinoille luovuttamisen ja käytön rajoittamisesta (787/2007, kumottu säädöksellä 415/2009, joka on tullut voimaan 15.6.2009)

34. Asetuksen (787/2007) 1 §:n 1 momentin mukaan muun muassa arseeniyhdisteitä sisältävien valmisteiden ja tuotteiden markkinoille luovuttamista ja käyttöä rajoitetaan liitteen mukaan.

35. Asetuksen (787/2007) 3 §:n mukaan arseeniyhdisteellä käsiteltyä puuta, joka on jätelaissa (1072/1993) tarkoitettua jätettä, saa luovuttaa vain jätelain 15 §:n 1 momentin 1 - 3 kohdassa tarkoitetulle vastaanottajalle.

36. Asetuksen (787/2007) liitteen kohdan 2 mukaan arseeniyhdistettä ja sitä sisältävää valmistetta ei saa käyttää puunsuojakemikaalina. Arseeniyhdisteellä käsiteltyä puuta ei saa luovuttaa markkinoille.

Kieltoa tai rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta seuraaviin käyttötarkoituksiin:
a) Puunsuojaukseen tyhjiö- tai painekyllästysmenetelmällä teollisuuslaitoksissa käytettäessä epäorgaanisten kupari-kromi-arseeniyhdisteiden seosta (CCA-kylläste, tyyppi C) ja jos aineella tai valmisteella on kemikaalilain 25 §:n mukainen hyväksyntä. Näin käsiteltyä puuta ei saa luovuttaa markkinoille ennen kuin kylläste on täysin kiinnittynyt puuhun.

b) Edellä a kohdassa tarkoitetuissa teollisuuslaitoksissa CCA-kyllästeellä käsitelty puu voidaan luovuttaa markkinoille ammattimaiseen tai teollisuuskäyttöön jäljempänä mainittuihin rakenteisiin vain, jos puun rakenteellinen kestävyys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos suuren yleisön joutuminen ihokosketukseen käsitellyn puun kanssa on epätodennäköistä puun käyttöaikana sekä jos kohdassa c mainitut ehdot täyttyvät:
- julkisten rakennusten, maatalous- ja toimistorakennusten sekä teollisuustilojen kantavat puurakenteet;
- sillat ja siltarakenteet;
- makean tai murtoveden kanssa kosketuksiin joutuvat puiset rakenneosat, esimerkiksi laiturit ja sillat;
- meluaidat;
- lumivyörysuojat;
- liikenneväylien aidat, liikenteen ohjaus- ja törmäysturvalaitteet;
- karja-aitauksessa käytettävät kuoritut havupuupylväät;
- perustukset ja maan tukirakenteet;
- voimasiirto-, televiestintä- ja valaisinpylväät;
- maanalaisten raiteiden ratapölkyt.

c) Edellä a kohdassa tarkoitettua käsiteltyä puuta ei kuitenkaan saa käyttää:
- asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa, käyttötarkoituksesta riippumatta;
- käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen;
- merivedessä;
- maataloudessa, lukuun ottamatta edellä b kohdassa tarkoitettuja kantavia puurakenteita ja karja-aitausten pylväitä;
- käyttötarkoituksissa, joissa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden tai välituotteiden kanssa.

37. Asetuksen (787/2007) liitteen kohdan 3 mukaan arseeniyhdisteellä tai sitä sisältävällä valmisteella käsitelty puu, joka on otettu käyttöön ennen 30 päivää syyskuuta 2007, voidaan jättää paikoilleen ja sitä voidaan käyttää puun käyttöiän loppuun saakka.

38. Asetuksen (787/2007) liitteen kohdan 4 mukaan CCA-kyllästeellä (kaikki CCA-kyllästetyypit) käsitellyn puun, joka on otettu käyttöön Euroopan yhteisössä ennen 30 syyskuuta 2007 tai joka on saatettu markkinoille Suomessa tämän asetuksen säännösten mukaisesti taikka muualla Euroopan yhteisössä komission direktiivin 2006/139/EY säännösten mukaisesti:
- käyttö, uudelleenkäyttö ja uudelleenmyynti sallitaan, jos 2 kohdan b ja c alakohtien sekä 2 §:n ehdot täyttyvät.

Valtioneuvoston asetus eräiden kemikaaleja koskevista kielloista ja rajoituksista annettujen valtioneuvoston päätösten ja asetusten kumoamisesta (415/2009, tullut voimaan 15.6.2009)

39. Mainitun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 19 kohdan mukaan asetuksella kumotaan edellä tarkoitettu valtioneuvoston asetus (787/2007).

Valtioneuvoston asetus eräiden vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetuista REACH-asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta (647/2009)

40. Asetuksen (647/2009) 1 §:n mukaan REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettujen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön mainitun asetuksen XVII liitteessä säädetyistä rajoituksista poiketaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

41. Asetuksen (647/2009) 2 §:n 1 momentin mukaan asetus tulee voimaan 21 päivänä elokuuta 2009.

42. Asetuksen (647/2009) 2 §:n 2 momentin mukaan asetusta sovelletaan kuitenkin 27 päivästä kesäkuuta 2009 lukien.

43. Asetuksen (647/2009) liitteessä todetaan arseeniyhdisteiden osalta seuraavaa: ”Poiketen siitä, mitä REACH-asetuksen XVII liitteen kohdassa 19 säädetään, voidaan ennen 30 päivää syyskuuta 2007 käytettyä, B-tyypin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta saattaa markkinoille, käyttää ja uudelleenkäyttää, kun REACH-asetuksen XVII liitteen 19.4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut ehdot täyttyvät.”

3 Unionin oikeuden merkitykselliset oikeussäännöt

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY jätteistä (jäljempänä jätedirektiivi)

44. Jätedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan mitä tahansa liitteessä I esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään.

45. Jätedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan huolehtimisella tarkoitetaan mitä tahansa liitteessä II A mainittua toimintaa.

46. Jätedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan hyödyntämisellä tarkoitetaan mitä tahansa liitteessä II B mainittua toimintaa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (jäljempänä uusi jätedirektiivi)

47. Uuden jätedirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai esinettä, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä.

48. Uuden jätedirektiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätettä, jolla on yksi tai useampi liitteessä III lueteltu vaarallinen ominaisuus.

49. Uuden jätedirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan sellaisen tuotantoprosessin tuloksena syntynyttä ainetta tai esinettä, jonka ensisijaisena tavoitteena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, voidaan pitää sivutuotteena eikä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna jätteenä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) aineen tai esineen jatkokäyttö on varmaa;
b) ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan ilman muuta kuin tavalliseksi katsottavaa teollista lisäkäsittelyä;
c) aine tai esine syntyy olennaisena osana tuotantoprosessia; ja
d) jatkokäyttö on laillista eli aine tai esine täyttää kaikki asiaankuuluvat, sen erityiseen käyttöön liittyvät tuotetta, ympäristöä ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä aiheuta haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle.

50. Uuden jätedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan tietyt jätteet lakkaavat olemasta 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, ja ovat seuraavien edellytysten mukaisesti laadittujen arviointiperusteiden mukaiset:
a) ainetta tai esinettä käytetään yleisesti tiettyihin tarkoituksiin;
b) aineelle tai esineelle on olemassa markkinat tai kysyntää;
c) aine tai esine täyttää tiettyjen tarkoitusten mukaiset tekniset vaatimukset ja on tuotteisiin sovellettavien olemassa olevien säännösten ja standardien mukainen; ja
d) aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.
Näihin perusteisiin sisältyy tarvittaessa epäpuhtauksien raja-arvoja, ja niissä otetaan huomioon aineen tai esineen mahdolliset haitalliset vaikutukset ympäristölle.

51. Uuden jätedirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa todetaan muun ohella, että päätöksellä 2000/532/EY laadittu jäteluettelo on sitova siltä osin kuin on kyse vaaralliseksi jätteeksi katsottavan jätteen määrittelystä. Edelleen todetaan, että aineen tai esineen sisällyttäminen luetteloon ei tarkoita, että se on kaikissa tapauksissa jätettä. Aine tai esine katsotaan jätteeksi ainoastaan, jos se on 3 artiklan 1 kohdassa olevan määritelmän mukainen.

52. Uuden jätedirektiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan, jos jäsenvaltio voi esittää selvityksen, joka osoittaa, että tietyllä luetteloon vaaralliseksi jätteeksi merkityllä jätteellä ei ole liitteessä III lueteltuja ominaisuuksia, se voi katsoa kyseisen jätteen olevan vaaratonta jätettä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisista tapauksista komissiolle viipymättä.

53. Uuden jätedirektiivin 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteuttava tarvittavat toimet varmistaakseen, että vaarallisen jätteen tuottaminen, kerääminen ja kuljettaminen sekä sen varastoiminen ja käsitteleminen toteutetaan olosuhteissa, joissa varmistetaan ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu 13 artiklan säännösten noudattamiseksi, mukaan luettuina toimet, joilla varmistetaan vaarallisen jätteen jäljitettävyys syntypaikalta lopulliseen käsittelypaikkaan, sekä sen valvonta 35 ja 36 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta

54. REACH-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen.

55. REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/12/EY määritelty jäte ei ole tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu aine, valmiste tai esine.

56. REACH-asetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaan asetusta sovelletaan rajoittamatta seuraavan lainsäädännön soveltamista:
a) työpaikkoja ja ympäristöä koskeva yhteisön lainsäädäntö, johon sisältyvät toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/391/ETY (3), ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (4), direktiivi 98/24/EY, yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (5) ja direktiivi 2004/37/EY.

57. REACH-asetuksen 67 artiklan, joka sisältyy 1.6.2009 alkaen sovellettuun tiettyjen vaarallisten aineiden, valmisteiden ja esineiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevia rajoituksia käsittelevään REACH-asetuksen VIII osastoon, 1 kohdan mukaan sellaisen aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö, jolle on asetettu jokin rajoitus liitteessä XVII, ei ole sallittua sellaisenaan, valmisteessa tai esineessä, ellei aine ole kyseisen rajoituksen edellytysten mukainen. Tätä ei sovelleta sellaisen aineen valmistukseen, markkinoille saattamiseen tai käyttöön, joka on tarkoitettu tieteelliseen tutkimukseen ja kehittämiseen. Liitteessä XVII täsmennetään, sovelletaanko rajoitusta tuote- tai prosessisuuntautuneeseen tutkimukseen ja kehittämiseen, sekä suurin määrä, johon poikkeusta voidaan soveltaa.

58. REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voi 1 päivään kesäkuuta 2013 saakka pitää voimassa aineen valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat olemassa olevat ja tiukemmat rajoitukset liitteen XVII osalta edellyttäen, että kyseiset rajoitukset on ilmoitettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti. Komissio laatii ja julkaisee luettelon näistä rajoituksista 1 päivään kesäkuuta 2009 mennessä.

59. REACH-asetuksen 128 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan aineen valmistusta, maahantuontia, markkinoille saattamista tai käyttöä sellaisenaan, valmisteessa tai esineessä, kun kyseinen aine on tämän asetuksen tai tarvittaessa tämän asetuksen täytäntöönpanosta annettujen yhteisön säädösten mukainen.

60. REACH-asetuksen 128 artiklan 2 kohdan mukaan tämän asetuksen säännöksillä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta työntekijöiden, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemista koskevia kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan tapauksiin, joissa tällä asetuksella ei yhdenmukaisteta valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia.

61. REACH-asetuksen 141 artiklan 1 kohdan mukaan asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2009. Saman artiklan 4 kohdan mukaan asetuksen liitettä XVII sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2009 alkaen.

REACH-asetuksen liite XVII

62. REACH-asetuksen liitettä XVII on muutettu komission asetuksella (EY) N:o 552/2009 muun ohella siten, että siihen on sisällytetty arseeniyhdisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset. Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 3 mukaan arseeniyhdisteitä ei saa käyttää puunsuojaukseen. Myös tällä tavalla käsitellyn puun saattaminen markkinoille on kiellettyä.

63. Mainitun liitteen kohdan 19 alakohta 4 kuuluu seuraavasti:
”Edellä olevasta 3 kohdasta poiketen
a) Puunsuojauksessa käytettävät aineet ja seokset:
Voidaan käyttää vain tyhjiö- ja painekyllästysmenetelmää käyttävissä teollisuuslaitoksissa, jos kyse on epäorgaanisten kupari-kromiarseeniyhdisteiden (CCA) liuoksesta (tyyppi C) ja jos aineella tai seoksella on direktiivin 98/8/EY 5 artiklan 1 kohdan mukainen hyväksyntä. Näin käsiteltyä puuta ei saa saattaa markkinoille ennen kuin kylläste on täysin kiinnittynyt.

b) CCA-liuoksella a alakohdan mukaisesti käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön seuraavissa rakenteissa, jos puun rakenteen eheys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä:
- kantavat puurakenteet julkisissa rakennuksissa ja maatalouteen liittyvissä rakennuksissa, toimistorakennuksissa ja teollisuustiloissa
- sillat ja siltarakenteet
- makean- tai murtoveden kanssa kosketuksiin joutuvat puiset rakenneosat, esim. laiturit ja sillat
- meluaidat
- lumivyörysuojat
- maanteiden suoja-aidat ja -esteet
- kuoritut havupuutolpat karja-aitauksissa
- maan tukirakenteet
- sähkönsiirto- ja televiestintäpylväät
- maanalaisten raiteiden ratapölkyt.

c) Toimittajien on ennen markkinoille saattamista varmistettava, että yksittäin markkinoille saatettava käsitelty puu merkitään seuraavasti: ”Vain ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön, sisältää arseenia, Endast för användning i industrianläggningar och för yrkesmässigt bruk. Innehåller arsenik”, sanotun kuitenkaan rajoittamatta aineiden ja seosten luokituksesta, pakkaamisesta ja merkinnöistä annettujen muiden yhteisön säännösten soveltamista. Nippuina markkinoille saatettava puu on merkittävä seuraavasti: ”Puuta käsiteltäessä käytettävä käsineitä. Hengityssuojainta ja silmäsuojusta käytettävä puuta leikattaessa tai työstettäessä. Syntynyt puujäte on käsiteltävä ongelmajätteenä käsittelyluvan saaneessa laitoksessa. Använd skyddshandskar vid hantering av detta trä. Använd dammfiltermask och skyddsglasögon vid skärning eller annan bearbetning av detta trä. Avfall från detta trä ska behandlas som farligt avfall av ett godkänt företag.”

d) Edellä a alakohdassa tarkoitettua käsiteltyä puuta ei saa käyttää
- asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa käyttötarkoituksesta riippumatta
- käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen
- merivedessä
- maatalouskäytössä, lukuun ottamatta edellä b alakohdassa tarkoitettuja kantavia puurakenteita ja karja-aitausten aidantolppia
- käyttötarkoituksissa, joissa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetun välituotteen tai valmiin tuotteen kanssa.”

64. Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 5 mukaan arseeniyhdisteillä käsitelty puu, jota on käytetty yhteisössä jo ennen 30 päivää syyskuuta 2007 tai joka on saatettu markkinoille 4 kohdan mukaisesti, voidaan jättää paikoilleen, ja sen käyttöä voidaan jatkaa käyttöiän loppuun.

65. Mainitun liitteen kohdan 7 mukaan jäsenvaltiot voivat sallia yhteisössä jo ennen 30 päivää syyskuuta 2007 käytetyn, muilla CCA-liuostyypeillä käsitellyn puun
- käytön ja uudelleenkäytön, kunhan 4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut käyttöehdot täyttyvät
- markkinoille saattamisen, kunhan 4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut ehdot täyttyvät.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (jäljempänä ympäristövastuudirektiivi)

66. Ympäristövastuudirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan direktiivissä ympäristövahingolla tarkoitetaan maaperälle aiheutuvaa vahinkoa eli maaperän pilaantumista, josta aiheutuu huomattava riski siitä, että aineiden valmisteiden, organismien tai mikro-organismien suora tai välillinen joutuminen maahan tai maapohjaan vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen.

Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (jäljempänä luontodirektiivi)

67. Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

68. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

69. Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan, jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet. Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.

4 Ennakkoratkaisupyynnön tarve

70. Edellä esitetyllä tavalla REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan jätedirektiivissä tarkoitettu jäte ei ole asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu aine, valmiste tai esine. REACH-asetusta ja sen mukaisia menettelyjä ei siis korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan sovelleta jätteisiin.

71. Tapauksessa on noussut esille kysymys siitä, onko CCA-liuoksella kyllästettyjä pylväitä, jotka on hankittu niiden aikaisemmalta omistajalta uutta käyttötarkoitusta varten, pidettävä niiden nykyisen omistajan hallussa ollessa jätteenä. Samoin on noussut esille kysymys siitä, onko mainittujen pylväiden käyttämistä puupolun alus- ja telapuiksi pidettävä jätteen käsittelynä tai hyödyntämisenä.

72. Asiassa on riidatonta, että puupolun alus- ja telapuina käytettyjen pylväiden nykyisellä haltijalla ei ole eikä ole ollut tarkoitusta hävittää urakoitsijan hankkimia puhelinpylväitä.

73. On kuitenkin otettava huomioon, että pylväiden alkuperäinen käyttäjä on poistanut pylväät niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, jolloin pylväitä on niiden käytöstä poistamisen jälkeen, pylväiden vielä ollessa alkuperäisen omistajan hallussa, voitu pitää jätteenä ja puun sisältäessä vaarallisia aineita, myös ongelmajätteenä. Kysymyksessä ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ole sellainen jätedirektiivin 2008/98/EY 5 artiklassa tarkoitettu jäte, joka olisi syntynyt tuotantoprosessin tuloksena. Näin ollen pylväitä ei voida pitää mainitussa artiklassa tarkoitettuna sivutuotteena.

74. Asiassa onkin herännyt kysymys siitä, voiko myös vaarallinen jäte (ongelmajäte) lakata olemasta jätettä jätedirektiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyessä. Mainittujen edellytysten täyttymiseen liittyy olennaisesti kysymys siitä, voidaanko vaarallista jätettä (ongelmajätettä) lainkaan hyödyntää tavalla, josta ei aiheutuisi haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.

75. Kun otetaan huomioon REACH-asetuksen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenevät tavoitteet ja saman asetuksen 2 artiklan 4 kohta, voidaan unionin lainsäädäntöön perustuvaa jätesääntelyä korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan soveltaa REACH-asetuksen estämättä. Kun otetaan huomioon REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohta, tullee ensisijaisesti tarkastella sitä, onko jokin aine tai esine jätettä ja vasta tämän tarkastelun tuloksesta riippuen toissijaisesti sitä, onko esineen käyttö tai uudelleenkäyttö sallittu REACH-asetuksen perusteella muutoin. Asiassa on myös arvioitava olisiko nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa merkitystä annettava sille seikalle, että REACH-asetuksen liitteessä XVII on yhtenäistetty muun muassa CCA-liuoksella käsitellyn puun saattamista markkinoille ja käyttöä. Mainitussa liitteessä näin käsitellyn puun uudelleenkäyttö on tietyin edellytyksin sallittua.

76. Jos asiassa päädytään siihen, että nyt kysymyksessä olevat pylväät ovat jätettä, on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä arvioida, onko CCA-liuoksella kyllästettyjen pylväiden käyttäminen nyt kysymyksellä olevalla tavalla ollut jätteen ammattimaista hyödyntämistä tai käsittelyä.

77. Jos kansallinen tuomioistuin päätyy siihen, että kysymys ei ole vaarallisesta jätteestä eikä jätteestä, kysymys ei myöskään voi olla jätteen ammattimaisesta käsittelystä ja hyödyntämisestä. Tällöin toiminta ei ole vaatinut ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Kansallisen tuomioistuimen on tässä tilanteessa arvioitava, vaatiiko toiminta ympäristönsuojelulain mukaisen luvan muulla perusteella.

78. Mikäli päädytään siihen, että ympäristönsuojelulain mukaista lupaa ei tarvita millään perusteella, on ratkaistava, onko toiminta muutoin ympäristönsuojelulain vastaista.

79. Viimeksi mainittua kysymystä ratkaistaessa on arvioitava sitä, seuraako REACH-asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta unionin ympäristösääntelystä, että pylväiden käyttö nyt kysymyksessä olevaan käyttötarkoitukseen olisi kiellettyä. Samoin tulee arvioitavaksi, mikä suhde REACH-asetuksella on kansalliseen ympäristösääntelyyn.

80. Korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan CCA-kyllästettyjen pylväiden sijoittaminen maahan saattaisi joissakin tapauksissa olla ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetyn maaperän pilaamiskiellon vastaista. Tapauksen olosuhteista voidaan toisaalta päätellä, että pylväiden sijoittamisella puupolun tukirakenteeksi ei ole vaikutusta pohjaveteen eikä sellaista vaikutusta pintaveteen, että käytön mahdollisia esteitä tulisi tarkastella suhteessa vesiympäristöä koskevaan unionin lainsäädäntöön ja kansalliseen lainsäädäntöön.

81. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ympäristövastuudirektiivin 2004/35/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ei voida tulkita siten, että siinä olisi asetettu yleinen maaperän pilaamiskielto. Mainitussa direktiivin kohdassa näet edellytetään, että maaperän pilaantumisesta aiheutuu huomattava riski siitä, että aineiden joutuminen maahan tai maapohjaan vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen. Mikäli tällaista huomattavaa riskiä ei ole, nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan voida katsoa, että unionin ympäristölainsäädännössä olisi suoranaisesti kielletty nyt kysymyksessä olevien pylväiden sijoittaminen maahan.

82. Epäsuorasti kielto pylväiden sijoittamiselle maahan voitaisiin korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan johtaa unionin lainsäädännöstä tässä tapauksessa sillä perusteella, että pylväiden sijoittamisesta aiheutuisi luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu seuraus, eivätkä saman artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset hankkeen toteuttamiselle täyttyisi.

83. Mikäli luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa päädyttäisiin siihen, että nyt kysymyksessä olevasta hankkeesta ei aiheudu luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua seurausta, voitaisiin tienpitäjää lähtökohtaisesti vaatia palauttamaan kunnostustöitä edeltävä tilanne vain kansallisen ympäristölainsäädännön perusteella tai sillä perusteella, että pylväiden uudelleenkäyttö on REACH-asetuksen vastaista.

84. Edellä mainitun perusteella on herännyt kysymys siitä, onko REACH-asetuksen 67 artiklalla yhdenmukaistettu valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia REACH-asetuksen 128 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että liitteessä XVII mainittujen valmisteiden tai esineiden käyttöä ei voida estää ympäristön suojelemista koskevien kansallisten sääntöjen perusteella, mikäli näitä rajoituksia ei ole julkaistu komission laatimassa luettelossa, jota tarkoitetaan REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdassa.

85. Mikäli vastaus edellä mainittuun kysymykseen on myönteinen, ei tienpitäjää ole voitu eikä voida estää käyttämästä nyt kysymyksessä olevia CCA-liuoksella kyllästettyjä pylväitä ympäristön suojelemista koskevien kansallisten sääntöjen perusteella, koska tällaiset säännöt olisivat mahdollisesti REACH-asetuksen 128 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vapaan liikkuvuuden este. Pylväiden uudelleenkäyttöä voitaisiin näin ollen rajoittaa vain sillä perusteella, että niiden käyttö nykyiseen käyttötarkoitukseen olisi REACH-asetuksen liitteen XVII kohdassa 19 tarkoitettujen edellytysten vastaista.

86. REACH-asetuksen liitteen XVII kohdassa 19 tarkoitettujen edellytysten olemassaoloa on joka tapauksessa arvioitava siitä riippumatta, vaatiiko toiminta ympäristönsuojelulain mukaisen luvan tai onko toiminta muuten ympäristönsuojelulain vastaista.

87. Asiassa on edellä mainitun perusteella herännyt kysymys siitä, onko REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettua liitettä XVII ja erityisesti sen 19 kohdan 4 b alakohdassa esitettyä luetteloa CCA-liuoksella käsitellyn puun mahdollisista käyttökohteista tulkittava siten, että muut kuin siinä nimenomaisesti luetellut käyttökohteet eivät ole mahdollisia, vai voidaanko mainittua kohtaa tulkita siten, että pylväiden uudelleenkäyttö, esimerkiksi siltoja ja siltarakenteita hyvinkin pitkälti vastaavassa, nyt kysymyksessä olevassa käyttötarkoituksessa voitaisiin sallia.

88. Edelleen on herännyt kysymys siitä, mitä seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa sitä onko REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdassa 4 d tarkoitettu toistuva ihokosketus mahdollinen. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa toistuva ihokosketus on mahdollista lähinnä siinä teoreettisessa tilanteessa, että Raittijärven polkua jalkaisin kulkeva henkilö päättää kulkea paljain jaloin puupolun näkyvissä olevia alus- ja telapuita pitkin puupolun normaalista käyttötarkoituksesta täysin poikkeavalla tavalla. Tarkoitetaanko mainitussa direktiivin kohdassa teoreettista mahdollisuutta vai tarkoitetaanko ilmaisulla ”mahdollinen” sitä, että toistuvaa ihokontaktia on pidettävä edes jossain määrin todennäköisenä. Puupolun aluspuiden muut mahdolliset kosketukset kohdistuisivat esimerkiksi jäkäliin ja luonnonmarjoihin. Jäkälät ovat alueella liikkuvien porojen ravintoa ja luonnonmarjoja hyödyntävät ihmiset, linnut ja eräät eläimet.

5 Ennakkoratkaisukysymykset

89. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraavista kysymyksistä:

1. Voidaanko siitä, että jäte on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi suoraan päätellä, että aineen tai esineen käytöstä aiheutuu jätedirektiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle? Voiko myös vaarallinen jäte lakata olemasta jätettä jätedirektiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyessä?

2. Onko jätteen käsitettä tulkittaessa ja erityisesti aineen tai esineen hävittämisvelvollisuutta arvioitaessa annettava merkitystä sille seikalle, että arvioinnin kohteena olevan esineen uudelleenkäyttö on tietyin edellytyksin sallittu REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitetussa liitteessä XVII? Jos on, mikä merkitys mainitulle seikalle on annettava?

3. Onko REACH-asetuksen 67 artiklalla yhdenmukaistettu valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia REACH-asetuksen 128 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että liitteessä XVII mainittujen valmisteiden tai esineiden käyttöä ei voida estää ympäristön suojelemista koskevien kansallisten sääntöjen perusteella, mikäli näitä rajoituksia ei ole julkaistu komission laatimassa luettelossa, jota tarkoitetaan REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdassa?

4. Onko REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdassa 4 b olevaa luetteloa CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttökohteista tulkittava siten, että siinä on esitetty kaikki mahdolliset käyttökohteet?

5. Voidaanko nyt kysymyksessä oleva käyttötarkoitus puupolun alus- ja telapuina rinnastaa kysymyksessä 4 mainitussa luettelossa esitettyihin käyttötarkoituksiin siten, että kysymyksessä oleva käyttötarkoitus voidaan sallia REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdan 4 b perusteella muiden tarvittavien edellytysten täyttyessä?

6. Mitä seikkoja on otettava huomioon kun arvioidaan, onko REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdassa 4 d tarkoitettu toistuva ihokontakti mahdollinen?

7. Tarkoitetaanko kysymyksessä 6 mainitussa kohdassa olevalla ilmaisulla ”mahdollinen” sitä, että toistuva ihokontakti on teoreettisesti mahdollista vai sitä, että toistuva ihokontakti on edes jossain määrin todennäköistä?

Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä oleviin kysymyksiin korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksensä täällä vireillä olevassa valitusasiassa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Eija Siitari-Vanne sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Ilkka Hirsto ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.