KHO:2011:56

Asiasanat: Kirkollisasia, Uskonnonvapaus, Ihmisoikeus, Perusoikeus, Suhteellisuusperiaate, Naispappi, Nuorisotyönohjaaja, Tasa-arvo, Virkavelvollisuuksien vastainen toiminta, Irtisanominen
Tapausvuosi: 2011
Antopäivä: 22.6.2011
Diaarinumero: 4002/2/09
Taltio: 1743

Seurakunnan nuorisotyönohjaaja oli kieltäytynyt virkatehtävistään osallistua rippikoululaisten vanhemmille suunnattuun jumalanpalvelukseen ja hoitaa siellä esirukousosa. Hänet oli tämän johdosta irtisanottu. Hän oli jo neljästi aikaisemmin jättänyt osallistumatta jumalanpalvelukseen vastoin esimiehensä antamaa määräystä. Näistä hänelle oli annettu kirjallinen varoitus ja kirjallinen huomautus.

Vaikka perustuslain 11 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvattu uskonnonvapaus on yksilöllinen oikeus, sillä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan myös kollektiivinen ulottuvuus, joka paitsi suojaa uskonnollista yhteisöä viranomaisten puuttumista vastaan samalla turvaa yhteisölle oikeuden määritellä hengelliseen elämään ja yhteisön hallintoon liittyvistä asioista tavalla, johon yhteisön jäseneksi haluavan on periaatteessa mukauduttava. Nuorisotyönohjaajan viran vastaanottanut henkilö ei voinut uskonnonvapauteensa vedoten kieltäytyä virkaan kuuluvien, uskonnollisen yhdyskunnan normaaliin toimintaan liittyvien velvollisuuksien täyttämisestä, edellyttäen, että nämä velvollisuudet itse olivat ihmisoikeussopimuksen ja perusoikeuksien heijastamien arvojen kanssa sopusoinnussa.

Sikäli kuin nuorisotyönohjaajaan kohdistettu seuraamus, jonka taustalla oli tasa-arvolainsäädännön mukaisten velvollisuuksien täyttämättä jättäminen, merkitsi puuttumista hänen uskonnonvapauteensa, oli puuttumiselle ihmis- ja perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä peruste. Vaikka irtisanominen olikin vakava seuraamus, oli se myös suhteellisuusperiaatteen mukainen ottaen huomioon, että nuorisotyönohjaaja oli häneen aikaisemmin kohdistetuista lievemmistä seuraamuksista huolimatta toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta virkavelvollisuuksiaan.

Suomen perustuslaki 11 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 9 artikla
Kirkkolaki 6 luku 1 § 1 momentti ja 8 a § 2 momentti sekä 24 luku 4 § 2 momentti
Kirkkojärjestys 6 luku 3 §
X:n evankelis-luterilaisen seurakunnan nuorisotyönohjaajan viran johtosääntö 3 § ja 5 § 1 momentti 7 kohta

Ks. myös KHO 22.6.2011 T 1744.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 9.11.2009 nro 09/0606/1

Asian aikaisempi käsittely

X:n seurakunnan seurakuntaneuvosto on päätöksellään 10.3.2009 § 27 kirkkolain 6 luvun 8 a §:n 2 momentin 2 - 4 kohdan nojalla irtisanonut nuorisotyönohjaaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen.

Seurakuntaneuvosto on perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

Kirkkoherra oli antanut A:lle työmääräyksen osallistua rippikoululaisten vanhemmille suunnattuun kutsukirkkoon 25.1.2009 ja hoitaa siellä esirukousosa. Nuorisotyönohjaajan viran johtosäännön 5 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan nuorisotyönohjaajan tulee suorittaa esimiehen hänelle antamat tehtävät.

A on kieltäytynyt messun esirukouksen hoitamisesta. A on häntä kuultaessa todennut toivovansa, että hänen virkateologista vakaumustaan kunnioitettaisiin. Virkateologisella vakaumuksellaan A on ilmoittanut tarkoittavansa, että hän ei osallistu jumalanpalveluksiin, joissa naispappi toimii saarnaajana, liturgina tai ehtoollisavustajana. Koska A on asettanut naispapin eriarvoiseen asemaan tämän sukupuolen perusteella, kyseessä ei ole hyväksyttävä peruste vaan syrjinnäksi luokiteltava syy. Seurakunta ei työnantajana voi olla hyväksymässä sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

A:lle oli aiemmin 31.1.2008 annettu huomautus sen perusteella, että hän oli 27.1.2008 kieltäytynyt osallistumasta rippikoululaisten vanhempien kutsukirkkoon, koska messua oli toimittamassa naispappi.

Samasta syystä A oli aiemmin 14.12.2003, 4.1.2004 ja 20.5.2004 jättänyt osallistumatta jumalanpalvelukseen vastoin esimiehen antamaa määräystä. Tästä menettelystä hänelle oli annettu kurinpitorangaistuksena kirjallinen varoitus, jonka korkein hallinto-oikeus on 30.4.2008 antamallaan päätöksellä taltionumero 1014 pysyttänyt.

Saamistaan huomautuksista ja varoituksista huolimatta A on edelleen jättänyt noudattamatta esimiehen hänelle antamaa määräystä osallistua jumalanpalveluksiin, joissa messua on toimittamassa naispappi.

A on käyttänyt seurakunnan varhaisnuorisotyössä edelleen itse laatimiaan työvihkoja, vaikka seurakuntaneuvosto on 16.6.2008 § 48 vahvistanut jo aiemmin tekemänsä päätökset, joiden mukaan nuorisotyössä käytetään kirkon ikäkaudelle suunnattua opetusmateriaalia ja itse laadittu opetusmateriaali on kielletty. Tästä menettelystä kirkkoherra on 17.10.2008 antanut hänelle kirjallisen huomautuksen.

A on edellä kuvatuin tavoin esimiehen antamasta huomautuksesta huolimatta toiminut jatkuvasti virkavelvollisuuksiensa vastaisesti ja laiminlyönyt niitä. A:n menettely on kirkkolain 6 luvun 8 a §:n 2 momentin 2-4 kohdan mukaan irtisanomisperuste.

X:n seurakunnan seurakuntaneuvosto on 12.5.2009 § 41 päättänyt hylätä A:n oikaisuvaatimuksen ja päättää hänen virkasuhteensa irtisanomisajan jälkeen 30.9.2009.

Päätöksen perustelujen mukaan A on esimiehen antamista kirjallisesta huomautuksesta ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta edelleen virkateologiseen vakaumukseensa vedoten jättänyt noudattamatta esimiehen hänelle antamaa määräystä osallistua 25.1.2009 jumalanpalvelukseen, jossa messua toimittamassa on ollut mukana naispappi. Kyseessä ei ole hyväksyttävä peruste vaan syrjinnäksi luokiteltava syy. Lisäksi A on yhä käyttänyt seurakunnan varhaisnuorisotyössä itse laatimiaan työvihkoja, mistä esimies on jo aiemmin antanut hänelle kirjallisen huomautuksen. Yhdessä muiden perusteiden kanssa tämäkin on peruste irtisanomiselle.

Valitus Kuopion hallinto-oikeudelle

A on vaatinut, että seurakuntaneuvoston päätös kumotaan. Lisäksi A on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Seurakuntaneuvoston päätös perustuu virheelliseen lainsäädännön ja kirkon omien päätösten soveltamiseen. Päätöksen taustalla vaikuttaa piispainkokouksen selonteko (tiedoksianto 1/2006), joka perustuu puutteelliseen selvitykseen ja on juridisesti virheellinen. Lisäksi päätöksen taustalla on korkeimman hallinto-oikeuden 30.4.2008 antama ratkaisu taltionumero 1014, joka perustuu myös ilmeisen virheelliseen kirkkolainsäädännön ja yleisen lainsäädännön sekä kirkon omien päätösten soveltamiseen.

A ei ole laiminlyönyt virkavelvollisuuttaan jättäessään osallistumatta jumalanpalveluksiin, jotka ovat olleet hänen omantuntonsa vastaisia. Tähän menettelyyn hänellä on ollut perustuslakiin perustuva oikeus. Kirkossa on lähes kaksikymmentä vuotta noudatettu käytäntöä, jonka mukaan viranhaltijoiden työvuoroja on järjestelty huomioon ottaen perinteinen virkateologinen vakaumus ja papin sukupuoli.

A:n poisjääminen omantunnon vastaisesta jumalanpalveluksesta ei ole syrjintää. Miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetun lain 2 §:n mukaan lakia ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksiin. Perinteisen virkateologian ja papin sukupuolen huomioon ottaminen on voitu ja voidaan tehdä työvuorojärjestelyin tasa-arvolain estämättä. Vakaumuksen huomioon ottaminen jumalanpalveluksessa ei voi olla välillistäkään sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Työvuorojärjestelyjen jälkikäteinen uustulkinta piispainkokouksen selonteolla perustuu puutteelliseen ja virheelliseen juridiseen selvitykseen. Piispainkokouksella ei ole kirkkolakiin perustuvaa toimivaltaa kirkolliskokouksen päätösten muuttamiseen eikä tällaisia valtuuksia ole sille kirkolliskokouksen toimesta annettu.

Viranhaltijaa ei voida suoraan irtisanoa sillä perusteella, että hän on käyttänyt itse laatimiaan työvihkoja.

A:n irtisanominen on kohtuutonta. Irtisanomisen perusteena on se, että hän ei ole kahden vuoden aikana osallistunut yhteen jumalanpalvelukseen eikä hoitanut yhtä esirukoustehtävää ja hän on käyttänyt opetuksessaan itse laatimiaan työvihkoja. Osallistuminen tai avustaminen jumalanpalveluksessa ei suoranaisesti kuulu nuorisotyönohjaajan toimenkuvaan. Seurakunnassa toimivat naispuoliset pastorit eivät koe A:n menettelyä syrjivänä. Asiassa on kysymys A:n pakottamisesta joko muuttamaan vakaumustaan tai toimimaan sen vastaisesti. A on kyennyt ja kykenee suorittamaan varsinaiset virkatehtävänsä asianmukaisesti. Näennäisesti puolueettomilla ja varsinaisen viranhoidon kannalta tarpeettomilla työmääräyksillä A on tarkoitettu asettaa vakaumuksensa vuoksi epäedulliseen asemaan. Todellista erityisen painavaa syytä ei ole asiassa irtisanomisen tueksi esitetty.

X:n seurakunnan seurakuntaneuvosto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Asiassa on riidatonta se, että A ei ole saamastaan työmääräyksestä huolimatta osallistunut hänen virkatehtäväkseen määrättyyn jumalanpalvelukseen, koska jumalanpalveluksessa on toiminut myös naispuolinen pastori virkatehtävissä. Kysymys on siitä, onko A:lla ollut oikeus kieltäytyä hänelle määrätystä virkatehtävästä jumalanpalveluksessa sillä perusteella, että yhtenä virkatehtävää suorittavana henkilönä samassa jumalanpalveluksessa on toiminut naispappi. Seurakuntaneuvosto katsoo, että A:lla ei ole ollut lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä hänelle määrätyistä virkatehtävistä. A on myös vastoin seurakuntaneuvoston antamaa päätöstä ja hänelle annettua huomautusta käyttänyt edelleen seurakunnan varhaisnuorisotyössä itse laatimiaan työvihkoja.

A tulee velvoittaa korvaamaan seurakunnan oikeudenkäyntikulut.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt suullista käsittelyä koskevan pyynnön. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasiaratkaisun osalta seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Kirkkolain 6 luvun 8 a §:n 2 momentin mukaan viranhaltija saadaan irtisanoa seuraavilla perusteilla:
1) asianomainen virka lakkautetaan eikä viranhaltijaa voida kohtuudella sijoittaa muuhun virkaan, jonka kelpoisuusehdot hän täyttää, tai ottaa sellaiseen työsuhteeseen tai tilapäiseen virkasuhteeseen, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikkea viranhaltijan tehtävistä, tahi kouluttaa uusin tehtäviin;
2) viranhaltija ei kykene asianmukaisesti suorittamaan virkatehtäviään;
3) viranhaltija toimii esimiehen todistettavasti antamasta huomautuksesta huolimatta jatkuvasti tai olennaisesti vastoin virkavelvollisuuksiaan tahi huomautuksesta huolimatta jatkuvasti tai olennaisesti laiminlyö niitä; tai
4) viranhaltijan irtisanomiseen on muu, viranhoidollisiin näkökohtiin perustuva erityisen painava syy.

Kirkkolain 24 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.

Kirkkojärjestyksen 6 luvun 3 §:n mukaan viranhaltijan on suoritettava virkatehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja työnvalvontamääräyksiä. Viranhaltijan on käyttäydyttävä virka-asemansa edellyttämällä tavalla. Esimies voi antaa alaiselleen viranhaltijalle huomautuksen.

X:n evankelis-luterilaisen seurakunnan nuorisotyönohjaajan viran johtosäännön 5 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan nuorisotyönohjaajan tehtävänä on suorittaa myös esimiehen antamat muut tehtävät. Saman johtosäännön 3 §:n mukaan nuorisotyönohjaajan esimiehenä on kirkkoherra ja lähimpänä esimiehenä toimii kirkkoneuvoston erikseen tekemän päätöksen nojalla se pappi tai lehtori, jonka vastuualueeseen nuorisotyö kuuluu.

Asiassa saatu selvitys irtisanomisen perusteista

X:n seurakunnan kirkkoherra oli antanut A:lle työmääräyksen osallistua rippikoululaisten vanhemmille suunnattuun kutsukirkkoon 25.1.2009 ja hoitaa siellä esirukousosa. A oli kieltäytynyt messun esirukouksen hoitamisesta vakaumukseensa vedoten sen vuoksi, että jumalanpalveluksessa toimi myös naispappi työtehtävissä. A:ta kohtaan käynnistettiin kuulemismenettely virkasuhteen irtisanomisen tai huomautuksen varalta 29.1.2009 hänelle tiedoksiannetulla kuulemiskirjeellä. A on 11.2.2009 antamassaan vastauksessa muun muassa todennut toivoneensa, että hänen virkateologista vakaumustaan kunnioitettaisiin. Virkateologisella vakaumuksellaan A on häntä aiemmin vastaavasti kuultaessa 14.8.2008 ilmoittanut, että hän ei osallistu jumalanpalveluksiin, joissa naispappi toimii saarnaajana, liturgina tai ehtoollisavustajana.

A:lle oli jo aiemmin 31.1.2008 annettu kirjallinen huomautus sen perusteella, että hän oli 27.1.2008 kieltäytynyt osallistumasta rippikoululaisten vanhempien kutsukirkkoon, koska messua oli toimittamassa naispappi.

Samasta syystä A oli jo aiemmin 14.12.2003, 4.1.2004 ja 20.5.2004 jättänyt osallistumatta jumalanpalvelukseen vastoin esimiehen antamaa määräystä. Tästä menettelystä seurakuntaneuvosto oli päättänyt kokouksessaan 2.3.2005 antaa hänelle päätöksellään § 32 kurinpitorangaistuksena edellä mainitun kirjallisen varoituksen. Samassa päätöksessään seurakuntaneuvosto on edellyttänyt, että kirkkoneuvoston 1.4.2003 antamia ohjeita X:n seurakunnan työntekijöiden kirkon virkakäskyn mukaiselle yhteistyölle noudatetaan, ei toimita vastoin virkavelvollisuuksia, ei laiminlyödä niitä eikä käyttäydytä virka-asemassa sopimattomasti sekä että tarvittaessa tilanteeseen puututaan välittömästi. Saamistaan huomautuksista ja varoituksista huolimatta A on edelleen jättänyt noudattamatta esimiehen hänelle antamaa määräystä osallistua jumalanpalvelukseen, jossa messua toimittamassa on mukana naispappi. A ei ole kiistänyt asiaa vaan on perustellut jumalanpalveluksesta poisjäämistä virkateologisella vakaumuksellaan.

Kirkkoherra oli 15.5.2008 antanut varhaisnuorisotyöntekijöille työmääräyksen, jossa kiellettiin käyttämästä varhaisnuorisotyössä omassa seurakunnassa valmistettuja työvihkoja. Työmääräys perustui seurakuntaneuvoston 3.5.2005 tekemään päätökseen § 65, jossa kielletään käyttämästä työssä ”Jeesus pelastaa”-työvihkoja. Seurakuntaneuvosto on päätöksellään 16.6.2008 § 48 vahvistanut, että nuorisotyössä käytetään kirkon ikäkaudelle suunnattua opetusmateriaalia ja itse laadittu opetusmateriaali on kielletty. A on käyttänyt seurakunnan varhaisnuorisotyössä edelleen itse laatimiaan työvihkoja. Tästä menettelystä kirkkoherra on antanut A:lle kirjallisen huomautuksen 17.10.2008. A:n menettely on huomautuksesta huolimatta jatkunut, mitä seikkaa hän ei ole kiistänyt.

Valitusperustelut

Aikaisemmin ratkaistut valitusperustelut

A on vedonnut perusoikeutenaan oikeuteensa omantunnon syistä ja uskonnonvapauden salliman virkateologisen vakaumuksensa mukaisesti jättää osallistumatta jumalanpalvelukseen, jota on toimittamassa naispappi. Hän on vedonnut myös siihen, että osallistuminen tai avustaminen jumalanpalveluksessa ei suoranaisesti kuulu nuorisotyönohjaajan toimenkuvaan. A on muun ohessa näillä perusteilla katsonut, ettei työnantaja ole voinut velvoittaa häntä osallistumaan edellä tarkoitettuihin jumalanpalveluksiin, eikä hän niin ollen ole laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Kyseisiin seikkoihin hallinto-oikeus on ottanut kantaa ja tehnyt ratkaisun hylätessään A:n valituksen hänelle määrätystä kirjallisesta varoituksesta päätöksellä 5.12.2006 numero 781/1. Korkein hallinto-oikeus on 30.4.2008 antamassaan päätöksessä taltionumero 1014 ratkaisunaan lausunut, että hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut huomioon ottaen päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. Sanotut päätökset on liitetty asiakirjoihin. Koska A ei ole nyt käsiteltävänä olevan valitusasian yhteydessä esittänyt seikkoja, joiden johdosta asia olisi sanottujen valitusperustelujen osalta tullut uuteen valoon, ei hallinto-oikeus katso aiheelliseksi enemmälti lausua niiden osalta.

Piispainkokouksen selonteko

A on katsonut irtisanomispäätöksen perustuvan piispainkokouksen selontekoon erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työyhteisöongelmien hoitamiseksi (tiedoksianto 1/2006), jonka hän katsoo perustuvan puutteelliseen selvitykseen ja olevan juridisesti virheellinen, koska piispainkokouksella ei ole kirkkolakiin perustuvaa toimivaltaa kirkolliskokouksen päätösten muuttamiseen eikä tällaisia valtuuksia ole sille kirkolliskokouksen toimesta annettu. Asiassa ei ole ilmennyt, että sanotussa lähinnä suositusluontoiseksi katsottavassa selonteossa olisi juridisesti sitovasti määrätty esimerkiksi siitä, mikä merkitys erilaisten virkanäkemysten noudattamisella on harkittaessa virkasuhteen irtisanomisen edellytyksiä. Kun valituksenalaisesta irtisanomispäätöksestä ei myöskään ilmene, että sitä olisi perusteltu sanotussa selonteossa esitetyllä kannanotolla, ei A:n sanottua selontekoa koskevilla valitusperusteluilla ole osoitettu irtisanomispäätöstä lainvastaiseksi.

Syrjintä

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki asettaa viranomaiselle ja työnantajalle velvollisuuden edistää tasa-arvoa. Sanottu laki edellyttää, että naispappia ja miespappia ei saa asettaa sukupuolensa perusteella eri asemaan. Työn johtamisen, työtehtävien jakamisen ja työolojen järjestämisen on tapahduttava siten, ettei työntekijöitä kohdella eri tavoin sukupuolensa perusteella. Työvuorojärjestelyt sukupuolen perusteella ovat jo itsessään tasa-arvolaissa kiellettyjä syrjiviä toimenpiteitä. Seurakuntaneuvosto on näin ollen voinut päätöksensä perusteluna vedota siihen, että A:n kieltäytyminen osallistumasta jumalanpalveluksiin, joita on mukana toimittamassa naispappi, johtaa kiellettyyn sukupuolen perusteella tapahtuvaan syrjintään.

Johtopäätökset

Kirkkolaki tai kirkkojärjestys ei sisällä säännöksiä, jotka oikeuttaisivat kirkon viran vastaanottaneen viranhaltijan jättämään työmääräyksiä suorittamatta oman virkateologisen vakaumuksensa perusteella. Muistakaan valittajan viittaamista lainkohdista ja valitusperusteluista ei saa tukea sille, että viranhaltijalla olisi mahdollisuus kieltäytyä virkatehtävästä vakaumuksen perusteella. Näin ollen A:lla ei ole ollut oikeutta kieltäytyä esimiehen hänelle määräämästä asianmukaisesta ja laillisesta virkatehtävästä sillä perusteella, että yhtenä virkatehtävää suorittavana henkilönä samassa jumalanpalveluksessa on toiminut naispappi.

A on lisäksi käyttänyt edelleen seurakunnan varhaisnuorisotyössä omassa seurakunnassa laadittuja työvihkoja vastoin seurakuntaneuvoston 16.6.2008 tekemää päätöstä. A:lle on 17.10.2008 annettu asiasta myös kirjallinen huomautus.

A on edellä kuvatuin tavoin esimiehen antamista kirjallisista huomautuksista ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta jatkanut toimintaa virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Näin ollen A:n irtisanomiseen on katsottava olleen kirkkolain 6 luvun 8 a §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu syy.

A:lle on aiemmin samoista asioista annettu kirjalliset huomautukset ja samalla ilmoitettu, että rikkomusten jatkuessa työnantaja voi ryhtyä toimenpiteisiin virkasuhteen päättämiseksi. Hänelle on myös annettu kirjallinen varoitus. A on 14.8.2008 ja 11.2.2009 seurakuntaneuvostolle antamissaan vastauksissa ilmoittanut, että virkateologiseen vakaumukseensa viitaten hän ei edelleenkään osallistu jumalanpalveluksiin, joissa naispappi toimii saarnaajana, liturgina tai ehtoollisen avustajana. Näin ollen hänen ei voida vastaisuudessakaan olettaa hoitavan hänelle määrättyjä kyseisiä virkatehtäviä huomautuksista ja varoituksista huolimatta. Siten hänen irtisanomistaan ei ole pidettävänä myöskään kohtuuttomana seurauksena.

Seurakuntaneuvoston päätös ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, seurakuntaneuvosto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja
Suomen perustuslaki 6 § 2 ja 4 momentti sekä 11 § 2 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 6 §
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 4, 6 ja 7 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Kuopion hallinto-oikeuden päätös sekä X:n seurakunnan seurakuntaneuvoston päätös virkasuhteen irtisanomisesta kumotaan. Lisäksi A on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Valitusta on perusteltu muun muassa seuraavasti:

A:lla, joka on tullut X:n seurakunnan nuorisotyönohjaajan virkaan vuonna 1982, on perinteinen virkateologinen vakaumus. Sen vuoksi hän ei voi osallistua jumalanpalvelukseen, jossa toimii naispuolinen pastori.

Seurakuntaneuvoston irtisanomispäätös perustuu virheelliseen lainsäädännön ja kirkon omien päätösten soveltamiseen. Päätöksen taustalla vaikuttaa piispainkokouksen selonteko (tiedoksianto 1/2006) ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 30.4.2008 taltionumero 1014, jossa on katsottu mahdolliseksi antaa työmääräys omantunnon vastaiseen jumalanpalvelukseen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen sisältyvää tulkintaa voidaan pitää kuitenkin lainopillisesti virheellisenä, sillä siinä päädytään perustuslain tasoisen säännöksen (negatiivinen uskonnonvapaus) syrjäyttämiseen lain perusteluilla. Hallinto-oikeus ei valituksenalaisessa päätöksessään huomioinut uskonnonvapauden perusoikeutta, vaikka Suomen perustuslain 11 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaiseen uskonnonharjoittamiseen.

Uskonnonvapaus on perusoikeus. Kansainvälisissä sopimuksissa ja yhdenvertaisuuslainsäädännössä suojataan myös uskonnollista vakaumusta ja siihen perustuvaa syrjintää. Yksipuolisesti vain toisen perusoikeuden (sukupuolten välinen tasa-arvo) huomioon ottavaa tulkintaa ei voida pitää perusoikeusmyönteisenä laintulkintana.

Tässä asiassa tulisi nähdä ero syrjimisen ja väistämisen välillä. Asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi käyttäytynyt epäasiallisesti tai moitittavasti naispuolisia pastoreita kohtaan. Oman vakaumuksen mukainen asiallinen toimiminen ei voi olla syrjintää.

A ei ole laiminlyönyt virkavelvollisuuttaan, kun ei ole osallistunut jumalanpalveluksiin, jotka ovat olleet hänen omantuntonsa vastaisia. Tähän menettelyyn hänellä on ollut perustuslakiin perustuva oikeus. Hänen toimintansa on kirkkolain 1 §:ssä määritellyn tunnustuksen mukaista ja linjassa lähes kaksikymmentä vuotta kirkossa noudatetun väistämiskäytännön kanssa, jonka mukaan viranhaltijoiden työvuoroja on järjestelty huomioon ottaen perinteinen virkateologinen vakaumus ja papin sukupuoli.

A:lla ei ole ollut velvollisuutta noudattaa esimiehensä virkamääräystä, joka on vastoin perustuslain kieltoa ja vastoin kirkossa pitkään noudatettua kirkkolain tulkintaa jumalanpalvelusyhteistyöstä eri virkateologisten näkemyskantojen välillä. Hän ei ole virkaa vastaanottaessaan tai myöhemminkään ilmoittanut suostuvansa omantunnon vastaiseen uskonnonharjoittamiseen eikä näin ollen ole suostunut uskonnonvapauden ytimeen kuuluvan perusoikeutensa rajoittamiseen.

Poisjääminen omantunnon vastaisesta jumalanpalveluksesta ei ole syrjintää. Vakaumuksen ja sukupuolen huomioon ottaminen työmääräyksissä ei ole syrjintää tai rangaistavaa syrjintää, jos erilaiselle kohtelulle on olemassa hyväksyttävä syy. Tässä tapauksessa perinteinen virkateologia on kirkon tunnustuksen mukainen eikä sitä pidetä harhaoppina. Kirkolliskokous kirkon ylimpänä lakia ehdottavana toimielimenä oli marraskuussa 1986 liittänyt pappisviran naisille avaavaan kirkkolakimuutosehdotukseen ponsipäätöksen, jossa annettiin toimintavapaus myös perinteisen virkateologisen vakaumuksen mukaan toimiville. Lähes kaksikymmentä vuotta ovat jatkuneet ja vakiintuneet vakaumuksen ja papin sukupuolen huomioon ottavat työvuorojärjestelyt.

Tasa-arvolakia ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksiin. Hallinto-oikeus soveltaa tasa-arvolakia uskonnonharjoittamiseen huolimatta tasa-arvolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan rajoitussäännöksestä, jonka mukaan lain säännöksiä ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan.

Perinteisen virkateologian ja papin sukupuolen huomioon ottaminen on voitu ja voidaan tehdä työvuorojärjestelyin tasa-arvolain sitä estämättä. Omantunnon vastaisesta jumalanpalveluksesta pois jääminen papin sukupuolen vuoksi ei ole sukupuolisyrjintää, koska kysymys on ensisijaisesti teologinen ja koska tasa-arvolakia ei sovelleta jumalanpalveluksiin eli uskonnonharjoittamiseen.

Kirkolliskokouksen tekemä kirkkolain muutosta koskeva päätös mahdollisti kirkon sisällä kaksi erilaista ja osittain toisensa poissulkevaa virkakäsitystä, joille kummallekin haluttiin säilyttää toimintavapaus. Vaikka päätös ei sisältänyt lakiin kirjattua omantunnonvapauden mahdollistavaa nimenomaista klausuulia, kirkolliskokous liitti kirkkolakimuutosta koskevaan ehdotukseen ponsipäätöksen, joka tulkittiin sellaiseksi. Tämä kirkolliskokouksen tekemä linjaus huomioitiin myös kyseisen kirkkolakimuutosehdotuksen myöhemmässä lainvalmistelussa ja sen eduskuntakäsittelyssä. Ponnen siis tulkittiin tarkoittavan molempien käsityskantojen toimintavapautta. Mikäli pappeuden naisille avaava kirkkolakimuutos olisi sisältänyt toisen käsityskannan eli pakottamisen omantunnonvastaiseen uskonnon harjoittamiseen, olisi lakimuutos tullut säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Työvuorojärjestelyjen jälkikäteinen uustulkinta piispainkokouksen selonteolla (tiedoksianto 1/2006) perustuu puutteelliseen ja virheelliseen juridiseen selvitykseen. Toisaalta piispainkokouksella ei ole kirkkolakiin perustuvaa toimivaltaa kirkolliskokouksen päätösten muuttamiseen eikä tällaisia valtuuksia ole sille kirkolliskokouksen toimesta myöskään annettu.

A on palvellut X:n seurakuntaa vuodesta 1982 lukien. Nyt hänet on irtisanottu, koska hän ei ole kahden vuoden aikana osallistunut kahteen jumalanpalvelukseen ja koska hän on käyttänyt opetuksessaan itse tehtyjä työvihkoja. Osallistuminen tai avustaminen jumalanpalveluksessa eivät suoranaisesti kuulu nuorisotyönohjaajan toimenkuvaan. Seurakunnassa toimivat naispuoliset pastorit eivät koe A:n menettelyä syrjivänä. A oli viimeksi kesäkuussa naispuolisen pastori H:n kanssa rippileirillä ja yhteistyö sujui asiallisesti.

A on kyennyt ja kykenee suorittamaan varsinaiset virkatehtävänsä asianmukaisesti. Tässä tapauksessa näennäisesti puolueettomilla ja varsinaisen viranhoidon kannalta tarpeettomilla työmääräyksillä on A tarkoitettu asettaa vakaumuksensa vuoksi epäedulliseen asemaan. Tällä tavalla johdonmukaisesti, mutta todellisten työtehtävien kannalta keinotekoisesti menetellen on saatu aikaan tilanne, jossa A:n toiminta näyttää moitittavalta. Tosiasiassa hän on hyvä ja tehtäväänsä sitoutunut työntekijä, joka on itse joutunut tässä asiassa vakaumuksensa vuoksi painostuksen ja välillisen syrjinnän kohteeksi. Näyttääkin siltä, että asiassa on kysymys A:n pakottamisesta joko muuttamaan vakaumuksensa tai toimimaan sen vastaisesti. Todellista erityisen painavaa syytä irtisanomiseen ei ole.

Seurakuntaneuvosto ei ole perustellut työvihkojen käyttökieltoaan. Kirkkolain mukaan opetuksen on oltava tunnustuksen mukaista. Tätä ei ole kyseenalaistettu neuvoston eikä kirkkoherran taholta. A ja hänen puolisonsa eivät ymmärrä, miksi he eivät saisi käyttää lähes 10 vuotta vaivalla valmistamiaan työvihkoja sekä hyväksi koettua ja hyvää palautetta saanutta metodia työssään.

Suullisen käsittelyn vaatimuksen osalta on lausuttu, että hallinto-oikeudella on ollut virheellinen käsitys kirjallisena todisteena esitetystä 17.10.2007 päivätystä kantelukirjelmästä. Kysymyksessä ei ole A:n puolisonsa kanssa tekemä tai heidän asiassaan tehty kantelu. Kantelun on tehnyt allekirjoittanut asiamies jo ennen kuin tästä toimeksiannosta on ollut tietoa. Näin ollen tätä seikkaa ei voida käyttää perusteena suullisen käsittelyn vaatimuksen hylkäämiselle. Asiassa tulee saada esittää näyttöä työmääräyksen asianmukaisuuteen ja irtisanomiseen liittyvistä olosuhteista sekä yhteisesti sovittavien työvuorojärjestelyjen mahdollisuudesta. Lisäksi asiassa tulisi saada esittää näyttöä siitä, että kirkon korkean viranomaisen kanta ei ole ollut yksimielinen yhteisesti sovittavien työvuorojärjestelyjen suhteen. Tätä seikkaa ei voi todistaa asiakirjalla, koska piispainkokouksen pöytäkirjaa on vääristelty. Asialla on kuitenkin merkitystä irtisanomisen perusteen oikeellisuutta harkittaessa. Lisäksi syrjiminen ja väistäminen ovat kaksi eri asiaa. Väistäminen on kohteliasta, ettei tule yhteentörmäystä. Työvuorolistoja ei ole tarvinnut eikä tarvitse muuttaa A:n vuoksi. Jumalanpalvelusten toimittaminen ei kuulu hänen työtehtäviinsä.

X:n seurakunnan seurakuntaneuvosto on antanut lausunnon ja vaatinut, että valitus hylätään ja sen oikeudenkäyntikulut korvataan laillisine viivästyskorkoineen.

A:n esiin tuomilla perusteilla, kuten omantunnonvapaudella ja tasa-arvolain soveltamisella, ei ole vaikutusta irtisanomisasiassa. Irtisanominen ei ole myöskään A:ta kohtaan kohtuuton seuraamus ottaen huomioon A:n useasti toistunut esimiehen antamien käskyjen laiminlyönti ja se, että A on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan saamistaan huomautuksista ja varoituksista huolimatta. Suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa on ilmeisen tarpeetonta.

A on antanut vastaselityksen.

A on vielä toimittanut lisäselvitystä, joka on annettu X:n seurakunnan seurakuntaneuvostolle tiedoksi.

Suullinen käsittely

Korkein hallinto-oikeus on 7.4.2011 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

Suullisessa käsittelyssä olivat läsnä A sekä hänen puolisonsa avustajanaan asianajaja Jyrki Anttinen sekä X:n seurakunnan edustajana kirkkoherra L avustajanaan varatuomari Pekka Vanninen.

A:n ja hänen puolisonsa nimeäminä todistajina kuultiin naispuolista kappalainen H:ta, naispuolista seurakuntapastori N:ää sekä toiminnanjohtaja J:tä.

X:n seurakunnan nimeäminä todistajina kuultiin lakimies B:tä sekä kirkkoherra M:ää.

Suullisessa käsittelyssä esitettiin muun ohella seuraavaa:

Vanninen X:n seurakunnan seurakuntaneuvoston asiamiehenä uudisti vaatimuksensa valituksen hylkäämisestä. Asiassa on kysymys siitä, onko A voinut vakaumukseensa vedoten kieltäytyä työtehtävien suorittamisesta jumalanpalveluksessa sillä perusteella, että jumalanpalvelukseen on osallistunut naispappi. Kirkkoherra oli antanut asianmukaisen työmääräyksen nuorisotyönohjaaja A:lle osallistua rippikoulun lasten vanhemmille suunnattuun jumalanpalvelukseen. A oli jo aiemmin kieltäytynyt osallistumasta jumalanpalvelukseen, johon oli osallistunut seurakunnan naispappi. A oli saanut menettelystään sekä kirjallisen huomautuksen että kirjallisen varoituksen, joka on saanut lainvoiman.

Anttinen A:n asiamiehenä uudisti vaatimuksensa hallinto-oikeuden ja seurakuntaneuvoston päätösten kumoamisesta. Hän korosti, että kyse on teologisesta opista eikä sukupuolesta. Sen jälkeen kun hyväksyttiin, että nainen voi toimia pappina, virkateologiset kannat jakaantuivat. Työmääräyksillä pyritään horjuttamaan A:n vakaumusta. A on hoitanut tehtävänsä hyvin ja hänen vakaumustaan tulee kunnioittaa. Ratkaisua tulee etsiä muutoin kuin antamalla työmääräys ja saattamalla A tilanteeseen, josta hän on joutunut vakaumuksensa perusteella kieltäytymään.

L seurakuntaneuvoston edustajana kertoi, että hän on toiminut X:n seurakunnan kirkkoherrana 1980-luvulta lähtien. Nuorisotyönohjaajan työhön kuuluu varhaisnuorisotyöhön osallistuminen, nuoriso- ja rippikoulutyö sekä kirkkoherran johtosäännön nojalla antamat tehtävät. Rippikoulutyössä on mukana kolme nuorisotyönohjaajaa, joista jokainen on mukana ainakin yhdessä tai kahdessa rippikoulussa vuosittain. Rippikouluun liittyy myös oleellisesti osallistuminen jumalanpalveluksiin. L antoi marraskuussa 2008 työpaikkakokouksessa A:lle määräyksen osallistua 25.1.2009 pidettävään rippikoululaisten vanhemmille tarkoitettuun jumalanpalvelukseen. Koko nuorisotyöryhmä, johon kuuluu kolme nuorisotyönohjaajaa sekä nuorisopastori, määrättiin mukaan, jotta rippikoululaisten vanhemmat saisivat tutustua seurakunnan nuorisotyöntekijöihin. Lisäksi L lähetti 18.12.2008 sähköpostiviestillä nuorisotyöryhmälle muistutuksen osallistumisesta. Vielä 5.1.2009 L muistutti A:ta asiasta. A epäröi, voiko olla mukana jumalanpalveluksessa, mutta hän ei kieltäytynyt tehtävästä. Hän ei kuitenkaan osallistunut jumalanpalvelukseen eikä esirukoukseen.

L kertoi, että X:n seurakunnassa nuorisotyönohjaajan tehtäviin saattaa kuulua velvollisuus osallistua monenlaisiin jumalanpalveluksiin rippikouluun liittyvien jumalanpalvelusten lisäksi. Tällaisia jumalanpalveluksia ovat muun muassa syksyn aloitusmessu, virkaanasettamismessu, työkauden avausmessu ja piispantarkastusmessu.

Työvihkojen osalta L kertoi, että A puolisonsa kanssa käytti itse tekemiään työvihkoja, vaikka seurakuntaneuvosto oli todennut, etteivät ne ole soveliasta materiaalia nuorille liian jyrkkien oppiensa vuoksi. Myös kasvatuksen asiantuntijat olivat todenneet työvihkot liian jyrkiksi ja pelottaviksi. Työvihkot oli tarkoitettu 7-14-vuotiaille.

A kertoi, että hän on valmistunut vuonna 1982 nuorisotyönohjaajaksi ja tullut samana vuonna X:n seurakunnan palvelukseen nuorisotyönohjaajaksi. Hänen työtehtäviinsä kuuluu muun muassa 7-14-vuotiaille tarkoitettujen kerhojen vetäminen, rippikoululeirit, retket, kasteopetuksen antaminen sekä koulutus. A:n mukaan hänen perustehtäviinsä ei lainkaan kuulu jumalanpalveluksiin osallistuminen. Mikäli jumalanpalveluksen on toimittanut naispappi, hän ei ole osallistunut siihen. Kysymys on vakaumuksesta. Naispappeus ei perustu Raamattuun. Yhteistyö naispappien kanssa on sujunut muutoin hyvin. Seurakunnassa on suhtauduttu hänen vakaumukseensa eri tavoin: toiset työtoverit eivät ole ymmärtäneet, toiset ovat hyväksyneet. Kirkkoherran antama määräys esirukouksen pitämisestä oli ensimmäinen tällainen määräys. A oli etukäteen sopinut, että naispuolinen seurakuntapastori N hoitaa esirukouksen yhdessä isoisten kanssa. A osallistui kyllä jumalanpalveluksen jälkeiseen tiedotustilaisuuteen ja oli koko jumalanpalveluksen ajan kirkkorakennuksessa. Esirukouksen pitäminen sinänsä ei ollut esteenä jumalanpalvelukseen osallistumiselle, vaan naispapin toimittama jumalanpalvelus.

A on yhdessä vaimonsa kanssa käyttänyt laatimiaan työvihkoja 1980-luvulta lähtien. Työvihkot on laadittu kasteopetuksen tueksi. Työvihkoja on kaikkiaan noin kolmekymmentä. Kun työvihkojen käyttö kiellettiin, tilalle ei annettu mitään muuta materiaalia. Koska työkirjoista oli lisäksi kerho-ohjaajilta tullut hyvää palautetta ja koska ne olivat tukena kasteopetuksessa ja niiden laatimiseen oli käytetty paljon aikaa, A yhdessä vaimonsa kanssa jatkoi niiden käyttämistä. Työvihkojen käytön kieltämisen perusteet jäivät epäselviksi.

Todistaja B kertoi toimivansa Kirkon työmarkkinalaitoksen lakimiehenä. Kirkkohallituksen hyväksymän mallijohtosäännön mukaan nuorisotyönohjaaja osallistuu tiiviisti rippikoulutyöhön sen mukaan kuin seurakunnassa päätetään. Rippikoululaisille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettuun jumalanpalvelukseen osallistuminen kuuluu nuorisotyönohjaajan tehtäviin. Kirkkoherran A:lle antama määräys osallistua jumalanpalvelukseen sekä suorittaa esirukous oli asianmukainen ja normaali työmääräys. Seurakunnille on annettu piispainkokouksen ohjeistus (2006), jossa pappeja koskeva ohjeistus yhteistyöstä naispappien kanssa on laajennettu koskemaan kaikkia seurakunnan työntekijöitä. Ohjeistuksen mukaan työvuorojärjestelyjä ei saa käyttää siinä tarkoituksessa, että seurakunnan työntekijä välttyy työskentelemästä naispapin kanssa. Kirkon normeissa ei ole sukupuoleen perustuvaa erottelua.

Todistaja M kertoi olleensa vuodesta 2008 lähtien K:n seurakunnan kirkkoherrana. X:n nuorisotyönohjaajien työnkuva ei poikkea olennaisesti muiden seurakuntien nuorisotyönohjaajien työnkuvasta. Myös K:n seurakunnassa nuorisotyönohjaajat osallistuvat samoihin jumalanpalveluksiin kuin X:n seurakunnassa.

Todistaja, naispuolinen kappalainen H kertoi työskennelleensä kappalaisena A:n kanssa. Yhteistyö on sujunut hyvin lukuun ottamatta vuonna 2009 pidettyä rippikoululaisten jumalanpalvelusta. Vakaumukseensa vedoten A kieltäytyi osallistumasta tuohon jumalanpalvelukseen. A yhdessä puolisonsa kanssa on syvästi vakaumuksellinen. Siitä syntyy väistämättä ongelmatilanteita. H ei ole kokenut työvuorojärjestelyjä ongelmallisiksi, mutta ongelmallista oli A:n kieltäytyminen puolisonsa kanssa mainitusta jumalanpalveluksesta vuonna 2009. H ei ole kokenut A:n toimintaa syrjivänä, mutta olisi toivonut joustavuutta molemmin puolin. A:n irtisanomisen jälkeen työnteko on kyllä helpottunut.

Todistaja, naispuolinen seurakuntapastori N on toiminut vuodesta 2005 seurakuntapastorina rippikoulu- ja nuorisotyössä ja työskennellyt A:n kanssa. N on kuulunut samaan nuorisotyön ryhmään kuin A. Yhteistyö on sujunut hyvin, lukuun ottamatta jumalanpalveluksia. N ei ole kokenut A:n toimintaa syrjivänä. Nyt työ sujuu kuitenkin helpommin, kun A ei ole ollut mukana.

Todistaja J toimii Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajana. Hänen mukaansa yhteiskunta on siten muuttunut, että on syntynyt suuria virkateologisia näkemyseroja. Osa katsoo, että alkukirkon oppeja on noudatettava, osa on sitä mieltä, että kirkon tulee muuttua yhteiskunnallisten muutosten mukana. Kun ensimmäiset naispapit tulivat vuonna 1988, naispappien vastustajien sallittiin väistää tilanteita, joissa he vakaumuksensa vastaisesti olisivat joutuneet työskentelemään naispapin kanssa. Naispappeuden vastustamista ei voida pitää harhaoppisena, kun otetaan huomioon eri uskontokunnat ja tarkastellaan asiaa maailmanlaajuisesti. Piispainkokouksen kannanotto siitä, että työvuorolistojen järjestely saattaa olla välillistä syrjintää, syntyi yhden äänen enemmistöllä ja piispainkokouksen toimivalta antaa tällaisia ohjeita on kyseenalainen. Monet kirkkoherrat haluaisivat joustaa työvuorolistoissa ja siten kunnioittaa naispappien vastustajien vakaumusta.

Vanninen esitti X:n seurakunnan seurakuntaneuvoston puolesta loppulausuntonaan asiassa olevan riidatonta se, että kirkkoherra oli antanut A:lle työmääräyksen osallistua 25.1.2009 pidettävään jumalanpalvelukseen ja määräyksen jumalanpalveluksessa suoritettavista työtehtävistä. A oli saanut työmääräyksen tiedoksi, mutta oli kieltäytynyt osallistumasta jumalanpalvelukseen, koska jumalanpalveluksen toimitti naispappi. Asiassa on kyse siitä, voiko työntekijä kieltäytyä annetusta työtehtävästä tällä perusteella. A:n kieltäytymisellä on pitkä historia ja hänelle on annettu samasta syystä kirjallinen huomautus ja varoitus. A:n toiminta on aiheuttanut seurakunnalle ongelmia ja kielteistä julkisuutta. Sekä säädösten että piispainkokouksen ohjeistuksen valossa asia on selvä. Kirkkoherra olisi syyllistynyt välilliseen syrjintään, jos hän olisi järjestellyt työvuoroja siten, että A:n ei olisi tarvinnut osallistua jumalanpalvelukseen, jonka toimittaa naispappi.

Anttinen esitti A:n puolesta loppulausuntonaan, että rippikoulutyö on vain pieni osa nuorisotyönohjaajan työstä ja siihen liittyvä jumalanpalvelukseen osallistuminen vielä pienempi osa sitä. Kyse on vain muutamista tapauksista. Kirkkolaki ei tunne sukupuolierottelua. Kyse ei ole lainkaan tuomioistuinasiasta vaan periaatteellisesta asiasta, joka ei ratkea työoikeudellisin perustein. Piispainkokouksella ei ole ollut toimivaltaa antaa ohjeistusta. Todistajina kuullut naispapit eivät ole myöskään kokeneet tulleensa syrjityksi. Anttinen viittasi eräisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiin, joissa painotetaan moniarvoisuutta ja uskonnonvapautta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. X:n seurakunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden perusteluja

Suomen perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että pykälään ei sisälly erillistä rajoituslauseketta. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Erityisesti muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat olisi muutoinkin otettava huomioon tulkittaessa, miten pitkälle säännöksen antama perusoikeussuoja ulottuu (HE 309/1993 vp).

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.

Saman artiklan 2 kappaleen mukaan henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Kirkkolain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijoita ovat niiden palvelukseen virkasuhteeseen ja työntekijöitä niiden palvelukseen työsopimussuhteeseen otetut henkilöt.

Kirkkolain 24 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan kirkollisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että:
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.

Tosiseikat

A on X:n seurakunnan nuorisotyönohjaaja. Hänen esimiehenään toiminut kirkkoherra L on antanut A:lle työmääräyksen osallistua rippikoululaisten vanhemmille suunnattuun kutsukirkkoon 25.1.2009 ja hoitaa siellä esirukousosa. A on kieltäytynyt osallistumasta jumalanpalvelukseen virkateologiseen vakaumukseensa vedoten sen vuoksi, että jumalanpalveluksessa on toiminut myös naispappi työtehtävissä. A on osallistunut jumalanpalveluksen jälkeen pidettyyn rippikoululaisten vanhemmille tarkoitettuun tiedotustilaisuuteen.

A oli jo aiemmin 14.12.2003, 4.1.2004 ja 20.5.2004 jättänyt osallistumatta jumalanpalvelukseen vastoin esimiehensä antamaa määräystä. Tästä menettelystä hänelle oli annettu kirjallinen varoitus 2.3.2005. Hänelle oli 31.1.2008 annettu kirjallinen huomautus sen perusteella, että hän oli 27.1.2008 kieltäytynyt osallistumasta rippikoululaisten vanhempien kutsukirkkoon, koska messua oli toimittamassa naispappi. A on ilmoittanut, että hän ei osallistu jumalanpalveluksiin, joissa naispappi toimii saarnaajana, liturgina tai ehtoollisavustajana.

A on yhdessä puolisonsa kanssa valmistanut työvihkoja käytettäväksi varhaisnuorisotyössä. Seurakuntaneuvosto oli 3.5.2005 kieltänyt ”Jeesus pelastaa”-työvihkon käyttämisen ja seurakuntaneuvosto on myöhemmin vahvistanut, että nuorisotyössä käytetään kirkon ikäkaudelle suunnattua opetusmateriaalia ja itse laadittu opetusmateriaali on kielletty. Kirkkoherra oli 15.5.2008 kieltänyt varhaisnuorisotyöntekijöitä käyttämästä omassa seurakunnassa valmistettuja työvihkoja. A on edelleen käyttänyt seurakunnan varhaisnuoristyössä itse laatimiaan työvihkoja. Tästä menettelystä kirkkoherra on 17.10.2008 antanut hänelle kirjallisen huomautuksen. Huomautuksesta huolimatta A on jatkanut työvihkojen käyttämistä.

A:n virkasuhde X:n seurakuntaan on irtisanottu.

Oikeudellinen arviointi

Lähtökohdat

Asiassa on asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella riidatonta, että esimiehenä toiminut kirkkoherra on antanut nuorisotyönohjaaja A:lle määräyksen osallistua rippikoululaisten vanhemmille suunnattuun kutsukirkkoon 25.1.2009 ja hoitaa siellä esirukousosa. A on kieltäytynyt osallistumasta jumalanpalvelukseen, koska jumalanpalveluksen on toimittanut naispappi.

Asiassa on myös riidatonta, että A on käyttänyt yhdessä puolisonsa kanssa laatimiaan työvihkoja varhaisnuorisotyössä, vaikka sekä seurakuntaneuvosto että kirkkoherra ovat kieltäneet näiden työvihkojen käytön.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana oikeuskysymyksenä on se, onko A näin menetellessään siten rikkonut virkavelvollisuuksiaan, että hänen virkasuhteensa on voitu irtisanoa. A:n esittämiä valitusperusteita on arvioitava kokonaisuutena huomioon ottaen, että tätä asiaa ei osaksikaan ole ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden 30.4.2008 antamalla A:lle annettua kirjallista varoitusta koskevalla päätöksellä taltionumero 1014. Piispainkokouksen vuonna 2006 antamalla ohjeistuksella ei ole asiaa ratkaistaessa välitöntä oikeudellista merkitystä.

Työmääräyksestä kieltäytyminen

Kirkkojärjestyksen mukaan viranhaltijan on suoritettava virkatehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Kirkkolaki tai kirkkojärjestys eivät sisällä säännöksiä, jotka oikeuttaisivat kirkon viran vastaanottaneen työntekijän jättämään virkaansa kuuluvia tehtäviä tai velvoitteita suorittamatta uskonnon- tai omantunnonvapauden perusteella.

X:n evankelis-luterilaisen seurakunnan nuorisotyönohjaajan viran johtosäännön mukaan nuorisotyönohjaajan tehtävänä on edistää seurakunnassa toteutettavaa kasvatustyötä, jonka tarkoituksena on auttaa työalaansa kuuluvia nuoria ja heidän perheitään elämään kristittyinä ja toimimaan seurakunnan jäseninä. Johtosäännön mukaan nuorisotyönohjaajan kuuluu suorittaa esimiehen antamat muut tehtävät. Johtosäännössä ei ole nimenomaista mainintaa jumalanpalveluksiin osallistumisesta.

Nuorisotyönohjaaja osallistuu muun ohella rippikoulutyöhön rippikoulun ohjesäännön ja kirkkoneuvoston vuosittain hyväksymän rippikoulutyön suunnitelman mukaisesti.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän sukupuolen perusteella. Työvuorojärjestelyt sukupuolen perusteella ovat jo itsessään tasa-arvolaissa kiellettyjä syrjiviä toimenpiteitä. Tasa-arvolain säätämisen yhteydessä lähdettiin siitä, että uskonnon harjoituksen sisältöön kuuluu kysymys papin sukupuolesta, jos kirkon oppi sitä edellyttää. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on hyväksytty naispappeus, joten tasa-arvolain säännökset tulevat sovellettavaksi myös laadittaessa jumalanpalvelusten toimittamista koskevaa työvuorolistaa. Työvuorolistan tarkoituksena ei saadun selvityksen mukaan ole ollut pakottaa A:ta toimimaan yhdessä naispuolisen papin kanssa, vaan jakaa työvuorot tasapuolisesti ja tasa-arvolain mukaisesti.

Kirkkoherra on nuorisotyönohjaajan esimies. Kirkkoherra voi perustellusta syystä määrätä nuorisotyönohjaajan osallistumaan tiettyihin jumalanpalveluksiin. Kirkkoherran A:lle antama työmääräys on ollut johtosäännön mukainen. Rippikouluun liittyvään jumalanpalvelukseen osallistuminen on ollut sellainen virkatehtävä, jonka A:n esimies on voinut hänelle antaa.

A on kuitenkin katsonut, että hänelle annettu työmääräys osallistua naispapin toimittamaan jumalanpalvelukseen on velvoittanut hänet osallistumaan uskonnon harjoittamiseen tavalla, joka loukkaa hänen vakaumustaan. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, onko A:lla ollut perustuslain 11 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvatusta uskonnonvapaudesta johtuvasta syystä oikeus jättää noudattamatta hänelle annettua työmääräystä ja onko A:n irtisanomiselta siten puuttunut peruste.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen valvontaelimet ovat perinteisesti katsoneet, että papin ja vastaavan kirkon hengellisen viran haltijan uskonnonvapaus suhteessa kirkkoon turvataan sitä kautta, että henkilöllä on mahdollisuus erota kirkosta (Spetz v. Ruotsi, valitus 20402/92, Euroopan ihmisoikeustoimikunnan päätös 12.10.1994). Niinpä Tanskan evankelisluterilaisen kirkon papin kohdalla uskonnonvapauteen ei ole katsottu kuuluvan oikeutta poiketa kirkon linjasta mitä tulee kasteen edellytyksiin (X v. Tanska, valitus 7374/76, Euroopan ihmisoikeustoimikunnan päätös 8.3.1976), ja Ruotsin kohdalla on hyväksyttävänä pidetty, että papin hakemus päästä tiettyyn virkaan hylättiin sillä perusteella, että hakijan ei hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella voitu odottaa pystyvän yhteistyöhön naispappien kanssa (Karlsson v. Ruotsi, valitus 12356/86, Euroopan ihmisoikeustoimikunnan päätös 8.9.1988). Edellä mainituissa tapauksissa ei katsottu puututun valittajille ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvattuihin oikeuksiin.

Suomessa eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut, että kirkon sisäinen autonomia huomioon ottaen on perustuslain yhdenvertaisuussäännöksestä huolimatta mahdollista säätää kirkon jäsenyys edellytykseksi erityisesti kirkon hengellisiin virkoihin ja tehtäviin valittaville (PeVL 57/2001 vp). Ortodoksista kirkkokuntaa koskevan lain yhteydessä valiokunta on lausunut, että viranhaltijan tulee opettaa kirkkokunnan opin mukaisesti, ja vastaavasti viran vastaanottamiseen sisältyy tietoisuus tästä (PeVL 22/1997 vp).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jättänyt uskonnonvapauteen liittyen laajan harkintavallan määrittää yleisen edun ja yksilön edun välisen tasapainon sikäli kuin nämä edut ovat keskenään ristiriitaisia (esimerkiksi Siebenhaar v. Saksa, tuomio 3.2.2011, 38 ja 39 kohta).

Edellä viitattujen periaatteiden voidaan katsoa koskevan papin viran ohella myös muita hengelliseen toimintaan liittyviä virkoja kuten nyt kysymyksessä olevaa nuorisotyönohjaajan virkaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Siebenhaar v. Saksa katsonut, ettei protestanttisen kirkon palveluksessa olleen katolilaisen lastentarhanopettajan irtisanominen sillä perusteella, että hän harjoitti vapaa-ajallaan opetustoimintaa myös muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa, rikkonut hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvattua uskonnonvapauttaan.

Edellä lausutusta seuraa, että nuorisotyönohjaajan viran vastaanottanut henkilö ei voi uskonnonvapauteensa vedoten kieltäytyä virkaan kuuluvien, uskonnollisen yhdyskunnan normaaliin toimintaan liittyvien velvollisuuksien täyttämisestä, edellyttäen, että nämä velvollisuudet itse ovat ihmisoikeussopimuksen ja perusoikeuksien heijastamien arvojen kanssa sopusoinnussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen ihmisoikeussopimuksen suojaama arvo (esimerkiksi Schuler-Zgraggen v. Sveitsi, tuomio 24.6.1993, kohta 67). Suomessa puolestaan korkein oikeus on katsonut, että sukupuoleen perustuvan syrjinnän ehkäiseminen on hyväksyttävä syy muun muassa rajoittaa yksityisen henkilön oikeuksia uskonnonharjoittamisen yhteydessä (KKO 2010:74). Sikäli kuin A:han kohdistettu seuraamus, jonka taustalla on tasa-arvolainsäädännön mukaisten velvollisuuksien täyttämättä jättäminen, merkitsee puuttumista hänen uskonnonvapauteensa, on puuttumiselle ihmis- ja perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä peruste (muiden oikeudet). Vaikka irtisanominen onkin vakava seuraamus, on se myös suhteellisuusperiaatteen mukainen ottaen huomioon, että A on häneen aikaisemmin kohdistetuista lievemmistä seuraamuksista huolimatta toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta virkavelvollisuuksiaan.

Työvihkot

A on käyttänyt seurakunnan nuorisotyössä yhdessä puolisonsa kanssa laatimiaan työvihkoja. A on jatkanut työvihkojen käyttämistä seurakuntaneuvoston ja kirkkoherran kielloista huolimatta. A on näin menetellessään kuitenkin rikkonut esimiehensä antamaa määräystä ja siten menetellyt vastoin virkavelvollisuuttaan.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla seurakuntaneuvoston päätös ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, seurakuntaneuvosto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Koska A:n ei voida katsoa esittäneen asiassa ilmeisen perusteetonta vaatimusta, häntä ei voida määrätä korvaamaan seurakunnan oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Eila Rother, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.