20.5.2011

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.10.2009 nro 09/0537/1

Asian aikaisempi käsittely

A ja B ovat 26.5.2006 päivätyllä kauppakirjalla ostaneet määräalan metsätilasta 22 500 eurolla. A ja B ovat kumpikin erikseen maksaneet 450 euron varainsiirtoveron 18.1.2007.

Asiakirjoissa olevan lainhuutorekisteriotteen 19.5.2009 kopion mukaan A:n ja B:n lainhuutohakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa 4.5.2007. Hakemus on hylätty 20.3.2008. Otteen mukaan hakijat ovat laiminlyöneet täydennyskehotukset toistuvasti. Lisäksi asiakirjoissa on lainhuutotodistus 19.5.2009, jonka mukaan A:n ja B:n luovutus on huudattamaton.

Verovirasto on kahdella päätöksellään 20.5.2009 maksuunpannut A:lle ja B:lle kummallekin erikseen 100 prosentin viivästyskorotuksen eli 450 euroa. Päätösten mukaan varainsiirtovero olisi ollut suoritettava 26.11.2006. Perustelujen mukaan, jos lainhuutoa tai kirjaamista ei ole säädetyssä ajassa (kuuden kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä) haettu, veroa korotetaan 20 prosentilla jokaiselta alkavalta kuudelta kuukaudelta siitä päivästä lukien, jona lainhuutoa tai kirjaamista olisi viimeistään tullut hakea. Veroa korotetaan kuitenkin enintään 100 prosentilla.

A ja B ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että varainsiirtoveroille maksuunpannut viivästyskorotukset poistetaan. He ovat lausuneet muun ohella, että veronsaajan edustaja oli ilmoittanut suullisesti, että varainsiirtovero on maksettava laillistamisajoista johtuen yhdeksän kuukauden kuluessa kaupantekopäivästä. Kauppa oli tehty toukokuussa 2006. Verotoimistosta oli kuitenkin soitettu 18.1.2007 ja sanottu, että vero oli maksettava heti. A ja B ovat maksaneet verot 18.1.2007. A oli hajamielisyyttään kadottanut kauppakirjan. Verovirkailijan ohjeen mukaan hän oli kuitenkin saanut määräalan myyjältä jäljennöksen kauppakirjasta. Käräjäoikeus oli hylännyt A:n ja B:n lainhuutohakemuksen, koska kauppakirjan jäljennös ei ollut kelvannut. Veronsaajan oli siten tarkoitus vain saada kauppakirjajäljennös, jotta veronkorotus voitiin määrätä. Viivästyskorotus voidaan määrätä 20 prosentin määräisenä jokaiselta alkavalta kuudelta kuukaudelta, jona lainhuutoa olisi tullut hakea. A ja B ovat hakeneet lainhuutoa alkuvuonna 2007. Määrätty 100 prosentin korotus on siten lainvastainen.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastineessa esittänyt, että käräjäoikeus on hylännyt lainhuutohakemuksen hakijoiden laiminlyöntien vuoksi. Hakijoiden itse aiheuttamaa lainhuutohakemuksen hylkäämistä ei voida pitää varainsiirtoverolain 8 §:ssä tarkoitettuna lainhuudon hakuna. Viivästyskorotukset on tullut määrätä ja ne on maksuunpantu oikean määräisinä.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hyväksynyt A:n ja B:n valituksen osittain ja alentanut viivästyskorotuksen määrän kummankin osalta 90 euroon.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on esittänyt seuraavaa.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maakaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jokainen on velvollinen hakemaan kiinteistön taikka sen määräosan tai määräalan saannolleen lainhuudon. Pykälän 2 momentin mukaan lainhuutoa on haettava kuuden kuukauden kuluessa luovutuskirjan tai muun saannon perusteena olevan asiakirjan tekemisestä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Varainsiirtoverolain 8 §:n mukaan, jollei lainhuutoa tai kirjaamista ole säädetyssä ajassa haettu, veroa korotetaan 20 prosentilla jokaiselta alkavalta kuudelta kuukaudelta siitä päivästä lukien, jona lainhuutoa tai kirjaamista olisi viimeistään tullut hakea. Veroa korotetaan kuitenkin enintään 100 prosentilla.

Asiassa saatu selvitys

A ja B ovat 26.5.2006 päivätyllä kauppakirjalla ostaneet määräalan metsätilasta. A ja B ovat maksaneet varainsiirtoveron 18.1.2007.

Lainhuutorekisteriotteen 19.5.2009 mukaan A:n ja B:n lainhuutohakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa 4.5.2007. Hakemus on hylätty 20.3.2008.

Johtopäätös

A:n ja B:n olisi tullut hakea määräalan lainhuutoa kuuden kuukauden kuluessa kauppakirjan tekemisestä eli viimeistään 26.11.2006. Lainhuutoa on kuitenkin haettu vasta 4.5.2007. Kun lainhuutoa ei ole haettu säädetyssä ajassa, varainsiirtoveroa on tullut korottaa. Korotus lasketaan siitä päivästä lukien, jona lainhuutoa olisi viimeistään tullut hakea, eli 26.11.2006 lukien. Korotusta on laskettava 20 prosenttia jokaiselta alkavalta kuudelta kuukaudelta. Kun lainhuutoa on haettu 4.5.2006, oikeastaan 4.5.2007, viivästyskorotusta on tullut määrätä 20 prosenttia. Sillä seikalla, että lainhuutohakemus on hylätty, ei ole merkitystä asiassa.

A ja B ovat lausuneet, että verovirkailija oli ilmoittanut heille suullisesti, että varainsiirtovero on maksettava vasta yhdeksän kuukauden kuluessa kaupanteosta. Vaikka virheellinen ohje olisi annettukin, ei sillä ole asian ratkaisun kannalta merkitystä. Viivästyskorotus maksuunpannaan, vaikka varainsiirtovero olisi maksettu määräajassa, jos lainhuutoa ei ole säädetyssä ajassa haettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n ja B:n vaatimus 90 euron viivästyskorotuksen poistamisesta kummankin osalta jätetään tutkimatta.

2. Vahingonkorvausvaatimus jätetään tutkimatta.

3. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja veroviraston maksuunpanopäätösten 20.5.2009 lopputulokset saatetaan voimaan.

4. A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Säilyttääkseen puhevaltansa A:n ja B:n olisi tullut hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista, sitä päivää lukuun ottamatta. Hallinto-oikeudelle palautuneen saantitodistuksen mukaan A ja B ovat saaneet päätöksen tiedokseen 20.10.2009. Valituskirjelmä olisi sattuneiden lauantain ja sunnuntain vuoksi tullut toimittaa hallinto-oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään maanantaina 21.12.2009. A:n ja B:n vaatimus 90 euron viivästyskorotusten poistamisesta on kuitenkin saapunut tänne vasta 22.12.2010 saapuneessa vastineessa ja siis valitusajan päätyttyä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon varainsiirtoverolain 49 §:n ja verotusmenettelystä annetun lain 71 §:n sekä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin jättää A:n ja B:n mainitun vaatimuksen tutkimatta.

2. Vahingonkorvausta koskevan vaatimuksen tutkiminen ei kuulu korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin nojalla korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

3. Maakaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jokainen on velvollinen hakemaan kiinteistön taikka sen määräosan tai määräalan saannolleen lainhuudon. Pykälän 2 momentin mukaan lainhuutoa on haettava kuuden kuukauden kuluessa luovutuskirjan tai muun saannon perusteena olevan asiakirjan tekemisestä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Maakaaren 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan lainhuudon hakijan on esitettävä selvitys saantonsa laillisuudesta. Hakemukseen on liitettävä saannon perusteena oleva asiakirja alkuperäisenä taikka kaupanvahvistajan tai kirjaamisviranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä.

Varainsiirtoverolain 8 §:n mukaan, jollei lainhuutoa tai kirjaamista ole säädetyssä ajassa haettu, veroa korotetaan 20 prosentilla jokaiselta alkavalta kuudelta kuukaudelta siitä päivästä lukien, jona lainhuutoa tai kirjaamista olisi viimeistään tullut hakea. Veroa korotetaan kuitenkin enintään 100 prosentilla.

Hallituksen esityksen varainsiirtoihin kohdistuvan leimaverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 121/1996 vp) 8 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälässä säädettäisiin veron korotuksesta silloin, kun lainhuudon hakeminen laiminlyödään. Säännös vastaa asiasisällöltään leimaverolain 19 §:ää. Korotus on kirjaamisen laiminlyönnin johdosta määrättävä sanktio, jonka tarkoituksena on kannustaa luovutuksensaajia täyttämään lainhuudatusvelvollisuutensa. Lisäksi todetaan, että korotus olisi suoritettava lainhuudon laiminlyönnin johdosta, vaikka itse vero maksettaisiin määräajassa.

Edelleen hallituksen esityksen maakaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 120/1994 vp) 12 luvun 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, joissa käsitellään lainhuutohakemuksen hylkäämistä, todetaan, ettei kirjaamisviranomaisen aikaisempi hylkäyspäätös ole esteenä uuden hakemuksen tekemiselle kirjaamisviranomaiselle, vaan tällöin hakemus käsitellään uutena asiana.

A ja B ovat 26.5.2006 päivätyllä kauppakirjalla ostaneet määräalan metsätilasta. A ja B ovat kumpikin erikseen maksaneet 450 euron varainsiirtoveron 18.1.2007. Lainhuutorekisteriotteen 19.5.2009 mukaan A:n ja B:n lainhuutohakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa 4.5.2007. Lainhuutohakemus on kuitenkin hylätty 20.3.2008, koska se on ollut puutteellinen ja koska A ja B ovat toistuvasti jättäneet noudattamatta täydennyskehotuksia.

Esillä olevassa asiassa A:n ja B:n olisi tullut hakea lainhuuto 26.5.2006 tapahtuneelle kiinteistön saannolleen viimeistään 26.11.2006. A:n ja B:n 4.5.2007 tekemä lainhuutohakemus on hylätty 20.3.2008, ja se on lakannut olemasta vireillä. A:n ja B:n maakaaren 11 luvun 1 §:n mukainen velvollisuus hakea saannolleen lainhuuto on kuitenkin jäänyt voimaan. Koska A ja B ovat laiminlyöneet uuden lainhuutohakemuksen tekemisen, varainsiirtoveroa on varainsiirtoverolain 8 §:n nojalla korotettava 20 prosentilla jokaiselta alkavalta kuudelta kuukaudelta siitä päivästä lukien, jona lainhuutoa tai kirjaamista olisi viimeistään tullut hakea eli 26.11.2006 lukien.

Näin ollen verovirasto on 20.5.2009 tekemillään päätöksillä voinut panna A:lle ja B:lle kummallekin erikseen maksettavaksi 100 prosentin viivästyskorotuksen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja veroviraston maksuunpanopäätösten lopputulokset saatettava voimaan.

4. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Ahti Vapaavuori, Tuula Pynnä, Hannele Ranta-Lassila ja Timo Viherkenttä. Asian esittelijä Arja Niemelä.