KHO:2011:32
- Asiasanat
- Toimeentulotuen myöntäminen, Järjestämisvastuu, Tahdonvastainen psykiatrinen sairaalahoito, Kuntien keskinäiset korvaukset, Perusteeton etu
- Tapausvuosi
- 2011
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 4057/2/08
- Taltio
- 919
Henkilön tahdostaan riippumatta psykiatrisessa sairaalahoidossa olemista ei pidetty toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oleskeluna laitoksen sijaintikunnassa. Toimeentulotuen myöntäminen kuului kotikunnalle, jossa henkilö oli oleskellut vakinaisesti ennen mainittua hoitoa. Kotikunta velvoitettiin korvaamaan laitoksen sijaintikunnalle sen myöntämä toimeentulotuki.
Laki toimeentulotuesta 14 §
Sosiaalihuoltolaki 1 § 2 momentti, 13 § 1 momentti ja 51 §
Mielenterveyslaki 6 §
Päätös, jota valitus koskee
Kuopion hallinto-oikeus 1.12.2008 nro 08/0700/2
Asian aikaisempi käsittely
Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on hakemuksessaan Kuopion hallinto-oikeudelle vaatinut, että Turun kaupunki velvoitetaan korvaamaan Kuopion kaupungille sen X:lle toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n perusteella myöntämä täydentävä toimeentulotuki.
X on ollut 27.6.2007 alkaen tahdostaan riippumattomassa hoidossa mielenterveyslain mukaisin perustein valtion mielisairaalana toimivassa Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa. Hänet on sijoitettu Niuvanniemen sairaalaan Turusta. Toistaiseksi voimassaolevan kuntamaksusitoumuksen on myöntänyt Turun terveystoimi. X:n kotikunta on Turku.
X on ensin hakenut vaatteiden hankintaan toimeentulotukea Turun sosiaalilautakunnalta, mutta hakemus ja siitä tehty oikaisuvaatimus on hylätty.
Kuopion kaupungin sosiaalikeskus on 29.1.2008 myöntänyt X:lle 50 euroa täydentävää toimeentulotukea vaatteiden hankintaan. X ei toimeentulotuesta annetun lain 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla oleskele Kuopiossa, joten Kuopio ei ole velvollinen myöntämään hänelle toimeentulotukea.
Turun sosiaalilautakunta on antanut vastineen ja pyytänyt Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunnan hakemuksen hylkäämistä. X oleskelee toimeentulotuesta annetun lain 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla Kuopiossa. Ei ole myöskään lakisääteistä perustetta velvoittaa Turun kaupunkia korvaamaan Kuopiolle sen X:lle vaatehankintoja varten myöntämää toimeentulotukea. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 1 §:n mukaan maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan ja 11 §:n mukaan maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin sen periminen vaarantaa henkilön toimeentulon edellytyksiä. Tässä tapauksessa ensisijainen keino turvata X:n toimeentulo on alentaa hänen hoitomaksuaan.
Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut vastaselityksen. Kuopiolla on perusteettoman edun palautuksen perusteella oikeus kysymyksessä olevaan korvaukseen. Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on maksanut X:lle toimeentulotukea, jotta hän ei jäisi sitä vaille kuntien välisen erimielisyyden vuoksi.
Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut Turun kaupungin korvaamaan Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle sen X:lle suorittaman täydentävän toimeentulotuen määrän 50 euroa.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:
Sovelletut oikeusohjeet
Sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunnan on huolehdittava sen sisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle.
Toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n mukaan toimeentulotuen myöntää hakemuksesta sen kunnan toimielin, jonka alueella henkilö vakinaisesti oleskelee. Jos henkilö muutoin kuin satunnaisesti oleskelee useammassa kuin yhdessä kunnassa, toimentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella oleskelusta henkilön menot johtuvat. Jos tuen tarve on kiireellinen, toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jossa henkilö oleskelee hakemusta tehtäessä.
Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset
Asiassa on kysymys siitä, kuuluuko toimeentulotuen järjestämisvastuu hakemuksessa väitetyin tavoin Turulle vai vastineessa väitetyin tavoin Kuopiolle. Asian ratkaisun kannalta olennaiset seikat ovat riidattomia.
X on ollut tahdonvastaisessa laitoshoidossa Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa 27.6.2007 lähtien. Kysymys on valtion mielisairaalassa mielenterveyslain 6 §:n nojalla annettavasta hoidosta. X:n kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta on Turku.
Pitkäaikaistakaan tahdonvastaisessa laitoshoidossa olemista ei ole pidettävä toimeentulotuesta annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuna vakinaisena oleskeluna laitoksen sijaintikunnassa (vrt. KHO 2006:46). Velvollisuus myöntää X:lle toimeentulotukea sen mukaan kuin toimeentulotuesta annetussa laissa erikseen säädetään on siten edelleen X:n kotikunnalla Turun kaupungilla.
Kuopion kaupunki on voinut vastaselityksessään mainitsemillaan perusteilla maksaa X:lle toimeentulotukea, vaikka se on katsonut järjestämisvastuun kuuluvan Turun kaupungille. Turun kaupunki ei ole kiistänyt, etteikö X:lle myönnetty toimeentulotuki ole osoitettu hänen välttämättömään toimeentuloonsa. Asiassa perusteetonta etua saanut Turun kaupunki on näin ollen velvoitettava korvaamaan Kuopion kaupungille sen jo X:lle suorittamat toimeentulotuen määrät. Myös tuleva toimeentulotuen järjestämisvastuu on tässä päätöksessä mainituissa olosuhteissa Turun kaupungilla.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Turun sosiaalilautakunta on valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut, että Kuopion hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunnan hakemus hylätään kokonaisuudessaan lakiin perustumattomana.
X on hakenut toimeentulotukea kotikuntansa Turun sosiaalilautakunnalta, joka on hylännyt hakemuksen. Perusteluna on ollut, että järjestämisvastuu asiassa on oleskelukunnalla eli Kuopiolla. Turun sosiaalilautakunnan päätöksestä on valitettu Turun hallinto-oikeuteen, joka on katsonut Turun kaupungin olevan velvollinen myöntämään toimeentulotukea, koska X on ollut tahdonvastaisessa hoidossa Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa. Samanaikaisesti, kun asia on ollut vireillä Turun sosiaalilautakunnassa tai Turun hallinto-oikeudessa, asia on käsitelty Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. X:lle on myönnetty toimeentulotukea.
Jos X:n toimeentulotuki on katsottava kiireelliseksi, niin toimeentulotuen myöntää toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n 3 momentin perusteella sen kunnan toimielin, jossa henkilö oleskelee hakemusta tehtäessä, eli tässä tapauksessa Kuopion kaupunki. Mikäli Kuopion kaupunki on myöntänyt toimeentulotukea kiireellisen tarpeen perusteella, on katsottava, että se on Kuopion lakiin perustuva velvollisuus eikä Kuopiolla ole oikeutta periä myönnettyä toimeentulotukea takaisin Turun kaupungilta.
Turun kaupungin ei tässä tapauksessa voida katsoa rikkoneen lakisääteistä velvoitettaan, sillä X:n hakemuksesta on Turun sosiaalilautakunnassa tehty valituskelpoinen päätös. Jos Turun kaupunki olisi jättänyt käsittelemättä X:n hakemuksen, eikä X olisi saanut asiaansa valitusteitse eteenpäin, tilanne olisi voinut olla toinen. Tällöin perusteet sille, että Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunta on oikeutettu saamaan takaisin myöntämänsä toimeentulotuen, voivat olla olemassa.
Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut selityksen. Lautakunta on esittänyt, että valituksenalainen päätös pysytetään voimassa. Lautakunta on uudistanut Kuopion hallinto-oikeudessa esittämänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa.
X:n toimeentulotukihakemusta ei ole katsottu Kuopion sosiaalikeskuksessa kiireelliseksi eikä sitä ole myöskään käsitelty kiireellisessä järjestyksessä. X oli jättänyt ensimmäisen vaatehankintaa koskeneen toimeentulotukihakemuksensa jo 12.9.2007 Turun sosiaalilautakunnalle. Toimeentulotukihakemus Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunnalle on tehty 2.11.2007, koska Turussa toimeentulotuen myöntämisen oli katsottu kuuluneen Kuopiolle ja toisaalta koska X:n taloudellisen tilanteen katsottiin olevan erittäin vaikea. X:n toimeentulotukiasiassa toimittiin siten, ettei hän jäänyt vaille hänelle kuuluvaa toimeentulotukea sen vuoksi, että kunnat olivat eri mieltä vastuunjaosta. Toimeentulotukihakemus käsiteltiin selvittelyjen jälkeen Kuopion sosiaalikeskuksessa 29.1.2008. Vaikka toimeentulotuesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta kuntien kesken ei ole säännöksiä, korvausvelvollisuuden on voitu katsoa syntyvän perusteettoman edun palautusta koskevien periaatteiden perusteella. Turun sosiaalilautakunta on velvollinen korvaamaan Kuopion kaupungille X:lle myönnetyn toimeentulotuen kustannukset.
Turun peruspalvelulautakunta on antanut vastaselityksen. Sosiaalihuoltolaissa tai toimeentulotuesta annetussa laissa ei ole säädetty kunnan velvollisuudesta korvata toisen kunnan myöntämää toimeentulotukea. Kuopion hallinto-oikeus on laajentanut perusteettoman edun palautuksen periaatteen nojalla laissa säädettyä kuntien keskinäistä korvausvelvollisuutta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Sovellettavat säännökset
Sosiaalihuoltolain (710/1982) 1 §:n 2 momentin mukaan tämän lain säännöksiä sovelletaan sosiaalihuoltoon siltä osin, kuin siitä ei ole lailla toisin säädetty. Mainitun lain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunnan on huolehdittava sen sisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle.
Toimeentulotuesta on tarkemmin säädetty toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997).
Toimeentulotuesta annetun lain 14 §:ssä on säädetty siitä, mille kunnalle toimeentulotuen myöntäminen kuuluu. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan toimeentulotuen myöntää hakemuksesta sen kunnan toimielin, jonka alueella henkilö tai perhe vakinaisesti oleskelee. Pykälän 2 momentin mukaan jos perhe muutoin kuin satunnaisesti oleskelee useammassa kuin yhdessä kunnassa, toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella oleskelusta henkilön tai perheen menot johtuvat. Jos tuen tarve on kiireellinen, toimeentulotuen myöntää pykälän 3 momentin mukaan sen kunnan toimielin, jossa perhe tai henkilö oleskelee hakemusta tehtäessä.
Toimeentulotuesta annetussa laissa ei ole säännöksiä kuntien keskinäisestä korvausvastuusta toimeentulotukiasioissa eli siitä, voiko ja millä edellytyksillä kunta saada antamastaan toimeentulotuesta korvauksen toiselta kunnalta.
Kuntien keskinäisistä korvauksista säädetään sosiaalihuoltolain 42 §:ssä. Mainitun pykälän nojalla kunta voi siinä säädetyin edellytyksin saada korvauksen toiselta kunnalta vain antamastaan laitoshoidosta, jota kunta on antanut muulle kuin omalle asukkaalleen.
Tosiseikat
X on asunut Turussa. Hän on joutunut Turussa psykiatriseen sairaalahoitoon vuonna 2007. Hänet on sijoitettu tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon Kuopioon Niuvanniemen sairaalaan mielenterveyslain 6 §:n nojalla 27.6.2007 lukien.
X on hakenut toimeentulotukea vaatteisiin voidakseen käyttää sairaalassa ja muualla liikkuessaan omia vaatteitaan. Sairaala tarjoaa potilaalle täyden ylläpidon, johon sisältyy potilasvaatetus, mutta etenkin sairaalan ulkopuolella asioidessaan potilaat pitävät omia vaatteitaan.
X haki asiakirjojen mukaan 12.9.2007 toimeentulotukea Turusta. Sosiaalityöntekijä hylkäsi hänen hakemuksensa 23.10.2007 tekemällään päätöksellä perustellen ratkaisuaan sillä, että toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella henkilö tai perhe vakinaisesti oleskelee. X:n oleskelukunta on Kuopio. Turun sosiaalilautakunta on 18.12.2007 tekemällään päätöksellä hylännyt X:n oikaisuvaatimuksen.
Turun sosiaalikeskuksen viranhaltijan hylättyä X:n hakemuksen X on hakenut 2.11.2007 toimeentulotukea Kuopion sosiaali- ja terveyskeskukselta. Kuopiossa viranhaltija on 29.1.2008 tekemällään päätöksellä myöntänyt X:lle täydentävää toimeentulotukea 50 euroa vaatteiden hankintaan. Samalla viranhaltija on päätöksessään todennut, että koska X on turkulainen ja Turun kaupungin Niuvanniemen sairaalaan sijoittama, toimeentulotuen myöntämisestä vastaa Turun kaupunki. Myönnetystä toimeentulotuesta laskutetaan Turun kaupunkia. Sairaalahoidon ei voida katsoa olevan sellaista toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n mukaista vakinaista oleskelua tai asumista, jonka mukaan toimeentulotuen järjestämisvastuu siirtyisi palvelua antavan yksikön sijaintikunnalle.
Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunnan hakemuksesta velvoittanut Turun kaupungin korvaamaan Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle sen X:lle suorittaman täydentävän toimeentulotuen määrän 50 euroa.
Oikeudellinen arviointi
Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin Kuopion hallinto-oikeus valituksenalaisessa päätöksessään, että pitkäaikaistakaan tahdonvastaisessa laitoshoidossa olemista ei ole pidettävä toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oleskeluna laitoksen sijaintikunnassa. Ennen siirtämistään Kuopioon tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon X:n vakinainen oleskelukunta ja kotikunta on ollut Turku ja Turun sosiaalilautakunta on siten ollut velvollinen vastaamaan X:n tarvitsemasta toimeentulotuesta.
Toimeentulotuesta annetussa laissa ei ole säädetty kuntien keskinäisestä korvausvastuusta. Kuntien korvausvastuuta koskeva sosiaalihuoltolain 42 § koskee vain laitoshoidon kustannusten korvaamista. Tästä huolimatta korvausvelvollisuuden on oikeuskäytännössä katsottu voivan eräissä tapauksissa syntyä perusteettoman edun palautusta koskevien periaatteiden nojalla.
Turun sosiaalilautakunta on laiminlyönyt sille kuuluvan velvollisuuden toimeentulotuen myöntämiseen X:lle. Tämän vuoksi Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on myöntänyt X:lle hänen tarvitsemansa toimeentulotuen. Turun kaupungin voidaan kysymyksessä olevassa tilanteessa katsoa saaneen Kuopion kaupungin kustannuksella perusteetonta etua. Tämän vuoksi Turun kaupunki on velvollinen korvaamaan Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle kysymyksessä olevan toimeentulotuen.
Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä mainitut oikeusohjeet, Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Matti Pellonpää, Eila Rother, Alice Guimaraes-Purokoski ja Riitta-Maija Jouttimäki. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.