3.11.2010

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

TKM Tietokonemaailma Oy on valituksessaan vaatinut, että yhtiön väite hyväksytään ja rekisteröinti ensisijaisesti kumotaan kokonaisuudessaan tai toissijaisesti seuraavilta osin: ”valokuvaus-, elokuva-, optiset laitteet ja -kojeet; äänen ja kuvien tallennus-, siirto- ja toistolaitteet; magneettiset tietovälineet, tallennelevyt; tietojenkäsittelylaitteet ja tietokoneet”.

MobiNote Technology Corporation on tunnettu elektroniikkatuotteiden valmistaja asianomaisissa elinkeinopiireissä. Yhtiö valmistaa, markkinoi ja myy MobiNote-tavaramerkillä tuotteita, jotka ovat olleet asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä tunnettuja jo ennen Arctecho Oy:n tavaramerkkihakemusta. Arctecho Oy ei ole käyttänyt tavaramerkkiä MobiNote. MobiNote Technology Corporation on tullut myöhemmin tietoiseksi väitteen kohteena olevasta rekisteröinnistä ja tukee TKM Tietokonemaailma Oy:n nimissä tehtyä väitettä ja siitä seuranneita valituksia.

Arctecho Oy:n nimissä on ja on ollut lukuisia tavaramerkkihakemuksia ja -rekisteröintejä, joista merkittävän suuri osa on sellaisia, joiden voidaan katsoa vastaavan jonkun toisen ulkomaalaisen valmistajan tavaramerkkiä samoille tai samankaltaisille tavaroille kuin hakemuksissa on tarkoitettu. Huomioon tulee ottaa tapausten lukumäärä ja yhtiön harjoittaman toiminnan laatu, joka on pääasiassa elektroniikan vähittäismyynti, ei sen valmistaminen. Käytännössä rekisteröinnin tarkoittamiin tuotteisiin on jo valmistajan toimesta merkitty kyseinen tavaramerkki, eikä kysymys voi olla faktisesti valintatilanteesta, jossa jälleenmyyjä valitsisi itse haluamansa nimen tuotteille.

Arctecho Oy on ilmoittanut omilla verkkosivuillaan yritysinfossa, että ”verkkokauppa.com on Suomen vanhin ja suurin atk-alan verkkokauppa sekä Suomen suurin atk-alan jälleenmyyjä”. Tiedot perustuvat ilmoituksen mukaan Tietoviikon 250 suurinta -listauksen liikevaihtotietoihin, kilpailijoiden ennakkotietoihin tai Asiakastieto Oy:n tietoihin liikevaihdosta. Tämän perusteella puhdas sattuma tuskin olisi ohjannut tapahtumien kulkua, eikä tavaramerkin MobiNote rekisteröintihakemusta liene tehty tuntematta kysymyksessä olevaa tunnusta ennalta. Tällainen yritys seuraa hyvin tarkkaan alan tapahtumia sekä uutuuksia maailmalla. On pidettävä ilmeisenä, että liiketoiminnassa menestynyt Arctecho Oy:n kaltainen yritys on ollut jo vuonna 2003 hyvin tietoinen toimialastaan ja sen merkittävistä valmistajista sekä uutuuksista. Hakijalta voidaan tällaisessa asemassa edellyttää myös suurempaa huolellisuutta. Tavaramerkki MobiNote on jopa kirjoitusasultaan täysin sama kuin taiwanilaisen haltijan tuotteiden yhteydessä jo ennen suomalaisen tavaramerkkihakemuksen vireille tulemista.

MobiNote Technology Corporation toi markkinoille jo vuonna 2003 muun muassa kämmentietokoneen ja vuonna 2004 erityisen laajaa huomiota saaneen kannettavan laitteen multimedian, kuten liikkuvan kuvan ja äänen, toistamiseen ja seuraamiseen. Asiasta kirjoitettiin laajasti alan Suomessakin ilmestyvissä lehdissä.

Kyseinen MobiNote-tavaramerkillä valmistettu ja markkinoitu tuote esiteltiin jo aikaisemmin muun muassa Saksassa Hannoverissa suuressa CeBIT-messutapahtumassa 18.-24. maaliskuuta 2004. Messut ovat yksi kansainvälisesti merkittävimpiä vuosittaisia alan tapahtumia, ja sitä on pidetty yhtenä maailman suurimmista IT-alan tapahtumista. Messuja on järjestetty jo 1980-luvulta lähtien ja niihin on osallistunut vuosittain kymmeniä suomalaisia yrityksiä, ja messutapahtumia on käsitelty vuosittain myös suomalaisissa alan julkaisuissa.

Kysymyksessä on ollut viihde-elektroniikan kehityksen huippua edustanut kuluttajille suunnattu uutuustuote, joka on herättänyt poikkeuksellisen laajaa huomiota. Suurin alan vähittäismyyjä Suomessa on taatusti ollut hyvissä ajoin tietoinen markkinoilla olleesta tavaramerkistä.

Arctecho Oy:n on täytynyt olla tietoinen MobiNote Technology Corporation -nimisen yhtiön tuotteista ja muun muassa sen valmistamasta multimedialaitteesta ja sen markkinoinnissa käytetystä MobiNote-tavaramerkistä hakiessaan rekisteröintiä Suomessa luokassa 9.

Patentti- ja rekisterihallitus ei ole ottanut tavaramerkin 13 §:n ja 14 §:n 1 momentin 1-2 kohdan osalta kantaa siihen peruskysymykseen, onko toisen elinkeinonharjoittajan kansainvälisestikin tunnetun tavaramerkin rekisteröiminen omiin nimiin omiaan johtamaan yleisöä harhaan.

Tässä tapauksessa viranomaiselle oli jo toimitettu näyttöä siitä, että kysymyksessä olevaa tavaramerkkiä oli toisen elinkeinonharjoittajan toimesta käytetty laajasti valmistuksen, myynnin ja markkinoinnin yhteydessä. Kansainvälisillä markkinoilla tulisi ottaa huomioon kaikki käyttö, josta on ylipäätään ollut tietoa saatavilla Suomessa. Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitetussa materiaalissa oli selkeästi tuotu esille asian käsittely mediassa. Alan erityispiirteiden vuoksi myös ulkomainen uutisointi, suurin messutapahtuma ja artikkelit olisi tullut ottaa huomioon, koska alalla perinteisesti käytetään kansainvälisiä tietolähteitä. Näin ollen haetun tavaramerkin ja jo goodwill-arvoa saaneen tunnusmerkin identtisyyttä voidaan perustellusti pitää tarkoituksellisena.

Kansallisen rekisteröinnin 232000 MobiNote hyväksyminen Suomessa alkuperäisestä lähteestä riippumattoman tahon nimiin vailla sopimusta yhteistyöstä on nimenomaisesti omiaan antamaan yleisölle sellaisen harhakuvan, että kysymys olisi valmistajan ja suomalaisen yrityksen väliseen sopimukseen perustuvasta oikeudesta. Tällainen olettamus on omiaan antamaan harhakäsityksen siitä, että valmistajan ja suomalaisen yhtiön välillä olisi normaalia vahvempi yhteys. Haittana tällaisesta virhepäätelmästä on muun muassa erheellinen käsitys siitä, että järjestelystä saattaisi olla esimerkiksi kuluttajalle etua väliportaiden puuttuessa alemman hinnan tai parempien huoltopalvelujen tai takuun muodossa.

Tavaramerkkijärjestelmää ei myöskään ole luotu rajoittamaan kilpailua, vaan turvaamaan tavaramerkin haltijan oikeuksia. Lakiin on kirjattu selkeät säännöt niitä tilanteita varten, joissa alkuperäisen tavaramerkin haltijan oikeudet varataan kilpailun rajoittamiseksi tai muun perusteettoman edun saamiseksi. Yhtiö on pyytänyt tuomioistuinta harkitsemaan, onko suomalainen rekisteröinti tosiasiassa omiaan johtamaan tässä tapauksessa yleisen edun vastaiseen vääristyneeseen kilpailutilanteeseen.

Yleiseen etuun on vedottu asiassa aikaisemminkin tuomalla esille seikkoja, joista yleisen edun vaarantuminen on selkeästi pääteltävissä. Ratkaisu yleisen edun puolesta olisi ollut tehtävissä annetun informaation pohjalta myös viran puolesta.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaan väitteentekijällä ei ole rekisteröinnin tai vakiintumisen perusteella aikaisempaa suojattua oikeutta merkkiin MobiNote. Vaikka valituksen tekijä toimii asiassa omissa nimissään, on taustalla tavaramerkin ulkomainen haltija MobiNote Technology Corporation, jonka tukemana valittaja toimii. Väitteen ja sitä kautta valituksen tekemisen edellytyksenä ei ole suora omistus- tai muu suhde perusteena olevaan tunnusmerkkiin. Yhtiö on pyytänyt tältä osin harkitsemaan uudestaan Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitetun materiaalin ja informaation perusteella vakiintumisen edellytysten täyttymistä.

Tavaramerkkilain l4 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään. Yllä mainitussa lainkohdassa ei edellytetä käyttöä Suomessa, joskin siihenkin on aiemmin mainittujen julkaistujen artikkelien ynnä muun medianäkyvyyden myötä tulkinnallisesti mahdollista vedota. Suomalaisen tavaramerkin 232000 käyttämättömyys sen hakemisen ajankohtana on puolestaan tavaramerkin haltijan itsensä tunnustama tosiasia.

Valituslautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei valittajan esittämillä taustoilla ja perusteluilla rekisteröidyn merkin kumoamiseksi ole merkitystä tämän valitusasian ratkaisuun. Valittaja ei ole väitteessään esittänyt sellaisia perusteita, joiden mukaan tavaramerkkilaissa tarkoitetut yleiseen etuun perustuvat esteet tavaramerkin rekisteröinnille olisivat olleet olemassa. Valittaja ei ole myöskään väitteessään osoittanut, että sillä olisi jokin tavaramerkkilaissa mainittu aikaisempi suojattu oikeus, jonka nojalla se voisi vaatia rekisteröidyn merkin kumoamista. Varsinainen rekisteröinnin esteisiin perustuva ratkaisuharkinta ja valittajan perustelujen huomioon ottaminen ei siten tule arvioitavaksi.

Tavaramerkkilain 20 §:n 2 momentin mukaan rekisteröintiä vastaan voidaan tehdä väite, joka on tavaramerkkiasetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan perusteltava. Oikeutta väitteen tekemiseen ei ole yleensä rajoitettu, vaan sen saa tehdä jokainen, joka katsoo oman tai yleisen edun sitä vaativan ja se kohdistuu seikkaan, joka lain mukaan tulee ottaa huomioon harkittaessa, onko rekisteröinnille tavaramerkkilaissa mainittu rekisteröinnin este. Rekisteröinnin esteet on lueteltu tavaramerkkilain 13 ja 14 §:ssä.

Väitteentekijä ei ole väitteessään osoittanut, että nyt rekisteröidyn merkin haltijan rekisteröinnin esteenä olisi aikaisempi voimassa oleva kansallinen rekisteröinti, yhteisön tavaramerkki tai Suomeen kohdistettu kansainvälinen rekisteröinti. Väite ei siten perustu sellaisiin yleiseen etuun verrattaviin seikkoihin, jotka virasto olisi jättänyt huomioimatta, vaikka sen olisi viran puolesta tullut ottaa ne huomioon rekisteröintiedellytyksiä harkitessaan 6 §:n 1 momentin ja 14 §:n 1 momentin 6, 8 ja 9 kohdan mukaan.

Rekisteröintiä ei ole myöskään väitteessä vaadittu kumottavaksi tavaramerkkilain 13 §:n tai 14 §:n 1 momentin 1-2 kohtien nojalla, jolloin väitettä voitaisiin pitää perusteltuna yleiseen etuun viitaten, vaikkei kysymys olekaan varsinaisesti väitteentekijän omiin oikeuksiin vaikuttavasta tilanteesta.

Näin ollen väitteentekijän mahdollisuus saada rekisteröinti kumotuksi väitteen perusteella on osoittaa, että väitteentekijällä itsellään on aikaisempi suojattu oikeus merkkiin. Kuten tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 3 kohdasta ja 14 §:n 2 momentista välillisesti voidaan päätellä, tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 4-9 kohdan esteisiin vetoaminen edellyttää, että väitteenkin on perustuttava väitteentekijän omaan aikaisempaan suojaa nauttivaan oikeuteen, koska vain hän voi antaa suostumuksensa rekisteröinnille tästä yksinoikeudesta huolimatta.

Tässä tapauksessa väitteentekijä ei ole osoittanut, että sillä olisi rekisteröintiin tai vakiintumiseen perustuvaa suojattua merkkioikeutta eikä se ole edes väittänyt saaneensa käytön perusteella tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua oikeutusta vedota sekoitettavuuteen rekisteröidyn merkin kumoamiseksi. Näin ollen väitteentekijällä ei ole mitään tavaramerkkilaissa tarkoitettua suojattua oikeutta eikä siten myöskään sellaisia perusteita, joiden nojalla sillä olisi oikeus vaatia nyt rekisteröidyn merkin kumoamista.

Väitteentekijällä ei tässä tapauksessa ole oikeutta vaatia rekisteröinnin kumoamista muiden mahdollisten oikeudenhaltijoiden puolesta vaan se on näille kuuluva oikeus ja velvollisuus. Kun tällainen oikeudenhaltija ei ole väitettä tehnyt eikä esittänyt perusteita ja näyttöä oikeuksistaan, ei varsinainen rekisteröinnin esteisiin perustuva ratkaisuharkinta tule kyseeseen.

Arctecho Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

TKM Tietokonemaailma Oy on vastaselityksessään toistanut vaatimuksensa rekisteröinnin kumoamisesta. Patentti- ja rekisterihallituksen sekä valituslautakunnan tulkinta tietoisuudesta on liian tiukka, minkä vuoksi tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan oikeusperuste jää ottamatta huomioon. Sellainen rekisteröintikäytäntö, jossa selvitys asianomaisten tapaamisesta ja sopimusaikeista ovat ainoa hyväksyttävissä oleva näyttö tietoisuuden todistamiseksi, ei voi olla lain tarkoituksen mukaista tulkintaa. Mainitun lainkohdan soveltamiseksi ei ole estettä ottaa huomioon aihetodistelua, jota tässä asiassa on laajasti esitetty. Tavaramerkin 232000 käyttämättömyys sen hakemisen ajankohtana on puolestaan tavaramerkin haltijan itsensä tunnustama tosiasia (vastine Patentti- ja rekisterihallitukselle 19.3.2005).

Laki ei edellytä, että maallikkoväitteentekijä osaa viitata oikeisiin lainkohtiin. Riittää, kun perusteet on mainittu. Väitteessä todetaan Arctecho Oy:n vilpillinen ja järjestelmällinen toiminta rekisteröidä muiden merkkejä ja siten estää muilta alan kauppa. Tällainen toiminta on yleisen edun vastaista.

Rekisteröinnin 232000 MobiNote hyväksyminen johtaisi kuluttajia harhaan tavaroiden alkuperästä. Tavaramerkkilain 13 §:n ja 14 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdat ovat sellaisia, jotka rekisteriviranomaisen tulee ottaa huomioon viran puolesta, olipa näihin lainkohtiin väitteessä vedottu tai ei. Tavaramerkkilain tarkoitus ei ole sallia yleisen edun vastaista järjestelmällistä merkkipiratismia.

Työ- ja elinkeinoministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa, jossa ministeriöltä pyydettiin lausuntoa TKM Tietokonemaailma Oy:n valituksen johdosta ja erityisesti siitä, missä laajuudessa rekisteriviranomainen voi tutkia sellaista väitettä, joka ei perustu väitteentekijän omaan suojattuun oikeuteen, lausunut seuraavaa:

Tavaramerkkilain 20 §:n 2 momentin mukaan väite rekisteröintiä vastaan on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa kuuluttamispäivästä. Hallituksen esityksen 135/1995 mukaan kahden kuukauden kuluessa rekisteröinnin kuuluttamisesta kuka tahansa voisi tehdä väitteen rekisteröintiä vastaan sekä absoluuttisen että relatiivisen rekisteröintiesteen perusteella kuten aiemminkin.

Tavaramerkkivalitusten osalta ministeriö on saanut Patentti- ja rekisterihallitukselta vahvistuksen, että valituksen tekijä voi myös käytännössä olla kuka tahansa. Valituksen tekeminen on kuitenkin maksullista ja edellyttää tavaramerkkioikeudellista perustetta, mikä on käytännössä johtanut siihen, että sivullisten tekemiä valituksia esiintyy suhteellisen harvoin.

Valituslautakunta on ministeriön lausunnon johdosta antamassaan lisälausunnossa todennut, ettei lausunnosta saa vastausta lausuntopyynnössä esitettyyn kysymyksenasetteluun. Valituslautakunta pitää outona, että rekisteriviranomainen olisi vahvistanut lausunnossa esitettyjä näkemyksiä valituksesta. Tarkoituksena lienee ollut puhua väitteestä.

Ratkaisussaan valituslautakunta on pyrkinyt ottamaan huomioon tavaramerkkijärjestelmän perusperiaatteet sekä tavaramerkkioikeuden territoriaalisuuden. Tavaramerkkiasioiden käsittelyyn liitetyn väitemenettelyn tarkoitusta, laajuutta ja perusteita on pohdittu jo vuoden 1945 ehdotuksessa tavaramerkkilainsäädännön uudistamiseksi ja komiteanmietinnön 2/1960 yleisperustelujen kohdassa 7. Näihin periaatteisiin ei valituslautakunnan käsityksen mukaan ole myöhemmässä lainsäädäntötyössä esitetty muutoksia.

Voimassa olevan tavaramerkkilain 13 ja 14 §:ssä on mainittu rekisteröinnin esteet, jotka rekisteriviranomaisen tulee ottaa viran puolesta huomioon merkin rekisteröitävyyttä harkittaessa. Tätä rekisteriviranomaisen tutkimismenettelyä täydentämään on luotu väitemenettely. Väite voi koskea jokaista seikkaa, joka rekisteröitävyyttä harkittaessa tulee ottaa huomioon. Tehty väite ei ole kuitenkaan perustunut Suomessa suojaa nauttiviin aikaisempiin oikeuksiin, jotka virasto olisi viran puolesta jättänyt huomioimatta tavaramerkkilain 14 §:n perusteella. Väitteessä ei ole myöskään tuotu esiin, että rekisteröinnin esteenä olisi esimerkiksi tavaramerkin erottamiskyvyttömyys tai harhaanjohtavuus tai muu sellainen seikka, jonka perusteella yleisen edun vuoksi tavaramerkkiä ei olisi tullut rekisteröidä tavaramerkkilain 13 tai 14 §:n perusteella. Väitteentekijä ei ole myöskään osoittanut itsellään olevan mitään tavaramerkkilaissa tarkoitettua suojaa nauttivaa oikeutta, jonka perusteella hän voisi vaatia rekisteröinnin kumoamista. Näin ollen väitteentekijä ei ole esittänyt mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella hän yleiseen etuun tai omiin oikeuksiinsa vedoten voisi vaatia rekisteröinnin kumoamista.

Arctecho Oy:lle on varattu tilaisuus lisäselityksen antamiseen.

TKM Tietokonemaailma Oy on lisävastaselityksessään vaatinut rekisteröinnin kumoamista. Yhtiö on ministeriön lausuntoon viitaten todennut, että väite tässä asiassa on tehty määräajassa ja MobiNote-merkin oikea haltija on yhtynyt väitteeseen. Hakemus on tehty vilpillisessä mielessä, sillä Arctecho Oy ei ollut itse käyttänyt merkkiä ja tiesi merkin haltijan käytöstä, koska Arctecho Oy:n kotisivulta oli linkki merkin oikean haltijan sivuille suoraan MobiNote-tuotteisiin. Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan edellytykset siis täyttyvät. Väitteentekijällä on Suomessa voimassa oleva yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 4218889 M MobiNote.

Vaikka väitteentekijä ei välttämättä ole osannut käyttää oikeita juridisia termejä, väitteen sisällöstä selviää hyvin, että merkki on harhaanjohtava Arctecho Oy:lle rekisteröitynä. Väitteeseen liitetyssä listassa ja Patentti- ja rekisterihallituksessa ennen tätä väitettä Arctecho Oy:tä vastaan tehdyissä väitteissä on ollut ytimenä se, että kyseessä on IT-alalla tunnetun, muun toimijan kuin Arctecho Oy:n merkki. Patentti- ja rekisterihallituksen olisi viran puolesta pitänyt ottaa huomioon tavaramerkkilain 14 §, erityisesti sen 1 ja 2 kohdat, koska rekisteröity merkki MobiNote on harhaanjohtava Arctecho Oy:lle rekisteröitynä ja on yleisen edun vastaista hyväksyä vilpillisessä mielessä tehtyä rekisteröintihakemusta. Virastolle oli vieläpä tehty selväksi, että kyseessä ei ole yksi tai kaksi erillistä tapausta, vaan syystemaattinen muiden merkkien rekisteröinti.