27.10.2010

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeuden päätös 10.12.2009 nro 09/0798/3

Asian aikaisempi käsittely

A Oy:n verovuoden 2004 verotusta toimitettaessa sen tulon vähennykseksi on hyväksytty kirjanpidossa kuluksi kirjatut korko-optiosopimusten perusteella maksetut 425 371 euroa ja korko-optiosopimusten mukaista jaksotettua preemiomaksua 55 771 euroa eli yhteensä 481 142 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta on 16.11.2007 tekemällään päätöksellä hylännyt veroasiamiehen vaatimuksen siitä, että kyseistä 481 142 euron määrää ei hyväksyttäisi verotuksessa vähennyskelpoiseksi.

Oikaisulautakunta on perusteluissaan todennut, että A Oy:n toimiala on kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Sen tuotot ovat muodostuneet vuokratuotoista ja sen tulos on verotuksessa vahvistettu tuloverolain säännösten mukaisesti. Yhtiö on tehnyt pankin kanssa sopimuksen, jolla on aikaisemmin tehtyihin lainoihin liitetty korkokatto- ja korkolattiasopimukset. Tällä järjestelyllä yhtiö on pyrkinyt suojautumaan lainan koron mahdolliselta nousulta. Oikaisulautakunta on katsonut, että tällaiset sopimuksen johdosta pankille maksetut suoritukset eivät ole luonteeltaan vähennyskelpoisia tulonhankkimisvelan korkoja. Suorituksia on kuitenkin pidettävä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina menoina.

Veroasiamies on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan ja A Oy:n korkosuojaussopimusten perusteella suorittamaa yhteensä 481 142 euron määrää ei katsota yhtiön tulosta vähennyskelpoiseksi menoksi.

Yhtiö on pyrkinyt suojautumaan lainansa koron mahdolliselta nousulta tekemällä pankin kanssa varsinaisesta lainasopimuksesta erillisen niin sanotun korkosuojaussopimuksen. Korkosuojaussopimuksen perusteella maksetut suoritukset eivät ole tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuvia menoja. Se, että myöhemmin on tehty erillinen korkosuojaussopimus siltä varalta, että korkokulut eivät nouse tietyn rajan yli, ei kerrytä tai säilytä tuloa. Yhtiö tekee sopimuksen varmistaakseen, ettei korko nouse ennalta arvaamattomasti, mutta tuloa kertyy tai on kertymättä korkosuojaussopimuksen olemassaolosta riippumatta.

A Oy on antamassaan vastineessa todennut, että se on tehnyt pankin kanssa korkokatto- ja korkolattiasopimukset (cap ja floor) 6 273 409 euron ja 12 445 906 euron suuruiselle lainapääomalle. Lainat ovat liittyneet yhtiön tulonhankkimistoimintaan, kuten rakennushankkeen rahoittamiseen. Korkokatto- ja korkolattiasopimukset on solmittu yhtiön tulonhankkimisvelkojen korkoriskin hallitsemiseksi ja korkojen määrän etukäteiseksi rajoittamiseksi.

Veroasiamies on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on veroasiamiehen valituksen osittain hyväksyen katsonut, että korko-optiosopimusten perusteella maksetut 425 371 euron menot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Perustelut

Tuloverolain mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

A Oy harjoittaa vuokraustoimintaa. Yhtiö on vuosina 1999 ja 2000 tehnyt pankin kanssa sekä cap- että floor-korko-optiosopimukset. Sopimusten tarkoituksena on yhtiön mukaan ollut yliopiston rakennushankkeeseen kohdistuvien velkojen korkoriskin hallitseminen. Vuonna 1999 tehdyssä cap-sopimuksessa toteutushinnaksi on vahvistettu 6,00 prosenttia ja floor-sopimuksessa 4,00 prosenttia. Seuraavana vuonna tehdyssä cap-sopimuksessa toteutushinnaksi on vahvistettu 6,50 prosenttia ja floor-sopimuksessa 4,50 prosenttia. Viitekorkona sopimuksissa on käytetty kolmen kuukauden euriboria ja korkoero on sovittu maksettavaksi kolmen kuukauden korkojakson lopussa. Sopimuksen perusteella yhtiö saa pankilta suorituksia viitekoron ylittäessä cap-option toteutushinnan ja pankki yhtiöltä suorituksia viitekoron alittaessa floor-option toteutushinnan. Yhtiön tuloista on vuodelta 2004 toimitetussa verotuksessa vähennetty yhtiön floor-option perusteella pankille suorittamat 425 371,09 euroa. Yhtiön pankille vuosina 1999 ja 2000 maksamista preemioista, joiden määrät ovat olleet 136 132,99 euroa ja 197 889,92 euroa, on vuonna 2004 kuluna vähennetty 55 771,15 euroa.

A Oy:n varat koostuvat pääosin sen rakennuttamasta kiinteistöstä, ja yhtiön liikevaihto on kokonaan kertynyt tuon kiinteistön vuokrauksesta saadusta tulosta. Tähän nähden on uskottavaa, että yhtiö on solmimillaan cap- ja floor-korko-optiosopimuksilla pyrkinyt suojautumaan kiinteistön rakentamista varten ottamiensa pankkilainojen korkovaihtelujen aiheuttamalta riskiltä. Optiosopimukset ovat kuitenkin olleet yhtiön pankkilainoja koskeviin velkasopimuksiin nähden täysin erillisiä sopimuksia. Optiosopimuksilla ei siten ole ollut vaikutusta yhtiön pankkilainoistaan maksamiin korkoihin.

Cap-korko-optiosopimusten perusteella yhtiöllä on ollut oikeus saada suorituksia pankilta, mikäli korkotaso nousee yli sopimuksissa määriteltyjen rajojen. Sopimusten teon yhteydessä pankille maksetut, yhtiön kirjanpidossa usealle vuodelle jaksotetut preemiot on suoritettu tällaisten optiotulojen hankkimistarkoituksessa. Kyseessä oleva preemiokuluna vähennetty määrä on siten tulonhankkimismenona vähennyskelpoinen.

Yhtiö on joutunut maksamaan floor-korko-optiosopimusten perusteella pankille korkotason laskun johdosta syntyneen niin sanotun negatiivisen erotuksen. Tätä negatiivista erotusta ei ole suoritettu vuokratulon tai muunkaan tulon hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa, vaan velvollisuus erotuksen suorittamiseen on perustunut pelkästään tehtyihin floor-korko-optiosopimuksiin.

Kyseistä erää ei näin ollen ole pidettävä yhtiön verotuksessa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneena tai muullakaan perusteella vähennyskelpoisena.

Sovelletut oikeusohjeet

Tuloverolaki 54 § 1 momentti

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa toimitetun yhtiön verotuksen voimaan.

Perustelut

Yhtiö harjoittaa varoihinsa kuuluvan kiinteistön vuokraustoimintaa. Verotettava tulo tästä toiminnasta on vahvistettu tuloverolain säännöksiä soveltaen.

Yhtiö on vuosina 1999 ja 2000 tehnyt sille luoton myöntäneen pankin kanssa kahden eri määrän osalta cap- ja floor-korko-optiosopimukset, joiden tarkoituksena on ollut yliopiston rakennushankkeeseen liittyvien velkojen korkoriskin hallitseminen. Sopimusten päättymispäivä on ollut 31.8.2007. Vuonna 1999 tehdyssä cap-sopimuksessa toteutushinnaksi on vahvistettu 6,00 prosenttia ja floor-sopimuksessa 4,00 prosenttia. Seuraavana vuonna tehdyssä cap-sopimuksessa toteutushinnaksi on vahvistettu 6,50 prosenttia ja floor-sopimuksessa 4,50 prosenttia. Viitekorkona sopimuksissa on käytetty kolmen kuukauden euriboria ja korkoero on sovittu maksettavaksi kolmen kuukauden korkojakson lopussa. Sopimuksen perusteella yhtiö on maksanut cap-optiosta preemion. Sitä vastaan on maksusuorituksissa netotettu pankin preemio floor-optiosta. Yhtiö on verovuonna kirjannut kuluksi tästä sen maksettavaksi tulleesta nettopreemiosta 55 771,15 euroa. Yhtiö saa sopimuksen mukaan pankilta suorituksia viitekoron ylittäessä cap-option toteutushinnan ja pankki yhtiöltä suorituksia viitekoron alittaessa floor-option toteutushinnan. Koska viitekorko on verovuonna alittanut 4,00 prosenttia, yhtiö on verovuonna suorittanut pankille 425 371,09 euroa. Tätä määrää ei ole hallinto-oikeuden päätöksellä hyväksytty yhtiön tulosta vähennyskelpoiseksi.

Vaikka yhtiön toimintaa verotetaan tuloverolain säännöksiä soveltaen, se on luonteeltaan tulonhankkimistoimintaa. Yhtiöllä on tuloverolain 29 §:n säännös huomioon ottaen oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Yhtiö on toteuttanut osaksi velkapääomalla kiinteistön rakennushankkeen ja hankkii tuloa kiinteistöä vuokraamalla. Tähän toimintaan liittyy muun ohella riski rahoituskustannusten muutoksista. Yhtiö on pyrkinyt suojautumaan tätä riskiä vastaan edellä kuvatuilla toimenpiteillä. Oikeuskäytännössä on (esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 18.3.1992 taltio 998) katsottu, että tuloverolain mukaan verotettavan verovelvollisen tulonhankkimisvelkaan liittyvät muut kuin korkokustannukset, kuten pankin kustannukset ja leimavero, ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoina. Korkoriskeiltä suojautumismenoja on myös pidettävä yhtiön tulonhankkimisvelkaan liittyvinä tulonhankkimistoiminnasta johtuvina menoina. Suojauksesta johtuvia menoja ei voida pitää vähennyskelvottomina sillä perusteella, että tehtäessä vakioimaton korko-optiosopimus yksittäisenä sijoitustoimena siitä aiheutuvaa tappiota ei voida pitää tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona.

Asiassa on kysymys kokonaisjärjestelystä, joka on käsittänyt sekä edellä kuvatun cap-sopimuksen että floor-sopimuksen. Jälkimmäistä sopimusta ei voida tarkastella cap-sopimuksesta erillisenä yhtiön tulonhankkimistoimintaan liittymättömänä sijoituksena, josta aiheutuva tappio jäisi tuloverolain 50 §:n perusteella vähentämättä. Floor-sopimuksesta aiheutuneet menot ovat yhtiön tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja siten samalla tavoin kuin cap-sopimuksesta aiheutuneet menot, joiden vähennyskelpoisuuden hallinto-oikeus on hyväksynyt. Hallinto-oikeuden päätös on siten kumottava ja yhtiön verotus, jossa kysymyksessä olevat menot on hyväksytty vähennyskelpoisiksi, saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Marjaana Helminen-Kossila. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.