25.2.2010

Päätös, jota valituslupahakemus koskee

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös 20.11.2008 dnro 263/1/2007

Asian aikaisempi käsittely

T Oy oli 30.4.2004 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella vuokrannut tilaan Turvesuo RN:o 11:87 (584-401-11-87) kuuluvat peruslohkot, lohkoa 584-03360-48 lukuun ottamatta A:lle 30.4.2004 -30.3.2014 väliseksi ajaksi.

A (tilatunnus 584-006381) oli vuoden 2006 tukihaussa hakenut tilatuen vahvistamista 72,14 hehtaarin alalle. P:n kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen oli päätöksellään 20.11.2006 vahvistanut A:n tilan tilatukioikeusalaksi valvontatuloksen johdosta hakemuksesta poiketen 51,66 hehtaaria. Tilatuki oli vahvistettu myös edellä mainittujen vuokralohkojen pinta-alaan perustuen.

T Oy oli 20.1.2006 asetettu konkurssiin.

K:n Säästöpankki oli 24.1.2007 pidetyssä julkisessa pakkohuutokaupassa ostanut Turvesuon tilan 67 080 eurolla muun muassa A:n kirjaamatonta vuokraoikeutta voimassa pysyttämättä. A ei ollut siirtänyt hänelle vahvistettuja tilatukioikeuksia kenellekään, eivätkä pankki ja A olleet päässeet yksimielisyyteen tilatukioikeuksien kauppahinnasta.

K:n Säästöpankki oli 29.4.2007 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella vuokrannut tiloihin RN:ot 11:87 ja 13:91 kuuluvat peruslohkot 584-03355-43, 584-03356-44, 584-03357-45, 584-03358-46 ja 584-03360-48, yhteensä 52,44 hehtaaria maanviljelijä B:lle 29.4.2007-30.11.2012 väliseksi ajaksi. Vuokraksi oli sovittu yksi euro hehtaarilta. Vuokraehdoissa mainittiin, että vuokrauksen kohteena olevilla peruslohkoilla ei ole mitään tukioikeuksia vuokrasuhteen alkaessa. Vuokraa oli sovittu korotettavaksi 50 euroon hehtaarilta sen kasvukauden alusta, jolloin vuokralaiselle myönnetään kaikki peltotukioikeudet. Pelkän tilatukioikeuden saaminen lohkoille ei muodostanut vuokrankorotusoikeutta.

B on edellä mainittuun vuokrasopimukseen perustuen 30.4.2007 hakenut E:n työvoima- ja elinkeinokeskukselta 52,44 hehtaarin korotusta tilatukioikeuteensa kansallisesta varannosta.

E:n työvoima- ja elinkeinokeskus on päätöksillään 28.6.2007 dnro 1705/5320-2007 hylännyt B:n hakemuksen tilatukioikeuden korottamisesta 52,44 hehtaarilla kansallisesta varannosta.

Ensimmäinen päätös koskee varantohakemukseen merkittyä ”Vuokratun maan siirtyminen perillisille” hakuperustetta. Päätöksen perusteluissa on todettu, että kysymyksessä on normaali vuokrasopimus, johon ei liity hallinnansiirtoa perintönä, lahjana, ostamalla symbolisella hinnalla tai vuokraamalla symbolisella hinnalla vähintään kuuden vuoden sopimuksella viljelijältä, joka jäi eläkkeelle tai kuoli viimeistään 28.4.2006.

Toinen päätös koskee varantohakemukseen merkittyä ”Tuomioistuimen päätös / hallinnollinen määräys” hakuperustetta. Perusteluissa todetaan, että kyseessä on normaali vuokrasopimus, johon ei ole liitetty kopiota tuomioistuimen päätöksestä tai hallinnollisesta määräyksestä, jossa olisi todettu hakijalla olevan oikeus saada tilatukioikeuksia kansallisesta varannosta.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on hylännyt valituksen tilatukioikeuden varantohakemuksen osalta.

Tilatukioikeuden siirtoon ja uudelleen vahvistamiseen liittyvältä osalta asia on siirretty hakemusasiana A:n kaupungin, oikeastaan P:n kunnan, maaseutuelinkeinoviranomaiselle ensi asteen hallintopäätöksen antamista varten.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on perustellut ratkaisuaan tilatukioikeuden siirron ja uudelleen vahvistamisen osalta seuraavasti:

Johdanto

Yleistä

Tapaus jakautuu kahteen osaan. Ensinnäkin on kyse kansallisesta varannosta myönnettävän tilatukioikeuden edellytyksistä. Edelleen toinen asiaan kiinteästi liittyvä kysymys on maatalouskiinteistön tilatukioikeuden siirto ja vahvistus uudelle omistajalle ja vuokramiehelle. Molemmille osille on yhteistä ao. kiinteistön omistajan ja vuokramiehen vaihtuminen pakkohuutokaupan seurauksena.

Valituksenalaisessa asiassa keskeinen säännös on tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain (557/2006, myöhemmin tilatukilaki) 20 §:n 3 momentti, jonka mukaan maatalousmaata ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella hallinnassaan pitävälle viljelijälle tämän lain mukaan myönnetty muu kuin tilatukiasetuksen 1782/2003 60 artiklan mukaisen oikeuden sisältävä tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja itsestään riippumattomasta syystä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta.

Tämä lainsäännös antaa yhdessä Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:n omaisuudensuojasäännöksen kanssa lähtökohdan ratkaista ne tilanteet, joissa on kyse vuokralaisen ja vuokranantajan asemasta ja oikeuksista tilatukioikeuden suhteen muun muassa omistajan tai vuokramiehen vaihtuessa.

Tilatukioikeus

Kyseessä oleva tilatukijärjestelmä on 1990-luvun alussa käyttöön otetun vastaavankaltaisen CAP-tuen seuraaja. Ennen CAP-tukea Euroopan yhteisössä 1960-luvun alusta lähtien käytössä olleet maatalouden markkinajärjestelyt perustuivat lähinnä tuettuihin takuuhintoihin ja niistä säädettiin yhteisön perustamissopimuksessa (Rooman sopimus) ja asianomaisissa neuvoston asetuksissa. Esimerkiksi vilja-alan yhteisiä markkinajärjestelyjä toteutettiin neuvoston asetuksilla (ETY) N:o 19/1962, 120/1967 ja 2727/1975. Neuvoston asetuksilla (ETY) N:o 1765/1992 ja 1766/1992 hallinnollista hinnoittelua alennettiin ja hintojen alenemisesta johtuneet tulonmenetykset korvattiin sanotuilla asetuksilla käyttöön otetulla suoralla hehtaarituella eli CAP-tuella. Lisäksi kyseessä olevaan asiakokonaisuuteen liittyvät 1990-luvun lopussa annetut neuvoston asetukset (EY) N:o 1251/1999 ja 1259/1999.

Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995 CAP-tuen aikakaudella. Suomen jäsenyyttä edeltäneen ajan vastaavat kansalliset vilja-alan markkinajärjestelyt perustuivat painopisteeltään hallinnollisiin hintoihin ja niistä säädettiin muun muassa maataloustulolaissa (736/1989) ja laissa maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä (1518/1993). Mainitun hintatason alenemista hyvitettiin vastaavasti paitsi CAP-tuella myös muilla pinta-alatuilla. Liittymishetken maatilavarastojen arvonalennus korvattiin valtioneuvoston päätöksen 1592/1994 mukaisesti.

Tilatukioikeuden ja maatalousmaan hallinnan/omistuksen perusteella on mahdollista myöntää henkilölle tilatuki. Tilatukioikeus ja siihen liittyvä tilatuki, kuten tilatukea edeltänyt CAP-tuki ja siihen liittynyt pellon CAP-tukikelpoisuuskin, sisältää sekä julkisen tuen että yksityisen varallisuusarvoisen etuuden elementtejä. Tuki rahoitetaan sinänsä julkisin varoin, mutta tämä perustuu edellä kuvatulla tavalla ylätason säädöksiin, muun muassa yhteisön perustamissopimukseen, joita voidaan pitää myös talouspoliittisina yhteiskuntasopimuksina. Tilatukioikeuden luonne varallisuusarvoisena etuutena luonnollisesti korostuu yksityisten välisissä oikeussuhteissa eli esimerkiksi nyt käsiteltävänä olevan tapauksen mukaisessa pellon omistajan sekä entisen ja nykyisen vuokramiehen välisessä tilanteessa.

Perusmuotoista tilatukioikeutta voidaan pitää maatalousmaan arvo-osana, jota ilman asianomaisen maan arvo markkinoilla on pienempi. Käytännössä moni oikeudenala koostuu sekä julkis- että yksityisoikeudellisista osista. Pohjimmiltaan yksityisoikeudelliseen pellonvuokraukseen liittyy tilatukioikeuden siirron ja uuden vahvistamisen suhteen myös julkisoikeudellisia elementtejä. Niiden ratkaiseminen hallintomenettelyssä edellyttää, että asian keskeinen yksityisoikeudellinen elementti on riittävän selvä, minkä jälkeen asia on valmis hallintopäätöksen tekemiselle. Tilatukioikeudessa ja tilatuessa on kyse elinkeino-oikeuksista ja taloudellisista etuuksista, mikä edellyttää järjestelmältä ja päätöksenteolta perusoikeuksien kunnioittamisen ohella myös selkeyttä ja tehokkuutta. Yleisesti ottaen, jos tilatukioikeuden omistus kytkettäisiin lopullisesti pellon hallintaan sattumanvaraisena vuonna 2006, tämä merkitsisi pellon omistusoikeuteen kuuluvan arvo-osan pakkolunastukseen rinnastuvaa siirtoa yksityiseltä yksityiselle ilman korvausta.

Vertailun vuoksi voidaan CAP-tuen aikakaudelta todeta, että kun omistaja vuokrasi CAP-tukikelpoisen pellon, vuokralaiselle myönnettiin CAP-tuki pellon hallintaoikeuden, tukikelpoisten viljelykasvien ja tukihakemuksen perusteella. Vuokrakauden päätyttyä CAP-tukikelpoisuus palautui aina pellon omistajalle. CAP-tuen aikakaudella oli sinänsä mahdollista tehdä erillisellä hakemuksella CAP-tukikelpoisuuden siirtoja eri lohkojen välillä, mutta eri henkilöiden hallitsemien lohkojen kesken tehtynä tällainen siirto edellytti aina nimenomaista sopimusta.

Keskeisiä sovellettavia säännöksiä

Tilatukilain (557/2006) 20 §:n 3 momentin osalta viitataan edellä kohdassa yleistä esitettyyn.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (tilatukiasetus) 36 artiklan 1 kohdan mukaan tilatuki maksetaan asetuksen 3 luvussa määriteltyjen tukioikeuksien osalta, joihin liittyy vastaava määrä tukikelpoisia hehtaareita, kuten 44 artiklan 2 kohdassa määritellään. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan nojalla tukioikeudet voidaan siirtää myymällä tai muutoin lopullisesti siirtämällä ne maa-alan kanssa tai ilman. Tukioikeuksien vuokraus tai muu samantyyppinen liiketoimi sallitaan sitä vastoin ainoastaan, jos siirrettyihin tukioikeuksiin liittyy vastaavan tukikelpoisen hehtaarimäärän siirto.

Komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 25 artiklan 1 kohdan perusteella tukioikeudet voidaan siirtää milloin tahansa kalenterivuoden aikana. Artiklan 2 kohdassa todetaan, että siirtäjän on ilmoitettava siirrosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa siirto tapahtuu, jäsenvaltion vahvistaman määräajan kuluessa. Edelleen saman artiklan 3 kohdan (muutettu 658/2006) mukaan jäsenvaltio voi vaatia, että siirtäjä antaa siirron tiedoksi sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa siirto tapahtuu, kyseisen jäsenvaltion vahvistaman määräajan kuluessa, mutta aikaisintaan kuusi viikkoa ennen siirron toteutumista ja ottaen huomioon tilatukijärjestelmän hakemusten viimeisen jättöpäivän. Siirto toteutuu ilmoituksen mukaisesti, jollei toimivaltainen viranomainen vastusta siirtoa ja ilmoita tästä siirtäjälle kyseisen määräajan kuluessa. Toimivaltainen viranomainen voi vastustaa siirtoa ainoastaan siinä tapauksessa, että se ei ole neuvoston asetuksen 1782/2003 ja kyseessä olevan komission asetuksen säännösten mukainen.

Tilatukilain 10 §:n 3 momentin (muutettu 618/2006) mukaan tukioikeuden siirtäjän on ilmoitettava tapahtuneesta siirrosta siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa lisäksi neuvoston asetusta 1782/2003 ja komission asetusta 795/2004 tarkentavia säännöksiä tukioikeuden siirtämisen edellytyksistä. Tilatukilain 20 §:n 1 momentin nojalla kyseinen laki on tullut voimaan 1. päivänä elokuuta 2005.

Tilatukijärjestelmän tilatukioikeuksien siirroista ja kansallisen varannon käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (46/2007) 3 §:n 1 momentin mukaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on toimivaltainen viranomainen komission asetuksen 795/2004 25 artiklassa tarkoitetuissa tilatukioikeuksien siirroissa. Asetuksen 4 §:n 1 momentissa todetaan, että tilatukioikeuksia vastaanottavan henkilön tulee olla neuvoston asetuksen 1782/2003 2 artiklan a alakohdan määritelmän täyttävä viljelijä. Tilatukioikeudet voidaan siirtää, jos siirto täyttää sanotun neuvoston asetuksen 42 artiklan 8 kohdassa, 46 ja 49 artiklassa sekä komission asetuksen 795/2004 6 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset. Saman pykälän 3 momentin mukaan tilatukioikeuksien siirrosta tulee ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 15. päivänä kesäkuuta, jos tilatukioikeuksien uusi haltija haluaa hakea hänelle siirrettyjen tilatukioikeuksien perusteella tilatukea kyseisenä vuotena.

Tukioikeuksien siirtämisessä noudatettavasta menettelystä määrätään tarkemmin tilatukioikeuksien siirroista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (367/2007). Kyseisen asetuksen 3 ja 7 §:n mukaan tilatukioikeuksien siirroista ilmoitetaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla tukioikeuksien siirtolomakkeella numero 103B. Asetuksen 7 §:n 2 momentin nojalla siirtolomake on toimitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään kuluvan tukivuoden 15. päivänä kesäkuuta. Myöhästyneenä toimitetulla siirtolomakkeella ilmoitettuja tilatukioikeuksia ei huomioida vastaanottajan tukihakemuksella kyseisen vuoden tukihaussa.

Sanotun ministeriön asetuksen 5 §:n 1 momentin perusteella siirtolomakkeen 103B liitteenä on aina palautettava tilatukioikeuksia luovuttavan tilan esitäytetty tukioikeuslomake 103A. Pykälän 2 momentissa määrätään, että tukikelpoisen alan hallintaoikeuden siirtyminen on todennettava joko liitteenä jätettävällä jäljennöksellä maanvuokrasopimuksesta tai muusta hallintaoikeuden siirtosopimuksesta. Maanvuokrasopimuksesta, muusta hallintaoikeuden siirtosopimuksesta tai suullisen maanvuokrasopimuksen kirjallisesta selvityksestä on käytävä ilmi siirtyvien peruslohkojen tunnukset, pinta-alat ja siirron ajankohta. Vastaavat tiedot voidaan antaa myös siirtolomakkeella 103B tai peruslohkojen muutoslomakkeella 102C, jolloin erillisiä liitteitä siirtyvästä pinta-alasta ei tarvita.

Tilatuen, luonnonhaittakorvauksen, maatalouden ympäristötuen ja maatalouden ympäristötuen erityistukisopimusten hakemisesta sekä maatalouden ympäristötuen vähimmäisvaatimuksiin liittyvän koulutuksen hyväksymisestä vuonna 2007 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (504/2007) 2 ja 15 §:n nojalla hakemus tilatuen saamiseksi vuodelta 2007 on toimitettava viimeistään 30. päivänä huhtikuuta 2007 sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella maatilan talouskeskus tai tuotantorakennus sijaitsee. Asetuksen 12 §:n 1 momentin mukaan tuen hakijan ei tarvitse erikseen ilmoittaa tilatukioikeuksia, joiden perusteella tilatukea haetaan. Tuen hakijan 15. päivänä kesäkuuta 2007 hallinnassa olevat tilatukioikeudet tarkistetaan ja otetaan huomioon tuen perusteena viranomaisen aloitteesta tukioikeusrekisteristä.

Keskeinen tapahtumainkulku

T Oy on vuokrannut kyseessä olevat pellot A:lle 30.4.2004 lukien noin kymmeneksi vuodeksi (30.3.2014 saakka). Tilatukioikeusjärjestelmä ei ollut vielä tuolloin voimassa eikä tilatukioikeuksia ole käsitelty mitenkään sopimuksessa. Vuokrasuhde on jatkunut normaaliin tapaan vuoden 2006 ajan ja A on ilmoittanut pellot tukihaussaan hakien samalla myös tilatukioikeuksien vahvistamista. P:n kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on 20.11.2006 vahvistanut A:n tilatukioikeusalaksi 51,66 hehtaaria, johon sisältyivät myös tässä asiassa kyseessä olevat pellot. Vuokranantaja T Oy:n konkurssin vuoksi se tila, johon pellot kuuluvat, on myyty huutokaupassa 24.1.2007 K:n Säästöpankille. A:n kirjaamatonta vuokraoikeutta ei ole pysytetty pakkohuutokaupassa, vaan se lakkautettiin. Kauppakirjassa, jolla K:n kihlakunnanvouti huutokaupassa myi tilan K:n Säästöpankille, ei tilatukioikeudesta lausuta mitään. K:n Säästöpankki on 29.4.2007 vuokrannut pellot B:lle noin neljän ja puolen vuoden ajaksi. B on ilmoittanut kyseiset pellot vuoden 2007 tukihakemuksessaan, joka on toimitettu viranomaisille 30.4.2007. Ilmoituksen mukaan pelloilla oli tilatukiominaisuus. B on myös ilmoittanut kyseisten peltojen hallinnan muutoksen A:lta hänelle.

Asian arviointi

Varantohakemus

B on 30.4.2007 jättämässään tilatukioikeuksia koskevassa varantohakemuksessaan esittänyt kaksi hakuperustetta: eli kohdan b ”Vuokratun maan siirtyminen perillisille” ja kohdan g ”Tuomioistuimen päätös / hallinnollinen määräys”, joiden vuoksi hän katsoo olevansa oikeutettu saamaan tilatukioikeuksiin 52,44 hehtaarin korotuksen kansallisesta varannosta.

Valituslautakunta on hakuperustetta b koskien todennut, että B on vuokrannut pellot K:n Säästöpankilta, mutta B ei ole saanut niitä hallintaansa mitenkään perinnön kautta. Muutoksenhakijat eivät myöskään ole esittäneet sellaista hakemuksen g-kohdassa tarkoitettua tuomioistuimen päätöstä, hallinnollista määräystä tai muutakaan selvitystä, jonka nojalla valtion kansallisesta varannosta tulisi myöntää B:lle tilatukioikeuden 52,44 hehtaarin korotus. Näin ollen tilatukioikeuden varantohakemuksen osalta valitus on syytä hylätä.

Toisaalta muun muassa varantohakemuksen käyttö yhdessä B:n 2007 pinta-alatukihakemuksesta ilmenevän kanssa osoittaa, että B:llä on ollut tarkoitus hakea ratkaisu asianomaisten peltojen 2007 tilatukioikeuden suhteen. Huomionarvoista myös on, että tilatukilain 20 §:n 3 momentti suorastaan ohjaa varantohakemuksenkin käyttöön lainkohdassa tarkoitetuissa tilatukioikeuden erityistilanteissa. Varantohaussa kansallisesta varannosta myönnettävän tilatukioikeuden suhteen on kyse valtion varallisuudesta myönnettävästä harkinnanvaraisemmasta lisäresurssista säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Tilatukioikeuden palautuminen vuokranantajalle, siirto ja uudelleen vahvistaminen

Pakkohuutokaupattuun Turvesuon tilaan kuuluvat peruslohkot (lohkoa 584-03360-48 lukuun ottamatta, haltijana 2006 C) Isoneva 1 (584-03355-43), Isoneva 2 (584-03356-44), Isoneva 3 (584-03357-45) ja Isoneva 4 (584-03358-46), yhteispinta-alaltaan ilmoitetun mukaan 33,54 hehtaaria, on ilmoitettu A:n tukihakemuksessa vuonna 2006. Tilatukioikeuden ja tilatuen ensimmäisenä käyttöönottovuonna 2006 P:n kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on vahvistanut päätöksellään 20.11.2006 tilatukioikeuden A:lle yhteensä 51,66 hehtaarin peltoalan perusteella, mutta päätöksestä ei ilmene, miltä lohkoilta tilatukioikeus on kertynyt ja miltä osin 2006 A:n hallinnassa olleet lohkot ovat tilatukioikeutta 2006 kerryttäneet. Vuotta 2006 ja A:ta koskevan E:n työvoima- ja elinkeinokeskuksen valvontapöytäkirjan mukaan A:n hakemus tilatuen suhteen on perustunut 72,14 hehtaarin pinta-alaan ja A:n edellä mainitut lohkot ovat sisältäneet valvonnassa sekä hyväksyttyä että hylättyä alaa.

B on hallintaoikeutensa perusteella ilmoittanut edellä mainitut lohkot 2007 tilatukea ja muita peltotukia koskevassa hakemuksessaan. B on ilmoittanut lohkoille myös tilatukiominaisuuden hakemuksensa peruslohkolomakkeella. B on hallinnansiirtoja koskevalla liitelomakkeella ilmoittanut niin ikään lohkojen aiemmat haltijat edellisenä vuonna 2006.

Kysymyksessä olevassa asiassa ratkaisevaa on siinä esitetty selvitys ja tilatukilain 20 §:n 3 momentin edellä mainittu säännös huomioon ottaen se, miten tilatukioikeus siirtyy yksityisoikeudellisten oikeustoimien myötä. Tässä tapauksessa on kyse nimenomaan säännöksen mukaisesta tilanteesta, koska 30.4.2004 tehty maanvuokrasopimus on tehty ennen tilatukilain 1.8.2005 tapahtunutta voimaantuloa. Tapaus vastaa myös siltä osin säännöksessä kuvattua tilannetta, että A on pitänyt maanvuokrasopimuksen perusteella hallinnassaan kyseistä maatalousmaata ja tilatukioikeutta, joka ei ole tilatukiasetuksen 60 artiklassa tarkoitettua, ja joka on vahvistettu hänelle myös edellä mainittujen lohkojen perusteella. Säännöksestä käy seuraavaksi ilmi se, mitä tällä tavoin määritellylle tukioikeudelle tapahtuu vuokrasuhteen päättyessä, kun siinä todetaan, että ”tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä,…”. Vuokrakausi on määriteltävä tosiasiallisesti toteutuneena vuokrakautena, vaikka kausi lähtökohtaisesti tarkoittaa sopimukseen kirjattua kautta. Näin ollen vuokrakausi on päättynyt pakkohuutokauppapäivänä huutokaupanpitäjänä toimineen K:n kaupunginvoudin määritellessä silloin voimassa olleen ulosottolain (37/1895) säännösten mukaan huutokaupan kohteena olevaa omaisuutta ja siihen kohdistuvia oikeuksia. A:n vuokraoikeus on ennen omaisuuden myyntiä, toisin sanoen sen ollessa vielä T Oy:n konkurssipesän omistuksessa lakkautettu ja samalla vuokrakausi on päättynyt 24.1.2007 pidetyssä huutokauppatilaisuudessa. Kun vuokrakausi on vuokraoikeuden lakkauttamisen myötä päättynyt, on tilatukioikeus samalla siirtynyt säännöksen mukaan vuokranantajalle, joka oli ennen kaupan päättämistä T Oy:n konkurssipesä. Vuokrasuhdetta ei myöskään ole jatkettu eikä mikään asiassa viittaa, että vuokralaisen (A) ja vuokranantajan/omistajan (T Oy:n, edellä mainitun yhtiön konkurssipesän tai K:n Säästöpankinkaan) välillä olisi muuta sovittu tilatukioikeuden suhteen sen paremmin alkuperäisessä vuokrasopimuksessa kuin myöhemminkään.

Näin ollen tilatukilain kyseinen säännös on sovellettavissa tähän tapaukseen ja tilatukioikeus on sen mukaisesti siirtynyt vuokranantajalle 24.1.2007 vuokrasuhteen päättyessä. Vuokranantajana on edellä todetuin tavoin ollut tuossa vaiheessa vielä T Oy:n konkurssipesä ja tilatukioikeus on palautunut sen omaisuusmassaan kuuluvaksi. Sillä seikalla, että tilojen omistusoikeuden siirtymisen osoittavassa kauppakirjassa ei ole otettu kantaa tilatukioikeuteen, ei ole asiassa merkitystä, koska oikeus palautuu omistajalle suoraan lain nojalla vaatimatta erillistä vahvistamislauselmaa.

Tilatukilain 20 §:n 3 momentin soveltaminen ei nyt käsiteltävänä olevassa yksittäisessä tapauksessa myöskään johda yhteisön oikeuden vastaiseen oikeustilaan. Tukioikeuksien siirtyminen vuokralaiselta vuokranantajataholle vuokrakauden päättymisen vuoksi ei valituksenalaisessa tapauksessa vaaranna Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista yhteisen maatalouspolitiikan tavoitetta, jonka mukaan maatalousväestölle on taattava kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohti laskettuja tuloja. Tukioikeuksien siirtymisen ei myöskään voida katsoa haittaavan yhteisön oikeuden tehokasta toteutumista tai yhteismarkkinoiden toimivuutta ja yhtenäisyyttä. Päinvastoin siirron voidaan arvioida tukevan Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:ssä ja yhteisön oikeusjärjestyksessä turvattua omaisuudensuojaa. Valituslautakunta on todennut, että kyseinen tilatukioikeus on sen säätämiseen liittyvistä olosuhteista ja perusteista huolimatta sellainen oikeus, joka voi syntyä vain ehdottomassa riippuvuussuhteessa maatalousmaahan eli kiinteään omaisuuteen. Tukioikeuden siirtymistä koskee myös tilatukiasetuksen 1782/2003 46 artikla, jonka mukaan tukioikeus voidaan siirtää vain toiselle viljelijälle. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyseessä osapuolten tahdosta riippuvainen siirtäminen, vaan suoraan lain nojalla tapahtuva tukioikeuden palautuminen vuokranantajalle eikä artiklalla ole myöskään ollut tarkoitus poiketa omaisuudensuojaperiaatteen takaamista omistajan ja vuokramiehen oikeuksista.

Kun kyseinen tilatukioikeus on palautunut vuokranantaja T Oy:n konkurssipesälle, se on seuraten asianomaisen maatalousmaan omistusta siirtynyt kiinteistön omistusoikeuden mukana sen arvoisena edelleen uudelle omistajalle eli K:n Säästöpankille.

Tämän jälkeen pankki on vuokrannut kyseiset pellot B:lle. Tässä vaiheessa tilatukioikeuden siirtyminen B:lle on riippuvainen siitä, mitä K:n Säästöpankki ja B ovat vuokrasopimuksessa sopineet tai myöhemmin sopimusta täydentäneet. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan pankki ja B ovat sopineet, että asianomaiseen maatalousmaahan mahdollisesti liittyvä tilatukioikeus siirretään vuokramiehen haltuun vuokrakauden ajaksi. Kuten edellä on todettu, B on vuoden 2007 tukihakemuksessaan ilmoittanut asianomaisten lohkojen hallinnan muutoksesta, tilatukiominaisuudesta ja hakenut niillä myös tilatukea.

Tilatukilain 20 §:n 3 momentissa ei edellytetä ilmoituksen tekemistä tukioikeuksien siirtymisestä. Edellä mainitun komission asetuksen 795/2004 25 artiklan voidaan kuitenkin katsoa edellyttävän siirtoilmoituksen tekemistä. Valtioneuvoston asetuksessa 46/2007 ja tilatukioikeuden siirtoa ja uudelleen vahvistamista nimenomaisesti koskevassa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 367/2007 säädetty tukioikeuksien siirtämismenettely koskee vain niitä tilanteita, joissa osapuolet ovat yksimielisiä tilatukioikeuden siirrosta ja uudelleen vahvistuksesta ja joissa siirto tapahtuu osapuolten välisen sopimuksen perusteella. Tilatukioikeutta koskevissa lomakkeissa ja muussa siihen liittyvässä viranomaisten asianosaisille toimittamassa aineistossa ei siis ole sellaista täydennettävää kohtaa, joka sopisi tässä kyseessä olevaan tilanteeseen. Tämän hakemusasian vireillesaannin tulee kuitenkin olla tilatukilain 20 §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen mahdollista myös asianomaisen lainkohdan tarkoittamissa tilanteissa.

B on vuoden 2007 tukihaun yhteydessä hakenut tilatukea myös kyseisille peltolohkoille edellä mainituin tavoin ja myös ilmoittanut kyseisten lohkojen tilatukiominaisuudesta, omistajavaihdoksesta ja aiemmasta haltijasta tukihakemuksen liitelomakkeilla ja muilla asiakirjoilla. Vastaavat merkinnät eri lomakkeissa ovat vuosittaisessa maatalouden tukihakemuksessa säännönmukaisesti käytetty tapa esittää ja muotoilla vaatimuksia. Tätä valittajan tukihakemusta liitteineen on tässä tapauksessa pidettävä komission asetuksen 795/2004 25 artiklan kannalta riittävänä siirtoilmoituksena ja hakemuksena vahvistaa sanottuja lohkoja koskeva tilatukioikeus uuden haltijan käyttöön vuoden 2007 tilatukea varten. Sopivien lomakkeiden ja muun asiaan soveltuvan ohjeistuksen puuttumista ei toisin sanoen voida pitää sellaisina seikkoina, joiden perusteella valittajien oikeudet tässä hakemusasiassa voitaisiin ohittaa. Niinpä valittajan tilatukioikeuden siirtoa ja uudelleen vahvistamista koskeva hakemus on tullut vireille vuoden 2007 tukihaun yhteydessä, kun hän on jättänyt tukihakemuksen määräajassa 30.4.2007 asiassa toimivaltaiselle A:n kaupungin, oikeastaan P:n kunnan, maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Kaupungin maaseutuelinkeinoviranomaisen olisi tullut sanottujen asiakirjojen perusteella tutkia ja ratkaista myös tukioikeuksien siirtymistä koskeva asia kyseessä olevien peltolohkojen osalta ennen vuoden 2007 tilatuen myöntämistä koskevan päätöksen tekemistä.

Johtopäätös

Edellä olevan perusteella valitus on syytä hylätä varantohakemusta koskevilta osin.

Muilta osin valituslautakunta on edellä todetun perusteella harkinnut oikeaksi siirtää asian tilatukioikeuden siirtoa ja uudelleen vahvistamista koskevana hakemusasiana A:n kaupungin, oikeastaan P:n kunnan, maaseutuelinkeinoviranomaiselle ensi asteen hallintopäätöksen tekemistä varten. Ennen päätöksen antamista kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ja esittää asiassa tarpeelliseksi katsomansa selvitys. Tilatukioikeuksien siirtoa ja uudelleen vahvistamista koskeva päätös tulee antaa valitusosoituksin tiedoksi kaikille asianosaisille eli asianomaiseen tilatukioikeuteen liittyville omistaja- ja haltijatahoille.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan soveltamat oikeusohjeet

Euroopan yhteisön perustamissopimus (Rooman sopimus) 33, 34, 36 ja 37 artikla

Sopimus Euroopan unionista (Maastrichtin sopimus) 6 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 33, 34, 42 artikla 4 kohta sekä 44, 46 ja 60 artikla

Komission asetus (EY) N:o 795/2004 (muutettu 1974/2004) yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 7, 12, 18, 20, 24, 25, 27 ja 38 artikla

Suomen perustuslaki (731/1999) 15, 21 ja 22 §

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 6, 27, 44 ja 45 §

Maanvuokralaki (258/1966, muutettu 548/1995) 12 §

Laki maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta (1203/1992, muutettu 36/1995, 33/1997 ja 621/1998) 1 §

Laki Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta (1100/1994, muutettu 273/2003 ja 423/2007) 10 ja 11 §

Laki tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta (557/2005) 1, 3, 4, 5, 8 ja 10 sekä 20 §

Valtioneuvoston asetus tilatukijärjestelmän kansallisen varannon perustamisesta, tukitasoista ja tukioikeuksien vahvistamisesta (887/2006) 6 ja 7 §

Valtioneuvoston asetus tilatukijärjestelmän tukioikeuksien siirroista ja kansallisen varannon käytöstä (46/2007) 3, 4, 7 ja 11 §

Maa- ja metsätalousministeriön asetus tilatukioikeuksien siirroista (367/2007) 3-7 § sekä 10 §

Maa- ja metsätalousministeriön asetus tilatukioikeuksien myöntämisestä ja vahvistamisesta (954/2006) 3 ja 4 §

Maa- ja metsätalousministeriön asetus tilatuen, luonnonhaittakorvauksen, maatalouden ympäristötuen ja maatalouden ympäristötuen erityistukisopimusten hakemisesta sekä maatalouden ympäristötuen vähimmäisvaatimuksiin liittyvän koulutuksen hyväksymisestä vuonna 2007 (504/2007) 2, 12 ja 15 §

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n valituslupahakemusta.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Säännöstä sovelletaan myös valitusluvan hakijaan.

B on 30.4.2007 päivätyllä hakemuksella hakenut E:n työvoima- ja elinkeinokeskukselta tilatukioikeuksia kansallisesta varannosta sillä perusteella, että vuokrattu maa on siirtynyt perilliselle ja että asiasta on olemassa tuomioistuimen päätös/hallinnollinen määräys.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on 28.6.2007 tekemillään kahdella päätöksellä dnro 5320-2007 hylännyt B:n hakemuksen.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on hylännyt B:n ja K:n Säästöpankin työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksistä tekemän valituksen tilatukioikeuden varantohakemuksen osalta. Tilatukioikeuden siirtoa ja uudelleen vahvistamista liittyvältä osalta asia on siirretty hakemusasiana A:n kaupungin, oikeastaan P:n kunnan, maaseutuelinkeinoviranomaiselle ensi asteen hallintopäätöksen antamista varten.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on päätöksensä perusteluissa lausunut tilatukilain 20 §:n 3 momentin soveltamisesta asiaan. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöstä, jolla asia on palautettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ratkaistavaksi, ei ole kohdistettu A:han. Päätöksen perustelut eivät saa oikeusvoimaa eikä perusteluista voi valittaa. Perusteluissa lausutuilla kannanotoilla ei ole kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ratkaisua sitovaa vaikutusta eikä maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksellä sen vuoksi ole vaikutusta A:n asemaan. Valituslautakunnan päätös ei siten vaikuta välittömästi A:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Tämän vuoksi A:n valituslupahakemus on jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä, Sakari Vanhala ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.