29.4.2008

Asian aikaisempi käsittely

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta on 8.12.2005 §:n 3 kohdalla tekemällään ja julkipanon jälkeen 16.12.2005 antamallaan päätöksellä myöntänyt A Oy:lle luvan saada käyttää Espoon kaupungin Pyölin kylässä olevaan Eriksbergin tilaan RN:o 2:26 kuuluvaa noin 4,8 hehtaarin suuruista määräalaa ratsastuskeskuksen (hevostalli 1 400 m², ratsastusmaneesi 1 950 m²:, kävelytyskoneen katos halkaisijaltaan 16 m) rakentamiseen sekä ratsastuskentän ja ulkotarhojen kunnostamiseen siitä huolimatta, että rakennuspaikka sijaitsi maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ollut hyväksytty asemakaavaa, ja vahvistetussa Espoon pohjoisosien yleiskaavassa, osa I, julkisten palvelujen ja hallinnon alueeksi (PY) varatulla alueella.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätökseen on otettu seuraavat ehdot:
1. Rakennukset tulee sijoittaa yleiskaavan mukaiselle PY-alueelle eli julkisten palveluiden ja hallinnon alueelle maastoon huolellisesti sovittaen.
2. Hankkeessa tulee varautua vuokra-alueen länsiosan poikki kulkevaan, yleiskaavan mukaiseen pääulkoilureittiin.
3. Rakennusten materiaalit, väritys ja kattomuodot tulee valita siten, että rakentaminen kaiken kaikkiaan sopeutuu arvokkaaseen kulttuuriympäristöön.
4. Ratsastuskeskus tulee liittää Espoon Veden verkostoon.
5. Alueen hule- ja pintavedet tulee käsitellä siten, ettei toiminta aiheuta kuormitusta Matalajärveen. Suunnitelma tulee lähettää lausunnolle Espoon ja Uudenmaan ympäristökeskuksille.
6. Rakennuspaikalle tulee järjestää uusi ajoliittymä Matalajärventieltä. Uusi liittymä tulee suunnitella ja rakentaa teknisen keskuksen valvonnassa.
7. Rakennuksia sekä uusia tieosuuksia tai -laajennuksia koskevat suunnitelmat tulee lähettää lausunnolle Espoon kaupunginmuseoon.
8. Ratsastuskeskus tulee rakentaa nykyisten ympäristönsuojeluvaatimusten mukaisesti. Hevosten laiduntaminen ei saa aiheuttaa kuormitusta Matalajärveen.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen mukaan suunnittelutarveratkaisu ja poikkeamispäätös ovat voimassa kaksi vuotta päätöksen antopäivästä lukien.

B ry on valittanut kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. B on valituksessaan vaatinut, että Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan päätös kumotaan luontodirektiivin, vesilain, ympäristönsuojelulain, vesipuitedirektiivin ja vesienhoidon järjestämisestä annetun lain vastaisena sekä riittämättömien selvitysten ja arvioinnin ja vaihtoehdottomuuden perusteella. Asia on palautettava kaupungille kokonaisympäristöarvion tekemiseksi Matalajärveen kohdistuneista ja kohdistuvista ja suunnitteilla olevista hankkeista.

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon ja A Oy selityksen.

B ry on antanut vastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, sikäli kuin nyt on kysymys, hylännyt B ry:n valituksen.

Hallinto-oikeus on määrännyt, että suunnittelutarveratkaisu ja poikkeamispäätös ovat voimassa kaksi vuotta hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään valituksenalaiselta osalta seuraavasti:

Suunnittelutarveratkaisun tarve ja edellytykset

Maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentin mukaan suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen. Saman pykälän 3 momentin mukaan kunta voi rakennusjärjestyksessä osoittaa suunnittelutarvealueeksi myös alueen, jolla sen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi on tarpeen suunnitella maankäyttöä.

Espoon kaupungin rakennusjärjestyksen 23 §:n mukaan Espoon asemakaavoittamattomat alueet ovat kokonaisuudessaan sitä suunnittelutarvealuetta, jota tarkoitetaan maankäyttö- ja rakennuslain pykälässä 16.

Rakennuspaikka, noin 4,8 hehtaarin suuruinen määräala tilasta RN:o 2:26, sijoittuu asemakaavoittamattomalle alueelle Espoon kaupungin Pyölin kylässä. Koska tila sijaitsee maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n mukaisella suunnittelutarvealueella, on rakentamisessa otettava huomioon mainitun lain 137 §:n säännökset rakennusluvan erityisistä edellytyksistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n mukaan sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää, että rakentaminen ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle, ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä ja on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

Poikkeamisluvan tarve ja edellytykset

Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista. Saman lain 43 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista ( rakentamisrajoitus ). Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentista ilmenee, että rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista voidaan myöntää poikkeuksia.

Alueella on voimassa 27.6.1996 vahvistettu Espoon pohjoisosien yleiskaava osa I. Määräalasta runsas puolet on julkisten palveluiden ja hallinnon aluetta eli PY-aluetta, joka kaavamääräysten mukaan on tarkoitettu ensisijaisesti julkisten palveluiden ja hallinnon tiloille. Loppuosa määräalasta on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M), joka kaavamääräysten mukaan on varattu ensisijaisesti maa- ja metsätalouskäyttöön. Alueella sallitaan maa- ja metsätalouden harjoittaminen ja tätä palvelevien asuntojen sekä tuotanto- ja taloustilojen rakentaminen ja muu haja-asutusluontoinen rakentaminen siten, että rakennusoikeus on 1-5 hehtaarin tiloilla 1 asunto ja yli 5 hehtaarin tiloilla 1 asunto ja sen lisäksi 1 asunto jokaista tilan pinta-alan alkavaa 20 hehtaaria kohti. Alueella sallitaan myös yleistä virkistys- ja ulkoilutoimintaa palveleva rakentaminen. Poikkeus- ja rakennuslupahakemuksissa on osoitettava, että käyttövettä on riittävästi saatavissa ja että jätevesistä huolehditaan siten, ettei pinta- ja pohjavesiä saastuteta. Alue on yleiskaavassa lisäksi kulttuurihistoriallisesti merkittävää ympäristöä, jossa suojeluarvoltaan merkittävät rakennukset, rakenteet ja vanha tiestö tulisi säilyttää.

Ratsastuskeskushankkeelle on tullut hakea poikkeamista yleiskaavassa osoitetusta alueen käyttötarkoituksesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää sanotunlaisen poikkeuksen. Saman lain 172 §:n mukaan poikkeaminen ei saa: 1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; 2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä 3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin tarve

Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Tila RN:o 2:26 sijaitsee Matalajärven Natura 2000 -alueen (FI0100092) läheisyydessä. Perusteena Matalajärven sisällyttämiseen Natura 2000 -verkostoon ovat olleet luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen I luontotyypit, luontaiset ravinteiset järvet, vaihettumissuot ja rantasuot, boreaaliset lehdot ja Fennoskandian metsäluhdat, sekä luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji, rauhoitettu, uhanalainen ja erityisesti suojeltava hentonäkinruoho. Matalajärvi on vesikasvistoltaan ja vesikasvillisuudeltaan erittäin edustava luontaisesti ravinteinen järvi. Matalajärven alue sisältyy myös valtakunnalliseen lintuvesisuojeluohjelmaan. Espoon pohjoisosien yleiskaavassa Matalajärvi on osoitettu suojelualueeksi SL-1 merkinnällä. Järvi on hyvin matala, avovesialueellakin suurin syvyys on vain vähän yli metrin. Se on luontaisesti runsasravinteinen ja lähdevaikutteinen. Matalajärvellä pesii monipuolinen vesi- ja rantalinnusto ja se on myös merkittävä vesilintujen muutonaikainen levähdyspaikka.

Uudenmaan ympäristökeskus on lausunnossaan 20.6.2005 katsonut, että ratsastuskeskushankkeen toteuttaminen ei todennäköisesti merkittävästi heikennä Natura 2000 -alueen luonnonarvoja, joten ympäristökeskus ei ole edellyttänyt erillisen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin tekemistä. Asiaa valmisteltaessa hankkeesta on tehty Ramboll Oy:n toimesta ratsastuskeskushankkeen ympäristöselvitys 17.3.2005. Selvityksessä on otettu huomioon ratsastuskeskukselle asetetut nykyiset ympäristönsuojeluvaatimukset ja sen mukaan hankkeen ympäristövaikutukset tulevat olemaan minimaalisen pienet. Selvityksen mukaan järven jo valmiiksi vedenlaadultaan rehevän luonteen ja sen arvon merkittävänä lintuvetenä ei voida katsoa kärsivän haetusta rakentamisesta alueelle millään tavalla.

Hallinto-oikeus katsoo, että valituksessa ei ole osoitettu seikkoja, joiden mukaan mainittua selvitystä olisi pidettävä luotettavuudeltaan tai muutoin riittämättömänä luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisen varsinaisen arvioinnin tarpeen harkitsemiseksi. Tämän vuoksi säännöksen mukainen arviointi ei ole ollut asiassa tarpeen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista on toteutettu Suomessa valtion sisäisesti lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004), joka sisältää erityissäännökset muun ohella lain toteuttamista seuraavista ja valvovista viranomaisista. Lain säännökset eivät tule sovellettavaksi nyt kysymyksessä olevan lupa-asian oikeudellisessa arvioinnissa.

Suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamispäätöksen oikeudellisten edellytysten arviointi

Rakennuspaikka sijoittuu lähimmillään 200-250 metrin päähän Matalajärven rantaviivasta. Kysymys ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulle rantavyöhykkeelle rakentamisesta eikä rakennuspaikka ole saman pykälän 2 momentissa tarkoitettua ranta-aluetta, jolla olisi loma-asutuksen järjestämistarve. A Oy:n tarkoituksena on rakentaa määräalalle 1 400 m²:n suuruinen hevostalli, 1 950 m²:n suuruinen ratsastusmaneesi ja halkaisijaltaan 16 metrin suuruinen katos, jonne sijoitetaan kävelytyskone. Rakennukset on tarkoitus sijoittaa yleiskaavan PY-alueelle nykyisten talousrakennusten välittömään läheisyyteen siten, että vanha kulttuuriympäristö otetaan huomioon. Hevostila on tarkoitus nykyaikaistaa kokonaan.

Ramboll Oy on laatinut A Oy:n toimeksiannosta ympäristöselvityksen ratsastuskeskushankkeesta. Selvityksen mukaan uudet rakennukset, tarhat ja muut tarvittavat tilat rakennetaan ympäristösäädösten mukaan. Hevosten liikuntatilat puhdistetaan lannasta sääolosuhteiden mukaan säännöllisesti eikä hevosia ruokita tarhoissa. Biojätteet ja lanta käsitellään lämpöeristetyssä rumpukompostorissa. Alueella on jo ennestään hevostoimintaa, jota täydennetään uudella hevostallilla ja maneesilla. Tilalla RN:o 2:26 on vanha navettarakennus, jossa on toiminut ratsastuskoulu.

Asiakirjosta saatavan selvityksen mukaan hanke ei lautakunnan asettamien ehtojen mukaan toteutettuna aiheuta maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:ssä tarkoitettua haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Hanke ei myöskään vaikeuta luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista eikä vaikeuta rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Hankkeella on katsottava olevan maankäytöllinen erityinen syy. Edellytykset myönteiselle poikkeamispäätökselle ovat olleet olemassa.

Edellä sanottuun nähden ja kun hanke ei myöskään aiheuta maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä tarkoitetuin tavoin haitallista yhdyskuntakehitystä ja on asiakirjojen mukaan sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista, ovat myös rakennusluvan myöntämisen erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella tässä tapauksessa olleet olemassa.

Mainitut seikat huomioon ottaen kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on päätöksen perusteluissa mainittujen lisäksi viitannut valituksenalaiselta osalta maankäyttö- ja rakennuslain 211 §:ään ja rakennuslain (370/1958) 31 §:n 1 momenttiin (493/1968).

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B ry on valituksessaan vaatinut, että asiassa toimitetaan katselmus ja Helsingin hallinto-oikeuden sekä Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan päätökset kumotaan ja A Oy:n hakemukset hylätään. Lisäksi B ry on vaatinut, että sen oikeudenkäyntikulut korvataan.

Alueella tapahtuneesta on mahdotonta saada kokonaiskuvaa asiakirjojen perusteella ilman katselmusta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen 5. ehto, jonka mukaan alueen hule- ja pintavedet tulee käsitellä siten, ettei toiminta aiheuta kuormitusta Matalajärveen, ja päätöksen 8. ehdon loppuosa, jonka mukaan hevosten laiduntaminen ei saa aiheuttaa kuormitusta Matalajärveen, ovat ristiriitaisia ja parhaallakin mahdollisella tekniikalla täysin mahdottomia toteuttaa. Toiminnalla tulisi olemaan Matalajärven tilaa edelleen heikentävä vaikutus.

Järvessä esiintyy luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji hentonäkinruoho, joka on erittäin uhanalainen ja tiukkaa suojelua vaativa. Laji vaatii kirkasta, runsasravinteista vettä ja esiintyy lähdevaikutteisissa järvissä. Tallihankkeen sijainti on erittäin epäedullinen, koska päästöt ajautuisivat virtausten mukaisesti uhanalaisen kasvin esiintymisalueelle. Tallihanke toisi kulutus- ja virkistyspaineita ainutlaatuiseen Margaretebergin kartanokasvillisuuteen ja puistometsään sekä niityille ja rannan Natura-alueen luontotyypeille.

Tallihankkeella on haitallinen vaikutus alueen linnustoon. Myös koirien ulkoilutus, niiden aiheuttama häirintä ja vapaana juokseminen lisääntyisivät alueella. B ry on esittänyt Matalajärveä sekä SPA- että Ramsar-alueeksi.

Tallihankkeen toteuttaja ei ole asianmukaisella tavalla arvioinut sen vaikutuksia luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisesti. Luvan myöntäminen rikkoo myös luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momenttia. Espoon ja Uudenmaan ympäristökeskusten viranhaltijat eivät ole riittävästi perehtyneet Matalajärven kunnostussuunnitelmaan ja valuma-alueen kokonaistilanteeseen. Ramboll Oy:n selvitys on riittämätön.

Kun otetaan huomioon saman maanomistajan toiminta muulla ranta-alueella ja rantavyöhykkeellä olevilla vuokra-alueilla, tallihanke aiheuttaa haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Hanke aiheuttaa myös haitallista yhdyskuntakehitystä, ei ole sopivaa maisemalliselta kannalta ja vaikeuttaa erityisten luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä sekä virkistystarpeiden turvaamista. Alueella voimassa olevalla oikeusvaikutteisella yleiskaavalla ei näytä olevan Matalajärven ainutlaatuisessa ympäristössä minkäänlaista merkitystä.

Tallihankkeen hyväksyminen edellyttäisi tasavertaisuuden nimissä vastaavan rakentamisen sallimista muilla Matalajärven ranta-alueella olevilla tiloilla. Tämä johtaisi ainutlaatuisen Natura-alueen ekosysteemin vähittäiseen tuhoutumiseen.

Matalajärven kansainvälisen kosteikon ja se vesialueen vaikutus ympäristön luonnonolosuhteisiin ja linnustoon on poikkeuksellinen ja harvinaisen laaja. Maisemallisesti tälle alueelle kohdistuu erilaisia rantaa ja maisemaa sekä luontoa hyödyntäviä, varsinkin liike-elämän maankäyttötarpeita, joiden kaavoituksellisesti kuuluisi sijaita muualla.

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. A Oy:n hanke sijaitsee Kehä III:n ja Matalajärven välissä Marketanpuiston ja Överbyn puutarhakoulun vieressä. Espoon pohjoisosien yleiskaavan, osan I mukaan runsas puolet määräalasta on PY-aluetta, joka on ensisijaisesti julkisten palveluiden ja hallinnon aluetta. Loppuosa määräalasta on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta M, jonka läpi kulkee pääulkoilureittivaraus. Alue on yleiskaavassa lisäksi kulttuurihistoriallisesti merkittävää ympäristöä, jossa suojeluarvoltaan merkittävät rakennukset, rakenteet ja vanha tiestö tulisi säilyttää.

Eriksbergin tilan RN:o 2:26 vanhassa navettarakennuksessa on vuodesta 2000 toiminut ratsastuskoulu (Överbyn talli), jonka vuokrasopimus loppuu vuoden 2005 lopussa. Uusi yrittäjä on vuokrannut ratsastustallin uudelleen sijoittamista varten noin 4,8 hehtaarin suuruisen alueen, jolle nyt kysymyksessä olevat luvat on myönnetty. Lisäksi A Oy vuokraa kyseisestä tilasta peltoa ja laidunniittyä ratsastuskeskuksen vierestä noin 13 hehtaaria.

Kun rakennukset sijoitetaan yleiskaavan PY-alueelle, kuten hakija on esittänytkin, ei hanke vaikeuta pääulkoilureitin toteuttamista. Reitin sijainti on ohjeellinen, mutta yhteys on sitova.

Rakennuspaikka sijoittuu lähimmillään 200-250 metrin päähän Matalajärven rantaviivasta ja rakennettavat rakennukset tulevat yleiskaavan mukaiselle PY-alueelle nykyisten talousrakennusten välittömään läheisyyteen. Vanha kulttuuriympäristö tulee lupaehtojen mukaan ottaa toteutuksessa huomioon. Espoon kaupunginmuseo on myös lausunnossaan todennut, että ratsastustoiminta sopii vanhaan ratsutilaan ja puutarhakoulun yhteyteen.

Kiinteistö sijaitsee vedenottamoalueen suojavyöhykkeellä. Ratsastuskeskus on rakennettava nykyisten ympäristösäädösten mukaisesti ja liitettävä Espoon Veden verkostoon. Hevosten liikuntatilat puhdistetaan lannasta sääolosuhteiden mukaan, eikä hevosia ruokita tarhoissa. Biojätteet ja lanta käsitellään lämpöeristetyssä rumpukompostorissa. Alueella on jo ennestään hevostoimintaa, jota täydennetään uudella hevostallilla ja maneesilla. Tilalla RN:o 2:26 on vanha navettarakennus, jossa on toiminut ratsastuskoulu.

Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut lausunnossaan, että hankkeen toteuttaminen ei merkittävästi heikennä Natura 2000 -alueen niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on siihen valittu eikä edellytä erillistä luonnonsuojelulain mukaista arviointia. Espoon ympäristökeskus on edellyttänyt, että lupaehdoissa tulee esittää suunnitelma pinta- ja hulevesien käsittelystä siten, ettei toiminta aiheuta lisäkuormitusta Matalajärveen. Suunnitelma tulee toimittaa ennen toiminnan käynnistämistä Espoon ja Uudenmaan ympäristökeskuksille. Edellä mainittujen viranomaisten lausunnot on otettu huomioon lupaehdoissa.

Edellä mainittujen ehtojen täyttämisen lisäksi valituksen kohteena olevan hankkeen toimeenpano edellyttää eläinsuojelulain mukaan, että ammatinharjoittaja tekee ilmoituksen lääninhallitukselle 30 vuorokautta ennen hevosten pidon ja siihen liittyvän toiminnan varsinaista aloittamista. Ilmoituksessa on oltava tiedot muun muassa eläinlajeista ja määristä sekä käytettävistä tiloista ja laitteista. Eläinsuojelulain määräysten noudattamista ohjaa ja valvoo lääninhallitus sekä paikallisviranomaisena eläinlääkäri ja terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija. Tässä valvonnassa ja ohjauksessa varmistetaan, että toiminta mitoitetaan muun muassa ympäröivien laidunalueiden kestokyvyn mukaiseksi ja hygienia toiminnassa on korkeata luokkaa.

Matalajärveä kuormittavat suurelta osalta Kehä III:lta valuvat pintavedet, teollisuusalueen hulevedet, joiden käsittelyyn vaaditaan parannuksia lähiympäristön liike- ja teollisuusrakentamista ohjaavien jo valmisteilla olevien asemakaavojen ja asemakaavamuutosten yhteydessä.

Katselmus alueella ei ole tarpeen, koska asian käsittelyyn vaikuttavat seikat ilmenevät kirjallisesta aineistosta.

A Oy on antanut selityksen.

B ry on antanut vastaselityksen. Kun kysymyksessä on koko Uudenmaan maakunnan tärkein kansainväliset Ramsar-kriteerit täyttävä monimuotoisuus- ja Natura-kohde, on katselmuksen toimittaminen asiassa tarpeellista. Poikkeamisella vaikeutetaan yleiskaavan toteuttamista. Maa ja Vesi Oy:n tekemässä yleiskaavan vaikutuksia Laajalahden ja Espoonlahden Natura-alueisiin tarkastelevassa selvityksessä todetaan puskurivyöhykkeen olevan välttämätön linnustoarvojen säilymisessä. Poikkeamisen vaikutukset ulottuisivat välittömässä läheisyydessä olevaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen. Yhdistys on kiistänyt Ramboll Oy:n ympäristöselvityksessä esitetyn käsityksen, jonka mukaan hankkeella ei ole vaikutusta Matalajärveen sen jo valmiiksi veden laadultaan rehevän luonteen vuoksi eikä järven arvon kasvillisuudeltaan merkittävänä lintuvetenä voida katsoa kärsivän ratsastuskeskuksen rakentamisesta. Asiakirjoissa oleva selvitys osoittaa erittäin vakavia huuhtoutumisongelmia hevostarhoilta sade- ja talvikausina. Vuokrattu peltoalue laitumineen on täysin riittämätön 40 hevoselle. Matalajärvi on suurten lintujen pesimäalueena ainutlaatuinen koko Uudellamaalla. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi käyttää ulkopuolista luonnontieteellistä asiantuntemusta ratkaisua tehdessään ja saattaa asia päätöksen antamisen jälkeen Euroopan unionin komission tietoon.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Suunnittelutarveratkaisu ja poikkeamispäätös ovat voimassa kaksi vuotta tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamispäivästä lukien.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi B ry on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamispäätöksen lainmukaisuus

2.1. Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 3 momentin mukaan kunta voi oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä osoittaa suunnittelutarvealueeksi myös alueen, jolla sen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi on tarpeen suunnitella maankäyttöä.

Saman lain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta ( ehdollinen rakentamisrajoitus ). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten.

Mainitun lain 137 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntäminen 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää, että rakentaminen: 1) ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; 2) ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä; ja 3) on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

Lain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Lain 172 §:n 1 momentin mukaan poikkeaminen ei saa: 1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; 2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä 3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Pykälän 2 momentin mukaan poikkeusta ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin (553/2004) mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

2.2. Oikeudellinen arviointi

Luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetyn arvioinnin tarve

Kysymys siitä, onko puheena olevalla hankkeella yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoihin, ratkaistaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n nojalla ottaen huomioon luontodirektiivin 6 artiklan säännökset ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa todennut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan osalta, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat Natura-alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien ja hankkeiden kanssa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainitussa tuomiossaan, että kun suunnitelma tai hanke, jolla on vaikutusta kyseiseen alueeseen, ei vaaranna sen säilyttämisen tavoitteita, sitä ei voida myöskään pitää sellaisena, että se voisi vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen. Sitä vastoin silloin, kun tällainen suunnitelma tai hanke saattaa vaarantaa kyseessä olevan alueen suojelutavoitteet, sitä on välttämättä pidettävä sellaisena, että se voi vaikuttaa merkittävästi tähän alueeseen. Kyseiseen suunnitelmaan tai hankkeeseen liittyvien tulevien vaikutusten arvioinnin yhteydessä niiden merkittävyys on määritettävä erityisesti sen alueen, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee, ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa.

Luontodirektiivin sanamuodosta ja edellä mainitusta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja 66 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta tai suunnitelmaa on tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa.

B ry:n valituksessa on katsottu, että suunnittelutarveratkaisua ja poikkeamispäätöstä tehtäessä ei ole arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämin tavoin kaavassa suunnitellun maankäytön vaikutuksia Natura 2000 -verkoston kohteeseen FI0100092 Matalajärvi. Valitusta on perusteltu tältä osin hankkeen vaikutuksilla järven veden ravinteisuuteen.

Mainittu kohde on sisältynyt pinta-alaltaan 112 hehtaarin suuruisena SCI-kohteena valtioneuvoston 8.5.2002 tekemään päätökseen Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen täydentämisestä. Euroopan komissio on hyväksynyt alueen Natura 2000 -verkostoon 13.1.2005. Kohteen valintaperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit: 3150 luontaisesti runsasravinteiset järvet (67 %), 7140 vaihettumissuot ja rantasuot (23 %), 9080 metsäluhdat (4 %), 9050 lehdot (4 %) sekä seuraava luontodirektiivin liitteen II laji: 1963 hentonäkinruoho Najas tenuissima .

Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätökseen liitetyn ehdon 5) mukaan alueen hule- ja pintavedet tulee käsitellä siten, ettei toiminta aiheuta kuormitusta Matalajärveen. Suunnitelma tulee lähettää lausunnolle Espoon ja Uudenmaan ympäristökeskuksille. Ehdon 8) mukaan ratsastuskeskus tulee rakentaa nykyisten ympäristönsuojeluvaatimusten mukaisesti. Hevosten laiduntaminen ei saa aiheuttaa kuormitusta Matalajärveen.

Rakennuspaikkana oleva määräala sijaitsee lähimmillään noin 100 metrin etäisyydellä mainitun kohteen reunasta ja 200 metrin etäisyydellä Matalajärven vesialueesta. Rakennusten ja kohteen välinen etäisyys on 200 metriä ja rakennusten ja vesialueen välinen etäisyys noin 300 metriä.

Matalajärven tilaa koskevista selvityksistä (Matalajärvi, kunnostussuunnitelma, Natura-arviointi, Jack Barkman 1.5.2005; Matalajärven kuormitusselvitys, Tuomo Karvonen, Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1/2007) ilmenee, että Matalajärven vesipinta-ala on nykyisin noin 70 hehtaaria ja keskisyvyys on noin yksi metri. Matalajärven valuma-alue on kooltaan 487 hehtaaria. Järven laatua heikentäviksi on katsottu ensinnäkin pelloilta ja golfkentältä puroja pitkin tulevat laskuvedet. Lisäksi heikentävänä tekijänä on pidetty Kehä III:n hulevesiä, jotka joutuvat laskupurojen kautta Matalajärveen. Myös Koskelon teollisuusalueen sadevesien on katsottu joutuvan viemärin kautta Matalajärveen laskeviin puroihin. Maatalous on todettu järven suurimmaksi yksittäiseksi kuormittajaksi (42 % fosforin ja 30 % typen osalta) ja golfkenttä toiseksi suurimmaksi kuormittajaksi (29 % fosforin osalta). Maatalouden kuormitusvaikutus johtuu käytettävistä lannoitteista. Laidunnuksen tai eläintenpidon kuormitusvaikutusta ei ole erikseen arvioitu. Se ei kuitenkaan ole todennäköisesti merkittävä, koska laidunmaita valuma-alueesta on vain 1,27 % peltojen osuuden ollessa 18,07 %.

Hankesuunnitelman mukaan ratsastuskenttä salaojitetaan ja rakennetaan neljällä kerroksella. Salaojavedet kootaan lammikkoihin, joista ne käytetään kesäaikana. Ratsastusmaneesi ja hevostalli liitetään vesijohtoverkostoon. Tallissa ja maneesissa kertyvä lanta kompostoidaan. Hakemukseen liitetyn ympäristöselvityksen mukaan päästöt ovat pienemmät kuin nykyisestä toiminnasta aiheutuvat päästöt. Hanketta varten laaditussa ympäristöselvityksessä Matalajärven luonnonarvoihin kohdistuvaa heikentävää vaikutusta ei ole arvioitu olevan. Uudenmaan ympäristökeskus on 20.6.2005 hankkeesta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointi ole tarpeen.

Edellä lausutuin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hankkeesta todennäköisesti aiheudu Natura 2000 -verkoston kohteen Matalajärvi valintaperusteina olleisiin luonnonarvoihin kohdistuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointi- ja lausuntomenettely ei siten ole ollut tarpeen ennen suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamispäätöksen tekemistä.

Suunnittelutarveratkaisun tarve ja menettely poikkeamispäätöstä tehtäessä

Espoon rakennusjärjestyksen 23 §:n mukaan Espoon asemakaavoittamattomat alueet ovat kokonaisuudessaan suunnittelutarvealuetta. Näin ollen rakennuslupa voidaan myöntää vain maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä säädettyjen erityisten edellytysten täyttyessä.

Espoon pohjoisosien yleiskaavan (osa I) julkisten palvelujen ja hallinnon alueen (PY) aluevarausmerkintään ei liity yleiskaavamääräyksiä. Kaavassa alueelle osoitetusta käyttötarkoitusta koskevasta merkinnästä aiheutuu vain maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettu ehdollinen rakentamisrajoitus.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin nojalla kysymys siitä, muodostuuko yleiskaavasta johtuva ehdollinen rakentamisrajoitus rakennusluvan myöntämisen esteeksi, on ratkaistava ensi vaiheessa rakennusluvan myöntävässä viranomaisessa rakennuslupa-asiaa ratkaistaessa. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädetty poikkeus rakentamisrajoituksesta voidaan myöntää vasta, kun yleiskaavan on rakennuslupamenettelyssä todettu muodostuvan rakennusluvan myöntämisen esteeksi.

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta on valituksenalaisella päätöksellään katsonut, että maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä säädetyt erityiset edellytykset rakennusluvan myöntämiseen suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, ovat olemassa. Kaupunkisuunnittelulautakunta on tässä yhteydessä voinut, todettuaan, että maankäyttö- ja rakennuslain 171 ja 172 §:ssä säädetyt edellytykset myöntää poikkeus myös yleiskaavan sisältämästä rakentamisrajoituksesta ovat olemassa, myöntää samalla päätöksellä myös poikkeuksen yleiskaavasta, vaikka poikkeamisen tarvetta ei olekaan selvitetty edeltä käsin rakennuslupaviranomaisessa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Myönteisen suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamispäätöksen tekemisen edellytykset

Rakennuspaikka sijaitsee Espoon ympäristölautakunnan julkaisussa 1/2003 "Espoon perinneympäristöt" mainitun kohteen 28 "Matalajärven eteläpuolinen laidun" alueella. Kohteen pinta-ala on 0,8 hehtaaria ja se edustaa niittyjä ja rantaniittyjä. Aluekuvauksessa todetaan: "Matalajärven eteläpuolella on vielä hieman jäljellä rantalaidunta. Kapea tuoreen niityn kaista kulkee sähkölinjaa seuraillen kosteamman rantaniityn ja pellon välissä. Alue on jaettu kahteen hevoslaitumeen." Julkaisussa on annettu seuraava hoitosuositus: "Hevoslaidunnus on hyvää hoitoa alueelle. Pensaat ja puun taimet kannattaa aika ajoin raivata alueelta. Laidunta voisi laajentaa kosteammalle rantaniitylle päin."

Ratsastuskeskus sijoittuu alueelle, jolla on vanhastaan sijainnut ratsastustalli. Hankkeella ei näin ollen muuteta alueen käyttötarkoitusta. Suunniteltu toiminta soveltuu alueen muiden toimintojen yhteyteen. Espoon kaupunki on ilmoittanut, ettei sillä ole kaavoitussuunnitelmia, joiden toteuttamista hanke vaikeuttaisi. Ratsastuskeskuksen sijoittaminen alueelle ja siihen liittyvä laidunnus edistää alueella olevan perinnemaiseman säilymistä.

Espoon pohjoisosien yleiskaavan (osa I) kaavaselostuksen liitteen 4 mukaan nyt kysymyksessä oleva PY-alue on varattu keskiasteen koulun tarpeisiin. Alueella toimii nykyisin oppilaitos, jossa annettavan opetuksen yhteyteen eläintenpito soveltuu. Hankkeen toteuttaminen ei siten aiheuta haittaa yleiskaavan toteuttamiselle.

Näillä ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentissa, 171 §:n 1 momentissa ja 172 §:n 1 momentissa mainitut edellytykset myönteisen suunnittelutarveratkaisun tekemiseen ja poikkeamiseen ovat olleet olemassa. Tämän vuoksi ja kun otetaan myös huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamispäätöksen voimassaoloaikaa on kuitenkin pidennettävä.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B ry:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Leo Kaasinen.