25.4.2008

Asian aikaisempi käsittely

Rekisteröity yhdistys on 8.11.2006 päivätyllä hakemuksellaan hakenut Etelä-Suomen lääninhallitukselta lupaa rahankeräyksen toimeenpanemiseen 1.1.2007-31.12.2008 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella.

Yhdistys on perustellut hakemustaan seuraavasti: Yhdistys tarjoaa monipuolisia palveluja syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen. Palvelut ovat pääsääntöisesti maksuttomia. Syöpätauteihin liittyvää tiedotusta yleisölle tehdään monin eri tavoin. Yhdistys tukee alueellaan syöpätauteihin liittyvää tutkimustyötä ja tekee sitä myös itse. Toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla, palveluiden myynnillä sekä mahdollisesti saatavilla lahjoituksilla ja testamenttituotoilla. Lisäksi tarvitaan omaa varainhankintaa.

Keräystavat, arvioidut tuotot ja arvoidut kustannukset ovat yhdistyksen mukaan seuraavat:

Keräystavat - Arvioidut tuotot - Arvioidut kustannukset Lipaskeräykset - 15 000 euroa - 1 000 euroa
Tukimaksujen pyyntö yhdistyksen jäseniltä - 35 000 euroa - 6 000 euroa
Taksvärkkien pyyntö kouluille - 5 000 euroa - 250 euroa
Lahjoituspyynnöt yhdistyksen internetsivuilla - 5 000 euroa - 100 euroa

Etelä-Suomen lääninhallitus on 15.12.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt yhdistykselle luvan rahankeräyksen toimeenpanemiseen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 1.1.2007-31.12.2008. Keräystapoina ovat tällöin lipaskeräys käyttäen kahtakymmentä keräyslipasta, alueen kouluissa suoritettava niin kutsuttu taksvärkki ja vetoaminen yhdistyksen jäseniin rahalahjoitusten saamiseksi.

Lääninhallitus on hylännyt yhdistyksen hakemuksen siltä osin kuin keräystapana olisi keräys internetsivuja käyttäen, koska toimeenpanoalueena oli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.

Yhdistys on valittanut lääninhallituksen päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että sille myönnetään lupa kerätä varoja myös internetsivujen avulla.

Valituksen perustelujen mukaan yhdistysten varainhankinta on vaikeutunut monesta syystä. Yhdistykset ovat joutuneet uudistamaan tiedottamistapojaan nyky-yhteiskunnan ja nykyihmisten tarpeita vastaaviksi. Informaation jakamisväylänä internet on osoittautunut nopeaksi, tehokkaaksi ja taloudelliseksi. Se on yleisesti käytetty tiedotuskanava ei vain valtakunnallisissa vaan myös pienissä paikallisissa yhdistyksissä. Yleisöä ja yhdistyksen jäseniä ohjataan hakemaan tietoa yhdistyksen internetsivuilta, joille kaikenlainen yhdistystä koskeva tieto, varainhankintaa koskeva tieto mukaan lukien, pyritään kokoamaan.

Yhdistyksen tarkoituksena ei ole esittää lahjoituspyyntöjä muualla kuin toiminta-alueellaan. Se, että yhdistyksen internetsivut ovat käytettävissä eri puolilla maailmaa, ei voi estää yhdistystä käyttämästä sivujaan myös lahjoitusten pyyntöön. Rahankeräyslakia sovellettaessa tämän päivän yhteiskunnassa pitäisi ottaa huomioon internetiin liittyvät erityispiirteet eikä sulkea sitä alueellisten yhdistysten käyttämismahdollisuuksien ulkopuolelle vain teknisten seikkojen vuoksi, joihin yhdistykset eivät voi vaikuttaa.

Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan yhdistyksiä on samanlaisissa asioissa kohdeltava samalla tavalla. Näin ollen kaikille yhdistyksille pitäisi sallia saman välineen eli internetin käyttö samalla tavalla yhdistyksen säännöissä todettujen päämäärien saavuttamiseksi. Etelä-Suomen lääninhallituksen päätös loukkaa myös perustuslaissa turvattua yhdenvertaisuusperiaatetta.

Etelä-Suomen lääninhallitus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut muun ohessa, että lääninhallituksessa voimassa olevan rahankeräyslupakäytännön mukaan rahankeräysvetoomuksen esittäminen internetinsivustoilla edellyttää valtakunnallista lupaa.

Tämä käytäntö juontaa juurensa jo sisäasiainministeriön yhteydessä vuoden 2001 loppuun toimineelta rahankeräys- ja tavara-arpajaislautakunnalta, jonka lausunto lääninhallitusten oli aiemmin hankittava kaikista laajuudeltaan valtakunnallisia ja valtakunnallisiin verrattavia rahakeräyksiä koskevista hakemuksista.

Lääninuudistuksen jälkeen valtakunnallisiin verrattavina rahankeräyksinä oli pidettävä keräyksiä, jotka toimeenpannaan vähintään kahden eri läänin alueella. Lääninhallitus on tältä osin viitannut sisäasiainministeriön päätökseen nro 621/97.

Jos lautakunta katsoi, että valtakunnallista lupaa ei voitu antaa, vaan lupa tuli lautakunnan lausunnon mukaan antaa suppeammalle alueelle, lautakunta samalla totesi, ettei keräystä voitu suorittaa internetin välityksellä.

Heinäkuun alusta 2006 voimaan tullut uusi rahankeräyslaki (255/2006) ei ole tuonut asiaan tuolta osin mitään muutosta.

Rahankeräyksen toimeenpano internetsivuston välityksellä vaatii aina valtakunnallisen rahankeräysluvan, koska avoimessa verkossa tapahtuva kansalaisiin vetoaminen täyttää rahankeräyslain 3 §:n määritelmäsäännöksen.

Vetoaminen yhdistyksen internetsivuilla kohdistuu aina ennalta määrittelemättömään ja rajaamattomaan ihmisjoukkoon koko maassa ja jopa ulkomailla. Sisäasiainministeriö ei ole antanut asiaan uutta ohjeistusta, joten Etelä-Suomen lääninhallitus on noudattanut edellä mainittua lupakäytäntöä myös vuoden 2001 jälkeen.

Rahankeräyslain 4 §:ää koskevien hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan yleisöön vetoamisella tarkoitetaan suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen.

Yleisöön vetoamisen käsite on ehdotettu määriteltäväksi siten, että käsitettä ei sidottaisi mihinkään tiettyihin viestintämuotoihin tai viestintätapoihin eli laki olisi täysin välineneutraali.

Vakiintuneen rahankeräyslupakäytännön mukaan paikalliseksi katsottavalle yhdistykselle ei voida myöntää valtakunnallista rahankeräyslupaa.

Keräystavaksi ei tämän vuoksi voida luvassa hyväksyä yleisöön vetoamista internetsivustoilla kuten ei myöskään valtakunnallisessa lehdistössä tai valtakunnallisilla radio- ja televisiokanavilla.

Yhdistys on Etelä-Suomen lääninhallituksen lausunnon johdosta antanut vastaselityksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhdistyksen edellä mainitusta lääninhallituksen päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti.

Sovelletut oikeusohjeet

Rahankeräyslain 3 §:n 1 momentin mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa.

Saman lain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan yleisöön vetoamisella tarkoitetaan suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen.

Saman lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yleisöllä tarkoitetaan ennalta rajoittamatonta ja määrittelemätöntä joukkoa henkilöitä.

Saman lain 11 §:n 3 momentin mukaan Etelä-Suomen lääninhallitus antaa rahankeräysluvan yhden kihlakunnan aluetta laajemmalla alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen.

Saman lain 13 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan hakemus voidaan hylätä, jos haetun keräysalueen sekä yhteisön tai säätiön harjoittaman toiminnan ja toiminta-alueen välillä on ilmeinen epäsuhta.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle rahankeräyslaiksi (HE 102/2005) sen yksityiskohtaisissa perusteluissa määritellään yleisöön vetoaminen siten, että yleisöön vetoamisella tarkoitetaan suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen. Yleisöön vetoamisen käsite ehdotetaan määriteltäväksi siten, että käsitettä ei sidottaisi mihinkään tiettyihin viestintämuotoihin tai viestintätapoihin eli laki olisi täysin välineneutraali. Spontaani, lahjoittajan omasta aloitteesta ja ilman lahjoituksen saajan pyyntöä tai kehotusta toteutettu lahjoitus yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen tai muuhun tarkoitukseen ei olisi rahankeräyslaissa tarkoitettua rahankeräystä.

Yhdistyksen toiminnasta esitetty selvitys

Yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen kotipaikka on Tampereen kaupunki. Yhdistyksen toiminta-alue käsittää Tampereen keskussairaalapiirin kuntainliiton alueen. Yhdistyksen tarkoituksena on toiminta-alueellaan työskennellä syöpäsairauksien ehkäisemiseksi ja näiden sairauksien seuraamusten vähentämiseksi ja torjumiseksi. Toteuttaakseen tarkoituksensa yhdistys voi ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja sekä panna toimeen varainkeräyksiä, arpajaisia ja myyjäisiä saatuaan siihen asianomaisen viranomaisen luvan.

Yhdistyksen vuoden 2005 toimintakertomuksen mukaan yhdistyksellä oli ainaisjäseniä 6 376 ja vuosijäseniä 23 502. Yhdistyksessä oli jäsenenä yhdeksän Pirkanmaan kuntaa ja eräitä pirkanmaalaisia yhdistyksiä.

Riitakysymys

Asiassa on riidatonta, että yhdistyksen toiminta käsittää ainoastaan Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen. Rahankeräyslupaa on haettu ja lupa on myönnetty vain Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueelle. Riitakysymyksenä on, voiko rahankeräystapana tällaisessa ei-valtakunnallisessa rahankeräyksessä, ottaen huomioon perustuslain 6 §:n 1momentin yhdenvertaisuusvaatimus, olla hakemuksessa tarkoitettu lahjoituspyyntö yhdistyksen www.sivuilla. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan yhdistys on hakenut nimenomaan rahankeräyslain 3 ja 4 §:n mukaista rahankeräyslupaa eikä ainoastaan lupaa tiedottaa keräyksestä yhdistyksen kotisivuilla.

Hallinto-oikeuden johtopäätös

Etelä-Suomen lääninhallituksen internetissä esitettävää rahankeräysvetoomusta koskeva lupakäytäntö juontaa juurensa sisäasiainministeriön päätöksestä 621/1997 ja sisäasianministeriön yhteydessä vuoden 2001 loppuun saakka toimineen rahankeräys- ja arpajaislautakunnan tulkinnasta. Ohjeistusta on informaatioyhteiskunnan nopeasta kehittymisestä huolimatta noudatettu myös voimassa olevan rahankeräyslain nojalla toimeenpantavissa keräyksissä. Internet-sivustolla oleva vetoomus täyttää rahankeräyslain 3 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen rahankeräyksen määritelmän. Internetin välityksellä tapahtuvaa rahankeräystä ei voida valituksessa väitetyllä tavalla rajata koskemaan ainoastaan tiettyä aluetta siten, ettei yhdistyksen harjoittaman toiminnan ja toiminta-alueen välille syntyisi rahankeräyslain 13 §:n 2 momentin 1kohdassa tarkoitettua epäsuhtaa. Näin ollen lääninhallituksella on harkintavaltansa nojalla ollut perusteet hylätä hakemus internetkeräystä koskevalta osalta. Lääninhallitus ei ole käyttänyt harkintavaltaansa väärin.

Koska hylkäysperuste perustuu rahankeräyslain nimenomaiseen säännökseen, lääninhallituksen päätöksellä ei ole myöskään perusteettomasti asetettu yhdistystä eriarvoiseen asemaan niiden yhteisöjen kanssa, joiden toiminta-alueena on koko maa. Päätös ei siten ole myöskään perustuslain 6 §:n 1 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Yhdistyksen varainhankinnan vaikeutuminen, listakeräyksistä luopuminen, kerääjien puute tai muut vastaavat yhdistyksestä tai sen toiminnasta johtuvat syyt eivät ole sellaisia, joiden perusteella tulisi myöntää rahankeräyslupa valtakunnallisena tai alueellisen keräysluvan yhteydessä lupa vedota yleisöön internet-sivustoilla.

Tämä päätös ei estä yhdistystä tiedottamasta käynnissä olevasta rahankeräyksestä internet-sivuillaan samalla tavalla kuin yhdistys informoi muustakin toiminnastaan. Ilmoitus on kuitenkin muotoiltava siten, ettei sitä voida katsoa aktiiviseksi vetoamiseksi antaa rahaa keräykseen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhdistys on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen lääninhallituksen päätökset kumotaan siltä osin kuin keräystavaksi ei ole hyväksytty internetkeräystä ja että yhdistykselle myönnetään lupa kerätä varoja esittämällä lahjoituspyyntöjä myös internetissä.

Hallinto-oikeudella ei ole ollut riittävää tietoa yhdistyksen toiminnan laajuudesta eikä laadusta. Yhdistyksen toiminnan laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon syöpäjärjestöjen koko järjestökenttä. Suomen Syöpäyhdistys ry ja sen 12 alueellista jäsenjärjestöä ja neljä valtakunnallista potilasjärjestöä muodostavat valtakunnallisen toiminnallisen kokonaisuuden yhteisine tavoitteineen. Useisiin valtakunnallisiin potilas- ja kansanterveysjärjestöihin verrattuna Suomen Syöpäyhdistyksen alueelliset jäsenjärjestöt, joista yhdistys on yksi, ovat jäsenmäärältään ja toiminnaltaan huomattavan suuria. Suuri jäsenmäärä ei johdu pelkästään syöpätautien yleisyydestä, vaan merkittävä vaikutus jäsenmäärään on myös syöpäjärjestöjen toiminnan monipuolisuudella ja vaikuttavuudella.

Rahankeräyslain 13 §:n 2 momentin säännöksien soveltuvuutta harkittaessa olisi otettava huomioon erityisesti yhdistyksen toiminta syöpätautien tutkimuksen ja opetuksen alueella. Tällainen toiminta ei ole tavanomaista paikallisissa yhdistyksissä. Yhdistys ry on edistänyt syöpätauteihin liittyvää tiedettä muun muassa lahjoittamalla Tampereen yliopistolle 15 vuoden ajaksi osa-aikaisen syöpätautien epidemiologian professuurin ja osallistumalla tuolle yliopistolle lahjoitettuun Suomen ensimmäiseen palliatiivisen lääketieteen professuurin lahjoitukseen ensimmäiset viisi vuotta 50 prosentin rahoitusosuudella ja seuraavat viisi vuotta 25 prosentin rahoitusosuudella. Lisäksi yhdistys harjoittaa omaa tieteellistä tutkimustoimintaa olemalla mukana myös kansainvälisissä lääketutkimuksissa. Yhdistyksen tutkimustoiminta on rahoitettu yhdistyksen omista varoista lukuun ottamatta yhtä tutkimusta, johon osa kustannuksista saadaan englantilaiselta syöpätutkimusta harjoittavalta säätiöltä.

Yhdistyksen toiminnan, vaikkakin sitä harjoitetaan pääasiassa Tampereella olevasta kiinteästä toimipaikasta käsin ja vain Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella, vaikutukset ulottuvat esimerkiksi otetun tutkimustoiminnankin osalta tutkimuksen tulosten ja yliopistoopetuksen välityksellä koko valtakuntaan ja jopa sen rajojen ulkopuolelle. Myös palveluiden käyttäjiksi, kuten esimerkiksi tutkimuspotilaiksi, hakeutuu asiakkaita toiminta-aluetta laajemmalta alueelta. Tämän vuoksi yhdistyksen toiminta on siinä määrin laaja-alaista ja toimialueesta huolimatta niin vaikuttavaa, ettei varainkeräyksen harjoittaminen internetissä täyttäisi rahankeräyslain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmeisen epäsuhdan vaatimusta.

Sisäasiainministeriön yhteydessä olleen rahankeräys- ja tavara-arpajaislautakunnan kannanottoa vuodelta 1997 keräyksen suorittamisesta internetin välityksellä ei enää voi pitää voimassa olevana oikeusohjeena. Ohje on perustunut 1.7.2006 lukien kumottuun rahankeräyslakiin (590/1980), joten siihen ei enää voi vedota nyt voimassa olevaa rahankeräyslakia sovellettaessa. Kuten hallinto-oikeuskin päätöksensä perusteluissa myöntää, yhteiskunnallinen todellisuus informaatiotekniikan kehittyessä on oleellisesti toinen kuin jo toimintansa lopettaneen rahankeräys- ja arpajaislautakunnan tehdessä tulkintansa internetin käytöstä rahankeräyksessä vuonna 1997. Tämä olisi otettava huomioon voimassa olevaa lakia sovellettaessa.

Etelä-Suomen lääninhallitus on lausuntonaan viitannut päätöksensä perusteluihin ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon.

Yhdistykselle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen lääninhallituksen päätökset ja palauttaa asian Etelä-Suomen lääninhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Rahankeräyslain (255/2006) tarkoituksena on lain 1 §:n mukaan mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä. Tätä lakia sovelletaan lain 2 §:n 1 momentin mukaan rahankeräysten toimeenpanemiseen.

Rahankeräyksellä tarkoitetaan lain 3 §:n 1 momentin mukaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Yleisöön vetoamisella tarkoitetaan lain 4 §:n 3 kohdan mukaan suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen.

Hallituksen esityksessä rahankeräyslaiksi sekä laeiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain ja rikoslain muuttamisesta (HE 102/2005) rahankeräyslain 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohessa, että ehdotetun lain 4 §:n 3 kohdassa määriteltäisiin, mitä yleisöön vetoamisella tarkoitetaan. Tuo käsite ehdotetaan määriteltäväksi siten, että sitä ei sidottaisi mihinkään tiettyihin viestintämuotoihin tai viestintätapoihin, eli laki olisi täysin välineneutraali.

Hallintovaliokunta ei ole mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (HaVM 25/2005 vp) puuttunut käsitteen sisältöön välineen neutraalisuutta koskevalta osalta.

Rahankeräys saadaan lain 5 §:n 1 momentin mukaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla( rahankeräyslupa ). Rahankeräyslupa voidaan lain 7 §:n 1 momentin mukaan antaa Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolla on yksinomaan yleishyödyllinen tarkoitus.

Rahankeräyksen toimeenpanopaikan kihlakunnan poliisilaitos antaa lain 11 §:n 1 momentin mukaan rahankeräysluvan yhden kihlakunnan alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen. Etelä-Suomen lääninhallitus antaa lain 11 §:n 3 momentin mukaan rahankeräysluvan yhden kihlakunnan aluetta laajemmalla alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen.

Hakemus rahankeräyksen toimeenpanemiseksi voidaan lain 13 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan hylätä, jos haetun keräysalueen sekä yhteisön tai säätiön harjoittaman toiminnan ja toiminta-alueen välillä on ilmeinen epäsuhta.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on rahankeräyslain 13 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että käytännössä tämä ilmeinen epäsuhta tarkoittaisi esimerkiksi tilannetta, jossa pelkästään yhden kihlakunnan alueella toimintaansa harjoittava pieni ja paikallisesti toimiva yhdistys hakisi rahankeräyslupaa koko maan alueelle.

Yhdistyksen säännöt ja toiminta

Yhdistyksen sääntöjen 1 §:n mukaan yhdistyksen kotipaikka on Tampereen kaupunki. Yhdistys on Suomen Syöpäyhdistys ry:n jäsen, ja sen toiminta-alue käsittää Tampereen Keskussairaalapiirin kuntainliiton alueen, nyttemmin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen.

Yhdistyksen tarkoituksena on sen sääntöjen 2 §:n mukaan toiminta-alueellaan työskennellä syöpäsairauksien ehkäisemiseksi ja näiden sairauksien seuraamusten vähentämiseksi ja torjumiseksi. Tarkoituksen toteuttamiseksi yhdistys yhteistoiminnassa keskusyhdistyksen kanssa harjoittaa valistus- ja muuta syöpäsairauksia ennaltaehkäisevää työtä, hankkii ja ylläpitää syöpää sairastavien hoitamiseen ja heidän tutkimiseen tarvittavia laitoksia ja välineitä sekä avustaa varattomia ja vähävaraisia syöpäpotilaita. Yhdistys tukee myös kasvaintentutkimustyötä. Toteuttaakseen tarkoituksensa yhdistys voi ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja sekä panna toimeen varainkeräyksiä, arpajaisia ja myyjäisiä saatuaan siihen asianomaisen luvan.

Yhdistyksen vuoden 2006 toimintakertomuksen mukaan sen jäsenmäärä toimintavuoden 2006 lopussa oli 23 322. Yhdistyksen jäseninä oli kahdeksan Pirkanmaan kuntaa: Längelmäki, Orivesi, Suodenniemi, Tampere, Toijala, Urjala, Vesilahti ja Virrat. Yhdistyksellä oli toimintavuonna syövän ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen toteamiseen liittyvää toimintaa, vastaanottotoimintaa, syöpäpotilaiden kuntoutusta, opetusta ja koulutusta, professuurilahjoituksia Tampereen yliopistolle ja tutkimustoimintaa. Tilikauden tulos oli toimintakertomuksen mukaan 67 467 euroa alijäämäinen, ja taseen loppusumma oli 3 622 666,88 euroa.

Oikeudellinen arviointi

Arvioitaessa keräysluvan edellytyksiä nyt kysymyksessä olevalta osalta on kiinnitettävä huomiota siihen, onko toisaalta haetun keräysalueen ja toisaalta yhdistyksen toiminnan ja toiminta-alueen välillä rahankeräyslain 13 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoittama ilmeinen epäsuhta. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, minkä osuuden internetin avulla tapahtuva keräys ennakolta arvioiden muodostaa koko keräyskokonaisuudesta ja mitä seurauksia keräysluvan myöntämisestä tai epäämisestä muutoin olisi.

Yhdistyksen jättämän keräyssuunnitelman mukaan kerättäväksi aiottu rahamäärä on kulujen vähentämisen jälkeen 52 650 euroa, josta internetkeräyksen osuus olisi 4 900 euroa. Osittainkin internetin avulla tapahtuva keräys mahdollistaa sinänsä sen, että keräys kohdistuu muuallekin kuin yhdistyksen sääntöjen mukaiselle toiminta-alueelle. Toisaalta keräysluvan epääminen internetin osalta aiheuttaisi sen, ettei keräystä voitaisi tällä menetelmällä kohdistaa edes tuolle toiminta-alueelle. Kun otetaan huomioon yhdistyksen toiminnan laajuudesta saatu selvitys ja internetkeräyksen arvioidun tuoton osuus keräyksen koko arvioidusta tuotosta sekä yhdistykselle turvattava mahdollisuus kohdistaa keräys välineneutraalisti yhdistyksen omalle toiminta-alueelle, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettua ilmeistä epäsuhtaa synny.

Edellä mainitulla perusteella Etelä-Suomen lääninhallituksen ei olisi tullut hylätä yhdistyksen hakemusta eikä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden hylätä yhdistyksen lääninhallituksen päätöksestä tekemää valitusta. Näin ollen hallinto-oikeuden ja lääninhallituksen päätökset on kumottava ja asia palautettava lääninhallitukselle hakemuksen mukaisen luvan myöntämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Ilkka Pere, Jukka Mattila ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.