18.3.2008

Asian aikaisempi käsittely

Verovirasto on 31.3.2006 antamallaan päätöksellä hylännyt A Oy:n oikaisuvaatimuksen, jossa oli vaadittu ajalta 1.11.2002-31.12.2002 liikaa suoritettujen työnantajan sosiaaliturvamaksujen 15 000 euron ja ajalta 1.1.2003-31.12.2003 liikaa suoritettujen työnantajan sosiaaliturvamaksujen 119 000 euron palauttamista.

A Oy on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että veroviraston päätös kumotaan ja yhtiölle palautetaan sen liikaa suorittamat työnantajan sosiaaliturvamaksut. Yhtiö on syntynyt B Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukaisessa jakautumisessa, jossa yhtiön kaikki varat ja velat ovat siirtyneet selvitysmenettelyttä kahdelle perustettavalle osakeyhtiölle, uudelle A Oy:lle ja X Oy:lle. Jakautuminen on merkitty kaupparekisteriin 31.10.2002. Jakautuneen B Oy:n osakkeenomistajat ovat saaneet entisen omistuksensa mukaisessa suhteessa vastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakkeita siten, että kutakin jakautuneen B Oy:n 84,09 euron nimellisarvoista osaketta vastaan annettiin 82 A Oy:n yhden euron nimellisarvoista osaketta ja kolme X Oy:n yhden euron nimellisarvoista osaketta. Uusi perustettu A Oy on osittain jatkanut B Oy:n liiketoimintaa. Koska kyseessä on kuitenkin uusi yritys olisi työnantajan sosiaaliturvamaksua tullut maksaa alimman maksuluokan mukaan. A Oy on maksanut työnantajan sosiaaliturvamaksua III maksuluokan mukaan. Näin ollen yhtiö on maksanut työnantajan sosiaaliturvamaksua aiheettomasti liikaa.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön veroviraston oikaisupäätöksestä tekemän valituksen. Perusteluinaan hallinto-oikeus on viitattuaan edempänä selostettavaan työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun asetuksen 1 §:n 2 momentin säännökseen lausunut:

B Oy:n hallituksen 25.4.2002 hyväksymän jakautumissuunnitelman mukaan yhtiö on jakautunut selvitysmenettelyttä osakeyhtiölain 14 a luvun mukaisesti siten, että jakautuvan yhtiön varat ja velat on siirretty kahdelle perustettavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö on purkautunut. Jakautuminen on merkitty kaupparekisteriin 31.10.2002. B Oy:n osakkaille on annettu jakautumisvastikkeena entisen osakeomistuksen suhteessa A Oy:n ja X Oy:n osakkeita siten, että kutakin B Oy:n 84,09 euron nimellisarvoista osaketta vastaan on annettu 82 A Oy:n yhden euron nimellisarvoista osaketta ja 3 X Oy:n yhden euron nimellisarvoista osaketta. Jakautumissuunnitelman mukaan vastaanottavien yhtiöiden omistusrakenne on vastannut jakautumisen jälkeen täysin jakautuvan B Oy:n omistusrakennetta jakautumishetkellä.

Jakautuvan B Oy:n omistamat kiinteistöt ja maanvuokraoikeudet rakennuksineen sekä jakautumissopimuksen liitteestä ilmenevät osakkeet, velat ja vastuut ovat siirtyneet X Oy:lle. A Oy:lle ovat siirtyneet kaikki muut jakautuvan yhtiön varat, velat ja vastuut. Jakautumissuunnitelman mukaan jakautumisen tarkoituksena on ollut eriyttää B-konsernin varsinainen ydinliiketoiminta ja sijoitustoiminta. Pyrkimyksenä on ollut mahdollistaa erityisesti avainhenkilöiden sitouttaminen keskittämällä yhtiön ydinliiketoimintaa omaan yhtiöönsä. Uusi A Oy keskittyisi jakautuvan yhtiön ydinliiketoiminta-alueelle eli sahaustoimintaan ja puunhankintaan. X Oy:lle on siirtynyt yhtiön koko kiinteistö- ja metsäomistus rakennuksineen sekä pääosa yhtiön osakeomistuksesta. Jakautuvan yhtiön henkilökunta on siirtynyt A Oy:n palvelukseen vanhoina työntekijöinä.

A Oy jakautumisessa vastaanottavana yhtiönä on jatkanut purkautuneen toiminimeltään saman osakeyhtiön koko ydinliiketoimintaa eli sahaustoimintaa ja puunhankintaa samalla henkilökunnalla. Yhtiöiden omistusrakenne ei ole muuttunut. Jakautumisen tarkoituksena on ollut konsernin varsinaisen liiketoiminnan ja sijoitustoiminnan eriyttäminen eikä sen varsinaisessa liiketoiminnassa ja toimintaolosuhteissa siten ole tapahtunut kysymyksessä olevan yritysjärjestelyn johdosta olennaisia muutoksia. A Oy:tä vastaanottavana yhtiönä ei siten ole pidettävä sellaisena uutena työnantajana, jonka työnantajan sosiaaliturvamaksu määräytyy edellä mainitun asetuksen mukaisen alimman prosenttimäärän mukaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja veroviraston päätökset kumotaan. Yhtiö on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukaisessa jakautumisessa syntynyt uusi yhtiö, joka saa maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksua alimman I maksuluokan mukaan. Kun yhtiö on maksanut työnantajan sosiaaliturvamaksua III maksuluokan mukaan, on yhtiölle palautettava sen liikaa ajalta 1.11.2002-31.12.2002 ja 1.1.2003-31.12.2003 maksamat työnantajan sosiaaliturvamaksut.

Veroasiamies on antanut vastineen ja yhtiö vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun asetuksen 1 §:n 2 momentin (1341/2001) mukaan yksityisen työnantajan maksuluokka määräytyy kalenterivuotta toiseksi edeltävältä verovuodelta toimitettua verotusta varten annetussa veroilmoituksessa ilmoitettujen kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenosta tehtyjen säännönmukaisten poistojen ja samana verovuonna maksettujen palkkojen perusteella. Jos kyseiseltä verovuodelta ei ole toimitettu verotusta, käytetään sitä edeltävältä verovuodelta toimitetun verotuksen tietoja. Työnantajan sosiaaliturvamaksun II maksuluokkaan kuuluu liiketoimintaa harjoittava yksityinen työnantaja, joka on velvollinen suorittamaan valtiolle tuloveroa, sekä tuloverolain (1535/1992) 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu liiketoimintaa harjoittava elinkeinoyhtymä, jos poistojen määrä on yli 50 500 euroa sekä vähintään 10 ja enintään 30 prosenttia maksetuista palkoista. Liiketoimintaa harjoittava työnantaja ja elinkeinoyhtymä kuuluvat III maksuluokkaan, jos poistojen määrä on yli 50 500 euroa ja yli 30 prosenttia maksetuista palkoista. Muut yksityiset työnantajat kuuluvat I maksuluokkaan.

A Oy on perustettu vanhan B Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukaisessa jakautumisessa. Jakautumisessa B Oy:n kaikki varat ja velat ovat siirtyneet selvitysmenettelyttä kahdelle perustettavalle osakeyhtiölle, valittajayhtiö A Oy:lle ja X Oy:lle. X Oy:lle ovat siirtyneet B Oy:n omistamat kiinteistöt ja maanvuokraoikeudet rakennuksineen sekä jakautumissopimuksen liitteestä ilmenevät osakkeet, velat ja vastuut. A Oy:lle ovat siirtyneet kaikki muut jakautuvan yhtiön varat, velat ja vastuut. Jakautuminen on merkitty kaupparekisteriin 31.10.2002 ja A Oy on aloittanut 1.11.2002 puunhankinta- ja sahaustoimintansa.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukaisessa jakautumisessa liiketoiminta ja sen myötä käyttöomaisuus ja työntekijät voivat siirtyä uusiin yhtiöihin eri tavoin. A Oy on yhtiöoikeudellisesti uusi 31.10.2002 perustettu osakeyhtiö. Sitä, onko joku toimintaa jatkavista yhtiöistä sosiaaliturvamaksun määräytymisperusteiden kannalta vanha, ei ole tässä tilanteessa arvioitava sen perusteella, kuinka olennainen osa vanhan yhtiön toiminnasta jatkajalle on siirtynyt. Näistä syistä on perusteltua pitää jakautumisessa toimintaa jatkavaa uutta yhtiötä työnantajan sosiaaliturvamaksun määräytymisperusteiden kannalta sellaisena uutena yhtiönä, joka kuuluu I maksuluokkaan siirtyneen liiketoiminnan laadusta riippumatta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että A Oy on sellainen työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun asetuksen 1 §:n tarkoittama uusi työnantaja, jonka sosiaaliturvamaksu määräytyy I maksuluokan mukaan. Sen vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja veroviraston päätökset sekä palauttaa asian verovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet Olof Olsson, Ahti Vapaavuori, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Eila Rother. Asian esittelijä Marjo Snellman.