13.3.2008

Jos yleisen ulkoilutoiminnan kannalta on tärkeätä saada johdetuksi ulkoilijoiden kulkeminen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, on tästä ulkoilulain 1 §:n 1 momentin mukaan luovutettava alue ulkoilureittinä käytettäväksi. Ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että ulkoilureitin perustaminen ei saanut aiheuttaa rasitettavalle kiinteistölle suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin tarkoituksen toteuttamiseksi on välttämätöntä. Reitti tai sen osa oli siten sijoitettava kiinteistölle reitin perustamistarkoitus ja reittikokonaisuus huomioon ottaen siihen reitille asetettavat vaatimukset täyttävistä kohdista, jossa merkityksellistä haittaa tai vahinkoa kiinteistölle aiheutuu vähiten.

Kuulemismenettelyä ja muistutusten tekemistä koskevista ulkoilulain 4 §:n säännöksistä seurasi, että alueellisen ympäristökeskuksen päätöksenteossa ulkoilureittisuunnitelma-asiassa ei ole kysymys ympäristökeskukselle alistetun kunnan hallintopäätöksen vahvistamisesta, vaan sellaisesta hallintolain 43 §:ssä ja hallintolainkäyttölain 4 §:ssä tarkoitetusta hallintopäätöksestä, jota tehdessään alueellisella ympäristökeskuksella oli toimivalta sovellettavat säännökset ja sille tehdyt muistutukset huomioon ottaen päättää reitin sijainnista myös kunnan laatimasta suunnitelmasta poikkeavasti.

Ulkoilulaki 1, 3, 4 ja 32 a §
Suomen perustuslaki 15 §

Vrt. seuraavia:
Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettu laki 4 § 1 momentti
Vesilaki 2 luku 3 §
Maantielaki 13 § 2 momentti
Ratalaki 6 § 3 momentti
Kiinteistönmuodostamislaki 157 § 1 momentti
Yksityisistä teistä annettu laki 7 § 1 momentti
Kaivoslaki 12 § 2 momentti
Maankäyttö- ja rakennuslaki 161 § 1 momentti
Maastoliikennelaki 1 § ja 16 § 3 momentti

Vrt. myös KHO 17.10.2006 T 2724

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös 19.12.2006 nro 06/0792/1

Lapin ympäristökeskus on julkipanon jälkeen 14.10.2005 antamallaan päätöksellä vahvistanut Kittilän kunnan laatiman Sammuntuvan laskukohdan hiihtoreitin (reitti nro 6 A) ulkoilureittisuunnitelman hakemuksen mukaisena. Reitin käyttötarkoitus on hiihtoreitti sekä perinteisellä että luisteluhiihtotavalla. Päätös on voimassa toistaiseksi.

Muun ohella A on valittanut ympäristökeskuksen päätöksestä Rovaniemen hallinto-oikeuteen. A on vastustanut latureitin muuttamista kahdeksi reitiksi ja todennut, että kysymyksessä olevan C:n tilan RN:o 27:73 alue on kaavoitettu mökkialueeksi. Jos alueen läpi menee kaksi latua yhden sijasta, se rasittaa kohtuuttomasti valittajaa ja haittaa kaavoittamista. Maa-aluetta rasittaa jo ympärystien laidassa oleva moottorikelkkailureitti. Vielä A on todennut, että elinkeinopoliittisista syistä hän vastustaa ylempänä kulkevaa latureittiä, joka kiertää yksityisten pitämän latukahvion.

Lapin ympäristökeskus on A:n valituksen johdosta hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että vahvistetusta reitin linjauksesta huolimatta C:n tilaa RN:o 27:73 voidaan käyttää useiden lomaasuntojen rakentamiseen. Reitti on linjattu 30.11.1992 hyväksytyn oikeusvaikutteisen yleiskaavan RA-alueelle. Tilaa ei ole toistaiseksi käytetty rakentamiseen. Kuntoilu- ja hiihtoreittien sijoittaminen RA-alueille tai niiden läheisyyteen on varsin tavanomaista ja tarkoituksenmukaista. Mikäli uudessa yleiskaavassa rakennuspaikkoja osoitetaan hiihtoreitin linjaukselle, reittiä voidaan siirtää. Tällä kohtaa tarvitaan molemmat vaihtoehtoiset linjaukset turvallisen hiihtoreitin perustamiselle.

Kittilän kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon. Vahvistettu oikaisureitti mahdollistaa Levitunturin ympäri kiertämisen ilman vaarallisen laskukohdan laskemista ja tien ylittämistä. Reitti ei haittaa tulevaa kaavoitusta.

A on antanut vastaselityksen. Oikaisureitti on tarpeeton. Mikäli se kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi, se pitäisi sijoittaa tilan RN:o 27:61 ja tilan RN:o27:72 väliselle rajalle, jolloin vältyttäisiin siltä, että D:n tilan RN:o 27:87 rajan ja ulkoilureitin väliin jäisi maakaistale, jota ei voi hyödyntää millään tavalla. Lisäksi A on vaatinut, että Kittilän kunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, sikäli kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on asiassa kysymys, hylännyt A:n valituksen ympäristökeskuksen päätöksestä. Asian lopputulokseen nähden hallinto-oikeus on hylännyt myös A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään valituksenalaiselta osaltaan seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkoilulain 1 §:n 1 momentin mukaan, jos yleisen ulkoilutoiminnan kannalta on tärkeätä saada johdetuksi ulkoilijain kulkeminen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, on tästä luovutettava alue ulkoilureittinä käytettäväksi.

Lain 2 §:n 1 momentin mukaan ulkoilureitin perustamiseksi on laadittava ja vahvistettava ulkoilureittisuunnitelma sekä pidettävä paikalla ulkoilureittitoimitus.

Lain 7 §:n 2 momentin mukaan ulkoilureittitoimituksessa on määrättävä korvausten suorittamisesta.

Lain 8 §:n 1 momentin mukaan maan käyttöoikeuden luovuttamisesta ulkoilureittiä varten sekä vahingosta tai haitasta, jota muutoin aiheutuu alueen omistajalle tai haltijalle tahi paikalliselle paliskunnalle ulkoilureitin pitämisestä ja käyttämisestä, suoritetaan korvaus. Korvaus suoritetaan kertakaikkisena tai määräaikaisena.

Pykälän 2 momentin mukaan korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä yksityisistä teistä 15 päivänä kesäkuuta 1962 annetussa laissa tarkoitetuista korvauksista on säädetty.

Lain 11 §:n mukaan ulkoilureitin siirtämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä ulkoilureitin tekemisestä on säädetty. Siirtämisestä voi maan omistaja tehdä asianomaiselle kunnalle esityksen. Kunnan vastustaessa siirtämistä voi maanomistaja saattaa asian ympäristökeskuksen ratkaistavaksi.

Kysymyksessä olevilla kahdella reittilinjauksella on korvattu aiemmin C:n tilan RN:o 27:73 yhdellä palstalla ollut jyrkän laskukohdan sisältänyt reitin osa kahdella reitillä. Toinen reitti kulkee melkein kohtisuoraan pitkänomaisen palstan poikki ja toinen noin 150 metrin päässä siitä viistosti kaakkoon. Reittien läheisyydessä oleva alue on rakentamaton. Lapin lääninhallituksen 30.11.1992 vahvistamassa Levin ympäristön osayleiskaavassa osa C:n tilan RN:o 27:73 nyt kysymyksessä olevalla alueella olevista palstoista on osoitettu loma-asuntokäyttöön (RA) ja muu osa retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR).

Kun otetaan huomioon kysymyksessä olevan palsta koko, muoto ja reittien sijainti, valituksenalaisten reittien ei voida katsoa olevan esteenä alueen käyttämiselle yleiskaavassa osoitettuun tarkoitukseen. Kun lisäksi otetaan huomioon reittien läheisyydessä olevien tilan alueiden nykyinen maankäyttö ja reittien käyttöaika sekä palstan käyttämistä loma-asuntokäyttöön koskevien konkreettisten suunnitelmien puuttuminen, reiteistä ei voida katsoa aiheutuvan huomattavaa haittaa C:n tilalle RN:o 27:73. Koska asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella reitin turvallisuuden ei voitaisi katsoa parantuvan uuden linjauksen ansiosta, reitin perustaminen on tarpeellista.

Tilalle reitistä aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamisesta päätetään ulkoilulain 8 §:n 1 momentin mukaisesti erikseen. Perustetun reitin myöhemmästä siirtämisestä on voimassa, mitä ulkoilulain 11 §:ssä säädetään.

Näistä syistä aihetta valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen valittajan esittämillä perusteilla ei ole.

Sillä seikalla, että reitit olisi mahdollista sijoittaa myös muualle, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko reittien sijoittamiselle nyt vahvistettuun paikkaan olemassa ulkoilulain 1 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristökeskuksen päätökset kumotaan ja ulkoilureitti siirretään B:n omistaman tilan RN:o 27:61 ja E:n omistaman tilan RN:o 27:72 väliselle rajalle siten, että ulkoilureitti tulee rajalla sijaitsevan vesi- ja jätevesilinjan viereen Ounasjoen puolelle vesi- ja viemärilinjaa. Lisäksi A on vaatinut, että Kittilän kunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa eurolla laillisine korkoineen.

Ulkoilureitti pitää sijoittaa siten, että maanomistajalle aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa. Ympäristökeskuksen päätöksen mukaisesti sijoitettu ulkoilureitti pirstoo kohtuuttomasti ja tarpeettomasti A:n omistamaa tilaa RN:o 27:73. Tilan rajan ja päätöksen mukaisen ulkoilureitin väliin jää maakaistale, jota ei voi hyödyntää millään tavalla. Ulkoilureitin sijoittaminen ympäristökeskuksen päätöksen mukaiselle paikalle vaikeuttaa huomattavasti A:n tilan hyödyntämistä ja alueen kaavoittamista. Loma-asuntokäyttöön kaavassa osoitetut tilan alueet sijaitsevat juuri sillä alueella, johon ulkoilureitti on sijoitettu. Samaa aluetta rasittaa jo kelkkareitti, tie- ja pyörätiealue sekä teleliikennemasto. Rakennuskelpoista maata jää jäljelle hyvin vähän. Valittajan esittämällä tavalla sijoitettuna ulkoilureitti puolittuu A:n ja B:n kesken eikä kenellekään aiheudu kohtuutonta haittaa eikä A:n tilan käyttöä vaikeuteta tarpeettomasti. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista rakentaa reittiä nyt päätettyyn paikkaan ja tarvittaessa siirtää sitä myöhemmin toiseen paikkaan, kuten ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt. A on myös kiistänyt hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainitun lausuman, ettei sillä seikalla, että reitit olisi mahdollista sijoittaa myös muualle, olisi merkitystä arvioitaessa ulkoilulain 1 §:n 1 momentissa mainittuja ulkoilureitin sijoittamisen edellytyksiä.

Lapin ympäristökeskus on antanut lausunnon. Kiinteistöllä RN:o 27:87, jonka omistaa F, ja RN:o 27:73, jonka omistaa A, on sijainnut Levin ympäri kulkeva hiihtoreitti jo pitkään. Aiemmassa lausunnossaan ympäristökeskus oli virheellisesti lausunut, että tässä reittisuunnitelmassa ei ole esitetty uutta rakennettavaa hiihtoreittiä tilalle RN:o 27:87, vaan uusi loivempi hiihtoreitin laskukohta sijoittuu tiloille RN:ot 27:86 ja 27:73. Ympäristökeskus on oikaissut, että uusi laskureitti kuitenkin sijoittuu tiloille RN:ot 27:87 ja 27:73 ja uusi nousureitti, joka ohittaa Sammuntuvan kiinteistölle, niin ikään tilalle RN:o 27:73.

A on esittänyt, että uuden hiihtoreitin paikka kulkisi lähes kohtisuoraan palstan RN:o 27:73 poikki ja edelleen kiinteistöjen RN:ot 27:72 ja 27:61 rajalinjalla vesijohtolinjan alapuolella. Hiihtoreitin alapuolella on käytössä oleva poroaita. A:n näkemyksen mukaan ulkoilureitin haitallinen vaikutus kiinteistöjen muulle hyödyntämiselle vähenisi merkittävästi. Ympäristökeskus on tarkastanut linjauksen maastossa 8.2.2007. A:n esittämä reittilinjaus kulkee loivasti kaltevassa maastossa, jossa kasvaa 2-3-luokan aukkoista kasvatusvaiheen mäntymetsää. Rajalinja kiinteistöjen RN:ot 27:72 ja 27:61 välillä on jo avattu leveästi, kun vesijohto on rakennettu. Tämän reittilinjan kautta kuljettaessa joudutaan palaamaan Sammuntuvalle päin noin 100 metrin matka ja ylittämään moottorikelkkailureitti kahdesti, ellei Sammuntuvalle suunnitella sellaista reittiä, joka sivuuttaa tuvan lounaispuolelta. Tällainen uusi tieto olisi ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan syytä ottaa tarkasteluun mukaan.

Puuttuva reittiyhteys olisi tarpeellinen, kun etelästä Lapinkylästä tuleva reitti päättyy Sammuntuvan kiinteistön RN:o 27:61 rajalle. Hiihtäjät, jotka haluavat ohittaa Sammuntuvan palvelut, joutuvat hiihtämään tai kantamaan sukset piha-alueen läpi seuraavalle reitille eli nykyiselle Sammuntuvan laskukohdalle. A:n esittämällä linjauksella ja sen jatkamisella Pikkutaalontien pohjoispuolelta ja Taalontien yli voidaan ulkoilureitti sijoittaa esimerkiksi siten, että Sammuntuvalle saavutaan vain etelän suunnasta.

Näin linjattuna Sammuntuvan etäisyys Levin ympärysreitistä kasvaa valituksenalaisesta uudesta laskureitistä noin 50 metristä 150-200 metriin. Uusi reittiyhteys ylittää kerran moottorikelkkailureitin ja kerran kaavatien pään. Reittiturvallisuuden kannalta tämä jatkosuunnitelma tarkoittaisi, että moottorikelkkailureitille ja kaavatielle tulee määrätä nopeusrajoitus 40 km/h. Kelkkailureitillä vapaa näkemäetäisyys loivaan alamäkeen on 35-40 metriä.

A:n esittämän linjauksen ja sen vielä suunnittelemattoman jatkoyhteyden perustamisella saadaan Sammuntuvalle kulkeminen (poikkeaminen) selkeämmäksi ja hiihtoreitin jatkuvuus aiempaa paremmaksi. Sammuntuvan pihamaalla saattaa olla porosafari lähdössä ja muut tilausryhmät muun muassa liikkeellä moottorikelkoilla, joten piha-alueen läpi kulkeva hiihtoreitti voi tietyissä olosuhteissa olla häiriötä lisäävä ratkaisu, kun halutaan välttää eri ryhmien tarpeetonta kohtaamista.

Valituksenalaisen uuden laskulinjan jatkoyhteys olisi sama kuin nykyisin eli Sammuntuvan pihapiirin läpi Ounasjoen vartta etelään kohti Lapinkylää tai nykyistä nousureittiä kohti Levin ympärystietä ja Etelärinteitä. Kittilän kunnan reittisuunnitelmaa koskevilla muutoksilla Sammuntuvan laskureittiin on keskitytty sillä tarkoituksella, että vaarallinen lasku tielle eliminoidaan, eikä suunnitelmassa ole kiinnitetty riittävästi huomiota Levin ympärysreitin ja Lapinkylästä Sammuntuvalle kulkevan reitin yhdistämiseen ja toisaalta Sammuntuvan piha-alueen käytön selkeyttämiseen.

Ulkoilureitin sijoittuminen tilalle A:n esittämällä tavalla mahdollistaa myös kiinteistön hyödyntämisen vapaammin muuhun käyttöön, kuten rakentamiseen, metsänhoitoon ja ohjelmapalvelujen (porotarhat ja -safarit) järjestämiseen, kun kiinteistöllä kulkevan hiihtoreitin määrä vähenee noin 400 metristä noin 135 metriin tilan RN:o 27:73 osalta.

Uuden laskureitin parempaa turvallisuutta tilan RN:o 27:87 alueella on kiinteistöomistaja F arvioinut kannanotoissaan. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan reittilinjaus on tehty aiempaa loivempaan maastoon, mutta reitin kääntyminen korkeuskäyrien suuntaiseksi tapahtuu varsin jyrkässä kulmassa, joten reittiturvallisuuden merkittävä paraneminen ei ole täysin varmaa, ellei puustoa raivata laajemmalta.

Suoraan tielle laskeminen kyllä tällä linjauksella poistuu kokonaan. Uusi laskureittiyhteys tarvitaan johtamaan asiakkaat turvallisesti Sammuntuvan latukahvilaan tilojen RN:ot 27:87 ja 27:73 kautta.

A:n esittämällä linjauksella on useita tasapuoliseen ja tehokkaaseen maankäytön suunnitteluun liittyviä piirteitä, erityisesti kun yhdistetään Sammuntuvan pihapiiriin päättyvät reitit uudella vielä suunnittelematta jääneellä reittiyhteydellä. Sammuntuvan saavutettavuus on parempi, kun laskuosuus on selvästi loivemmassa rinteessä kuin vahvistetussa nousureitissä, josta lasku alas Sammuntuvalle on useille hiihtäjille liian vaativa. Myös valituksenalainen laskureitti on vaativampi kuin Kenttälän ehdottamassa linjauksessa.

Nousureitin sijoittuessa kauemmaksi olemassa olevasta asutuksesta ja pelkästään Levin ympärysreitin jatkuvuuden ja hiihdettävyyden kannalta vahvistettu nousureitti on tarkoituksenmukaisempi, mutta latuturvallisuuden parantamisen ja Sammuntuvan saavutettavuuden sekä kahden eri reitin yhdistämisen kannalta ympäristökeskus pitää Kittilän kunnan suunnittelemaa laskureittiä tarpeellisempana reittilinjauksena kuin nousureittiä. Ympäristökeskuksen näkemys on siten selkeytynyt, että aiemmasta poiketen yhden reittilinjauksen voidaan katsoa riittävän yhdistämään hiihtoreitit toisiinsa ja parantamaan latuturvallisuutta.

Kittilän kunnanhallitus on antanut valituksen ja ympäristökeskuksen lausunnon johdosta selityksen. Alueelle ollaan laatimassa yleiskaavaa. Mielipideilmaisuja varten alustava luonnos on pidetty yleisesti nähtävillä. Yleiskaavan esitystarkkuus on yleispiirteinen, joten reittien linjauksista ja aluerajausten sijainnista ei voi esittää metrimääräisiä tarkkuuksia.

Sammuntuvan tilan RN:o 27:61 kotipalstassa on matkailua palveleva toimintapiste, jossa tällä hetkellä toimii latukahvila ja monenlaisten ohjelmapalvelutoimintojen tukikohta. Tämän palstan kohdalle ei osoiteta ulkoilureitin aluevarausta. Itsestään selvänä pidetään, että yritys sallii asiakkaiden saapua piha-alueelle niin kauan kuin se harjoittaa yleistä matkailun palvelutoimintaa. Mikäli toiminta lakkaa, yleiskaavaluonnoksessa on varauduttu siihen, että ulkoilureitti voidaan ohjata kotipalstan ohi. Ulkoilureittisuunnitelmassa on nimenomaan otettu huomioon ohitusmahdollisuus ja olemassa oleva kiinteistöjaotus. Tilojen RN:ot 27:73, 27:72 ja 27:61 eteläpuoleinen alue on Metsähallituksen hallinnassa. Kunnalla ja Metsähallituksella on alueesta kaavoitussopimus, joka mahdollistaa ulkoilureitin perustamisen viheralueelle. Ulkoilureittien jatkaminen Lapinkylään suuntautuville reiteille Metsähallituksen alueen ratkaistaan myöhemmin. Linjausvaihoehdot riippuvat siitä, miten Taalon osa-alueen asemakaavan mukainen rakentaminen edistyy. Valituksessa ei ole esitetty erityisiä syitä, minkä vuoksi reittisuunnitelmaa tulisi muuttaa.

A on antanut vastaselityksen. Ympäristökeskuksen lausunnon mukaan yhden reittilinjauksen voidaan katsoa riittävän yhdistämään hiihtoreitit toisiinsa ja parantamaan latuturvallisuutta. Lausunnossa on myös todettu, että A:n esittämällä linjauksella on useita tasapuoliseen ja tehokkaaseen maankäytön suunnitteluun liittyviä piirteitä. A:n esittämä linjaus on hiihtäjille turvallisempi kuin valituksenalainen reitti.

Ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, että suunnitelmassa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota Levin ympärysreitin ja Lapinkylästä tulevan reitin yhdistämiseen. A:n mielestä hiihtoreittiä on helpompi jatkaa Lapinkylän suuntaan A:n esittämän linjauksen jatkona kuin valituksenalaisen linjauksen jatkona. Hiihtoreitti ympärysreitin ja Lapinkylän välillä on suunniteltava siten, että yhteys säilyy, vaikka Sammuntupa suljettaisiin.

Ympäristökeskuksen lausunto tukee A:n vaatimuksia. A:n tilalle aiheutuu valituksenalaisesta latureitistä huomattavaa haittaa. Valituksenalainen päätös on myös epätarkoituksenmukainen, mikä ilmenee ympäristökeskuksen lausunnosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Rovaniemen hallinto-oikeuden ja Lapin ympäristökeskuksen päätökset kumotaan A:n valituksessa tarkoitetulta osalta ja asia palautetaan tältä osin ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

2. A:n valitus hallinto-oikeuden päätöksestä hallinto-oikeudessa syntyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta hylätään. Myös A:n vaatimus Kittilän kunnan velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut:

1. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Jos yleisen ulkoilutoiminnan kannalta on tärkeätä saada johdetuksi ulkoilijain kulkeminen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, on tästä ulkoilulain 1 §:n 1 momentin mukaan luovutettava alue ulkoilureittinä käytettäväksi.

Ulkoilulain 2 §:n 1 momentin mukaan ulkoilureitin perustamiseksi on laadittava ja vahvistettava ulkoilureittisuunnitelma sekä pidettävä paikalla ulkoilureittitoimitus. Saman pykälän 2 momentin mukaan ulkoilureitin pitäminen, johon kuuluu reitin tekeminen ja kunnossapito, on kunnan asiana. Kunta voi uskoa tehtävän sopivaksi katsotulle yhteisölle.

Ulkoilulain 3 §:n 1 momentin mukaan ulkoilureittisuunnitelma laaditaan kunnan toimesta ja on suunnitelmassa osoitettava reitin kulku ja lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut liitännäisalueet niin, että ne voidaan suunnitelman perusteella tarvittaessa merkitä maastoon. Suunnitelmassa on myös mainittava ne kiinteistöt, joiden alueen kautta reitti tulisi kulkemaan. Pykälän 2 momentin mukaan ulkoilureittisuunnitelmassa on mainittava, mihin ulkoiluun liittyvään kulkemiseen reitti on tarkoitettu.

Ulkoilureitti on ulkoilulain 3 a §:n mukaan suunniteltava siten, ettei sen tekemisestä ja käyttämisestä aiheudu merkittävää riistaeläinten elinolosuhteiden turmeltumista tai huomattavaa häiriötä riistan lisääntymiselle.

Ulkoilulain 4 §:n 1 momentin mukaan, kun huomioon otetaan myös lain 32 a §, ulkoilureittisuunnitelman vahvistaa se alueellinen ympäristökeskus, jonka toimialueella ulkoilureitti tai suurin osa siitä on. Ennen suunnitelman vahvistamista on niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelman johdosta.

Ulkoilulain 4 §:n 2 momentin mukaan kunnan on 4 §:n 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa pidettävä suunnitelma nähtävänä 14 päivän aikana. Muistutukset suunnitelmaa vastaan on alueelliselle ympäristökeskukselle osoitettuina toimitettava asianomaiselle kunnalliselle viranomaiselle 30 päivän kuluessa suunnitelman nähtävänä olon päättymisestä lukien. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan toimesta ja kustannuksella kuulutettava siinä järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa saatetaan tiedoksi. Lisäksi on, mikäli se hankaluudetta voi tapahtua, suunnitelman nähtäväksi panemisesta erikseen ilmoitettava maanomistajille ja poronhoitoalueella paikalliselle paliskunnalle, joiden alueen kautta reitti tulisi kulkemaan.

Kunnan on ulkoilulain 4 §:n 3 momentin mukaan toimitettava jätetyt muistutuskirjelmät omine lausuntoineen alueelliselle ympäristökeskukselle.

Kun ulkoilureittisuunnitelma on vahvistettu lainvoimaisella päätöksellä, on kunnan ulkoilulain 5 §:n 1 momentin mukaan haettava määräystä ulkoilureittitoimitukseen kirjallisesti maanmittauspiirin maanmittaustoimistolta vuoden kuluessa siitä lukien kun päätös on saanut lainvoiman. Hakemukseen on liitettävä ulkoilureittisuunnitelma.

Ulkoilureittitoimituksessa on ulkoilulain 7 §:n 1 momentin mukaan määrättävä ulkoilureittisuunnitelman perusteella ja tarvittaessa kunnan osoituksen mukaan alueen rajat, laadittava alueesta kartta ja selitelmä sekä merkittävä niiltä osin, kuin harkitaan tarpeelliseksi, ulkoilureitin kulku ja rajat maastoon. Alueella oleva kiinteä omaisuus jää kunnan haltuun, jollei toimituksessa toisin määrätä. Toimituksessa on myös määrättävä reitillä olevaan aitaan tehtävästä portista, veräjästä tai muusta laitteesta. Pykälän 2 momentin mukaan ulkoilureittitoimituksessa on määrättävä korvausten suorittamisesta.

Ulkoilulain 8 §:n mukaan maan käyttöoikeuden luovuttamisesta ulkoilureittiä varten sekä vahingosta tai haitasta, jota muutoin aiheutuu alueen omistajalle tai haltijalle tahi paikalliselle paliskunnalle ulkoilureitin pitämisestä ja käyttämisestä, suoritetaan korvaus. Korvaus suoritetaan kertakaikkisena tai määräaikaisena. Korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä yksityisistä teistä annetussa laissa tarkoitetuista korvauksista on säädetty.

Kun ulkoilureittitoimitus on saanut lainvoiman ja korvaus maanomistajalle tai haltijalle suoritettu, on ulkoilureitin pitäjällä ulkoilulain 9 §:n 1 momentin nojalla ottaa alue haltuunsa. Haltuun otetulta alueelta saadaan tarvittaessa poistaa puita ja pensaita sekä muut ulkoilureitin pitämistä haittaavat luonnonesteet.

Ulkoilulain 11 §:n 2 momentin mukaan ulkoilureitin siirtämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä ulkoilureitin tekemisestä on säädetty. Siirtämisestä voi maan omistaja tehdä asianomaiselle kunnalle esityksen. Kunnan vastustaessa siirtämistä voi maanomistaja saattaa asian alueellisen ympäristökeskuksen ratkaistavaksi. Ulkoilureitti voidaan lakkauttaa ulkoilulain 12 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Oikeudellinen arviointi

Ulkoilulain 1 §:n 1 momentissa mahdollistetaan maanomistajaan kohdistuvan rasitteen tyyppisen pysyvän oikeuden perustaminen yleisen ulkoilutoiminnan tarpeita varten sillä edellytyksellä, ettei alueen luovuttamisesta ulkoilureittinä käytettäväksi aiheudu kiinteistölle huomattavaa haittaa. Säännös siten joka tapauksessa estää huomattavaa haittaa kiinteistölle aiheuttavan ulkoilureitin perustamisen kiinteistön alueelle ilman kiinteistön omistajan suostumusta. Tämä koskee jokaista linjausvaihtoehtoa ja reitin osaa kiinteistön alueella. Laissa ei kuitenkaan nimenomaisesti säädetä tarkemmin siitä, miten reitti tai sen osa on kiinteistön alueella sijoitettava tai miten erilaisia reittivaihtoehtoja on arvioitava.

Asiassa on tällöin otettava huomioon Suomen perustuslain 15 §:n säännös omaisuudensuojasta, suhteellisuusperiaate sekä yleiset haitan vähentämistä tarkoittavat lunastus- ja rasiteoikeudelliset periaatteet, joita kulloisestakin sääntelystä johtuvin erityispiirtein ilmentävät muiden ohella kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentti, vesilain 2 luvun 3 §, maantielain 13 §:n 2 momentti, ratalain 6 §:n 3 momentti, kiinteistönmuodostamislain 157 §:n 1 momentti, yksityisistä teistä annetun lain 7 §:n 1 momentti, kaivoslain 12 §:n 2 momentti ja maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentti.

Maastoliikennelain säännökset moottorikelkkailureitin perustamisesta, jotka ovat useissa suhteissa samankaltaisia kuin ulkoilureittiä koskevat ulkoilulain säännökset, muistuttavat maastoliikennelain 16 §:n 3 momentissa säädetyn huomattavan haitan kiellon osalta ulkoilulain 1 §:n 1 momenttia. Kuitenkin maastoliikennelain 1 §:n mukaan maastoliikennelain tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita muun ohella yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä. Tälle säännökselle on annettu merkitystä moottorikelkkailureittien perustamista koskevassa oikeuskäytännössä.

Edellä lausutut näkökohdat huomioon ottaen ei myöskään ulkoilureitin perustaminen saa aiheuttaa rasitettavalle kiinteistölle suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin tarkoituksen toteuttamiseksi on välttämätöntä. Reitti tai sen osa on siten sijoitettava kiinteistölle reitin perustamistarkoitus ja reittikokonaisuus huomioon ottaen siihen reitille asetettavat vaatimukset täyttävistä kohdista, jossa merkityksellistä haittaa tai vahinkoa kiinteistölle aiheutuu vähiten.

Kuulemismenettelyä ja muistutusten tekemistä koskevista ulkoilulain 4 §:n säännöksistä seuraa, että alueellisen ympäristökeskuksen päätöksenteossa ulkoilureittisuunnitelma-asiassa ei ole kysymys ympäristökeskukselle alistetun kunnan hallintopäätöksen vahvistamisesta, vaan sellaisesta hallintolain 43 §:ssä ja hallintolainkäyttölain 4 §:ssä tarkoitetusta hallintopäätöksestä, jota tehdessään alueellisella ympäristökeskuksella on toimivalta sovellettavat säännökset ja sille tehdyt muistutukset huomioon ottaen päättää reitin sijainnista myös kunnan laatimasta suunnitelmasta poikkeavasti.

Asiassa on saatu Lapin ympäristökeskuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa mainittua uutta selvitystä reitin sijaintiin vaikuttavista seikoista. Selvitys ei ole ollut Lapin ympäristökeskuksen eikä Rovaniemen hallinto-oikeuden käytettävissä näiden ratkaistessa asiaa. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole syytä ottaa välittömästi ratkaistavaksi, mikä merkitys sanotulla selvityksellä on asiassa. Kun vielä otetaan huomioon alueellisen ympäristökeskuksen toimivallasta edellä lausuttu, hallinto-oikeuden ja ympäristökeskuksen päätökset on kumottava ratkaisukohdasta ilmenevältä osalta ja asia palautettava tältä osin Lapin ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Oikeudenkäynnin ei ole katsottava johtuneen Kittilän kunnan virheestä hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin. Asiassa ei muutoinkaan ole sen laatu huomioon ottaen kohtuutonta, että A:n Kittilän kuntaan kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään sekä hallinto-oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden osalta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Jukka Mattila ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Leo Kaasinen.