19.12.2006

Asian aikaisempi käsittely

Lapuan rakennustarkastaja on 3.2.2005 tekemällään ja julkipanon jälkeen 7.2.2005 antamallaan päätöksellä myöntänyt Lapuan kaupungin tekniselle keskukselle maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:ssä tarkoitetun luvan purkaa Lapuan kaupungin Kirkonkylän kylässä sijaitsevalla Arorannan tilalla RN:o 3:52 sijaitseva niin sanottu Paukun ruokalarakennus.

Rakennustarkastajan päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että alueella on voimassa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 31.5.1995 vahvistama asemakaavan muutos. Aluetta koskee kaavamerkintä YKTY/S-1, jonka mukaan tavoitteena on rakennusten ja muun ympäristön säilyttäminen. Yksittäisten rakennusten osalta kaavassa ei ole purkamista rajoittavaa kaavamerkintää. Perustelujen mukaan rakennuksen purkamista koskeva arvoperusta on harkittu ja ratkaistu puheena olevassa asemakaavan muutoksessa.

Perusteluissa on myös todettu, että ympäristöministeriö on 19.12.2003 päättänyt sittemmin lainvoiman saaneella päätöksellä, että kysymyksessä olevaa ruokalarakennusta ei suojella rakennussuojelulain nojalla. Lisäksi perusteluissa on todettu, että rakennuksen suojelu asemakaavoituksen perusteella ei ole vireillä.

Lapuan ympäristölautakunta on 13.4.2005 tekemällään ja julkipanon jälkeen 18.4.2005 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä, koska maankäyttö- ja rakennuslain 187 ja 192 § huomioon ottaen maakuntamuseolla ei ole purkamislupa-asiassa oikeutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen. Ympäristölautakunta on hylännyt A ry:n oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä ja tältä osin viitannut perusteluinaan rakennustarkastajan päätöksestä ilmeneviin perusteluihin.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A ry ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo ovat valittaneet ympäristölautakunnan päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle.

A ry on valituksessaan vaatinut, että ympäristölautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Lisäksi yhdistys on vaatinut, että ympäristölautakunnan päätöksen täytäntöönpano kielletään. Vaatimustensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lapuan kaupungin teknisen keskuksen kaavoitus- ja suunnitteluosasto on vuonna 1993 jakanut patruunatehtaan 32 rakennusta käsittävän rakennuskannan kolmeen miljööarvoluokkaan. Jaottelun mukaan nyt kysymyksessä oleva Onni Tarjanteen suunnittelema ja vuonna 1925 rakennettu ruokalarakennus kuuluu kulttuurihistoriallisten arvojen ja miljööarvojen osalta korkeimpaan luokkaan AI.

Edellä mainittuun patruunatehtaan alueeseen kuuluvalle niin sanotulle Vanhan Paukun alueelle on vahvistettu asemakaava 31.5.1995. Ruokalarakennus sijaitsee mainitussa asemakaavassa osoitetulla YKTY/S-1-alueella.

Länsi-Suomen ympäristökeskus on A ry:n esityksestä määrännyt ruokalarakennuksen rakennussuojelulaissa tarkoitettuun toimenpidekieltoon 29.6.2000. Lapuan kaupunginhallitus oli 19.6.2000 tekemällään päätöksellä päättänyt purkaa rakennuksen. Museovirasto on ympäristökeskukselle 9.3.2001 antamassaan lausunnossa puoltanut rakennuksen suojelua. Ympäristökeskus on 18.6.2002 päättänyt kuitenkin olla suojelematta rakennusta. Ympäristökeskuksen mukaan rakennus, jolla ei ole huomattavaa valtakunnallista merkitystä, voidaan riittävästi suojella asemakaavalla. Ympäristöministeriö on 19.12.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt A ry:n valituksen ympäristökeskuksen päätöksestä. Ympäristöministeriön mukaan rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo on alueen asemakaavassa otettu huomioon eikä erityisiä syitä yksittäisen rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla ole esitetty.

Lapuan kaupunginvaltuusto on 17.9.2001 hyväksynyt Lapuan keskustan osayleiskaavan, jossa edellä mainittu Vanhan Paukun alue on jaettu kahteen osaan siten, että osa alueesta on osoitettu palvelujen ja hallinnon alueeksi, jolla ympäristö säilytetään (P/S), ja osa alueesta on osoitettu palvelujen ja hallinnon alueeksi (P). Mainittujen osa-alueiden välinen raja on merkitty kulkemaan ruokalarakennuksen ja työkalutehtaan välillä. Ruokalarakennus sijaitsee osayleiskaavan P-alueella.

Lapua-Seura on vuonna 2004 käynyt neuvotteluja kaupungin kanssa siitä, että ruokalarakennus luovutettaisiin seuran omistukseen rakennuksen kunnostamista ja yleishyödyllistä käyttöä varten. Neuvottelut eivät ole kuitenkaan johtaneet seuran toivomaan tulokseen. Lapuan kaupunki on hakenut syyskuussa 2004 ympäristölautakunnalta lupaa rakennuksen purkamiseen.

A ry on 29.9.2004 tehnyt ympäristöministeriölle esityksen Lapuan Vanhan Paukun aluetta koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 177 §:n mukaisen kaavoituskehotuksen antamisesta.

Purkamisluvan myöntäminen on maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n vastaista. Kaava-alueella tehty rakennusinventointi on puutteellinen. Lisäksi rakennusinventoinnin yhteydessä tehtävä arvoluokitus on kokonaan tekemättä. Maakuntamuseota ei ole kuultu asiassa. Tästä syystä ruokalarakennuksen kulttuurihistoriallista arvoperustaa ei ole voitu laajasti arvioida. Lupapäätöksessä ei myöskään ole esitetty sellaisia arvoperusteita, jotka tukisivat purkamisluvan myöntämistä. Sitä vastoin Museovirasto on 9.3.2001 antamassaan lausunnossa yksiselitteisesti todennut, että ruokalarakennuksen säilyminen osana kulttuurihistoriallisesti merkittävää teollisuusympäristöä on turvattava.

Purkamisluvan myöntäminen on perustunut sellaiseen asemakaavaan ja yleiskaavaan, jotka eivät ole ajan tasalla. Mainitut kaavat ovat ristiriidassa alueidenkäytön suunnittelulle maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettujen tavoitteiden kanssa. Näitä tavoitteita ovat muun muassa kulttuuriarvojen vaaliminen, kaupunki- ja maisemakuvan edistäminen sekä rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaaliminen.

Museovirasto on parhaillaan tarkistamassa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa tarkoitettua valtakunnallisten kulttuuriperintökohteiden inventointiluetteloa. Vanhan Paukun alue sisältyy Museoviraston tarkistusesitykseen.

Asiassa on myös otettava huomioon, että alueella voimassa olevaa asemakaavaa ja yleiskaavaa laadittaessa ei ole pyydetty lausuntoa Museovirastolta eikä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolta. Rakennusten suojelutarvetta ei siten ole harkittu valtakunnallisen eikä myöskään maakunnallisen asiantuntemuksen pohjalta. Vanhan Paukun aluetta koskeva asemakaavan aluevaraus (YKTY/S-1) on epämääräinen ja epäselvä. Suojelumääräyksenä kysymyksessä oleva aluevaraus on heikko, koska sen estämättä on katsottu voitavan myöntää lupa valtakunnallisesti merkittävään kokonaisuuteen kuuluvan rakennuksen purkamiseen

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo on valituksessaan vaatinut, että ympäristölautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Vaatimustensa tueksi maakuntamuseo on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kulttuuriperintöä koskevat asiat ovat museoasetuksen 1 § huomioon ottaen osa maakuntamuseon museaalista toimintaa ja tehtävää. Rakennettu kulttuuriympäristö on osa kulttuuriperintöä. Purkamislupa on koskenut rakennettua eteläpohjalaista kulttuuriperintöä, josta huolehtiminen on osa maakuntamuseon toimenkuvaa ja tehtävää. Edellä olevan perusteella ja kun myös otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 6 § maakuntamuseolla on ollut oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen.

Lapuan ympäristölautakunta on A ry:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut rakennustarkastajan päätöksessä esitettyihin perusteluihin. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon valituksen johdosta antamassaan lausunnossa ympäristölautakunta on viitannut maakuntamuseon oikaisuvaatimuksen johdosta antamansa päätöksen perusteluihin sekä hallintolainkäyttölain 3 §:ään.

Lapuan tekninen lautakunta on valitusten johdosta antamassaan selityksessä viitannut rakennustarkastajan päätöksessä esitettyihin perusteluihin sekä ympäristölautakunnan valitusten johdosta antamiin lausuntoihin.

A ry ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo ovat antaneet vastaselitykset. Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo on lisäksi toimittanut selvitystä Museoviraston ja maakuntamuseon välisistä toimintasuhteista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 24.1.2006 kumonnut ympäristölautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset sekä hylännyt Lapuan kaupungin teknisen keskuksen hakemuksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Valitusoikeus

Purkamislupahakemuksen kohteena on Lapualla niin sanotulla Vanhan Paukun alueella sijaitsevan entisen patruunatehtaan ruokalarakennus, joka edustaa tyylillisesti 1920-luvun klassismia. Asemakaavamerkintöjen mukaan kyseinen vanha teollisuusalue on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja miljööltään arvokas alue, jolla ympäristö säilytetään. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa Vanhan Paukun alue on todettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kohteeksi.

Kun otetaan huomioon esitetty selvitys Museovirastosta annetun lain ja -asetuksen mukaan Museovirastolle kuuluvien tehtävien tosiasiallisesta hoitamisesta Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon toiminta-alueella, hallinto-oikeus katsoo, että maakuntamuseolla on oikeus valittaa puheena olevan ruokalarakennuksen purkamisluvasta.

Valitusoikeuden osalta hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentti, Museovirastosta annetun lain 1 ja 2 §, Museovirastosta annetun asetuksen 1 § sekä museoasetuksen 1 §:n 3 kohta.

Purkamisluvan edellytykset

Purkamislupahakemuksen kohteena on Lapuan kaupungin Kirkonkylässä sijaitsevalla Arorannan tilalla RN:o 3:52 oleva entisen patruunatehtaan kookas, hirsirakenteinen ja aumakattoinen ruokalarakennus, joka tyylillisesti edustaa 1920-luvun klassismia.

Patruunatehtaan alue sijaitsee Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 31.5.1995 vahvistaman asemakaavan muutoksen mukaisella yleisten, liike- ja toimistorakennusten sekä ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialueella YKTY. Kaavamerkinnän S-1 mukaan kyseinen kortteli 843 on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja miljööltään arvokas alue, jolla ympäristö säilytetään. Alueella olevia rakennuksia ei saa purkaa ilman rakennuslautakunnan lupaa.

Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa, joka on tullut voimaan 23.5.2005, Vanhan Paukun kulttuurikeskus on merkitty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kohteeksi vk. Suunnitelmamääräyksen, oikeastaan suunnittelumääräyksen, mukaan rakennettu kulttuuriympäristö on otettava huomioon siten, että varmistetaan näihin liittyvien arvojen säilyminen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin vaikuttavista hankkeista on pyydettävä museoviranomaiselta ja ympäristökeskukselta lausunto.

Ympäristöministeriö on 23.6.2005 antamassaan päätöksessä katsonut, että alueella olevat kulttuurihistorialliset arvot on todettu selkeästi voimassa olevassa asemakaavassa. Asemakaava ei ole kuitenkaan ajan tasalla, koska se ei turvaa sen paremmin siinä itsessään todettujen arvojen säilyttämistä kuin maakuntakaavassa annetun suunnittelumääräyksen toteuttamista. Näin ollen asemakaava ei varmista mainittujen arvojen säilyttämistä. Tämän vuoksi ympäristöministeriö on maankäyttö- ja rakennuslain suunnitteluvelvoitteen toteuttamiseksi annettavaa määräystä koskevan 177 §:n nojalla määrännyt Lapuan kaupungin muuttamaan Vanhan Paukun alueen eli korttelin 843 asemakaavaa siten, että kaavamuutoksella varmistetaan riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin perustuen maakuntakaavan toteutuminen ja maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaisten asemakaavan sisältövaatimusten täyttyminen. Asemakaavamuutoksen hyväksymispäätös on tehtävä 15.6.2007 mennessä. Määräyksen tarkoittamalla alueella on voimassa rakennuskielto sekä maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä tarkoitettu toimenpiderajoitus.

Liuhtarin kaupunginosan korttelin 843 asemakaavan muuttaminen on vireillä, koska ympäristöministeriö on antanut Lapuan kaupungille suunnitteluvelvoitteen toteuttamista koskevan määräyksen Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen alueelle. Korttelissa oleva ruokalarakennus saattaa siten olla asemakaavamääräyksellä suojeltava kohde. Purkamisluvan myöntäminen voisi siten merkitä kaavaratkaisulla suojeltavan rakennuksen hävittämistä ja haitata kaavoitusta. Rakennuksen purkaminen voisi myös merkitä maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että alueella, jolle on annettu suunnitteluvelvoitteen toteuttamista koskeva määräys, on voimassa rakennuskielto ja maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen toimenpiderajoitus, edellytyksiä purkamislupahakemuksen hyväksymiselle ei ole olemassa ennen kuin rakennuksen suojelemisesta asemakaavaa muuttamalla on päätetty.

Purkamisluvan edellytysten osalta hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 51 §, 54 §:n 1 ja 2 momentti, 57 §:n 2 ja 3 momentti, 118 §, 127 §:n 1 ja 2 momentti, 139 §:n 1 momentti sekä 177 §:n 1 ja 5 momentti.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lapuan kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja rakennustarkastajan ja ympäristölautakunnan päätökset saatetaan voimaan. Kaupunginhallitus on vaatimuksensa tueksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla ei ole valitusoikeutta purkamislupa-asiassa. Viranomaisen valitusoikeus on maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin 4 kohta huomioon ottaen ympäristökeskuksella. Purkamislupa-asia ei myöskään vaikuta välittömästi maakuntamuseon oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Maankäyttö- ja rakennuslaki on hallintolainkäyttölakiin nähden ensisijainen.

Kun rakennustarkastaja on tehnyt päätöksen purkamisluvan myöntämisestä, alueella on ollut voimassa kaupunginvaltuuston 19.12.1994 hyväksymä ja ympäristökeskuksen 31.5.1995 vahvistama asemakaavan muutos. Asemakaavan muutoksessa ei ole yksittäisen rakennuksen osalta purkamista rajoittavaa kaavamerkintää. Kaavassa on ainoastaan määrätty, että rakennuksia ei saa purkaa ilman rakennuslautakunnan lupaa. Rakennuksen purkamista koskeva arvoperusta on harkittu ja ratkaistu asemakaavan muutoksessa.

Päätöstä tehtäessä alueella on ollut voimassa kaupunginvaltuuston 17.9.2001 hyväksymä oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Osayleiskaavassa puheena olevaa ruokalarakennusta ei ole sisällytetty alueeseen, jolla ympäristö säilytetään. Osayleiskaavan hyväksymisen yhteydessä on nimenomaan arvioitu, että ruokalarakennukseen ei liity sellaisia arvoja, että mainittu rakennus olisi suojeltava. Ratkaisuun on vaikuttanut lisäksi se, että rakennuksen kunto on vuonna 1998 tehdyssä kuntokartoituksessa todettu huonoksi. Rakennuksen kunto on sen jälkeen edelleen huonontunut. Rakennuksen katto- ja välipohjarakenteissa on pahoja kosteusvaurioita. Massalattiassa ja osassa perustuksia on painaumia. Kellarissa on ollut pitkäaikaista kosteutta. Rakennuksen korjaaminen on riskialtista ja kallista. Rakennukselle ei ole mitään käyttötarkoitusta. Rakennus on tällä hetkellä vaarallisuutensa vuoksi käyttökiellossa. Vuonna 2006 tehdyn arvion mukaan rakennuksen korjaaminen käyttökuntoon on noin 30 prosenttia kalliimpaa kuin uuden rakennuksen rakentaminen. Päätöstä tehtäessä on myös ollut tiedossa ympäristöministeriön rakennussuojeluasiassa 19.12.2003 antama päätös, jonka mukaan erityisiä syitä alueella sijaitsevan yksittäisen rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla ei ollut esitetty.

Hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu maakuntakaava ei ole ollut voimassa silloin, kun päätös purkamisluvan myöntämisestä on tehty. Asiassa on myös otettava huomioon, että maakuntakaava tai sen lähdeaineistona oleva selvitys (RKY 2000) eivät nyt kysymyksessä olevan alueen osalta perustu rakennuskohtaisiin inventointeihin. Osayleiskaava on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaavaa tarkempi.

Hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu ympäristöministeriön päätös, joka koskee kaupungille asetettua velvoitetta asemakaavan muuttamiseen, on annettu vasta 23.6.2005. Viimeksi mainittu päätös ei ole lainvoimainen.

A ry on selityksessään esittänyt, että valitus hylätään. Asemakaavan muutoksen yhteydessä tehdystä rakennuksen purkamista koskevasta arvoperustan harkinnasta ei ole esitetty selvitystä. Tällaista selvitystä ei ole tehty myöskään purkamislupa-asian yhteydessä.

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo on hallinto-oikeudessa lausumaansa viitaten selityksessään esittänyt, että valitus hylätään.

Lapuan kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen. Kaupunginhallitus on muun ohella uudistanut aikaisemmin esittämänsä sekä viitannut ympäristöministeriön 23.6.2005 antamasta päätöksestä tekemäänsä valitukseen. Ministeriön päätös tehtiin rakennustarkastajan päätöksen jälkeen ja se perustuu virheelliseen tietoon alueella voimassa olevan osayleiskaavan oikeusvaikutuksesta suhteessa maakuntakaavaan.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus antaa tänään päätöksen Lapuan kaupunginhallituksen valitukseen (Dn:o 2362/1/05) ympäristöministeriön 23.6.2005 antamasta päätöksestä, jolla Lapuan kaupunki on määrätty muuttamaan niin sanotun Vanhan Paukun alueen asemakaavaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Lapuan kaupunginhallituksen valituksesta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin se koskee Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon valitusta. Korkein hallinto-oikeus ottaa Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon Lapuan ympäristölautakunnan päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle tekemän valituksen välittömästi tutkittavaksi ja hylkää valituksen.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää Lapuan kaupunginhallituksen valituksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä siltä osin kuin päätös koskee A ry:n valitusta. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Perustelut

1. Valitusoikeus

Maankäyttö- ja rakennuslain 187 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan päätökseen asiassa, joka kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta tai muulta kunnan viranomaiselta on siirretty hänen ratkaistavakseen, ei saa hakea muutosta valittamalla. Päätökseen tyytymättömällä on oikeus saada asia asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi (oikaisuvaatimus). Oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin asianosaisen valitusoikeus.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 ja 193 §:ssä säädetään nimenomaisesti, kenellä on valitusoikeus erinäisissä maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetuissa lupa-asioissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin mukaan valitusoikeus rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä on: 1) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; 2) kunnan jäsenellä; 3) kunnalla ja naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa; sekä 4) alueellisella ympäristökeskuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä ja kunnan viranomaisen suunnittelutarveasiassa tekemästä 137 §:n mukaisesta päätöksestä on: 1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla; 2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa; 3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa; 4) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; 5) kunnalla ja naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa; 6) toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun tai kulttuuriarvojen suojelun edistäminen taikka elinympäristön laatuun muutoin vaikuttaminen; 7) alueellisella ympäristökeskuksella; sekä 8) muulla viranomaisella toimialaansa kuuluvissa asioissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentin mukaan muutoksenhaussa noudatetaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 3 §:ssä säädetään sanotun lain suhteesta muihin säännöksiin. Jos muussa laissa tai ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa annetussa asetuksessa on hallintolainkäyttölaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolainkäyttölain asemesta.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 18 §:n 1 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus edistää ja ohjaa kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä. Pykälän 2 momentin mukaan alueellisen ympäristökeskuksen on erityisesti valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, muut alueiden käyttöä ja rakentamista koskevat tavoitteet sekä kaavoitusasioiden ja rakennustoimen hoitoa koskevat säännökset siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Lisäksi alueellinen ympäristökeskus huolehtii sille ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n mukaan kuuluvista tehtävistä.

Ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus huolehtii toimialueellaan sille säädetyistä tai määrätyistä ympäristönsuojelua, alueiden käyttöä, luonnonsuojelua, kulttuuriympäristön hoitoa, rakentamisen ohjausta sekä vesivarojen käyttöä ja hoitoa koskevista tehtävistä. Pykälän 2 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus lisäksi toimialallaan erityisesti muun muassa edistää ympäristönsuojelua (1 kohta), valvoo yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa (2 kohta), edistää kulttuuriympäristön hoitoa ja kulttuuriperinnön vaalimista (7 kohta) sekä edustaa valtiota, valvoo valtion etua ja oikeutta sekä kantaa ja vastaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa, jollei toisin säädetä tai määrätä (12 kohta).

Jos rakennuksen tai sen osan purkaminen voi merkitä historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen taikka kaupunkikuvan tai rakennetun ympäristön turmeltumista, kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulee maankäyttö- ja rakennusasetuksen 67 §:n mukaan 14 päivän kuluessa purkamisilmoituksen tai purkamiseen johtavan rakennuslupahakemuksen saatuaan tiedottaa siitä kunnanhallitukselle ja alueelliselle ympäristökeskukselle. Asetuksen 69 §:n mukaan kunnan tulee lähettää tieto purkamisluvasta alueelliselle ympäristökeskukselle viipymättä luvan myöntämisen jälkeen.

Museoviranomaisella, tässä tapauksessa Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla, ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin nojalla oikeutta valittaa rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä. Valitusoikeus on sitä vastoin mainitun momentin 4 kohdassa nimenomaisesti säädetty alueelliselle ympäristökeskukselle, jonka tehtäviin muun muassa kulttuuriympäristön suojelu kuuluu. Valitusoikeutta poikkeamispäätöksestä ja suunnittelutarveratkaisusta koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 7 ja 8 kohdan mukaan valitusoikeus on nimenomaan säädetty alueelliselle ympäristökeskukselle ja muulle viranomaiselle toimialaansa kuuluvissa tehtävissä. Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentissa ei ole 193 §:n 8 kohtaa vastaavaa säännöstä.

Kun otetaan huomioon edellä selostetut säännökset alueellisen ympäristökeskuksen tehtävistä ja muu asiassa saatu selvitys, maakuntamuseolla ei myöskään ole valvottavana sellaista hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitettua julkista etua, jonka johdosta maakuntamuseon valitusoikeus nyt kysymyksessä olevassa asiassa olisi tarpeen. Edellä olevan perusteella ja kun myös otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 187 §:n 1 momentti, maakuntamuseolla ei ole ollut oikeutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen. Vaasan hallinto-oikeudella on ollut asiasta toinen käsitys. Tästä syystä hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava.

Lapuan ympäristölautakunta on 13.4.2005 tekemällään ja julkipanon jälkeen 18.4.2005 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä. Kun otetaan huomioon edellä lausutut perustelut, Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon valitus ympäristölautakunnan päätöksestä on hylättävä.

2. Purkamisluvan edellytykset

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa muun muassa asemakaava-alueella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Kysymyksessä oleva ruokalarakennus sijaitsee niin sanotulla Vanhan Paukun alueella, jolla on voimassa vuonna 1995 vahvistettu asemakaava. Vanhan Paukun alue on mainitussa asemakaavassa osoitettu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja miljööltään arvokkaaksi alueeksi, jolla ympäristö säilytetään (YKTY/S-1). Kaavamääräyksen mukaan rakennuksia ei saa purkaa ilman ympäristölautakunnan lupaa.

Alueen rakennuksia ei kuitenkaan ole asemakaavassa määrätty suojeltavaksi.

Edellä mainitun asemakaavan aluevarauksesta ilmenee, että Vanhan Paukun alueella on suojeluarvoa nimenomaan rakennettuna ympäristönä. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentti, purkamislupa-asian yhteydessä olisi tullut erikseen selvittää, mikä merkitys puheena olevalla ruokalarakennuksella on alueen kokonaisuuden kannalta. Asiakirjojen mukaan tällaista selvitystä ei ole tuossa yhteydessä esitetty. Näissä oloissa ja kun myös otetaan huomioon, että ympäristöministeriössä on samaan aikaan ollut vireillä esitys kaupungin velvoittamiseksi muuttamaan Vanhan Paukun alueella voimassa olevaa asemakaavaa, edellytyksiä purkamisluvan myöntämiselle ei ole ollut.

Edellä lausuttu huomioon ottaen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen tältä osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Riitta Mutikainen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Pekka Vihervuoren äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Lauri Tarasti yhtyi:

"Maankäyttö- ja rakennuslain 25 lukuun sisältyvät yksityiskohtaiset säännökset valitusoikeudesta merkitsevät sellaisenaan sitä, että Museovirasto tai eräitä sille kuuluvia tehtäviä toimialueellaan hoitava maakuntamuseo voivat ilman erityisiä tapauskohtaisia perusteita hakea rakennussuojelutarkoituksessa muutosta sekä kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevaan päätökseen (191 §:n 1 momentti) että poikkeamispäätökseen ja suunnittelutarveratkaisuun (193 §:n 8 kohta).

Kuitenkaan purkamislupaa koskevaan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momenttiin ei sisälly säännöstä museoviranomaisen valitusoikeudesta huolimatta siitä, että rakennussuojelunäkökohtien merkitys on juuri purkamislupa-asioissa erityisen korostunut. Alueellisella ympäristökeskuksella on sitä vastoin momentin 4 kohdan nojalla purkamislupa-asiassa aina valitusoikeus, samoin kuin esimerkiksi jokaisella kunnan jäsenellä. Myös rakennussuojelulain mukaista rakennussuojelua koskevassa asiassa museoviranomaisella on valitusoikeus ainakin silloin, kun se on tehnyt alueelliselle ympäristökeskukselle rakennussuojelulain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun esityksen rakennuksen suojelemiseksi sanotun lain nojalla.

Purkamislupajärjestelmä, jolla ei ole ollut vastinetta maankäyttö- ja rakennuslakia edeltävässä lainsäädännössä, on oikeudellisesti täsmentynyt maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulon jälkeisen oikeuskäytännön myötä. Ratkaisuissa KHO 2002:73 ja KHO 2002:74 on lausuttu seuraavaa: "Purkamislupajärjestelmä liittyy läheisesti rakennussuojeluun. Tarkoituksena on varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta, ennen kuin suojelukysymys saadaan ratkaistuksi joko ajanmukaisella kaavalla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelulla. Tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennussuojelulain nojalla päätetä suojella, sen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä."

Purkamislupa-asian lopputulos on siten lähtökohtaisesti joko maankäyttö- ja rakennuslain kaavasäännösten tai rakennussuojelulain säännösten nojalla tehtyjen tai asian ollessa vielä vireillä tulevaisuudessa tehtävien ratkaisujen varassa. Tähän nähden on epäjohdonmukaista, jos Museovirastolla ei olisi valitusoikeutta purkamisluvan osalta, vaikka sillä on valitusoikeus mainituissa purkamislupa-asian taustalla olevissa kaava-asioissa ja rakennussuojeluasiassa.

Museovirastosta annetun valtioneuvoston asetuksen (407/2004) 1 §:n 2 kohdan mukaan Museoviraston tehtävänä on huolehtia kulttuuriympäristön suojelusta ja sen valvonnasta ja 10 kohdan mukaan huolehtia viraston toimialaa koskevan lainsäädännön toteuttamisesta yhdessä muiden viranomaisten ja muun museolaitoksen kanssa. Museovirastolla on näiltä osin katsottava olevan valvottavanaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu julkinen etu.

Museolain (729/1992) nojalla annetun, 31.12.2005 asti voimassa olleen museoasetuksen (1312/1992) 1 §:ssä tarkoitetut maakuntamuseot ovat käytännössä voineet tehdä Museoviraston kanssa sopimuksia Museovirastolle kuuluvien valtion tehtävien hoidosta toimialueellaan. Mainitun asetuksen 1.1.2006 alkaen korvanneen museoista annetun valtioneuvoston asetuksen (1192/2005) 3 §:n 4 kohdan mukaan maakuntamuseon ja aluetaidemuseon tehtävänä on huolehtia niistä valtiolle kuuluvista tehtävistä, joista Museoviraston kanssa on erikseen sovittu. Koska nyt puheena olevassa tapauksessa Museoviraston ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kesken ei ollut tehty tällaista sopimusta valtiolle kuuluvista tehtävistä huolehtimisesta, katson, että Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla ei ole hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin nojalla oikeutta valittaa rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä eikä siten myöskään oikeutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen.

Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava siltä osin kuin se koskee Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon valitusta.

Muutoin olen samalla kannalla kuin enemmistö."