26.5.2006

Asian aikaisempi käsittely

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan Matinkylä - Olarin aluejaoston alainen viranhaltija on päätöksellään 6.5.2004 myöntänyt A:lle oikeuden käyttää hänelle aiemmin myönnettyjä tulkkipalveluja Norjaan 3.- 9.7.2004 suuntautuvalla lintu- ja luontoretkellä. Sen sijaan viranhaltija on hylännyt A:n hakemuksen siltä osin kun kyse oli tulkin 280 euron matkakustannusten korvaamisesta, koska matkakuluja tai päivärahaa ei korvata Suomen rajojen ulkopuolella.

Jaosto on päätöksellään 25.8.2004 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

A on valittanut jaoston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että päätös kumotaan ja A:lle korvataan tulkin matkakulut.

A on valmistunut erä- ja luonto-oppaaksi vuonna 1998 ja hän on pyrkinyt jatkuvasti kehittämään osaamistaan tällä alalla; myös Varangin vuonolle suuntautunut retki oli tarkoitettu opintomatkaksi. Mikäli tulkin matkakuluja ei korvata, ei tulkki voi olla mukana matkoilla eikä A siten saa täyttä hyötyä opintomatkailustaan. A:lla on oikeus liikkua laajalti kuulevienkin parissa saadakseen kokemuksia ja taitoja, joita hän voi hyödyntää työssään ja jakaa edelleen muille kuuroille.

Jaoston lausunnon mukaan tulkkipalvelujen järjestäminen suuremmassa määrin kuin mitä on säädetty vammaispalveluasetuksen 9 §:ssä ei ole kuntalaiselle subjektiivinen oikeus, vaan järjestäminen perustuu kunnan harkintaan ja tarkoitukseen varattuihin määrärahoihin. Tämän vuoksi Espoon kaupunki voi sosiaali- ja terveyslautakunnan hyväksymissä toimintaohjeissaan, kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksestakin, rajata tulkin matka- ja majoituskulut sekä päivärahat korvauksen ulkopuolelle, kun kyse on ulkomaanmatkasta.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut aluejaoston päätöksen ja palauttanut asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle tulkkipalvelut, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Vastaavan asetuksen 7 §:n mukaan tulkkipalveluihin kuuluu työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi suoritettava viittomakielellä tai muilla kommunikaatiota selventävillä menetelmillä tapahtuva tulkkaus. Saman asetuksen 8 §:n mukaan tulkkipalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään vaikeasti kuulovammaista, kuulo- ja näkövammaista tai puhevammaista henkilöä. Asetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan tulkkipalveluja on järjestettävä siten, että vaikeasti kuulo- ja näkövammaisella henkilöllä on mahdollisuus saada vähintään 240 ja muulla 8 §:ssä tarkoitetulla henkilöllä vähintään 120 tulkintatuntia kalenterivuoden aikana.

Tulkkipalvelujen järjestäminen vaikeavammaiselle henkilölle on säädetty kunnan erityiseksi velvollisuudeksi. Tulkkipalvelun tarkoituksena on poistaa vaikeasti kuulo- ja puhevammaisen henkilön kommunikaatioesteitä tavanomaisiin elämän toimintoihin kuten opiskeluun ja virkistykseen liittyvissä tilanteissa. Vammaispalvelulaissa tai -asetuksessa ei ole säännöksiä tulkin matkakustannusten korvaamisesta. Vaikeavammaisten henkilöiden tulkkipalvelujen Espoon toimintaohjeen mukaan kuulovammainen henkilö voi käyttää hänelle kuuluvia tulkkitunteja myös matkustaessaan Suomen rajojen ulkopuolella. Tulkin matkaa, hotellimajoitusta ja päivärahaa ei ulkomaanmatkalla toimintaohjeen mukaan kuitenkaan korvata. Hallinto-oikeus katsoo, että tulkin matkakustannusten korvaamatta jättäminen voi käytännössä johtaa tilanteeseen, jossa vammainen ei tosiasiallisesti pysty käyttämään hänelle kuuluvaa oikeutta tulkkipalveluun. Ottaen huomioon vammaisen subjektiivinen oikeus tulkkipalveluun sekä se, että kyse voidaan katsoa olevan tavanomaisiin elämän toimintoihin liittyvästä matkasta, hallinto-oikeus pitää kohtuuttomana, että A:n tulisi itse vastata tulkin matkakustannuksista kyseisellä matkalla.

Ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen hallinto-oikeus kumoaa aluejaoston päätöksen ja palauttaa asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan vaatinut, että viittomakielen tulkin matkakulut korvataan.

2. Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan perusturvajaosto on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asiassa saatetaan aluejaoston 25.8.2004 tekemä päätös voimaan.

Jaosto on valituksessaan toistanut kaiken sen, mitä asiassa on aiemmin lausunut ja yhtynyt hallinto-oikeuden vähemmistöön jääneen hallinto-oikeustuomarin äänestyslausuntoon.

Kuntalain 2 §:n mukaan kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain nojalla annetun asetuksen 9 §:ssä on mainittu niin sanottuna subjektiivisena oikeutena annettavien tulkkipalvelujen laajuus. Kuten hallinto-oikeuden päätöksessäkin todetaan, ei laissa eikä asetuksessa ole mitään mainintaa kunnan velvollisuudesta maksaa tulkille korvausta matkakuluista ja majoituksesta sekä päivärahoja.

Vammaispalveluasetuksen tulkkipalveluja koskevien säännösten ei voida katsoa tarkoittavan sitä, että vammaiselle olisi järjestettävä nimetty tulkki, joka kulkisi vammaisen mukana ja jonka matka- ja majoituskulut sekä päivärahat olisi maksettava. Pääsääntöisesti tulkkaus on hoidettava kultakin paikkakunnalta tai sen lähialueelta saatavissa olevan tulkin avulla. Mikäli tämä ei ole mahdollista, voidaan tulkin kohtuulliset matkasta aiheutuneet kulut korvata joissakin tapauksissa yksilöllisen harkinnan perusteella tarkoitukseen varattujen määrärahojen sallimissa puitteissa. Tämä on mahdollista myös Espoon ohjeiden mukaan kotimaan matkojen osalta.

Tulkkipalvelujen järjestäminen suuremmassa määrin kuin mitä on säädetty vammaispalveluasetuksen 9 §:ssä perustuu kunnan harkintaan ja tarkoitukseen varattuihin määrärahoihin. Tältä osin kunnalla on myös oikeus antaa toimintaohjeita, joiden mukaan subjektiivisen oikeuden ylittäviä palveluita ja tukitoimia voidaan järjestää ottaen myös huomioon kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate. Olisi kohtuutonta, jos kunta joutuisi korvaamaan myös vammaisen ulkomaille suuntautuvien matkojen osalta tulkin matka- ja majoituskulut sekä maksamaan tulkille ulkomaan päivärahan. Tästä voisi aiheutua kunnille hyvinkin suuria ja ennakoimattomia kuluja.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Perusturvajaosto on antanut A:n valituksen johdosta selityksen ja A vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus jättää A:n valituksen tutkimatta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää perusturvajaoston valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on kumonnut aluejaoston päätöksen ja palauttanut asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Päätös on näin ollen A:lle myönteinen eikä hänellä ole asiassa oikeussuojan tarvetta.

2. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulain) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle tulkkipalvelut, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Vastaavan asetuksen 7 §:n mukaan tulkkipalveluihin kuuluu työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi suoritettava viittomakielellä tai muilla kommunikaatiota selventävillä menetelmillä tapahtuva tulkkaus. Saman asetuksen 8 §:n mukaan tulkkipalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään vaikeasti kuulovammaista, kuulo- ja näkövammaista tai puhevammaista henkilöä. Saman asetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan tulkkipalveluja on järjestettävä siten, että vaikeasti kuulo- ja näkövammaisella henkilöllä on mahdollisuus saada vähintään 240 ja muulla 8 §:ssä tarkoitetulla henkilöllä vähintään 120 tulkintatuntia kalenterivuoden aikana.

Edellä mainittujen säännösten nojalla kunnalla on erityinen velvollisuus järjestää lakisääteiset tulkkipalvelut niihin oikeutetuille henkilöille. Järjestettäessä tulkkipalveluja on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön yksilölliset tarpeet ja olosuhteet. Aluejaoston alaisen viranhaltijan ja aluejaoston on myöntäessään A:lle tulkkipalvelun Norjan matkalle 3.-9.7.2004 katsottava ottaneen yksilöllisen harkinnan jälkeen kantaa siihen, että kyseinen matka on kuulunut A:n tavanomaisiin elämän toimintoihin. Koska tulkkipalvelun järjestämisvastuu on kunnalla, kunnan eli tässä tapauksessa Espoon kaupungin on työnantajana tai palvelun järjestäjänä huolehdittava myös tulkin työtehtävien hoitamisesta aiheutuneiden matka- ja päivärahakulujen korvaamisesta tulkille. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n 1 momentin 5 kohta edellyttää, että tulkkipalvelut ovat saajalleen maksuttomia. Tällä perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin hallinto-oikeus, ettei jaoston olisi tullut hylätä A:n hakemusta tulkin matkakustannusten osalta ja asia on palautettava jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Matti Halén. Asian esittelijä Marja Ihto.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto perusturvajaoston valituksen osalta:

Hyväksyn perusturvajaoston valituksen, kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan jaoston päätöksen voimaan.

Perustelut:

A on vaikeavammainen henkilö, jolle kunnan on järjestettävä tulkkipalvelut. Hän on hakenut korvausta viittomakielen tulkin palkkioihin ja matkakuluihin luonto- ja eräopasyhdistyksen Norjan matkalle 3. - 9. 7.2004. Matkakulujen määrä 280 euroa on matkan järjestäjän perimä hinta matkasta majoituksineen. Viranhaltija on päätöksessään todennut, että hakija voi käyttää hänelle vammaispalveluasetuksen 9 §:n nojalla kuuluvia yhteensä 120 tulkintatuntia myös ulkomaanmatkalla. Tällöin tulkki laskuttaa palvelutoimistoa tekemiensä työtuntien mukaisesti. Päätöksessä on mainittu, että asiointi- ja vapaa-ajantulkkien tuntipalkkio on 18 euroa ja että päiväpalkkion enimmäismäärä on 123,34 euroa. Päätöksessä on todettu, että tulkin matkakuluja ja päivärahaa Suomen rajojen ulkopuolelle ei korvata.

Asiassa on kysymys siitä, onko kysymyksessä olevan matkan katsottava kuuluvan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n tavanomaisiin elämän toimintoihin ja mikä merkitys on matkakulujen korvausvelvollisuuden osalta sillä, että viranhaltija on mainitulla tavalla päätynyt myönteiseen ratkaisuun tulkin palkkion osalta.

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, tulkkipalvelut sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Näiden erityisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvien palveluiden, joihin vammaisella on subjektiivinen oikeus, tarkempi sisältö on määritelty vammaispalveluasetuksessa. Siinä ei ole suoraan säädetty, kuinka kauas asuinpaikkakunnalta palveluiden järjestämisvelvollisuus voi ulottua. Tavanomaisista elämäntoiminnoista suoriutumisessa tarpeellisten kuljetuspalveluiden osalta järjestämisvelvollisuus on kuitenkin rajattu koskemaan asetuksen 4 §:ssä lähikuntiin ulottuvia kuljetuksia. Tulkkipalveluihin kuuluu asetuksen 7 §:n mukaan työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi suoritettava tulkkaus. Palvelujen laajuus on rajoitettu asetuksen 9 §:ssä kuulovammaisen kohdalla opiskelutulkkausta lukuun ottamatta 120 tuntiin vuodessa eli noin 2,5 tuntiin viikossa.

Tulkkauksen enimmäistuntimäärä viittaa siihen, että palvelun on katsottu lähinnä koskevan tilanteita, joissa on kysymys lyhytkestoisesta asiointitulkkauksesta tai vapaa-ajantulkkauksesta. Tulkkauspalvelussa on kysymys kotimaisilla viittomakielillä tapahtuvasta tulkkauksesta, johon voidaan kotimaassa yleensä käyttää tulkkauspaikan lähistöltä saatavaa tulkkia, jolloin muun kuin palkkion osuus kustannuksista ei ole merkittävä. Tulkkauksen järjestäminen ulkomailla siten, että tulkki seuraa matkailijan mukana, ei ole siten verrattavissa tulkkauspalvelun järjestämiseen Suomessa. Arvioitaessa tulkkauspalvelun järjestämisvelvollisuutta matkalle on otettava huomioon, ettei vammaisella henkilöllä ole yleisesti subjektiivista oikeutta saada korvausta kustannuksista, joita aiheutuu loma- ja harrastusmatkan tekemiseksi välttämättömästä henkilökohtaisesta avustajasta. Tästä ja edellä mainituista asetukseen sisältyvistä rajoituksista on pääteltävissä, ettei tavanomaisilla elämän toiminnoilla ole lain 8 §:n 2 momentissa ja asetuksen 7 §:ssä tarkoitettu kysymyksessä olevaa useita päiviä kestävää matkaa. Näillä perusteilla katson, ettei tulkkauksen järjestäminen A:n Norjan matkalle kuulu vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin.

Vaikka viranhaltija onkin päätynyt tulkin palkkion osalta myönteiseen ratkaisuun sen vuoksi, että laskutettu tuntimäärä mahtuu 120 tunnin enimmäisrajan puitteisiin, katson, ettei viranhaltija ole ottaen huomioon päätökseen sisällytetyt palkkiorajoitukset ja sen, ettei muuhun kuin tuntipalkkion korvaamiseen ole suostuttu, hyväksynyt kysymyksessä olevaa tulkkauspalvelua vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaiseksi kokonaan kunnan järjestämisvastuun piiriin kuuluvaksi palveluksi, vaan viranhaltijan päätöksessä on kysymys kunnan harkinnassa olevan tuen myöntämisestä. Kuntaa ei tällä perusteella voida velvoittaa korvaamaan kaikkia tulkille aiheutuneita kustannuksia. Näistä syistä hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja jaoston päätös saatettava voimaan.