30.3.2006

Asian aikaisempi käsittely

A oli hakenut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä korvausta sairaanhoitokustannuksista. Sairaanhoitokustannusten määrä on ollut yhteensä 4 787,85 euroa.

A:n korvausvaatimuksen käsitellyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kirurgian toimialajohtaja B oli 27.5.2004 hylännyt hakemuksen. Saadun selvityksen mukaan A on 22.3.2001 käynyt C:n lääkärikeskuksessa. Tämän jälkeen A on 23.3.2001 asetettu LP II-jonoon D:n sairaalan osastolla K 4. Valtakunnallinen lääkärinlakko alkoi maaliskuussa 2001 ja aikavälillä 3-8/2001 hoidettiin vain päivystys ja I-kiireisiä potilaita. Kaikki hyvänlaatuiset II-III kiireelliset potilaat saivat odottaa. Näiden potilaiden odotusaika piteni lakon jälkeen noin 6-12 kuukauteen. A:lle suunniteltu toimenpideaika toukokuun lopulla peruutettiin lääkärilakon vuoksi. A:lle on tehty eturauhasen höyläys ja rakkokiven poisto keväällä 2001 E:ssä. Lääkärilakko päättyi elokuussa 2001. Sen jälkeen lakon aikana syntyneitä jonoja purettiin. Jos A edelleen olisi oleskellut Suomessa, hänelle olisi järjestetty hoito lakon jälkeen.

A oli 30.5.2004 päivätyllä kirjeellä pyytänyt toimialajohtaja B:tä käsittelemään hakemuksensa uudelleen. Toimialajohtaja B on 1.7.2004 todennut, että asian uudelleen käsittelyssä ei ole tullut esille mitään sellaista, joka antaisi aihetta aiemman päätöksen muuttamiseen.

Hallinto-oikeudessa A on uudistanut vaatimuksensa sekä pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n hakemuksen sairaanhoitokustannusten korvaamisesta sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sairaanhoitokustannusten korvaaminen

Erikoissairaanhoitolain 1 §:n 2 momentin mukaan erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan sanotussa laissa lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaisia sairauden ehkäisyyn, tutkimiseen, hoitoon, lääkinnälliseen pelastustoimintaan sekä lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia terveydenhuollon palveluja. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan kunnan, joka on kotikuntalain mukaan henkilön kotikunta, on huolehdittava siitä, että henkilö saa lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun tarpeellisen erikoissairaanhoidon sanotun lain mukaisesti. Tämän velvoitteen mukaisen erikoissairaanhoidon järjestämiseksi kunnan on kuuluttava johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään. Lain 3 §:n 2 momentin mukaan sama velvollisuus kunnalla on kiireellisissä tapauksissa sellaisen henkilön erikoissairaanhoidon järjestämiseksi, jolla ei ole Suomessa kotipaikkaa.

Asiakirjojen mukaan A on 22.3.2001 hakeutunut Helsingissä rutiininomaiseen eturauhaskontrolliin, jonka yhteydessä todettiin eturauhasen suurentuma ja virtsarakkokivi. Osastonylilääkäri teki lähetteen HYKS Kirurgian toimialan D:n sairaalan Urologian klinikalle. A oli 23.3.2001 asetettu D:n sairaalan Urologian klinikan LP II-jonoon. LP II -potilaiden odotusaika oli tuohon aikaan noin 3-6 kuukautta. A:lle suunniteltu toimenpideaika toukokuun lopulla 2001 jouduttiin kuitenkin peruuttamaan lääkärilakon vuoksi. Ajalla 3-8/2001 hoidettiin vain päivystys- ja I-kiireisiä potilaita. LP II - jonossa olevien odotusaika piteni lakon jälkeen noin 6-12 kuukauteen.

A:n hakeuduttua Sairaala E:hen, hänelle suoritettiin rakkokiven murskaus ja eturauhasen höyläysleikkaus 4-6.6.2001. Urologian dosentin G:n antaman lääkärinlausunnon mukaan hän on tuolloin katsonut, että kokonaistilanne huomioon ottaen potilas tarvitsi kiireellisesti hoitoa. Mikäli rakkoretentiotilanteessa, jossa rakossa on suuri määrä virtsaa, hoitoa lykätään, on vaarana munuaistoiminnan heikkeneminen. Rakkokivi sinänsä ei yleensä vaadi kiireellistä hoitoa, mutta voi aiheuttaa varsin häiritsevät oireet sekä verivirtsaisuutta.

A oli kuitenkin asianmukaisesti asetettu D:n sairaalan leikkausjonoon eikä arvioitua alkuperäistä odotusaikaa voida pitää kohtuuttomana. Odotusaika-arvio on perustunut lähetteen teon ajankohdan tilanteeseen ja A:lla olisi tämän jälkeen tapahtuneen terveydentilan mahdollisen heikentymisen perusteella ollut mahdollisuus kiirehtiä hoitoa. Kunnalla ei siten ole ollut edes mahdollisuutta arvioida palvelun tarvetta, koska A oli hakeutunut suoraan yksityissairaalaan.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:lla ei olisi ollut mahdollisuutta saada tarvitsemaansa hoitoa julkisen terveydenhuollon puolella. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ei voida katsoa laiminlyöneen velvollisuutta huolehtia siitä, että A olisi saanut tarvitsemaansa erikoissairaanhoitoa eikä sillä ole velvollisuutta korvata A:lle hänelle Sairaala E:ssä suoritetusta toimenpiteestä aiheutuneita kustannuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että A saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut perusteluissa mainittujen lisäksi hallintolainkäyttölain 74 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri velvoitetaan korvaamaan hakemuksen mukaisesti A:n sairaanhoitokustannukset sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut Helsingin hallinto-oikeudessa 5 000 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3 000 eurolla sekä lääkärinlausunnosta aiheutuneet kulut 50 eurolla kaikki summat laillisine viivästyskorkoineen.

A on vuonna 1993 muuttanut Suomesta asumaan pysyvästi ulkomaille jäätyään - - - ammatista sairauden vuoksi täydelliselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Viimeiset kymmenen vuotta A:n asunto ja koti on ollut Espanjassa, jonne myös verovelvollisuus on siirtynyt. A saa Suomesta työkyvyttömyyseläkkeen, josta Suomessa nykyisin peritään sairausvakuutusmaksua 1,5 prosenttia. A:lla on "siirtolaisstatus".

Aina kun A on näiden vuosien aikana tilapäisesti poistunut Espanjasta johonkin toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon, esimerkiksi Suomeen, hän on ennen matkaansa hankkinut Espanjan viranomaisen myöntämän E111-todistuksen.

Suomessa ollut lääkärilakko 2-8/2001 on se tosiasia, joka tässä asiassa on peruskysymys. Kuten Helsingin hallinto-oikeudelle toimitetuista selvityksistä käy ilmi, A:lle oli leikkauspäiväksi määrätty D:n sairaalassa torstai 31.5.2001. Dosentti F oli merkitty leikkauksen suorittajaksi. A:lla oli tiistaina 29.5.2001 tapaaminen mainitun dosentti F:n kanssa, jolloin kävi ilmi, että lääkärilakon vuoksi tuota sovittua leikkausta ei voida suorittaa, ei siitäkään huolimatta, että A:lla esiintyi runsasta verivirtsaisuutta. Dosentti F ilmoitti A:lle, että koska ei ole kysymys syöpäsairaudesta, lakkorajat estävät häntä sovittua toimenpidettä suorittamasta. Dosentti F ei tällöin millään tavalla tutkinut A:ta sen seikan selvittämiseksi, voisiko kysymys olla syöpäsairaudesta tai oliko tilanne kiireellistä toimenpidettä vaativa.

Dosentti F:n kanta leikkauksen suhteen oli hyvin yksiselitteisen kielteinen. Hän kehotti A:ta menemään E-nimiseen sairaalaan urologi G:n luokse, joita kumpaakaan A ei tuntenut aikaisemmin.

Meneillään ollut lääkärilakko aiheutti näin ollen sen, että A:n sen hetkistä tilannetta ei tutkittu ollenkaan ja vasta ensimmäisen tutkimuksen suoritti urologian dosentti G, joka 1.11.2004 antamansa lääkärinlausunnon mukaan katsoi kokonaistilanteen huomioon ottaen, että A tarvitsi tuolloin kiireellistä hoitoa. Dosentti G otti leikkauksen yhteydessä myös näytteen eturauhasesta ja selvitytti sen, että kysymyksessä ei kaikeksi onneksi ollut syöpäsairaus.

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa esitetyt seikat siitä, että "A:lla olisi tapahtuneen terveydentilan mahdollisen heikentymisen perusteella ollut mahdollisuus kiirehtiä hoitoa" sen paremmin kuin väite siitä, että "kunnalla ei ollut edes mahdollisuutta arvioida palvelun tarvetta, koska A oli hakeutunut suoraan yksityissairaalaan" eivät kumpikaan pidä yhtä tosiasioiden kanssa, kuten edellä on selostettu.

Euroopan unionissa tekemiensä tiedustelujen perusteella A ilmoittaa, että Suomi ei ole tehnyt niin sanottua lakkovaraumaa allekirjoittaessaan Euroopan unionissa terveyden ja sairaanhoidon korvaamista koskevan sopimuksen. Yleisen oikeuskäsityksen mukaan tästä seuraa, että Euroopan unionin kansalainen, joka esittää E111-todistuksen, tulee sellaisessa maassa, jossa sillä hetkellä on lääkärilakko, asettaa ehdottomasti etusijalle ja hänelle tulee tarjota tarvittavaa sairaanhoitoa lakkoon kuulumattomissa sairaaloissa lakossa olevien sairaaloiden kustannuksella. Tämä on Espanjassa E111-todistuksen antaneiden sairaanhoitoviranomaisten ehdoton kanta.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on viitattu muun muassa siihen, ettei A:n sairaus vaatinut tuolloin maalis-toukokuussa 2001 kiireellisiä toimenpiteitä.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on edelleen viitannut siihen, että Euroopan unionissa voimassa olevien sosiaaliturvaa ja sairaanhoitoa koskevien säännösten mukaan eläkkeensaajat ovat muita hieman paremmassa asemassa; heillä on nimittäin oikeus kaikkiin luontoisetuuksiin, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi heidän oleskellessaan tilapäisesti ulkomailla. Toisin sanoen vakuutettu saa aina todella tarvitsemansa hoidon.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

A on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ilmoittanut muuttaneensa eläkkeelle jäätyään pysyvästi asumaan Espanjaan.

Antamansa ilmoituksen mukaan A on nyt kysymyksessä olevaa sairaanhoitoa tarvitessaan oleskellut tilapäisesti Suomessa ja hänellä on ollut Espanjan toimivaltaisen laitoksen antama todistus (E111) oikeudesta hoitoon siinä jäsenvaltiossa, jossa hän oleskelee.

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) 1408/71 31 artiklan a kohdan, sellaisena kuin se oli neuvoston asetuksessa 1223/98, mukaan eläkeläinen, jolla on oikeus eläkkeeseen tai eläkkeisiin yhden valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on oikeus etuuksiin yhden tällaisen valtion lainsäädännön mukaan, saa oleskellessaan yhdessä perheenjäsentensä kanssa muun kuin sen jäsenvaltion alueella, jossa he asuvat, luontoisetuudet oleskelupaikan laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön määräysten mukaisesti asuinpaikan laitoksen kustannuksella.

A:n sairastuttua tilapäisen oleskelunsa aikana Suomessa, hänellä on ollut oikeus saada täällä hoitoa. Edellä mainitun neuvoston asetuksen 31 artiklan a kohdan mukaan hänellä on ollut oikeus saada luontoisetuuksia oleskelupaikan laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön määräysten mukaisesti. A:n oikeus saada luontoisetuutena sairaanhoitoa Suomessa on siten arvioitava Suomen lainsäädännön mukaisesti. Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteluilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ole rikkonut erikoissairaanhoidon järjestämisvelvollisuuttaan A:n kohdalla. Neuvoston asetus (ETY) 1408/71 ei tältä osin oikeuta muussa jäsenvaltiossa asuvaa erityiskohteluun. Kysymys A:n oikeudesta sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen on asiakirjojen mukaan ratkaistu tarkastuslautakunnan päätöksellä. Näin ollen A:n tässä hallintoriita-asiassa esittämä korvausvaatimus samoin kuin hänen valituksensa on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä A:lle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Eila Rother. Asian esittelijä Marja Ihto.