29.12.2006

Asian aikaisempi käsittely

A ja B:n kuolinpesän osakkaat, maatalousyhtymä on hakenut Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta vuodelta 2003 CAP-tukea, luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea, yleistä hehtaaritukea, nuorten viljelijöiden tukea ja kasvinviljelyn kansallista tukea.

Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset

1) Päätöksellä 24.11.2003 vuoden 2003 ympäristötuki on hylätty kokonaan. Päätöksen mukaan haettu ala on 141,06 hehtaaria, hyväksytty ala 88,83 hehtaaria, sanktio 100 % ja maksettava määrä 0 euroa. Perustelujen mukaan ympäristötukea on leikattu valvonnan perusteella eikä hakijan ilmoittama pinta-ala vastaa hyväksyttyä. Tuki hylätään kokonaan, kun todettu ylitys on yli 20 % hyväksytystä alasta.

2) Päätöksellä 24.11.2003 vuoden 2003 luonnonhaittakorvaus (LFA) hylätty kokonaan. Päätöksen mukaan haettu ala on 151,04 hehtaaria, hyväksytty ala 98,88 hehtaaria, sanktio 100 % ja maksettava määrä 0 euroa. Perustelujen mukaan lfa-tuki on hylätty, koska valvonnassa on todettu, että pinta-ala on pienempi kuin hakemuksessa ilmoitettu. Koska todettu ero on yli 20 %, tukea ei makseta lainkaan.

3) Päätöksellä 11.12.2003 peltokasvien tukea (CAP) on leikattu. Cap-kesantotuen haettu ala oli 9,98 hehtaaria ja todettu ala 10,05 hehtaaria; maksun perusteena oli 9,59 hehtaaria ja asianomaisena tukena maksettiin 1389,59 euroa. Viljakasvien cap-tuen haettu ala oli 45,59 hehtaaria; maksun perusteena oli 29,68 hehtaaria ja asianomaisena tukena on maksettu 5 597,65 euroa. Säilörehunurmen cap-tuen haettu ala oli 12,62 hehtaaria ja todettu ala 12,47 hehtaaria; todetun alan perusteella asianomaisena tukena on maksettu 1 806,90 euroa. Yhteensä cap-tukena on maksettu 8 794,14 euroa.

Perustelujen mukaan tukea on leikattu valvonnan perusteella. Jos kasvilajiryhmän hyväksytty ala on yli 3 % tai yli 2 hehtaaria ja enintään 20 % pienempi kuin ilmoitettu ala, hyväksytystä alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena. Tuki hylätään kokonaan, kun todettu ylitys on yli 20 % hyväksytystä alasta. Vuonna 2003 cap-tukialan ylitys on ollut 4,58 %, millä kyseessä olevaa alaa on vähennetty.

4) Päätöksellä 28.1.2004 yleinen hehtaarituki on hylätty kokonaan. Päätöksen mukaan tukea on haettu 151,04 hehtaarille, todettu ala on 98,88 hehtaaria ja maksettava määrä 0 euroa. Jos ilmoitetun ja todetun pinta-alan erotus on yli 20 % todetusta pinta-alasta laskettuna, todetusta pinta-alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena. Jos todettu ylitys on yli 50 %, tukea ei makseta lainkaan.

5) Päätöksellä 28.1.2004 nuorten viljelijöiden tuki on hylätty kokonaan. Päätöksen mukaan tukea on haettu 151,04 hehtaarille, todettu ala on 98,88 hehtaaria ja maksettava määrä 0 euroa. Jos ilmoitetun ja todetun pinta-alan erotus on yli 20 % todetusta pinta-alasta laskettuna, todetusta pinta-alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena. Jos todettu ylitys on yli 50 %, tukea ei makseta lainkaan.

6) Päätöksellä 28.1.2004 kasvinviljelyn kansallinen tuki on hylätty kokonaan. Päätöksen mukaan asianomaista tukea on haettu rehuviljan osalta 45,59 hehtaarille, todettu ala on 40,62 hehtaaria ja maksettava tuki 0 euroa. Rehunurmien osalta tätä tukea on haettu 82,75 hehtaarille, todettu ala on 35,74 hehtaaria ja maksettava tuki 0 euroa. Jos ilmoitetun ja todetun pinta-alan erotus on yli 20 % todetusta pinta-alasta laskettuna, todetusta pinta-alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena. Jos todettu ylitys on yli 50 %, tukea ei makseta lainkaan.

Muutoksenhaku Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksessa sekä työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös

A ja B:n kuolinpesän osakkaat, maatalousyhtymä , jäljempänä maatalousyhtymä, on valittanut Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskukseen ( jäljempänä TE-keskus ) erikseen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ympäristötukea, luonnonhaittakorvausta ja peltokasvien (CAP) tukea koskevista päätöksistä sekä erikseen yleistä hehtaaritukea, nuorten viljelijöiden tukea ja kasvinviljelyn kansallista tukea koskevista päätöksistä.

Maatalousyhtymä on vaatinut, että kunnan maaseutuelinkeinoviran- omaisen päätökset kumotaan ja haetut tuet myönnetään täysimääräisinä maatalousyhtymälle. Lisäksi maatalousyhtymä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikkine laillisine viivästyskorkoineen.

Rautavaaran kunta on antanut lannanlevityskiellon viljelijälle 21.5.2003, jolloin viljelijä on välittömästi lopettanut lannoittamisen. TE-keskuksen valvonnassa on hylätty 51,58 hehtaaria. Valvonnassa ei olisi tullut todeta lohkoa 687-01382-65 LENTOK 1 tilapäisesti viljelemättömäksi. Valvonnassa ei olisi tullut todeta peruslohkoa 687-01383-66 LENTOK 2 (38,47 ha) osittain viljelemättömäksi pelloksi eikä peruslohkoja 68701384-67 LENTOK 3 ja 687-01385-68 LENTOK 4 osittain viljelemättömiksi pelloiksi. Viljelijä oli toteuttanut kaikki tavanomaiset viljelytoimenpiteet paitsi lannoittamisen. Lannoitus oli jäänyt tekemättä, koska Rautavaaran kunta oli antanut viljelijälle laittoman lannanlevityskiellon kesken kylvö- ja lannanlevityskauden. Kun osa lohkoista oli ehditty lannoittaa, olisi loputkin lohkot tullut hyväksyä. Maatalousyhtymä oli vuonna 2003 jättänyt luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevan hakemuksen, eikä sillä ollut mahdollisuutta alkaa valmistaa luomutuotannossa hyväksyttävää vähintään kuukauden kompostoitunutta karjanlantaa. Koska maatalousyhtymä ei ole voinut odottaa kunnan päätöstä kieltää lannanlevitys, voidaan tilanne tulkita ylivoimaiseksi esteeksi.

TE-keskus on asiakirjoista ilmenevän menettelyn jälkeen 30.8.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt maatalousyhtymän valitukset (dnrot 55 ja 440/560/04) Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen vuoden 2003 pinta-alatukia koskevista 24.11. ja 11.12.2003 sekä 28.1.2004 annetuista päätöksistä.

TE-keskus on perustellut päätöstään ensinnäkin viittaamalla seuraaviin säädöksiin ja niiden kohtiin :

Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 7 ja 8 artikla;

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 14 artiklan 1 ja 2 kohta ja 22 artikla;

Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2419/2001 15 artikla, 20 artiklan 1 ja 2 kohta, 31 artiklan 2 ja 4 kohta, 31 artiklan 4 kohta, 32 artiklan 1 kohta, 35 artiklan 2 kohta, 46 artikla sekä 48 artiklan 1 ja 2 kohta;

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 445/2002 20 artikla, 33 artiklan 1 kohta, 59 artiklan 2 kohta, 61 artikla ja 62 artiklan 1 kohta;

Tukijärjestelmistä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 3 artiklan 1.a, 1.b, 1.c ja 1.d kohta;

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 1 §, 3 §:n 1 momentin 5 kohta, 4 §:n 1 momentti 8 § sekä 19 §:n 1 ja 2 momentti;

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 9 §:n 2 momentti, 18 §:n 1 momentti ja 19 §:n 1 momentti;

Satovahinkojen korvaamisesta annetun lain (1214/2000) 2 §:n 1 momentti, 3 §:n 1 momentti ja 8 §:n 5 momentti;

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 1 §:n 1 momentti, 2 § sekä 74 §:n 1 ja 2 momentti;

Satovahinkojen korvaamisesta annetun asetuksen (820/1975) 4 §;

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 644/2000 (muut. 449/2001, 1220/2001, 361/2002, 825/2002 ja 377/2003) 3 §:n 9 kohta, 9 §, 10 §:n 4 momentti, 18 §:n 1 momentti ja 39 §:n 1 momentti;

Vuodelta 2003 maksettavien kansallisten kasvintuotannon ja kotieläintukien valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (670/2003) 3 §:n 1 ja 2 momentti sekä 3 momentin 4 kohta, 6 § ja 12 §;

Peltoalaperusteisten tukien valvonnasta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (MMM:n määräyskok. 50/03) 3 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentti, 5 §:n, 7 §, 8 §:n 1 momentti, 15 §:n 2 momentti, 26 §:n 1 momentti, 26 §:n 2 ja 3 momentti, 34 §:n 1 ja 2 momentti, 37 §, 38 §:n 1 momentti, 41 §:n 1, 3 ja 4 momentti, 42 §, 43 §:n 2 momentti, 44 §, 49 §:n 3 momentti, 75 §:n 1 momentti, 79 §:n 1 ja 3 momentti, 85 §, 86 §, 88 §, 89 §, 124 §:n 2 momentti,

Luonnonhaittakorvauksesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (645/2000, muut. 462/2001 ja 391/2003) 3 §, 5 §:n 1 ja 2 momentti ja 9 §:n 2 momentti,

Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä sekä maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvästä tuesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (646/2000, muut. 1207/2000, 463/2001, 1278/2001, 398/2002, 78672002 ja 389/2003) 31 § ja liitteen 1 J-osa;

Vuoden 2003 maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien hallinnosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (117/2003) 2 §:n 1 kohta, 9 §:n 1 ja 3 momentti sekä 10 §:n 1 ja 2 momentti;

Peltokasvien tukijärjestelmästä ja siihen liittyvästä kesannoinnista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (187/2000, muut. 354/2001 ja 368/2002) 9 §:n 1, 2 ja 3 momentti, 10 §:n 1 ja 2 momentti, 28 a §:n 1 momentti ja 28 b §:n 1 momentti; sekä

Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamista eläinpalkkioista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (15/2000, muut. 464/2000, 28/2001, 1046/2001, 1269/2001, 323/2002) 9 §.

Näytön arviointia koskevina kysymyksinä perusteluissa on tarkasteltu seuraavia:

A. Viljelijä B:n tilalla suoritettu peltoalavalvonta, tarkastajien viljelijälle lähettämä kuulemiskirje valvonnan yhteydessä todettujen sääntöjenvastaisuuksien johdosta ja viljelijän vastine kuulemiskirjeeseen;

B. Varpaisjärven kunnan maaseutusihteerin lausunnot valituksista;

C. Selvitys Rautavaaran kunnan antamasta lannanlevityskiellosta, jonka osalta on lausuttu muun ohella seuraavaa:

TE-keskus on pyytänyt Rautavaaran kunnalta selvitystä sen antamasta lannanlevityskiellosta. Rautavaaran kunta on lähettänyt selvityksenä (saapunut TE-keskukseen 22.3.2004 ja välimatkaa koskeva oikaisu 16.4.2004) otteen kunnanhallituksen kokouspöytäkirjasta. Kokouspöytäkirjan perusteella kunnanhallituksen kokous oli pidetty 15.3.2004. Saadun selvityksen mukaan Rautavaaran kunnanvaltuusto on hyväksynyt kokouksessaan 26.6.2003 ympäristönsuojelumääräykset, joiden perusteella veden oton kannalta tärkeillä I luokan pohjavesialueilla kiellettiin kokonaan lietelannan ja virtsan levittäminen. Saadussa selvityksessä todetaan, että kunnanvaltuuston päätöksestä oli ollut valitusoikeus Kuopion hallinto-oikeuteen, mutta siitä ei valitettu.

Saadussa selvityksessä tuodaan esille, että Rautavaaran kunnan antamista ympäristönsuojelumääräyksistä pyydettiin lausunnot 12.4.2003 Pohjois-Savon ympäristökeskukselta ja TE-keskuksen maaseutuosastolta. TE-keskus ei ollut antanut lausuntoa asiasta.

Selvityksessä todetaan, että alue jolla A:n ja B:n maatalousyhtymä on viljellyt lentokentän läheisyydessä vuokrasopimuksen perusteella maata, on I luokan pohjavesialuetta. Tällä perusteella lietelannan ja virtsan levityskielto koski kyseistä aluetta.

Rautavaaran kunnan selvityksessä todetaan, että viljelytoiminnan harjoittajat olivat tietoisia, että kyseessä on tärkeä pohjavesialue, jonka lähellä sijaitsee vedenottamo. Ympäristönsuojelusihteeri oli käynyt 21.5.2003 paikan päällä tarkastamassa tilannetta. Tuolloin oli ilmennyt, että lietelannan levitys oli ulottumassa alle 500 metrin päähän vedenottamosta. Tuolloin ympäristösihteeri oli selvityksen mukaan ollut puhelimella yhteydessä B:hen. Tarkastuksesta oli laadittu selvityksen mukaan tarkastuspöytäkirja, jossa muun muassa oli todettu, että lietelannan levitystä tulisi välttää alueilla, joilla siitä aiheutuu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Selvityksen perusteella pöytäkirjassa oli maininta myös siitä, että ympäristönsuojelumääräykset, joissa lannan ja virtsan levitys todennäköisesti kielletään I luokan pohjavesialueella, ovat tulossa kunnassa syksyllä 2003 käsittelyyn. Peltoalue sijaitsi pohjavesialueella I. Kangaslahden vesiosuuskunta oli reagoinut voimakkaasti Rautavaaran kunnan ympäristösihteerille lietteen levityksestä, koska se oli pelännyt vedenottamonsa pilaantumista. Selvityksessä tuodaan esille, että pöytäkirjassa ei ollut kieltoa lietelannan levitykselle. Ympäristönsuojelumääräysten laadinnan aikataulua nopeutettiin selvityksen mukaan siten, että osa niistä valmisteltiin päätöskäsittelyyn. Tämä osa oli hyväksytty yksimielisesti kunnanvaltuustossa 26.6.2003.

D. Maatalousyhtymän tilalla suoritetut luonnonmukaisen maataloustuotannon tuotantotarkastukset sekä TE-keskuksen ylitarkastaja C:n lausunto niistä. Tältä osin on lausuttu muun ohella seuraavaa:

C toteaa lausunnossaan, että tuotantotarkastuksessa ja tilavalvonnassa tarkastetaan hieman eri asioita; tuotantotarkastuksessa ennen kaikkea sitä, että luonnonmukaisen tuotannon ohjeita on noudatettu. Muina huomioina voidaan C:n mukaan todeta esimerkiksi se, että alue ei ole peltoa niin kuin 4.7.2003 tehdyssä valvonnassa on todettu joidenkin lohkojen osalta. Sen sijaan rajatarkastuksia ja mittauksia ei C:n mukaan tehdä.

C:n mielestä tuotantotarkastuskertomusten ja tilavalvonnan välillä ei ole ristiriitaa: molemmissa on hänen mukaansa esimerkiksi yhtenevästi todettu Lentokenttälohkojen maalaji, happamuus ja alueen soveltumattomuus tarkastushetkellä peltomaaksi. Alueiden kasvukunto on sekä tuotantotarkastuksen että tilavalvonnan perusteella ollut C:n mielestä peltoviljelyyn käymätön. Kertomuksista voi C:n mukaan vetää sen johtopäätöksen, että alueet sopivat tässä kunnossa lähinnä mäntymetsän kasvuun, kuusikolle ne ovat liian karuja.

Lopuksi C toteaa lausunnossaan, että tuotantotarkastuskertomusten ja tarkastajilta saatujen puhelinselvitysten perusteella voidaan todeta, että muun muassa ainakaan seuraavat lohkot eivät kesällä 2003 ole olleet peltomaata eivätkä soveltuvaa luomuviljelyyn: Lentokenttä 1 (6870138265), Lentokenttä 2 (6870138366), Lentokenttä 3 (6870138467), Lentokenttä 4 (6870138568), Kolomio (9160342621), Ramin raja (9160342722), Sarka (9160342823), Hukkamäki (9160342924) sekä Ilikon pelto (9160275428).

E. TE-keskuksen tarkastusyksikön lausunto valituksissa esitetyistä peltoalavalvonnan yhteydessä mahdollisesti tapahtuneista virheistä; sekä

F. Maatalousyhtymän vastine ja sen tueksi esitetyt todisteet edellä esiin tuotujen lausuntojen (ylitarkastaja C:ltä 13.2.2004, Rautavaaran kunnalta 15.3.2004 ja maaseutuosaston tarkastusyksiköltä 11.2.2004) johdosta.

Johtopäätöksenä maatalousyhtymän vastineessa esitetään, että TE-keskuksen kanta on etenkin maaperän viljelykelpoisuutta koskevalta osin perustelematon ja virheellinen. Muutoinkin on lausunnon mukaan kiistatonta, että viljelijä on tehnyt kaikki näissä olosuhteissa mahdolliset viljelytoimenpiteet asianmukaisesti ja parhaan kykynsä mukaan. TE-keskuksen kanta asiassa perustuu asian puutteelliseen selvittämiseen, joka on johtanut myös tosiseikkoja koskevaan erehtymiseen.

Vastineen tueksi on lueteltu ja selostettu seuraavat todisteet :

Todiste 1, Viljavuuspalvelu Oy:n viljavuustutkimuskartta,
Todiste 2, agronomi D:n lausunto,
Todiste 3, professori E:n lausunto, ja
Todiste 4, erikoisviljelyagrologi F:n lausunto.

Edelleen TE-keskuksen päätöksen perusteluissa on muun ohella selostettu TE-keskuksen maaseutuosaston tarkastusyksikön vastine maatalousyhtymän vastineessa ja sen tueksi liitetyissä todisteissa esitetyistä uusista väitteistä sekä Rautavaaran kunnan lentokentän suoja-alueella sijaitsevien maatalousyhtymän lohkojen vuokrasopimusehdot .

TE-keskuksen johtopäätös

Valituksen kohteet

TE-keskus on käsitellyt sille tehdyt valitukset yhdessä.

Vaatimukset

Maatalousyhtymä on vaatinut valituksissaan, että peltoalavalvonnassa ei olisi saatu päättää, että lohkot 687-01383-66 Lentokenttä 2 A, 687-01384-67 Lentokenttä 3 A ja Lentokenttä 4 687-01385-68 A, 916-03426-21 A Kolomio, 916-03427-22 A Ramin raja, 916-03428-23 A Sarka ja 916-03429 A Hukkamäki ovat viljelemättömiä, koska niillä on toteutettu kaikki tavanomaiset viljelytoimenpiteet paitsi lannoittaminen. Viljelytoimenpiteet selviävät valitusten mukaan viljelijän lohkokohtaisista muistiinpanoista. Lannoittamatta jättäminen oli johtunut Rautavaaran kunnan antamasta laittomasta lannanlevityskiellosta. Valituksissa on valitettu myös valvonnassa tilapäisesti viljelemättömäksi todetusta lohkosta 916-02754-28 A Ilikon pelto. Lisäksi valituksissa on valitettu siitä, että lohko 687-01382-65 A Lentokenttä 1 oli todettu pysyvästi viljelemättömäksi.

TE-keskuksen tarkastajat olivat todenneet tilalla 25.9.2003 suoritetun peltoalavalvonnan yhteydessä, että tilan lohkot 687-01383-66, 687-01384-67 ja 687-01385-68 ovat viljelemättömiä ja että lohkot ovat viljelykelvotonta aluetta, koska niiden maan pH-luku on alhainen ja maalaji on niukkaravinteista hiekkamaata, jossa ei ole riittävästi orgaanista ainesta. Maatalousyhtymän valituksissa TE-keskuksen tarkastajien yllä esitettyä väitettä pidetään virheellisenä, toteennäyttämättömänä sekä perustelemattomana.

Maalajista, pH-luvusta, lannoituksesta ja lohkojen kasvukunnosta

Maatalousyhtymän valituksissa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että valituksenalaisten lohkojen 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3 ja 687-01385-68 A Lentokenttä 4 päämaalaji, hieno hiekka, soveltuu käytettäväksi viljelysmaana sekä maalajinsa että myös pH-arvonsa puolesta. Viljavuustutkimuskartan perusteella valitustenalaisten lohkojen 687-01383-66 A, 687-01384-67 A ja 687-01385-68 A vallitsevana maalajina voidaan todeta olevan HHk eli hienohiekkamaa, eikä KHk kuten TE-keskuksen ylitarkastaja C oli lausunnossaan 13.2.2004 esittänyt. Muita alueella esiintyviä maalajeja ovat vähäisessä määrin KHk eli karkea hiekka sekä HkMr eli hiekkamoreeni.

Yllä mainituista hiekkamaista voidaan todeta, mitä professori E:n lausunto 29.4.2004 tukee ja mihin johtopäätökseen TE-keskuksen tarkastajat 17.5.2004 antamassaan lausunnossa ovat päätyneet, että niissä on yleensä viljelyn kannalta suhteellisen huono maan vesi- ja ravinnetalous. Ne voivat kuitenkin soveltua (lausunnoistakin ilmenevin tavoin) kohtalaisesti peltoviljelyyn edellyttäen, että niissä on runsaasti orgaanista ainesta ja että lähistöllä oleva pohjamaa on tiiviimpää maalajia. Maan orgaanisen aineksen määrää voi nostaa pitkäikäisellä nurmiviljelyllä sekä lannoituksella ja muun eloperäisen aineksen lisäyksellä, jolloin hiekkamaiden luontaiset viljelyominaisuudet paranevat. Valituksen kohteena olevan alueen hiekkamaiden pH sijoittuu viljavuustutkimuksen mukaan yleisesti ottaen välille 5,1-5,5. E on todennut, että muun muassa puna-apila kasvaa varauksin tällä pH-alueella. Tavoiteltava ph-luku on E:n mukaan näille alueille 6,3. Maan pH-lukua voidaan kuitenkin nostaa E:n mukaan helposti muun muassa kalkituksella.

B on todennut tarkastusyksikölle kuulemiskirjeeseen laatimassaan vastineessa 20.10.2003, että hän tiesi alueen alhaisesta pH-luvusta ja että pH-luvun nostamiseksi tarvittava kalkkimäärä oli tilattu syksylle 2003. Voutilainen ei ollut siis tämän perusteella kalkittanut valituksenalaisia lohkoja vielä keväällä eikä kesällä 2003 ja nostanut tällä tavoin alueen heikohkoa pH-lukua (yleisesti 5,1-5,5; tavoite pH hiekkamailla on 6,3).

Tiivistetysti on todettavissa, että lohkoilla 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3 ja 687-01385-68 A Lentokenttä 4 vallitseva maalaji on hieno hiekka (HHk), jossa on ollut viljelyn kannalta suhteellisen huono vesi- ja ravinnetalous muun muassa vähäisen tai olemattoman orgaanisen humuskerrostuman vuoksi. Valituksen kohteena olevan alueen hiekkamaiden pH sijoittuu viljavuustutkimuksen mukaan pääosin välille 5,1-5,5, mutta tavoiteltava pH-luku on näille alueille 6,3, joten pH-luku on ollut pääosin alhainen.

Lentokentän suoja-alueella sijaitsevien lohkojen (687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3 ja 687-01385-68 A Lentokenttä 4) kasvukunnosta

Tarkastaja G:n lausunto lohkojen kasvukunnosta

Tarkastaja G on lausunut, että lentokentän alueen lohkojen (01383, 01384 ja 01385) kasvukunto oli heikko tai kohtalainen tilalla suoritetussa ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003. Lisäksi G oli todennut, että lohkojen muokkaus ei ollut riittävä lohkoilla 01384 ja 01385. Edelleen G oli todennut lohkolla 01384 kasvavan kanervaa noin 10prosentilla lohkon pinta-alasta. G oli maininnut TE-keskuksen ylitarkastaja C:n kanssa 13.2.2004 käymässään puhelinkeskustelussa mm., että lentokenttälohkojen kasvu oli ollut erittäin heikkoa ja että viljelijän olisi tullut "vetää ne pois tukihakemuksesta".

TE-keskuksen tarkastajien lausunto lohkojen kasvukunnosta

TE-keskuksen tarkastajat olivat todenneet tilalla 25.9.2003 suoritetun peltoalavalvonnan yhteydessä yllä mainittujen lohkojen kasvukunnon olleen hyvin huonon ja että lohkoilla ei ollut peltoviljelyyn riittävästi orgaanista ainesta. Tarkastajien väittämää tukee lohkon 687-01383-66 A kasvukunnon osalta lohkolta valvonnan yhteydessä otetut valokuvat (6 kuvaa). Valokuvien perusteella lohko näyttää lähes paljaalta hiekkamaalta, jossa kasvaa osittain maitohorsmaa. Lohkolla ei valokuvien perusteella kasva juurikaan heinää. Vaikka lohkolta otettujen valokuvien perusteella ei voida rajata tarkkaan niitä lohkon alueita, mistä lohkon osasta kuvat on nimenomaisesti otettu, niiden perusteella voidaan kuitenkin muodostaa yleispiirteinen kokonaiskäsitys lohkon varsin huonosta kasvukunnosta vuonna 2003.

Johtopäätöksiä maalajista, pH-luvusta, lannoituksesta ja lentokentän suoja-alueella olevien lohkojen kasvukunnosta

Edellä esitetyn perusteella TE-keskus on todennut, että valituksenalaisia hiekkamaita ei voida pitää pelkästään niiden huonon vesi- ja ravinnetalouden eikä niiden epäedullisen pH-luvun perusteella viljelyyn sopimattomina kaikissa olosuhteissa. Niiden saattaminen viljelykunnoltaan tukikelpoisiksi vaatii kuitenkin riittävän määrän muun muassa aikaisempaa nurmiviljelyä sekä riittävän määrän orgaanisen aineksen tai muun eloperäisen aineksen lisäämistä ja happamuuden vähentämiseksi kalkitusta.

Lohkoja on lannoitettu puutteellisesti vuonna 2003. Tätä valittajat ovat perustelleet Rautavaaran kunnan antamalla lannanlevityskiellolla. Lannoitusta on käsitelty vielä jäljempänä kohdassa: Rautavaaran kunnan antamasta lannanlevityskiellosta. Lannoituksen puutteellisuuteen on merkittävältä osin vaikuttanut alueen käyttö pohjavesialueena, mikä osaltaan rajoittaa alueen soveltuvuutta tavanomaiseen viljelyyn.

Valitusten kohteena olevien lohkojen 687-01383-66 A, 687-01384-67 A ja 687-01385-68 A kohdalla TE-keskus on katsonut, että lohkot eivät ole olleet kasvukunnoltaan peltoviljelyyn tukikelpoisia vielä tukivuonna 2003. Tätä päätelmää tukee osaltaan se, valituksenalaisten lohkojen alueen maalaji on yleisesti ottaen hiekkamaata (HHk eli hienohiekkamaa), joka soveltuu sellaisenaan varsin huonosti viljelyyn ja joka siksi tarvitsee viljelykelpoiseksi tullakseen riittävän määrän muun muassa orgaanista ainesta eli humusta. Orgaanista ainesta voidaan lisätä muun muassa lannoituksella ja monivuotisella nurmenviljelyllä. Myös alueen pH-arvot ovat tukikelpoiseen viljelyyn varsin alhaisia. Runsaan humuksen tuottamista ja lohkojen vesitaloutta viljelytarkoitukseen rajoittavat kuitenkin toisaalta lentokenttävaatimusten edellyttämä maanpinnan kyky imeä satanut vesi nopeasti pois (hiekkaperäinen maa-alue).

Lentokentän läheisyydessä olevien lohkojen, jotka ovat samalla kiitoradan suoja-alueita, soveltuvuutta tukikelpoisiksi pelloiksi rajoittaa niiden erityinen soveltuvuus lentotoimintaan. Kiitoalue pidetään lyhyen kasvuston peittämänä, jotta kiitotie ja kiitoalue pysyisivät pölyttöminä ja ettei alue houkuttelisi lintuja eikä villieläimiä. Tästä huolimatta pinnan on oltava nopeasti vettä imevää ja sen pinnalta poistavaa (hiekkamaa), jotta alueelle ei jää vesi vähäksikään aikaa seisomaan ja vaarantamaan varsinaista lentotoimintatarkoitusta. Kiitoalueen on kestettävä ja mahdollistettava lentokoneiden pyörien kulku näillä alueilla. Nämä seikat yksin tekevät alueen tavanomaiselle viljelytoiminnalle sopimattomaksi. Vuokrasopimuksessa 20 senttimetrin kasvuston enimmäispituus ja muut rajoitukset ovat määräytyneet näistä vaatimuksista. Lentokenttätoimintaan tarkoitettuja ovat lohkot 687-01384-67 A ja 687-01385-68 A sekä pääosin lohko 687-01383-66 A, joista kahta ensimmäistä toisella sivulla (itä) rajoittaa lisäksi yhdystien vaatimusten mukaiset, viljelyä rajoittavat mahdollisuudet. TE-keskus on katsonut, että lohkot ovat ensisijaisen lentokenttätarkoituksensa ja sen välttämättä asettamien rajoitusten vuoksi tavanomaiseen viljelyyn sopimattomia niin kauan, kun alueen päätoimintatarkoitus on lentopaikka. Sen toiminnan päättymisen jälkeenkin soveltuvuus tavanomaiseen viljelyyn edellyttää muun muassa niitä toimia, jotka on edellä sanottu.

Hiekka- ja sora-alueita käytetään tavanomaisesti juomaveden ottoalueina. Tässä tapauksessa lentokenttäalueen maatalouskäyttöä rajoittaa lisäksi sen erityinen käyttö pohjavesialueena.

Pysyvästi viljelemättömästä lentokenttälohkosta

Maatalousyhtymän valituksissa (valituskohdat 1 ja 2) on katsottu, että tarkastajat eivät olisi saaneet peltoalavalvonnan yhteydessä päättää siitä, että lohko 687-01382-65 Lentokenttä 1 on pysyvästi viljelemätön (viljelijä ilmoittanut lohkon tilapäisesti viljelemättömäksi), koska sitä ei valvontapöytäkirjan perusteella ollut lainkaan valvottu.

Peltoalavalvonnan suorittaneiden tarkastajien (H ja I) lausunnon 11.2.2004 mukaan kyseinen lohko oli tarkastettu valvonnan yhteydessä maantieltä käsin. Lohkon oli havaittu olevan nuorta männyntaimikkoa. Lohkoa ei valvottu, koska se oli ilmoitettu tilapäisesti viljelemättömäksi, eikä siitä sen johdosta olisi tukea maksettukaan. Lohkoa ei ollut merkitty tarkastajien kertoman mukaan valvotuksi, koska peruslohkon digitointi olisi pitänyt samalla varmentaa ja peruslohkon rajaus on vaikea suorittaa valvontakartalle, jossa lohko on metsämaata, eikä mahdollisen tulevan peruslohkon rajausta pystyttäisi selkeästi määrittelemään.

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä mainituin tavoin tilapäisesti viljelemättömäksi ei voida hyväksyä sellaisia alueita, jotka eivät ole vielä olleet viljelykäytössä. Maatalousyhtymän lohko 687-01382-65 ei ole ollut säädöksessä mainituin tavoin viljelykäytössä tukivuotta 2003 aikaisempina vuosina. Lohkoa ei siis olisi tullut ilmoittaa eikä myöskään hyväksyä tukijärjestelmissä (luonnonhaittakorvaus ja ympäristötuki) tukihakemusten perusteella tilapäisesti viljelemättömäksi.

Lohko olisi tullut ilmoittaa pysyvästi viljelemättömäksi. Tämä käy ilmi peltoalaperusteisten tukien valvonnasta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (MMM:n määräyskokoelma 50/03) 5 §:stä. Sen mukaan pysyvästi viljelemättömäksi luetaan kaikki sellaiset peruslohkolla olevat alueet, jotka eivät ole peltoa tai laidunaluetta, kuten esimerkiksi metsät. Asetuksen 26 §:n mukaisesti lohkon metsittyneisyys tai huono viljelykunto otetaan huomioon ja sen perusteella voidaan tehdä päätöksiä lohkon pysyvästä viljelemättömyydestä. TE-keskuksen tarkastajat olivat todenneet lohkon olevan kokonaisuudessaan nuorta männyntaimikkoa. Tarkastajien väitteitä tukee tarkastaja I:n lohkolta 11.2.2004 ottamat valokuvat (10 kpl). Valokuvien perusteella voidaan päätellä, maanpinnan talvipeitteisyydestä huolimatta, että lohkolla kasvoi nuorta männyntaimikkoa laajalti ja ettei lohko ole ollut viljelykäytössä viime vuosina, eikä sitä olisi voitu sellaiseksi hyväksyäkään taimikon iän vuoksi. Taimikon olemassaoloa ei ole kiistetty.

Peltoalavalvontaan osuneilla tiloilla pyritään saman tilakäynnin yhteydessä tarkastamaan kaikkien peltoalaan perustuvien järjestelmien tukiehtojen täyttyminen. Eräänä esimerkkinä yhdestä tällaisesta tukijärjestelmiin kuuluvasta tukiehdosta on muun muassa se, että voidaanko ja millä edellytyksillä jokin lohko ilmoittaa tilapäisesti viljelemättömäksi ja näin tukikelpoiseksi lohkoksi (luonnonhaittakorvaus ja ympäristötuki). Peltoalavalvonnan suorittavilla TE-keskuksen tarkastajilla on oikeus tehdä tilakäynnin yhteydessä kaikkia sellaisia tarpeellisia havaintoja, joiden avulla pyritään varmistamaan tukiehtojen täyttyminen lohkoilla säädösten mukaisesti.

TE-keskuksen tarkastajien lohkosta 687-01382-65 tekemä johtopäätös, että kyseisen lohkon todettiin olevan pysyvästi viljelemätön, on tällaiseen havaintoon perustuva. Se on asianmukaisesti kirjattu valvontapöytäkirjaan. Sitä, että lohkoa ei merkitty valvontapöytäkirjaan "valvotuksi", ei sinänsä ole peruste sille, että kyseinen lohko tulisi katsoa valituksissa esitetyllä tavoin edelleen tilapäisesti viljelemättömäksi vastoin säädettyjä tukiehtoja. Tarkastustoiminnassa pyritään nimenomaan mahdollisimman tehokkaasti eli samalla tarkastuskäynnillä selvittämään kustannustehokkaasti ja viljelijöitä tarpeettomasti useilla käynneillä häiritsemättä viljelytoiminnan oikea tila ja sen kaikki olosuhteet niin laajasti kuin mahdollista. Tarkastuksilla tavoitellaan myös sitä, että tukijärjestelmään ei jää perusteettoman edun mahdollisuutta.

Edellä esitetyin perustein TE-keskus on katsonut, että tarkastajat ovat menetelleet velvollisuuksiensa mukaisesti ja tässä tapauksessa perustellusti päättäessään peltoalavalvonnan yhteydessä lohkon olevan pysyvästi viljelemättömän. Tämän vuoksi maatalousyhtymän lohkon 687-01382-65 A kohdalle viljeltäväksi kasviksi ei tule muuttaa tukisovellukseen tukisäädöksiä vastaamattomasti, että se on tilapäisesti viljelemätön.

Muita huomioita lentokenttälohkoista

Rautavaaran lentokentän ympäristössä olleet lohkot 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3 ja 687-01385-68 A Lentokenttä 4 otettiin viljelyyn ensimmäistä kertaa vuonna 2003. Lohkoille oli kylvetty monivuotinen nurmiseos, jonka seassa oli monivuotista apilaa. Ottaessaan viljelyyn uusia lohkoja viljelijän tulee varmistua siitä, että uudet kasvulohkot täyttävät kulloinkin vaaditut tukien saamisen edellytykset, jos tukien hakemista harkitaan. Uudet lohkot voidaan hyväksyä tukijärjestelmiin kuuluviksi vasta sitten, kun niiden kasvukunto on sellainen, että niiltä on mahdollista tuottaa tukisäädöksissä vaadittu korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Liian aikaisessa vaiheessa teholliseen peltokäyttöön otettu ala ei välttämättä ole kasvukunnoltaan vielä ensimmäisenä tai ensimmäisinä vuosina sellainen, että se tuottaisi tukikelpoisuutta edellyttävää satoa eli täyttäisi samalla paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan sekä tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön vaatimuksen. Luomutarkastaja D on muun muassa todennut lausunnossaan 12.4.2004, että "perustamisvuonna monivuotinen nurmi ei normaalistikaan tuota sanottavaa satoa".

Sanottujen lohkojen kohdalla on merkitystä myös sillä, että maatalousyhtymä oli vuokrannut lentokentän suoja-alueella sijaitsevat valituksenalaiset lohkot säätiöltä. Alueen vuokrasopimusehdoissa on lausuttu muun muassa siitä, että vuokralaisen tulisi leikata suoja-alueilla oleva heinä ja muu kasvillisuus niin ettei sen pituus ylitä 20 senttimetriä. Edelleen vuokralaisen tulee suorittaa maanviljelykseen kuuluvat työt siten, ettei niistä aiheudu lentotoiminnalle haittaa ja että maatalouskoneiden siirtäminen kenttäalueelle ja sieltä pois tapahtuu vain erikseen sovittua reittiä pitkin. Näistä 20 senttimetrin vaatimusta erityisesti ja jossain määrin myös muita vuokrasopimusehtoja ei voida pitää normaaliin viljelytoimintaan kuuluvina, koska ne rajoittavat olennaisesti viljelynharjoittajan toimintaa. Tällaiset vuokrasopimusehdot asettavat jo yksistään erittäin kyseenalaiseksi lentokentän suoja-alueiden lohkojen tukikelpoisuuden maatalouden tukijärjestelmien mukaiseen peltoviljelyyn soveltuviksi lohkoiksi.

Lisäksi huomionarvoista lohkojen 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3 ja 687-01385-68 A Lentokenttä 4 kohdalla on se, että niiden tukikäytön on ilmoitettu olevan rehualana. Lohkon voi ilmoittaa rehualaksi vain, jos rehuala on käytettävissä tukivuonna 15.1. alkaen rehuntuotantoon (maa- ja metsätalousministeriön päätös 15/2000 9 § myöhempine muutoksineen 464/2000, 28/2001, 1046/2001, 1269/2001, 323/2002). Lohkot oli kuitenkin raivattu viljelykäyttöön vasta keväällä 2003, joten niitä ei olisi saanut ilmoittaa tukihakemuksissa eikä myöskään hyväksyä rehualaksi, koska niitä ei voinut käyttää rehuntuotantoon vielä 15.1.2003 alkaen.

TE-keskuksen tarkastajien viljelemättömiksi toteamat, muut kuin Rautavaaran lentokentän läheisyydessä sijaitsevat, lohkot

Maatalousyhtymän valituksissa on valitettu myös siitä, että kasvulohkot 916-03426-21 A Kolomio, 916-03427-22 A Ramin raja, 916-03428-23 A Sarka ja 916-03429-24 A Hukkamäki todettiin valvonnassa viljelemättömiksi. Tarkastajat olivat todenneet lohkojen olevan keskentekoisia raivioita, vaikka siellä toisinpaikoin vähän kasvoikin hajalevityksenä kylvettyä ohraa. Kasvulohkot olivat tarkastajien mukaan epätasaisia, happamia, niukkaravinteisia ja osittain kannokkoa ja niiden kasvukunto oli huono.

TE-keskuksen tarkastajat olivat ottaneet maatalousyhtymän tilalla 25.9.2003 suoritetun peltoalavalvonnan yhteydessä valokuvia kasvulohkoilta 916-03427-22 A Ramin Raja (ilmoitettu rehuohra) ja 916-03429-24 A Hukkamäki (ilmoitettu rehuohra). Kasvulohkolta Ramin Raja otettujen valokuvien (3 kuvaa) perusteella voidaan todeta lohkolla kasvavan paikoitellen maitohorsmaa. Lohkolta Hukkamäki otettujen valokuvien (4 kuvaa) perusteella voidaan todeta lohkolla kasvavan paikoitellen maitohorsmaa. Lohkolla ei näytä kuvien perusteella kasvavan juurikaan rehuohraa, vaan pellon pinta näyttää lähes paljaalta, vasta raivatulta maalta. Lisäksi lohkolla näyttää kuvien perusteella olevan puiden juurakoita ja kantoja. Kasvulohkoilta otettujen valokuvien perusteella ei voida rajata tarkkaan niitä lohkon alueita, mistä lohkon osasta kuvat on nimenomaisesti otettu. Lohkoilta otettujen kuvien perusteella voidaan kuitenkin muodostaa yleispiirteinen kokonaiskäsitys kasvulohkojen Ramin Raja ja Hukkamäki varsin huonosta kasvukunnosta vuonna 2003.

Kasvulohkojen huonosta kasvukunnosta saadaan viitteitä peltoalavalvonnan suorittaneiden tarkastajien väitteiden ja tilalta otettujen valokuvien lisäksi myös maatalousyhtymän tilalla tuotantotarkastuksen 4.7.2003 tehneen tarkastaja D:n lohkokohtaisista muistiinpanoista, joiden mukaan kasvulohkot 916-03426-21 A Kolomio (viljeltävänä kasvina rehuohra) ja 916-03427-22 Ramin Raja (viljeltävänä kasvina rehuohra) ovat uudispeltoja, joiden pintamuotoilussa on parannettavaa. TE-keskuksen ylitarkastaja C oli saanut 11.2.2004 käydyssä puhelinneuvottelussa tarkastaja D:ltä tarkennuksen siitä, että lohkot Kolomio ja Ramin Raja oli kylvetty joten kuten. Puhelinkeskustelussa D oli tuonut esiin myös oman käsityksensä, jonka mukaan ilman tukijärjestelmiä kyseisiä lohkoja ei olisi vielä vuonna 2003 kylvetty, vaan niiden kunnostusta olisi vielä jatkettu ennen niiden viljelyyn ottamista.

Maatalousyhtymän tilalla ylimääräisen tuotantotarkastuksen 9.10.2003 suorittanut tarkastaja G on todennut lohkokohtaisissa muistiinpanoissaan, että lohkoilla 916-03426-21 A Kolomio, 916-03427-22 A Ramin Raja, 916-03428-23 A Sarka, 916-03429-24 A Hukkamäki oli viljeltävänä kasvina rehuohra. Tarkastaja G:n muistiinpanojen mukaan lohkoilta ei ole korjattu satoa. Lohkoille suunniteltu lietteen ajo oli jäänyt muistiinpanojen mukaan sateiden takia tekemättä. G oli todennut ylimääräisen tuotantotarkastuksen tarkastuskertomuksessa, että ohralohkojen osalta peltojen kunto ei ole ollut riittävä ohran viljelyyn. Lisäksi G oli todennut, että lohkoilla siementä oli käytetty riittävästi, mutta ei lannoitusta. TE-keskuksen ylitarkastaja C oli saanut puhelimitse tarkennuksen edellä esiin tuotuihin merkintöihin tarkastaja G:ltä 13.2.2004. G:ltä saadun tarkennuksen mukaan uudispellot, joille oli kylvetty ohraa (916-03426-21 A Kolomio, 916-03427-22 A Ramin Raja, 916-03428-23 A Sarka ja 916-03429-24 A Hukkamäki) olivat kasvukunnoltaan viljelyn piiriin sopimattomia ja niitä olisi tullut kunnostaa enemmän ennen viljelyyn ottoyritystä.

Yhteiset johtopäätökset lentokenttälohkoista sekä muista valvonnassa viljelemättömiksi todetuista lohkoista

Kaiken edellä esitetyn perusteella TE-keskus toteaa, että maatalousyhtymän peltoviljelyyn vuonna 2003 ottamat lohkot 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3, 687-01385-68 A Lentokenttä 4, 916-03426-21 A Kolomio, 916-03427-22 A Ramin Raja, 916-03428-23 A Sarka ja 916-03429-24 A Hukkamäki eivät ole olleet kasvukunnoltaan tukikelpoisia vielä vuonna 2003. Lentokenttälohkoja 687-01383-66 A, 687-01384-67 A, ja 687-01385-68 A käytetään pääasiallisesti lentokenttätoimintaan, mikä rajoittaa niiden luontaisen maaperän soveltuvuutta, lannoitusmahdollisuuksia ja vesitaloutta tavanomaiseen viljelytoimintaan. Lannoitukselle asettaa rajoituksia ja erityisvaatimuksia alueen käyttö pohjavesialueena. Luomutuotanto on tavoitteeltaan ympäristöä erityisesti suojeleva tuotantotapa. Se, että luomutuotantoon käytettävä pelto vaarantaisi pohjaveden puhtauden, sopii huonosti luomun ympäristötavoitteisiin. Suomessa on yleinen pohjaveden pilaamiskielto.

Lohkoilla ei ole noudatettu CAP-tuen osalta paikkakunnan tavanomaiseen viljelytapaan kuuluvaa vaatimusta siitä, että lohkojen tulee kasvukunnoltaan olla sellaisia, että niiltä olisi mahdollista tuottaa korjuu- ja markkinakelpoista satoa. Kasvinviljelyn kansallisen tuen, yleisen hehtaarituen ja nuorten viljelijöiden tuen saamisen vaatimuksena olevaa paikkakunnan tavanomaista viljelytapaa ei ole noudatettu, koska lohkoilta ei ole korjattu satoa asianmukaisesti. Lohkoilla ei ole noudatettu myöskään luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen saamiseksi vaadittavaa tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä, koska lohkoilta ei ole korjattu lainkaan satoa. Jos kasvulohkot eivät täytä valvonnan perusteella näitä edellytyksiä, ne on hylättävä.

Lohkoilla 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3, 687-01385-68 A Lentokenttä 4, ei ole ollut vuonna 2003 tarpeeksi orgaanista ainesta eli humusta tukisäädöksissä vaaditun peltoviljelyn toteuttamiseksi. Tältä osin lohkoja on pidettävä viljelemättöminä, koska niiden huono kasvukunto ei ole mahdollistanut asianmukaista viljelyä vuonna 2003. Lisäksi alueen pH-luku on ollut peltoviljelyyn varsin alhainen. Nämä viljelyä heikentävät seikat ovat toisaalta olleet osittain niitä ominaisuuksia, jotka ovat vaikuttaneet alueen valitsemista lentopaikaksi ja pohjavesialueeksi.

Kasvulohkojen 916-03426-21 A Kolomio, 916-03427-22 A Ramin Raja, 916-03428-23 A Sarka ja 916-03429-24 A Hukkamäki osalta on selvitetty ja näytetty toteen, että lohkojen kasvukunto on ollut vuonna 2003 viljelykäyttöön niin huono, että niitä voidaan pitää viljelemättöminä. Huomioon tulee ottaa kasvulohkojen osalta myös se, että Rautavaaran kunnan antama lannanlevityskielto ei kohdistunut näille alueille.

Peltoalaperusteisten tukien valvonnasta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 4 §:n mukaan viljelemättömäksi luetaan viljelykelvottomat alueet, jotka ovat kuitenkin peltoa. Tällaisia alueita ovat muun muassa alueet, jotka ovat vesakoituneet ja alueet, joita ei voida viljellä niiden huonon viljelykunnon takia. TE-keskuksen tarkastajien antamasta lausunnosta 17.5.2004 voidaan päätellä, että heidän käsityksensä mukaan lohkot 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3, 687-01385-68 A Lentokenttä 4, 916-03426-21 A Kolomio, 916-03427-22 A Ramin Raja, 916-03428-23 A Sarka ja 916-03429-24 A Hukkamäki voivat olla maalajinsa puolesta viljelykelpoista maata ja peltoa muilla kuin tarkastushetken edellytyksillä. Lentokenttätoiminta rajoittaa niiden ottamista tavanomaiseen peltoviljelyn piiriin.

Tilapäisesti viljelemättömästä lohkosta, majavapato

Maatalousyhtymän tilalla suoritetussa peltoalavalvonnassa 25.9.2003 oli lisäksi todettu lohkon, 916-02754-28 A Ilikon pelto, olevan tilapäisesti viljelemättömän. Luomutarkastaja D:n lohkokohtaisten muistiinpanojen 4.7.2003 mukaan hän oli merkinnyt, että lohkolla on majavapato ja että lohko ei ollut viljelyksessä vuonna 2003. TE-keskuksen ylitarkastaja C:n kanssa 11.2.2004 käydyn puhelinkeskustelun yhteydessä D oli kertonut, että hän ei ollut käynyt lohkolla 916-02754-28 A Ilikon pelto, vaan tarkastusmerkintä oli tehty maanomistajan kertoman perusteella. Maanomistaja oli D:n mukaan kertonut, että lohkoa ei voitu viljellä, koska majava oli tehnyt alueelle padon. Majavapadon olemassaoloa ei ole kiistetty missään vaiheessa valituksissa eikä myöskään niiden tueksi esitetyissä selvityksissä. Valvonnassa oli todettu lohkon olleen tilapäisesti viljelemättömän.

Tilan lohkokohtaisten muistiinpanojen merkitys

Maatalousyhtymä on valituksissaan todennut tilan lohkokohtaisista muistiinpanoista selviävän, että viljelijä on toteuttanut kaikki tavanomaiset viljelytoimenpiteet. Tällä ei ole kuitenkaan valitusten ratkaisemisen kannalta merkitystä, sillä TE-keskus on pitänyt muistiinpanoja luotettavampana asiassa esiin tullutta muuta selvitystä.

Luomutarkastusten ja peltoalavalvonnan väitetystä ristiriitaisuudesta

Maatalousyhtymä on perustellut valituksiaan myös siten, että tilalla tehdyt luomutarkastukset (2) ja peltoalavalvonta ovat lopputulosten osalta pahasti ristiriidassa keskenään. TE-keskus on todennut, että luomutarkastukset ja peltoalavalvonta eroavat lähtökohdiltaan ja perusteiltaan toisistaan.

Valituksenalaisista lohkoista todettiin luomutarkastuksissa 4.7.2003 ja 9.10.2003 sekä peltoalavalvonnassa 25.9.2003 seuraavaa:
- Lohkon 687-01382-65 Lentokenttä 1 osalta todettiin luomutarkastuksessa 4.7.2003, että se ei ole peltoa. TE-keskuksen tarkastajien 25.9.2003 suorittaman peltoalavalvonnan yhteydessä lohkon todettiin olevan kokonaisuudessaan nuorta männyntaimikkoa sekä sen olevan pysyvästi viljelemättömän.
- Lohkon 687-01383-66 Lentokenttä 2 osalta todettiin luomutarkastuksessa 4.7.2003, että nurmi oli perustettu vuonna 2003. Ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003 todettiin lohkon olevan karkeaa hiekkamaata ja että heinä oli kasvanut lohkolla osittain kohtalaisesti. Ylimääräisen luomutarkastuksen tarkastajalta (G) oli saatu puhelinselvityksenä 13.2.2004 tiedoksi, että lentokenttälohkoilla kasvu on ollut erittäin heikkoa. Peltoalavalvonnassa 25.9.2003 todettiin lohkon pinta-alasta 38,47 ha:n olevan viljelemätöntä ja kasvuston olevan hyvin huonoa. Lisäksi peltoalavalvonnassa oltiin kiinnitetty huomiota siihen, että lohko on viljelykelvotonta aluetta, koska maan pH-luku on alhainen ja maalaji on niukkaravinteista hiekkamaata, jossa ei ole orgaanista ainesta.
- Lohkon 687-01384-67 osalta todettiin luomutarkastuksessa 4.7.2003, että lohkon nurmi on perustettu vuonna 2003. Ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003 todettiin, että lohkolla kasvaa kanervaa noin 10 prosenttia pinta-alasta. Lisäksi todettiin, että lohkoa ei ollut kynnetty ja että heinä sekä apila olivat lähteneet kasvamaan huonosti. Peltoalavalvonnassa 25.9.2003 lohkon todettiin olevan viljelemätöntä ja lohkon kasvukunnon olevan huonon johtuen mm. alhaisesta pH-luvusta, niukkaravinteisuudesta sekä maalajista (hiekkamaata). Lisäksi todettiin, että nurmikasvustoa ei juuri ollut ja seassa oli myös metsän varpukasvillisuutta muun muassa kanervaa.
- Lohkon 687-01385-68 osalta todettiin luomutarkastuksessa, että nurmi on perustettu vuonna 2003. Ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003 todettiin, että lohkoa ei ollut kynnetty ja että lohkolla heinä ja apila olivat lähteneet kasvamaan huononlaisesti. Peltoalavalvonnassa 25.9.2003 lohkon todettiin olevan viljelemätöntä ja lohkon kasvukunnon olevan huonon johtuen mm. alhaisesta pH-luvusta, niukkaravinteisuudesta sekä maalajista (hiekkamaata). Lisäksi todettiin, että nurmikasvustoa ei juuri ollut ja seassa oli myös metsän varpukasvillisuutta muun muassa kanervaa.
- Lohkon 916-03426-21 A (viljeltävänä kasvina rehuohra) todettiin olevan luomutarkastuksessa 4.7.2.2003 uudispellon, jonka pinnanmuotoilussa oli parannettavaa. Tarkastajalta (D) puhelimitse 11.2.2004 saadun lisäselvityksen mukaan lohko oli kylvetty jotenkuten. Tarkastajan käsityksen mukaan, ilman tukijärjestelmiä lohkoa ei vielä vuonna 2003 olisi kylvetty vaan niiden kunnostusta olisi jatkettu. Ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003 todettiin, että ohralohkoilta (mm. lohko 916-03426-21 A) ei ollut korjattu lainkaan satoa ja että ohralohkojen kunto ei ollut riittävä ohranviljelyyn. TE-keskuksen tarkastajat olivat peltoalavalvonnan 25.9.2003 yhteydessä todenneet lohkon olevan viljelemättömän, koska lohko oli keskentekoinen raivio, joka oli epätasainen, hapan, niukkaravinteinen. Lisäksi lohkolla oli kannokkoa.
- Lohkon 916-03427-22 A (viljeltävänä kasvina rehuohra) todettiin olevan luomutarkastuksessa 4.7.2.2003 uudispellon, jonka pinnanmuotoilussa oli vielä parannettavaa. Tarkastajalta (D) puhelimitse 11.2.2004 saadun lisäselvityksen mukaan lohko oli kylvetty jotenkuten. Tarkastajan käsityksen mukaan ilman tukijärjestelmiä lohkoa ei vielä vuonna 2003 olisi kylvetty, vaan niiden kunnostusta olisi jatkettu. Ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003 todettiin, että ohralohkoilta (mm. lohko 916-03427-22 A) ei ollut korjattu lainkaan satoa ja että ohralohkojen kunto ei ollut riittävä ohranviljelyyn. TE-keskuksen tarkastajat olivat peltoalavalvonnan 25.9.2003 yhteydessä todenneet lohkon olevan viljelemättömän, koska lohko oli keskentekoinen raivio, joka oli epätasainen, hapan, niukkaravinteinen. Lisäksi lohkolla oli kannokkoa.
- Lohkon 916-03428-23 A todettiin luomutarkastuksessa 4.7.2003 olevan uudispellon. Ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003 todettiin, että ohralohkoilta (mm. lohko 916-03428-23 A) ei ollut korjattu lainkaan satoa ja että ohralohkojen kunto ei ollut riittävä ohranviljelyyn. TE-keskuksen tarkastajat olivat peltoalavalvonnan 25.9.2003 yhteydessä todenneet lohkon olevan viljelemättömän, koska lohko oli keskentekoinen raivio, joka oli epätasainen, hapan, niukkaravinteinen. Lisäksi lohkolla oli kannokkoa.
- Lohkon 916-03429-24 A (viljeltävänä kasvina rehuohra) osalta ylimääräisessä luomutarkastuksessa 9.10.2003 todettiin, että ohralohkoilta (muun muassa lohko 916-03429-24 A) ei ollut korjattu lainkaan satoa ja että ohralohkojen kunto ei ollut riittävä ohranviljelyyn. TE-keskuksen tarkastajat olivat peltoalavalvonnan 25.9.2003 yhteydessä todenneet lohkon olevan viljelemättömän, koska lohko oli keskentekoinen raivio, joka oli epätasainen, hapan, niukkaravinteinen. Lisäksi lohkolla oli kannokkoa.
- Lohkolla 916-02754-28 A todettiin luomutarkastuksen 4.7.2003 yhteydessä olevan majavapadon (viljelijä oli itse todennut). TE-keskuksen tarkastajat olivat peltoalavalvonnan yhteydessä 25.9.2003 todenneet lohkon olevan tilapäisesti viljelemättömän.

Luomutarkastaja D on 4.7.2003 tekemästään tarkastuksesta antamassaan lausunnossa 12.4.2004 kiinnittänyt erityistä huomiota tilan konekantaan, koska hänen mielestään se kertoo siitä, miten tehokkaasti ja oikea-aikaisesti peltotyöt pystytään tekemään. Investointi koneisiin paljastaa D:n mukaan sen, että pellot on tarkoitus saada tuottamaan. D on todennut myös tarkastuskertomuksessaan 4.7.2003, että tilan peltojen tarkoitus tuottaa kunnon satoja näkyy konekannasta ja peltojen kunnosta. TE-keskus on todennut, että tilalla olevien viljelyyn mahdollisesti käytettävien koneiden perusteella ei voida tehdä päätelmää siitä, tulevatko pellot tuottamaan kunnon satoa vai eivät. Maatalousyhtymän peltojen kasvukunnosta ei voida siis tehdä minkäänlaista päätöstä tilalla vuonna 2003 olleiden koneiden perusteella. Arvioitaessa peltojen kasvukuntoa huomioon tulee ottaa myös, että tarkastaja D on todennut 12.4.2004 antamassaan lausunnossa itsekin, että "tarkastusajankohdasta johtuen lentokentän peltojen kasvusto ei ollut tarkastettavissa".

Johtopäätökset luomutarkastusten ja peltoalavalvonnan ristiriitaisuudesta

Luomutarkastuksissa tarkastus painottuu biologisesti puhtaan kierron ja sitä tukevien menettelyjen huolellisen noudattamisen arviointiin. Viljelijä sitoutuu noudattamaan menettelyjä ja viljelijälle on annettu ohjeet ennen toiminnan aloittamista. Vasta raivattu metsä, hiekkamaa ynnä muuta sellaista voivat olla ja yleensä ovat biologisesti puhtaita eli luonnonmukaisia alueita. Niiden ja muidenkin alueiden soveltuvuutta tuottavaan ja tarkoituksenmukaisena pidettävään maatalouteen tarkastellaan myös pellon tuottomäärien (maan laatu, soveltuvuus) ja viljelytekniikan (koneet, lannoitteet yms.) kannalta. Tätä lähestymistapaa (peltoalavalvonta) on noudatettu valituksenalaisessa TE-keskuksen tarkastajien toiminnassa. Peltoalavalvonnassa joudutaan asettamaan pellon kuntoon eli "viljelykelpoisuuteen" perustuva aikaraja, "hetki" sille, milloin esimerkiksi metsäalue muuttuu raivauksen jälkeen ("raivio") pelloksi ("pelto") tai milloin hiekkapitoista aluetta kuten kangasta ynnä muuta sellaista muuttuu pelloksi tai sitä voidaan pitää peltona. Samalla tavoin aikaraja-arviointi joudutaan tekemään, jos näitä alueita aiotaan käyttää luomutuotannossa; tällöinkin painoa on pantava alueen tuottokyvylle. Toisaalta tavanomaisesta ja hyväksyttävästi tuetusta viljelystä voidaan siirtyä luomutuotantoon, silloinkin edellytetään siirtymävaihetta ja määriteltyä hetkeä, ennen kuin pellon voidaan katsoa olevan luomukelpoista. Siirtymävaiheessa peltoa voidaan pitää sekä biologisesti että muulta tuottokyvyltään edelleen vain tavanomaisena peltona.

Lausuntojen mukaan kunkin lohkon maa-aines, tuottokyky, lannoitusominaisuudet, siellä oleva muu kuin peltokasvusto, kasvukunto eli jokin luetelluista joko yksin on saanut aikaan tai yhdessä muun luetellun seikan kanssa ovat aikaansaaneet sen, että lueteltujen lohkojen soveltuvuus pelloksi on ollut heikko, heikonlainen tai huono. Lausunnot ovat sekä yleisesti että yksittäisiä lohkoja koskien siinä määrin samansuuntaisia, että johtopäätöksiä heikosta tai heikohkosta kasvukunnosta voidaan pitää perusteltuna. Tältä osin olennaista ristiriitaisuutta tarkastusten ja valvonnan välillä ei ole näytetty toteen.

Peltoalavalvonnan pöytäkirjamenettelystä

Valituksissa on otettu kantaa siihen, että TE-keskuksen tarkastajien 25.9.2003 tehdyn peltoalavalvonnan havaintopöytäkirjaa ei ole täytetty tilalla ja annettu viljelijälle, kuten olisi kuulunut tehdä. Tältä osin voidaan todeta, että TE-keskuksen tarkastajien olisi tullut, maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 50/03 peltoalaperusteisten tukien valvonnasta 15 §:ssä lausutulla tavalla täyttää havaintopöytäkirja kahtena samansisältöisenä kappaleena maatalousyhtymän tilalla ja jättää siitä toinen kappale viljelijälle. Yhtymä pitää tarkastajien menettelyä säännösten vastaisena.

Tarkastuksen jälkeen viljelijälle tarjottavalla mahdollisuudella allekirjoittaa tarkastuskertomus voi olla merkitystä viranomaiselle ja toisaalta viljelijälle. Viljelijä ei allekirjoituksellaan välttämättä vahvista pöytäkirjaan merkittyjä havaintoja ja tarkastuksen lopputulosta oikeaksi. Sekin on tosin mahdollista nimenomaisella sitä tarkoittavalla merkinnällä. Ensisijaisesti hän voi halutessaan allekirjoituksellaan vahvistaa siihen tehdyt merkinnät, omien huomautustensa tulleen pöytäkirjaan oikein merkityksi ja saada varmennetuksi paikallaolonsa kirjallisesti, mitkä merkinnät eivät tässä tapauksessa ole olleet mahdollisia, koska pöytäkirjaa ei ollut tehty tilalla. Toisaalta lohkokohtaiset tulokset, valvonnan tulokset ja peruslohkoliite voidaan toimittaa viljelijälle allekirjoitettavaksi mahdollisimman pian tilakäynnin jälkeen.

Tarkastajien mukaan havaintopöytäkirjaa ei täytetty tilalla, koska ensinnäkin valvontakäynnin kesto oli pitkä (8.30-16.45). Toisaalta he olivat pitäneet suurta osaa havainnoistaan vaikeina periaatteelliselta ja tulkinnalliselta kannalta. He katsoivat, että tulkinnasta oli keskusteltava tarkastusyksikössä yhdessä laajemmin. Näiden syiden vuoksi tarkastajat eivät olleet katsoneet voivansa päättää valvontatilanteessa sitä, olivatko pellot viljelemättömiä.

Valituksenalaisia peltolohkoja koskevat ratkaisut ovat yhtymälle taloudellisesti merkittäviä. Yhtymä on pyrkinyt vaikuttamaan tarkastuksen lopputulokseen myös kansalaisjulkisuutta käyttäen ja etujärjestöjensä kautta. Kansalaisjulkisuuden seurauksena muun muassa TE-keskuksen osastopäällikkö on jäävännyt itsensä tästä asiasta. Nämä seikat osoittavat, että tarkastajien ratkaisulla on ollut periaatteellista ja taloudellista merkitystä yhtymää suuremmalle joukolle ja erityisesti viljelijäkunnalle laajemminkin. Kansallisen tukijärjestelmän aikana uuden pellon käyttöönotto oli joko rajoitettua tai kokonaan kiellettyä useita vuosia ennen Euroopan yhteisön tukijärjestelmää. Euroopan yhteisön yhteinen maatalouspolitiikka muutti tukijärjestelmiä niin, että uusia peltoja voidaan taas ottaa vapaasti käyttöön. Tässä tilanteessa joudutaan uudestaan pitkän ajan jälkeen useasti ratkaisemaan, milloin muu kuin peltomaa ajankohdaltaan muuttuu peltomaaksi vai voiko se muuttua sellaiseksi. Esillä olevissa tarkastuksissa samoin kuin niitä koskevissa valituksissa on tätä arvioitu.

TE-keskus on pitänyt ilmeisenä, että tarkastuksen lopputuloksen perusteiden arviointi on ollut poikkeuksellisen vaikeaa. Lisäksi arvioinnin lopputuloksella on ollut suuri taloudellinen merkitys yhtymälle ja yhtymää laajemmalle viljelijäjoukolle. Tarkastajat ovat tehneet periaatteellisesti merkittävää linjanvetoa, jota he eivät ole halunneet tehdä kaksistaan, vaan ovat halunneet ratkaisulle laajemman, koko tarkastusyksikön yhteisen pohdinnan. Se on tehty tarkastustoiminnan yleisen luotettavuuden ja tasapuolisuuden toteuttamistavoitteen vuoksi ja etteivät tarkastuspaikalla mahdollisiksi käyneet suuret taloudelliset haittaseuraamukset olisi jääneet vain kahden tarkastajan käsityksiin perustuviksi. Menettely on vähentänyt olennaisesti virhemahdollisuuksia. Tämän vuoksi TE-keskus on pitänyt tarkastajien esittämiä perusteluja tässä tapauksessa hyväksyttävinä. Tarkastajien tilannetta ei olisi tältä osin muuttanut se, että he olisivat jatkaneet tarkastustaan heti seuraavana päivänä. TE-keskus on katsonut, että tarkastajien tarve saattaa oma arvionsa laajemman tarkastajajoukon arvioitavaksi on ollut poikkeuksellisesti hyväksyttävä peruste toimia esitetyllä tavalla.

Menettelyn virheellisyyttä vähentää lisäksi se, että tarkastajat ovat antaneet viljelijälle (ja myöhemmin maatalousyhtymälle) aktiivisesti mahdollisuuksia antaa selityksensä tilalla valvonnan yhteydessä seikoista, joita tarkastajat ovat pitäneet huomauttamista edellyttävinä ja tukia vähentävinä seikkoina. Näin ollen yhtymä on saanut käsityksensä tarkastajien tietoon kirjallisestikin eikä viljelijän läsnäolosta tarkastuksessa ole esitetty eriäviä käsityksiä. Muotosäännösten tarkoitus eli tiedon saaminen valvonnan kirjatusta tuloksesta, viljelijän mahdollisuus arvioida tulosta ja lausua perusteltu käsityksensä valvonnan tuloksesta on toteutunut pääosin. Muotomääräyksillä tavoitellaan yleensä lisäksi menettelytapojen luotettavuutta, ennustettavuutta ja kansalaisen reagointimahdollisuuksien turvaamista ennen viranomaisen päätöksentekoa. Näitä tavoitteita ei ole tässä tapauksessa olennaisesti vaarannettu. Tässä tapauksessa on edellytetty useita harkintaa vaativia linjanvetoja ja lopputulokseen on vaikuttanut kahta tarkastajaa useampi henkilö. Sen vuoksi menettely on osin lisännyt tarkastustuloksen luotettavuutta. Paikkakunnan tavanomaista hyvää viljelytapaa ja korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamista voidaan arvioida ja määrittää sekä kokemukseen että ammattitaitoon nojautuen.

Tarkastajien menettelyvirhe on tässä tapauksessa kokonaisuus huomioon otettuna ollut sellainen, että se ei ole tosiasiallisesti vaarantanut viljelijän oikeusturvaa olennaisesti. Se on ollut perusteltua yhtenäisen käytännön saavuttamisen kannalta valituksissa esitettyihin keskeisiin kohtiin.

Rautavaaran kunnan antamasta lannanlevityskiellosta

Maatalousyhtymä on tuonut valituksissaan esille, että Rautavaaran kunnan 26.6.2003 antama lannanlevityskielto Rautavaaran lentokentän suoja-alueelle olisi laiton ja että se tulisi viljelijän kannalta ennalta arvaamattomana sekä odottamattomana tulkita tässä tapauksessa ylivoimaiseksi esteeksi, koska osa suunnitelluista viljelytoimenpiteistä on jäänyt sen johdosta tekemättä.

Rautavaaran kunnan määräämän lannanlevityskiellon suhteen voidaan ensinnäkin todeta, että Rautavaaran kunnanvaltuustolla on ollut ympäristönsuojelulain nojalla oikeus antaa määräys kyseisestä lannanlevityskiellosta (kunnan ympäristönsuojelumääräys). Asiassa esiin tulleen selvityksen perusteella ei käy ilmi, että annettu määräys ei olisi joltakin osin sekä asiasisältönsä että menettelytapojen suhteen lainmukainen. Viljelijällä olisi ollut mahdollisuus valittaa kyseisestä päätöksestä Kuopion hallinto-oikeuteen, mikäli se hänen mielestään oli lainvastainen. Tällaista valitusta ei kuitenkaan ole tehty, ja lannanlevityskieltoa koskeva kunnan päätös on saanut lainvoiman.

Huomioon tulee toisaalta ottaa myös se, että viljelijän on katsottava olleen tietoinen ja hänellä on katsottava olleen selonottovelvollisuuden siitä, että hänen lentokentän läheisyydessä sijaitsevat vuokramaansa sijaitsivat I luokan pohjavesialueella. Selonottovelvollisuuden yleisenä perusteena on, että viljelijä hankkii riittävät tiedot muun muassa viljelemäänsä aluetta koskevista rajoituksista.

Ympäristönsuojelulain mukaan pohjaveden pilaamiskielto on yleinen periaate (8 §). Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa viljelytoiminnassakin on noudatettava sanotun lain mukaan muun muassa seuraavia periaatteita (4 §). Haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate). Menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate). Ympäristönsuojelulain 5 §:ssä todetaan, että toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa todetaan, että toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa.

Pohjavesialue käy esille muun muassa Rautavaaran kunnan antamasta lannanlevityskieltoon perustuvasta lausunnosta. Lausunnossa todetaan, että viljelytoiminnan harjoittajat olivat tietoisia siitä, että kyseessä on tärkeä pohjavesialue. Lisäksi kunnan ympäristönsuojelusihteeri oli käynyt tilalla paikan päällä 21.5.2003 toteamassa, että lietelannan levitys oli ulottumassa alle 500 metrin päähän vedenottamosta ja että ympäristösihteeri oli tuolloin ollut puhelimella yhteydessä asian johdosta B:hen. Kunnan määräämä lannanlevityskielto ei koskenut lietelannan levittämistä.

Selonottovelvollisuuden voidaan katsoa tarkoittavan tässä tapauksessa jo sellaisenaan sitä, että tapaukseen ei sovellu ennalta-arvaamattomuus miltään osin. Lannanlevityskieltoa ei voida pitää säädöksissä tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä, koska kunnan antama lannanlevityskielto ei ollut olosuhteet huomioon otettuna epätavallinen eikä odottamaton. Viljelynharjoittaja olisi voinut varautua tähän huolellisesti toimiessaan. Kunta on toiminut pohjaveden pilaamiskiellon edellyttämällä, pohjaveden pilaamista ehkäisevällä tavalla.

Johtopäätökset lannanlevityskiellosta

Lannanlevityskieltoa ei voida pitää asiassa esiin tulleen selvityksen perusteella hyväksyttävänä perusteena sille, että lohkojen lannoittaminen oli jäänyt puutteelliseksi ja että lohkojen 687-01383-66, 687-01384-67 ja 687-01385-68 kasvukunto oli ollut niin huono, ettei niiltä ollut mahdollista korjata tukisäädöksissä vaadittua asianmukaista satoa. Kielto vaikuttaa osaltaan huonosti peltoviljelyyn soveltuvan maa-aineksen kanssa lohkojen yleiseen soveltuvuuteen tavanomaiseen viljelyyn.

TE-keskuksella ei ole suoranaista toimivaltaa ratkaista Rautavaaran kunnan päätöksen laillisuutta tai laittomuutta. Se voi arvioida päätöstä vain niistä lähtökohdista, joilla voi olla välitöntä tai välillistä merkitystä tähän valitusratkaisupäätökseen. TE-keskus on katsonut, että valittajien esittämiä perusteita kunnan antaman lannanlevityskiellon laittomuudesta ja ennalta-arvaamattomuudesta ei ole näytetty toteen yhtymän esittämillä selvityksillä ja sen esittämillä perusteilla. Kunnan päätökseen johtaneista seikoista, kunnan menettelystä sekä päätöksen asiallisesta sisällöstä ei ole myöskään tullut esille mitään sellaista uutta tietoa, joka estäisi tämän valitusasian asiallisen ratkaisemisen tai joka pitäisi ottaa huomioon tätä valitusasiaa ratkaistaessa. Rautavaaran kunnan päätökseen kohdistuvat väitteet olisi tullut esittää kunnan päätöksestä säädetyn valitusmenettelyn mukaisesti, mitä ei ole tehty. Kunnan päätös on lainvoimainen.

Satovahinko

Maatalousyhtymä on myös tuonut valituksissaan esille, että osasyynä lohkoja kohdanneelle satovahingolle on ollut poikkeuksellisen kuumat ja kuivat sääolosuhteet. TE-keskus on todennut tältä osin, että viljelijän tuli tehdä satovahinkokorvaushakemus välittömästi satovahingon tapahduttua. Mahdollinen satovahinkokorvaus maksetaan viljelijälle vain, jos satovahinkokorvausjärjestelmän mukaiset edellytykset täyttyivät. Poikkeukselliset luonnonolosuhteet eivät ole tukisäädöksissä tarkoitettuja ylivoimaisia esteitä. Tämän perusteella maatalousyhtymän valitusten ratkaisemisen kannalta esitetyillä poikkeuksellisilla luonnonolosuhteilla ei ole merkitystä. Niiden mahdollinen olemassaolo olisi tullut saattaa satovahinkokorvausjärjestelmän mukaan ratkaistavaksi.

Oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta

Hallintopäätöksen tehneen hallintoviranomaisen korvausvelvollisuutta harkittaessa on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen tekemästä virheestä. Valituksenalaisessa tapauksessa TE-keskuksen tarkastusyksikkö oli menetellyt siltä osin virheellisesti, että tarkastusyksikön tarkastajat eivät olleet täyttäneet havaintopöytäkirjaa maatalousyhtymän tilalla 25.9.2003 suoritetun peltoalavalvonnan yhteydessä, kuten heidän olisi kuulunut tehdä.

Tarkastajien tekemää menettelyvirhettä ei voida kuitenkaan pitää ratkaisun lopputulos huomioiden riittävänä perusteena sille, että maatalousyhtymän oikeudenkäynnin olisi katsottava aiheutuneen ja perustuneen nimenomaisesti tarkastajien tekemään virheeseen. Asiassa esiin tulleen selvityksen perusteella TE-keskuksen tarkastajien toiminnassa ei ole todettavissa olennaisia virheitä koko tarkastustoimintaan ja tarkastuksen lopullisiin johtopäätöksiin nähden eikä myöskään Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toiminnassa ole todettavissa valittajan haitaksi tapahtuneita virheitä.

Maatalousyhtymän tekemien valitusten kannalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että ne ovat kohdistuneet pääosiltaan aineellisiin kysymyksiin kuten muun muassa maalajin soveltuvuuteen peltoviljelyyn kelpaavaksi maaksi eikä niinkään peltoalavalvonnassa tapahtuneeseen virheeseen, jolla ei ole katsottava olevan (käsitelty edellä) myöskään valitusten lopullisen ratkaisemisen kannalta asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Maatalousyhtymän kannalta ei voida pitää myöskään kohtuuttomana sitä, että yhtymä vastaa itse omista oikeudenkäyntikuluistaan ottaen huomioon erityisesti valitusten johdosta annettavan päätöksen lopputulos ja siihen vaikuttaneet asianhaarat. Edellä esiin tuoduin perustein maatalousyhtymän esittämää vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta laillisine viivästyskorkoineen ei voida pitää perusteltuna eikä hyväksyttävänä.

Loppupäätelmä

TE-keskus on todennut kaiken edellä esitetyn perusteella, että Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemiä tukipäätöksiä voidaan pitää kaikilta osin joko oikeina tai toteutetulla tavalla perusteltuina kerrotuissa olosuhteissa. Siksi ei ole perusteita muuttaa Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemiä tukipäätöksiä.

2. Käsittely maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa ja valituslautakunnan ratkaisu

A ja B:n kuolinpesän osakkaat, maatalousyhtymä on maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle tekemässään valituksessa vaatinut tukien maksamista, suullista käsittelyä sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Viljelijät ovat pyrkineet käyttävissä olevin keinoin, normaalihuolellisesti ja parhaan ymmärryksensä mukaan selvittämään alueen käyttöä koskevat rajoitukset. Lietteen levityskielto on ollut maatalousyhtymälle siten täysin yllättävä ja ennalta arvaamaton ylivoimainen este. Poikkeukselliset sääolosuhteet ovat tässä tapauksessa olleet osaltaan vaikuttamassa ylivoimaisen esteen muodostumiseen. Pellot ovat maalajinsa puolesta ja muutoinkin viljelykäyttöön soveltuvia ja niitä on viljelty paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti. Vähäinen harrastuslentotoiminta ja ilmailumääräykset eivät vaikuta lentokentän alueen peltojen käytettävyyteen peltoviljelyssä. Aikaisempaan sopimukseen sisältynyt 20 senttimetrin kasvuston korkeusrajoitus on ollut vailla voimaa ja vaikutusta. Nykyisessä Metsähallituksen kanssa tehdyssä sopimuksessa alue on vuokrattu heinä- ja viljakasvien viljelyssä käytettäväksi ilman mitään erityisrajoituksia. Siten alue soveltuu peltoviljelyssä käytettäväksi.

TE-keskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, josta valittaja on antanut lausuntonsa.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on, toimitettuaan asiassa 11.4.2005 suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt maatalousyhtymän valituksen peltokasvien CAP-tuen osalta.

Luonnonhaittakorvauksen osalta TE-keskuksen ja Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset on kumottu. Tämä tuki vuodelta 2003 tulee suorittaa muutoksenhakijoille 90,88 hehtaarilta. Maksettavalle tuelle tulee suorittaa 6 %:n vuotuinen korko laskettuna alkuperäisestä päätöspäivästä 24.11.2003 tuen maksatuspäätöksen antopäivään saakka.

Ympäristötuen (perus- ja lisätoimenpiteiden tuki) osalta TE-keskuksen ja Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset on kumottu. Tämä tuki vuodelta 2003 tulee suorittaa muutoksenhakijoille 80,83 hehtaarilta. Maksettavalle tuelle tulee suorittaa 6 %:n vuotuinen korko laskettuna alkuperäisestä päätöspäivästä 24.11.2003 tuen maksatuspäätöksen antopäivään saakka.

Kasvinviljelyn kansallisen tuen osalta TE-keskuksen ja Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset on kumottu. Tämä tuki vuodelta 2003 tulee suorittaa muutoksenhakijoille rehuviljan 35,65 hehtaarilta ja rehunurmen 35,43 hehtaarilta. Maksettavalle tuelle tulee suorittaa 6 %:n vuotuinen korko laskettuna alkuperäisestä päätöspäivästä 28.1.2004 tuen maksatuspäätöksen antopäivään saakka.

Yleisen hehtaarituen osalta TE-keskuksen ja Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset on kumottu. Tämä tuki vuodelta 2003 tulee suorittaa muutoksenhakijoille 94,04 hehtaarilta. Maksettavalle tuelle tulee suorittaa 6 %:n vuotuinen korko laskettuna alkuperäisestä päätöspäivästä 28.1.2004 tuen maksatuspäätöksen antopäivään saakka.

Nuorten viljelijöiden tuen osalta TE-keskuksen ja Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset on kumottu. Tämä tuki vuodelta 2003 tulee suorittaa muutoksenhakijoille 94,04 hehtaarilta. Maksettavalle tuelle tulee suorittaa 6 %:n vuotuinen korko laskettuna alkuperäisestä päätöspäivästä 28.1.2004 tuen maksatuspäätöksen antopäivään saakka.

Oikeudenkäyntikuluina muutoksenhakijoille TE-keskuksen tulee suorittaa 2000 euroa ja Varpaisjärven kunnan samoin 2000 euroa. Nämä oikeudenkäyntikulut tulee suorittaa kuukauden kuluessa valituslautakunnan päätöksen saapumisesta asianomaiselle viranomaiselle, minkä jälkeen näille oikeudenkäyntikuluille tulee suorittaa korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukainen korko. Enemmälti osin vaatimus oikeudenkäyntikuluista hylätään.

Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee yhdessä TE-keskuksen kanssa huolehtia tämän päätöksen täytäntöönpanosta, mitä varten asiakirjat palautetaan ensin mainitulle viranomaiselle maksatuspäätösten tekemistä varten.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Yleisiä näkökohtia tapauksessa

A ja B ovat jättäneet hakemuksensa 2003 pinta-alatuista 28.5.2003. He ovat ottaneet pois hakemuksestaan seitsemän peltolohkoa (muun muassa 01382 Lentok 1) kylvöalailmoituksella 16.6.2003. Yhtymäosakkaista B on kuollut 2.11.2003 ja pesäosakkaat ovat tulleet asiassa hänen sijaansa.

TE-keskuksen tarkastajat ovat tehneet maatalousyhtymän tilalla näiden peltotukien valvontaan ja oikeastaan myös tukihakemuksen selvittämiseen liittyvän käynnin 25.9.2003. Tämän jälkeen laadittu ja 29.9.2003 päivätty valvontapöytäkirja on toimitettu myös hakijalle, sillä B:n allekirjoitus pöytäkirjassa on päivätty 20.10.2003.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätösten keskeinen ongelma on, että niistä ei ilmene, mitkä peltolohkot on hylätty ja millä perusteella. Hylätyt peltoalat on mainittu selvemmin valvontapöytäkirjassa ja TE-keskuksen valituksenalaisessa päätöksessä, joka on annettu ensi asteen muutoksenhakumenettelyssä.

Valvontapöytäkirjan kohdan 1B ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksen 30.8.2004 mukaan hylätty peltoala on pääosin lohkoilla Lentok 2 (01383), Lentok 3 (01384) ja Lentok 4 (01385). Niin ikään on tuesta hylätty peltolohkot Ilikonpelto (02754), Kolomio (03426), Raminraja (03428) ja Hukkamäki (03429). Mainitun pöytäkirjakohdan mukaan loppuosa hylätystä alasta muodostuu siten, että valvonnassa useita peltolohkoja on mitattu hieman pienemmäksi siitä, mitä hakemuksessa on ilmoitettu. Muutoksenhakijat eivät ole kiistäneet näiden mittatulosten oikeellisuutta.

Valvontapöytäkirjan kohdasta 1D ilmenevät yhteenvetona valvonnan tulokset. Tästä yhteenvedosta ilmenevät asianomaisten viranomaisten käsitys näiden pinta-alatukien hakualoista, hyväksytyistä aloista ja eri virhealoista. Yhteenvedon mukaan Voutilaisen tukihakemuksen piirissä on 151,04 hehtaaria peltoa, missä on jo vähennyksenä otettu huomioon kylvöalailmoituksella hakemuksesta pois otettu 10,78 hehtaaria. Eri lomakemerkintöihin perustuen (muun muassa C, M, R) kysymyksessä olevia peltotukia on katsottu haetun joko koko 151,04 hehtaarilla tai osalla sitä.

Näyttö ja sen arviointi hylättyjen peltojen osalta

Lentokentän pellot; tiivistelmä esitetystä näytöstä

Muutoksenhakija on perusteineen katsonut, että muilla lentokentän pelloilla (Lentok 2-4) viljelytoimet on tehty normaalisti ja peltomaa on viljelyyn sopivaa. Vuonna 2003 tilalla on siirrytty luomuviljelyyn ja kesän kuuma ja kuiva sää on myös haitannut viljelyä. Rautavaaran kunnan kiellettyä lietelannoituksen näiden peltojen lannoitus on ollut mahdotonta.

TE-keskus on perusteineen todennut, että lentokentän peltojen vesi- ja ravinnetalous on huono sekä pH-luku epäedullinen. Maalajiltaan nämä pellot ovat yleisesti hienohiekkamaata, ja viljelykelpoisuus edellyttäisi myös, että orgaanista ainesta lisätään peltoon ja että peltoja kalkitaan happamuuden vähentämiseksi. Edelleen TE-keskuksen mukaan kielto levittää lietelantaan lentokenttäpelloille on ollut yhtymälle ennalta-arvattavissa ja lisäksi nämä pellot on raivattu vasta vuoden 2003 puolella.

Todistaja K kertonut olleensa maatalousyhtymän töissä vuodesta 2001 ja levittäneensä lietettä syksyllä 2002 sekä toukokuussa 2003 peltolohko Lentok 2:lle. Noin 10 hehtaarin lannoitetut alueet, jotka K pääpiirteissään näytti kartalta, kasvoivat hyvin ja niiltä korjattiin rehuksi parikymmentä suurpaalia (noin 1 000 kg/ha). Edelleen K:n mukaan muualta lentokentältä korjattiin 10-15 suurpaalia.

Todistajien H ja I mukaan peltolohko Lentok 2:n itä- ja länsiosasta hyväksyttiin kahdessa kappaleessa oleva yhteensä 9,28 ha:n peltoala asianmukaisesti viljellyksi. Muilta osin lentokenttäpeltojen (Lentok 2-4) kasvusto oli hyvin heikko. I kertoi, että lohkoilla Lentok 3-4 oli myös hieman kanervaa. Edelleen todistaja I on todennut, että B ei ollut maininnut lannoituskielloista lentokentällä. Todistaja H:n mukaan viljavuustutkimus lentokenttäpelloilta 12.5.2003 otetuista näytteistä osoittaa peltojen ravinnetilan olevan huono.

Edelleen suullisessa käsittelyssä viljelijä A on kertonut, että lentokenttäpelloille levitettiin lietettä jo 2002, jolloin peltoja myös kynnettiin. A avustajineen totesi, että valvonnassa hylättyjä peltoja ei ehditty lannoittaa 2003, koska Rautavaaran kunta kielsi lietelannoituksen alueella. A totesi B:n selvittäneen 2002 Rautavaaran kunnasta, että lentokentän peltoja voidaan lietelannoittaa. Varpaisjärven kunnassa on sallittua lietelannoittaa peltoa vastaavalla I luokan pohjavesialueella. Lähimmät näin lannoitetut pellot sijaitsevat Varpaisjärvellä noin 150 m:n etäisyydellä pumppaamosta, kun Rautavaaralla kyseisen lentokentän lähin osa on 500 metrin päässä pumppaamosta. Edelleen A:n mukaan lietelannoitus lentokentän pelloilla loppui Rautavaaran ympäristösihteerin käyntiin 22.5.2003 eikä turpeen ja lietelannan sekoitetta enää tarvittavan kompostointiajan vuoksi ehditty valmistaa. A on todennut, että mitään erillistä päätöstä lietelannan levityskiellosta ei tilalle ole lähetetty Rautavaaran kunnasta. Kyseisen kentän lentotoiminnasta A on todennut, että kenttää käyttävät vain purjekoneet viikonloppuisin.

Suullisessa käsittelyssä Varpaisjärven kunnan maaseutusihteeri L:n mukaan viljelijä B on kertonut saaneensa 2002 Rautavaaran kunnasta luvan lietelannan levitykseen lentokentän pelloille. Varpaisjärven kunnassa lietelannoitus on sallittua vastaavilla alueilla. L:n mukaan A ja B ovat 7.10.2003 tehneet ilmoituksen satovahingosta lentokentän lohkojen osalta. Edelleen L:n mukaan B oli soittanut kesäkuun 2003 lopussa ja kertonut, että Rautavaaran kunta oli nyt kieltänyt lietelannan levityksen ja että lentokenttälohkojen lannoittaminen oli mahdotonta.

Rautavaaran kunnan päätöspöytäkirjan (tekninen lautakunta 27.5.2003, kunnanhallitus 9.6.2003, kunnanvaltuusto 26.6.2003) mukaan ympäristönsuojelusihteeri oli valmistellut Rautavaaran ympäristönsuojelumääräyksiä ja tarkoitus oli saattaa ne nähtäville elo-syyskuussa 2003 ja voimaan viimeistään 1.1.2004. Pöytäkirjan mukaan muista ympäristösuojelumääräyksistä erillään oli ollut syytä antaa mahdollisimman nopeasti tarkentava paikallinen määräys lannan ja virtsan levityksestä pohjaveden suojelemiseksi ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Rautavaaran kunnanvaltuuston päätöksessä 26.6.2003 muun muassa todetaan, että vedenoton kannalta tärkeillä I luokan pohjavesialueilla lietelannan ja virtsan levitys on kielletty. Päätösliitteinä 3-7 on kartat I luokan pohjavesialueista, joista kyseinen lentokenttä on liitteen 3 alue.

Ensi asteen muutoksenhakuun liittyen Rautavaaran kunta on antanut TE-keskukselle 15.3.2004 päivätyn lausunnon, jonka mukaan viljelijät olivat tietoisia, että kyseessä on tärkeä pohjavesialue, jonka lähellä sijaitsee vedenottamo. Ympäristönsuojelusihteeri on käynyt 21.5.2003 paikan päällä tarkastamassa tilannetta ja tuolloin on ilmennyt, että lietelannan levitys oli ulottumassa alle 500 metrin päähän vedenottamosta. Ympäristönsuojelusihteeri oli ollut silloin myös puhelimella yhteydessä B:hen. Tarkastuspöytäkirjan mukaan lietelannan levitystä tulee välttää alueilla, joilla siitä aiheutuu pohjaveden pilaantumisvaara. Pöytäkirjassa ei ole kieltoa lietelannan levitykselle. Edelleen tämän pöytäkirjan mukaan ympäristönsuojelumääräykset, joissa lannan ja virtsan levitys todennäköisesti kielletään I luokan pohjavesialueilla, olivat tulossa kunnassa syksyllä 2003 käsittelyyn. Tarkastuksen jälkeen M:n vesiosuuskunnan taholta oli reagoitu voimakkaasti Rautavaaran ympäristönsuojelusihteerille, koska osuuskunta oli pelännyt lietteenlevityksen pilaavan heidän vedenottamonsa. Edelleen Rautavaaran kunnan lausunnon mukaan ympäristönsuojelumääräysten aikataulua oli nopeutettu valmistelemalla niistä osa päätöskäsittelyyn.

Lentokentän pellot; näytön arviointi

Valittaja on todennut, että kesän 2003 kuuma ja kuiva sää on vahingoittanut lentokentänkin peltojen satoa, eivätkä viranomaiset ole tätä seikkaa mitenkään kiistäneet. Toisaalta ilmoitus satovahingosta on tehty asiakirjojen mukaan lentokentän osalta kuivuuden perusteella vasta 6.10.2003 eli tilavalvonnan jälkeen. Esitetyn näytön perusteella valituslautakunta on kuitenkin pitänyt selvitettynä, että erityisesti lentokentän hylättyjen alueiden huono ravinnetila on ollut pääasiallinen syy näiden alueiden heikkoon kasvustoon. Lentokentän lohkoilta 12.5.2003 otettujen näytteiden tutkimustulokset osoittavat, että pellot voidaan lähes jokaisen tutkitun ravinteen osalta sijoittaa viljavuusluokkaan huono tai huononlainen. Muutoksenhakija avustajineen on kertonut suullisessa käsittelyssä, että lentokentän hylättyjä aloja ei ollut ehditty lietelannoittaa Rautavaaran kunnan määräämän kiellon vuoksi. Edellä olevien seikkojen nojalla lohkot Lentok 3-4 ja hylätty osa lohkosta Lentok 2 eivät valituslautakunnan näkemyksen mukaan ole olleet tukikelpoisessa kunnossa vuonna 2003.

Sinänsä lentokentän lohkojen raivausajankohtaan liittyvä TE-keskuksen kanta lohkojen raivauksesta 15.1.2003 jälkeen näyttää perustuvan B:n valvonnassa kertomiin seikkoihin. Toisaalta lentokentän alue jo valmiiksi varsin tasaisena alueena ei edellytä raivaustoimia tavanomaisessa laajuudessaan. A on lisäksi kertonut suullisessa käsittelyssä, että lentokentän peltoja oli kunnostettu kyntämällä ja lietelannoituksella jo edellisenä vuonna 2002. Myös todistaja K on kertonut lietelannoituksesta lentokentällä 2002. Nämä keskenään ristiriitaiset seikat huomioon ottaen hylkäävänä perusteena vuoden 2003 tuen suhteen ei valituslautakunnan mielestä tule käyttää sitä, että nämä lentokentän lohkot olisi raivattu 15.1.2003 jälkeen.

Valituskirjelmässä ja valituksenalaisessa päätöksessä myös käsitellyn lohkon Lentok 1 osalta valituslautakunta on todennut, että tällä hakemuksesta pois vedetyllä lohkolla ei ole vaikutusta vuoden 2003 pinta-alatukiin. TE-keskuksen päätösperusteluiden ja esitetyn muun näytön perusteella on kuitenkin selvää, että lohkon aiemman viljelemättömyyden ja sillä kasvaneen nuoren männikön vuoksi maatalousviranomaisten on ollut syytä merkitä lohko vuoden 2003 suhteen pysyvästi viljelemättömäksi.

Valituslautakunta on edellä mainittuun selvitykseen perustuen todennut, että Rautavaaran ympäristönsuojelusihteerin käytyä tilalla 21. tai 22.5.2003 viljelijät lopettivat lentokentän lohkojen lietelannoituksen. Rautavaaran kunnan lausunnosta 15.3.2004 päätellen nimenomaista kirjallista päätöstä väliaikaismääräyksineen lietelannoituksen keskeyttämisestä ei tuolloin ole tehty, mutta huomioon ottaen heti lopetetun lietelannoituksen on mahdollista, että yhtymä on käydystä keskustelusta ymmärtänyt, että lietelannan levittäminen alueella ei enää ole sallittua. Ympäristönsuojelusihteeri on vienyt asian pian käyntinsä jälkeen teknisen lautakunnan käsittelyyn ja lietelannan levityskiellon erillismääräystä kysymyksessä olevilla alueilla on alettu valmistella nopeutetulla aikataululla. Rautavaaran kunnanvaltuuston päätös lietelannan levityskiellosta on annettu 26.6.2003, mutta siitä ei nimenomaisesti ilmene, minä päivänä kielto astui voimaan. Viljelijät eivät ole hakeneet muutosta kyseiseen valtuuston päätökseen, mutta ympäristösuojelulain (86/2000) 96 §:n 4 momentin mukaisesti muutoksenhaussa tällaisen päätöksen suhteen noudatetaan kuntalakia (365/1995), jonka 98 §:n ilmaiseman pääsäännön mukaisesti päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman eli siis muutoksenhausta huolimatta. Kun otetaan huomioon mainitut lainkohdat, asian luonne sekä kunnanvaltuuston päätöksen selitelmäosan maininta siitä, että kyseessä oleva kieltomääräys oli syytä antaa mahdollisimman nopeasti, on perusteltua olettaa, että päätös oli tarkoitettu tulemaan voimaan heti antopäivänään 26.6.2003.

Maaseutusihteeri L sekä A ovat kertoneet B:n 2002 selvittäneen Rautavaaran kunnasta, että lietelantaa saa levittää lentokentän lohkoille. Todistaja K:n toukokuussa 2003 lietelannoitetuksi kertoma alue ja todistaja I:n kertomus valvonnassa hyväksytystä alueesta osoittavat, että kyseessä on osapuilleen sama alue lohkolla Lentok 2.

Valituslautakunta on pitänyt viljelijöitä kesken viljelykauden kohdannutta lietelannan levityskieltoa sellaisena ylivoimaisena esteenä, joka on estänyt loppujen lentokenttäpeltojen lannoituksen ja josta on tullut ilmoittaa kymmenessä arkipäivässä kieltopäätöksen tiedoksisaannista lukien. Maaseutusihteeri L:n lausuma suullisen käsittelyssä osoittaa, että B on tehnyt tämän ilmoituksen lentokenttälohkojen osalta kesäkuun 2003 lopussa eli määräajassa. Oikeudelliselta vaikutukseltaan tämä ilmoitus ei kuitenkaan tee hylätyillä ja lannoittamattomilla lentokenttälohkoilla tekemätöntä työtä tehdyksi, vaan valituslautakunnan näkemyksen mukaan tämän ilmoituksen vaikutukset tapauksen olosuhteissa ilmenevät oikeussuojana järjestelmän ankaria tukisanktioita eli rangaistusluonteisia tukimenetyksiä vastaan. Valituslautakunta on katsonut, että tällä todisteellisella ilmoituksella ylivoimaisesta esteestä lentokentän lohkojen lannoitukselle on asiassa sama merkitys kuin sillä, että muutoksenhakija olisi ottanut pois tukihausta lentokentän lannoittamattomat lohkot Lentok 3 (hakuala 2,70 ha) ja Lentok 4 (hakuala 3,80 ha) sekä hakualan ja hyväksyttävästi lannoitetun/viljellyn alan erotuksen lohkolla Lentok 2 (hakuala 50,10 ha - 9,28 ha eli erotus 40,82 ha), vaikka sinänsä näiltäkin lohkoilta on voitu antaa pätevästi eräisiin tukiin (muun muassa luonnonhaittakorvaus) liittyvä monivuotinen viljelysitoumus. Tämän ilmoituksen vaikutukset vuoden 2003 pinta-alatukiin on lueteltu johtopäätöksissä.

Muut hylätyt pellot

Maaseutusihteeri L:n kertomuksen perusteella lohkoilta Ilikonpelto, Kolomio, Raminraja, Sarka ja Hukkamäki ei olisi tehty ilmoitusta satovahingosta tai muustakaan esteestä. Kuitenkin muutoksenhakijat ovat jättäneet 6.10.2003 kuntaansa ilmoituksen satovahingosta lentokenttälohkojen lisäksi lohkoista Kolomio, Raminraja, Sarka ja Hukkamäki. Valituskirjelmässään muutoksenhakijat ovat sääolojen suhteen vedonneet vain poikkeukselliseen kuumuuteen ja kuivuuteen, mutta mainituilla neljällä lohkolla ilmoitus satovahingosta on kuitenkin tehty vain kaatosateeseen liittyvällä perusteella ja vasta valvonnan 25.9.2003 jälkeen. Nämä ristiriitaisuudet huomioon ottaen kyseessä olevan ilmoituksen painoarvo on vähäinen, ja lohkojen tukikelpoisuus on syytä selvittää niiltä tehtyjen havaintojen perusteella.

Kolomio, Raminraja, Sarka ja Hukkamäki ovat raivioita, jotka ovat olleet ensi kertaa viljelyksessä 2003, ja A on kertonut suullisessa käsittelyssä tehneensä näillä lohkoilla viljelytoimet, tasoitusmuokkaus lanalla ja kylvö keskipakoislevittimellä, minkä jälkeen multaus lapiorullaäkeellä. Edelleen Esko Voutilaisen kertoman mukaan lohkoilta Kolomio ja Raminraja on puitu sato (noin 1 000 kg/ha), mutta lohkoilla Sarka ja Hukkamäki sato jäi korjaamatta. A on myös todennut, että nämä raiviolohkot eivät olleet seuraavan vuoden 2004 tukihakemuksessa. Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tuotantotarkastuksesta laaditun 9.10.2003 päivätyn kertomuksen mukaan raiviolohkojen ohralle oli suunniteltu levitettäväksi liete, mitä ei kuitenkaan ollut ehditty tehdä. TE-keskuksen valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että raiviolohkot olivat keskentekoisia, vaikka niillä toisin paikoin vähän kasvoikin hajalevityksenä kylvettyä ohraa. TE-keskuksen mukaan nämä lohkot olivat epätasaisia, happamia, niukkaravinteisia ja osittain kannokkoa, ja niiden kasvukunto oli huono.

Ilikonpelto 02754, haettu ja hyväksytty ala 0,57 hehtaaria, ilmoitettu viljelykasvi kaura. Valvonnassa tämä lohko on todettu viljelemättömäksi. Tämän lohkon osalta muutoksenhakijat ovat todenneet, että ojan majavapato on vaikeuttanut viljelyä. Suullisessa käsittelyssä muutoksenhakija avustajineen on todennut lisäksi oikeastaan vain, että kyseessä on hyvin pieni peltoala. Todistaja I on kertonut, että lohkolle ei oltu kylvetty kauraa, vaan sillä oli edellisvuoden heinä. Valituslautakunta on todennut asiassa olevan selvää, että kyseessä on 2003 viljelemätön peltolohko.

Raminraja 03427, haettu ja hyväksytty ala 1,36 ha, ilmoitettu viljelykasvi rehuohra. Valvonnassa tämä lohko on todettu viljelemättömäksi. Todistaja I on kertonut suullisessa käsittelyssä, että lohko oli epätasainen ja sillä oli rikkaruohoja. Valvonnassa 25.9.2003 otetut kolme valokuvaa osoittavat, että tämä lohko on kauttaaltaan sankan horsman ja muun rikkakasvuston vallassa. Huolimatta A:n kertomuksesta valituslautakunta on katsonut I:n kertomuksen ja edellä mainittujen valokuvien perusteella selvitetyksi, että kyseessä on 2003 viljelemätön lohko.

Sarka 03428, haettu ala 0,32 hehtaaria ja mitattu ala 0,39 hehtaaria, ilmoitettu viljelykasvi rehuohra. Valvonnassa tämä lohko on todettu viljelemättömäksi. Lohkolta ei ole valokuvia, mutta todistaja I on kertonut suullisessa käsittelyssä, että tämä lohko oli Raminrajan kaltainen. Huolimatta A:n kertomuksesta valituslautakunta on katsonut tarkastaja I:n kertomuksen ja valvontapöytäkirjan tietojen perusteella selvitetyksi, että kyseessä oli niin ikään 2003 viljelemätön lohko.

Hukkamäki 03429, haettu ala 1,15 ha ja hyväksytty ala 1,05, ilmoitettu viljelykasvi rehuohra. Valvonnassa tämä lohko on todettu viljelemättömäksi. Suullisessa käsittelyssä todistaja I on todennut, että kyseessä oli keskentekoinen raivio, jolla puitavaa ei juuri ollut. Valvonnassa otetuista neljästä valokuvasta näkyy, että lohkolla on harvakseltaan ohraa sekä jonkin verran horsmaa ja kannokkoa; pinnan muotoilultaan lohko on kuitenkin varsin tasainen. Edempänäkin mainitut seikat huomioon ottaen valituslautakunta on pitänyt selvänä, että lohkoa ei ole viljelty paikkakunnan tavanomaisen maatalouskäytännön mukaisesti (CAP-tuki), saati tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön (LFA, ympäristötuki ja asianomaiset kansalliset tuet) mukaisesti, mutta huomioon ottaen edellä mainitut valokuvat sekä A:n ja tarkastaja I:n kertomukset lohkolla tehdystä kylvötoimenpiteestä - vaikkakin suorituksessa on ollut parantamisen varaa - vuoksi lohkoa ei voi erityisesti LFA:n ja ympäristötuen sanktiosäännösten näkökulmasta pitää täysin viljelemättömänä.

Kolomio 03426, haettu ala 0,63 ha ja hyväksytty ala 0,63 ha, ilmoitettu viljelykasvi rehuohra. Valvonnassa tämä lohko on todettu viljelemättömäksi. Lohkolta ei valvonnassa ole otettu valokuvia. Suullisessa käsittelyssä todistaja I on todennut, että lohkolla oli maitohorsmaa ja ohraa siellä täällä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen valituslautakunta on pitänyt selvänä, että lohkoa ei ole viljelty paikkakunnan tavanomaisen maatalouskäytännön mukaisesti (CAP-tuki) saati tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön (LFA, ympäristötuki ja asianomaiset kansalliset tuet) mukaisesti, mutta huomioon ottaen A:n ja tarkastaja I:n kertomukset tehdystä kylvötoimenpiteestä - vaikkakin suorituksessa on ollut parantamisen varaa - vuoksi lohkoa ei voi erityisesti LFA:n ja ympäristötuen sanktiosäännösten näkökulmasta pitää täysin viljelemättömänä.

Edellä olevien seikkojen nojalla lohkot Ilikonpelto, Raminraja, Sarka, Hukkamäki ja Kolomio tulee CAP-tuen sanktiosäännökset huomioon ottaen vähentää viljojen CAP-tuen hyväksyttävästä alasta kaksinkertaisena, mikä valituksenalaisissa päätöksissä ja edellä mainitussa yhteenvedossa (valvontapöytäkirjan kohta 1D) myös on tehty.

Luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen osalta lohkot Ilikonpelto, Raminraja ja Sarka sekä useiden eri lohkojen mittavirheet tulee vastaavasti vähentää kyseisten tukien hyväksyttävästä alasta kaksinkertaisena asianomaisten sanktiosäännösten perusteella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (MMM:n määräyskokoelma 50/03) 34 ja 38 §:n lievempi sanktiosäännös huomioon ottaen lohkot Hukkamäki ja Kolomio tulee kuitenkin vähentää näiden tukien hyväksyttävästä alasta vain kertaalleen.

Kansallisten tukien osalta eri virhealat vähennetään hyväksyttävästä alasta tapauksen olosuhteissa kertaalleen asianomaisten sanktiosäännösten perusteella.

Johtopäätökset

CAP-tuki

Edellä olevat seikat, valvontapöytäkirjan yhteenveto (kohta 1D) ja Varpaisjärven maaseutuelinkeinoviranomaisen päätös 11.12.2003 huomioon ottaen tämän tuen hakuala on viljakasvien CAP-tuen osalta 45,59 hehtaaria. Tältä osin hyväksyttävästi viljeltyä peltoa on 40,62 ha eli virhealaa on yhteensä 4,97 ha eri perustein (hylätyt lohkot Hukkamäki, Kolomio, Ilikonpelto, Raminraja ja Sarka sekä mittavähennykset usealta eri lohkolta). Kun CAP-tuen muita tukia ankarampien sanktiosäännösten mukaisesti tämä virheala on vähennetty kaksinkertaisena hyväksytystä alasta ja samalla on tehty Suomen CAP-alan ylityksestä aiheutuva vähennys, viljakasvien CAP-tukena on maksettu hakijalle 5 597,65 euroa. Säilörehunurmen ja kesannon CAP-tuki on maksettu käytännössä hakemuksen mukaisesti, miltä osin muutoksenhakijat eivät myöskään ole moittineet valituksenalaisia ratkaisuja.

Luonnonhaittakorvaus

Edellä olevat seikat ja valvontapöytäkirjan yhteenveto (kohta 1D) huomioon ottaen tämän tuen hakuala on 103,72 hehtaaria (151,04 hehtaaria - 47,32 hehtaaria). Hyväksyttävästi viljeltyä peltoa on 98,88 hehtaaria eli virhealaa on eri perustein yhteensä 4,84 hehtaaria.

Hyväksyttävästä alasta tulee tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön vastaisten viljelytoimien vuoksi vähennettäväksi kertaalleen lohkot Hukkamäki (1,05 hehtaaria) ja Kolomio (0,63 hehtaaria) eli yhteensä 1,68 hehtaaria. Viljelemättömät lohkot Ilikonpelto (0,57 hehtaaria), Raminraja (1,36 hehtaaria) ja Sarka (0,32 hehtaaria) yhdessä useiden lohkojen pienten mittavirheiden kera ovat siis yhteensä 3,16 hehtaaria, mikä sanktiosäännösten perusteella tulee vähentää kaksinkertaisena hyväksyttävästä alasta. Tämän tuen perusteeksi tuleva ala on siten: 98,88 hehtaaria - (2 x 3,16 hehtaaria) - 1,68 eli 90,88 hehtaaria.

Ympäristötuki (perus- ja lisätoimenpiteen tuki)

Edellä olevat seikat ja valvontapöytäkirjan yhteenveto (kohta 1D) huomioon ottaen tämän tuen hakuala on 93,74 hehtaaria (141,06 hehtaaria - 47,32 hehtaaria). Hyväksyttävästi viljeltyä peltoa on 88,83 hehtaaria eli virhealaa on eri perustein yhteensä 4,91 hehtaaria.

Hyväksyttävästä alasta tulee tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön vastaisten viljelytoimien vuoksi vähennettäväksi kertaalleen lohkot Hukkamäki (1,05 hehtaaria) ja Kolomio (0,63 hehtaaria) eli yhteensä 1,68 hehtaaria. Viljelemättömät lohkot Ilikonpelto (0,57 hehtaaria), Raminraja (1,36 hehtaaria) ja Sarka (0,32 hehtaaria) yhdessä useiden lohkojen pienten mittavirheiden kera ovat siis yhteensä 3,16 hehtaaria, mikä sanktiosäännösten perusteella tulee vähentää kaksinkertaisena hyväksyttävästä alasta. Tämän tuen perusteeksi tuleva ala on siten: 88,83 hehtaaria - (2 x 3,16 hehtaaria) - 1,68 eli 80,83 hehtaaria.

Kasvinviljelyn kansallinen tuki

Edellä olevat seikat, valvontapöytäkirjan yhteenveto (kohta 1D) ja Varpaisjärven maaseutuelinkeinoviranomaisen päätös 28.1.2004 huomioon ottaen tämän tuen hakuala on rehuviljan osalta 45,59 hehtaaria. Tältä osin hyväksyttävästi viljeltyä peltoa on 40,62 hehtaaria eli virhealaa on yhteensä 4,97 hehtaaria eri perustein (hylätyt lohkot Hukkamäki, Kolomio, Ilikonpelto, Raminraja ja Sarka sekä mittavähennykset usealta eri lohkolta). Tämä virheala on alle 20 % hyväksyttävästä alasta eli kansallisten tukien sanktiosäännösten nojalla virheala vähennetään vain kertaalleen; rehuviljan osalta tämän tuen perusteeksi tuleva ala on siten: 40,62 hehtaaria - 4,97 hehtaaria eli 35,65 hehtaaria.

Vastaavasti edellä mainitut seikat huomioon ottaen tämän tuen hakuala on rehunurmien osalta 35,43 hehtaaria (82,75 hehtaaria - 47,32 hehtaaria). Ero mainitussa kunnan päätöksessä ja valvontapöytäkirjassa mainittuun 35,74 hehtaariin tulee valituslautakunnan käsityksen mukaan siitä, että lohkot 01994 ja 02012 on valvonnassa mitattu yhteensä 12 aaria haettua pienemmiksi ja lohko 02363 haettua 43 aaria suuremmaksi. Rehunurmen osalta tämän tuen hakuala on siten 35,43 hehtaaria.

Yleinen hehtaarituki

Edellä olevat seikat ja valvontapöytäkirjan yhteenveto (kohta 1D) huomioon ottaen tämän tuen hakuala on 103,72 hehtaaria (151,04 hehtaaria - 47,32 hehtaaria). Hyväksyttävästi viljeltyä peltoa on 98,88 hehtaaria eli virhealaa on yhteensä 4,84 hehtaaria eri perustein (hylätyt lohkot Hukkamäki, Kolomio, Ilikonpelto, Raminraja ja Sarka sekä mittavähennykset usealta eri lohkolta). Tämä virheala on alle 20 % hyväksyttävästä alasta eli kansallisten tukien sanktiosäännösten nojalla virheala vähennetään vain kertaalleen; tämän tuen perusteeksi tuleva ala on siten: 98,88 hehtaaria - 4,84 hehtaaria eli 94,04 hehtaaria.

Nuorten viljelijöiden tuki

Edellä olevat seikat ja valvontapöytäkirjan yhteenveto (kohta 1D) huomioon ottaen tämän tuen hakuala on 103,72 hehtaaria (151,04 hehtaaria - 47,32 hehtaaria). Hyväksyttävästi viljeltyä peltoa on 98,88 hehtaaria eli virhealaa on yhteensä 4,84 hehtaaria eri perustein (hylätyt lohkot Hukkamäki, Kolomio, Ilikonpelto, Raminraja ja Sarka sekä mittavähennykset usealta eri lohkolta). Tämä virheala on alle 20 % hyväksyttävästä alasta eli kansallisten tukien sanktiosäännösten nojalla virheala vähennetään vain kertaalleen; tämän tuen perusteeksi tuleva ala on siten: 98,88 hehtaaria - 4,84 hehtaaria eli 94,04 hehtaaria.

Oikeudenkäyntikulut, lisätuen korko

Oikeudenkäyntikuluina muutoksenhakijat ovat vaatineet tässä asiassa yhteensä 9 226,15 euroa (sis. alv) laillisine korkoineen. Asiassa muutoksenhakija on osin hävinnyt ja osin voittanut juttunsa. Asian ydinkysymykseksi muodostuneesta seikasta eli ylivoimaiseen esteeseen liittyvästä ilmoittamisesta ei muutoksenhakija ole esittänyt väitettä tai näyttöä. Tämä viljelijän eduksi vaikuttanut seikka on virallisperiaatteen nojalla selvitetty ja ratkaistu valituslautakunnassa viran puolesta. Näiden kulujen suhteen on myös syytä ottaa huomioon lisätuelle tuleva korvausluonteinen 6 %:n korko. Näin ollen valituslautakunta pitää asiassa riittävänä sitä, että molemmat valituksen-alaisista päätöksistä vastaavat viranomaiset eli TE-keskus ja Varpaisjärven kunta korvaavat muutoksenhakijan oikeudenkäyntikuluja kumpikin 2 000 eurolla, mainittuihin summiin sisältyy 22 %:n verokannan mukainen arvonlisävero.

Sovelletut oikeusohjeet

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on soveltaminaan oikeusohjeina maininnut seuraavat:

Neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999 tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille; 9 artikla;

Komission asetus (EY) 2316/1999 tukijärjestelmistä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (muut. 1157/2001 ja 327/2002); 3 artikla;

Komission asetus (EY) N:o 2419/2001 tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/1992 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä: 30, 31, 32 ja 48 artiklat;

Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 (muut. 2075/2000, 1783/2003) Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta; 13, 14, 22 ja 23 artiklat;

Komission asetus (EY) N:o 445/2002 (muut. 963/2003) Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä; 20, 29, 33 ja 62 artiklat;

Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999, muut. 44/2000) 2 §:n 1 momentti, 11 §, 41 § (muut. 274/2003) ja 64 §;

Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1559/2001) 9, 18 ja 19 §;

Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/1992, muut. 726/2000) 6 §;

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 ja 75 §;

Oikeudenkäymiskaari 21 luvun 8 §:n 2 momentti (285/1995);
Korkolaki (633/1982, muut. 340/2002) 4 §:n 1 momentti ja lain 340/2002 voimaantulosäännös;

Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta (644/2000) 1, 2, 9 ja 39 §;
Valtioneuvoston asetus vuodelta 2003 maksettavien kansallisten kasvintuotannon ja kotieläintuotannon tukien valvonnasta (670/2003) 3 §;

Maa- ja metsätalousministeriön asetus 50/03 peltoalaperusteisten tukien valvonnasta 33, 34 ja 38 §

3. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

TE-keskus on muutoksenhakukirjelmässään pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että valituslautakunnan päätös kumotaan niiltä osin kuin valituslautakunta on hyväksynyt kokonaan tai osittain sille tehdyn valituksen ja määrännyt Suomen valtion maksamaan maatalousyhtymälle tukia ja korvauksia. Tukien maksatuksen perusteena tulee olla tilatarkastuksen lopputulos seuraamuksineen siten kuin Varpaisjärven kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on niistä päättänyt. Valituslautakunnan päätöksestä aiheutuu vaikeita täytäntöönpano-ongelmia. TE-keskuksella on asiassa valituspuhevalta julkisen edun valvojana.

TE-keskuksen maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut 2000 euroa korkoineen on kumottava tai toissijaisesti määrättävä Varpaisjärven kunnan maksettavaksi taikka osin Varpaisjärven kunnan ja osin maatalousyhtymän itsensä maksettaviksi.

Maatalousyhtymä ja Varpaisjärven kunta on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan TE-keskuksen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkeimman hallinto-oikeuden oikeudenkäyntimaksun määrällä, lisättynä 500 eurolla.

TE-keskus on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kunnan maaseutusihteeri on kertonut vasta valituslautakunnan suullisessa käsittelyssä 11.4.2005, että maatalousyhtymä oli tehnyt ilmoituksen kunnan antamasta lannanlevityskiellosta. Viljelijällä on velvollisuus kirjallisesti ilmoittaa kotikuntansa maaseutuviranomaiselle viljelyä kohdanneesta esteestä 10 päivän kuluessa esteen ilmaantumisesta. Maaseutuelinkeinoviranomaisen olisi pitänyt tehdä ilmoituksen perusteella erillinen päätös ja poistaa ilmoitetut lohkot hakemuksesta ja tietojärjestelmästä kokonaan. Jos tällainen kirjaus olisi tehty, tarkastusta, jota valitus koskee, ei olisi koskaan tehtykään. Valituslautakunnan ei olisi pitänyt hyväksyä tällaisessa tapauksessa suullista todistetta ja vielä sellaisessa vaiheessa, jolloin sitä on jo kerran valitusasiana käsitelty. Asia tuli täytenä yllätyksenä tarkastajille ja heidän toimiessaan todistajina valituslautakunnassa. Valituslautakunnan päätöksellä muuttuisi viljelijän näyttövelvollisuus eli kirjallisen ilmoituksen ehdoton velvoite. Näytön hakeminen valituselimen valaehtoisesta käsittelystä ei sovellu tukien myöntämisen massamenettelyyn. Vaikka maaseutusihteeri valituslautakunnassa on kertonut puhelimitse saamastaan ilmoituksesta, sille ei pitäisi antaa arvoa asian ratkaisun kannalta. Näyttövelvollisuuden laiminlyönnistä ei voi seurata johtopäätöksenä ylivoimainen este. Viljelijöille jaetussa vuoden 2003 hakuoppaassa sivulla 138 on muun ohella todettu kirjallinen ilmoitus tukiehtojen täyttymättömyydestä ja sen tekemisestä ennen paikan päällä tehtävän valvonnan ilmoittamista.

Rautavaaran kunnan selvityksestä ilmenee, että viljelytoiminnan harjoittajat olivat tietoisia peltoalueen sijainnista tärkeällä I luokan pohjavesialueella. Viljelytoiminnan harjoittajalla on ympäristönsuojelulain 5 §:ssä säädetty selvilläolovelvollisuus ympäristövaikutuksista.

Valitusten käsittelyssä hylkäysperusteet ovat muuttuneet valvonnassa todetusta viljelemättömyydestä valituslautakunnan päätöksessä ylivoimaiseen esteeseen kytkettynä pellon tilan ja viljelytason arviointiin sekä tavanomaiseen hyvän maatalouskäytäntöön ja paikkakunnan tavanomaisen viljelytasoon. Valituslautakunnan päätöksen mukainen lohkojen poistaminen tukihakemuksesta aiheuttaa ympäristö- ja tukisitoumusten uudelleen hallinnointia ja epäselvyyttä sitoumusaikojen jatkumisesta. Se, onko lohko todettu viljelemättömäksi, ilmoitettu tilapäisesti viljelemättömäksi vai ilmoitettu poistettavaksi hakemuksesta, vaikuttaa tukijärjestelmässä eri tavoin.

Maa- ja metsätalousministeriö on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että ylivoimainen este on määritelty niin sanotussa IACS-asetuksessa (EY) N:o 2419/2001, joka oli voimassa vuonna 2003. Uudessa IACS-asetuksessa (EY) N:o 796/2004 ylivoimaisen esteen määrittely on säilynyt lähes samansisältöisenä. Ylivoimaisesta esteestä on ilmoitettava kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle 10 päivän kuluessa siitä, kun viljelijä voi siitä ilmoittaa. IACS-asetuksessa on lueteltu sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joita toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä ylivoimaiseksi esteeksi. Näitä ovat muun muassa viljelijän kuolema, viljelijän pitkäaikainen työkyvyttömyys, vakava luonnononnettomuus, karjankasvatukseen tarkoitettujen tilan rakennusten tuhoutumien onnettomuudessa tai eläinkulkutauti. Asetuksen lista ei ole kuitenkaan tyhjentävä.

Ylivoimaisena esteenä pidetään tavallisesti epänormaalia tai ennustamatonta tapahtumaa, joka aiheutuu hakijasta riippumattomasta syystä ja jonka seurauksia ei olisi pystytty välttämään tarpeellisesta varovaisuudesta huolimatta. Jos viljelijä ei ole voinut täyttää velvollisuuksiaan ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, hän säilyttää oikeutensa tukeen ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen tapahtumishetkellä tukikelpoisen pinta-alan osalta.

Viljelytukijärjestelmän alkuperäisenä perustana on, että tukien kohteena oleva pelto on tukikelpoinen. Tapauksen ratkaisussa näyttäisi olevan lähtökohtana, että mikäli pellot olisi lannoitettu, olisi ne tällöin myös viljelykunnoltaan hyväksytty tukikelpoisiksi. Tästä seikasta ei luonnollisesti olisi kuitenkaan ollut mitään varmuutta, eikä tätä voi pitää luonnollisena perusajatuksena tapauksen ratkaisulle.

Lentokentän lohkoilta 6.10.2003 otettujen näytteiden tutkimustulokset osoittavat, että pellot voidaan lähes jokaisen tutkitun ravinteen osalta sijoittaa viljavuusluokkaan huono tai huononlainen. Lisäksi tapauksessa on vahvistettu se tosiasia, että lentokentän maat olivat maalaadultaan hienoa hiekkamaata, joka soveltuu varsin huonosti viljelyyn. Jo näiden seikkojen valossa on kiistatonta ja ilmeistä, että peltojen saaminen viljelykuntoon olisi tullut vaatimaan eloperäisen maa-aineksen lisäämistä sekä kalkitusta.

Ylivoimaisen esteen määrittelyssä tärkeä rajauskriteeri kohdistuu siihen, onko este täysin ennalta arvaamaton ja sellainen, ettei viljelijä olisi pystynyt välttämään sen seurauksia tarpeellisesta varovaisuudesta huolimatta. Ylivoimaisen esteen määrittelyssä tulee huomiota siis kiinnittää siihen, mitä viljelijä tiesi ylivoimaisen esteen olosuhteista etukäteen. Tapauksessa viljelijän tiedossa oli, että lohkot sijaitsevat pohjavesialueella sekä se, että vedenottamo sijaitsee aivan välittömässä läheisyydessä. Lisäksi viljelijän tiedossa on ollut, että kyse on lentokentällä sijaitsevista lohkoista, joiden maa-aines on alun perinkin erittäin huonosti viljelyyn soveltuvaa. Nämä tosiseikat huomioon ottaen ylivoimaisen esteen nykyinen määritelmä sekä tukilainsäädännössä, että yleisestikin oikeuskäytännössä, ei kata kyseessä olevaa kunnan päätöstä lannanlevityskiellosta. Lannanlevityskielto ei ole ollut viljelijälle ennalta arvaamaton ja yllättävä edellä mainituista hänen tiedossa olevista seikoista johtuen.

IACS-asetuksen esimerkkiluettelon mukaan ylivoimaisesta esteestä voisi olla kysymys tilanteissa, joissa viljelijä on kuollut, vakavasti loukkaantunut tai on tapahtunut vakava luonnononnettomuus. Kunnan asettama lannanlevityskielto eroaa selvästi kyseisen asetuksen esimerkkiluettelon tilanteista, jotka ovat inhimillisen kontrollin ulkopuolella.

Toinen ongelma tapauksessa ylivoimaisen esteen määrityksen lisäksi on se, että IACS-asetuksen mukaan ylivoimaisesta esteestä tulisi ilmoittaa kirjallisesti vaadittuna määräaikana. Tapauksessa ilmoitus oli tehty suullisesti puhelinsoitolla maataloussihteerille ilman minkäänlaista dokumentointia ilmoituksesta. Valituslautakunta piti tätä kuitenkin riittävänä menettelynä.

Lannanlevityskielto ei ole sellainen ylivoimainen este, jota tarkoitetaan komission IACS-asetuksessa. Näin ollen maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös tosiasiassa laajentaa ylivoimaisen esteen määritelmää huomattavasti asetuksessa mainittua kattavammaksi. Samalla valituslautakunnan päätös muuttaa ylivoimaisen esteen määritelmän perusluonnetta. Nyttemmin tarpeellisen varovaisuuden edellytys esteen välttämisessä alenee huomattavasti.

Valituslautakunnan päätöksessä on selvästi pyritty kohtuusharkintaan viljelijälle koituvien ankarien sanktioiden välttämiseksi. Valituslautakunta on kuitenkin toteuttanut sen venyttämällä ylivoimaisen esteen soveltamisalaa sen alkuperäisestä muodosta laajemmaksi. Toinen tulkinta kohtuullisen ratkaisun saamiseksi olisi ollut määrätä viljelijä poistamaan kyseiset lohkot hakemuksestaan sen sijaan, että muutetaan ylivoimaisen esteen tulkintaa. Asiallisesti kyseessä olevan tapauksen perusteella vaikutukset olisivat olleet samat. Kuten valituslautakunta toteaa perusteluissaan, ylivoimaisella esteellä on tapauksessa sama vaikutus kuin sillä, että muutoksenhakija olisi ottanut pois tukihausta lentokentän lannoittamattomat lohkot. Nyt valituslautakunta on kuitenkin tarpeettomasti siis venyttänyt ylivoimaisen esteen määritelmää.

Ylivoimaisen esteen määritelmän asiallinen laajentaminen valituslautakunnan päätöksellä on koko tukijärjestelmän kannalta erittäin haitallinen toimenpide. Ratkaisun perusteella on odotettavissa useita samankaltaisia tilanteita, joissa viljelijä voi vedota ylivoimaiseen esteeseen. Lisäksi soveltamisalan laajennus vaikuttaa myös muunkinlaisiin tilanteisiin, määritelmän luonteen muuttamisen vuoksi.

Valituslautakunnan ottama kanta, jonka mukaan pelkkä suullinen ilmoitus ylivoimaisesta esteestä riittää, on myös ongelmallinen. IACS-asetuksessa on nimenomaisesti vaadittu, että ilmoituksen täytyy olla kirjallinen. Tämä sääntö on asetettu muun muassa sen vuoksi, että ylivoimaisen esteen oikeusvaikutukset ovat erittäin voimakkaat. Mikäli kirjallista vaatimusta ilmoituksesta ei vaadittaisi, aiheutuisi tästä hankalia todisteluongelmia myöhemmin todistusasiakirjojen puuttumisen vuoksi. Käytännössä viljelijä voisi valituslautakunnan päätöksen perusteella myöhemmin vedota siihen, että on puhelinsoitolla tehnyt ilmoituksen ylivoimaisesta esteestä. Tämä aiheuttaa hankalia todistustaakkaongelmia maatalousviranomaisille.

Pohjois-Savon ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei sillä ole asiassa lausuttavaa.

Varpaisjärven kunnan elinkeino- ja maaseutulautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon. Kysymyksessä on poikkeuksellinen ja yksittäinen tapaus. Oikeudenkäyntikuluja ei tule määrätä miltään osin Varpaisjärven kunnan maksettavaksi. Kuntaa ei pidä myöskään velvoittaa yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Rautavaaran kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus antaa lausunto.

A ja B:n kuolinpesän osakkaat, maatalousyhtymä on antanut selityksen. TE-keskukselle ei tule myöntää asiassa asianosaisasemaa eikä valituslupaa. TE-keskuksella ei ole asiassa valitusoikeutta. Se ja Varpaisjärven kunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskun mukaan laillisine korkoineen.

Viljelijät ovat noudattaneet ympäristöviranomaisen yllättävää lannanlevityskieltoa. Viljelijät ovat välittömästi kiellon tultua tietoon ryhtyneet toimenpiteisiin vahinkojen minimoimiseksi. Kyseessä on ollut viljelijälle yllättävä ylivoimainen este, josta on ilmoitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, kuten valituslautakunnan ratkaisusta ilmenee. Ylivoimaisesti esteestä on ilmoitettu määräajassa ja asianmukaisesti. Mikäli kirjalliselle menettelylle annettaisiin merkitys, olisi suullisen ilmoituksen saaneen viranomaisen tullut kirjata asiassa tehty suullinen vaatimus ja antaa neuvo asian kirjallisesta vireillepanosta. Vireillepanotapaa koskeva ongelma ei johdu yksin viljelijän toimista. Asiassa tulee kiinnittää huomiota siihen, missä sääntelytarkoituksessa kirjallinen menettely ja tähän liittyvä määräaika on säädetty. Kirjallinen menettely liittyy tapahtumien kulun dokumentointiin ja myöhempään todisteluun. Valituslautakunnan ratkaisusta ilmenee, että tässä tapauksessa tämä oli mahdollista ilman kirjallista dokumentaatiota. Ylivoimainen este on tarkoitettu turvaamaan tuensaajia sellaisilta sanktioilta, joiden perusteena oleviin syihin nämä eivät voi vaikuttaa. Yhteisön toimintaelinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. TE-keskuksen vaatimus velvoittaa A ja B:n kuolinpesän osakkaat osinkaan maksamaan TE-keskuksen oikeudenkäyntikuluja on lakiin perustumaton.

TE-keskus on antanut vastaselityksen. Kirjallisen ilmoituksen puuttuminen estää edes harkitsemasta ylivoimaista estettä. Sille ei ole muodollista edellytystä. Valituslautakunta on tehnyt ratkaisullaan järjestelmään kuulumattoman poikkeuksen hyväksyessään maaseutusihteerin vain suullisesti esittämän todisteen. Kirjallista ilmoitusta 10 päivässä ei ollut tehty. Suullisen, jälkikäteisen todistelun hyväksyminen merkitsisi valitusjärjestelmän käyttöä näyttökysymyksissä.

4. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Väite TE-keskuksen valitusoikeuden puuttumisesta hylätään, TE-keskuksen valituslupahakemus tutkitaan ja valituslupa myönnetään.

2. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös, jolla TE-keskuksen päätös on osittain kumottu, kumotaan. TE-keskuksen päätöksen lopputulos saatetaan tältä osin voimaan. Myös valituslautakunnan määräykset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta kumotaan ja lautakunnassa esitetyt kuluvaatimukset hylätään.

3. TE-keskuksen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

4) A ja B:n kuolinpesän osakkaat, maatalousyhtymän vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on pykälän 1momentissa säädetyn lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun lain (23/1997) 3 §:n mukaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen tehtävänä on edistää maatilataloutta, kalataloutta ja niihin liittyviä maaseutuelinkeinoja sekä valvoa niitä koskevien säädösten noudattamista. Maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 55 §:n mukaan mainitun lain täytäntöönpanosta huolehtivat muun muassa työvoima- ja elinkeinokeskukset. Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 2, 8 ja 13 a §:n mukaan työvoima- ja elinkeinokeskusten tehtäviin kuuluvat tukien maksatukseen liittyvät valvonta- ja muut tehtävät. Työvoima- ja elinkeinokeskuksella on siten sen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi valitusoikeus kysymyksessä olevien tukien maksatusta koskevissa asioissa.

2. Pääasia

Oikeuskysymys

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen perusteluissa mainitut tosiseikat ja oikeusohjeet huomioon ottaen asiassa on riidanalaista se, onko tässä tapauksessa, jossa viljellyt alueet sijaitsevat tärkeällä pohjavesialueella, kysymys ylivoimaisesta esteestä ja onko viljelyn esteistä ilmoitettu säädetyllä tavalla, samoin kuin viljelyn esteiden vaikutuksesta siihen, onko tuettavaksi haettuja lohkoja pidettävä tukien ja korvausten maksamista edellyttävällä tavalla viljeltyinä.

Sovellettavat säännökset

Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetunkomission asetuksen (EY) N:o 2419/2001 15 artiklan mukaan paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä siten, että varmistetaan tehokkaasti tukien myöntämisedellytysten noudattaminen.

Komission asetuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaan, jos jonkin viljelykasviryhmän pinta-alailmoituksessa ilmoitettu ala on suurempi kuin paikalla tehdyssä tarkastuksessa sille määritetty pinta-ala, tuki lasketaan kyseiselle viljelykasviryhmälle määritetyn pinta-alan perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 32-35 artiklan mukaisten vähennysten ja poissulkemisten soveltamista.

Komission asetuksen 31 artiklan 4 kohdan mukaan, jos tuottaja ei ole voinut noudattaa velvollisuuksiaan 48 artiklassa tarkoitettujen ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, hän säilyttää oikeutensa tukeen ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen tapahtumishetkellä tukikelpoisen alan osalta.

Komission asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jonkin viljelykasviryhmän osalta 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettu pinta-ala on suurempi kuin sille määritetty pinta-ala, tuki on laskettava määritetyn pinta-alan perusteella vähennettynä havaitulla erolla kaksinkertaisena, jos ero on yli 3 prosenttia tai yli kaksi hehtaaria, mutta enintään 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta. Jos ero on yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, kyseiselle viljelykasviryhmälle ei myönnetä pinta-alaperusteista tukea. Asetuksen 35 artiklan 2 kohdan mukaisesti rehuala on määritettävä 31 artiklan säännöksiä noudattaen.

Komission asetuksen 46 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat päättää olla myöntämättä tukea, jos sen määrä on tukihakemusta kohden on enintään 50 euroa.

Komission asetuksen 48 artiklan mukaan tiedot toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla ilmoitetuista ylivoimaisista esteistä ja poikkeuksellisista olosuhteista sekä niihin liittyvistä todisteista on ilmoitettava kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle 10 päivän kuluessa siitä, kun viljelijä voi ne ilmoittaa. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä poikkeuksellisiksi olosuhteiksi muun muassa seuraavat: a) viljelijän kuolema; b) viljelijän pitkäaikainen työkyvyttömyys; c) vakava luonnononnettomuus, joka koskee merkittävää osaa tilan maatalousmaasta; d) karjankasvatukseen tarkoitettujen tilan rakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa; ja e) eläinkulkutauti, joka koskee viljelijän koko karjaa tai osaa siitä.

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetunkomission asetuksen (EY) N:o 445/2002 20 artiklan mukaan viljelijän, joka antaa yhtä tilan osaa koskevan maatalouden ympäristösitoumuksen, on noudatettava vähintään tavanomaista hyvää viljelykäytäntöä koko tilalla. Asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaan rajoittamatta yksittäistapauksissa huomioon otettavia konkreettisia olosuhteita jäsenvaltiot voivat hyväksyä erityisesti seuraavat ylivoimaiset esteet: tuottajan kuolema; tuottajan pitkäaikainen työkyvyttömyys ja vakava luonnononnettomuus, jolla on vaikutusta merkittävään osaan tuottajan maatalousmaasta.

Komission asetuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaan valvonta toteutetaan paikalla tehtävillä tarkastuksilla. Asetuksen 61 artiklan mukaan tarkastukset on suoritettava asetuksen (EY) N:o 2419/2001 III osaston mukaisesti. Sanotun komission asetuksen 62 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen (EY) N:o 2419/2001 30, 31 ja 32, 31 ja 33 artiklaa sovelletaan pinta-alojen perusteella myönnettyyn tukeen.

Tukijärjestelmistä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetunkomission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 3 artiklan 1. a kohdan mukaan peltokasvien tukea myönnetään ainoastaan aloista, jotka sijaitsevat alueilla, jotka jäsenvaltio on ilmoittanut ilmasto-olojen ja maatalouden harjoittamisen kannalta peltokasviviljelyyn soveltuviksi. Artiklan 1. b kohdan mukaan peltokasvien pinta-alatukea myönnetään aloista, jotka on kokonaisuudessaan kylvetty paikallisten normien mukaisesti. Artiklan 1. c kohdan mukaan peltokasvien tukea myönnetään aloista, joilla viljelyä pidetään yllä vähintään tavanomaisissa kasvuolosuhteissa paikallisten vaatimusten mukaisesti tapahtuvan kukinnan alkuun asti. Artiklan 1. d kohdan mukaan peltokasvien pinta-alatukea myönnetään aloista, joita hakemus koskee vähintään 0,3 hehtaarilta ja joka ylittää kyseisellä alueella jäsenvaltion vahvistaman vähimmäiskoon jokaisen viljelylohkon osalta.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 1 §:n mukaan lain tavoitteena on muun muassa ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja sekä turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö.

Lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan toiminnanharjoittajalla laissa tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa.

Lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena muun ohella, että 1) haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi ( ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate ) ja 2) menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen ( varovaisuus- ja huolellisuusperiaate ).

Lain 5 §:n 1 momentissa todetaan, että toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista ( selvilläolovelvollisuus ).

Lain 8 §:ssä säädetään, että ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua, 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua ( pohjaveden pilaamiskielto ).

Lain 19 §:n 1 momentin mukaan kunnanvaltuusto voi antaa lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin saman lain mukaan luvanvaraista toimintaa taikka 61, 62 tai 78 §:n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa ( kunnan ympäristönsuojelumääräykset ). Pykälän 2 momentin mukaan määräykset voivat koskea muun muassa toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia, sekä vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan.

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 9 §:n 2 momentin mukaan kasvintuotannon kansallisten tukien myöntämisen eräänä edellytyksenä on, että viljelyn tavoitteena on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti.

Lain 18 §:n 1 momentin mukaan, jos hakemuksessa ilmoitettu tukimuodon tai tukityypin pinta-ala on suurempi kuin todettu pinta-ala, myönnettävää tukea alennetaan siten, että alennus suurenee ilmoitetun ja todetun pinta-alan suhteellisen pinta-alan kasvaessa. Jos ilmoitetun ja todetun pinta-alan erotus suhteessa todettuun pinta-alaan on yli 50 prosenttia, tukea ei myönnetä.

Lain 19 §:n 1 momentin mukaan, jos kasvulohkon viljelytapa ei täytä 9 §:n 2 momentin 2kohdassa säädettyä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan vaatimusta, kyseistä lohkoa ei oteta huomioon tuen myöntämisen perusteena olevaa pinta-alaa määrättäessä. Jos tukimuodon tai tukityypin viljelytapaa koskevien laiminlyöntien johdosta hylättyjen lohkojen kokonaisala ylittää 50 prosenttia todetusta pinta-alasta, tukea ei myönnetä.

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 3 §:n 9 kohdan mukaan tilapäisesti viljelemättömäksi ei hyväksytä alueita, jotka eivät ole vielä olleet viljelykäytössä tai jotka on pysyvästi poistettu viljelystä tai jotka ovat muutoin pysyvästi viljelemättömiä.

Asetuksen 9 §:n mukaan luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, joka noudattaa tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä. Tavanomaisella hyvällä maatalouskäytännöllä tarkoitetaan viljelyä, jota vastuuntuntoinen viljelijä harjoittaa paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Tämän viljelytavan mukaan pelto on muokattava ja lannoitettava tarkoituksenmukaisella tavalla ja kylvö on tehtävä niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen. Viljelyssä on huolehdittava kasvinsuojelusta ja pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen sekä korjattava sato asianmukaisesti.

Asetuksen 10 §:n 4 momentin mukaan pysyvästi viljelemättömiksi ilmoitettua tai pysyvästi viljelystä poistettua lohkoa ei hyväksytä tukikelpoiseksi. Pysyvästi viljelemättömiksi katsotaan ne peltolohkot, joita ei 3 §:n perusteella voida katsoa tilapäisesti viljelemättömäksi tai joita ei ole kesannoitu peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla. Asetuksen 10 §:n 4 momentin mukaisesti, jos tukikelpoiseksi ilmoitettu lohko ilmoitetaan myöhempinä vuosina pysyvästi viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, kyseessä on 48 §:ssä tarkoitettu sitoumukseen sisältyvän pinta-alan väheneminen.

Asetuksen 18 §:n 1 momentin mukaisesti viljelijän kanssa voidaan tehdä sopimuksia muun muassa luonnonmukaisesta tuotannosta. Asetuksen 39 §:n 1 momentin mukaan luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen alentamiseen, silloin kun on kyse valvonnassa todetuista pinta-alaeroista, sovelletaan vastaavia prosentuaalisia vähennyksiä kuin yhdennettyä järjestelmää koskevan komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 9 artiklassa säädetään (kumottu asetuksella EY N:o 2419/2001).

Vuodelta 2003 maksettavien kansallisten kasvintuotannon ja kotieläintukien valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (670/2003) 3 §:n 1 momentin mukaan kansalliset kasvintuotannon tuet valvotaan ja seuraamukset määrätään tukimuodoittain tai tukityypeittäin siten kuin maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 18 §:ssä säädetään, mutta ei kasvilajiryhmittäin näiden välillä.

Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kasvintuotannon tukityypeillä tarkoitetaan asetuksessa muun muassa yleistä hehtaaritukea, nuorten viljelijöiden tukea ja kasvinviljelyn kansallista tukea. Pykälän 3 momentin 4kohdan mukaan, jos ilmoitetun ja todetun tätä pienemmän pinta-alan erotuksen suhde todettuun pinta-alaan on 50 prosenttia tai yli, tukea ei makseta lainkaan.

Asetuksen 6 §:n mukaan paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan edellytykset on määritelty vuoden 2003 maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien hallinnosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (117/2003) 10-12 §:ssä ja tämän noudattamatta jättämisestä aiheutuvat tuen alennukset ja epäämiset maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 16 §:ssä ja 19 §:ssä.

Asetuksen 12 §:ssä säädetään, että valvottaessa Euroopan yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamia tukia kansallisten tukien valvonnan yhteydessä on valvonnan toteuttamisessa ja siitä tuenhakijalle ilmoittamisessa noudatettava, mitä tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2419/2001 valvonnan yleisistä periaatteista säädetään.

Peltoalaperusteisten tukien valvonnasta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (MMM:n määräyskokoelma 50/03) 3 §:n 1 momentin mukaan tilapäisesti viljelemättömiksi luetaan lohkot tai niiden osat, jotka ovat viljelykelpoista peltoa, mutta jotka on hakuvuonna jätetty tilapäisesti viljelemättä. Asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan viljelemättömiksi luetaan viljelykelvottomat alueet, jotka ovat kuitenkin peltoa. Tällaisia ovat saman momentin mukaan vesakoituneet alueet sekä alueet, joita ei voida viljellä niiden huonon viljelykunnon tai alueella olevien viljelyesteiden, esimerkiksi kantokasojen, takia.

Asetuksen 5 §:n mukaan pysyvästi viljelemättömiksi luetaan kaikki sellaiset peruslohkolla olevat alueet, jotka eivät ole peltoa tai laidunalueita, esimerkiksi metsät. Pysyvästi viljelemättömiksi valvonnassa todetut alueet, jotka on ilmoitettu viljellyksi tai tilapäisesti viljelemättömiksi, lasketaan ympäristö- ja luonnonhaittakorvauksen tuen vähenemisiin. Asetuksen 7 §:n mukaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston on valvottava valvontaan valituilta tiloilta muun muassa CAP-tuki, luonnonhaittakorvaus, ympäristötuki, erityistuet ja kansalliset peltoalaan perustuvat tuet.

Asetuksen 8 §:n 1 momentin mukaan tilat valvotaan paikan päällä tehtävillä tarkastuksilla. Työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastojen on valvottava tilakäynnein kaikki otantavalvonnassa olevat tilat sekä peltolohkorekisterivalvonnassa ja kaukokartoitusvalvonnassa olevat epäselvän valvontatuloksen saaneet tilat.

Asetuksen 26 §:n 1 momentin mukaan tukeen kelpaamattomilla alueilla tarkoitetaan tilapäisesti viljelemätöntä, viljelemätöntä ja pysyvästi viljelemätöntä aluetta. Asetuksen 26 §:n 2 momentin mukaan, jos valvonnassa viljellyksi tai tilapäisesti viljelemättömäksi ilmoitettu kasvulohko tai -lohkon osa todetaan pysyvästi viljelemättömäksi, kyseinen kasvulohko on tallennettava valvontasovellukseen kasvulohkona.

Asetuksen 26 §:n 3 momentin mukaan, kun arvioidaan lohkon tilapäistä viljelemättömyyttä, lohkon käyttöä on tarkasteltava luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen ensimmäisestä sitoutumisvuodesta alkaen. Lohkon metsittyneisyys tai huono viljelykunto otetaan kuitenkin huomioon, ja sen perusteella voidaan tehdä päätöksiä lohkon pysyvästä viljelemättömyydestä.

Asetuksen 34 §:n 1 momentin mukaan kansallisten kasvintuotannon tukien valvonnan seuraamukset on säädetty maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 16 ja 18 §:ssä sekä vuodelta 2003 maksettavien kansallisten kasvintuotannon ja kotieläintukien valvonnasta annetun asetuksen (kansallinen valvonta-asetus) 3-5 §:ssä. Muita peltoalaperusteisia tukia koskevat valvonnan seuraamukset on säädetty valvonta-asetuksen (EY N:o 2419/2001) artikloissa 31 ja 32. Asetuksen 34 §:n 2 momentin mukaisesti kaikkien peltoalaperusteisten tukien pinta-alavirheet lasketaan valvonnassa hyväksytystä pinta-alasta.

Asetuksen 37 §:ssä säädetään luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistukien tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisten toimenpiteiden noudattamisen valvonnasta. Pykälän 2 momentin mukaan valvonnassa on kasvuston perusteella arvioitava, onko tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimenpiteitä noudatettu valvottavilla lohkoilla. Pykälän 2 momentin mukaisesti valvonnassa on muun muassa varmistettava, että lohkon muokkaus on tehty tarkoituksenmukaisella tavalla ja että valvottava lohko on kasvukunnoltaan sellainen, että siltä on mahdollista saada korjatuksi markkinakelpoinen sato. Lisäksi valvonnassa on todettava, että valvottavalla lohkolla täyttyy asianmukainen sadonkorjuu.

Asetuksen 38 §:n 1 momentissa säädetään, että jos valvottavalla lohkolla todetaan tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimia koskevia puutteita, esimerkiksi lohkolta ei ole korjattu satoa, kyseisen lohkon pinta-ala vähennetään kasvilajiryhmän hyväksytystä pinta-alasta pinta-alaan liittyvien sanktioiden määrittämisen jälkeen. Pykälän 3momentin mukaan, jos tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimia koskevien puutteellisuuksien vuoksi hylättävien lohkojen pinta-alojen summa ylittää 20 prosenttia luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta tai erityistukisopimuksen sopimusalasta, aiheutuu valvonta-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen seuraamus eli kyseiseltä vuodelta ei makseta sanottua tukea tai sanottuja tukia kyseiselle kasvilajiryhmälle.

Asetuksen 41 §:n 1 momentissa lausutaan, että CAP-tuessa on tukien edellytyksenä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan noudattaminen. Pykälän 1 momentin mukaan edellytyksenä on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Pykälän 3 momentin mukaan viljelemättömät alueet on käsiteltävä pinta-alavirheistä määrättyjen seuraamusten mukaisesti ja hylkäyksistä aiheutuneet pinta-alaerot on laskettava mukaan kasvilajiryhmittäistä tai tukityyppikohtaista erotusta laskettaessa kaikissa tuissa. Pykälän 4 momentin mukaan, jos kasvulohkolla ei ole noudatettu CAP-tuen edellytyksenä olevaa paikkakunnan tavanomaista viljelytapaa tai tukiehtojen täyttymättömyys on ilmennyt myöhemmin eikä tukiehtojen täyttymättömyydestä ole ilmoitettu kirjallisesti, kasvulohko hylätään CAP-tuessa eli hylkäyksestä aiheutuva ero lasketaan mukaan kasvilajiryhmittäiseen ilmoitetun ja hyväksytyn pinta-alan erotukseen.

Asetuksen 42 §:n mukaan kansallisten kasvintuotannon tukien edellytyksenä olevasta viljelytavasta on säädetty vuoden 2003 maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien hallinnosta annetun asetuksen (117/2003) 9-11 §:ssä ja tämän valvonnan seuraamuksista kansallisen tukilain 16 ja 19 §:ssä.

Asetuksen 43 §:n 2 momentissa säädetään, jos kasvulohko ei ole CAP-tukikelpoinen, se on hylättävä CAP-tuessa. Asetuksen 44 §:n mukaan valvonnassa on tarkastettava, että lohko on koko alaltaan sellainen, että sillä on mahdollista tuottaa paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Jos kasvulohko ei täytä näitä edellytyksiä, se on hylättävä CAP-tuessa.

Asetuksen 49 §:n 3 momentin mukaan säilörehunurmilohkon osalta on valvottava, että lohkolta on korjattu tuoreena vähintään yksi nurmivaltainen säilörehusato. Jos valvontahetkeen mennessä lohkolta ei ole korjattu yhtä nurmivaltaista säilörehusatoa, on arvioitava, onko kasvusto sellainen, että tällainen sato voitaisiin kasvukauden aikana korjata.

Asetuksen luonnonhaittakorvausta koskevan 85 §:n mukaan pinta-alat on valvottava luvun 2 mukaan. Asetuksen 86 §:n mukaan tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön valvonta on tehtävä asetuksen luvussa 3 säädetyllä tavalla. Asetuksen 88 §:n mukaan ympäristötuen pinta-alat on valvottava luvun 2 mukaan. Asetuksen 89 §:n mukaan tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön valvonta on tehtävä luvussa 3 säädetyllä tavalla.

Asetuksen 124 §:n 2 momentin mukaan kansallisten pohjoisten kasvintuotannon tukien valvonnan seuraamukset on säädetty kansallisen tukilain 19 §:n 2 ja 3 momentissa ja kansallisen valvonta-asetuksen 8 §:ssä.

Luonnonhaittakorvauksesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (645/2000) 3 §:n mukaan pysyvästi viljelemättömäksi katsotaan ne peltolohkot, joita ei luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 3 §:n perusteella voida katsoa tilapäisesti viljelemättömäksi.

Asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan tukea ei makseta, jos satoa ei korjata. Asetuksen 5 §:n 2 momentin mukaan tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön sadonkorjuuedellytystä ei täytä nurmen maahan niitto, vaan sato on korjattava tai aluetta on laidunnettava. Kirjallisesti välittömästi vahingon ilmaannuttua kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ilmoitetun satovahingon takia korjaamatta jäänyt pelto katsotaan viljellyksi pelloksi. Asetuksen 9 §:n 2 momentin mukaan, jos valvonnan perusteella todetaan, että hakemuksessa ilmoitetuissa pinta-aloissa on virheitä, voidaan viljelijälle maksettavaa tukea vähentää siten kuin siitä erikseen säädetään.

Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä sekä maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvästä tuesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (646/2000, nimike muut. 1207/2000) 31 §:n mukaan tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön osalta on noudatettava asetuksen 1 liitteen J-osassa säädettyä. Liitteen 1 J-osassa lausutaan, että tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön sadonkorjuuedellytystä ei täytä nurmen maahan niitto, vaan sato on korjattava. Kirjallisesti välittömästi vahingon ilmaannuttua kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ilmoitetun satovahingon takia korjaamatta jäänyt pelto katsotaan viljellyksi pelloksi.

Vuoden 2003 maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien hallinnosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (117/2003) 2 §:n 1 kohdan mukaisesti tilapäisesti viljelemättömällä pellolla ei tarkoiteta muun ohella alueita, jotka eivät vielä ole olleet viljelykäytössä.

Asetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 9 §:n 2 momentin 1 kohdassa sekä 10 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulta viljelykseen soveltuvalta pellolta edellytetään, että sitä käytetään maatalous- ja puutarhakasvien viljelyyn tai se on ilmoitettu tilapäisesti viljelemättömänä peltona. Pykälän 3 momentin mukaan vuoden 2003 aikana ensimmäistä kertaa käyttöönotettuja raivioita ei voi ilmoittaa 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna tilapäisesti viljelemättömänä peltona.

Asetuksen 10 §:n 1 momentin mukaan maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 9 §:n 2 momentin kohdassa tarkoitetulla paikkakunnan tavanomaisella viljelytasolla tarkoitetaan muun ohella sitä, että peltoa muokataan ja lannoitetaan tarkoituksenmukaisella tavalla, että lohkon kasvukunto mahdollistaa korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamisen ja että sato korjataan asianmukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan satovahinkojen korvaamisesta annetun lain mukaisen satovahingon tai tätä vastaavan syyn takia korjaamatta jäänyt sato ei ole este tukien maksamiselle, jos muista paikkakunnan tavanomaiseen viljelytapaan kuuluvista toimenpiteistä on huolehdittu asianmukaisesti. Satovahingosta tai vastaavasta on kuitenkin tehtävä kirjallinen ilmoitus välittömästi vahingon ilmaannuttua sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jolle tukihakemus on jätetty.

Peltokasvien tukijärjestelmästä ja siihen liittyvästä kesannoinnista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (187/2000) 9 §:n 1momentin mukaan peltokasvit ja säilörehunurmi, joille tukea haetaan, on kylvettävä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti, siten kuin komission asetuksen (EY) N:o 1251/1999 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädetään. Viljelyn tarkoituksena tulee 9 §:n 1 momentin mukaan olla korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen. Päätöksen 9 §:n 2 momentin mukaan paikkakunnan tavanomaiseen viljelytapaan kuuluu muun muassa tarkoituksenmukainen pellon muokkaus ja tasaisen itämisen mahdollistava kylvö. Päätöksen 9 §:n 3 momentin mukaan peltokasvitukeen oikeuttavien viljojen tavanomaiseen viljelytapaan kuuluvaksi voidaan hyväksyä kylvön yhteydessä aluskasvien eli yksi- tai monivuotisten nurmiheinäkasvien ja apilan kylvö siten, että viljelyn pääasiallisena tarkoituksena on peltokasvin sadon tuottaminen eikä nurmen perustaminen tai tukikelvottoman kasvin viljely.

Päätöksen 10 §:n 1 momentin mukaan peltokasvitukeen oikeuttavan kasvulohkon on oltava kasvukunnoltaan sellainen, että kasvulohkolla on mahdollista tuottaa paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Päätöksen 10 §:n 2 momentin mukaisesti tukeen oikeuttamattomia ovat muun ohella sellaiset kasvulohkot, jotka ovat vesoittuneet.

Hakuopas

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisussa Hakuopas 2003 on sivulla 16 kohdassa 4.3 on todettu, että hakija voi välttää hakemusta täyttäessään tekemänsä virheen seuraamukset eli tukien alentamisen, jos hän heti mahdollisen virheen havaittuaan ilmoittaa siitä oma-aloitteisesti ja kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Samalla tavoin hakijan on meneteltävä, jos hakemus on muuttunut virheelliseksi sen jättämisen jälkeen. Näin vältytään mahdollisilta tulkintavaikeuksilta, eikä ilmoitus paikan päällä tehtävästä tarkastuksesta tai muun tarkastuksen tuloksista ehdi väliin. Oma-aloitteisella virheilmoituksella voidaan välttää virheellisyyden aiheuttamat seuraamukset. Tässä on viitattu myös ilmoitukseen tukiehtojen täyttymättömyydestä. Saman hakuoppaan sivulla 136 kohdassa c.3 on annettu vastaavat ohjeet ylivoimaisesta esteestä ja siihen liittyvistä todisteista. Sen mukaan ylivoimaisesta esteestä ja siihen liittyvistä todisteista on toimitettava kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle 10 päivän kuluessa siitä, kun hakija tai hänen oikeudenomistajansa voi ne toimittaa. Myöhästynyttä vetoomusta ei oteta huomioon. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen päättää tapauskohtaisesti, onko kysymyksessä ollut ylivoimainen este. Hakuoppaan kohdassa 4.5 on annettu ohjeet myös hakemuksen tai sen osan peruuttamisesta ja peruutuksen vaikutuksista. Tarkemmat ohjeet tästä on annettu vielä hakuoppaan kohdassa D.2.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on riidanalaista se, ovatko tuki- ja korvaushakemusten kohteena olevat lohkot olleet tukivuonna 2003 viljelykäytössä ja onko lohkoja viljelty tukien ja korvausten maksamisen edellyttämällä tavalla. Maatalousyhtymä ei kuitenkaan ole riitauttanut TE-keskuksen suorittaman valvonnan mittaustulosten oikeellisuutta.

Viljelytoiminnan harjoittajan tulee varmistua siitä, että viljeltäväksi tarkoitetut uudet kasvulohkot täyttävät kulloinkin vaaditut tukien ja korvausten saamisen edellytykset. Lohkot voidaan hyväksyä tukijärjestelmään kuuluviksi vasta sitten, kun niiden kasvukunto mahdollistaa tukisäädöksissä vaaditun korjuu- ja markkinakelpoisen sadon. Niin sanotut lentokentän lohkot 687-01383-66 A Lentokenttä 2, 687-01384-67 A Lentokenttä 3 ja 687-01385-68 A Lentokenttä 4, jotka eivät kasvukuntonsa vuoksi ole mahdollistaneet asianmukaista viljelyä vuonna 2003, ovat siten olleet tukikelvottomia viljelemättömiä lohkoja.

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentissa säädetty ehdoton pohjaveden pilaamiskielto koskee muun ohella aineen panemista tai johtamista sellaiseen paikkaan, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua. Pilaamiskielto merkitsee säännönmukaisesti sitä, ettei lietelannan levittäminen ole tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön tarkoitetulla pohjavesialueella sallittua. Kielto on voimassa suoraan lain nojalla. Asiassa ei ole oikeudellista merkitystä sillä, onko sama tai vastaava kielto mahdollisesti sisällytetty ympäristönsuojelulain 19 §:ssä tarkoitettuihin kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin, tai sillä, onko valvontaviranomainen mahdollisesti huomauttanut toiminnanharjoittajalle kiellon voimassaolosta tai muusta rajoituksesta.

Niin sanotut lentokentän lohkot sijaitsevat I luokan pohjavesialueeksi luokitellulla alueella, jolla on myös toimiva vedenottamo. Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:ssä säädetty toiminnanharjoittajan velvollisuus olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, lietelannan levityksen estyminen ympäristönsuojelulain 8 §:ssä säädetyn yleisen kiellon johdosta ei ole oikeudellisesti ennalta arvaamatonta. Ennalta arvaamatonta ei siten voi olla myöskään se, että lietelannan levityksen estymisestä puolestaan on jo alun perinkin seurannut sanotunlaisen levityksen varassa harjoitettavaksi tarkoitetun viljelyn estyminen ja asianomaisten lohkojen tukikelvottomuus. Kysymys ei näin ollen voi myöskään olla tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2419/2001 48 artiklassa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisesta olosuhteesta.

Edellä sanotuilla perusteilla maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan olisi tullut hylätä maatalousyhtymän valitus edellä mainittujen lentokentän lohkojen osalta.

Siinäkin tapauksessa, että kysymys olisi edellä tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisesta olosuhteesta, maatalousyhtymän olisi edellä mainitussa 48 artiklassa säädetyssä 10 päivän määräajassa tullut tehdä viranomaiselle kirjallinen ilmoitus artiklassa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä taikka poikkeuksellisista olosuhteista. Kun näin ei ole tapahtunut, valituslautakunnan ei olisi tullut ottaa selvitettäväkseen ja arvioitavakseen ylivoimaista estettä ja sen edellytysten täyttymistä, vaan maatalousyhtymän valitus olisi jo yksin tälläkin perusteella tullut kysymyksessä olevilta osin hylätä.

Koska tilapäisesti viljelemättömäksi ilmoitettu lohko 687-01382-65 A Lentokenttä 1 ei ole ollut viljelykäytössä ennen vuotta 2003 eikä sitä ole valvonnassa tarkastettu, sitä on pidettävä pysyvästi viljelemättömänä.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on katsonut, ettei lohkoa Hukkamäki 03249, joka on todettu keskentekoiseksi raivioksi, kuten ei myöskään lohkoa Kolomio 03426, voida pitää täysin viljelemättöminä. Kun näiltä lohkoilta ei kuitenkaan ole selvitystä sadon korjaamisesta, niitä ei voida pitää viljeltyinä. Valituslautakunnan olisi tältäkin osin tullut hylätä maatalousyhtymän valitus.

Edellä mainituista syistä maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätös on kumottava siltä osin kuin maatalousyhtymän valitus on hyväksytty ja TE-keskuksen päätöksen lopputulos saatettava näiltä osin voimaan.

Valituslautakunnan päätöksen näin kumoutuessa pääasian osalta on myös lautakunnan päätökseen sisältyvä oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset huomioon ottaen kokonaisuudessaan kumottava.

3. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. A ja B:n kuolinpesän osakkaat, maatalousyhtymän ei voida katsoa esittäneen asiassa sen lopputuloksesta huolimatta sellaista ilmeisen perusteetonta vaatimusta, jota mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan. Tämän vuoksi maatalousyhtymää ei voida velvoittaa korvaamaan TE-keskuksen oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, maatalousyhtymälle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta sen oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Matti Metsäranta.