9.9.2005

Asian aikaisempi käsittely

A on Ulkomaalaisvirastoon 7.8.2003 saapuneella hakemuksella hakenut Suomen kansalaisuutta.

Ulkomaalaisvirasto ei ole 6.2.2004 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hän ei täytä nuhteettomuusedellytystä rangaistaviin tekoihin syyllistymisen vuoksi.

A on syyllistynyt seuraaviin rikoksiin:
- 6.6.1993 pahoinpitely, josta 20 päiväsakon rangaistus,
- 20.3.1996 liikenteen vaarantaminen, josta 10 päiväsakon rangaistus,
- 7.6.1996 liikenteen vaarantaminen, josta 12 päiväsakon rangaistus,
- 2.10.1996 liikenteen vaarantaminen, josta 8 päiväsakon rangaistus,
- 6.11.1996 liikenteen vaarantaminen, josta 10 päiväsakon rangaistus,
- 25.2.1997 liikenteen vaarantaminen, josta 28 päiväsakon rangaistus,
- 23.8.1997 pahoinpitely, josta 10 päiväsakon rangaistus,
- kätkemisrikos vuonna 1997, kätkemisrikos joulukuussa 1997 ja kätkemisrikos 17.-18.3.1998, joista yhteinen 40 päiväsakon rangaistus,
- 17.9.1998 liikennerikkomus, josta 12 päiväsakon rangaistus,
- kätkemisrikos 23.10. - lokakuun loppu 1998, josta 50 päiväsakon rangaistus,
- 28.10.1998 liikennerikkomus, josta 12 päiväsakon rangaistus,
- 2.1.1999 haitanteko virkamiehelle, josta 20 päiväsakon rangaistus,
- 3.4.1999 liikenteen vaarantaminen, josta 16 päiväsakon rangaistus,
- 10.7.1999 liikennerikkomus, josta 8 päiväsakon rangaistus,
- 5.2.2000 valtiorajarikos, josta 15 päiväsakon rangaistus,
- 26.6.2000 liikenneturvallisuuden vaarantaminen, josta 20 päiväsakon rangaistus,
- 2.9.2002 liikenneturvallisuuden vaarantaminen, josta 14 päiväsakon rangaistus ja
- 20.10.2002 liikennerikkomus, josta rikesakko.

A:n tilannetta kokonaisvaltaisesti tarkasteltuaan Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ole perusteltua syytä.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että hänelle on myönnettävä hänellä olevan Romanian kansalaisuuden ohella Suomen kansalaisuus.

Teot, joista A on aikanaan tuomittu, ovat olleet laadultaan ja rangaistusmääriltään vähäisiä. Kysymys on ollut lähinnä liikennerikkomuksista ja A on sittemmin muuttanut käyttäytymistään. Hän toimii nykyään yrittäjänä metallialalla työllistäen kymmenisen henkilöä ja hänen yhtiönsä on hoitanut kaikki lakisääteiset velvoitteensa. A on asunut Suomessa vuodesta 1990 ja käynyt täällä peruskoulun sekä ammattikoulun. Hän hallitsee suomen kielen lähes täydellisesti. Hänen tarkoituksensa on asettua asumaan Suomeen. Kansalaisuuden myöntäminen A:lle ei ole millään tavoin Suomen etujen vastaista.

Ulkomaalaisvirasto on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon, jossa se on muun ohella todennut, että se soveltaa 19.12.2003 lukien toistaiseksi uuden 18.12.2003 annetun määräyksen (dnro 7/011/2003) mukaista taulukkoa ja sen lisäksi kokonaisharkintaa, arvioidessaan kansalaisuuslain 19 §:n mukaista mahdollisuutta myöntää Suomen kanalaisuus lain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan estämättä sellaisten kansalaisuushakemusten ratkaisussa, joissa Suomen kansalaisuuden hakija on syyllistynyt rangaistavaan tekoon.

Kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentin mukaan arvioinnin perusteella voidaan määrätä odotusaika, jona hakijaa ei kansalaisteta, ellei tähän ole perusteltua syytä. Odotusajan määrääminen ei perustu subjektiiviseen oikeuteen, joka kansalaisuutta hakevalla henkilöllä sinänsä olisi, vaan se on harkinnanvarainen. Odotusaika määrätään käyttämällä taulukkoa, joissa rikokset sijoittuvat eri ryhmiin niistä määrätyn rangaistuksen laadun ja suuruuden mukaan. Vankeusrangaistuksista, myös ehdollisista, seuraa pidempi odotusaika kuin sakkorangaistuksista. Laskennallinen odotusaika päättyisi valittajan kohdalla 2.9.2007. Laskennallisen odotusajan määräämisen jälkeen yksilölliset olosuhteet otetaan huomioon hakijan tilanteen kokonaisvaltaisessa tarkastelussa. Kokonaisharkintaan vaikuttavat rikoksista kulunut aika, rangaistuksen ankaruus, teon laatu ja se onko hakija syyllistynyt toistuvasti tekoihin. Kokonaisharkinnassa otetaan viran puolesta huomioon hakijan asumisaika Suomessa, hakijan integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan, hakijan siteet Suomeen ja rangaistuksen suorittaminen.

Ulkomaalaisvirasto on asiaa kokonaisuudessaan harkitessaan katsonut, ettei A:n kohdalla ole sellaisia perusteltuja syitä, joiden nojalla voitaisiin poiketa nuhteettomuusedellytyksestä.

A on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen, jossa hän on odotusajan osalta todennut, että Ulkomaalaisvirasto voi taulukon mukaisen laskennallisen odotusajan soveltamisessa käyttää kokonaisharkintaa ja ottaa siinä huomioon hakijan yksilölliset olosuhteet. A kärsisi yhä teoista, joista määrätyt rangaistukset hän on suorittanut, mikäli hänen yksilöllisiä olosuhteitaan ei otettaisi huomioon. Hakijoiden yhdenmukainen kohtelu ei vaarannu, kun kansalaisuus myönnetään yksilöllisten olosuhteiden perusteella.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Sovellettavien säännösten sisältö

Kansalaisuuslain mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hän täyttää laissa luetellut kansalaistamisen yleiset edellytykset, kuten nuhteettomuusedellytyksen eli ettei hän ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon. Kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä voidaan poiketa vain kansalaisuuslaissa säädetyillä perusteilla.

Kansalaisuuslain mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus nuhteettomuusedellytyksen estämättä, jos hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle on perusteltu syy ottaen huomioon etenkin rikoksesta tai rikoksista kulunut aika, rangaistuksen ankaruus sekä teon laatu. Huomiota kiinnitetään myös siihen, onko hakija syyllistynyt toistuvasti rangaistaviin tekoihin.

Arvioinnin perusteella voidaan määrätä odotusaika, jona hakijaa ei kansalaisteta ellei tähän ole perusteltua syytä. Odotusaika voi olla yhden tai enintään seitsemän vuoden mittainen luettuna ehdottomana tuomitun vankeusrangaistuksen suorittamisesta. Ehdollisen vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelun, nuorisorangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voi olla enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Sama koskee rikosta, josta tuomioistuin on jättänyt rangaistuksen tuomitsematta.

Asiassa saatu selvitys

A on vuodesta 1991 lähtien asunut pysyvästi Suomessa. Väestötietojärjestelmän mukaan A:n avioliitto on päättynyt vuonna 2001 avioeroon eikä hänellä ole täällä lapsia.

A on Suomessa ollessaan syyllistynyt vuosina 1993 ja 1997 pahoinpitelyyn, vuosina 1996-2002 yhteensä kahdeksaan liikenteen tai liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, vuosina 1998-2002 yhteensä viiteen liikennerikkomukseen, vuosina 1997 ja 1998 yhteensä neljään kätkemisrikokseen, vuonna 1999 haitantekoon virkamiehelle sekä vuonna 2000 valtionrajarikokseen. A:lle on tuomittu pahoinpitelystä 20 tai 10 päiväsakon rangaistus, liikenteen tai liikenneturvallisuuden vaarantamisista ja osasta liikennerikkomuksia 8-28 päiväsakon, kolmesta kätkemisrikoksesta yhteinen 40 ja yhdestä kätkemisrikoksesta 50 päiväsakon, haitanteosta virkamiehelle 20 päiväsakon ja valtionrajarikoksesta 15 päiväsakon rangaistus. Kahdesta liikennerikkomuksesta hänelle on annettu rikesakko.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

A on syyllistynyt rangaistukseen johtaneisiin tekoihin. Hän ei siten täytä kansalaisuuslaissa säädettyä nuhteettomuusedellytystä. Kun otetaan erityisesti huomioon tekojen toistuvuus ja laatu sekä viimeisimmistä rikoksista ja rikkomuksista Ulkomaalaisviraston päätöksen tekemiseen kulunut suhteellisen lyhyt aika, Ulkomaalaisvirasto on A:n tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella voinut katsoa, ettei nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ole perusteltua syytä. Ulkomaalaisviraston päätös ei ole lainvastainen eikä sitä ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Kansalaisuuslaki (359/2003) 13 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 momentti sekä 19 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja että A:lle myönnetään Suomen kansalaisuus.

A on muuttanut Suomeen 12-vuotiaana vanhempiensa mukana. Sopeutuminen vieraaseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ollut helppoa.

A katsoo, että hänellä on perusteltu syy siihen, että hänelle annettaisiin Suomen kansalaisuus nyt eikä vasta odotusajan jälkeen. Se, että hän on vähän suomalaista tummempi ja vieraan maan kansalainen, häiritsee A:n yritystoimintaa. Lisäksi Suomen kansalaisuuden epääminen aiheuttaa myös vaikeuksia perhe-elämässä ja yleensäkin haittaa päivittäistä elämistä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Virasto on lausunnossa todennut muun ohella, että A:n rikokset osoittavat luonteeltaan ja laadultaan sellaista suomalaiseen yhteiskuntajärjestykseen sopeutumattomuutta ja sellaisia ominaisuuksia, ettei A:lle ole perusteltua eikä tarkoituksenmukaista myöntää Suomen kansalaisuutta. Pitkä asuminen Suomessa, oman yritystoiminnan harjoittaminen tai A:n kokema piilorasismi eivät ole yksin sellaisia erityisiä syitä, jotka voisivat olla perusteena nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiseen.

A on antanut lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa hän on viitannut niihin kokonaisharkintaan vaikuttaviin seikkoihin, jotka on mainittu myös Ulkomaalaisviraston 18.12.2003 antamassa sisäisessä ohjeessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kansalaisuuslaki (359/2003) 13 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa:

- -

3) hän ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomuusedellytys);

- -

Kansalaisuuslain 19 § sisältää poikkeukset nuhteettomuusedellytyksestä. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 3 kohdan estämättä, jos hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle on perusteltu syy ottaen huomioon etenkin rikoksesta tai rikoksista kulunut aika, rangaistuksen ankaruus sekä teon laatu. Huomiota kiinnitetään myös siihen, onko hakija syyllistynyt toistuvasti rangaistaviin tekoihin. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös ulkomailla annettu tuomio, jos tuomittu rangaistus ei ole Suomen rangaistusjärjestelmän vastainen.

A on Suomessa ollessaan syyllistynyt Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä mainittuihin rangaistukseen johtaneisiin tekoihin. Hän ei siten täytä kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä nuhteettomuusedellytystä. Kun otetaan erityisesti huomioon rangaistavien tekojen toistuvuus ja laatu sekä viimeisimmistä rikoksista Ulkomaalaisviraston päätöksen tekemiseen kulunut suhteellisen lyhyt aika, Ulkomaalaisvirasto on A:n tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella voinut kansallisuuslain 19 §:n 1 momentti huomioon ottaen katsoa, ettei nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ole perusteltua syytä.

Edelleen kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentin mukaan arvioinnin perusteella voidaan määrätä odotusaika, jona hakijaa ei kansalaisteta, ellei tähän ole perusteltua syytä. Odotusaika voi olla yhden tai enintään seitsemän vuoden mittainen luettuna ehdottomana tuomitun vankeusrangaistuksen suorittamisesta. Ehdollisen vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelun, nuorisorangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voi olla yhden tai enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Sama koskee rikosta, josta tuomioistuin on jättänyt rangaistuksen tuomitsematta. Sisäasiainministeriö voi antaa ohjeita odotusajan tarkemmasta määräytymisestä.

Ulkomaalaisvirasto ei ole valituksenalaisella päätöksellään määrännyt A:lle kansalaisuuslain 19 §:n 2 momenttiin perustuvaa odotusaikaa. Se, että Ulkomaalaisvirasto on selityksessään hallinto-oikeudelle arvioinut, mikä olisi laskennallinen odotusaika, ei ole kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräys odotusajasta. Näin ollen kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentin säännös odotusajasta ei tule sovellettavaksi, kun arvioidaan Ulkomaalaisviraston päätöksen lainmukaisuutta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Turun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

"Hylkään valituksen enkä muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Kansalaisuuslaki (359/2003) (jäljempänä uusi kansalaisuuslaki) tuli voimaan 1.6.2003 ja sillä kumottiin 28.6.1968 annettu kansalaisuuslaki (401/1968) siihen tehtyine myöhempine muutoksineen.

Uuden kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa:
3) hän ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomuusedellytys).

Uuden kansalaisuuslain 19 § sisältää poikkeukset nuhteettomuusedellytyksestä. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 3 kohdan estämättä, jos hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle on perusteltu syy ottaen huomioon etenkin rikoksesta tai rikoksista kulunut aika, rangaistuksen ankaruus sekä teon laatu. Huomiota kiinnitetään myös siihen, onko hakija syyllistynyt toistuvasti rangaistaviin tekoihin. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös ulkomailla annettu tuomio, jos tuomittu rangaistus ei ole Suomen rangaistusjärjestelmän vastainen.

Pykälän 2 momentin mukaan, sellaisena kun se tuli hyväksytyksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan muotoilemana (PeVM 8/2002), arvioinnin perusteella voidaan määrätä odotusaika, jona hakijaa ei kansalaisteta, ellei tähän ole perusteltua syytä. Odotusaika voi olla yhden tai enintään seitsemän vuoden mittainen luettuna ehdottomana tuomitun vankeusrangaistuksen suorittamisesta. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voi olla yhden tai enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Sama koskee rikosta, josta tuomioistuin on jättänyt rangaistuksen tuomitsematta. Sisäasiainministeriö voi antaa ohjeita odotusajan tarkemmasta määräämisestä.

Kansalaisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 235/2002 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan 'säännöksessä (19 §:n 2 momentti vahvistetussa laissa) säädettäisiin mahdollisuudesta määrätä hakijalle odotusaika, jonka kuluessa kansalaistaminen olisi mahdollista vain perustellusta syystä. Ehdottomana tuomitun vankeusrangaistuksen osalta odotusaika voisi olla vähintään yhden vuoden ja enintään seitsemän vuoden pituinen luettuna rangaistuksen suorittamisesta. Ehdonalaiseen vapauteen päästetyn koeajan katsottaisiin kuuluvan rangaistuksen suorittamiseen. Ehdollisen vankeusrangaistuksen, sen sijasta tuomitun yhdyskuntapalvelun tai nuorisorangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voisi olla vähintään yhden vuoden ja enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Odotusajan pituus määräytyisi suhteessa moitittavuuden määrään. Säännöksen mukaan sisäasiainministeriö voisi antaa ohjeita odotusajan tarkemmasta määräytymisestä. Sisäasiainministeriöllä olisi näin ollen mahdollisuus päätöksenteon ohjaamiseen.'

Uuden kansalaisuuslain 19 §:n 2 momenttiin on siten kirjattu se jo vanhan lain aikana vakiintunut käytäntö, että silloisen kunniallisuusedellytyksen täyttymisen harkinnassa on Ulkomaalaisviraston päätöksenteon ohjaamisessa ja yhtenäistämisessä käytetty tehdystä tai tehdyistä rikoksista laskettavaa odotusaikaa, jonka kuluessa kansalaisuuden hakijaa ei lähtökohtaisesti kansalaistettaisi. Ulkomaalaisvirasto oli antanut hallinnollisen määräyksen, viimeksi 4.7.2001, jossa annettiin ohjeet muun muassa siitä, miten mahdollisista eri rangaistuksista tulevat odotusajat laskettiin yhteen.

Puheena olevassa hallituksen esityksessä ja sen käsittelyä koskevissa eduskunta-asiakirjoissa ei käsitellä odotusajan määräytymisen yksityiskohtia. Esityksen perusteluissa todetaan ainoastaan yleisesti, että 'odotusajan pituus määräytyisi suhteessa moitittavuuden määrään'. Näin esimerkiksi siihen, olisiko ja jos niin millä tavoin yksittäisistä rangaistuksista tulevat laskennalliset odotusajat laskettava yhteen, ei ole otettu kantaa, vaan yleisen periaatteen toteamisen jälkeen on viitattu sisäasiainministeriölle annettavaan valtuutukseen antaa ohjeita odotusajan tarkemmasta määräytymisestä. Myös lain 19 §:n 1 momentista ilmenee, että merkitystä on annettava sille, onko hakija toistuvasti syyllistynyt rangaistaviin tekoihin.

Sekä lain 19 §:n 1 ja 2 momentin sanamuodoista että edellä odotusajan tarkemmasta määräämisestä lausutusta ilmenee, että 19 §:n 2 momentissa on tarkoitettu antaa ainoastaan rangaistuslajikohtaiset puitteet sille, miten pitkä odotusaika voisi enimillään olla kunkin lajisesta (yksittäisestä) rangaistuksesta, samoin kuin määrätä, mistä odotusajan alkaminen laskettaisiin. Avoimeksi on jäänyt esimerkiksi se, minkälaisesta tai kuinka monesta sakkorangaistuksesta voisi olla seurauksena minimiksi asetettu yhden vuoden odotusaika. Tarvittavat tarkemmat ohjeet jäisivät sisäasiainministeriön annettaviksi. Se, että on käytetty ilmausta ohje eikä määräys, selittynee siitä jo vanhan lain aikaisesta ja vakiintuneessa oikeuskäytännössäkin omaksutusta käytännöstä, ettei määrättävä odotusaika olisi sillä tavoin sitova, että se voisi sellaisenaan olla muutoksenhaun kohteena. Näin lain 19 §:n 2 momentti on luonteeltaan puite- ja valtuussäännös.

Uuden lain 54 §:n 3 momentissa edellytetään edullisemmuusvertailun suorittamista lain voimaan tullessa vireillä olevien hakemusten osalta. Edullisemmuusvertailun suorittaminen ei puolestaan ole mahdollista pelkästään asianomaisissa laeissa olevia säännöksiä soveltamalla, koska vanhassa laissa ei ole asiasta mitään säännöksiä ja uudessa laissa on vain edellä mainittu puite- ja valtuussäännös. Hallituksen esityksessä on tämän vuoksi mainitun lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että 'aikaisemmin voimassa olleen lain kunniallisuusedellytyksellä tarkoitettaisiin aikaisemmin voimassa ollutta lakia ja sen vakiintunutta soveltamiskäytäntöä'. Soveltamiskäytännöllä tarkoitettiin viitata edellä selostettuun hallinnollisena toteutettuun ohjeellisen laskennallisen odotusajan määräämiseen. Lain 54 §:n 3 momentin siirtymäsäännöksestä ilmenee siten välillisesti, että myös uuden lain soveltaminen edellyttää odotusaikajärjestelmän käyttöön ottamista, koska muutoin ei edullisemmuusvertailun suorittaminen ole käytännössä mahdollista.

Edelleen vaikka lain 19 §:n 2 momentissa käytetään ilmaisua '(1 momentissa tarkoitetun) arvioinnin perusteella voidaan määrätä odotusaika', käytännössä nuhteettomuusedellytyksen täyttymisen arviointi käyttämättä odotusaikajärjestelmää mitä ilmeisimmin vaarantaisi hakijoiden yhdenvertaista kohtelua. Kun sanottua säännöstä ei voida sellaisenaan soveltaa laissa tarkoitetun odotusajan määräämiseksi, lain toimivuuden takaamiseksi on tarpeen, että asiasta annetaan tarkempia ohjeita.

Uuden lain 19 §:n 2 momentin mukaan ohjeet antaa sisäasiainministeriö. Näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan Ulkomaalaisvirasto on uuden lain voimaantulon jälkeen 18.12.2003 antanut lain 19 §:n soveltamisesta määräyksen Dnro 7/011/03, joka on voimassa 19.12.2003 lukien toistaiseksi. Määräys on osoitettu sovellettavaksi ratkaistaessa asioita Ulkomaalaisviraston kansalaisuuslinjalla ja määräyksessä omaksuttuja periaatteita sovelletaan myös uuden lain 54 §:n 3 momentin mukaisesti lain voimaan tullessa 1.6.2003 vireillä oleviin hakemuksiin, jos ne johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen kuin aikaisemman lain mukaista kunnialllisuusedellytystä koskevat säännökset ja soveltamiskäytäntö.

Ulkomaalaisvirasto on nyt puheena olevassa asiassa Turun hallinto-oikeudelle 14.4.2004 antamassaan lausunnossa todennut, että viraston 18.12.2003 antaman määräyksen mukaan A:n kohdalla laskennallinen odotusaika päättyisi 2.9.2007. Ulkomaalaisvirasto on siten soveltanut asiassa sellaista antamaansa määräystä, joka on vastoin sitä, mitä uuden kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentissa säädetään ohjeiden antamisesta, eikä määräys sen sisältö huomioon ottaen myöskään perustu muutoinkaan asianmukaisessa järjestyksessä annettuun valtuutukseen.

Koska sisäasiainministeriö ei ole antanut uuden lain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ohjeita, nuhteettomuusedellytyksen täyttymisen arviointi on suoritettava sanotussa pykälässä mainittujen periaatteiden mukaisesti laskennallista odotusaikaa käyttämättä.

Muilta osin olen uuden lain nuhteettomuusedellytyksen täyttymisestä A:n osalta samaa mieltä kuin enemmistö."