9.9.2005

Asian aikaisempi käsittely

Kilpailuviraston yrityskaupan ehdollista hyväksymistä koskeva päätös

Kilpailuvirasto on päätöksellään 2.1.2001 Dnro 573/381/00 määrännyt päätöksessä selostetut sitoumukset ja ehdot noudatettavaksi ja hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Carlsberg A/S (Carlsberg) hankkii Pripps Ringnes Ab –konsernin tytäryhtiöineen sekä Pripps Ringnesin hallussa olevat Baltic Beverages Holding Ab:n (BBH) osakkeet. Kilpailuvirasto on katsonut, ettei Carlsbergin ja Orkla ASA:n neuvottelujen jälkeen ehdottamien sitoumusten muuttamassa järjestelyssä synny tai vahvistu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Kilpailuvirasto on määrännyt päätöksellään Carlsbergin noudatettavaksi muiden ohella sitoumuksen nro 3, jonka sisältö on seuraava:

Carlsberg sitoutuu osoittamaan eri henkilöt edustajikseen Oy Sinebrychoff Ab:n (Sinebrychoff) hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin kuin ne henkilöt, jotka on osoitettu BBH:n vastaaviin tehtäviin. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan osoittamatta Sinebrychoffin edustajia BBH:n hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin ja vastaavasti BBH:n edustajia Sinebrychoffin hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan hyväksymättä Hartwall Oyj:n (Hartwall) edustajia hallituksen jäseniksi yhtiöihin, joissa Carlsberg käyttää yksinomaista tai yhteistä määräysvaltaa, lukuun ottamatta kuitenkaan BBH:n tai sen määräysvaltaan kuuluvien yhtiöiden hallituksia.

Kilpailuviraston yrityskaupan ehtojen muuttamista koskeva päätös

Carlsberg on hakemuksessaan 12.4.2002 Kilpailuvirastolle vaatinut yrityskaupan ehtojen nro 2 ja nro 3 poistamista Kilpailuviraston päätöksestä tai toissijaisesti ehdon nro 3 lieventämistä.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 5.7.2002 Dnro 338/80/02 lieventänyt markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen johdosta ehtoa nro 2 päätöksessään selostetun mukaisesti. Kilpailuvirasto ei ole muuttanut ehtoa nro 3. Kilpailuvirasto on perusteluina päätökselleen lausunut muun ohella seuraavaa:

Kilpailuviraston päätöksessään 2.1.2001 määräämät ehdot nro 2 ja nro 3 liittyvät ensisijaisesti BBH:n rooliin yrityskaupan seurauksena muodostuneessa tilanteessa. Kilpailuvirasto on katsonut päätöksessään, että jaettuun määräävään markkina-asemaan liittyvän hiljaisen yhteisymmärryksen syntymistä edesauttaa olennaisesti jokin pakotemekanismi, jolla yhteisymmärrystä rikkovaa oligopolin jäsentä voidaan uhata. Kilpailuvirasto on katsonut tällöin keskeisen pakotemekanismin olevan BBH, jota Carlsberg saattoi tehokkaasti käyttää Hartwalliin kohdistuvien vastatoimien välineenä kannustaakseen Hartwallia välttämään voimakasta kilpailua Sinebrychoffin kanssa Suomen markkinoilla. Kilpailuvirasto on katsonut pakotemekanismin olevan olemassa, koska BBH:n menestyminen oli sen omistajien kesken suhteellisesti tärkeämpää Hartwallille kuin Sinebrychoff/Carlsbergille.

Euroopan komissio on 5.4.2002 hyväksynyt yrityskaupan, jossa Scottish & Newcastle plc (S & N) hankkii määräysvallan Hartwallissa. Osapuolet hyväksyivät yrityskauppana ilmoittamansa ostotarjouksen 16.5.2002. Yrityskaupan seurauksena Hartwall saa tuekseen taloudelliset voimavarat, joiden johdosta Hartwallin ei voida enää katsoa olevan samalla tavoin kuin aikaisemmin taloudellisesti riippuvainen BBH:n toiminnasta. Koska Carlsbergin ja Hartwallin taloudelliset voimavarat ovat S & N/Hartwall -yrityskaupan seurauksena tasoittuneet, on ehto nro 2 pakotemekanismin ehkäisyn osalta menettänyt osittain merkityksensä. Kilpailuvirasto on lieventänyt markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen johdosta ehdon nro 2 kuulumaan päätöksessä selostetulla tavalla.

Ehdon nro 3 tarkoituksena on ollut ehkäistä oligopolin jäsenten kilpailutoimien tiedonvaihtoa BBH:n kautta sekä BBH:n hallinnossa tehtävien päätösten pakotemekanismina käyttäminen. Kuten yllä on todettu, on pakotemekanismi menettänyt osittain merkityksensä S & N/Hartwall –yrityskaupan seurauksena. Pakotemekanismin poistuminen ei kuitenkaan ole muuttanut tilannetta oligopolin tiedon koordinoinnin osalta, vaan Sinebrychoffilla ja Hartwallilla sekä niiden pääomistajilla on edelleen mahdollisuus tietojenvaihtoon BBH:n kautta.

Carlsbergin konsernin keskusjohdon edustajan toimet ja vastuu on alueellisesti yhdistetty. Edustajan tai edustajien samanaikainen toimiminen BBH:ssa ja Sinebrychoffissa saattaa olla merkityksellinen tietojenvaihtokanavana Suomen markkinoiden osalta. Pelkästään Sinebrychoffin toimivan johdon poissulkeminen BBH:n vastaavista tehtävistä ei ole tällöin riittävä toimenpide tietojenvaihdon ehkäisemiseksi.

Kilpailuvirasto ei myöskään ole arvioinut ehdon nro 3 asettavan Carlsbergia ja S & N:ää niin eriarvoiseen asemaan S & N/Hartwall –yrityskaupan seurauksena BBH:n hallinnossa ja johdossa, että ehtoa nro 3 tulisi sen seurauksena lieventää. Tässä arviossa Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota kilpailunrajoituslain 11 i §:ssä säädettyihin edellytyksiin ehtojen muuttamiseksi.

Kilpailuvirasto on katsonut, ettei perusteita ehdon nro 3 lieventämiselle tai poistamiselle ole.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Carlsberg on vaatinut valituksessaan markkinaoikeudessa, että Kilpailuviraston päätöstä muutetaan siltä osin kuin Kilpailuvirasto on hylännyt hakemuksen ehdon nro 3 poistamisesta Carlsberg A/S/Orkla ASA:n panimoliiketoimintoja koskevassa yrityskaupassa ja ehto nro 3 poistetaan kokonaisuudessaan tai toissijaisesti ehto lievennetään kuulumaan seuraavasti: "Carlsberg sitoutuu olemaan hyväksymättä Hartwallin edustajia hallituksen jäseniksi yhtiöihin, joissa Carlsberg käyttää yksinomaista tai yhteistä määräysvaltaa lukuun ottamatta BBH:n tai sen määräysvaltaan kuuluvia yhtiöitä. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan osoittamatta Sinebrychoffin toimitusjohtajaa tai muuta toimivan johdon edustajaa BBH:n hallitukseen tai toimivan johdon tehtäviin."

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen. Markkinaoikeus on perusteluina päätökselleen lausunut seuraavaa:

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Jos kilpailun estyminen voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, kilpailuviraston tulee 11 d §:n 3 momentin mukaan esityksen tekemisen sijasta neuvotella ja määrätä noudatettavaksi tällaiset ehdot.

Kilpailuvirasto on lainvoiman saaneella päätöksellään 11 d §:n 3 momentin nojalla hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Carlsberg on hankkinut Pripps Ringnes Ab –konsernin tytäryhtiöineen sekä Pripps Ringnesin hallussa olevat BBH:n osakkeet. Yrityskaupan hyväksymisen ehdoksi on asetettu Carlsbergin ja yrityskaupan toisen osapuolen Orkla ASA:n kanssa käytyihin neuvotteluihin perustuvat sitoumukset, muiden ohella tässä asiassa kysymyksessä oleva sitoumus nro 3.

Kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentin mukaan kilpailuvirasto voi hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta.

Nyt kysymyksessä olevassa valitusasiassa markkinaoikeus tutkii, ovatko kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa asetetut edellytykset asetettujen ehtojen muuttamiseksi eli tässä tapauksessa ehdon nro 3 poistamiseksi tai lieventämiseksi täyttyneet. Asiassa ei sen sijaan voida tutkia, onko ehdon asettaminen Kilpailuviraston lainvoiman saaneessa päätöksessä ollut lainmukaista tai olisiko yrityskauppa tullut hyväksyä ilman mainittua tai muita asetettuja ehtoja esimerkiksi sillä perusteella, että sen seurauksena ei sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla, syntynyt tai vahvistunut.

Markkinaoikeus on katsonut, että arvioitaessa, onko markkinaolosuhteissa tapahtunut olennainen muutos tai onko asiassa olemassa jokin muu kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa tarkoitettu painava syy, on Kilpailuviraston tavoin tarkasteltava hakemuksen tueksi esitettyjä perusteita suhteessa niihin perusteisiin, jotka Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevan päätöksen mukaan ovat olleet syynä ehtojen, erityisesti kysymyksessä olevan sitoumusta nro 3 koskevan ehdon asettamiselle.

Kilpailuvirasto on katsonut kysymyksessä olevaa yrityskauppaa koskeneessa päätöksessään, että sitoumusten muuttamassa järjestelyssä ei synny tai vahvistu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Sitoumukset ovat olleet päätöksen mukaan tarpeen, koska Kilpailuvirasto on todennut, että yrityskaupan tuloksena Sinebrychoffin ja Hartwallin välille syntyy niin merkittäviä taloudellisia siteitä, että sinänsä juridisesti itsenäisten yhtiöiden tarkasteleminen yhtenä ryhmänä on kilpailuoikeudelliselta kannalta perusteltua. Omistusyhteyksiin perustuvien siteiden lisäksi Kilpailuvirasto on ottanut tuolloin huomioon erityisesti panimoalan markkinoiden rakenteen ja läpinäkyvyyden, alan kehitysvaiheen ja alalle tulon esteet Suomessa sekä tehokkaiden vastatoimien mahdollisuuden kilpailijan toimiin. Kilpailuvirasto on katsonut, että näiden seikkojen vuoksi järjestelyn tuloksena olisi syntynyt tai vahvistunut yhteinen määräävä markkina-asema olut-, siideri-, long drink –juomien, virvoitusjuomien ja kivennäisvesien markkinoilla. Yhteisen määräävän markkina-aseman yrityksiä olivat Sinebrychoff ja Hartwall. Kilpailuviraston päätöksen mukaan Kilpailuvirasto oli arvioinnissa ottanut vielä huomioon mainittujen yhtiöiden erittäin suuren yhteenlasketun markkinaosuuden sekä muut markkinaolosuhteet, jotka osoittivat järjestelyn aiheuttamien kilpailuvaikutusten olevan paitsi laaja-alaisia myös pitkäaikaisia.

Kilpailuvirasto on esittänyt yrityskaupan hyväksymistä koskevassa päätöksessään sitoumuksia koskevana yleisenä arvionaan, ettei pohjoismaisia markkinoita hallitseva Carlsberg/Orkla-ryhmä voi samanaikaisesti harjoittaa syvällekäyvää liiketoimintaa ja yhteistyötä kummankin johtavan suomalaisen panimo- ja virvoitusjuoma-alan yrityksen kanssa. Yrityskaupan tuloksena syntyvää kilpailuongelmaa ei voitu Kilpailuviraston päätöksen mukaan poistaa katkaisematta jotain tässä päätöksessä kuvatuista omistuksellisista kytkennöistä alan yritysten välillä. Muut sitoumukset voivat lähinnä täydentää tätä.

Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymisen edellytyksiksi liittämiin sitoumuksiin sisältyi näin ollen sitoumus Orklan omistamien Hartwallin osakkeiden myymisestä Carlsbergista ja Orklasta riippumattomalle ostajalle. Kilpailuvirasto on yrityskaupan hyväksymistä koskevassa päätöksessään todennut, että mainittu sitoumus voitiin hyväksyä yrityskaupan ehdoksi, jos alan keskeisten toimijoiden välisiä kytkentöjä ja yhteyksiä purettiin muillakin tasoilla. Orkla-Hartwall -yhteys oli yksi monista siteistä ja kytkennöistä alan toimijoiden välillä, eikä se ollut muodostuvan kilpailuongelman ydin, jona voitiin pitää Carlsbergin Sinebrychoff -omistusta ja samanaikaista yhteisomistusta Hartwallin kanssa liiketaloudellisesti erittäin merkityksellisessä BBH:ssa. Kilpailuvirasto katsoi tuolloin, että Orklan omistamien Hartwallin osakkeiden myynti katkaisisi kuitenkin alan keskeisten toimijoiden väliltä yhden tärkeän yhteyden, jonka merkitystä oli korostanut Hartwall-Yhtiöiden ja Pripps Ringnesin välisen osakassopimuksen lunastuslauseke. Se antoi Orklalle etuosto-oikeuden tilanteessa, jossa Hartwallin tuolloiset määräysvallan käyttäjät olisivat mahdollisesti päättäneet luopua omistuksestaan Hartwallissa.

Carlsbergin hakemus yrityskaupan ehtojen muuttamiseksi on perustunut siihen, että S & N oli hankkinut määräysvallan Hartwallissa.

Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevasta päätöksestä voi päätellä, että yrityskaupan muut ehdot oli asetettu siitä huolimatta, ettei Carlsbergilla ja Orklalla olisi enää sitoumusten tultua täytetyksi omistuksen perusteella vaikutusvaltaa Hartwalliin. Näin ollen markkinaoikeus on katsonut, ettei pelkästään se seikka, että Hartwallin omistuksessa tapahtuu muutoksia, voi olla kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa tarkoitettu olennainen markkinaolosuhteiden muutos tai muu erittäin painava syy.

Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevaan päätökseen sisältyvien ehtojen tarkoituksena on ollut rajoittaa Sinebrychoffin ja Hartwallin mahdollisuutta yhteistoimintaan, jotta päätöksessä tarkoitetun yrityskaupan seurauksena ei syntyisi tai vahvistuisi yhteinen määräävä markkina-asema näille yrityksille.

Kilpailuvirasto on lainvoiman saaneessa yrityskaupan hyväksymistä koskeneessa päätöksessään katsonut, että ilman asetettuja ehtoja järjestelyn seurauksena olisi syntynyt tai vahvistunut Sinebrychoffin ja Hartwallin yhteinen määräävä markkina-asema päätöksessä mainituilla markkinoilla. Kilpailuvirasto on tarkastellessaan yhteisen määräävän markkina-aseman syntymistä tai vahvistumista ottanut huomioon omistusyhteyksiin perustuvien siteiden lisäksi panimoalan markkinoiden rakenteen ja läpinäkyvyyden, alan kehitysvaiheen ja alalle tulon esteet Suomessa sekä tehokkaiden vastatoimien mahdollisuuden kilpailijan toimiin. Arvioinnissa on vielä otettu huomioon Sinebrychoffin ja Hartwallin erittäin suuri yhteenlaskettu markkinaosuus sekä päätöksessä mainitut muut markkinaolosuhteet, jotka osoittavat järjestelyn aiheuttamien kilpailuvaikutusten olevan paitsi laaja-alaisia myös pitkäaikaisia. Näistä syistä Kilpailuvirasto on päätynyt johtopäätökseen, jonka mukaan järjestelyn tuloksena syntyvään tai vahvistuvaan määräävään markkina-asemaan liittyy myös kilpailunrajoituslain 11 d §:ssä tarkoitettu merkittävä kilpailun estyminen.

Markkinaoikeus on katsonut, etteivät Carlsbergin Kilpailuvirastolle tekemässä hakemuksessa tai markkinaoikeudelle tekemässä valituksessa esittämät seikat ole osoittaneet, että määräysvallan Hartwallissa siirtyminen S & N:lle merkitsisi muutosta edellä mainituissa Kilpailuviraston markkinaolosuhteita arvioidessaan huomioon ottamissa seikoissa. Näin ollen Kilpailuviraston päätös, jossa on todettu, ettei ehdon nro 3 muuttamiselle tai lieventämiselle ole kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, ei ole lainvastainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Carlsberg A/S (jäljempänä "Carlsberg") on valituksessaan vaatinut korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan markkinaoikeuden 3.3.2003 antaman päätöksen, joka koskee Kilpailuviraston päätöksellään 5.7.2002 hylkäämää yhtiön hakemusta Carlsberg/Orkla ASA:n panimoliiketoimintoja koskevan yrityskauppapäätöksen ehdon 3 poistamisesta.

Carlsberg on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus
(1) poistaa kokonaisuudessaan yhtiölle yrityskaupan hyväksymistä koskevassa päätöksessä asetetun ehdon 3;
(2) vaihtoehtoisesti lieventää ehdon 3 kuulumaan seuraavasti: "Carlsberg sitoutuu olemaan hyväksymättä Hartwallin edustajia hallituksen jäseniksi yhtiöihin, joissa Carlsberg käyttää yksinomaista tai yhteistä määräysvaltaa lukuun ottamatta BBH:n tai sen määräysvaltaan kuuluvia yhtiöitä. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan osoittamatta Sinebrychoffin toimitusjohtajaa tai muuta toimivan johdon edustajaa BBH:n hallitukseen tai toimivan johdon tehtäviin";
(3) palauttaa asian markkinaoikeuteen tai Kilpailuvirastoon yhteisen määräävän markkina-aseman arvioimiseksi, mikäli korkein hallinto-oikeus ei katso voivansa hyväksyä vaatimuksia (1) tai (2). Tässä tapauksessa väitetyn yhteisen määräävän markkina-aseman arvioinnin jälkeen on tehtävä uusi arvio ehdon 3 poistamisesta.

Perusteluinaan Carlsberg on muun ohella lausunut, että yrityskaupan ehdot asetettiin tilanteessa, jossa toinen puoli Baltic Beverages Holding Ab:n (jäljempänä "BBH") omistuksesta siirrettiin Carlsberg-konsernin hallintaan Carlsbergin ollessa myös Oy Sinebrychoff Ab:n (jäljempänä "Sinebrychoff") omistaja. Carlsbergin katsottiin kansainvälisenä panimokonsernina olevan selvästi voimakkaampi osapuoli kuin pääasiassa kansallinen Hartwall Oyj (jäljempänä "Hartwall"). Epätasapaino Carlsbergin ja Hartwallin välillä BBH:n johdossa ja omistuksessa oli pääsyy päätöksessä asetetuille BBH:ta koskeville ehdoille. Päätöksessä on viitattu niin sanottuun painostusmekanismiin eli siihen, että Carlsbergilla on mahdollisuus painostaa Hartwallia BBH:n välityksellä toimimaan toivomallaan tavalla Suomen markkinoilla.

Epätasapaino Kilpailuviraston päätökseen nähden muuttui Euroopan komission hyväksyttyä ehdoitta 5.4.2002 antamallaan päätöksellä yrityskaupan, jossa suuri skotlantilainen panimokonserni Scottish & Newcastle plc (jäljempänä "S & N") hankki yksinomaisen määräysvallan Hartwallissa. Carlsbergin näkemyksen mukaan S & N:n Hartwall-hankinta tarkoittaa, että BBH:ta koskevien Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevan päätöksen ehtojen voimassaolon jatkumiselle ei ollut enää perusteita.

Carlsbergin näkemyksen mukaan ehdon 3 olemassaolon hyväksyttävyyttä ja markkinatilanteessa tapahtunutta muutosta on olemassa olevassa markkinatilanteessa mahdoton lopullisesti arvioida ilman, että tehdään arvio väitetyn yhteisen määräävän markkina-aseman olemassaolosta nykyisessä markkinatilanteessa. Markkinatilanteessa tapahtuneet muutokset yhdessä muiden ehtojen toimeenpanon kanssa ovat vaikuttaneet oleellisesti aikaisemman mahdollisen yhteisen määräävän markkina-aseman arviointiin. Carlsberg vetosi markkinaoikeudelle toimittamassaan valituksessaan markkinoilla tapahtuneeseen muutokseen sekä katsoi, että varsinkaan nykyisessä markkinatilanteessa muun muassa niin sanotun pakotemekanismin poistuttua ei voida katsoa, että Sinebrychoffilla ja Hartwallilla olisi yhteinen määräävä markkina-asema kyseisillä markkinoilla Suomessa.

Carlsberg on viitannut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 6.6.2002 antamaan Airtours-päätökseen asiassa T-342/99, jossa kiinnitettiin huomiota painostusmekanismin olemassaolon merkitykseen yhteisen määräävän markkina-aseman arvioinnin kannalta. Kilpailuvirasto ja markkinaoikeus eivät ole arvioineet, millä tavalla pakotemekanismin poistuminen on vaikuttanut yhteisen määräävän markkina-aseman arviointiin tai osoittaneet, että kyseisillä markkinoilla markkinaosapuolilla olisi yhä käytössään muita rankaisukeinoja.

Airtours-päätöksestä käy ilmi, että yhteisen määräävän markkina-aseman osoittaminen vaatii yksityiskohtaista analyysiä markkinatilanteesta ja muun muassa pakotemekanismin olemassaolosta. Markkinaoikeus ei kuitenkaan päätöksessään ryhtynyt arvioimaan yhteisen määräävän markkina-aseman olemassaoloa. Markkinaoikeudella olisi ollut tähän velvollisuus asian selvittämistä koskevan hallintolainkäyttölain 33 §:n 2 momentin nojalla.

Yhteisen määräävän markkina-aseman arvioiminen ei tarkoittaisi lainvoimaisen päätöksen uudelleenarvioimista, kuten markkinaoikeuden päätöksestä voi ymmärtää. Yhteisen määräävän markkina-aseman osoittaminen on välttämätöntä, jos katsotaan, että ehdolle 3 on yhä olemassa perusteet.

Carlsbergin näkemyksen mukaan Airtours-päätöksessä mainittujen kriteerien valossa S & N/Hartwall -yrityskaupan myötä ne perusteet, joiden nojalla Kilpailuvirasto katsoi alkuperäisen yrityskaupan synnyttävän tai vahvistavan yhteistä määräävää markkina-asemaa ja sen myötä kilpailun estyvän Suomen olut- ja virvoitusjuomamarkkinoilla, ovat oleellisesti muuttuneet. Kuten Kilpailuvirastokin on päätöksessään ehdon 2 yhteydessä todennut, Carlsbergin mahdollisuus vaikuttaa Hartwalliin BBH:n kautta eli niin sanottu painostusmekanismi on poistunut.

Carlsbergin näkemyksen mukaan kysymyksessä olevilla markkinoilla ei ole olemassa määriteltyjä kurinpitomekanismeja eivätkä varsinkaan Kilpailuviraston määrittelemän painostusmekanismin poistuttua Sinebrychoff ja Hartwall ole yhteisessä määräävässä asemassa Suomen markkinoilla. Nykyisessä markkinatilanteessa Carlsbergin on kilpailijana huomattavasti vaikeampi arvioida Hartwallin toimia Suomen markkinoilla S & N:n tultua Hartwallin omistajaksi. Kun uudessa markkinatilanteessa myös Hartwallin keskeiset eri olut- ja virvoitusjuomamarkkinoita koskevat päätökset tehdään kansainvälisten konsernien korkealla tasolla, koordinoinnin mahdollisuus sekä sillä saavutettavien suhteellisten etujen merkitys on oleellisesti laskenut.

Ehto 3 on nykyisissä markkinaolosuhteissa Carlsbergin näkemyksen mukaan muullakin tavoin kohtuuttoman ankara. Ehdolla saavutettavat hyödyt ovat marginaalisia ja ehto on kilpailuoikeudessa hyväksytyn suhteellisuusperiaatteen vastainen. Yrityskauppavalvonnalla ei pidä rajoittaa yritysten toimintavapautta enempää kuin kilpailun turvaaminen välttämättä edellyttää.

Kilpailuviraston päätöksen ehto 3 poistaa Carlsbergiltä tärkeän mahdollisuuden nimittää samat henkilöt perimmäisen emoyhtiön edustajiksi hallituksiin Sinebrychoffissa ja BBH:ssa. Samanaikaisesti Carlsbergin tärkeällä kansainvälisellä kilpailijalla S & N -konsernilla ei ole mitään rajoituksia konsernin johdon muodostamisessa Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä. Sen vuoksi on selvää, että Kilpailuviraston ehdon 3 seurauksena Carlsberg ja S & N ovat eriarvoisessa asemassa.

Arvioitaessa ehdon ankaruutta suhteessa sillä saavutettaviin kilpailuvaikutuksiin on otettava huomioon, että ehto on luonteeltaan ikuinen. Mikäli S & N -kaupan jälkeen markkinaolosuhteissa ei tapahdu muutoksia, ehto pysyy Carlsbergiä sitovana voimassa samaan aikaan kun S & N voi järjestää pysyvästi BBH:ta koskevan johtamisjärjestelmänsä täysin itsenäisesti parhaaksi katsomallaan tavalla.

Lisäksi on otettava huomioon, että kysymyksessä oleva linkki Carlsbergin ja S & N:n välillä ei liity Suomen markkinoille. BBH:ta ei johdeta enää kummankaan yhtiön toimesta Suomesta vaan Carlsbergin ja S & N:n pääkonttoreista Kööpenhaminasta ja Edinburgista. Ehtoja asettaessa on oikeuskirjallisuudenkin mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota osapuolten liiketaloudellisten intressien turvaamiseen. Ei ole perusteltua, että Carlsbergin liiketoimintojen koordinointi Venäjällä ja Baltiassa kohtuuttomasti kärsii Suomen kilpailuolosuhteisiin liittyvistä syistä. Tältä osin myös ehdon 3 epärationaalisuus korostuu, kun BBH:n omistajiksi Harwallin kautta tuli Carlsbergin suuri kansainvälinen kilpailija. Carsberg ja S & N ovat merkittäviä kilpailijoita myös muissa maissa, joissa molemmilla osapuolilla on vahva markkina-asema.

BBH:n hallituksen tehtävänä on käsitellä ja päättää asioista, jotka eivät koske osapuolten toimintaa Suomen markkinoilla. Tietojenvaihto Suomen markkinoita koskevista liikesalaisuuksiksi katsottavista tiedoista on kilpailuoikeudessa kiellettyä. Näin ollen myös nykyisten edustajien aikana on BBH:n elimissä kiellettyä käsitellä niitä asioita, jotka saattaisivat johtaa kilpailun estymiseen Suomen olut-, siideri-, long drink -juomien, virvoitusjuomien ja kivennäisvesien markkinoilla.

Carlsbergille on erittäin tärkeää turvata intressinsä BBH:ssa etenkin sen jälkeen, kun BBH:sta on tullut Carlsbergin merkittävän maailmanlaajuisen kilpailijan S & N:n osa. S & N:llä on Carlsbergia suuremmat taloudelliset voimavarat.

Carlsbergin toiminnoille BBH:ssa on erittäin vahingollista, jos se ei voi kilpailijoidensa tavoin tehokkaimmalla ja kilpailijoihin nähden tasavertaisella tavalla muodostaa Pohjoismaiden ja Venäjän/Baltian hallintoaan ja johtoaan. Johdon strateginen ja tehokas rakentaminen konsernin organisaatiossa on merkittävä keino toiminnan tehokkuuden ja kilpailukyvyn kehittämisessä.

Kilpailuvirasto on valituksen johdosta antamassa lausunnossaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää Carlsbergin valituksen.

Kilpailuvirasto on muun ohella lausunut, että kilpailunrajoituksista annetun lain 11 i §:n säännöstä yrityskaupan ehtojen poistamisesta tai lieventämisestä on tulkittava ahtaasti. Lainvoimaisen päätöksen jälkikäteinen muuttaminen on poikkeuksellinen toimenpide. Kynnyksen yrityskaupan ehtojen poistamiselle tai lieventämiselle tulee olla korkea, koska ehdollisesti hyväksytyllä yrityskauppapäätöksellä ei olisi muuten tavoiteltua vaikutusta. Ehdoilla korvataan yrityskaupan kieltäminen ja tästä näkökulmasta on myös arvioitava ehtojen pysyvyyttä ja niiden muuttamisen edellytyksiä. Jos pienikin muutos markkinoilla johtaa ehtojen poistamiseen tai jopa yrityskaupan uudelleen arviointiin, ehdollisesti hyväksyttyjä yrityskauppapäätöksiä ei voitaisi käytännössä tehdä.

Kilpailuvirasto on arvioinut päätöstään 5.7.2002 varten Suomen panimomarkkinoilla 2.1.2001 annetun yrityskauppapäätöksen jälkeen tapahtuneita muutoksia ja katsonut, ettei markkinaolosuhteissa ollut tapahtunut sellaista olennaista muutosta tai ilmennyt muuta painavaa syytä, jonka nojalla ehto 3 olisi voitu poistaa tai lieventää. Kilpailuviraston mielestä Suomen panimomarkkinoiden rakenteessa ei ole tapahtunut muutosta tavalla, joka poistaisi viraston 2.1.2001 yrityskauppapäätöksessä esitettyjä kilpailuongelmia. S & N/Hartwall –yrityskauppa ei muuta panimomarkkinoiden oligopolista rakennetta. Yrityskauppa ei vähennä markkinoille pääsyn esteitä tai markkinoiden läpinäkyvyyttä, ei vahvista oligopolin ulkopuolelta tulevaa kilpailupainetta eikä poista oligopolin osapuolien mahdollisuutta rankaisemiseen. Yrityskaupalla ei siis ole vaikutusta niihin perustekijöihin, joista yhteinen määräävä markkina-asema on todettavissa.

Osapuolten käytössä on lukematon määrä eri pakotemekanismeja, joihin viitataan Kilpailuviraston päätöksessä 2.1.2001. Kyseisestä päätöksestä on luettavissa, että päätöksellä on myös markkinoiden läpinäkyvyyttä ehkäisevä merkitys.

Carlsberg olettaa Hartwallin resurssien kasvun S & N/Hartwall –yrityskaupan seurauksena poistaneen yhteisen määräävän markkina-aseman ongelmat katsoen, etteivät samankokoiset yritykset voisi olla yhteisessä määräävässä markkina-asemassa. Virasto on huomauttanut, että oligopolin jäsenten koon symmetrisyys pikemminkin lisää kuin vähentää yhteisen määräävän markkina-aseman riskiä. Kilpailuvirasto on toistanut tässä yhteydessä myös näkemyksensä, jonka mukaan oligopolin jäsenille ei tule tarjota sellaista toiminnan yhteensovittamisen foorumia, johon ehdon poistaminen tai lieventäminen johtaisi.

Carlsberg on todennut useaan otteeseen, että BBH:n hallituksen tehtävänä ei ole käsitellä Suomen markkinoita koskevia kysymyksiä. Tällöin jää epäselväksi, mikä on se merkittävä Carlsbergille kielteinen vaikutus, joka ehdosta aiheutuu. Kilpailuviraston arvion mukaan ehto on päinvastoin kasvattanut merkitystään S & N/Hartwall –yrityskaupan seurauksena. Suurin muutos on tapahtunut siinä, että nyt molemmilla yhteisen määräävän markkina-aseman yrityksillä, Sinebrychoffilla ja Hartwallilla, on taustallaan suuri kansainvälinen panimokonserni. Hartwall ja Sinebrychoff ovat siis entisestään vahvistaneet asemaansa suhteessa muihin kilpailijoihinsa.

Carlsberg on lausunut Kilpailuviraston lausunnon johdosta antamassa vastaselityksessään, että kysymys ei ole lainvoimaisen päätöksen purkamiseen verrattavissa olevasta toimenpiteestä, vaan kilpailunrajoituslain säännöksestä, jolla pyritään varmistamaan, että yrityskaupan ehdot ovat tarkoituksenmukaisia vallitsevissa markkinaolosuhteissa. Kilpailunrajoituksista annetun lain 11 i §:n soveltamiskynnyksen pitää olla huomattavasti lainvoimaisen päätöksen purkua matalampi. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole kysymys koko päätöksen purkamisesta, vaan ainoastaan yrityskaupan tiettyjen ehtojen poistamisesta tai lieventämisestä. Edellä mainitun osalta on lisäksi otettava huomioon, että myös aikaisemmin kielletty yrityskauppa voidaan uusissa markkinaolosuhteissa hyväksyä.

Kilpailuvirasto ja markkinaoikeus ovat tehneet virheellisen laintulkintaratkaisun muun muassa siksi, että ne ovat arvioineet S & N/Hartwall –kauppaa ahtaasti lain 11 i §:n ja lainvoimaisen päätöksen kontekstissa irrottaen arvioinnin yrityskauppavalvonnan ehtojen asettamiseen liittyvistä syistä.

Markkinaoikeuden ratkaisu olla tutkimatta markkinaolosuhteita tarkemmin ei ole sopusoinnussa sen ratkaisukäytännön kanssa. Markkinaoikeus on katsonut 16.10.2002 antamassaan Helsingin arvopaperi- ja johdannaispörssiä koskevassa päätöksessään, että määräävän markkina-aseman olemassaolo perustuu kyseisen ajankohdan olosuhteisiin eikä sitä voida tulevaisuuteen nähden sitovasti ratkaista.

Yrityskauppasääntelyn pääasiallinen tarkoitus ei liity markkinoiden läpinäkyvyyden ylläpitämiseen, vaan tätä koskien niin kansalliseen kilpailunrajoituslakiin kuin EY:n kilpailuoikeuteenkin sisältyy omat säännöksensä. Lisäksi potentiaalisen pakotemekanismin olemassaolo on ollut keskeinen peruste, mistä syystä Kilpailuvirasto on päätynyt siihen, että yrityskauppa saattaa synnyttää tai vahvistaa yhteisen määräävän markkina-aseman. Carlsbergin näkemyksen mukaan ehdot 2 ja 3 olivat olennaisesti linkitetty toisiinsa ja painostusmekanismin olemassaololla oli keskeinen merkitys potentiaalisen määräävän markkina-aseman arvioinnin kannalta.

Kilpailuvirasto ei ole konkretisoinut rankaisu- tai painostusmekanismin olemassaoloa nykyisissä markkinaolosuhteissa Suomen markkinoilla tai millään muillakaan markkinoilla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Kilpailunrajoituksista annetun lain 11 d §:n (1529/2001) 1 ja 3 momentissa säädetään seuraavasti:

"Markkinaoikeus voi kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Jos 1 momentissa tarkoitettu kilpailun estyminen tai 2 momentissa tarkoitetun yrityskaupan haitalliset vaikutukset voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, kilpailuviraston tulee esityksen tekemisen sijasta neuvotella ja määrätä noudatettavaksi tällaiset ehdot."

Edellä mainitut momentit olivat laissa 303/1998 muutoin samansisältöiset kuin laissa 1529/2001, mutta viimeksi mainitulla lailla momentteja muutettiin kilpailuneuvoston lakkauttamisen ja markkinaoikeuden perustamisen johdosta.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 2.1.2001 hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Carlsberg A/S (Carlsberg) hankkii Pripps Ringnes Ab –konsernin tytäryhtiöineen sekä Pripps Ringnesin hallussa olevat Baltic Beverages Holding Ab:n (BBH) osakkeet.

Kilpailuvirasto on todennut päätöksessään, että yrityskaupan tuloksena Oy Sinebrychoff Ab:n (Sinebrychoff) ja Hartwall Oyj:n (Hartwall) kesken syntyy tai vahvistuu yhteinen määräävä markkina-asema olut-, siideri-, long drink -juomien, virvoitusjuomien ja kivennäisvesien markkinoilla ja että tähän liittyy myös kilpailunrajoituksista annetun lain 11 d §:ssä tarkoitettu merkittävä kilpailun estyminen.

Kilpailuvirasto on määrännyt päätöksessään mainitut sitoumukset ja ehdot noudatettaviksi ja todennut, että sitoumusten muuttamassa järjestelyssä ei synny tai vahvistu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Kilpailuvirasto on määrännyt päätöksellään Carlsbergin noudatettavaksi muiden ohella sitoumukset nro 2 ja 3, joiden sisältö on seuraava (hakasuluissa olevista kohdista poistettu tässä liikesalaisuudet):

"2) Osapuolet sitoutuvat olemaan käyttämättä BBH-osakkuuttaan vaikuttaakseen Hartwallin toimintaan tai asemaan Suomen markkinoilla. Carlsberg sitoutuu BBH:n osalta siihen, että mahdollisten erimielisyyksien sattuessa Hartwallin ja yrityskaupan osapuolten välillä koskien {eräitä liiketaloudellisesti keskeisiä päätöksiä} se ei yritä estää mainittuja asioita koskevan Hartwallin kannattaman päätöksen syntymistä, ja erimielisyys siirretään Carlsbergin osalta Kilpailuviraston hyväksymän riippumattoman kolmannen osapuolen ratkaistavaksi. Kolmannen osapuolen tulee tehdä lopullinen ja sitova päätös siitä, puoltaako Carlsberg suunniteltua toimenpidettä vai ei, { } kuluessa. Päätöksenteossa kolmannen osapuolen tulee ottaa huomioon ainoastaan BBH:n liiketoiminnalliset edut. Kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän sitoumuksen panemiseksi täytäntöön tulee olla suoritettu { } kuluessa Kilpailuviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

3) Carlsberg sitoutuu osoittamaan eri henkilöt edustajikseen Sinebrychoffin hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin kuin ne henkilöt, jotka on osoitettu BBH:n vastaaviin tehtäviin. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan osoittamatta Sinebrychoffin edustajia BBH:n hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin ja vastaavasti BBH:n edustajia Sinebrychoffin hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin. Kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän sitoumuksen täyttämiseksi tulee olla suoritettu { } kuluessa Kilpailuviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan hyväksymättä Hartwallin edustajia hallituksen jäseniksi yhtiöihin, joissa Carlsberg käyttää yksinomaista tai yhteistä määräysvaltaa, lukuun ottamatta kuitenkaan BBH:n tai sen määräysvaltaan kuuluvien yhtiöiden hallituksia."

Kilpailunrajoituksista annetun lain 11 i §:n 1 momentin (303/1998) mukaan "Kilpailuvirasto voi hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta".

Carlsberg on hakemuksessaan Kilpailuvirastolle 12.4.2002 vaatinut paitsi ehdon nro 2 poistamista myös ehdon nro 3 poistamista Kilpailuviraston päätöksestä tai toissijaisesti ehdon lieventämistä. Hakemuksen pääperusteena on ollut se, että Carlsbergin ja Hartwallin väliset taloudelliset voimasuhteet olivat muuttuneet Scottish & Newcastle plc:n (S & N) hankittua Kilpailuviraston päätöksen jälkeen määräysvallan Hartwallissa.

Kilpailuvirasto on, viitaten edellä mainittuun 11 i §:ään, päätöksellään 5.7.2002 lieventänyt ehtoa nro 2 mutta hylännyt ehdon nro 3 poistamista tai lieventämistä koskevan vaatimuksen. Ehto nro 2 on muutettu kuulumaan seuraavasti: "Osapuolet sitoutuvat olemaan käyttämättä BBH osakkuuttaan vaikuttaakseen Hartwallin toimintaan tai asemaan Suomen markkinoilla".

Päätöksessään 5.7.2002 Kilpailuvirasto on katsonut, että Carlsbergin ja Hartwallin taloudellisten voimavarojen tasoituttua S & N/Hartwall -yrityskaupan seurauksena ehto nro 2 on osittain menettänyt merkityksensä sen ehkäisemisessä, että Carlsberg saattoi tehokkaasti käyttää BBH:ta Hartwalliin kohdistuvien vastatoimien välineenä kannustaakseen Hartwallia välttämään voimakasta kilpailua Sinebrychoffin kanssa Suomen markkinoilla pakotemekanismin ehkäisyn osana. Kilpailuvirasto on todennut, että markkinaolosuhteiden muutoksen johdosta se muuttaa ehtoa nro 2.

Kilpailuvirasto on päätöksessään lausunut, että ehdon nro 3 tarkoituksena on ollut ehkäistä oligopolin jäsenten kilpailutoimien tiedonvaihtoa BBH:n kautta sekä pakotemekanismin käyttämistä. Kilpailuviraston mukaan pakotemekanismin poistuminen ei ole poistanut ehdon merkitystä tiedonvaihdon ehkäisyssä. Kilpailuviraston on vielä lausunut, ettei ehdon muuttaminen lievemmäksi olisi riittävä toimenpide tietojenvaihdon ehkäisemiseksi ja ettei ehto aseta Carlsbergia ja S & N:ia niin eriarvoiseen asemaan yrityskaupan seurauksena BBH:n hallinnon ja johdon osalta, että ehtoa nro 3 tulisi sen johdosta muuttaa.

Lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle Kilpailuvirasto on korostanut, ettei yrityskauppa S & N/Hartwall muuta panimomarkkinoiden oligopolista rakennetta, vähennä Sinebrychoffin ja Hartwallin yhteistä määräävää markkina-asemaa, poista oligopolin osapuolten mahdollisuutta rankaisemiseen ja että ehdon nro 3 poistaminen tai lieventäminen tarjoaisi oligopolin jäsenille tilaisuuden toimintojensa yhteensovittamiseen. Kilpailuviraston mukaan S & N/Hartwall –yrityskauppa on pikemmin lisännyt ehdon merkitystä.

Carlsberg on korkeimmassa hallinto-oikeudessa painottanut erityisesti, että pakotemekanismin poistuttua S & N/Hartwall –yrityskaupan johdosta Sinebrychoffilla ja Hartwallilla ei ole yhteistä määräävää markkina-asemaa kysymyksessä olevilla markkinoilla Suomessa. Carlsbergin mukaan Kilpailuvirasto ja markkinaoikeus eivät ole arvioineet tätä kysymystä. Yhtiö on lisäksi korostanut, että ehdon nro 3 säilyttäminen ennallaan määräämättömän ajan asettaa sen huonompaan asemaan kuin S & N.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Kilpailuviraston päätöksen osana oleva sitoumus nro 3 on luonteeltaan Carlsbergin toimintavapautta rajoittava ehto koskien henkilöedustusta eräiden yhtiöiden hallituksiin tai toimivaan johtoon. Ehto on ajallisesti rajoittamaton.

Kilpailunrajoituksista annetun lain 11 i §:n 1 momentissa säädetään Kilpailuviraston ehdollisen hyväksymispäätöksen muuttamisesta sen eduksi, johon ehtoon sisältyvä velvollisuus tai rajoitus kohdistuu. Edellytykseksi on säädetty markkinaolosuhteiden olennainen muutos tai muu painava syy.

Laissa ei ole säädetty nimenomaisella tavalla 11 i §:n 1 momentin suhteesta 11 d §:n 1 ja 3 momenttiin. Ensiksi mainitun säännöksen sanamuodosta ja sitä koskevista hallituksen esityksen 243/1997 vp yksityiskohtaisista perusteluista on kuitenkin pääteltävissä, että säännöksen yhtenä tarkoituksena on mahdollistaa yrityskaupalle asetetun ehdon poistaminen tai lieventäminen sen johdosta, että ehdon asettamisen jälkeen olosuhteet ovat muuttuneet. Näin ollen sääntelyn yksi tarkoitus on sopeuttaa yrityskauppaan liitetty ajallisesti pitkävaikutteinen ehto muuttuneisiin olosuhteisiin. Tämä merkitsee, että muuttuneissa olosuhteissa voidaan uudelleen arvioida, onko ehto enää tarpeellinen ottaen huomioon lain 11 d §:n 1 ja 3 momentin säännökset.

Kun otetaan huomioon Kilpailuviraston päätöksen 2.1.2001 perustelut ehdoille nro 2 ja 3, on yrityskauppa S & N/Hartwall sellainen uusi olennainen seikka, että myös ehtoa nro 3 tulee arvioida uudestaan. Tämä tarkoittaa, kun samalla otetaan huomioon myös muut ehdot, että muuttuneiden olosuhteiden valossa on arvioitava, onko ehto nro 3 alkuperäisessä muodossaan vielä tarpeellinen sen välttämiseksi, että yrityskaupan seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Markkinaoikeus on päätöksessään rajannut nyt kysymyksessä olevalta osalta lausumansa siten, ettei pelkästään se seikka, että Hartwallin omistuksessa tapahtuu muutoksia, "voi olla kilpailunrajoituksista annetun lain 11 i §:n 1 momentissa tarkoitettu olennainen markkinaolosuhteiden muutos tai muu erittäin painava syy". Markkinaoikeus on perustellut tätä kantaansa sillä, että "Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevasta päätöksestä voi päätellä, että yrityskaupan muut ehdot oli asetettu siitä huolimatta, ettei Carlsbergilla ja Orklalla olisi enää sitoumusten tultua täytetyksi omistuksen perusteella vaikutusvaltaa Hartwalliin".

Markkinaoikeus on vielä lausunut, etteivät Carlsbergin Kilpailuvirastolle tekemässä hakemuksessa tai markkinaoikeudelle tekemässä valituksessa esittämät seikat ole osoittaneet, että määräysvallan Hartwallissa siirtyminen S & N:lle merkitsisi muutosta edellä mainituissa Kilpailuviraston markkinaolosuhteita arvioidessaan huomioon ottamissa seikoissa.

Kun otetaan huomioon markkinaoikeuden edellä mainitut perustelut, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei markkinaoikeuden päätöksessä ole riittävässä laajuudessa arvioitu, onko yrityskaupan S & N/Hartwall johdosta ehto nro 3 alkuperäisessä muodossaan vielä tarpeellinen sen välttämiseksi, että yrityskaupan seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Edellä olevan johdosta korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Raimo Anttila, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Anne Nenonen.