2.9.2005

1. Asian aikaisempi käsittely Länsi-Suomen vesioikeudessa ja Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa

1.1 Hakemus

Salon kaupunki, Halikon kunta ja Perttelin kunta ovat silloiseen Länsi-Suomen vesioikeuteen 2.5.1994 saapuneella ja sittemmin täydennetyllä hakemuksella pyytäneet vesioikeudelta lupaa saada ottaa käyttöönsä pohjavettä tutkituilta pohjavedenottamoalueilta Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan alueilta. Hakijat ovat pyytäneet lupaa ottaa pohjavettä Herakkaan pohjavesialueelta 2 800 m ³ /d, Kaskistonnummelta 1 700 m ³ /d ja Kalattomannotkosta 2 500 m ³ /d eli yhteensä 7 000 m ³ /d. Mikäli haetun mukaiset ottomäärät myönnetään, Salon kaupunki luopuu aikaisemmin sille myönnetyistä vedenottoluvista tällä alueella (Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 22/1982D).

1.2 Hakemukseen liitetty suunnitelma

1.2.1 Pohjavesiolot ja veden saannin mahdollisuudet

Salon kaupungin vedenhankinta perustuu pohjaveden hyödyntämiseen. Kaupungilla on kymmenen pohjavedenottamoa, joista Kärkän, Kulmalan, Kurjenpahnan ja Ylhäisten ottamot sijaitsevat Salon kaupungin alueella. Pyymäen, Pullassuon ja Ristinummen ottamot sijaitsevat Muurlan kunnassa. Haannummen ja Kivikujannummen ottamot sijaitsevat Halikon kunnassa sekä Inkereen ottamo Perttelin kunnassa. Näistä on kaupungilla lupa ottaa vettä yhteensä 12 300 ma ³ /d. Lisäksi kaupungilla on lupa ottaa pohjavettä tutkimusalueella sijaitsevilta Herakkaan ja Immenjärven alueilta yhteensä 3 500 m ³ /d.

Salon kaupungin vedenottamoiden pohjaveden laatuun liittyvät ongelmat ovat vedenottamoittain seuraavat:

Kärkkä: Sähkönjohtavuus kohonnut, nitraatti ylärajalla

Ylhäinen: Fluoridipitoisuus ja mangaani ylittävät raja-arvot, sähkönjohtavuus on kohonnut

Pyymäki: Rauta ylittää raja-arvot

Pullassuo: Rauta ylittää raja-arvot

Kurjenpahna: Kloridi ja sähkönjohtavuus ovat kohonneet

Ristinummi: Kloridi ja sähkönjohtavuus ovat kohonneet

Halikon kunnan vesi saadaan kunnan omista ottamoista kirkonkylään jasairaalaan sekä tarpeen tullen Halikon alueen Salon ottamoista. Jokirannan ottamon antoisuudeksi on arvioitu 800 m ³ /d. Ottamon ongelmana on veden rautapitoisuus. Viurilan ottamon antoisuudeksi on arvioitu 250 m ³ /d. Märynummen ottamolta on lupa ottaa vettä 150 m ³ /d ja sairaalan ottamolta 350 m ³ /d. Hajalassa toimii pieni vedenottamo. Vaskion ottamon antoisuudeksi on arvioitu 300 m ³ /d ja Angelniemen ottamon antoisuudeksi 50 m ³ /d. Halikon kunnan vedenottamoiden veden laatu on Ketomäen vedenottamoa lukuun ottamatta hyvin vaihtelevaa. Erityisesti Jokirannan vedenottamo on lähes käyttökelvoton, koska sen Vyredox-käsittely ei enää toimi alkuaikojen tapaan. Sen vettä voidaan käyttää muuhun veteen sekoittaen.

Perttelin kunnan nykyinen vedenhankinta tapahtuu kirkonkylän Kajalan pohjavedenottamolta. Käyttökokemuksien mukaan vettä voidaan ottaa 500 m ³ /d vesioikeuden luvan ollessa 600 m ³ /d. Laatuhaittoja ei vedenottamon vedessä ole todettu.

1.2.2 Pohjaveden ottamisen tarkoitus ja tarvittava pohjaveden määrä

Vedenkulutuksen on arvioitu pysyvän koko ennustejakson ajan nykyisellä tasollaan noin 270 l/as x d. Väestö- ja liittymisprosenttiennusteet ovat seuraavat:

Asukasmäärät ja liittymisprosentit

Halikko
1990 8 947 73 %
2000 9 200 79 %
2010 9 890 81 %

Pertteli
1990 3 579 52 %
2000 3 728 59 %
2010 3 755 67 %

Salo
1990 21 500 87 %
2000 23 300 88 %
2010 24 500 90 %

Kuntien ominaiskulutusten ennusteita laadittaessa on otettu huomioon nykyiset melko suuret erot kuntien välillä:

Ominaiskulutus l/as x d

Halikko
1990 151
2000 160
2010 200

Pertteli
1990 197
2000 235
2010 250

Salo
1990 314
2000 295
2010 300

Keskikulutus m ³ /d

Halikko
1990 938
2000 1 160
2010 1.600

Pertteli
1990 364
2000 520
2010 625

Salo
1990 5 908
2000 6 020
2010 6 600

Tutkitut Herakkaanlähteen, Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon vedenottamot tulevat toimimaan Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien päävedenottamoina.

1.2.3 Herakkaan pohjavesialue

Herakkaan pohjavesialue on osa III Salpausselän reunamuodostelmaa. Kallioperässä olevien suurien ruhjeiden risteyskohtaan on kerrostunut paksu sora-hiekkamuodostuma. Valuma-alueelta, jonka laajuudeksi on arvioitu 5,3 km ² , purkautuu pohjavettä Herakkaan ja Hossojanlähteistä. Näiden yhteiseksi keskivirtaamaksi on arvioitu 3 800 m ³ /d. Valuma- alueen pohjoisosassa on Someron kunnan Kaskiston pohjavedenottamo, josta otetaan vettä 150 m ³ /d.

Aiemmin ja nyt tehtyjen pohjavesitutkimusten perusteella Herakkaan pohjavesialueelta voidaan Herakkaanlähteen koepumppauspaikalta ottaa käyttöön pohjavettä 4 100 m ³ /d. Herakkaanlähteen keskivirtaama pienenisi tällöin arvosta 2 500 m ³ /d merkittävästi. Tehtyjen tutkimusten perusteella käyttöönotettavaksi pohjavesimääräksi on päädytty suosittelemaan 2 800 m ³ /d, jolloin Herakkaanlähteen ylivirtaamaksi jää noin 1 000 m ³ /d. Esitetyn suuruinen pumppaus aiheuttaa Herakkaanlähteen lammen vesipinnassa 0,1 metrin aleneman. Hossojanlähteiden virtaamaan ei esitetyn suuruisella vedenottomäärällä ole vaikutusta.

Herakkaan pohjavesialueella on pieniä lampia ja järviä 11: Parilammet (pohjoisempi), Iso-Valkee, Pikku-Valkee, Varvaslammi, Herakkaanlähde, Kalaton, Härjänsilmä, Koivulammi, Suolammi, Tervakas ja Kolmperäinen. Parilammet (pohjoisempi), Iso-Valkee, Pikku-Valkee ja Kalaton ovat laskujoettomia lampia ja järviä. Koepumppauksen jälkeisessä vaikutusseurannassa tarkkailtiin koepumppauksen mahdollista vaikutusta mainittujen pintavesien vesipintoihin. Marraskuun loppuun 1993 jatkuneissa mittauksissa ei vaikutusta havaittu.

Koivulammi on laskuojaton lampi, jolla on todennäköisesti hydraulinen yhteys pohjaveteen. Pumppauksen ei todettu vaikuttaneen lammen vesipintaan.

Herakkaanlammen vesipintaan koepumppaus vaikutti alentavasti 0,1 metriä kuten Herakkaanlähteen mittapatoonkin.

1.2.4 Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialue

Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialue sijaitsee III Salpausselkämuodostumalla Herakkaan pohjavesialueen lounaispuolella.

Pohjavesialue on maaperältään valtaosin hiekkaa. Kiikalan lentokenttäalueen maaperä on pintaosia lukuun ottamatta hienolajitteisempaa. Parhaiten vettä johtavat paksut sora-hiekkakerrostumat sijaitsevat kallioperän ruhjeeseen muodostuneessa myöhemmin tasoittuneessa harjumuodostumassa, jossa myös koepumppauspaikat sijaitsevat.

Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen. Pohjavesialueesta vesiä purkautuu Lammin, Pillistönsuon ja sen länsipuolella olevien lähteiden kautta. Pillistönsuon lähdevirtaamien keskiarvoksi on mitattu 3 000 m ³ /d. Kalatonlammen suunnasta pohjavettä purkautuu Halkjärveen Uutelan pohjoispuolella olevien lähteiden kautta.

Pohjavesialueen koepumppauspaikkoihin liittyvän yhteisen valuma-alueen laajuus on 5,5 km ² . Alueella muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 6 500 m ³ /d.

Koepumppausten ja seurantatarkkailutulosten perusteella arvioidaan koepumppauspaikoilta saatavan vettä käyttöön keskimäärin 4 200 m ³ /d (Kaskistonnummi 1 700 m ³ /d ja Kalattomannotko 2 500 m ³ /d). Samanaikaisesti suoritettujen koepumppausten yhteistuotto oli keskimäärin 5 200 m ³ /d.

Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialueella on neljä lampea: Immenjärvi, Kalaton, Iso Mulkkulammi ja Pieni Mulkkulammi. Kaikki mainitut ovat laskujoettomia ja hydraulisessa yhteydessä pohjaveteen. Koepumppausten todettiin vaikuttaneen Kalatonlammen ja Immenjärven vesipintoja alentavasti. Ison Mulkkulammin ja Pienen Mulkkulammin vesipintojen pieniin alenemiin vaikuttivat arvion mukaan pääasiassa normaalista poikkeavat sääolosuhteet.

1.2.5 Vaikutukset pohja- ja pintavesioloihin

1.2.5.1 Herakkaanlähteen pohjavesialue

Koepumppauksen yhteydessä asennettiin arvioidulla valuma-alueella oleviin järviin ja lampiin mitta-asteikot, joista seurattiin pintavesien vedenkorkeuksia erillisen tarkkailuohjelman mukaan. Lähdevirtaamia janiiden muutoksia tarkkailtiin mittauspadoista.

Koepumppauksen havaittiin aiheuttavan Herakkaan lähdevirtaaman mittaamiseen käytetyssä kiinteässä patorakenteessa ja Herakkaanlähteen lammessa suurimmillaan 0,1 metrin aleneman. Tämä merkitsi lähteen virtaama-arvon pienenemistä määrästä 2 550 m³/d määrään 770 m³/d. Koepumppauksen aikainen tuotto vaihteli rajoissa 2 670-3 000 m³/d. Haetun mukaisella vedenottomäärällä 2 800 m³/d Herakkaan lähdevirtaama tulee säilymään määrässä noin 1 000 m³/d. Seurantatarkkailun perusteella koepumppaus vaikutti myös valuma-alueen pohjois- ja itäosan pohjavesitasoon, ei kuitenkaan Hossojanlähteeseen.

Pikku-Valkeejärven vesipinnan noin 0,2 metrin lasku johtuu arvion mukaan pääosin kevään sulamisvesien vaikutuksesta.

1.2.5.2 Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialue

Koepumppaus vaikutti pohjaveteen hydraulisessa yhteydessä olevien Kalatonlammen ja Immenjärven vesipintoihin. Näiden erittäin pienialaisten lampien vesipinta oli normaalia korkeammalla tasolla ennen pumppauksien aloittamista. Kalatonlammen karttakorkeustasoksi on merkitty +95,4. Vesipintataso tällä lammella oli 18.3.1992 +96,04.

Osa vaikutuksesta johtuu todennäköisesti epäedullisista sääolosuhteista. Koepumppauksen jälkeisessä seurantatarkkailussa todettiin näiden lampien vesipintojen kohoavan arvioidun normaalin vaihtelurajan arvoihin.

1.2.6 Vaikutukset muihin luonnonoloihin

Someron, Kiikalan ja Kuusjoen kunnissa sijaitsevalla pohjavedenmuodostumisalueella tehdyssä kasvillisuuskartoituksessa on todettu, että soranotto alueella tulee keskittää ja suunnitella siten, että uhanalaisten harjulajien selviäminen turvataan. Someron Jyrkinharju ja Jyrkkälammi ovat maisemallisestikin suojelun arvoisia. Hietaneilikka tuntuu selviävän Kaskistonnummen tienvarsissa.

Pohjavedenotto tulee keskittää pois arvokkaiden lähteiden ja soiden ympäristöstä. Vesiolojen ja virtaamien muutokset ovat kohtalokkaita uhanalaisille harju- ja lähdelajeille. Lähteet, joilla on uhanalaista kasvistoa, tulisi ehdottomasti rauhoittaa. Näitä ovat ainakin Somerolla Yrttikorpi, jonka suojelualuetta olisi hyvä laajentaa, Herakkaanlähde ja Hossojan luonnontilainen lähteikköalue. Kiikalan puolella arvokkaita lähteitä ovat niin ikään Herakkaanlähde ja Lamminlähde. Kiikalan Kultalähde puroineen on Etelä-Suomen suojelullisesti arvokkaimpia lähteitä.

Vesistöistä Kiikalan puolella sijaitseva pienten järvien kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa Musta-Kolosin, Sakarjärvi, Pikku- ja Iso- Kolosin, on arvokas.

Immenjärvi Kiikalassa on maisemallisesti erittäin kaunis ja erikoinen pieni lampi, jossa on suuret vuotuiset vedenkorkeuden vaihtelut. Virtaavan veden kohteista Varesjoennotko on jo lehtonataesiintymänsä vuoksi tavattoman arvokas. Kiikalan Lammenjärven lähteikköiset rantasoistumat ja Lammensuon pieni keidas, johon liittyy Kultalähde, muodostavat merkittävän kosteikkokokonaisuuden.

1.2.7 Vaikutukset pohjavesialueen ja vesistön käyttöön

1.2.7.1 Vedenhankinta

Koepumppauksella ja haetun suuruisella vesimäärän ottamisella ei ole tehtyjen selvitysten perusteella vaikutusta kaivoihin ja muihin vedenottamoihin.

1.2.7.2 Vesivoima

Vedenotolla ei ole vesivoimaan kohdistuvia vaikutuksia.

1.2.7.3 Muu vesistön ja pohjavesialueen käyttö

Salon kaupunki on maksanut kalastuskunnille vesiylioikeuden määräämät korvaukset Herakas I ja Herakas II -vedenottamoiden vedenotosta aiheutuvista arvioiduista haitoista kalastukselle. Vedenottoa ei ole aloitettu.

Muita haittoja ei vedenotolla arvioida olevan.

1.2.8 Oikeudet tarvittaviin alueisiin

Herakkaanlähteen vedenottamo sijaitsee Someron kaupungin Oinasjärven kylässä Moro-nimisellä tilalla RN:o 6:32, josta Salon kaupunki on vuokrannut noin 1 800 m ² :n laajuisen määräalan.

Kalattomannotkon vedenottamo sijaitsee Someron kunnan Kaskiston kylässä, Tuulensuu-nimisellä tilalla RN:o 2:65, josta Salon kaupunki on vuokrannut noin 2 200 m ² :n laajuisen määräalan.

Kaskistonnummen vedenottamo sijaitsee Kiikalan kunnan Lasikylässä Joutsen-nimisellä tilalla RN:o 1:9, josta Salon kaupunki on pyytänyt vesioikeutta määräämään hakijalle lunastus- tai käyttöoikeuden 2 500 m ² :n suuruiseen määräalaan ja tieyhteyteen yleiselle tielle. Sittemmin Salon kaupunki on vuokrannut tilan alueelta vedenottamoa varten noin 2 500 m ² :n määräalan ja määräalalle johtavan, noin 6 metrin levyisen tiealueen.

1.3 Asian käsittely vesioikeudessa

1.3.1 Kuulutus

Vesioikeus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla antanut hakemuksesta tiedon niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, kuuluttamalla siitä vesioikeudessa, Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa. Muistutukset ja vaatimukset oli tehtävä vesioikeudelle viimeistään 19.8.1994.

1.3.2 Muistutukset ja vaatimukset sikäli kuin nyt on kysymys

1.3.2.1 Turun vesi- ja ympäristöpiiri on esittänyt, että hakijoista Salon kaupungilla ja Halikon kunnalla on ollut ongelmia laadullisesti hyvän talousveden hankkimisessa. Lisäksi Salon kaupungin maksimivedentarve ylittää nykyisin käyttöön saatavan pohjaveden määrän. Perttelin kunnalle hanke toisi lisävarmuutta vedenhankintaan. Näin ollen hakemus on tältä osin perusteltu. Myös haettua määrää 7 000 m ³ /d voidaan pitää oikein mitoitettuna vedentarpeeseen nähden. Salon kaupungille on aiemmin myönnetty 3 500 m ³ /d vedenottolupa hakemuksen kohteena olevaan pohjavesimuodostumaan, mutta vedenottomäärä oli liian pieni hankkeen kannattavaan toteuttamiseen.

Koepumppausten yhteistuotto oli keskimäärin 5 200 m ³ /d. Herakkaanlähteen alueelle aiemmin myönnetty 1 000 m ³ /d lupa tulisi sisältymään nyt haettuun 7 000 m ³ /d lupaan. Koepumppauksen perusteella Herakkaanlähteen alueella lähteen virtaama pienenisi määrästä 2 550 m ³ /d määrään noin 1 000 m ³ /d. Vedenottamo tulisi sijaitsemaan välittömästi lähteen yläpuolisella alueella.

Kalattomannotkon-Kaskistonnummen alueella koepumppaus vaikutti läheisten pienten lampien vedenpintoihin. Vedenkorkeusdiagrammien mittakaavasta johtuen vaikutusten suuruus jää epäselväksi. Järvien vedenpinnat olivat koepumppausaikana normaalia korkeammalla, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa. Vaikutukset ovat kuitenkin olleet ilmeisen vähäisiä.

Hakemuksessa mainittua arviota vedenoton vaikutuksista kasvillisuuteen ei löydy asiakirjoista. Vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojeluyksikkö on antanut hakemuksesta lausunnon, jonka mukaan vedenoton vaikutuksia alueen luonnonarvoihin ei ole riittävästi selvitetty. Alueen lähteet kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin luontokohteisiin. Luonnonsuojeluyksikkö on katsonut, että jo olemassa olevien tietojen perusteella lähteikköjen luonnonarvot tiedetään niin suuriksi, että vedenottohanketta ei voida pitää kannatettavana.

Hankkeesta voi aiheutua haetun suuruisilla vesimäärillä Herakkaanlähteen ympäristön pohjavesioloille, lähdepuroille ja lähdekasvillisuudelle sellaista haittaa, jota ei koepumppausten yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa ole riittävästi selvitetty. Muun muassa Herakkaanlähteen virtaaman pieneneminen lähes kolmanneksella voi aiheuttaa hakemuksessa arvioitua suuremmat haitat. Lähdevirtaaman vähenemisen vaikutuksia kalastukselle ei ole myöskään selvitetty.

Kalattomannotkon alueella yhtenäiset pohjavesikerrokset ovat laaja- alaisia ja paksuimmillaan yli 60 metriä. Tämä alue sopii myös parhaiten tekopohjaveden muodostamiseen. Myös Kaskistonnummen aluetta pidetään hyvänä vedenhankinta-alueena.

Hakemuksen mukaista vesimäärää 7 000 m ³ /d kohteena olevilta alueilta ei voida pumpata ilman haitallisia vaikutuksia pohja- ja pintavesioloissa ja lähdekasvillisuudessa. Etenkin Herakkaanlähteen alueella voi ilmetä haittoja. Geologian tutkimuskeskuksen selvitysten mukaan harjualueella on kuitenkin merkittäviä pohjavesivaroja, joita voitaneen hyödyntää ilman haitallisia vaikutuksia. Tekopohjavettä muodostamalla voidaan vedenoton haittavaikutuksia minimoida. Vesi- ja ympäristöpiiri on näin ollen katsonut, ettei lupaa lisävedenottoon Herakkaanlähteen alueelle tule hakemuksen perusteella myöntää. Sen sijaan Kalattomannotkon-Kaskistonnummen alueelle lupa voidaan myöntää. Vesi- ja ympäristöpiiri on tehnyt esityksen lupamääräyksiksi.

1.3.2.2 Someron kaupungin ympäristö- ja valvontalautakunta on pitänyt hakemusta tarpeeseen nähden, ja ottaen huomioon jo olemassa olevat ottamot, ylimitoitettuna. Hankkeen ympäristövaikutukset ovat selvittämättä käytännöllisesti katsoen kokonaan, vaikka kyseessä on luonnoltaan erittäin arvokas harjualue.

Lautakunta on täydentänyt 12.9.1994 muistutustaan. Hakijat luopuisivat haettavan luvan saatuaan jo käytössä olevien ottamoiden käytöstä lähes kokonaan, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä. Hakemuksessa on optimismia asukas- ja liittyjämäärien suhteen. Kehitys ei voi mennä kaikilta osin ennusteiden mukaisesti. Hakijat ovat unohtaneet vedensäästötoimenpiteiden suunnittelun.

Salon kaupunki on ilmoittanut luopuvansa jo saamistaan vedenottoluvista, mikäli nyt haetun mukaiset ottomäärät myönnetään. Se, ettei vettä ole luvista huolimatta alettu ottaa, osoittaa, ettei Salon kaupungilla ole akuuttia tarvetta lisäveteen Somerolta tai Kiikalasta. Vanhojen ottamoalueiden veden huonoa laatua osoittavat selvitykset puuttuvat hakemuksesta. Veden laadussa ei tiettävästi ollut vikaa silloin, kun vedenottolupaa haettiin.

Vedenottohankkeen tarpeellisuutta kyseenalaistaa edelleen Paimion kunnan poisjääminen. Tutkimuslupaa haettaessa mukana oli myös Paimion kunta, joka ei enää ole hankkeessa mukana, vaikka tutkimuslupahakemuksessa todettiinkin nimenomaan Paimion kunnalla olevan kiireellisin vedentarve.

Suunnitellut Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamot sijaitsevat Hyyppärän-Kaskistonnummen harjualueella, joka kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Herakkaan ottamo sijaitsisi puolestaan Kaskistonnummen-Murjumäen harjualueella, joka valtakunnallisen harjututkimuksen mukaan on valtakunnallisesti merkittävä harjualue. Someron-Kiikalan harjuseutukaavaehdotuksessa Herakkaan ottamon ympäristö on merkitty luonnonsuojelualueeksi.

Suunniteltujen ottamoiden läheisyydessä ja mahdollisilla vaikutusalueilla on paljon jo tiedossa olevia, luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita kohteita. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu Yrttikorpi on yksi arvokkaimmista luonnonkohteista Somerolla. Se on samalla osa valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuuluvasta Kaskistonkorven alueesta. Herakkaanlähteeltä on löydetty joukko uhanalaisia lajeja, samoin Mäyrämäen tilan lähde korvesta. Uhanalaista lajistoa on myös Hossojanlähteillä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi kasvillisuuskohteita koskevassa selvityksessä. Valtakunnallisesti arvokkaita kohteita on myös Kiikalan puolella. Harjujen lajisto voi joutua vaaraan ainakin vedenottamoita ja johtoja rakennettaessa.

Vaikka luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita onkin alueella tiedossa, tunnetaan alueen eliöstö kokonaisuudessaan puutteellisesti. Lähteiden, purojen ja soiden ekologiaa ja lajistoa sekä harjujen kasvillisuutta selvittäviä tutkimuksia ei hakemusta varten ole tehty. Samalla puuttuvat myös arviot vedenoton ekologisista vaikutuksista. Vastoin hakemuksen väitettä vedenoton vaikutusta Herakkaanlähteen ja sen lähiympäristön kasvillisuuteen ja Kalattomannotkon-Kaskistonnummen harjualueen uhanalaiseen kasvillisuuteen ei ole selvitetty.

Määrältään 2 800 m ³ /d vedenoton Herakkaanlähteen koepumppauspaikalta on arvioitu laskevan Herakkaanlähteen vesipintaa 0,1 metriä ja Herakkaanlähteen keskivirtaamaa 2 800 m ³ :sta/d 1 000 m ³ :iin/d. Vaikutuksia Herakkaanlähteen ja sen laskupuron eliöstöön sekä sen alapuolella olevien Iso-Herakkaan, Tytyjärven, Myllyojan ja Halkjärven ekologiaan ja vesiensuojelulliseen tilaan ei ole arvioitu. Harjualueelta järveen aiemmin tulleiden vesien poisjohtaminen voi aiheuttaa matalassa ja rehevöityneessä Halkjärvessä arvaamattomat seuraukset. Kalastuskunnille aikoinaan maksetut rahalliset korvaukset eivät voi korvata kaikkia virkistyskäytölle ja vesien koko ekosysteemille aiheutuvia haittoja.

Herakkaanlähdettä lukuun ottamatta koepumppauksen vaikutusta vesipintoihin ei marraskuun loppuun 1993 jatkuneiden mittausten perusteella havaittu. Pikku-Valkeen vesipinnan noin 0,2 metrin laskun selitetään johtuneen pääosin kevään sulamisvesien vaikutuksista. Kalattomannotkon-Kaskistonnummen pohjavesialueella todetaan olevan neljä lampea ja koepumppausten todetaan vaikuttaneen Kalatonlammen ja Immenjärven vesipintoja alentavasti. Mulkkulammien vesipintojen alenemien selitetään johtuneen pääasiassa normaalista poikkeavilla sääolosuhteilla. Kaikkein suurin vedenpinnan alenema näyttää kuitenkin olevan Kalattomannotkon ja Halkjärven välissä olevassa Karatelammessa. Syitä ei hakemuksessa ole kuitenkaan arvioitu.

Lautakunta on huolissaan maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta arvokkaiden järvien ja lampien tulevaisuudesta. Pohjavesitutkimusten perusteella ei saisi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vedenoton vaikutuksista järvien ja lampien vesipintoihin. Koepumppausaika oli lyhyt kestäen lopputalvesta keskikesälle edeltäneiden kahden vuoden oltua normaalia sateisempia. Sääolojen vaihtelut eri vuosina vaikeuttavat myös arviointia. Järvien ja lampien virkistyskäytön kannalta kesä on kriittisintä aikaa, jolloin myös veden käyttö on suurinta. Tuolloin vedenottoa tulisi ympäristöhaittojen torjumiseksi rajoittaa. Mikäli lupa myönnetään, on edellytettävä, että vedenottoa rajoitetaan veden ollessa matalalla.

Vedenottohanke saattaa vaikeuttaa tulevaisuudessa somerolaisten omaa vedenottoa. Runsaasti hyvälaatuista vettä käyttävän teollisuuden houkutteleminen kuntaan voi vaikeutua, mikäli riittävää varausta kyseisen alueen pohjavedestä ei jätetä somerolaisten omaan käyttöön. Myös alueen asutuksen vedensaanti on turvattava.

Lautakunta on katsonut, ettei luvan myöntämisedellytyksiä ole. Hakemus tulisi käsitellä katselmustoimituksessa.

1.3.2.3 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry ja Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry ovat huomauttaneet, ettei yleissuunnitelmassa ole lainkaan käsitelty vedenoton ympäristövaikutuksia.

Someron ja Kiikalan harjualue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja alueella on myös valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohteita. Alueella esiintyy uhanalaisia harju- ja lähteikkökasveja. Vaikkei ottamoa rakennettaisikaan suoraan arvokkaan luontokohteen päälle, saattaa vedenotto aikaa myöten tuhota kohteen arvot, mikäli pohjavedenpinta laskee. Erityisen herkkiä muutoksille ovat lähteikköalueet sekä lähdevaikutteiset rehevät soistumat ja lehdot, jotka jo muutoinkin ovat suojelun arvoisia ekosysteemejä harvinaisuutensa ja monimuotoisuutensa vuoksi. Näiden kohteiden suojelussa on kyse nimenomaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä, ei yksinomaan yksittäisten lajien suojelusta. Myös vesistöjen tila ja virkistyskäyttöarvo heikkenevät, mikäli niihin purkautuvan pohjaveden määrä laskee. Vesistöjen rehevöityminen nopeutuu, kun puhtaan pohjaveden tulovirtaama vähenee. Halkjärvi on seudun ainoita happamoitumattomia järviä. Ympäristöministeriö on esittänyt Kiskonjoen vesistöaluetta erityisesti suojeltavaksi.

Vesihuoltoon on tuotava kestävän kehityksen näkökulma, joka merkitsee pohjaveden määrän ja laadun turvaamista myös tuleville käyttäjille sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Esitetyt asukaslukuennusteet ovat epärealistisia ja vedenotossa tulisi ottaa huomioon kulutuksen ohjaus.

Hankkeen suunnittelijalla on velvollisuus selvittää hankkeen mahdolliset ympäristövaikutukset ja keinot, joilla haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää. Ainakin seuraavat arvokkaat luontokohteet ovat nyt suunniteltujen vedenottamoiden piirissä: Hyyppärän-Kaskistonnummi, Kaskistonkorpi, Herakkaanlähde, Lamminlähde, Pehkusuo-Lamminsuo ja Kultalähde.

1.3.2.4 Halkjärven yhteisalueen osakaskunta (Somero, Kaskisto, RN:o 876:1) on vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Salon kaupungin maksamat korvaukset perustuvat puolet pienempiin vedenottomääriin kuin uusi hakemus. Järven tulovirtaaman pienentyminen uhkaa koko Halkjärven olemassaoloa. Kalakannan selviytyminen pienentyvästä järven tulovirtauksesta on selvitettävä uudelleen. Hankkeen tarpeellisuus on kyseenalainen, koska hakemuksen vedentarve-ennusteet ovat ylimitoitettuja. Salon kaupungin tulee selvittää, pystyykö se tyydyttämään lisäveden tarpeensa muista vesivaroista, esimerkiksi Kiikalan lentokentän länsi- ja pohjoispuolisista pohjavesivaroista. Lisäksi olisi tutkittava keskitetty pohjavedenotto syvemmistä pohjavesikerroksista.

Jo myönnetyllä pohjavedenoton määrällä voidaan Salon raakaveden laatuongelmia olennaisesti parantaa. Hakijat eivät tarvitse lisäottolupaa. Uuden luvan myötä tilanne olisi olennaisesti toinen. Koepumppausten perusteella vaikuttaa epäuskottavalta, että Herakkaanlähteen ylivirtaama ei putoaisi kuin 1 000 m³:iin/d, joka virtaama on Halkjärven tilan kannalta myös liian pieni.

Alueella on muitakin paikallisesti merkittäviä kalavesiä, joihin vedenotto vaikuttaisi haitallisesti. Myöskään Kalattomannotkon ottamolle ei tule myöntää lupaa.

1.3.2.5 Turun ja Porin lääninhallitus on todennut pitävänsä Salon vedenhankinnan turvaamista tärkeänä, mutta on katsonut asian olevan ainakin osin puutteellisesti valmisteltu.

Vedenkulutusennusteet perustuvat Salon seudun vedenhankinnan yleissuunnitelmaan, jonka väestöennusteet ovat kunnilta saatuja ennusteita. Ennusteiden mukaan hakijakuntien väestömäärä vuonna 2 010 olisi 38 145 asukasta, kun Varsinais-Suomen seutusuunnitelmassa vuodelta 1992 vastaava luku on 35 800. Samoin ominaiskulutuksen on ennustettu kasvavan, vaikka toteutunut kehitys ei tue tätä suuntausta. Ominaiskulutuksen kasvua ei myöskään voi pitää toivottavana eikä tavoiteltavana. Näin ollen vedenottotarpeen perustelut tulisi korjata.

Suunniteltujen vedenottamoiden vaikutusalueella sijaitsee kolme luonnoltaan valtakunnallisesti merkittävää lähteikköaluetta: Hossojanlähteet, Herakkaanlähde ja Lammenlähde. Ne ovat mukana vesi- ja ympäristöhallituksen toimeksiannosta tehdyssä ehdotuksessa valtakunnallisen soidensuojeluohjelman perusohjelman täydennykseksi. Hakemusasiakirjoissa ei ole selvitetty vedenoton vaikutuksia ottamoiden vaikutusalueiden luonnonarvoihin. Mukana on ainoastaan niin sanottua harjukaavaa varten laadittu selvitys laajan alueen uhanalaisista kasveista. Hakemuksessa ei ole selvitetty vedenoton vaikutuksia lähteikköjen luonnonarvoihin, joita ei saa vaarantaa. Kaikkien kolmen lähteen valtakunnallisesti merkittävät luonnonarvot ovat vaarassa hakemuksen perusteella. Vedenoton vaikutukset tulee selvittää ja ottaa huomioon.

Lääninhallitus on todennut, että se tulee esittämään ympäristöministeriölle, että hankkeeseen tultaisiin soveltamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista menettelyä johtuen hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Asian käsittely tulee keskeyttää ainakin siihen asti, kun ympäristöministeriö on käsitellyt lääninhallituksen esityksen.

1.4 Katselmustoimitus

1.4.1 Katselmustoimitukseen määrääminen

Vesioikeus on 19.10.1994 määrännyt hakemuksen käsiteltäväksi katselmustoimituksessa ja pyytänyt vesi- ja ympäristöhallitusta tekemään ehdotuksensa toimitusinsinöörin määräämiseksi asiaan. Vesi- ja ympäristöhallituksen ehdotuksesta vesioikeus on määrännyt diplomi-insinööri Frej Achrénin Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta katselmustoimituksen toimitusinsinööriksi. Toimitusinsinööri on kutsunut uskotuiksi miehiksi levyseppä Hans Aaltosen Somerolta ja maanviljelijä Antti Virtasen Kiikalasta.

Toimitusinsinöörin pyynnöstä vesioikeus on 6.6.1995 määrännyt asiantuntijaksi professori Esko Mälkin. Vesi- ja ympäristöhallitus on 23.2.1995 määrännyt ylitarkastaja Hannu Kokon asiantuntijaksi katselmustoimitukseen. Lounais-Suomen ympäristökeskus on 30.10.1996 peruuttanut Hannu Kokon määräyksen ja määrännyt tutkija Hannu Salon asiantuntijaksi katselmustoimitukseen.

Hakemuksen ja suunnitelman oltua yleisesti nähtävänä asiassa on pidetty katselmuskokoukset Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa 19.6.1996.

Loppukokoukset on pidetty 26.2.1998 Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa. Toimitusinsinööri on toimittanut katselmusasiakirjat 1.4.1998 vesioikeudelle.

1.4.2 Katselmuskirja ja toimitusmiesten esitys

1.4.2.1 Yleistä

Toimitusmiehet ovat katsoneet, että Herakkaan alueella on todennäköistä, että vedenotto tuotolla 2 800 m³/d laskee pidempänä aikajaksona pohjavedenpintaa veden tulovirtaussuunnissa (sektori pohjoinen-itä-lounas) kuivina kausina koepumppauksissa havaittua enemmän. Koska Valkee-lampien, erityisesti Iso-Valkeen suuntaan hydraulinen yhteys on hyvä ja itä-lounas -sektorissakin kohtalainen, muutos kohdistuu tasaisena pumppausaikaista laajemmalle alueelle. Puolen kilometrin etäisyydellä vedenottopaikasta laskun arvioidaan olevan kokonaisuudessaan 20-30 cm. Noin kilometrin etäisyydellä sektorissa pohjoinen-kaakko lasku olisi arviolta 10 cm; kaakko-lounas -sektorissa 10 cm:n lasku esiintyy arvion mukaan jo noin 750 metrin etäisyydellä. Ulommaksi siirryttäessä lasku edelleen vähenee.

Vedenpinnan laskun vaikutuksesta Herakkaanlähteen suuntaan virtaa aikaisempaa enemmän vettä pohjoisesta suoraan Iso-Valkeen kautta, jolloin aikaisemmin Iso-Valkeen ympäristöstä lounais-luode -sektoriin purkautuneet vedet tulevat Herakkaan piirin. Myös kaakosta Hossojan valuma-alueelta virtaus kääntyy osin Herakkaan suuntaan. Lisävettä luovuttavan alueen laajuus on kokonaisuutena ainakin neliökilometri. Herakkaanlähteen vedenpinnan laskiessa siitä purkautuva vesimäärä pienenee. Lasku olisi kuivina kausina tutkimusaikana havaittua 10 cm:iä hieman suurempi, ellei lähteen alapuolella purossa oleva kolmiomittapato estäisi vedenpinnan laskua. Katselmuskirjassa esitetään, että kolmiomittapadon V-aukkoa nostetaan 5 cm, jolloin Herakkaanlähteen pinta pysyy ennallaan.

Kaskistonnummen-Kalattomannotkon alueella koepumppauksissa havaittu muutosvyöhyke ulottui Immenjärven kaakkoispuolelta Pillistönsuon reunoille ja hieman Kalattomannotkon pohjoispuolelle. Kaskistonnummen pumppauspaikalta noin 400 metrin päässä harjuvyöhykkeen alueella pohjavedenpintojen lasku oli puoli metriä. Kalattomannotkon alueella vaikutus oli samankaltainen.

Esitetyllä vedenottomäärällä pitkittäis(harju)vyöhykkeen alueella välillä Immenjärven pohjoispuolinen maasto - Kalattomannotkon pohjoispuoli - Pillistönsuon reuna vedenpinnan lasku olisi arvion mukaan 40 cm tai korkeintaan koepumppausaikana havaitun suuruusluokkaa eli vedenottopaikkoja lähiympäristöineen lukuun ottamatta puoli metriä. Kaakossa Immenjärven alueella lasku olisi arviolta 20-30 cm. Mulkkulammien suuntaan tapahtuu kapeassa vyöhykkeessä myös ympäristöään enemmän laskua sen rajoittuessa samoin 20-30 cm:n luokkaan.

Pohjaveden purkautumisen osalta suurimmat muutokset tapahtuvat Pillistönsuon kautta Huhdinojaan purkautuvissa vesissä. Yhteensä Huhdinojan virtaaman pieneneminen arvioidaan noin 2 000 m ³ /d suuruiseksi. Pieneltä valuma-alueelta Iso-Pitkustan pohjukasta ja itäpuolelta Pitkustoihin purkautuviin vesimääriin tulee vähennystä arvion mukaan noin 200-300 m ³ /d. Se voi ajan kuluessa jotenkin heijastua järvien vesipinnoissa niiden pienestä valuma-alueesta johtuen. Huomattavin muutos tapahtuu Kalattomannotkon koillispuolella, jossa alueelta VI Isojokeen ja Joenkurkkuun purkautuva vesimäärä pienenee arviolta 1 500 m ³ /d sekä suoraan Halkjärveen purkautuva määrä noin 700 m ³ /d.

1.4.2.2 Vesistöihin virtaavan pohjaveden määrän muutokset

Halkjärveen tuleva pohjavesimäärä vähenisi Herakkaanlähteen alueella tapahtuvan vedenoton vaikutuksesta 2 600 m ³ /d sekä Kalattomannotkon alueen oton vaikutuksesta 700 m ³ /d eli yhteensä 3 300 m ³ /d. Halkjärveen tulevan pohjaveden määrän pieneneminen olisi siten 33 %. Suoraan Isojokeen purkautuvan veden määrä vähenisi 1 500 m ³ /d eli 37 % luonnontilaisesta. Satakoskenojan suuntaan virtaava pohjavesi vähenisi noin 2 000 m ³ /d eli vähennys luonnontilaisesta olisi noin 20 %. Ritalanjoen suuntaan Hossojasta tuleva vesimäärä supistuisi parilla sadalla kuutiometrillä vuorokaudessa. Varesjoen suuntaan vaikutuksia ei ole lainkaan.

1.4.2.3 Vaikutukset huomattavien lähteiden alueisiin

Herakkaanlähteen alueella vedenotosta johtuen virtaama puroon pienenee määrään alle 1 000 m ³ /d, jos vedenotto on keskimäärin 2 800 m ³ /d. Pohjaveden purkautuminen jatkuu entisillä kohdilla lähteen reunoilla, mutta määrältään aikaisempaa pienempänä. Lähdelammen reunojen veden lämpötila ei muuttune nykyisestä huomattavasti. Lammesta lähtevä vesi seuraa nykyistä paljon enemmän vuodenaikojen lämpötilavaihteluja. Heinäkuussa 1978 lähteestä laskevan puron lämpötilaksi ennen mittapatoa mitattiin 10,7 astetta sekä samaan aikaan Iso-Herakkaasta laskevassa ojassa 20,7 astetta.

Hossojanlähteillä suunniteltu vedenotto ei aiheuta lähdeluontoon mitään muutoksia. Yrttikorven kautta kulkevat vesimäärät ja vedenpinnan korkeudet pysyvät suunnilleen ennallaan.

Lammenlähteen alueesta on katselmuskirjassa todettu, että pohjavedenpinnan muutokset eivät ulotu lähdealueelle, jonne huomattava osa vettä virtaa kaakosta. Lähde ja sen ympäristön rinteet säilyvät kosteussuhteiltaan ennallaan. Lähteen koillispuolella sen laskupuroon tuleva vesimäärä pienenee, koska osa valuma-alueesta joutuu vedenoton vaikutuksen piiriin. Ennen puron yhtymistä Pillistönsuon lähteistä tuleviin vesiin mainittu vähennys on arviolta 500 m ³ /d.

Muut lammet eivät tule vedenoton mahdolliseen vaikutuspiiriin Herakkaan Kalaton-lampea ehkä lukuun ottamatta.

1.4.2.4 Vaikutukset kalastoon, rapukantaan ja kalastukseen

Myllyojan virtaaman pienentyminen aiheuttaa ravun ja joessa esiintyvien kalalajien elinolojen heikkenemisen. Suurin merkitys virtaaman pienentymisellä olisi rapukannalle. Katselmuskirjassa on arvioitu, että raputuotanto pienenee vähintään samassa suhteessa kuin virtaama purossa pienentyy. Virtaaman pienentyminen vaikuttaa myös Myllyojan purotaimenkantaan. Etenkin talvella ja kausina, jolloin veden virtaama on pieni, taimenten elinmahdollisuudet Myllyojassa olisivat vähäiset. Iso-Herakkaan ja Tytyjärven rapukantaan virtaaman pienentymisellä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin Myllyojan rapukannalle.

Halkjärven tila on huono. Järvessä on havaittu happikatoja ja -vajausta. Järven tilan kannalta ratkaiseva merkitys on järveen tulevilla purovesillä sekä järveen purkautuvalla pohjavedellä. Virtaaman pienentyminen johtaa Halkjärven tilan heikkenemiseen. Tämä johtaa kalatuotannon, erityisesti kuhatuotannon, pienentymiseen. Seurauksena järven tilan huonontumisesta on kalaston koostumuksen muutos. Samoin rapukanta kärsii heikosta happitilanteesta.

1.4.2.5 Vahingonarvio

Vesialuevahingoissa vahingonarvio perustuu kalan- tai raputuoton heikkenemiseen. Esitetyt vuosikorvaukset ovat seuraavat:

Myllyoja 876 mk
Iso-Herakas ja Tytyjärvi 68 mk/ha
Halkjärvi 61,8 mk/ha
Huhdinoja 465 mk
Satokoskenojan yläosa 558 mk
Satokoskenojan keskiosa 186 mk
Iso- ja Vähä-Pitkusta 55,4 mk/ha
Isojoen yläosa 174 mk

Pääomitettu korvaus saadaan kertomalla vuosikorvaus luvulla 20. Korko on tällöin 5 %. Kalojen kilohintana on käytetty kauppahintoja. Kalataloudellisen haitan laskemisessa kalojen kilohinnasta ja ravun kappalehinnasta on vähennetty kalastuskustannukset. Kalastuskustannuksiksi on arvioitu 40 % kilo- tai kappalehinnasta. Sen jälkeen on laskettu kalatuoton (kg/ha) mukaan tuoton arvo (mk/ha). Tuoton kokonaisarvosta on laskettu haittaprosentin mukainen haitan suuruus vuodessa.

Halkjärven osalta kalataloudellinen korvaus on esityksen mukaan 242 260 mk. Huomioon ottaen jo aiemmin vedenotosta maksettu korvaus tämä jakaantuu jakokuntien mukaan seuraavasti:

Kaskiston kylän jakokunta: 166/196 x 242 260 mk = 205 180 mk
Lisää maksettava korvaus: 205 180 mk - 137 000 mk = 68 180 mk

Suojoen kylän jakokunta: 30/196 x 242 260 mk = 37 080 mk
Lisää maksettava korvaus: 37 080 mk - 25 000 mk = 12 080 mk

Huhdinojan-Satokoskenojan pääomitetut korvaukset ovat seuraavat:

Huhdinoja 9 300 mk
Satokoskenojan yläosa 11 160 mk
Satokoskenojan keskiosa 3 720 mk
Yhteensä 24 180 mk

Vesioikeuden 22.2.1983 antamassa päätöksessä nro 22/1982 D Huhdinojan ja Satokoskenojan korvaukset olivat Kiikalan, Komisuon, Lautelan ja Kaskiston kylien jakokunnille yhteensä 20 000 mk. Salon kaupunki maksoi vesioikeuden päätöksen mukaiset korvaukset korkoineen 12.2.1991. Huhdinojan ja Satokoskenojan osalta vahingonarviossa on päädytty nyt samantasoisiin korvauksiin, eikä lisäkorvauksia esitetä tältä osin maksettavaksi.

Vedenotosta johtuvat kalataloudelliset korvaukset (lukuun ottamatta Huhdinojaa ja Satokoskenojaa) ovat seuraavat:

Vesialue
Myllyoja
Pituus tai pinta-ala 1 690 m
Korvaus mk 17 520
Aikaisemmin maksettu mk -
Lisää maksettava mk 17 520

Vesialue
Iso-Herakas ja Tytyjärvi
Pituus tai pinta-ala 11,46 ha
Korvaus mk 15 586
Aikaisemmin maksettu mk -
Lisää maksettava mk 15 586

Vesialue
Halkjärvi
Pituus tai pinta-ala 196 ha
Korvaus mk 242 260
Aikaisemmin maksettu mk 162 000
Lisää maksettava mk 80 260

Vesialue
Isojoen yläosa
Pituus tai pinta-ala 2 000 m
Korvaus mk 3 480
Aikaisemmin maksettu mk -
Lisää maksettava mk 3 480

Vesialue
Iso-Pitkusta
Pituus tai pinta-ala 24 ha
Korvaus mk 26 590
Aikaisemmin maksettu mk -
Lisää maksettava mk 26 590

Vesialue
Vähä-Pitkusta
Pituus tai pinta-ala 12 ha
Korvaus mk 13 300
Aikaisemmin maksettu mk -
Lisää maksettava mk 13 300

Järvien kalataloudellinen tuottoarvo on välillä 1 000 - 6 000 mk/ha. Rapujen esiintyminen lisää tätä arvoa. Halkjärven tuottoarvo on 6 180 mk/ha (rapu mukana).

Alueen pikkujärvissä tai lammissa on vain vähän kalaa tai niissä ei ole kalaa lainkaan. Lampia voidaan kuitenkin käyttää esimerkiksi retkikohteina ja uimiseen, ja niillä on tietty arvo tiloja myytäessä. Katselmustoimituksessa Kaskistonnummen Kalattoman ja Ison Mulkkulammin, jotka ovat kohtalaisen suuria, vesialueen arvoksi on arvioitu 4 000 mk/ha ja Herakkaan Kalaton-lammen, Immenjärven ja Pienen Mulkkulammin vesialueen arvoksi 3 000 mk/ha. Vedenoton aiheuttaman arvon alentumaksi on arvioitu Kaskistonnummen Kalattoman ja Herakkaan Kalattoman osalta 20 % ja muiden lampien osalta 15 %.

Rantavahingoista katselmuskirjassa on todettu, että Halkjärveen virtaavien pohjavesimäärien väheneminen ja vedenpinnan aleneminen noin 2 cm:llä aiheuttavat rantatonttien virkistyskäytön vaikeutumista. Halkjärven rantaan ulottuvat tilat ja rannan läheisyydessä olevat rakennukset on inventoitu syksyn 1997 aikana. Vahingonarviossa rantakiinteistön pinta-alasta on otettu huomioon enintään 5 000 m ² . Tämän pinta-alan ylittävän osan ei katsota kärsivän haittaa. Neliöhintana on käytetty rantatonttien arvon määrittelyssä 45 mk/m ² . Vesiympäristöstä johtuvaksi virkistysarvo- osuudeksi on arvioitu 60 % tontin kokonaisarvosta.

Rantatonttien soveltuvuutta virkistyskäyttöön kuvataan kuudella eri kertoimella. Halkjärven ympärillä hyvyyskertoimien tulon keskiarvoksi muodostuu tiloille 0,513. Virkistyskäyttöä koskevaksi vahinkoasteeksi on arvioitu Halkjärven rantatonteille 10 %. Virkistyskäytön vaikeutumisesta johtuva rantatontin korvaus on laskettu seuraavasti:

Korvaus = hyvyyskerroin/keskimääräinen hyvyyskerroin x 0,6 x 45 mk/m ² x A x 0,10, jossa A = tontin pinta-ala (enintään 5 000 m² asti) ja 0,10 = vahinkoaste.

Korvaukset on rajattu vaihtelemaan välillä keskiarvo ±35 %.

Rantavahingoista on esitetty korvauksia Halkjärven, Herakkaanlähteen, Myllyojan alaosan ja Ison Mulkkulammin rannalla sijaitseville kiinteistöille. Korvaukset rantatonttien virkistyskäytön vaikeutumisesta ovat yhteensä 439 076 mk.

Kaskistonnummen ja Herakkaan Kalaton-lampien, Immenjärven sekä Pienen Mulkkulammin rannoilla ei ole lomarakennuksia.

1.4.2.6 Toimitusmiesten esitys

Katselmuskirjassa toimitusmiehet ovat esittäneet, että hakijoille myönnetään lupa rakentaa Herakkaanlähteen, Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamot suunnitelman mukaisiin paikkoihin niitä varten vuokratuille alueille ja ottaa vettä Herakkaanlähteen ottamosta enintään 2 000 m ³ /d, Kalattomannotkon ottamosta enintään 2 200 m ³ /d ja Kaskistonnummen ottamosta enintään 1 700 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Toimitusmiehet ovat esittäneet katselmuskirjassa lähemmin ilmenevät lupaehdot.

Vedenotosta aiheutuvasta vahingosta on esitetty maksettavaksi kalataloudellisia korvauksia Myllyojan, Iso-Herakkaan ja Tytyjärven, Halkjärven, Isojoen yläosan, Iso-Pitkustan ja Vähä-Pitkustan vesialueiden omistajille. Lisäksi alueen pikkujärvistä tai lammista Kaskistonnummen Kalaton-lammelle, Herakkaan Kalaton-lammelle, Isolle Mulkkulammille, Pienelle Mulkkulammille ja Immenjärvelle on esitetty vedenotosta johtuvia vesialueen arvonalenemakorvauksia.

Rantatonttien virkistyskäytön vaikeutumisesta on esitetty korvauksia Halkjärven, Myllypuron, Herakkaanlähteen ja Ison Mulkkulammin rantakiinteistöjen omistajille.

1.4.3 Muistutukset ja vaatimukset sikäli kuin nyt on kysymys

1.4.3.1 Lounais-Suomen ympäristökeskus on todennut sen tavoitteena olevan hyvälaatuisen pohjaveden käytön lisääminen yhdyskuntien vedenhankinnassa. Salon, Halikon ja Perttelin käytössä on nykytilanteessa useita pohjavedenottamoita, joista suurimmassa osassa veden laatu on kuitenkin heikko. Vesi on joillakin ottamoilla hygieenisesti heikkolaatuista, ja myös nitraattipitoisuus on korkeampi kuin talousvedelle asetetut terveydelliset vaatimukset edellyttävät. Lisäksi useilla ottamoilla pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat korkeat, mikä alentaa veden teknis-esteettistä käyttökelpoisuutta. Veden puhdistaminen talousveden laatuvaatimusten edellyttämälle tasolle muodostuu kalliiksi ja käsittelyyn tarvitaan useita kemikaaleja. Luvan myöntäminen parantaa vesihuollon tasoa Salossa, Halikossa ja Perttelissä ja turvaa alueen vesihuollon pitkälle tulevaisuuteen.

Pohjaveden oton vaikutukset alueen luontokohteisiin on ympäristökeskuksen mukaan selvitetty yksityiskohtaisesti ja esitetty toimenpiteitä haittojen estämiseksi. Vedenottoalueella on suojelukohteita, jotka kuuluvat Natura 2000 -esitykseen. Ympäristökeskus on ilmoittanut tulevansa tarvittaessa antamaan asiasta vielä erillisen lausunnon vesioikeudelle ja katsonut, että vesilain mukaiset oikeudelliset edellytykset vedenottoluvan myöntämiseksi ovat olemassa.

1.4.3.2 Someron kaupungin ympäristölautakunta on todennut, että yhteensä käyttökokemuksien mukainen vesimäärä hakijakunnissa on 7 312 m ³ /d. Pyymäen ja Pullassuon vedenottamoilla on lupa yhteensä 4 000 m ³ /d vedenottoon. Näillä ottamoilla olisi merkitystä käytettävissä oleviin vesimääriin. Hakijoilta tulisi vaatia selvitystä siitä, mitä ottamoiden vedenlaatuongelmien poistamiseksi on tehty ja mitä olisi tehtävissä.

Lautakunta on katsonut, että hakijakunnilla ei ole lisävedentarvetta ja että ennustettu vedentarve voi olla yliarvioitu. Kun otetaan huomioon hakijakuntien nykyinen ja tuleva vedentarve, nykyisin otettavissa olevat vesimäärät ja kyseisten kuntien ja niiden lähiympäristön mahdolliset käytettävissä olevat pohjavesivarat, ei ole perusteltua myöntää toimitusmiesten ehdotuksen mukaista 5 900 m ³ /d vedenottomäärää ympäristön kannalta arvokkaalta ja haavoittuvalta harju- ja lähteikköalueelta. Hankkeesta tehdyt ympäristöselvitykset ovat lautakunnan mielestä puutteelliset.

Hyyppärän-Kaskistonnummen harjualue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Someron puolella oleva Kaskistonkorpi kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja Kaskistonkorvesta osa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Tämä Yrttikorven nimellä oleva suoalue on yksi arvokkaimmista luontokohteista Somerolla. Someron-Kiikalan harjuseutukaavassa Kaskistonkorpi, Herakkaanlähteen ympäristö, Hossojanlähde laskupuroineen ja Lamminlähteen ympäristö osittain myös Someron puolelta kuuluvat SL-alueisiin. Kaikki kolme hakemuksen mukaista vedenottopaikkaa sijaitsevat Natura 2000 -ehdotuksessa luonnonsuojelulailla suojeltavilla alueilla. Kaikki harjualueen järvet ja lammet esitetään suojeltaviksi vesilailla. Alueet muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden, joka on otettava huomioon hankkeen hyötyjä ja haittoja vertailtaessa.

Luonnonsuojelullisten haittojen lisäksi vedenottohanke aiheuttaa haittaa myös vesistöjen laadulle ja yleiselle virkistyskäytölle. Todelliset vahingot eivät ole rahassa mitattavissa. Vedenoton vaikutukset Halkjärven tilaan ovat todennäköisesti kohtalokkaat. Myös ainakin Iso- ja Vähä-Pitkusta ja mahdollisesti myös Iso-Valkee ovat vaaravyöhykkeessä. Odotettavissa olevat haitat Kalatonlammelle, Herakkaanlähteelle, Mulkkulammille ja Myllypurolle ovat huomattavat. Veden laadulle ja kalataloudelle vahingot voivat olla huomattavasti arvioitua suuremmat ja laajemmat. Veden johtamista Vähä-Pitkustaan ei tule sallia, sillä ulkopuolisten vesien johtaminen näinkin hyvälaatuisiin, herkkiin ja luonnontilaisiin järviin on erittäin arveluttavaa.

Vanhoja ottamoita koskeva lupa tulisi todeta rauenneeksi jo siksi, että ottamoita ei ole määräaikaan mennessä rakennettu. Koska luvanhakijoiden todellinen lisäveden tarve on varsin pieni ja hankkeesta saatava hyöty kyseenalainen ja hankkeesta johtuvat vahingot ja haitat varsinkin yleiseltä kannalta katsottuna todennäköisesti erittäin suuret, luvan myöntämisedellytykset eivät ympäristölautakunnan mielestä täyty. Tulisi vielä arvioida uudestaan, edellyttääkö hanke ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista menettelyä. Mikäli Salon kaupungille aikaisemmin myönnetty 3 500 m ³ /d suuruinen vedenottolupa katsotaan yhä voimassaolevaksi, vedenottomäärä on kokonaisuudessaan joka tapauksessa niin suuri, että YVA-lain mukainen menettely on tarpeen.

1.4.3.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on vaatinut, että huomattavien ja varsinkin vesistöille haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi vedenoton määrän lisäämisestä jo aikaisemmin hyväksyttyä suuremmaksi on luovuttava. Uutta vedenottolupaa on siirrettävä, kunnes selvitetään korvaavat vaihtoehdot, joita yhdistyksen käsityksen mukaan on ja joiden ympäristölle vahingolliset vaikutukset ovat vähäisemmät.

Perusteluina yhdistys on esittänyt muun muassa, että katselmuskirjassa on epäjohdonmukaisuus tai puutteellisuus. Yhdistys on tulkinnut vedenottomäärän siten, että 5 900 kuutioon sisältyy aikaisemmin vesioikeuden myöntämä 3 500 m ³ /d.

Yhdistyksen mukaan vedenotto vaikuttaa haitallisesti Someron kaupungin alueella oleviin Herakkaanlähteeseen, Iso-Herakasjärveen, Tytyjärveen sekä Iso- ja Vähä-Pitkustaan. Näiden järvien vedenpinta laskee, mistä aiheutuu monia haitallisia vaikutuksia. Tämä vaikuttaa myös Halkjärven vedenkorkeuteen. Järvi on alueen merkittävin kalavesi ja virkistysalue. Myllyojan virtaaman vähentyminen saattaa aiheuttaa joessa olevien rapu- ja kalakantojen tuhoutumisen. Myös Isojoen yläosa, Kalaton-lammet, Mulkkulammit, Huhdinoja ja Satakoskenoja tulevat kärsimään selvistä haitoista. Iso- ja Pikku-Valkee sekä Ätämöt ovat pohjavedenoton vaikutuksen reuna-alueilla. Vedenotto saattaa vaikuttaa näihinkin epäedullisten sääjaksojen vallitessa.

Koska vedenoton haittavaikutukset ovat näin laajat, vedenottoon ei haetussa laajuudessa tulisi ryhtyä. Hakijakuntien vedentarve ei ole kovin kiireellinen. Haittojen vähentämiseksi tulisi ryhtyä harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tulisi selvittää pohjaveden oton mahdollisuudet lähempää hakijakuntia. Yhdistyksen mielestä ei voida myöskään väheksyä Someron kaupungin vesilaitoksen tarjoamia mahdollisuuksia pohjaveden hankkimiseen. Myös pintaveden käyttö hakijoiden vedenlähteenä on varteen otettava vaihtoehto.

Vedenottamot sijaitsevat Natura 2000 -alueella ja Herakkaan pumppaamo on ehdotetulla luonnonsuojelualueella.

1.4.3.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on yhdessä Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry:n, Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys ry:n kanssa vaatinut, että alueelle ei saa myöntää mitään sellaisia pohjavedenottolupia, jotka vaarantavat alueen arvokkaiden luontotyyppien ja harvinaisen eliöstön säilymisen. Alueen runsaiden pohjavesien muodostaman poikkeuksellisen arvokkaan luonnonvaran käyttöratkaisuissa on turvattava tulevien sukupolvien tarpeet ja priorisoitava pitkällä aikatähtäyksellä pohjaveden paikalliset käyttöoikeudet. Lupahakemuksen yhteydessä on suoritettava ympäristövaikutusten arviointimenettely. Mikäli sitä ei toteuteta, yhdistys asiakumppaneineen on vaatinut erinäisten lisäselvitysten tekemistä ja maastotarkastuksen suorittamista asiassa.

1.4.3.5 Halkjärven yhteisalueen RN:o 876:1 osakaskunta on vastustanut luvan myöntämistä Herakkaanlähteen ja Kalattomannotkon alueille. Hakijat eivät ole esittäneet selvitystä Salon kaupungin ja Halikon kunnan vedenottamoiden veden heikosta laadusta ja siitä, kuinka kalliiksi puhdistustoimenpiteet tulisivat. Salon kaupungille vesiylioikeuden päätöksellä myönnetyn luvan mukaisia pohjavedenottamoita ei ole otettu käyttöön, joten todellista vedentarvettakaan ei ole ollut.

Halkjärvi on jo nyt melko kriittisessä tilassa. Mahdollisen pohjavedenottoluvan ehtoihin on tämän vuoksi sisällytettävä Halkjärven veden hapettamisvelvoite. Kalojen ja rapujen osalta tulisi tehdä useampien vuosien empiirinen seuranta vahinkojen selvittämiseksi. Herakkaan ottamon mahdollista perustamista tulisi lykätä, kunnes tutkimustulokset on saatu. Selvitykset vedenoton vaikutuksista ovat olleet muutenkin puutteellisia ja perustuneet varsin lyhytaikaisen koepumppausajan perusteella saatuun vertailuaineistoon.

Haittojen minimoimiseksi vedenotto olisi mitoitettava sellaiseksi, että vesistön vedenpinta ei laske. Tämä edellyttää veden ottamisen huomattavaa pienentämistä toimitusmiesten ehdottamasta tai sitä, että vedenotto keskitetään muualle kuin Herakkaanlähteen tai Kalattomannotkon alueille. Vaihtoehtona näille voisi olla Kultalähteen lounaispuolinen alue.

Toimitusmiesten esittämä vedenottomäärä 5 900 m³/d on selvästi ylimitoitettu hakijakuntien vedentarpeeseen nähden. Lähtökohtana hakijakuntien vedenkäyttösuunnitelmille osakaskunta on pitänyt, että hakijat tehostaisivat omien alueittensa pohjaveden käyttöä. Salon kaupunki ja muut hakijakunnat pyrkivät hyödyntämään toisen kunnan alueella olevia luonnonvaroja siirtäen samalla toiminnan mahdolliset haitat pois omalta alueeltaan toisen kunnan alueelle.

1.5 Hakijoiden selitys tehtyjen muistutusten johdosta sikäli kuin nyt on kysymys

Salon kaupunki, Halikon kunta ja Perttelin kunta ovat lausuneet, että ne ovat rakennuttaneet Immenjärven, Herakas I:n ja Herakas II:n pohjavedenottamot vuonna 1992. Kaivojen veden laatu ei täysin vastannut aikaisempien tutkimusten aikana todettua veden laatua. Lisäkaivojen rakentamiseen ei siinä vaiheessa kuitenkaan ryhdytty. Hakijat ovat kuitenkin määräajassa täyttäneet velvoitteensa rakentaa kymmenen vuoden määräajassa vedenottoon tarvittavat siiviläputkikaivot kaikille vesioikeuden päätöksessä 22.2.1983 mainituille pohjavedenottamoille. Nyt kysymyksessä olevan hankkeen ympäristövaikutuksia on selvitetty poikkeuksellisen laajalti ja monimuotoisella tavalla. Toimitusmiehet ja heidän apunaan olleet asiantuntijat ovat ottaneet riittävästi huomioon ympäristöön mahdollisesti kohdistuvia haittoja.

Hakijoilla ei ole korvaavia vedenottovaihtoehtoja, vaan kaikki Salon läheisyydessä olevat pohjavedenottoalueet ovat jo käytössä. Kiikalan- Someron harjualue on yksi Lounais-Suomen parhaista ja antoisimmista pohjavedenmuodostumisalueista. Asiantuntijalausuntojen mukaan alueella muodostuu pohjavettä noin 23 500 m ³ /d. Vedenoton vaikutukset myönnettävillä vedenottomäärillä ovat vähäiset ja rajoittuvat suppealle alueelle. Hakijoilla on tarve saada lisävettä. Yksistään Salon kaupungin väkiluku on kasvanut vuoden 1992 21 958 asukkaasta 23 500 asukkaaseen vuoden 1997 loppuun mennessä. Tämän lisäksi paikallinen teollisuus on kasvanut voimakkaasti. Salon kaupungilla on kaikkiaan kymmenen vedenottamoa, joista kolme on jouduttu sulkemaan liian korkean rauta-, mangaani- ja fluoridipitoisuuden takia. Koko kapasiteetti on jatkuvasti käytössä. Pohjaveden ottaminen Kiikalan-Someron harjualueelta eli Kaskistonnummen, Kalattomannotkon ja Herakkaanlähteen ottamoilta tulee maksamaan 25-28 miljoonaa markkaa ja on taloudellisesti juuri mahdollinen toteuttaa. Runkolinjan vetäminen Someron vesilaitoksen ottamoille ja mahdollisesti olemassa olevien ottamoiden laajentaminen maksaisi varovastikin arvioiden yli 10 miljoonaa markkaa lisää, eikä Someron vesilaitoksella ole vedenottolupaa esimerkiksi myydä 7 000 m ³ /d hakijakuntien käyttöön.

1.6 Toimitusinsinöörin lausunto sikäli kuin nyt on kysymys

Pohjaveden johtamiseen Vähä-Pitkustan eteläosaan ehdotetaan myönnettäväksi oikeus silloin, kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N ₆₀ +93,20 m alapuolella. Tämä vesi on Kaskistonnummen-Herakkaan alueen pohjavettä, joten se laadultaan vastaa sitä vettä, jota muutenkin suotautuu näihin järviin. Vähä- ja Iso-Pitkustaan on aina purkautunut vettä pohjan läpi vedenpinnan alapuolella. Lupaehdossa 3) esitetty enimmäismäärä on 400 m ³ /d eli 4,63 l/s. Sateesta muodostuu pohjavesiä näillä kangasmailla keskimäärin 945 m ³ /d/km ² . Toimitusmiesten käsitys on, että toimenpiteestä saatavat hyödyt ovat suuremmat kuin siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat. Asia varmistuu käytännössä tulevissa tarkkailututkimuksissa. Vedenottoa ja haittaa ehkäiseviä toimenpiteitä valvoo Lounais-Suomen ympäristökeskus. Veden johtamista Vähä-Pitkustaan voidaan säädellä määrän 400 m ³ /d alapuolella, tai se voidaan lopettaa, jos se on aiheellista. Vesi on johdettava kohtaan, jossa pohja on tasolla N ₆₀ +91,40 m (=MW -1,87 m) tai alempana. Koska vedenjohtamiskohtaa ei ole syytä sijoittaa järven syvälle alueelle, voidaan lupaehdossa 3) määrätä, että sen on sijaittava alueella, jossa pohja on tasojen N ₆₀ +90,90 m ja +91,40 m välillä.

Pitkustoihin suotautuu nykyisin pohjavettä keskimäärin 800 m³/d. Näiden järvien vesipinta-alat ovat yhteensä 360 000 m ² . Järviin sattuvan sadannan ja järvihaihdunnan erotus on tällä alueella noin 200 mm/a (sadanta nykyään 770 mm/a, järvihaihdunta 570 mm/a). Iso- ja Vähä- Pitkustasta suotautuu vettä pois keskimäärin 1 000 m ³ /d.

Lupaehtoesityksen mukaisella vedenotolla saatava vesimäärä on toimitusmiesten arvion mukaan välillä 5 200-5 500 m ³ /d, mikä merkitsee 24 prosentin alennusta hakemukseen verrattuna. Halkjärven vedenpinnan alenema noin 2 cm:llä voidaan haluttaessa estää korottamalla vastaavalla määrällä järven luusuassa olevan puisen pohjapadon reunaa. Se on toimenpide, joka ei edes vaadi vesioikeuden lupaa, koska pinnankorkeusvaihtelu pidetään ennallaan. Halkjärven vedenpintaa on laskettu 1930- luvulla noin yhden metrin verran.

Someron kaupungin nykyisistä pohjavedenottamoista ei saada tarvittavaa vesimäärää Salon seudulle. Vedentarve edellyttää uusien pohjavedenottamoiden rakentamista alueelle, jolta voidaan johtaa kohtalaisia vesimääriä. Vedensaantimahdollisuuksia koskeva perusselvitys, jossa viranomainen ja kunnat olivat mukana, oli Salon seudun vedenhankinnan yleissuunnitelma. Salon seudun vedenottohanke on 1990-luvun alkuvuosina muokattu nykyisen hakemuksen mukaiseksi. On täysin selvää, että vanhat luvat tältä alueelta eivät enää ole voimassa, kun tästä hakemuksesta annettu päätös saavuttaa lainvoiman.

On mahdollista, että Someron Vesihuolto Oy:n ottamoista voidaan ottaa pohjavettä noin 4 000 m ³ /d. Someron vedentarve voi tulevaisuudessa olla 2 500 m ³ /d tai vähän ylikin, joten muille annettavaksi jää noin 1 300 m ³ /d. Äyräsnummen alue (deltamuodostuma) purkaa pohjavedet pääasiassa Jakkulan lähteestä Oinasjärveen, josta ne valuvat Pitkiönjokea etelään (Karjaanjoen vesistöaluetta). Jakkulan lähteestä purkautuu pohjavettä noin 5 000 m ³ /d. Someron Vesihuolto Oy ottaa tästä pienen vesimäärän, muutaman kymmenen kuutiometriä päivässä, ja jakaa sen lähiasutukselle. Voitaisiin ajatella, että Salon seutu saisi Äyräsnummen alueelta (Jakkulan lähteen lähistöltä) pohjavettä noin 3 000-3 500 m ³ /d, jos lupaa siihen haettaisiin. Yhteensä Salon seutu voisi saada Someron ottamoista ja Äyräsnummen alueelta noin 4 600 m ³ /d. Näiden vesien saaminen Herakkaan alueelta Pertteliin johtavan syöttövesijohdon päähän maksaisi Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn kustannuslaskelman mukaan nykyhintatasossa 9-10 miljoonaa markkaa. Suunnitelman ja hakemuksen tekeminen sekä lupakäsittely vaatisivat aikaa todennäköisesti 7-10 vuotta.

Halkjärven vedenpinnan lasku olisi lupaehtoesityksen mukaisella vedenotolla noin 2 cm. Halkjärveen virtaavan pohjaveden määrä pienenee noin 2 500 m ³ /d (Myllyojasta ja Murrosjoesta yhteensä 1 800 m ³ /d ja järven lounaispäässä 700 m ³ /d). Järven tulovirtaaman pieneneminen olisi järveen tuleviin pohjavesimääriin verrattuna keskimäärin 25 prosenttia ja koko keskitulovirtaamasta noin 10 prosenttia. Järven lähtövirtaama on pienimmillään yleensä noin 6 000 m ³ (tulovirtaama tällöin lähes yksinomaan pohjavesiä), ja tämä pienenee lupaehtoesityksen mukaisilla vedenottomäärillä noin 40 prosenttia. Halkjärven minimivedenkorkeuden määrää luusuassa oleva puinen kynnyspato. Kynnyspatoa voidaan nostaa muutamalla senttimetrillä.

2. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 27.10.2000 nro 60/2000/4

Länsi-Suomen vesioikeuden sijaan tullut Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on asiasta äänestettyään hylännyt Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien yhteisen hakemuksen saada ottaa pohjavettä Someron kaupungissa olevilta Herakkaan ja Kaskistonnummen sekä Kiikalan kunnassa olevalta Kalattomannotkon pohjavesialueilta, koska käytettävissä olleen tiedon perusteella hankkeella oli merkittäviä haitallisia vaikutuksia niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi alue on otettu Natura 2000 -verkostoon, eikä hankkeesta saatava hyöty ollut siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

3. Vaasan hallinto-oikeuden päätös 29.5.2001 nro 01/0040/4

Vaasan hallinto-oikeus on Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien valitusten johdosta hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevin äänestysmenettelyä koskevin perustein poistanut ympäristölupaviraston päätöksen ja palauttanut asian ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Aiotut vedenotot sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon sisällytetyllä alueella. Tämän vuoksi asiassa oli ennen sen ratkaisemista toimitettava luonnonsuojelulaissa säädetty arviointi- ja lausuntomenettely siitä, heikentääkö hanke ja millä tavoin alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Selvityksen esittäminen ja asian ratkaiseminen hakemuksesta tehtyjen muistutusten määrä huomioon ottaen kävi soveliaimmin päinsä ympäristölupavirastossa. Tämän vuoksi hakemus oli sitä miltään osin hallinto-oikeudessa ratkaisematta palautettava ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ympäristölupaviraston tuli ennen asian ratkaisemista varata hakijoille tilaisuus antaa selvitys hankkeen vaikutuksista Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn Hyyppärän harjualueen (kohde FI0200010) luonnonarvoihin sekä hankkia selvityksestä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto ja muut tarpeelliseksi katsomansa selvitykset. Ympäristölupaviraston tuli tarvittaessa varata hakijoille tilaisuus hakea valtioneuvostolta luonnonsuojelulain 66 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa, ellei virasto itse saata hakemusta valtioneuvoston käsiteltäväksi.

Asia tuli käsitellä ja ratkaista soveltaen 1.3.2000 voimaan tullutta ympäristönsuojelulainsäädäntöä.

Päätökseen liitetyn muutoksenhakua koskevan lausuman mukaan päätökseen ei hallintolainkäyttölain 5 §:n mukaan saanut hakea muutosta valittamalla.

4. Nyt puheena olevan asian käsittely Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa

4.1 Hakemuksen täydennys

Ympäristölupavirasto on 25.6.2001 määrännyt, että hallinto-oikeuden päätöksessä 29.5.2001 edellytetyt lisäselvitykset tuli toimittaa lupavirastolle 28.12. 2001 mennessä.

Hakijat ovat toimittaneet 20.12.2001 ympäristölupavirastolle Biota BD Oy:n laatiman selvityksen nro 10/2001 pohjavedenoton vaikutuksista Hyyppärän Natura 2000 -alueen luonnonarvoihin. Lisäksi hakijat ovat pyytäneet ympäristölupavirastoa ratkaisemaan asian Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamoiden osalta lopullisesti vesilain 16 luvun 24 §:n 1 momentin nojalla ja määräämään asian edelleen selvitettäväksi Herakkaanlähteen ottamon osalta vesilain 16 luvun 8 §:n mukaisesti.

4.2 Arvio pohjaveden oton vaikutuksista

Biota BD Oy:n selvityksessä on vedenoton vaikutuksia Hyyppärän Natura 2000 -alueen luontotyyppeihin tarkasteltu neljän eri vaihtoehdon mukaisesti Suunnittelukeskus Oy:n vuonna 2000 tekemien vaikutusaluekarttojen pohjalta. Kartat perustuvat koepumppausten mittaustuloksiin ja niistä tehtyihin mallinnoksiin. Vaikutusten tarkastelua on laajennettu varsinaisen vaikutusalueen ulkopuolelle, mikäli asiantuntijat (Esko Mälkki ja Hannu Salo) ovat omissa lausunnoissaan maininneet vedenoton mahdollisesti vaikuttavan pohjaveden virtaamien muutosten kautta kyseessä oleviin kohteisiin. Tällaisia kohteita ovat Iso-Pitkusta, Vähä-Pitkusta, Yrttikorpi, Hossoja, Iso-Herakas ja Tytyjärvi.

Vedenoton vaikutuksia on tarkasteltu erikseen haetuilla määrillä ja toimitusmiesten esittämillä ottomäärillä. Lisäksi vaikutuksia on arvioitu erikseen tilanteessa, jossa pohjavettä otettaisiin kaikista kolmesta ottamosta (Herakkaanlähde, Kalattomannotko ja Kaskistonnummi) ja tilanteessa, jossa pohjavettä otettaisiin vain Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoista.

Selvityksen mukaan haetuilla määrillä sekä pohjoiselta vaikutusalueelta (Herakkaanlähde) että eteläiseltä vaikutusalueelta (Kalattomannotko ja Kaskistonnummi) tapahtuvalla vedenotolla olisi suurimmat vaikutukset luontotyyppeihin "Kirkasvetiset järvet", "Lähteet ja lähdesuot" ja "Puustoiset suot".

Erittäin vähäisiä vaikutuksia, joilla ei tulisi juurikaan olemaan merkitystä koko Natura-alueella esiintyvän luontotyypin huomioon ottaen, tulisi olemaan luontotyyppeihin "Harjumetsät" (vaikka luontotyyppiä esiintyykin runsaasti vaikutusalueella, eivät alueella olevat harjumetsät ole riippuvaisia pohjaveden pinnan tasosta), "Humuspitoiset järvet ja lammet", "Pikkujoet ja purot" ja "Vaihettumissuot ja rantasuot". Selvityksessä on todettu, että vaikka vaikutukset eivät välttämättä yksittäisen luontotyypin osalta ole tarkasti ennustettavissa ja vaikka ne eivät toteutuisi kokonaisuudessaan, on otettava huomioon hankkeen kokonaisvaikutus kaikkiin luontotyyppeihin. Kun ensisijaisesti suojeltavasta luontotyypistä (puustoiset suot) 17 % on muutoksen uhan alla ja muista luontotyypeistä kirkasvetisiä järviä on muutoksen uhan alla yli puolet ja lähteitä ja lähdesoita 10 %, on perusteltua arvioida hankkeen mahdollisia vaikutuksia koko Natura-alueen suojeluperusteisiin. Koska selvä, tunnistettu riski muutoksiin on olemassa yhdellä ensisijaisesti suojeltavalla luontotyypillä ja kahdella muulla, täytyy hankkeesta aiheutuvia muutoksia pitää koko Natura-alueen suhteen merkittävinä. Toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä tilanne on sama, tällöin puustoisia soita on muutoksen uhan alla 13 % ja lähdesoita 7 %.

Vedenotolla eteläiseltä alueelta tulee olemaan jonkinasteisia vaikutuksia luontotyyppeihin "Kirkasvetiset järvet", "Lähteet ja lähdesuot" ja "Puustoiset suot". Vaikutukset kirkasvetisiin järviin kohdistuvat todennäköisesti ominaispiirteitä muuttavalla tavalla viiteen prosenttiin luontotyypistä, mikä koko Natura-alueella olevan luontotyypin huomioon ottaen on kohtalaisen vähäinen määrä. Lisäksi pohjaveden purkautumisen väheneminen Pitkustoihin voi hieman lisätä luontotyyppiin kohdistuvia vaikutuksia.

Vaikutukset lähteisiin rajoittuvat yhteen luontotyypin kohteeseen. Vaikutuksen voimakkuutta on vaikea ennustaa, sillä vain kohteen itäreuna on alueella, jossa pohjaveden pinta tulee laskemaan. Jonkinasteista kuivumista tulee kuitenkin todennäköisesti tapahtumaan. Koko Natura-alueella olevan luontotyypin huomioon ottaen vaikutukset tulevat olemaan melko vähäiset, sillä edustavimmat lähdesuot ovat vedenoton vaikutusalueen ulkopuolella. Vedenotolla voi lisäksi olla välillisiä vaikutuksia erittäin edustavaan Yrttikorpeen.

Vaikka puustoiset suot ovat ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, eivät vedenoton vaikutukset koko Natura-alueen puustoisiin soihin ole kovinkaan merkittävät. Vain kaksi prosenttia luontotyypistä tulee jonkinasteisesti muuttumaan vedenoton seurauksena. Kalattomannotkon pohjalla oleva suolaikku tulee muuttumaan voimakkaammin ja nopeammin kuin muualla vaikutusalueella olevat luontotyypin edustajat suuremman pohjaveden pinnan laskun seurauksena.

Selvityksessä on katsottu, että muutoksen uhan alla tässä vedenottovaihtoehdossa on viisi luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä. Suurin niistä, harjumetsät, ei tule kärsimään merkittävästi vedenotosta. Muiden luontotyyppien osuus vaikutusalueella täytyy katsoa niin pieneksi, että suotuisan suojelun taso tulee säilymään jokaisella luontotyypillä luonnonsuojelulain 5 §:n tarkoittamalla tavalla. Tästä johtuen ei voida perustellusti esittää, että tällä vedenottohankkeen toteuttamistavalla olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia Hyyppärän Natura 2000 -alueeseen. Sama lopputulos on sekä haetulla että toimitusmiesten esittämällä vedenottomäärällä.

Tutkittaessa vedenoton vaikutuksia luontodirektiivin liitteen II lajeihin on selvityksessä todettu, että Hyyppärän Natura 2000 -alueelta lajeista on tavattu korpihohtosammalta ( Herzogiella turfacea ) kahdesta paikasta: Varesjoen laaksosta joen yläjuoksulta Huhdinojan rannasta ja Salakkajärveltä Karateen laskevan puron varrelta. Vedenoton millään selvityksessä tarkastellulla määrällä ei voida katsoa vaarantavan korpihohtosammalen nykyisten esiintymien luonnonsuojelulain tarkoittamaa suotuisan suojelun tasoa, ja siksi hankkeen ei voida katsoa aiheuttavan merkittävää haittaa korpihohtosammaleelle.

Alueelta on myös ilmoitettu löydetyksi kaksi nilviäislajia, jotka kuuluvat luontodirektiivin liitteen II lajistoon: kalkkisiemenkotilo ( Vertigo genesii ) ja lettosiemenkotilo ( Vertigo geyeri ). Lettosiemenkotilon määritys on jälkikäteen varmistettu vääräksi, joten se ei olemassa olevien tietojen mukaan sisälly alueen lajistoon. Virhe tullaan korjaamaan myöhemmin virallisiin uhanalaisluetteloihin. Niiltä alueilta, joille pohjavedenottohankkeen on todettu Mälkin ja Salon tutkimuksien mukaan vaikuttavan suoraan pohjavedenpintaa alentavasti, ei kalkkisiemenkotiloa ole nykytietojen perusteella tavattu. Ainoa varma olemassa oleva tieto on, että kalkkisiemenkotiloa on löydetty Varesjoen alueelta yksi yksilö vuonna 1994. Varesjoen alue ei sisälly vedenottohankkeen vaikutusalueisiin. Vedenottamoiden rakennelmien vaikutuksista on todettu Herakkaanlähteen osalta, että ottamo sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä kasvistollisesti arvokkaasta Herakkaanlähteen suoalueesta, joka kuuluu Etelä-Suomessa harvinaiseen Natura-luontotyyppiin "Lähteet ja lähdesuot". Koska lähteiset alueet ovat herkkiä pohjaveden vaihteluille, vedenottamon aiheuttamat vedenpinnan muutokset tulevat todennäköisesti vaikuttamaan lähteisen suoalueen kasvillisuuteen. Kaskistonnummen ottamo sijaitsee karussa harjumetsässä. Muutaman kymmenen metrin päässä vedenottamosta on ohutturpeinen, saravaltainen suopainanne, jonka kasvillisuudessa ei esiinny harvinaista lajistoa. Vedenottamon aiheuttamat vedenpinnan muutokset tulevat todennäköisesti herkimmin vaikuttamaan suopainanteen kasvillisuuteen. Kalattomannotkon ottamo sijaitsee Kalattomannotkon länsireunalla harjumetsässä, jonka puusto on hiljattain hakattu. Vedenottamon itäpuolella on notkon pohjalla suopainanteita, jotka ovat Natura-luontotyyppiä "Puustoiset suot". Vedenottamon mahdolliset vedenpinnan muutokset tulevat todennäköisesti ensimmäisenä näkyviin suoalueen kasvillisuusmuutoksina.

Johtolinjat tullaan vetämään pääasiassa tienviertä pitkin. Ongelmia aiheuttaa alueellisesti uhanalainen idänkeulankärki ( Oxytropis campestris ), joka aikaisempien selvitysten mukaan kasvaa Kaskistonnummella tien sorapenkereellä. Mikäli hanke toteutetaan putkiston sekä Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamoille vievien teiden osalta suunnitelmien mukaisesti, tulee idänkeulankärjen esiintymän tarkka sijainti ja nykytilanne selvittää, jotta putken ja teiden rakennustyöt voidaan toteuttaa niin, etteivät ne tuhoa esiintymää.

Hyyppärän ylävesisäiliön alue on karua harjumetsää, jossa kasvaa nuorta kasvatusmännikköä. Alueella on joitakin suurehkoja kiviä. Alueen kasvillisuudessa ei esiinny harvinaisia lajeja tai luontotyyppejä.

Johtopäätöksenä luontoselvityksessä on katsottu, että vedenottohankkeen toteuttaminen yhtäaikaisesti eteläisellä ja pohjoisella alueella tulisi muuttamaan tai altistamaan muutokselle niin suuren osan Hyyppärän Natura 2000 -alueen luonnonarvoista, että tällaisen hankkeen vaikutuksia täytyy pitää merkittävinä. Tarkat muutokset ovat vaikeasti ennustettavia, ja niiden tapahtuminen saattaa viedä aikaa. Tästä huolimatta tarkasteltaessa vedenottoa yhtäaikaisesti eteläisiltä ja pohjoisilta alueilta (haetuilla tai toimitusmiesten esittämillä määrillä) kokonaisuutena kaikkien Hyyppärän Natura-alueen luonnonarvojen kannalta voidaan kokonaisvaikutuksia pitää sellaisina, että ne voivat vaarantaa luonnonsuojelulain 5 §:ssä kuvatun suotuisan suojelun tason Hyyppärän Natura-alueella, ja niitä on siksi pidettävä lain 66 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävinä.

Tarkasteltaessa vedenottohanketta ainoastaan eteläisen vaikutusalueen suhteen (haetuilla tai toimitusmiesten esittämillä määrillä) ei vedenottohankkeen vaikutuksia voida pitää selvityksessä esitetyn materiaalin perusteella sellaisina, että ne vaarantaisivat oleellisesti luonnonsuojelulaissa määritellyn suotuisan suojelun tason. On ilmeistä, että vedenottohankkeella tulee olemaan paikallisia haitallisia vaikutuksia Hyyppärän Natura-alueella. Kuitenkin tarkasteltaessa vaikutuksia ainoastaan eteläisellä vaikutusalueella ei näitä vaikutuksia voida pitää merkittävinä.

4.3 Hakemuksen osittainen peruutus

Hakijat ovat 26.2.2002 peruuttaneet hakemuksensa Herakkaanlähteen vedenottamon osalta.

4.4 Tilaisuuden varaaminen selityksen antamiseen luontoselvityksen johdosta

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on varannut tilaisuuden selityksen antamiseen luontoselvityksen johdosta Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille, Someron kaupungille, Kiikalan kunnalle ja Varsinais- Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle.

4.5 Luontoselvityksen johdosta annetut lausunnot sikäli kuin nyt on kysymys

4.5.1 Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt, että Biota BD Oy:n luontoselvitys perustuu kattavaan maastotyöhön, jossa luontotyypit on sijoitettu koko Natura-alueen kattavalle kartalle. Selvitys on huomattava parannus aikaisempiin hakemusasiakirjoihin. Selvitys on kuitenkin käyttökelpoinen vain niillä ottomäärillä, joihin se perustuu. Mikäli haettava vesimäärä (m³/d) tai vaikutusalue suurenee tai jos vaikutusalue suuntautuu toisaalle, tulee arvio tehdä uudelleen.

Jos vedenottohanketta viedään eteenpäin hakemalla lupia osa-alue kerrallaan, tulee Natura-vaikutusarvio tehdä kuitenkin koko kokonaisuudesta kerralla. Tällöin myös vanhat luvat ja/tai aikaisemmat lupahakemukset tulee aktivoida yhdessä uusien hakemusten kanssa yhteisvaikutuksen selvittämiseksi, kuten Euroopan unionin komission tulkintaohjeessa luontodirektiivin 6 artiklan soveltamisesta edellytetään. Salon kaupungille aikaisemmin Hyyppäränharjulle myönnetty vedenottolupa tulee katsoa rauenneeksi uuden lupapäätöksen yhteydessä. Muussa tapauksessa Natura-vaikutusarvio on tehtävä uudelleen.

Paras lähtökohta vedenottoon olisi ollut se, että olisi haettu lähtökohtaisesti tietyt pohjavesialueet ja ottopaikat ja otettavaa kuutiomäärää säätämällä merkittävät luontokohteet (lähteiköt ja tietyt järvet) olisivat jääneet kokonaan vaikutusten ulkopuolelle. Tällä useamman hajautetun pienen ottamon vaihtoehdolla olisi voitu saada ehkä jo haettua määrääkin suurempi vesimäärä verkostoon ilman ristiriitaa luontoarvojen kanssa.

Herakkaanlähteen ottamon vaikutukset aiheuttaisivat luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamaa merkittävää haittaa luontotyypeille sekä haetuilla että katselmusmiesten esittämillä vähäisemmillä ottomäärillä. Kuten Biota BD Oy:n selvityksestä käy ilmi, alueen luontoarvot ovat jopa kansainvälisesti merkittäviä ja korvaamattomia. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Herakkaanlähteen ottamoon ei nyt eikä tulevaisuudessa voida myöntää lupaa. Hakija onkin 26.2.2002 peruuttanut hakemuksen Herakkaan lähteen osalta.

Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamoiden vaikutusalueiden luontoarvot ovat kansainvälisestikin tarkastellen hyvin tärkeitä. Vedenoton kielteiset vaikutukset kohdistuisivat sekä haetuilla että katselmusmiesten esittämillä määrillä erityisesti Kalaton-, Iso-Pitkusta- ja Vähä-Pitkusta -järviin (luontotyyppiä Karut kirkasvetiset järvet) sekä Lamminlähteeseen, Pillistönsuon reunan lähteikköön ja Yrttikorpeen (luontotyyppiä Lähteet ja lähdesuot). Myös arvokas ja suojeltu Kultalähteen alue sijaitsee lähettyvillä.

Luontotyypin Lähteet ja lähdesuot yhteispinta-ala Hyyppärän harjualueen Natura-kohteella on kuudenneksi suurin kaikista Lounais-Suomen, Uudenmaan, Hämeen ja Pirkanmaan ympäristökeskusten alueen lähteikköjä sisältävistä Natura-kohteista. Biologisilta arvoiltaan Hyyppärän lähteiköt ovat Etelä-Suomen Natura-verkoston parhaimpia.

Lupaharkinnassa on syytä huomata, että näissä laajoissa lähteiköissä esiintyy useiden harvinaisten ja uhanalaisten kasvilajien (muun muassa hetesara, röyhysara, lettosara, letto- ja hoikkavilla, väinönputki) ja poikkeuksellisen edustavan luontotyypin lisäksi runsaasti lähteistä riippuvaisia uhanalaisia selkärangatonlajeja. Selkärangattomat lähde-eläimet nostavat osaltaan lähteikköjen merkityksen kansainväliselle tasolle.

Iso- ja Vähä-Pitkusta -järvet sekä Kalaton edustavat luontotyyppiä Karut ja kirkasvetiset järvet. Niille on tyypillistä kirkasvetisyys ja niiden vesikasvillisuus on niukkaa. Pohjaversoisista kasveista yleisin on nuottaruoho ja paikoin järvellä kasvaa niukasti järvikortetta, ulpukkaa, lummetta ja palpakoita. Kalattomannotkon Kalaton on Pitkustoista poiketen kirkasvetinen harjusuppalampi syvällä notkelman pohjalla. Natura-tietolomakkeen mukaan järvet ovat edustavuudeltaan ja luonnontilaltaan hyviä.

Pitkustojen ja Kalattoman kaltaisia lampia ja järviä on Suomen Natura-verkostossa varsin vähän. Luontotyyppiä Karut kirkasvetiset järvet esiintyy vain noin kahdellakymmenellä Natura-verkoston kohteella Lounais-Suomen, Uudenmaan, Hämeen ja Pirkanmaan ympäristökeskusten alueilla. Näistä kohteista vain osassa on Hyyppärän harjualueen kaltaisia harjujärviä ja suppalampia, muissa kohteissa on esimerkiksi kalliolampia.

Kalattomannotkon Kalaton-järveen vedenotto tulisi vaikuttamaan siihen purkautuvan pohjaveden vähenemisenä ja vedenpinnan alenemisena. Katselmusasiakirjojen mukaan alenema on noin 40 cm, ja tämä voi johtaa veden lämpötilan kohoamiseen ja samentumiseen. Biota BD Oy:n arvion mukaan luontotyypille ominaiset pohjaversoiset kasvit voivat kärsiä veden kirkkauden vähentymisestä ja lampien ominaispiirteet tulevat todennäköisesti muuttumaan. Lähdepurkaumien väheneminen saa pienten lampien vedenpinnan laskemaan ja vastaavasti kasvillisuusvyöhykkeet rannalla muuttuvat. Vaikutukset ovat Biota BD Oy:n mukaan käytännössä samat sekä haetuilla että toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä, ja selvityksen mukaan luontotyyppi tulee muuttumaan.

Iso- ja Vähä-Pitkusta -järvet saavat pintavaluman lisäksi pääosan vedestään pohjavesivaroista. Myös nämä järvet ovat silminnähdenkin kirkasvetisiä järviä. Vedenlaatu on hyvä. Katselmusasiakirjoissa on arvioitu, että pohjavedenpinta yhtyy järvien vesipinnan tasoon ainakin Iso-Pitkustan eteläpäässä ja että Pitkustoihin purkautuvan pohjaveden määrä vähenisi vedenoton seurauksena 200-300 m ³ /d, mikä voi ajan kuluessa aiheuttaa vedenpinnan alenemista. Katselmusasiakirjoissa onkin esitetty vedenoton rajoittamista 2 200 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna, jotta Iso- ja Vähä-Pitkustan vedenkorkeuden lasku saataisiin mahdollisimman pieneksi. Katselmuksessa asiantuntijana olleen Hannu Salon mukaan tilavuuden ja pohjavesivirtaaman pienentyminen voi johtaa hitaaseen rehevöitymiseen ja veden laadun heikentymiseen, koska veden vaihtuminen järvissä on jo nyt suhteellisen hidasta. Vaikutukset ovat Biota BD Oy:n mukaan käytännössä samat sekä haetuilla että toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä. Kohteen muuttuminen on aivan oikein kuvattu myös Biota BD Oy:n vaikutusarvioinnin tekstissä, joskin johtopäätös muutoksen merkittävyydestä perustuu vain välittömien luontotyyppimuutosten tarkasteluun.

Katselmusasiakirjojen mukaan Yrttikorven arvokkaaseen lähteikköön purkautuu vettä harjanteen läpi Pitkustoista. Vedenotto Kalattomannotkon alueelta vähentäisi Pitkustoihin purkautuvaa pohjavesimäärää ja näin välillisesti vaikuttaisi myös Yrttikorpeen. Katselmusasiakirjojen mukaan Yrttikorven lähteikön vedenpinnan korkeudet ja sen kautta kulkevat vesimäärät pysyvät suunnilleen ennallaan, eli jonkinasteiset muutokset ovat todennäköisiä. Biota BD Oy:n arvioinnin mukaan pienetkin vesitalouden muutokset pitkällä aikavälillä (esimerkiksi hidas kuivuminen tai lämpeneminen sekä poikkeuksellisen kuiva kesäkausi) voivat muuttaa alueen pienilmastoa ja olla haitallisia lajistolle. Vaikutukset ovat käytännössä samat sekä haetuilla että toimitusmiesten esittämillä vedenottomäärillä. Myös tämän tärkeän luontotyypin merkittävän osa-alueen kohdalla arvioinnin johtopäätökset muutoksen merkittävyydestä perustuvat vain välittömien luontotyyppimuutosten tarkasteluun.

Natura-arvioinnissa on jostain syystä vaihtoehdossa "6.4. Eteläinen alue toimitusmiesten esittämillä määrillä" jätetty kokonaan mainitsematta vedenoton vaikutukset Yrttikorpeen. Nämä vaikutukset on kyllä todettu samoja ottomääriä käsittelevässä kohdassa "6.2. Eteläinen + pohjoinen alue toimitusmiesten esittämillä määrillä". Tämä on johtanut selvityksen tekijän siihen käsitykseen, että luontotyyppiin Lähteet ja lähdesuot ei tällä ottovaihtoehdolla (eteläinen alue toimitusmiesten esittämillä määrillä) olisi mitään vaikutusta. Näin on sivuutettu kokonaan vedenoton pitkäaikaisvaikutukset.

Biota BD Oy:n arvion ja Suunnittelukeskus Oy:n vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vedenotto vaikuttaa jonkin verran Pillistönsuon reuna-alueita kuivattavasti. Näiden selvitysten mukaan on todennäköistä, että pohjavesipinnan lasku lähteikön itäreunalla tulisi vaikuttamaan epäsuorasti koko lähdealueeseen. Esko Mälkki on katselmustoimituksessa arvioinut, että Pillistönsuon reunalla pohjavedenpinnan alenema olisi 40-50 cm ja että Pillistönsuon reuna-alue tulee jonkin verran kuivumaan. Biota BD Oy:n Natura-arvionnin vaikutusaluekartassa haetun ottomäärän ja katselmusmiesten esittämän ottomäärän vaikutusalueen ero maastossa on vain 0-30 metriä. Tästä huolimatta arvioinnissa on katsottu, että toimitusmiesten esittämillä ottomäärillä Pillistönsuon länsipuolinen lähdealue jäisi vaikutusten ulkopuolelle perusteluja tarkemmin kertomatta. Myöskään pitkäaikaisvaikutuksia ja olemassaolevaa riskiä ei ole otettu riittävästi huomioon Pillistönsuon kohdalla. Tämä vaikuttaa selvityksen tekijän johtopäätösten luotettavuuteen koko hankkeen vedenoton haittojen merkittävyydestä.

Biota BD Oy:n pohjavedenoton vaikutusaluekartassa ja Mälkin arvion mukaisessa vaikutusalueessa on eroa esimerkiksi Lamminlähteen-Lentokentän kohdalla. Tällä saattaa olla biologista merkitystä Lamminlähteeseen. Nyt pohjaveden oton vaikutuksia arvokkaaseen Lamminlähteeseen ei ole Biota BD Oy:n selvityksessä tarkasteltu lainkaan, vaikka katselmuskirjan mukaan Lamminlähteen laskupurossa vähennys on 500 m ³ /d ja lähde säilyy kosteussuhteiltaan suunnilleen ennallaan. Biota BD Oy:n selvityksen ja Mälkin mukaan vaikutusalue haetuilla ja katselmusmiesten esittämillä määrillä ulottuu lähimmillään 50-200 metrin päähän Lamminlähteestä. Tämän lisäksi katselmusasiakirjoissa todetaan, että 20 cm:n pohjavedenpinnan alenemalla olisi haitallinen vaikutus tihkurinteeseen. Mälkin lausunnon mukaan koepumppaus ei täysin kerro, minkälainen pohjaveden alenema tulee pitkällä aikavälillä olemaan, ja on mahdollista, että vedenoton aikana pohjaveden pinta laskee ulompana kuin mitä koepumppauksen aikana tuli esiin. Mälkin lausunnon mukaan parinkymmenen senttimetrin alenema tulee ulottumaan muutaman sadan metrin päähän Lamminlähteestä. Näin ollen on olemassa riski parinkymmenen senttimetrin alenemasta pohjavesipinnan tasossa, joka kuivattaisi Lamminlähdettä muuttaen luontotyyppiä.

Natura-selvityksessä on valittu luontotyyppien prosentuaalisista pinta-alamuutoksista johtopäätöksiä tehtäessä tulkintatapa, jossa otetaan huomioon lähinnä vai suoranaiset ja välittömät muutokset luontotyyppien tilaan. Tämä on johtanut välillisten luontotyyppivaikutusten sivuuttamiseen tehtäessä johtopäätöksiä hankkeen vaikutusten merkittävyydestä. Välillisiä vaikutuksia on kuvattu sanallisesti Natura-arviossa, mutta niitä ei ole laskettu mukaan prosentuaaliseen pinta-alatarkasteluun, jonka pohjalta johtopäätökset haitan merkittävyydestä suojelun suotuisalle tasolle on pääosin tehty. Myöskään Natura-vaikutusarvioinnin yhteenvetotaulukossa s. 58 "välilliset" vaikutukset eivät pääse mukaan prosenttiperusteiseen tarkasteluun.

Tämä ongelma koskee erityisesti luontotyyppejä Karut kirkasvetiset järvet sekä Lähteet ja lähdesuot. Natura-vaikutusarvioinnin mukaan eteläisellä vaikutusalueella on 4-5 prosenttia koko kohteen luontotyypin Karut kirkasvetiset järvet pinta-alasta. Tähän lukuun ei ole laskettu mukaan Iso- ja Vähä-Pitkustaa, joista tekstissä todetaan toistuvasti esimerkiksi, että "tilavuuden ja pohjavesivirtaaman pienentyminen voi johtaa hitaaseen rehevöitymiseen... (Salo 1996)". Jos välilliset ja pitkäaikaiset vaikutukset kyseisiin järviin lasketaan mukaan, kuten luontodirektiivi edellyttää, joutuu vaikutuksen piiriin noin 40 prosenttia luontotyyppi Karut ja kirkasvetiset järvet pinta-alasta koko kohteella, eikä vain 4-5 prosenttia. Laskentatapa toistuu kautta raportin.

Samoin myöskään vaikutuksia Yrttikorven lähteikköön ja koko Pillistönsuon länsireunan lähteikköön ei ole laskettu mukaan prosenttitarkasteluun, mikä antaa suotuisamman kuvan hankkeen ympäristövaikutuksista. Jos välilliset ja pitkäaikaiset vaikutukset kyseisiin lähteikköihin lasketaan mukaan, kuten luontodirektiivi edellyttää, joutuu vaikutuksen piiriin noin 30 prosenttia luontotyypin Lähteet ja lähdesuot pinta-alasta koko kohteella, eikä vain 0-0,2 prosenttia.

Vaikka Biota BD Oy:n luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvion johtopäätöksissä ei ole painotettu pitkäaikaisia ja välillisiä vaikutuksia, luontodirektiivissä kuitenkin korostetaan pitkäaikaismuutoksia, eikä niitä pidetä merkitykseltään vähäisempinä kuin välittömiä ja heti ilmeneviä vaikutuksia. Tosin lainsäädännössä ei ole selvää määritelmää siitä, koska luonnonarvojen heikentäminen on katsottava merkittäväksi. Muutoksen nopeudella ei ole merkitystä luontotyypin häviämisen kannalta, vaan hidaskin muutos voi hävittää luontotyypin lajeineen.

Euroopan unionin komission tulkintaohjeessa luontodirektiivin 6 artiklan soveltamisesta todetaan, että direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdissa säädettyjen varotoimien toteuttaminen (arviointiin ryhtyminen) ei edellytä varmuutta, vaan sitä todennäköisyyttä, että vaikutukset ovat merkittäviä. Myös tähän ajatteluun sisältyy siis pitkän aikavälin mahdollisten muutosten huomioon ottaminen.

Suotuisa suojelun taso on luontodirektiivin käsite, jolla arvioidaan suojelun riittävyyttä ja onnistumisedellytyksiä. Luontodirektiivin 1 artiklan e kohdan määritelmissä tuodaan selvästi esille pitkäaikaisvaikutusten merkitys suotuisan suojelun tasolle.

Direktiivin 1 artiklan määritelmän mukaan luontotyypillä tarkoitetaan maa- ja vesialueita, joita luonnehtivat muun muassa abioottiset ja bioottiset ominaisuudet. Abioottinen tarkoittaa elottomia elinympäristössä vaikuttavia fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä, jotka vaikuttavat eliöiden ulkopuolella. Tällaiseksi abioottiseksi tekijäksi voidaan kiistatta lukea myös pohjavesi biologisine vaikutuksineen.

Myös lajin suotuisan suojelutason määritelmässä korostuvat pitkäaikaiset vaikutukset ja tilanteen tarkastelu ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa.

Luontodirektiivi korostaa myös epäsuorien ja pitkäaikaisvaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan kyseisiä vaikutuksia kohdistuu Iso- ja Vähä-Pitkusta -järviin, Yrttikorpeen ja Pillistönsuohon. Lamminlähteen kohdalla on olemassa selvä riski näiden muutosten ilmenemisestä. Näin ollen myös niiden pinta-alat tulee laskea mukaan prosentuaaliseen tarkasteluun, jossa arvioidaan hankkeen vaikutuksia Natura-kohteen luontotyyppeihin. Kun myös edellä luetellut kohteet lasketaan mukaan vaikutusalueen pinta-alaan, joutuu haitallisen vaikutuksen piirin noin 40 prosenttia luontotyypistä Karut kirkasvetiset järvet sekä noin 30 prosenttia luontotyypistä Lähteet ja lähdesuot.

Hankkeella on myös toimitusmiesten esittämillä ottomäärillä kielteisiä pitkäaikaisvaikutuksia. Hankkeiden yhteisvaikutusta ei ole Biota BD Oy:n selvityksessä arvioitu Someron vahvistetun rantaosayleiskaavan tuoman lisääntyvän lomarakentamisen osalta, joka osin saattaa vaikuttaa Iso- ja Vähä-Pitkustan, Kalattoman sekä Salakkajärven luontotyypin Karut kirkasvetiset järvet tilaan. Myös Hyyppärän harjualueen Natura-kohteen eteläosan laajat luvan saaneet soranottohankkeet ja tuleva soranotto saattavat osaltaan vaarantaa toisten lähteikköjen säilymistä samalla Natura-kohteella. Myös Kiehuvanlähteen ottamo Varesjoella ja Sorttakorven ottamo vaikuttavat jo nyt osaltaan hieman Natura-kohteen lähteikköihin.

Pitkäaikaisvaikutukset ja yhteisvaikutus nostavatkin vaikutuksen tasolle, joka on lähes verrannollinen merkittävän heikentävän vaikutuksen määrään. Suunniteltujen vedenottomäärien vuoksi onkin ilmeistä, että pohjavesipinnan tason ollessa poikkeuksellisen alhaalla biologisille arvoille kohdistuu häviämisriksi kuivumisen vuoksi. Biologisesti merkittävät vahingot esimerkiksi lähdeselkärangattomille ja sammalille voivat syntyä jo lyhyen kuivumisjakson aikana. Vedenottohankkeen vaikutukset kohdistuvat useassa kohdassa Natura-kohteen arvokkaimmille osille, joiden toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.

Euroopan unionin komission tulkintaohjeessa luontodirektiivin 6 artiklan soveltamisesta todetaan, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat esittää arviointiin liittyviä lieventäviä toimenpiteitä. Lieventäviä toimenpiteitä tarkastelemalla voi olla mahdollista varmistua siitä, että hanke ei vaikuta kielteisesti Natura-alueen luonnonarvoihin. Tällainen mahdollisuus olisi katselmusasiakirjoissa esitetty lisäveden johtaminen Vähä- ja Iso-Pitkusjärviin vedenottamoilta tai vaihtoehtoisesti sellaiselta pohja- tai pintavesialueelta, joka ei heikennä Natura-kohteen luontotyyppien tilaa. Tässä tapauksessa ottomäärät voisivat olla korkeintaan katselmusmiesten esittämät. Tällä voitaisiin osin kompensoida vedenoton kielteiset vaikutukset luontotyyppeihin. Riittävän lisävesimäärän johtamisella voidaan välttyä muun muassa katselmusasiakirjoissa kuvatuilta vaikutuksilta kyseisiin järviin ja Yrttikorpeen. Lamminlähteen ja Pillistönsuon lähteikön suojelutilaa toimenpide ei parantaisi. Herakkaanlähteen ottamolle ei tule jatkossakaan myöntää lupaa edes tällaisten korvausjärjestelyiden jälkeen.

Mikäli lupa myönnetään, vedenoton vaikutusten arviointiin jäävän epävarmuuden vuoksi myös biologinen seuranta, pohjavesipinnan seurannan lisäksi, olisi kaikilla lähteiköillä osana lupaehtoja välttämätöntä. Luontoarvot olisi mahdollista ottaa huomioon vedenotossa, mikäli luvan mahdollistama ottomäärä on enintään toimitusmiesten esittämä ja hakija on lupaehdoissa velvoitettu ylläpitämään tarkempaa pitkäaikaisseurantaa luontovaikutuksista. Seurantaan tulee yhdistää Mälkin katselmusasiakirjoissa esittämä ajatus vedenoton ajoittaisesta rajoittamisesta jollain ottamolla pohjavesipinnan ollessa tietyn tason alapuolella.

Seuranta edellyttäisi lähtötilanteen tarkempaa selvittämistä ja koealojen perustamista erityisesti kasvillisuuden ja eliöstön osalta jo ennen mahdollisesti alkavaa vedenottoa. Tavallisen biologisen perusseurannan lisäksi tulisi tehdä arviot ja toteuttaa seuranta vedenoton vaikutuksista erilaisissa poikkeuksellisissa sääoloissa ja pohjavesipinnan tasoilla. Biologisesti merkittävät vahingot esimerkiksi lähdeselkärangattomille ja sammalille voivat syntyä jo lyhyen kuivumisjakson aikana. Esimerkiksi lähdeveden mahdollista lämpenemistä ja sen vaikutusta eliöstölle tulisi seurata, koska veden lämpötila on yksi keskeinen tekijä, joka vaikuttaa lähdelajiston esiintymiseen.

Yrttikorvessa tulisi toteuttaa seuranta pohjavedentason vaihteluista ja sen vaikutuksista lähteikön eläimistöön ja kasvillisuuteen. Yrttikorpi saa vetensä ainakin osaksi Iso- ja Vähä-Pitkustasta, joissa tulee olla myös vedenkorkeuden seuranta käynnissä, jos vedenottohanke saa luvan. Samoin Kalattomassa, Lamminlähteellä, Pillistönsuolla ja Kultalähteellä tulisi pohjavesitason seurannan lisäksi toteuttaa eliöstöseurantaa.

Mikäli lupa myönnetään, olisi tärkeää toteuttaa itse rakentaminen luontoa mahdollisimman vähän muuttavalla tavalla. Kalattomannotkon ottamoa ei tule sijoittaa ensisijaisesti suojeltavalle luontotyypille (puustoiset suot), vaan tasamaalle pois notkosta. Muutoin luonnonarvojen huomioon ottaminen rakentamisessa lienee mahdollista, kunhan luontoarvojen olemassaolo sinänsä pienillä rakennusalueilla tiedostetaan rakennustoimien yhteydessä. Runkovesijohtoa rakennettaessa idänkeulankärjen esiintymispaikka Kaskistonnummella on kierrettävä. Suunniteltu ylävesisäiliö ei sovellu luonnonsuojelutarkoituksiin ostetulle alueelle Lammenjärven kaakkoispuolelle, vaan se tulee sijoittaa toisaalle. Muutoin runkovesijohtoa suunnitellulla linjauksella ja ylävesisäiliötä muualle sijoitettuna ei voida pitää merkittävänä haittana Natura-alueen suojelun toteutukselle ja suotuisan suojelun tasolle.

4.5.2 Someron ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt, että koska Lounais-Suomen ympäristökeskus on voimakkaasti sitoutunut puolustamaan Salon seudun kuntien vesihanketta, se on esteellinen antamaan Biota BD Oy:n selvityksestä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista lausuntoa. Kyseinen lausunto tulisi pyytää ympäristöministeriöltä.

Lautakunta on katsonut, että koepumppauksiin perustuvien lähtötietojen luotettavuuteen on suhtauduttava varauksellisesti. Koepumppauksia edeltävä syksy oli runsassateinen, ja pohjavesivarat olivat koepumppausten alkuvaiheessa ilmeisen runsaat. Kuivissa ääritilanteissa, jolloin myös vedenkulutus kesällä kasvaa, vedenoton vaikutukset ovat luonnon kannalta ratkaisevia. Ääritilanteita, jolloin syksy ja talvi ja sitä seuraava kesä ovat vähäsateisia, koskevat arviot puuttuvat. Eräiden tietojen mukaan Kalaton-järven pinta ei olisi koepumppausten jälkeen palautunut ennalleen.

Biota BD Oy:n selvityksessä luontotyyppien merkittävyys ilmaistaan kohteen pinta-alan mukaan. Tämä johtaa jossain määrin harhaan. Pienialaisten, mutta luonnoltaan arvokkaiden kohteiden merkitys tulee tällöin aliarvioiduksi. Pitkäaikaisvaikutukset ja välilliset vaikutukset on arvioinnissa sivuutettu. Iso- ja Vähä-Pitkusta, Yrttikorpi, Pillistönsuo ja Lamminlähde on selvityksessä rajattu virheellisesti kokonaan vaikutusten ulkopuolelle. Suunnittelukeskus Oy:n vuonna 1998 laatimassa Herakkaan ja Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa on todettu, että huomattavin muutos tapahtuu Kalattomannotkon koillispuolella, jossa Isojokeen purkautuva vesimäärä pienenee arviolta 1 500 m ³ /d. Kuitenkin samassa selvityksessä samoin kuin Biota BD Oy:n selvityksessä todetaan, että Yrttikorven kautta kulkevat vesimäärät ja vedenpinnan korkeudet pysyvät suunnilleen ennallaan.

Lisäveden johtamista Vähä-Pitkustaan lautakunta on pitänyt epärealistisena ja täysin vääränä keinona yrittää lieventää vedenotosta aiheutuvia haittoja Pitkustoille ja Yrttikorvelle. Vähä-Pitkusta on meromiktinen järvi, jossa vesimassan täyskierrot eivät ulotu järven pohjaan asti.

Helsingin yliopiston geologian laitoksen mukaan suurimmat meromiktiaa koettelevat riskit liittyvät merkittäviin pohjaveden virtausten muutoksiin, keinotekoiseen lisäveden johtamiseen järveen ja järven vedenpinnan huomattavaan laskuun.

Ympäristökeskuksen vaatimaa biologista seurantaa ei ole kovin realistista toteuttaa siten, että pohjavesiolosuhteiden vaikutukset voitaisiin ottaa riittävästi ja ennakoiden huomioon. Jos seurannassa ilmenee jonkin lajin taantuneen tai hävinneen, on todennäköisesti jo liian myöhäistä korjata tilannetta vähentämällä vedenottoa.

Ympäristökeskuksen lausunnosta ilmenee selkeästi vedenottohankkeen heikentävän merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Kun lausunnossa esitetyt lieventävät toimenpiteetkin ovat epärealistisia ja osittain jopa luontotyypin kannalta vahingollisia, lupaviranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen.

Hakijat eivät ole missään vaiheessa tosissaan selvittäneet vaihtoehtoisia ratkaisuja vedenotolle. Ainakin osalle alueista ratkaisuna voisi olla osallistuminen Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjavesihankkeeseen. Someron Vesihuolto Oy on puolestaan jo vuonna 1995 esittänyt Salon seudun kunnille yhteistyötä vedenhankinnassa. Vettä olisi mahdollista ottaa Salon seudun tarpeisiin Someron sellaisilta pohjavesialueilta, joissa ympäristövaikutukset olisivat paremmin hallittavissa ja vähemmän haitalliset kuin kyseisellä Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella. Koska vaihtoehtoisia vedenhankintaratkaisuja on useita, vaikkakaan hakijat eivät ole halunneet ottaa niitä huomioon, asian käsittelylle valtioneuvostossa ei ole edellytyksiä.

4.6 Hakijoiden selitys

Hakijat ovat selityksessään todenneet, että hakemusta laadittaessa toteutettiin laajat koepumppaukset vedenottamoalueilta vuonna 1992. Näillä selvitettiin vedenoton vaikutuksia ja niiden laajuutta. Hakijoiden mielestä koepumppausten perusteella tehty vaikutusalueen määrittely pohjautuu todellisiin mittaustuloksiin. Hakijat ovat katsoneet, että vedenoton vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ovat vähäiset, eikä luontodirektiivin liitteen II eläin- ja kasvilajeja eteläisellä vaikutusalueella ole. Vedenoton vaikutus luontotyyppeihin on Biota BD Oy:n selvityksessä esitettyjen prosenttiosuuksien perusteella vähäinen.

Someron ympäristölautakunta on esittänyt omia arvioitaan vedenottohankkeesta. Arvioiden olisi tullut perustua todellisiin tutkimuksiin. Ympäristölautakunnan lausunnossa esitetyt vaihtoehdot hakijoiden vedenottohankkeelle ovat niin teoreettisia, ettei niitä käytännössä ole. Näin on ensiksikin siitä syystä, että Someron kaupungilla ei ole lupaviranomaisten myöntämiä vedenottolupia oman kaupungin kulutuksen lisäksi sellaisille vesimäärille, että hakijoiden vedenottohakemuksessa esitetty tarve tulisi lähimainkaan tyydytetyksi. Toiseksi, esitettyjen vaihtoehtojen edellyttämien runkolinjojen rakentaminen on erittäin kallista jo yksistään johtopituudet huomioon ottaen. Lausunnossa ehdotetut vaihtoehdot olisivat siten hakijoille käytännössä taloudellisesti mahdottomia.

Muilta osin hakijat eivät ole kommentoineet Someron ympäristölautakunnan lausuntoa muun muassa sen takia, että siinä esitetyt asiat on jo selvitetty hakemusasian muun käsittelyn yhteydessä.

4.7 Tarkastukset

Ympäristölupavirasto on suorittanut asiassa tarkastukset 5.10.2001 ja 15.5.2002.

5. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 27.11.2002

5.1 Käsittelyratkaisu

Hakijoiden peruutettua hakemuksensa Herakkaanlähteen vedenottamon osalta ympäristölupavirasto on jättänyt asian käsittelyn tältä osin sikseen. Lausunnon antaminen Herakkaanlähteen vedenottamon vaikutusta koskevista muistutuksista ja vaatimuksista on rauennut.

5.2 Pääasiaratkaisu

Ympäristölupavirasto on myöntänyt Salon kaupungille ja Halikon sekä Perttelin kunnille luvan Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjaveden ottamoiden rakentamiseen hakemussuunnitelman mukaisesti Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa sekä veden ottamiseen niistä lupamääräysten 1) ja 2) mukaiset määrät.

Ympäristölupavirasto on myöntänyt hakijoille vesilain 1 luvun 15 a §:n mukaisen poikkeusluvan, joka koskee Immenjärveä ja Pientä Mulkkulammia.

Vesioikeuden 22.2.1983 antama päätös nro 22/1982 D, joka koskee Immenjärven ja Herakkaan I ja II pohjavedenottamoiden rakentamista ja veden ottamista, on rauennut, koska vedenottamoita ei ole rakennettu eikä vedenottoa aloitettu määräajassa.

Hankkeesta aiheutuvat vahingot ja haitat on määrätty korvattavaksi lupamääräyksestä 5) ilmenevällä tavalla. Muuta ennalta arvioitavissa olevaa, vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä hankkeesta ei aiheudu.

Luvan saajien on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä.

5.3 Lupamääräykset

1) Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 2 200 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kaskistonnummen vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 1 700 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna.

Pohjavedenottamoita on käytettävä niin, ettei aiheuteta tarpeetonta vahinkoa tai haittaa. Veden tuhlausta on vältettävä.

2) Kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N ₆₀ +93,07 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 1 900 m ³
/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kun järven vedenpinta on tason N ₆₀ +93,00 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 1 500 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna.

3) Ottamot on varustettava luotettavilla vesimäärän mittauslaitteilla. Vuorokausittain otetuista vesimääristä on pidettävä kirjaa. Mittaustulokset on toimitettava puolivuosittain Lounais-Suomen ympäristökeskukselle sekä Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

4) Luvan saajien on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksia, purovirtaamia, alueen järvien ja lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa sekä lähteikköjen luonnontilaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti ja vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti.

Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen saatua lainvoiman. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien hyvissä ajoin ennen rakennustöiden aloittamista.

Tarkkailutulokset on toimitettava Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

5) Luvan saajien on maksettava seuraavat korvaukset pohjaveden ottamisesta aiheutuvista vahingoista ja haitoista:

Vesialueiden omistajille aiheutuvat vahingot:

Kalataloudelliset korvaukset:

Iso- ja Vähä-Pitkusta

Kaskiston kylän jakokunta
RN:o 876:1
ha 36
korvaus € 6 709

Korvaukset vesialueen arvon alenemisesta:

Kaskistonnumen Kalaton

Salin Elias kp/Salin Eevi
RN:o 2:60
ha 1,38
korvaus € 186

Veikkolin Taina ja Juottonen Terttu
RN:o 2:61
ha 0,83
korvaus € 112

Immenjärvi

Silven Bjarne kp/Lakkonen Jorma
Lakkonen Ritva-Liisa
Lakkonen Jyrki-Pekka
Lakkonen Hanna-Leena
RN:o 1:9
ha 0,40
korvaus € 34

Iso Mulkkulammi

Sariola Antti
RN:o 2:56
ha 1,18
korvaus € 120

Pieni Mulkkulammi

Sariola Antti
RN:o 2:56
ha 0,26
korvaus € 25

Korvaus rantatontin virkistyskäytön vaikeutumisesta:

Iso Mulkkulammi

Sariola Antti ja Kirsti
Virtaperko Pentti
RN:o 2:56
ha
korvaus € 2 809

Korvaukset on maksettava ennen työhön ryhtymistä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman.

Eräpäivän jälkeiseltä ajalta korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

Mikäli korvauksen kohteena oleva kiinteistö on saamisen tai toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina eikä panttioikeuden haltija suostu korvauksen tallettamatta jättämiseen, korvaus on päätöksen saatua lainvoiman talletettava ulosotonhaltijan huostaan jaettavaksi siten kuin ulosmitatun omaisuuden myyntihinnasta on säädetty.

Luvan saajat ovat velvollisia korvaamaan toimenpiteestä mahdollisesti aiheutuvan muunkin vahingon, haitan ja edunmenetyksen.

6) Mikäli vedenottamoiden rakentamisesta tai käyttämisestä on seurauksena, että joltakin alueelta vedensaanti estyy tai huomattavasti vaikeutuu, luvan saaja voidaan, jos asianomainen sitä vaatii, velvoittaa rahalla korvaamisen sijasta ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin kuin vedenottamon omistajan velvollisuudesta alueen omistajan tai vettä muun erityisen oikeuden nojalla ottavan oikeuden turvaamiseksi on vesilain 11 luvun 12 §:ssä säädetty.

7) Vedenottamoalueet on aidattava eikä niillä saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon ja veden käsittelyyn ja jakeluun liittyvää toimintaa.

8) Vedenottamoiden rakennustyöt on aloitettava kolmen vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi.

Lupa raukeaa myös, ellei työtä tehdä olennaisilta osiltaan valmiiksi ja vedenottoa aloiteta kuuden vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman.

9) Vedenottamoiden rakennustyöt on tehtävä siten, ettei kenellekään aiheudu enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä.

10) Rakennustöiden aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

11) Rakennustöiden päättymisestä ja vedenoton aloittamisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle sekä Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Someron kaupungin sekä Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

5.4 Perustelut

Hyyppärän Natura 2000 -alueella sijaitsevien Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamoiden välittömällä vaikutusalueella esiintyy luontodirektiivin liitteen I luontotyypeistä harjumetsiä, karuja kirkasvetisiä järviä ja puustoisia soita. Vaikutusalueista suurin osa on harjumetsiä. Hankkeella ei selvitysten mukaan voida katsoa olevan haitallisia vaikutuksia tälle luontotyypille. Jonkin verran vaikutuksia tulee esiintymään luontotyypeille "karut kirkasvetiset järvet" ja "puustoiset suot". Kirkasvetisiä järviä ovat vaikutusalueella Kalattomannotkon Kalaton, Immenjärvi sekä Iso ja Pieni Mulkkulammi. Näiden vedenpinta tulee vedenoton seurauksena laskemaan jonkin verran. Vedenpinnan lasku voi aiheuttaa lammissa veden lämpötilan kohoamista ja tästä johtuvaa samenemista. Tämän vuoksi lampien ominaispiirteet tulevat todennäköisesti muuttumaan. Puustoisista soista tulee pieni osuus koko Natura-alueesta vaikutuksille alttiiksi. Pohjavedenpinnan aleneminen Kalattomannotkon alueella tulee aiheuttamaan suotyypin muuttumista kasvistoltaan kangasmetsille tyypillisemmäksi.

Luontodirektiivin liitteen II lajeista korpihohtosammalta ( Herzogiella turfacea ) on tavattu Karateojan ja Huhdanojan varrelta. Nämä eivät kuulu hankkeen vaikutusalueisiin. Kalkkisiemenkotiloa ( Vertigo genesii ) ja lettosiemenkotiloa ( Vertigo geyeri ) ei kumpaakaan ole tavattu hankkeen vaikutusalueilla.

Ottaen huomioon, että suotuisa suojelutaso tulee säilymään jokaisella luontotyypillä luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla, sekä se, ettei hankkeella ole vaikutuksia luontodirektiivin liitteen II lajeihin, voidaan katsoa, ettei vedenottohankkeella kokonaisuudessaan ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueeseen.

Hankkeen kokonaisvaikutusalueella välittömän vaikutusaluerajauksen ulkopuolella syntyy pohjaveden virtaamien muutoksen johdosta vesistöihin ja lähteikköihin kohdistuvia välillisiä vaikutuksia osin vasta vähitellen pitkän ajan kuluessa. Hankkeen kokonaisvaikutusten havainnoimiseksi on määrätty laaja-alainen ja monimuotoinen tarkkailuvelvoite.

Luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi "puustoiset suot" on vaikutusalueella esiintyvä ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Ympäristölupavirasto on katsonut, että kysymyksessä oleva luvan saajien yleiseen tarpeeseen tapahtuva vedenhankinnan järjestäminen on sellainen vedenkäyttäjien terveyteen liittyvä syy, jota tarkoitetaan luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momentissa ja joka on edellytyksenä luvan myöntämiselle.

Lupamääräyksiin on otettu rajoituksia Kalattomannotkon ottamon vedenotolle vedenpinnan laskiessa Iso- ja Vähä-Pitkustassa järvien tilan pysyttämiseksi hyvänä. Vedenoton rajoittaminen vähentää myös Mulkkulammien vedenpinnan laskua. Mahdollinen lisäveden johtaminen erikoislaatuisiin Pitkusta-järviin edellyttää erillistä lupahakemusta ja lisäveden johtamisen vaikutusten tarkempaa selvittämistä, mikäli lupamääräyksissä edellytetyt tarkkailut antavat tähän aihetta.

Hakemus ei koske luvan saamista vesijohtojen tai muiden vedenottamoiden ulkopuolisten rakennelmien rakentamiseen. Niitä ei ole sen vuoksi käsitelty lupapäätöksessä muuten kuin siltä osin, vaikuttavatko ne luvan myöntämisen edellytyksiin. Ympäristölupavirasto on katsonut, että tarvittavat johtolinjaukset on saatujen selvitysten perusteella mahdollista toteuttaa Natura-alueella, joten ne eivät muodosta estettä luvan myöntämiselle vedenottamoiden rakentamiseen ja vedenottoon niistä.

Vedenkulutus Salon seudulla on kasvussa ja vedenottohanke on tärkeä vedensaannin turvaamiseksi hakijakuntien alueella. Hakijoiden olemassa olevien vedenottamoiden veden laatu on ollut huono, ja niitä on jouduttu sulkemaan. Hanke on tarpeellinen siten myös veden laadun varmistamiseksi. Vedenotto ei vaikeuta Someron kaupungin tai Kiikalan kunnan vedensaantia.

Kun hanke toteutetaan lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla rajoitettuna, pohjavedenottamoiden rakentamisesta ja veden ottamisesta niistä saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Pohjavedenotosta ei aiheudu asutus- tai elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista laajalla alueella taikka muuta vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattavaa seurausta ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa, jonka vaikutuksia ei voitaisi toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin estää, eikä muutakaan vesilain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettua seurausta.

Pohjavedenotto saattaa aiheuttaa Immenjärvessä ja Pienessä Mulkkulammissa, jotka ovat alle 1 hehtaarin suuruisia luonnontilaisia järviä ja lampia, vedenpinnan alenemisesta johtuvaa muutosta niiden luonnontilassa.

Koska muutos ei kuitenkaan huomattavasti vaaranna vesistöjen suojelutavoitteita, ympäristölupavirasto on myöntänyt vesilain 1 luvun 15 a §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan.

Ympäristölupavirasto on hyväksynyt katselmuskirjassa esitetyt vahingonkorvausperusteet. Koska hakemus on kuitenkin peruutettu Herakkaanlähteen vedenottamon osalta, on vahingonkorvausluettelosta poistettu tästä aiheutuvista vahingoista esitetyt korvaukset. Salon kaupunki on maksanut vesioikeuden 22.2.1983 antamassa päätöksessä nro 22/1982D määrätyt korvaukset Immenjärven ja Herakkaan I ja II pohjavedenottamoiden rakentamisesta ja vedenotosta aiheutuvista vahingoista. Ympäristölupavirasto on ottanut jo maksetut korvaukset huomioon määrätessään korvauksia kalataloudellisista vahingoista Satokoskenojan ja Huhdinojan alueilta, joten lisäkorvauksia ei tältä osin määrätä nyt maksettavaksi.

5.5 Ympäristölupaviraston soveltamat lainkohdat

Vesilain 1 luvun 15 a §, 9 luvun 4 §:n 2 momentti, 8 § ja 11 §, 11 luvun 3, 8, 14 ja 14 a §
Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §

5.6 Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista

Luvan epäämistä ja vedenhankintavaihtoehtojen selvittämistä tarkoittavat vaatimukset ympäristölupavirasto on hylännyt päätöksen perusteluista ilmenevillä syillä, koska luvan myöntämisen edellytykset päätöksen mukaiselle vedenotolle ovat olemassa. Vedenottomäärien rajoittamista koskevat vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä 1) ja 2) ilmenevällä tavalla.

Asiassa on toimitettu katselmustoimitus ja hankkeen vaikutukset Hyyppärän Natura 2000 -alueeseen on selvitetty ja siitä hankittu viranomaisten lausunnot, joten asian ratkaisemiseksi on saatu riittävät selvitykset. Tämän vuoksi ympäristölupavirasto on hylännyt lisäselvitystä koskevat vaatimukset asian selvitettyyn tilaan nähden tarpeettomina. Hanke ei kuulu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n mukaiseen hankeluetteloon, eikä ympäristöministeriö ole omasta aloitteestaan tai yhteysviranomaisen esityksestä tehnyt päätöstä arviointimenettelyn soveltamisesta. Tämän vuoksi ympäristölupavirasto on hylännyt YVA-menettelyn järjestämistä koskevat vaatimukset.

Ympäristölupavirasto on katsonut, ettei Lounais-Suomen ympäristökeskus ole ollut esteellinen antamaan lausuntoa hankkeen vaikutuksista Natura-alueen luontoarvoihin laaditusta selvityksestä, koska se ei ole hankkeen toteuttaja eikä ympäristökeskus ole muutenkaan edistänyt hanketta sillä tavoin, että sen voitaisiin katsoa tulleen esteelliseksi.

Vedenoton rajoitusta järvien vedenpintojen ollessa alhaalla ja vaikutusten tarkkailua koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto on ottanut huomioon lupamääräyksistä 2) ja 4) ilmenevällä tavalla. Päätöksessä ei myönnetä lupaa lisäveden johtamiseen Pitkusta-järviin eikä johtolinjoihin tai muihin vedenottamoalueiden ulkopuolisiin rakennelmiin. Lupaehtojen yksityiskohtaisuutta ja täsmällisyyttä koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto on ottanut huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla ne enemmälti hyläten.

Korvausvaatimukset on otettu huomioon siten kuin lupamääräyksestä 5) ilmenee ja hylätty enemmälti. Korvauksiin on sovellettu katselmustoimituksessa esitettyjä korvausperusteita eikä muuta ennalta arvioitavissa olevaa vahinkoa tai haittaa hankkeesta ole katsottu aiheutuvan. Mikäli hankkeesta kuitenkin aiheutuisi vedensaannin estymistä joltakin alueelta, on lupamääräykseen 6) otettu tätä koskeva erillinen velvoite.

Päätös on voimassa vedenottamoalueiden vuokrasopimusten päätyttyä vain, mikäli luvan saajilla on edelleen oikeus kysymyksessä oleviin alueisiin.

6. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

6.1 Vaatimukset hallinto-oikeudessa

6.1.1 Someron ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Lautakunta on pyytänyt, että hallinto-oikeus suorittaa asiassa suullisen käsittelyn hankkeen oikeudellisten edellytysten selvittämiseksi ja suorittaa maastotarkastuksen.

Ympäristölupavirasto on katsonut ilman riittäviä ja luotettavia perusteita, etteivät hankkeen vaikutukset alueen luonnonarvoille ole merkittäviä ja ettei hanke vaikuta luonnontilaisiin lähteisiin.

Biota BD Oy:n tekemän selvityksen luotettavuutta heikentää esimerkiksi se, että hakijat ovat hankkineet selvityksen valituksensa tueksi. Ympäristökeskuksen lausunnosta ilmenee, ettei Biota BD Oy:n selvityksessä hankkeen vaikutuksia alueen lähteisiin ja lähteikköihin ole luotettavasti selvitetty eikä perusteltu. Ympäristökeskuksen lausunnon johtopäätösten luotettavuutta heikentää se, että ympäristökeskuksen johtaja puoltaa hanketta ja on ollut mukana, kun hakijat ovat neuvotelleet toimista valituksensa tueksi. Hanketta ei voida toteuttaa niin, ettei se vaikuta alueen koskemattomuuteen. Vesilain mukaisia edellytyksiä pohjavedenottoon ei ole.

6.1.2 Kalle Alhoranta on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä.

Alhoranta omistaa tilan Piiloranta RN:o 5:107 Someron kunnan Kaskiston kylässä Iso-Pitkustan rannalla. Vuonna 1992 suoritettujen koepumppausten aikana hänen Iso-Pitkustan rannalla sijaitsevan kiinteistönsä kohdalla vedenpinta laski silmämääräisesti ainakin 30 cm. Pitkusta-järvien vedensaanti perustuu kokonaisuudessaan niiden pohjissa oleviin lähteisiin, joten niiden vedensaanti vaarantuu merkittävästi, jos niiden alueelta pumpataan pohjavettä suuria määriä.

On kyseenalaista, että ympäristölupavirasto otti päätöstä tehdessään huomioon Biota BD Oy:n tekemän vedenottoa koskevan ympäristöselvityksen. Selvityksen tilasi Salon kaupunki, joka on omaa etuaan tavoitteleva osapuoli. Biota BD Oy:n tekemää selvitystä ei voida pitää edes lähtökohtaisesti neutraalina, eikä siihen saisi myöskään perustaa päätöksiä, kun kyse on peruuttamattomasta luontoarvojen vaarantamisesta.

On mahdollista, että vedenotolla on merkittävät heikentävät vaikutukset Kaskiston järvien luonnon tilaan ja Natura-alueeseen. Someron kaupungin alueella olisi useita pohjavesialueita, jotka eivät sijaitse Natura-alueella.

6.1.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista. Mikäli lupa myönnetään, tulee luvan haltija määrätä suorituttamaan vaikutusalueen järvien paleoekologinen tutkimus ja myös seuraamaan järvien kehitystä näillä menetelmillä.

Vedenottohankkeen välilliset vaikutukset ja pitkäaikaisvaikutukset on perusteettomasti suljettu pois arvioitaessa luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason säilymistä. Euroopan unionin luontodirektiivin 1 artiklan mukaan myös ne on otettava huomioon. Muutoksen nopeus ei ole ensisijainen kriteeri luontotyypin tai lajin taantumisen kannalta - hidaskin muutos voi hävittää luontotyypin lajeineen. Jos välilliset vaikutukset ja pitkäaikaisvaikutukset otetaan huomioon, tulevat luontotyypistä "karut ja kirkasvetiset järvet" haittavaikutusten piiriin myös Iso-Pitkusta ja Vähä-Pitkusta sekä luontotyypistä "lähteet ja lähdesuot" valtakunnallisesti arvokas Yrttikorven luonnonsuojelualue.

Luontodirektiivin liite 2:n mukaan suojeltava laji hietaneilikka ( Dianthus arenarius ) esiintyy lähellä Kaskistonnummen ottamoa (Immenjärven lähettyvillä sekä Johannislundin alueella). Tämän valtakunnallisesti uhanalaisen lajin suotuisan suojelun tason säilymistä ei ole ollenkaan käsitelty hakemusasiakirjoissa.

Koepumppauksessa ja pohjavesivirtausten mallinnuksessa ei myöskään ole otettu huomioon Natura 2000 -alueiden erityisvaatimuksia. Pumppausajankohtana ei Natura-verkostoa vielä ollut olemassa, eikä myöskään alan tieteellinen tutkimus ollut sillä tasolla kuin nykyisin.

Hakijoilta on jäänyt selvittämättä vaihtoehtoiset vedenhankintalähteet sekä niiden keskinäinen vertailu.

Suunniteltu vedenotto vaikuttaa haitallisesti Iso-Pitkustaan, Vähä-Pitkustaan, Kalattomaan, Iso Mulkkulammiin ja Pieneen Mulkkulammiin. Lisäksi hanke vaikuttaa haitallisesti Yrttikorven lähteikköön.

Koepumppaukset ovat riittämättömiä. Hankkeen välitöntä vaikutusta ei voida luotettavasti määritellä yhden koepumppauksen perusteella. Välilliset vaikutukset ja pitkäaikaisvaikutukset on hakemusselvityksissä jätetty ympäristövaikutusten arvioinnin ulkopuolelle.

Kalattomannotkon pumppausalue sijaitsee vain noin 500 metrin päässä Pitkusta-järvien eteläpäästä. Pohjaveden virtaussuunta tällä alueella on kaakosta luoteeseen eli vedenottamoalueelta Pitkusta-järviin päin. Vähä-Pitkusta on Varsinais-Suomen syvin järvi, jota on viime vuosina tutkittu harvinaisen meromiktiansa takia. Pohjavedenotto Pitkustojen valuma- alueella vaarantaa merkittävällä tavalla järvien tilan ja nykyiset käyttöarvot sekä Vähä-Pitkustan osalta sen tieteellis-luonnonsuojelullisen ainutlaatuisuuden. Kalaton on kaunis erämainen suppajärvi, joka sijaitsee Kalattomannotkon vedenottamon välittömässä läheisyydessä. Pohjavedenotto tuhoaisi Kalaton-järven ja siitä kehittyisi aikaa myöten suo.

Yrttikorpi on noin 5 hehtaarin suuruinen Isojoen yläjuoksuun rajoittuva lähdesuoalue. Kalattomannotkosta tapahtuvasta pohjavedenotosta aiheutuvan virtausvähenemän Yrttikorven suuntaan on arvioitu olevan 1 500 m ³ /d. Yrttikorpi on kansallisesti erittäin arvokas luontotyypin "lähteet ja lähdesuot" edustaja.

6.1.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan tai asia palautetaan ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Natura-arviointi ei ole ollut julkisesti nähtävillä. Arvioinnista on pyydetty vain muutama lausunto viranomaisilta.

Immenjärvi on luonnonsuojelualuetta. Ympäristölupavirasto ei ole voinut antaa lupaa järven pinnan laskuun.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelualueen omistajalta olisi tullut pyytää lausunto. Sama koskee myös Yrttikorven luonnonsuojelualuetta.

Ympäristölupavirasto ei ole antanut lupaa lähteen muuttamiseen, vaan ainoastaan lammen muuttamiseen.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on ollut ajamassa pari vuotta sitten hankkeeseen rahaa valtion budjettiin. Vuonna 1994 silloinen Turun vesi- ja ympäristöpiiri laati Salon seudun vesihuollon yleissuunnitelman, jonka mukainen nykyinen hanke on. Samat suunnitelman laatineet virkamiehet ovat töissä ympäristökeskuksessa. Turun vedenottohanke on periaatteessa aivan samanlainen. Siinä ympäristövaikutusten arviointimenettelyviranomainen on Hämeen ympäristökeskus, koska Lounais-Suomen ympäristökeskus on jäävännyt itsensä. Hankkeen rakennuttajana toimii valtion puolelta Lounais-Suomen ympäristökeskus, joka saa rahaa, mikäli hanke saa luvat ja toteutuu.

Ympäristökeskuksen Natura-lausunnossa esillä ollut 30 ja 40 prosentin muutos on merkittävä, ja näin ollen lupaa ei olisi saanut myöntää. Perusteluissa ei puhuta mitään lähteille aiheutuvasta muutoksesta tai sen merkittävyydestä Natura-asiana. Eri hankkeiden yhteisvaikutusta ei ole lainkaan otettu huomioon Natura-arvioinnissa eikä perusteltu päätöksessä. Tämän vuoksi päätös on luonnonsuojelulain 65 §:n vastainen.

Suotuisaa suojelutasoa ei voi määrittää yhden alueen osalta. Suotuisaa suojelutasoa määriteltäessä pitää selvittää ja arvioida luontotyypin esiintymistä ja edustavuutta muuallakin. Tässä yhteydessä ainakaan luontotyyppien "karut järvet ja lähteet" suotuisa suojelutaso ei täyty.

Päätöksessä esitetty vedenoton vähentäminen, kun Pitkustan vedenpinnan taso laskee, ei riitä lieventämään haittoja eikä vaikuta lainkaan Lammenlähde-Pillistönsuon alueelle.

Luontotyyppien osalta olisi tullut arvioida, kuinka monta järveä ja kuinka monta lähdettä alueella on ja kuinka moneen hanke vaikuttaa.

Hanke vaikuttaa lisäksi luonnonarvoiltaan korvaamattomiin kohteisiin (Lammenlähde-Pillistönsuo, Yrttikorpi, Pitkustat), joita ei voi laskea vain pinta-alalla tai lukumäärällä, vaan pitää ajatella kohteiden edustavuutta. Tämä tarkastelu puuttuu päätöksestä kokonaan.

Yhdistyksen mielestä ympäristökeskuksen johtopäätökset sekä Biota BD Oy:n selvityksen johtopäätökset tarkoittavat, että hankkeella on merkittävää haittaa niihin luontoarvoihin, joiden perusteella kohteet on valittu Natura 2000 -verkostoon.

Hyyppäränharjun vedenottohankkeen toteutuminen on mahdollista vain, mikäli valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Salon kaupunki ei tarvitse lisää vettä. Sen nykyinen vesi on terveellistä. Nykyiset vedenottamot ja ottoluvat riittävät hyvin Salon, Halikon sekä Perttelin vedentarpeeseen. Kuntien nykyinen kulutus on noin 7 000 m ³ /d, kun varannot ovat 14 000 m ³ /d.

Hanke aiheuttaa vesilain kannalta sellaisia ympäristövahinkoja, ettei lupaa olisi saanut myöntää. Hankkeen haitat ovat hyötyjä suurempia.

6.1.5 Halkjärven yhteisalueen osakaskunta on valituksessaan vaatinut, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan ja hakemus hylätään.

Osakaskunnan hallitsemaan Halkjärven yhteisalueeseen RN:o 876:1 kuuluu suurin osa Halkjärven vesialuetta sekä Iso- ja Vähä-Pitkustan ja Salakkajärven vesialueet.

Hanketta koskeva luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi perustuu vuonna 1992 tehtyihin koepumppauksiin. Pohjavesi oli tuolloin korkeammalla kuin se olisi ollut vähäsateisen kesän ja syksyn jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2002 pohjavesi on ollut huomattavasti alempana. Someron kaupungin toimesta tehtyjen mittausten mukaan pohjavesi on jo syksyllä 2002 ollut noin 20-50 cm alempana kuin koepumppausten alkaessa. Talvella 2003 pohjavesi tulee olemaan tätä vielä huomattavasti alempana.

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen lausunto olisi tullut pyytää Lounais-Suomen ympäristökeskuksen sijasta ympäristöministeriöltä. Ympäristökeskuksen johtaja on voimakkaasti ja näkyvästi puoltanut vedenottohanketta koko sen vireilläoloajan.

Asian käsittelyn yhteydessä esitetyt lukuisat muistutukset ja mielipiteet on vesilain vastaisesti sivuutettu lausuntoa antamatta. Ympäristölupavirasto ei ole ottanut päätöksessään vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaisesti kantaa siihen, vaarantaako hanke vaikutusalueella olevien luonnontilaisten lähteiden ja niistä lähtevien uomien suojelutavoitteita huomattavasti vai ei.

Ympäristölupavirasto on menetellyt virheellisesti myös siinä, että se on jättänyt kokonaan huomioon ottamatta Kalattomannotkon ottamon vaikutukset Halkjärveen. Esimerkiksi Herakkaan ja Kaskistonnummen- Kalattomannotkon pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa todetaan Halkjärveen tulevan pohjavesimäärän vähenevän Kalattomannotkon alueen oton vaikutuksesta 700 m ³ /d.

Hanke aiheuttaisi huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Hankkeesta saatava hyöty ei olisi siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hanke heikentäisi merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi kyseinen alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Hakijoilla on jo nyt käytössään huomattavasti pohjavesivaroja. Osa hakijakuntien alueesta on mahdollista liittää Turun vesihankkeeseen. Lisäksi Someron kaupungin alueella on hyödynnettävissä olevia pohjavesivaroja muilla kuin Natura-alueella. Koska vaihtoehtoisia ratkaisuja on, hanketta ei voida toteuttaa edes valtioneuvoston luvalla.

6.2 Hakijoiden selitys valitusten johdosta sikäli kuin nyt on kysymys

Salon kaupunki, Halikon kunta ja Perttelin kunta ovat vaatineet, että Halkjärven yhteisalueen osakaskunnan valitus on jätettävä tutkimatta, koska hanke ei Herakkaan ottamon jäätyä lupapäätöksen käsittelyvaiheessa pois vaikuta osakaskunnan hallinnoimien vesialueiden tilaan millään tavalla tai ainakaan lupapäätöksen hylkäämistä edellyttävällä tavalla.

Kalle Alhorannan valitus on jätettävä tutkimatta, koska hanke ei vaikuta Pitkusta-järviin ja niiden olosuhteisiin.

Mikäli edellä mainitut valitukset tutkitaan, ne tulee hylätä samoin kuin muutkin valitukset.

Hakijat ovat lisäksi vaatineet hallinto-oikeutta määräämään, että pohjaveden ottaminen voidaan vesilain 17 luvun 9 §:n nojalla aloittaa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Mikäli hallinto-oikeus kuitenkin hyväksyy valituksissa Natura 2000 -arvioinnista esitetyn johtopäätöksen heikennyksen merkittävyydestä, on hallinto-oikeuden siirrettävä asia, sitä enää Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle palauttamatta, valtioneuvostolle käsiteltäväksi luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisena asiana. Ennen asian siirtämistä hakijoille on hallinto-oikeuden toimesta varattava oikeus esittää luonnonsuojelulain 66 §:n mukaiset, asian ratkaisemiseksi mahdollisesti tarpeelliset lisätiedot.

Selityksessä on muun muassa lausuttu, että Kiikalannummen alue on valtakunnallisesti merkittävä pohjavesiesiintymä. Pohjavesikerrostuman paksuus ylittää alueella jopa 50 metriä, ja hyvälaatuista pohjavettä muodostuu alueella koko ajan erittäin suuria määriä. Salon, Perttelin ja Halikon alueella ei vastaavia luonnonolosuhteita yksinkertaisesti ole, mikä on ohjannut hakijoita selvittämään pohjaveden ottamisen mahdollisuuksia juuri Kiikalannummen alueelta. Someron kaupunki tai Someron vesihuolto Oy ei ole esittänyt hakijoille mitään konkreettista ja toteutuskelpoista ehdotusta yhteistyöstä hyvälaatuisen veden riittävän saannin varmistamisesta hakijoiden käyttöön.

Tällä hetkellä Salon kaupunki kuluttaa pohjavesivarantoja, koska ottamoiden vedenmuodostusalueella ei ole muodostunut ottamisen korvaavaa pohjavesimäärää. Halikon ja Perttelin tilanne on samankaltainen.

Kaikki ottamoista saatava vesi menee suoraan kulutukseen, eikä kaupungilla ole lainkaan varakapasiteettia. Kaupungin vesijohtoverkko on saneerattu niin, että hukkaprosentti on hyvin pieni.

6.3 Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lausunto valitusten ja selityksen johdosta

Ympäristölupavirasto on lausunnossaan todennut, että valituksissa ja selityksissä ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta päätyä toisenlaiseen ympäristölupaviraston ratkaisuun.

6.4 Valittajien vastaselitykset hakijoiden selityksen johdosta

6.4.1 Someron ympäristölautakunta on uudistanut valituksessaan esittämänsä ja lausunut muun muassa olevan selvää, että hanke vaikuttaa karkealla tavalla alueen koskemattomuuteen. Poikkeusluvalle, jonka myöntämisestä päättäminen kuuluu valtioneuvostolle, ei ole edellytyksiä. Ympäristölautakunta on vastustanut toiminnan aloittamisluvan myöntämistä.

6.4.2 Kalle Alhoranta on uudistanut valituksessaan esittämänsä.

6.4.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on uudistanut valituksessaan esittämänsä.

6.4.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on uudistanut valituksessaan esittämänsä ja katsonut, ettei hakijoille tule myöntää oikeutta aloittaa toimintaa muutoksenhausta huolimatta, koska luonnonarvot eivät kerran hävinneen lajiston osalta palaudu, vaikka lyhytkestoinenkin pumppaaminen lopetettaisiin.

6.4.5 Halkjärven yhteisalueen osakaskunta on uudistanut valituksessaan esittämänsä ja muun muassa lausunut, että hankkeen vaikutukset ulottuvat edelleenkin Halkjärveen ja osakaskunnan hallinnoimiin Pitkustoihin, minkä vuoksi osakaskunnalla on valituspuhevalta asiassa.

7. Vaasan hallinto-oikeuden päätös 30.12.2003

7.1 Käsittelyratkaisut sikäli kuin nyt on kysymys

7.1.1 Hallinto-oikeus on hylännyt luvanhakijoiden vastineessaan esittämän väitteen perusteluissa mainittujen valittajien puhevallan ja valitusoikeuden puuttumisesta.

7.1.2 Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta.

7.2 Käsittelyratkaisujen perustelut

7.2.1 Vedenottohanke vähentää Halkjärveen ja Pitkusta-järviin purkautuvan pohjaveden määrää. Hanke saattaa siten koskea Halkjärven yhteisalueen osakaskunnan ja Iso-Pitkustan järven rannalla kiinteistön omistavan Alhorannan oikeutta tai etua.

7.2.2 Asiakirjoista saatava selvitys huomioon ottaen suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tai muutoinkaan asian ratkaisun kannalta tarpeellista.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on käsittelyratkaisujen osalta maininnut vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentin ja hallintolainkäyttölain 38 ja 41 §:n.

7.3 Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu

7.3.1 Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimukset päätöksen kumoamisesta ja asian palauttamisesta ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi menettelyvirheiden, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen jääviyden tai puutteellisen selvityksen vuoksi.

7.3.2 Valitukset enemmälti hyläten hallinto-oikeus on muuttanut ympäristölupaviraston myöntämän luvan määräaikaiseksi ja muuttanut lupamääräyksen 4 toisen kappaleen. Muutettuna lupamääräyksen 4 toinen kappale ja uusi lupamääräys 12 kuuluvat seuraavasti:

"4) - - -

Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi viimeistään kaksi kuukautta ennen rakennustöiden aloittamista. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien ja joka tapauksessa ennen rakennustöiden aloittamista.

- - -

12) Vedenottolupa on määräaikainen ja voimassa 31.12.2012 saakka. Mikäli luvansaajat haluavat jatkaa pohjaveden ottamista määräajan jälkeen, hakemus luvan jatkamiseksi on tehtävä ympäristölupavirastolle 31.12.2011 mennessä. Mikäli hakemus siihen mennessä jätetään, lupa on voimassa, kunnes hakemukseen on annettu lainvoimainen ratkaisu. Hakemukseen on liitettävä ainakin yhteenveto lupamääräyksessä 4 mainituista tarkkailutuloksista."

7.3.3 Salon kaupungin ja Halikon sekä Perttelin kuntien pyynnöstä hallinto-oikeus on määrännyt, että toiminta voidaan valituksista huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen. Korkein hallinto-oikeus voi määrätä, että annettu määräys lakkaa olemasta voimassa.

7.4 Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisun perustelut

7.4.1.1 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esteellisyys

Lounais-Suomen ympäristökeskus ei ole ollut esteellinen antamaan lausuntoa Natura-selvityksestä sillä perusteella, että vuonna 1994 silloinen Turun vesi- ja ympäristöpiiri on laatinut Salon seudun vesihuollon yleissuunnitelman. Alueellisen ympäristökeskuksen yleisenä tehtävänä on alueellaan edistää kestävää kehitystä, luonnonvarojen käytön kestävyyttä ja ympäristönsuojelua, luonnon monimuotoisuuden ja toimintakyvyn sekä ympäristön kauneus- ja kulttuuriarvojen säilymistä, kehittää ihmisen elinympäristöä ja yhdyskuntarakennetta sekä huolehtia vesivarojen käytöstä ja hoidosta. Ympäristökeskus on lisäksi velvollinen suorittamaan sille muutkin laissa säädetyt tehtävät, kuten lausunnon antaminen luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetusta arvioinnista. Lakimääräisiä tehtäviä hoitaessaan ympäristökeskus ei tule hallintomenettelylain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla esteelliseksi hoitamaan muita sille kuuluvia tehtäviä. Asiassa ei ole tullut esille myöskään sellaisia seikkoja, joiden perusteella lausunnon antamiseen ympäristökeskuksessa osallistuneiden henkilöiden voitaisiin katsoa tulleen esteellisiksi asiassa.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa on säädetty, että alueellisen ympäristökeskuksen ollessa itse hankkeen toteuttaja lausunnon Natura-selvityksen johdosta antaa ympäristöministeriö. Tässä tapauksessa on kuitenkin kysymyksessä kuntien toteuttama hanke. Koska luonnonsuojelulaissa ei ole muuta säädetty, Lounais-Suomen ympäristökeskus on pääsäännön mukaisesti ollut toimivaltainen antamaan lausunnon.

7.4.1.2 Kuuleminen Natura-selvityksestä, ennakkoratkaisun pyytäminen

Luontodirektiivi on Suomessa pantu täytäntöön luonnonsuojelulailla (1096/1996). Asiassa on tehty luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi, josta on pyydetty lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta.

Lisäksi Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille, Someron kaupungille ja Kiikalan kunnalle sekä Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskukselle on varattu tilaisuus lausua Biota BD Oy:n laatimasta Natura-selvityksestä. Hallinto-oikeus on katsonut, että suoritettu kuuleminen on tältä osin ollut mainitun lainkohdan mukaan riittävä.

Asiassa on Natura 2000 -alueen vaikutusten osalta kysymys siitä, ovatko selvitykset riittävät ja mikä johtopäätös vaikutuksista alueen luonnonarvoihin voidaan tehdä. Asiassa ei ole ilmennyt kansallisen lain ja yhteisöoikeuden välistä tulkintaristiriitaa eikä asiassa siten ole aihetta pyytää ennakkoratkaisua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta. Kysymyksessä ei ole myöskään sellainen tilanne, että olisi pyydettävä luonnonsuojelulain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu lausunto komissiolta.

Hallinto-oikeus on todennut, että huolimatta hankkeen supistumisesta alkuperäisestä vesilain kuulemisperiaatteiden mukaan olisi ollut aiheellista kuulla Natura-selvityksestä kaikkia asianosaisia ennen päätöksen tekemistä erityisesti sen vuoksi, että alunperin hakemus on kokonaan hylätty luonnonarvoihin kohdistuvien vaikutusten perusteella. Näin ollen hakemuksen hyväksyminen kahden vedenottamon osalta on tullut osalle asianosaisista yllätyksenä. Ottaen huomioon hakijoiden kiireellinen vedentarve hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, ettei asiaa ole tässä tapauksessa syytä mainitusta syystä vielä kerran palauttaa ympäristölupavirastolle. Palautus Natura-selvityksestä kuulemiseksi ei voisi vaikuttaa asian lopputulokseen.

7.4.1.3 Luontoselvitysten riittävyys ja johtopäätös hankkeen vaikutuksista luonnonarvoihin

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan hakijan on asianmukaisella tavalla arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen luonnonarvoihin. Lain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos vaikutusten arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa on arvioitu, että hankkeen pitkäaikaisvaikutukset ja yhteisvaikutus lomarakentamisen ja soranottohankkeiden kanssa nostavat hankkeen vaikutukset tasolle, joka on lähes verrannollinen merkittävän heikentävän vaikutuksen määrään. Lausunnossa on kuitenkin päädytty siihen, että lieventäviä toimenpiteitä tarkastelemalla voi olla mahdollista varmistua siitä, ettei hanke vaikuta kielteisesti Natura-alueen luonnonarvoihin. Tässä tapauksessa pohjaveden ottomäärät voisivat olla korkeintaan katselmusmiesten esittämät. Lausunnossa ei ole edellytetty lisäselvitysten tekemistä. Hallinto-oikeus on katsonut, että uusilla koepumppauksilla ja arvioilla ei voida saada olennaista lisäselvitystä hankkeen pitkäaikaisvaikutuksista ja että tehtyä Natura-selvitystä ja -arviointia sekä siitä saatuja lausuntoja voidaan pitää riittävinä luonnonsuojelulain 66 §:ssä tarkoitetun johtopäätöksen tekemiseksi.

Selvitysten ja lausuntojen perusteella luvassa tarkoitettu pohjaveden ottaminen ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Hyyppärän harjualue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Näin ollen luvan myöntämiselle ei ole ollut Natura 2000 -alueesta johtuvaa estettä eikä ympäristölupavirasto ole menetellyt mainitun lainkohdan vastaisesti.

7.4.1.4 Muiden selvitysten riittävyys

Hallinto-oikeus on katsonut, että Natura-selvitysten ja lausuntojen ohella luvan hakijoiden teettämät selvitykset, erityisesti vuonna 1992 suoritettu koepumppaus ja siitä annetut raportit ja arviot, sekä katselmustoimituksessa saatu selvitys ja asiantuntijana toimineen professori Esko Mälkin lausunto ovat riittävät luvan myöntämisen edellytysten arvioimiseksi ja lupamääräysten antamiseksi.

7.4.1.5 Johtopäätökset

Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että ympäristölupavirasto on myöntänyt vesilain 1 luvun 15 a §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan, hallinto-oikeus on katsonut, ettei asiassa ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka vuoksi asia olisi palautettava ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että pohjaveden oton pitkäaikaisvaikutuksia Natura 2000 -alueen suojeluarvoihin ei ole mahdollista etukäteen tarkasti selvittää. Sen vuoksi vaatimukset on otettu jäljempänä huomioon muuttamalla lupa määräaikaiseksi.

7.4.2.1 Vesilain mukainen lupaharkinta

Asiassa on kysymys pohjaveden ottamisesta Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoista Someron kaupungissa ja Kiikalan kunnassa sekä pohjaveden johtamisesta käytettäväksi Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien talousvesitarpeisiin. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Kiikalannummen alue, joka on III Salpausselän reunamuodostelma, on valtakunnallisestikin merkittävä pohjavesiesiintymä. Vesilain mukaisen luvan myöntämiseksi pohjavesihankkeeseen on selvitettävä koepumppaus- ja mittausmenetelmin sekä laskentamallien avulla pohjaveden ottamisen vaikutusalueet. Näin on nyt kysymyksessä olevassa asiassakin menetelty. Vaikutusalueiden määrittelyssä ei ole pitäydytty vain koepumppauksen aikana pohjavesipinnoissa mittauspisteissä havaittuihin muutoksiin, vaan määrittelyssä on otettu huomioon myös pitkäaikaisen pohjaveden oton vaikutukset sekä muun muassa talviaika, jolloin pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Hallinto-oikeus on katsonut, että asiassa saatu selvitys, erityisesti vuonna 1992 suoritettu koepumppaus ja siitä annetut raportit ja arviot, sekä asian katselmustoimituksessa saatu selvitys ja asiantuntijana toimineen professori Esko Mälkin lausunto osoittavat, ettei hankkeesta ennalta arvioiden aiheudu sellaisia haitallisia merkittäviä vaikutuksia, joiden johdosta lupaa ei voitaisi myöntää. Vedenotosta saatava hyöty yhdyskuntien vedentarpeen tyydyttäjänä on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaiset luvan myöntämisen edellytykset ovat siten olemassa.

7.4.2.2 Luvan määräaikaisuus

Luvan mukaisen pohjavedenoton pitkäaikaisvaikutuksia Hyyppärän harjualueen Natura-alueen (FI0200010) suojeluarvoihin ei ole ollut mahdollista etukäteen tarkasti selvittää ja arvioida. Asiassa saadut arviot ovat pakostakin epävarmat erityisesti pitkäaikaisvaikutusten osalta. Näistä syistä johtuen lupapäätöksessä luvan saajille on lupamääräyksessä 4 asetettu perusteellinen ja kattava tarkkailuvelvoite. Hallinto-oikeus on katsonut, että samoista syistä johtuen lupa voidaan myöntää vain määräaikaisena, jolloin jatkolupahakemusta käsiteltäessä on tiedossa vedenoton vaikutuksista tehdyn tarkkailun tulokset.

7.4.2.3 Tarkkailu

Myönnetystä toiminnan aloittamisluvasta johtuen lupamääräyksen 4 toista kappaletta on muutettava.

7.4.2.4 Valitusten hylkääminen

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, asiakirjoissa oleva selvitys, ympäristölupaviraston ratkaisu ja sen perustelut, ympäristölupaviraston päätöksen muuttamiseen ei ole syytä enempää kuin edellä on tehty.

7.4.3 Toiminnan aloittaminen

Vaasan hallinto-oikeus voi vesilain 17 luvun 9 §:n mukaan hakijan pyynnöstä lainkohdassa mainituin edellytyksin määrätä, että toiminta voidaan valituksesta huolimatta kokonaan tai osaksi aloittaa. Hallinto-oikeus on katsonut, että haettu määräys voidaan perustellusta syystä antaa Salon kaupungin ja Halikon sekä Perttelin kuntien kiireellinen vedentarve huomioon ottaen. Toiminnan aloittaminen ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Hallinto-oikeus on samalla todennut, ettei hallinto-oikeuden päätös anna luvanhakijoille oikeutta vesijohtojen ja muiden pohjavedenottamoiden ulkopuolisten rakennelmien rakentamiseen, vaan niiden osalta luvanhakijoilla tulee ennen rakennustöitä olla asianomaisten suostumus tai viranomaisten vesilain nojalla myöntämä oikeus.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on pääasiaratkaisunsa osalta maininnut ympäristölupaviraston soveltamat lainkohdat sekä vesilain 9 luvun 15 §:n 1 momentin ja 17 luvun 9 §:n.

Hallinto-oikeuden päätös on annettu julkipanon jälkeen.

8. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

8.1 Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

8.1.1 Someron ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Lisäksi lautakunta on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely ja katselmus ja että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Töidenaloittamisluvan osalta lautakunta on lausunut, että hakijakunnat olivat vaatineet töidenaloittamislupaa vastinekirjelmässään hallinto-oikeudelle ja perustelleet vaatimustaan toteamalla muun muassa, että vedenottamisen vaikutukset palautuvat täysin ennalleen, mikäli ottaminen jatkossa estyisi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen johdosta. Hallinto-oikeus ei ole perustellut päätöstään palautumisen osalta lainkaan, vaan todennut ainoastaan, ettei toiminnan aloittaminen tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon mukaan vedenoton vaikutukset kohdistuisivat useassa kohdassa Natura-kohteen arvokkaimmille osille, joiden toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki. Vedenoton kielteiset vaikutukset kohdistuisivat sekä haetuilla että toimitusmiesten esittämillä määrillä erityisesti Kalaton-, Iso-Pitkusta- ja Vähä-Pitkusta -järviin (luontotyyppiä Karut kirkasvetiset järvet) sekä Lamminlähteeseen, Pillistönsuon reunan lähteikköön ja Yrttikorpeen (luontotyyppiä Lähteet ja lähdesuot).

Biota BD Oy:n selvityksestä ilmenee, että Kalattomannotkon alueella onpuustoisia soita. Puustoiset suot tulevat vähitellen kuivumaan pohjaveden pinnan laskun seurauksena. Vaikutusalueilla olevien puustoisten soiden ominaispiirteet tulevat merkittävällä tavalla muuttumaan.

Professori Rauno Ruuhijärvi on todennut lausunnossaan muun muassa, että Hyyppärän alueen tärkein erityispiirre, joka erottaa sen muista Natura-ohjelman Salpausselkä-kohteista, ovat lähteet, lähteiset suot, kirkasvetiset pohjavesijärvet ja myös lähdevesiä kuljettavat purot ja joet. Kyseessä ovat biotoopit, joka määräytyvät pohjaveden pinnan korkeuden ja määrän mukaan ja joihin veden otto välittömimmin vaikuttaa. Lähde- ja tihkupintakasvillisuus reagoivat nopeasti vedenpinnan alenemiseen. Tavalliset suokasvit syrjäyttävät vaateliaat lähdekasvit, jotka ovat heikkoja kilpailijoita.

Karut kirkasvetiset järvet, lähteet ja lähdesuot sekä puustoiset suot ovat luontodirektiivin I liitteessä mainittuja luontotyyppejä. Puustoiset suot on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Biota BD Oy:n selvityksestä ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnosta ilmenee, että hanke vaikuttaa välittömästi ja vähitellen Natura-alueella sijaitseviin luontodirektiivin I liitteessä mainittuihin luontotyyppeihin, muiden muassa luontotyyppiin lähteet ja lähdesuot. Lausunnon mukaan suunniteltujen vedenottomäärien vuoksi onkin ilmeistä, että pohjavedenpinnan tason ollessa poikkeuksellisen alhaalla biologisille arvoille kohdistuu häviämisriski kuivuuden vuoksi. Biologisesti merkittävät vahingot esimerkiksi lähdeselkärangattomille ja sammalille voivat syntyä jo lyhyen kuivumisjakson aikana.

Natura 2000 -verkoston tehtävänä on säilyttää tai nostaa luonto- ja lintudirektiivin tarkoittamien luontotyyppien ja lajien suojelutaso suotuisaksi. Kaikki toimenpiteet ja hankkeet, jotka kohdistuvat Natura-alueille ja heikentävät merkittävästi niiden Natura-arvoja, vaikuttavat heikentävästi myös kyseessä olevien luontotyyppien tai lajien suojelutasoon. Tällaisille hankkeille ei pääsääntöisesti voida myöntää lupaa.

Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Tässä tapauksessa luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että hanke heikentää niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Samoin se osoittaa, että luontoarvojen heikentäminen on merkittävää.

Vesilain mukaisten rakennus- ja vedenottolupaedellytysten tulee olla olemassa luvanantohetkellä. Antaessaan luvan määräaikaisena hallinto-oikeus on myöntänyt, etteivät luvan edellytykset täyty. Lupaehdoilla ja -määräyksillä ei puuttuvia lupaedellytyksiä voida korvata. Lupaehdoissa tarkkailuvelvoite kytketään ajankohtaan viimeistään ennen töiden aloittamista. Vertailukohtaa ei ole, jos lähteen luonnontilaista muuttumista vesiolosuhteiden luonnollisesti muuttuessa ei ole tarkkailtu usean vuoden ajan ennen toiminnan aloittamista.

Rakennustöiden ja toiminnan aloittaminen vaarantaa suotuisan suojelun tason. Lyhytkin kuivuminen voi tuhota biologisia arvoja ja tehdä muutoksenhaun hyödyttömäksi. Rakennustöiden aloittamiselle siten, että sen vaikutukset ulottuvat Hyyppärän harjun Natura-alueelle, ja toiminnan aloittamiselle ennen lainvoimaista lupapäätöstä ei ole lain vaatimia edellytyksiä.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellään 27.11.2002 myöntänyt luvan pohjavedenottoon, poikkeusluvan pienten lampien luonnontilan muuttamiseen ja luonnonsuojelulain 66 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan. Ympäristölupavirasto on siis katsonut, että hanke heikentää merkittävästi luonnonarvoja Hyyppärän harjualueella. Poikkeusluvan myöntämisestä päättäminen kuuluu kuitenkin valtioneuvostolle. Ympäristölupavirasto on menetellyt virheellisesti ja ylittänyt toimivaltansa.

Hallinto-oikeus on muuttanut ympäristölupaviraston päätöksen määräaikaiseksi ja myöntänyt luvan aloittaa toiminta ennen lainvoimaista lupapäätöstä. Hallinto-oikeus on perustellut luvan määräaikaisuutta sillä, että pohjavedenoton pitkäaikaisvaikutuksia Hyyppärän harjualueen Natura-alueen suojeluarvoihin ei ole ollut mahdollista etukäteen tarkasti selvittää ja arvioida.

Vesilain lupajärjestelmässä lupaedellytysten tulee täyttyä lupaharkinnan suorittamishetkellä. Tämä varmistetaan lupamääräyksin. Joustavien lupamääräysten, vaikutusten seurannan ja määräysten sisällöllisen tarkistamisen sekä lupaehtojen muuttamista koskevien säännösten tehtävänä on varmistaa lupaedellytysten dynaaminen täyttyminen, myös tulevaisuudessa. Luvan myöntämisellä määräajaksi ei vesilain, sen paremmin kuin ympäristönsuojelulainkaan, mukaisessa lupaharkinnassa voida korvata lupaedellytysten puuttumista tai epäselvyyttä hankkeen vaikutuksista ja lupaedellytysten olemassaolosta. Luvan määräaikaisuudella ei myöskään voida kiertää luonnonsuojelulain säännöksistä seuraavaa, hankkeen vaikutuksiin perustuvaa lupaestettä.

Lupa on annettu vastoin varovaisuusperiaatetta. Tässä tapauksessa varovaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että jos hankkeen luontoarvoja heikentävää vaikutusta ei ole voitu luotettavasti selvittää ennen luvan myöntämistä, lupaa ei voida ollenkaan myöntää.

Vesilain 9 luvun 15 §:n viittaussäännös, johon hallinto-oikeus perustaa lupapäätöksen määräaikaisuuden, ei johda mihinkään. Vesilaissa ei ole säännöstä siitä, että pohjavedenottoluvan voisi antaa määräaikaisena. Hallinto-oikeuden määräajaksi myöntämä lupa pohjavedenottoon ei perustu lakiin. Hanke heikentää luonnonarvoja merkittävästi ja sen vaikutukset muodostavat myös vesilain mukaisen rakentamisesteen.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon mukaan Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamoiden vaikutusalueiden luontoarvot ovat kansainvälisestikin tarkastellen hyvin tärkeitä. Biota BD Oy:n selvityksestä ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnosta ilmenee, että hanke vaikuttaa välittömästi ja vähitellen Natura-alueella sijaitseviin luontodirektiivin liitteessä I mainittuihin luontotyyppeihin. Selvityksen ja siitä annetun lausunnon mukaan hanke vaikuttaa myös hankkeen vaikutusalueella olevaan Natura-alueella sijaitsevaan ensisijaisesti suojeltavaan luontotyyppiin puustoiset suot. Lausunnon mukaan hankkeen vaikutusalueeseen tulee laskea myös ne kohteet, joihin hanke vaikuttaa välillisesti tai vähitellen pitkällä aikavälillä. Kun näin menetellään, joutuu hankkeen vaikutuspiiriin noin 40 luontotyypin karut kirkasvetiset järvet pinta-alasta ja 30 prosenttia luontotyypin lähteet ja lähdesuot pinta-alasta koko kohteella.

Euroopan unionin komission ohjeista on haettu selvitystä sille, mitä tarkoittaa niiden luonnonarvojen merkittävä heikentäminen, joiden suojelemiseksi alue on otettu Natura 2000 -verkostoon. Asialla on merkitystä, jos lupaviranomainen katsoo, että vesilain mukaiset rakentamisedellytykset täyttyvät. Merkittävyyden käsitteen yhdenmukainen tulkinta on välttämätön, jotta voitaisiin varmistaa Natura 2000 -verkoston yhtenäinen toiminta. Käsitettä merkittävä on tulkittava objektiivisesti. Vaikutusten merkittävyys on määritettävä suhteessa hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonsuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet.

Direktiivin tarkoituksen perusteella on selvää, että alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä olemista. Dynaamisessa ekologisessa asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä.

Natura 2000 -verkoston tavoite on suotuisan suojelun taso. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy, ovat vakaita tai laajenemassa; erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilymiseksi pitkällä aikavälillä ovat olemassa ja ovat todennäköisesti olemassa myös ennakoitavassa tulevaisuudessa, ja sille tyypillisten lajien suojelutaso on suotuisa.

Professori Rauno Ruuhijärven lausunnon mukaan Salpausselkien lähteistä arvioidaan tuhoutuneen noin 90 prosenttia. Jäljellä olevien lähdebiotooppien avulla ei suotuisaa suojelutasoa enää saavuteta.

Direktiivin 6 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan voidaan ymmärtää koskevan kaikkia alueita, joilla on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai lajeja, kun näihin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuu vaikutuksia.

Pohjavedenotto luvan saaneella tavalla tuhoaa puustoisen suon, ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin, Kalattomannotkon alueelta. Todennäköisiä merkittäviä vaikutuksia määritettäessä on otettava huomioon suunnitelmien tai hankkeiden yhteisvaikutukset, jotta kumulatiiviset vaikutukset voidaan ottaa lukuun. Pohjaveden otto on karkeaa puuttumista alueen koskemattomuuteen. Se heikentäisi merkittävästi alueen luonnonarvoja.

Direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen varotoimien toteuttaminen ei edellytä varmuutta, vaan todennäköisyyttä merkittävistä vaikutuksista, jotka aiheutuvat sekä suojeltavan alueen sisällä että sen ulkopuolella toteutettavista suunnitelmista tai hankkeista. Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan säännöksiä sovelletaan, kun 6 artiklan 3 kohdan mukaisen alustavan arvioinnin tulokset ovat kielteisiä tai epävarmoja. Hallinto-oikeuden määräaikainen lupapäätös ilmentää tilannetta, jossa luonnonsuojeluoikeuden varovaisuusperiaatetta noudattaen lupaedellytykset puuttuvat.

Vesilain sääntelemien vesitaloushankkeiden, kuten pohjavesihankkeiden, lupaedellytykset määräytyvät myös Natura-alueilla vesilain säännösten nojalla. Luonnonsuojelulain 65 ja 66 § eivät miltään osin korvaa lupaedellytysharkintaa koskevia säännöksiä Natura-alueella. Näiden säännösten nojalla voi kuitenkin estyä luvan myöntäminen hankkeelle, jonka osalta vesilain lupaedellytysten muutoin harkittaisiin täyttyvän. Vesilain lupaharkintasäännökset edellyttävät kaiken saatavilla olevan tiedon hankkimista hankkeen vaikutusten selvittämiseksi ja ottamiseksi huomioon lupaharkinnassa. Hankkeen vaikutukset luontotyyppeihin ja eliölajeihin ja niiden suojelutasoon ovat tällaisia tarvittavia selvityksiä. Kun oikeus arvioi alueen luonnonarvoja, sen tulee arvioida luonnonarvoja sellaisena kuin ne tieteellisissä tutkimuksissa esitetään.

Ympäristölupaviraston 27.10.2000 tekemä hankkeen, johon tuolloin sisältyi myös Herakkaan pohjavedenottamo, hylkäävä päätös perustui vesilain 2 luvun 5 §:n lupaestesäännökseen ja 9 luvun 8 §:ään, joka sisältää myös etuvertailun. Hylkäämispäätöksen aineellisena perusteena olivat hankkeen merkittävät haitalliset vaikutukset niihin luonnonarvoihin, joiden perusteella hanke oli otettu Natura 2000 -verkostoon. Ympäristölupaviraston päätöksestä 27.11.2002 ei ilmene, mitkä hankkeen vaikutukset on otettu huomioon ja miten niitä on arvioitu harkittaessa vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentin soveltamista. Päätöksessä on todettu, että kun hanke toteutetaan lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla rajoitettuna, pohjavedenottamoiden rakentamisesta ja veden ottamisesta niistä saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Päätöksen perusteluista ei selviä, millä tavoin etuvertailu on suoritettu, mitä on otettu huomioon rahanarvoisina hyötyinä ja toisaalta vahinkoina, haittoina ja edunmenetyksinä, eikä myöskään se, millaisia hyötyjä ja haittoja on yleiseltä kannalta otettu huomioon vertailua suoritettaessa.

Hankkeen vaikutukset alueen luonnonarvoihin kuuluvat kaikin osin vesilain 2 luvun 5 ja 6 §:n soveltamisharkintaan. Vesilain mukaisessa lupaharkinnassa otetaan huomioon haittavaikutus hankkeen koko tosiasiallisella vaikutusalueella sekä Natura-alueella että sen ulkopuolisella vaikutusalueella. Tietyn alueen liittäminen Natura 2000 -verkostoon sillä esiintyvien luontodirektiivin määrittelemien erityistä suojelua vaativien luontotyyppien ja lajien perusteella osoittaa näiden esiintymien erityisen edustavuuden ja arvon. Tällä on aineellista merkitystä sekä lupaesteharkinnassa että etuvertailussa.

Asiakirjoista saatavan selvityksen ja lupaviranomaisten päätöstenkin mukaan vedenoton seurauksena pohjaveden pinta laskee ja vedenpinta laskee vaikutusalueen lammissa ja lähteissä. Poikkeuslupa luonnontilaisen lähteen muuttamiseen edellyttää sitä, että erikseen ja yksilöidysti selvitetään hankkeen vaikutuspiirissä olevien lähteiden ja lähteikköjen elinympäristötyypit, näiden tyyppien esiintyminen ja hankkeen toteutumisen vaikutus lähteiden suojelutavoitteiden toteutumiseen.

Lupaviranomaiset eivät päätöksissään ole lainkaan ottaneet huomioon Hyyppärän harjualueen lukuisia lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja.

Suullinen käsittely ja katselmus olisivat tässä ennakkotapausluonteisessa ristiriitaisia päätöksiä ja lausuntoja tuottaneessa asiassa tarpeelliset muun selvityksen lisäksi.

8.1.2 Kalle Alhoranta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset kumotaan.

Vaatimustensa perusteluissa Alhoranta on lausunut muun muassa, että todellisuudessa, vaikka hallinto-oikeuden päätöksessä toisin mainitaan, suunniteltu Kalattomannotkon ottamo sijaitsee Somerolla ja suunniteltu Kaskistonnummen ottamo Kiikalassa. Mainitut pohjavesialueet sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän harjualueella (kohde FI0200010), ja niiden ympäristö on erittäin herkkää kaikenlaisille ulkopuolisille muutoksille. Alueella on useita harvinaisia eliölajeja, eritoten Yrttikorven alueella.

Pohjavesialueilla sijaitsevat järvet ovat pääosin lähdejärviä, joiden vedensaanti perustuu kokonaisuudessaan niiden pohjassa oleviin lähteisiin. Jos pohjavesialueelta pumpataan vettä vedenottoluvassa myönnettyjä määriä, se vaikuttaa ratkaisevasti alueella olevien järvien vedenpinnan tasoon ja sitä kautta niiden ympäristöön ja eliölajeihin.

Iso-Pitkusta -niminen järvi sijaitsee molempien pohjavesialueiden läheisyydessä, ja järven rannalla sijaitsee Alhorannan omistama kiinteistö. Iso-Pitkusta on lähdejärvi, joten pohjaveden taso vaikuttaa suoraan sen vedenpintaan. Vuonna 1992 tehtyjen koepumppausten johdosta järven vedenpinta laski silmämääräisesti useita kymmeniä senttimetrejä. Sitä ennen oli ollut hyviä sadekausia, joten vedenpinnan lähtötaso oli normaalilla tasolla, mutta lasku tapahtui nopeasti koepumppausjakson aikana. Kesällä 2003, kun pohjavesien taso oli heikkojen sateiden jälkeen laskenut, vedenpinta laski luonnonmukaisesti liki puoli metriä ja vesijättöä syntyi pari metriä. Jos siihen lisätään vielä mahdollisen vedenoton vaikutukset, kokonaisvaikutukset ovat erittäin radikaaleja koko herkän järven tulevaisuuden ja olemassaolon kannalta. On selvää, ettei näin paljon ympäristön tilaan vaikuttavaa toimenpidettä voida perustaa yli kymmenen vuotta vanhoihin tutkimuksiin.

Iso- ja Vähä-Pitkusta -järvet ovat yhteydessä toisiinsa noin kaksi metriä leveän, matalan salmen kautta. Kesällä 2003 salmi oli vedenpinnan laskun johdosta niin kapea, ettei siitä normaalin tilanteen tavoin päässyt soutuveneellä yli. Kun vedenpinta mitä todennäköisimmin laskisi vedenoton seurauksena, tilanne kehittyisi suuntaan, jossa järvet eivät enää olisi lainkaan yhteydessä toisiinsa, mikä vaarantaisi niiden luontaisen toiminnan. Kummassakin järvessä on edelleen - nykyisin jo Suomessa harvinaiseksi käynyt - alkuperäinen jokirapukanta, mikä on jo sinällään suojelemisen arvoista. Jokirapukanta ei kestä radikaaleja muutoksia elinympäristössään.

Someron kaupunki on syksyllä 2003 tarjonnut hakijoille pohjavettään muilta, vähemmän herkiltä pohjavesialueiltaan, joiden käytettävissä olevat vesireservit ylittävät hakijoiden vedentarpeen ja jotka eivät sijaitse Natura 2000 -verkoston alueella. Salon kaupunki ei tarvitse vettä omien rajojensa ulkopuolelta. Jos hyvälaatuinen pohjavesi, jota Someron taholta on tarjottu, ei hakijoille kelpaa, menee sekä Salon että Halikon läpi joki, josta vettä voisi puhdistettuna ottaa käyttöön, mikä olisi täysin normaali ratkaisu väitettyyn vedensaantiongelmaan.

Hallinto-oikeus on todennut, että myönnetty vedenottolupa saattaa vaikuttaa Natura-alueen luontoon ja järvien tilaan. Kun selkeä uhkatekijän mahdollisuus tunnistetaan, ei vedenottoon tulisi myöntää lupaa, kun vaihtoehtoisia keinoja hakijoiden väitetylle lisääntyvälle vedentarpeelle on olemassa, etenkin, kun myönnetty lupa perustuu vanhentuneen tilanteen mukaan tehtyihin selvityksiin. Tässä tapauksessa aiheutettava haitta on ehdottomasti saavutettua hyötyä suurempi, joten lupaa ei tulisi myöntää vesilain perusteella, saati tarkoituksenmukaisuudella perusteltuna.

Yksityisille ja yhteiskunnalle aiheutuva mahdollinen ja todennäköinen haitta on sen laatuinen, että se voidaan ehkäistä vain kumoamalla myönnetty vedenottolupa.

Hakijat on velvoitettu myönnetyssä luvassa tarkkailemaan vedenpintaa, mikä ei sinällään tarkoita mitään konkreettista toimenpidettä vedenpinnan laskiessa. Hallinto-oikeus on tarkentanut velvoitetta hieman, mutta ei ratkaisevassa määrin parempaan suuntaan.

Hallinto-oikeus on tarkistanut myönnettyä lupaa valitusten johdosta siten, että lupa on myönnetty määräaikaisena 12 vuodeksi. Tämä ei mitenkään pienennä vedenoton aiheuttamaa haittaa, sillä luvan sisältämillä vedenottomäärillä ehtivät myönnetyn 12 vuoden aikana suojellun alueen ympäristöarvot tuhoutua täysin, ja ne tuskin enää palaisivat ennalleen. Ainakin uhka tähän on olemassa, ja jo yksin sen pitäisi riittää suuntaamaan katseet ja vedenotto vähemmän herkille alueille.

Lisäksi hallinto-oikeus on toiminut väärin, kun se antoi hakijoiden aloittaa vedenottoon liittyvät rakennustyöt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Jo pelkät rakennustyöt aiheuttavat merkittävän haitan alueen herkälle ympäristölle, joten myös tämä hallinto-oikeuden päätöksen osa tulisi kumota ja estää rakennustöiden aloittaminen.

8.1.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset kumotaan ja että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Natura-selvityksestä olisi pitänyt kuulla kaikkia asianosaisia, koska silloin olisivat myös tulleet esille nyt käsiteltävinä olevat puutteet ja täsmällisemmän Natura-arvion tarve. Kysymyksessä on vakava menettelytapavirhe, joka myös osoittaa, että Natura-arvoja ei vielä osata käsitellä päätöksenteossa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto pohjautuu Biota BD Oy:n ristiriitaiseen ja puutteelliseen selvitykseen. Hallinto-oikeus on perustanut ratkaisunsa keskeisesti tähän lausuntoon.

Natura 2000 -vaikutusarvio on tehtävä monipuolisemmin ja johdonmukaisemmin. Vaikutusarviossa on otettava huomioon myös lain edellyttämät pitkäaikais- ja yhteisvaikutukset, kuten soranotto, loma-asutus ja kaukokulkeumat. Myös tutkijoiden uusimmat havainnot osoittavat, että Hyyppärän Natura-aluetta ei vielä tunneta riittävästi, jotta siellä voitaisiin aloittaa tällainen Natura-kohteen perusteita heikentävä toiminta.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on lausuttu, että lieventäviä toimenpiteitä tarkastelemalla voi olla mahdollista varmistua siitä, ettei hanke vaikuta kielteisesti Natura 2000 -alueen luontoarvoihin. Lieventävillä toimenpiteillä tarkoitetaan lisäveden johtamista Pitkustaan, mikä ei ole hyväksyttävä ratkaisu.

Lisäveden johtaminen Pitkustoihin vaarantaa Vähä-Pitkustan ainutlaatuisen meromiktian ja voi saattaa käyntiin voimakkaan rehevöitymiskehityksen ja järvityypin muuttumisen. Lisäveden johtaminen on hidas ja eri luvan vaativa toimenpide, eikä sillä olisi mitään vaikutusta Pillistönsuon ja Lamminlähteen lähteikköihin, joiden reunamat ovat ensimmäiseksi vaarassa kuivua. Lieventäviä riskittömiä toimenpiteitä ei ole olemassa, ja päätöksen peruste on väärä.

Hallinto-oikeus on todennut, että ympäristökeskuksen lausunnossa ei edellytetä uusien lisäselvitysten tekemistä. Lukuisissa hallinto-oikeudelle jätetyissä valituksissa ja ympäristökeskuksen omassakin lausunnossa kiinnitetään kuitenkin huomiota Biota BD Oy:n selvityksen puutteisiin.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon johdannossa on todettu, että Biota BD Oy:n selvitys on käyttökelpoinen vain niillä ottomäärillä, joihin selvitys perustuu. Johtopäätös tästä on, että selvitys on pätevä vain niissä olosuhteissa, joissa koepumppaus tehtiin, eli koepumppausajanjakso oli Natura 2000 -vaikutusten arvioinnin pohjaksi aivan liian lyhyt. Se ei päde esimerkiksi olosuhteiltaan poikkeuksellisen kuivana jaksona. Hallinto-oikeuden päätös on lainvastainen, sillä se ei perustu varmistettuun tietoon.

Yhdistys on vaatinut, että asetetaan puolueeton asiantuntijaelin arvioimaan yhteen ainoaan koepumppaussarjaan perustuvan Biota BD Oy:n luontoselvityksen pätevyyttä ja riittävyyttä Natura 2000 -alueen käytön suunnittelussa. Asiantuntijatahon tulee koostua erityisalojen asiantuntijoista, jotka hallitsevat myös alojensa modernit tutkimusmenetelmät.

Lyhytaikainen koepumppaus on riittämätön selvittämään pitkäaikaisen vedenoton vaikutuksia huomattavasti vaihtelevissa luonnonolosuhteissa. Luonnon sietokyvyn kannalta ääriolosuhteet ovat ratkaisevia, eivät edes keskiarvot, saati yksi ainut koepumppaussarja, kuten tässä tapauksessa. Pitkäaikaisen vedenoton vaikutuksista ääriolosuhteissa alueen Natura- lajeille ja -luontotyypeille eivät nyt suoritetut koepumppaukset kerro mitään. Koepumppaussuunnitelma on tehty ennen Natura 2000 -verkoston luomista. Se ei täytä nykyistä vaatimustasoa, jossa vaaditaan muun muassa uusien pohjavesialueiden matemaattisten mallien hyödyntämistä.

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei pitkäaikaisvaikutuksia ole mahdollista selvittää. Vaikutuksia ei olekaan mahdollista selvittää nopeasti. Nyt ei aikaperspektiivi huomioon ottaen ole tehty edes riittäviä etukäteisselvityksiä, joissa otettaisiin huomioon alueen erityisluonne. Vedenottolupa on nyt myönnetty ikään kuin esiselvitysperustein, mikä on aivan liian riskialtis päätös. Jos vedenotto pääsee turmelemaan alueen suojeltavaksi tarkoitettuja lajeja tai erityispiirteitä, ovat syntyneet vahingot todennäköisesti peruuttamattomia. Suunniteltuja korjaustoimenpiteitä, kuten kompensoivan lisäveden johtamista Vähä-Pitkustaan, on mahdotonta toteuttaa veden pysyvää kerrostuneisuutta (meromiktiaa) häiritsemättä.

On vastuutonta oikeusmenettelyä myöntää lupa tietämättä vedenoton pitkäaikaisvaikutuksista Natura 2000 -alueen lajeille ja luontotyypeille.

Hallinto-oikeuden mukaan vedenotosta saatava hyöty yhdyskuntien vedentarpeen tyydyttäjänä on siitä aiheutuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Minkäänlaisia intressilaskelmia ei ole esitetty. Väite ei siis perustu laskelmiin, vaan otaksumiin. Ei esimerkiksi ole esitetty muiden vaihtoehtoisten ratkaisujen etuja ja hyötyjä.

Myöntämällä vain määräaikaisen luvan ja edellyttämällä tarkennettua seurantaa hallinto-oikeus samalla myöntää, että tehdyt selvitykset eivät ole olleet riittäviä. Ne olisivat voineet sitä olla, jos ne olisi tehty riittävän pitkäkestoisina ja Natura 2000 -vaatimukset täydellisesti huomioon ottaen. Jos näin olisi tehty, on hyvin todennäköistä, että lupaa ei olisi voitu myöntää.

8.1.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset kumotaan. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että asia palautetaan ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano tulee kieltää. Yhdistys on uudistanut vaatimuksensa ja perustelunsa, jotka se on esittänyt valituksessaan hallinto- oikeudelle ja asiasta antamassaan vastineessa.

Vaatimustensa perusteluissa yhdistys on lausunut, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan alueellisen ympäristökeskuksen ollessa itse hankkeen toteuttaja, lausunnon Natura-selvityksen johdosta antaa ympäristöministeriö. Vaikka hankkeen muodollisena hakijoina ovat alueen kunnat, on Lounais-Suomen ympäristökeskus hankkeen suunnittelija sekä toteuttaja. Ympäristökeskuksen rooli heikentää selvästi luottamusta sen puolueettomuuteen, ja ympäristökeskuksen olisi pitänyt jäävätä itsensä. Hankkeesta tulisi Natura-asian osalta pyytää ympäristöministeriön lausunto.

Ympäristökeskuksen lausunnossa todetaan, että pitkäaikaisvaikutukset ja yhteisvaikutus nostavat vaikutuksen tasolle, joka on lähes verrannollinen merkittävän heikentävän vaikutuksen määrään. Lausunnossaan ympäristökeskus toteaa muuttavan vaikutuksen piiriin tulevan 30 prosenttia luontotyypin Lähteet ja lähdesuot sekä 40 prosenttia luontotyypin Karut kirkasvetiset järvet pinta-aloista. Kiikalan Härjanvatsan maa-ainesoton ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa ympäristökeskus on todennut, toisin kuin arviointiselostuksessa, että vaihtoehdon 2 mukainen soranotto heikentäisi merkittävästi Naturan luontoarvoja hävittäen 2 prosenttia Harjumetsät-luontotyypin pinta-alasta koko alueella ja aiheuttaisi heikentämisriskin Varesjoen lähde- ja virtavesiluontotyypeille. Näin ollen luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan maa- ainesten ottosuunnitelmaa ei voida kunnassa vahvistaa tai yksittäisiä ottolupia myöntää vaihtoehdon 2 mukaisina.

Kun kyse on samasta Natura-alueesta, lausunnot ovat selvästi ristiriidassa keskenään. Lähteet ja lähdesuot sekä Karut kirkasvetiset järvet ovat lisäksi lounaisessa Suomessa huomattavasti harjumetsiä harvinaisempia luontotyyppejä, minkä vuoksi merkittävän vaikutuksen kynnys ylittyy alhaisemmalla tasolla. Mainitut 30 prosentin ja 40 prosentin vaikutusalueet ovat ilman muuta merkittäviä, eikä lupaa siten luonnonsuojelulain 66 §:n nojalla olisi saanut myöntää.

Yhdistyksen mukaan, toisin kuin hallinto-oikeus toteaa, sanotut muutokset ovat niin merkittäviä, että asiassa tulisi hankkia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätös luontodirektiivin soveltamisen kannalta.

Päätös perustuu riittämättömiin selvityksiin. Hankkeen pitkäaikaisia ja välillisiä vaikutuksia ei ole selvitetty. Luontodirektiivi kuitenkin edellyttää niiden selvittämistä ennen päätöksen tekoa. Myöskään yhteisvaikutuksia muiden hankkeiden kanssa ei ole selvitetty, vaikka luonnonsuojelulain 65 § tätä edellyttää. Myös soranotolla voi olla vaikutuksia Lähteet ja lähdesuot -luontotyyppiin.

Hanke muuttaa ainakin neljän järven korkeutta ja veden laatua, jolloin se on myös vesilain vastainen. Päätöksessä on vesilain 1 luvun 23 c §:n vastaisesti annettu lupa perustettujen luonnonsuojelualueiden muuttamiseen.

Immenjärven luonnonsuojelualueen omistajalta olisi pitänyt pyytää lausunto luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti, toisin kuin päätöksen perusteluissa todetaan.

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että vesilain kuulemisperiaatteiden mukaan olisi ollut aiheellista kuulla Natura-selvityksestä kaikkia asianosaisia ennen päätöksen tekemistä. Hallinto-oikeus on kuitenkin hylännyt asian palauttamista koskevat vaatimukset vedoten hakijoiden kiireelliseen vedentarpeeseen. Hanke on ollut vireillä, mutta muita vaihtoehtoja ei ole kuitenkaan tutkittu. Esimerkiksi Someron kaupungin tarjous pohjaveden toimittamisesta olisi ehkä ollut nopeammin toteutettavissa. Kiireellistä vedentarvetta ei ole osoitettu, eikä kuulemisperiaatetta olisi siten tällä perusteella tullut hylätä.

Päätöksessä on myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausuntoon vedoten todettu, että lieventäviä toimenpiteitä tarkastelemalla voi olla mahdollista varmistua siitä, ettei hanke vaikuta kielteisesti Natura-alueen luonnonarvoihin. Päätöksessä ei kuitenkaan näitä toimenpiteitä edellytetä. Toimenpiteet, kuten lisäveden johtaminen Pitkustajärviin, vaativat erillisen lupaprosessin, eikä niihin siten voida tässä luvassa vedota haitallisia vaikutuksia lieventävinä seikkoina. Esitetty veden johtaminen ei myöskään parantaisi Lamminlähteen ja Pillistönsuon lähteikön suojelutilaa.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on luvan määräaikaisuutta perusteltu sillä, että vedenoton pitkäaikaisvaikutuksia ei ole mahdollista etukäteen tarkasti selvittää. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa todetaan kuitenkin, että viranomaiset voivat antaa hankkeelle luvan vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Tämän perusteella ei lupaa olisi luontodirektiivin vastaisena saanut myöntää. Luvan myöntäminen vaikutuksia tuntematta on myös lainsäädännön yleisen varovaisuusperiaatteen vastainen.

Koska vaikutukset Natura-alueeseen ovat kiistatta merkittäviä ja varsinkin eläin- ja kasvilajistossa tapahtuvat muutokset ovat palautumattomia, tulee lupa toiminnan aloittamiseksi valituksista huolimatta heti kumota.

8.1.5 Halkjärven yhteisalueen osakaskunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset kokonaisuudessaan kumotaan ja hakemus hylätään. Lisäksi osakaskunta on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Osakaskunta on uudistanut hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa ja valituksista annetussa vastineessa esitetyn.

Täytäntöönpanon kieltämisen osalta osakaskunta on lausunut, että vedenotto voisi lyhyessä ajassa aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja ottaen huomioon lyhyittenkin kuivuusjaksojen vaikutukset alueen luonnossa. Muutoksenhaku osoittautuisi näin hyödyttömäksi.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa Natura-arviosta hankkeen pitkäaikaisvaikutukset on todettu merkittäviksi ilman lieventäviä toimenpiteitä. Lupaehtoihin ei kuitenkaan ole sisällytetty lieventäviä toimenpiteitä tarkkailua lukuun ottamatta. Ympäristölupavirasto ja hallinto-oikeus eivät ole ottaneet tätä huomioon. Muuttaessaan luvan määräaikaiseksi hallinto-oikeus on ollut epävarma, onko luvan myöntämiselle edellytyksiä. Epävarmuus asiassa voi johtaa korvaamattomiin vahinkoihin lyhyittenkin kuivuusjaksojen vaikutukset huomioon ottaen.

Osakaskunta on vaatinut, että asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon myös Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnot Natura-arviosta, joka liittyy Kälväsvaaran alueen pohjaveden ottoon. Arviossa todetaan vaikutusten kohdistuvan suhteellisen pieneen osaan koko Natura 2000 -alueesta, mutta luonnoltaan hyvin arvokkaaseen ja omaleimaiseen alueeseen. Lausunnoissa korostetaan muun muassa lähteikköihin kohdistuvia vaikutuksia ja päädytään siihen, että pohjavesihanke heikentäisi merkittävästi alueen Natura-aseman perusteina olevia luonnonarvoja ja että hankkeen toteutuminen edellyttäisi luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista valtioneuvoston päätöstä.

Hallinto-oikeus on myöntänyt ympäristölupaviraston tehneen muotovirheen jättäessään kuulematta kaikkia asianosaisia Natura-selvityksestä. Hallinto-oikeus on päättänyt olla palauttamatta asiaa ympäristölupavirastolle. Päätöksen perustelu on outo, lainvastainen ja asianomaisten oikeuksia loukkaava. Hakijan ilmoittama luvan saannin kiireellisyys ei anna oikeutta virheelliseen menettelyyn. Väärää menettelyä on myös hallinto-oikeuden suhtautuminen asianosaisten kuulemiseen pelkkänä muodollisuutena.

On käsittämätöntä ja vesilain vastaista, ettei hallinto-oikeus ota vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaisesti kantaa siihen, vaarantaako hanke lähteiden ja niistä lähtevien uomien suojelutavoitteita huomattavasti vai ei.

8.2 Kuulemismenettely

Vaasan hallinto-oikeus on toimittanut muutoksenhakuasiakirjat korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilman vesilain 17 luvun 10 §:n (88/2000) mukaista kuulemismenettelyä, koska hallinto-oikeus on päätöksellään myöntänyt aloittamisluvan vesilain 17 luvun 9 §:n (88/2000) perusteella ja tältä osin valituksissa on pyydetty myös täytäntöönpanon kieltämistä.

Kuuleminen ja lausuntojen hankkiminen valitusten johdosta on tapahtunut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

8.3 Lausunnot

8.3.1 Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan hankkeen vaikutuksista luontoarvoihin koskevien väitteiden ja vaatimusten osalta viitannut ympäristölupavirastolle 25.3.2002 antamaansa lausuntoon ja lausunut lisäksi, että Vähä-Pitkusta-järvi on maassamme ainutlaatuinen pohjavesivaikutuksen vuoksi meromiktinen järvi. Mikäli järveen aiotaan jatkossa johtaa lisävettä lähdeluonnolle tai järvelle aiheutuvien haittavaikutusten vähentämiseksi, tulee samalla varmistua, että Vähä-Pitkustassa nyt vallitsevaa meromiktiaa ei toimenpiteillä muuteta.

Lupamääräysten mukaisesti hyväksyttävän, perusteellisen ja kattavan tarkkailuohjelman mukainen pohja- ja pintavesien seuranta tulee aloittaa hyvissä ajoin ja viimeistään 1-2 vuotta ennen varsinaista vedenoton aloittamista. Tarkkailun avulla seurataan toiminnalle asetettujen ehtojen täytäntöönpanoa ja niiden noudattamista sekä luodaan edellytykset ennalta arvaamattomien vaikutusten havaitsemiselle. Tämän vuoksi alueen luonnonolosuhteista ennen vedenottoa tulisi olla käytettävissä riittävästi vertailukelpoista seurantatietoa.

Lähteikköjen luonnontilan tarkkailun kohdalla tulee erikseen korostaa kasvillisuuden ja eläimistön tarkkailua. Kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvat seurannat tulee käynnistää riittävän ajoissa eli vähintään kaksi kesää ennen vedenoton aloittamista. Näin voidaan varmistaa, että saadaan luotettava tieto siitä, millaisia luonnonarvoja alueella oli luonnontilan vallitessa ennen vedenottoa.

Hakijoilta tulee edellyttää reagointia mahdollisiin vedenotosta aiheutuviin ennalta arvaamattomiin luonnonmuutoksiin. Vedenottomääriä voidaan muuttaa Hyyppäränharjun eri ottamoiden kesken sekä myös hakijoiden käyttämien muiden ottamoiden välillä peruuttamattomien luonnonmuutosten välttämiseksi.

Vesihuollon kehittämisestä ja kuntien välisen vesihuoltoyhteistyön edistämisestä vastaavana viranomaisena Lounais-Suomen ympäristökeskus on todennut, että hanke on Salon seudun kuntien vedensaannin ja talousveden turvaamisen kannalta erittäin tärkeä. Vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisen luvan myöntämisen edellytykset ovat tältä osin olemassa. Luvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi luontoarvoihin kohdistuvia vaikutuksia lieventävinä toimenpiteinä on vedenottoa liiallisen vedenpinnan alenemisen estämiseksi rajoitettu, vedenoton vaikutusten seuraamiseksi on määrätty tarkkailuvelvoite, vedenottolupa on pitkäaikaisvaikutusten varmistamiseksi muutettu määräaikaiseksi ja hakijat ovat luopuneet Herakkaanlähteen vedenottamosta. Hankkeeseen liittyvien putkilinjojen tai muiden vedenottamoiden ulkopuolisten rakennelmien sijainnista tulee sopia erikseen ympäristökeskuksen kanssa.

8.3.2 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa huomauttanut, että Someron ympäristölautakunta on valituksessaan tulkinnut virheellisesti ympäristölupaviraston päätöstä todetessaan, että ympäristölupavirasto olisi myöntänyt hakijoille luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisen poikkeusluvan ja katsoessaan, että hanke heikentää merkittävästi Hyyppärän harjualueen luonnonarvoja. Ympäristölupavirasto on nimenomaan luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin nojalla arviointi- ja lausuntomenettelyn jälkeen katsonut, ettei hankkeella kokonaisuudessaan ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueeseen, ja myöntänyt luvan tällä perusteella. Pykälän 2 momentin mukaisesti, mikäli ympäristölupavirasto olisi katsonut hankkeen merkittävästi heikentävän luonnonarvoja, sen olisi tullut varata hakijoille tilaisuus poikkeusluvan hankkimiseen valtioneuvostolta. Tähän ei nyt ole ollut tarvetta. Pykälän 3 momenttia on sovellettu, koska alueella esiintyy luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi "puustoiset suot", joka on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi.

Ympäristölautakunta on myös viitannut ympäristölupaviraston 27.10.2000 antamaan päätökseen nro 60/2000/4, jolla hakemus hylättiin, koska silloin käytettävissä olevan tiedon perusteella oli syytä olettaa hankkeella olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueen luonnonarvoihin. Silloisesta päätöksestä ilmenevien äänestyslausuntojen perusteella, puheenjohtajan äänen ratkaistessa, ei hakijoilta edellytetty luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista selvitystä hankkeen vaikutuksista alueen luonnonarvoihin. Äänestystulos huomioon ottaen asiassa oli otettava kantaa myös pääasiaan. Hankkeessa oli tuolloin mukana Herakkaanlähteen pohjavedenottamo. Asian uudessa käsittelyssä, hallinto-oikeuden palautettua asian ympäristölupavirastolle ja kun luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arvio oli tehty, hakijat peruuttivat hakemuksensa Herakkaanlähteen osalta, ja tilanne muuttui olennaisesti.

Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:n ja Halkjärven yhteisalueen osakaskunnan valituksissa esitetyn asian uudelleen kuuluttamista Natura-arvioinnin vuoksi tarkoittavan vaatimuksen osalta ympäristölupavirasto on katsonut, ottaen huomioon varsin laajan ja kattavan kuulemisen asian aikaisemmassa vaiheessa ja hakemuksen peruuttamisen eniten haitallisia vaikutuksia aiheuttavan Herakkaanlähteen pohjavedenottamon osalta, että supistetussa muodossaan hakemuksen uusi kuuluttaminen ei olisi tuonut uutta selvitystä tai että kuuluttamisen puuttuminen olisi aiheuttanut kenellekään oikeuden menetyksiä. Luonnonsuojelulain 65 § edellyttää tiettyä lausuntomenettelyä, jota on noudatettu. Koska ympäristökeskus ei ole hankkeen toteuttaja, on se voinut antaa lausunnon. Ympäristölupavirasto on tältä osin viitannut hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esteellisyydestä lausuttuun.

Kun otetaan huomioon ympäristölupaviraston päätöksen nro 70/2002/4 ja hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen perustelut ympäristölupavirasto on katsonut, ettei valituksissa ole esitetty mitään sellaista, jonka vuoksi olisi syytä kumota päätöksiä ja hylätä hakemusta.

8.4 Salon kaupungin, Perttelin kunnan ja Halikon kunnan selitys

Kalle Alhoranta perustaa puhevaltansa Pitkusta-järven rannalla olevan kesämökin omistukseen. Hakijat esittivät hallinto-oikeudessa, että valitus on jätettävä ensisijaisesti tutkimatta puuttuvan asianosaisaseman johdosta. Hakijat eivät edelleenkään katso hankkeen vaikuttavan Pitkusta-järviin ja niiden olosuhteisiin, ainakaan kesämökkiläisen normaaliin veden käyttöön vaikuttavalla tavalla. Selityksessä on vaadittu, että korkein hallinto-oikeus ottaisi Alhorannan osalta ensisijaisesti kantaa puhevaltakysymykseen ja jättäisi valituksen tutkimatta. Mikäli valitus tutkitaan, se on toissijaisesti hylättävä.

Someron ympäristölautakunnan valitus on Vaasan hallinto-oikeuden valitusasiakirjaan liitetyn leiman mukaan saapunut hallinto-oikeuteen 2.2.2004. Valitusaika on päättynyt 29.1.2004. Mikäli lautakunta ei esitä selvitystä valituksen toimittamisesta perille määräajassa, valitus on jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta. Mikäli osoittautuu, että valitus on toimitettu oikeuteen määräajan puitteissa, valitus on hylättävä.

Se, ettei kaikkia asianosaisia ole kuultu Natura-selvityksen johdosta, ei ole ollut muotovirhe, koska asiassa on noudatettu arvioinnista säädettyä luonnonsuojelulain 65 §:ää. Suomen vesiensuojeluyhdistys ry, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry ja Halkjärven yhteisalueen osakaskunta eivät edusta mitään luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua tahoa, joten niiden kuuleminen asian johdosta on ollut tarpeetonta. Luonnonsuojelulain kuulemissäännökset on katsottava Natura-arvioinnin kannalta ensisijaisiksi muiden lakien mukaisiin säännöksiin nähden. Yksityiset asianosaiset eivät käytä yleisen edun mukaista puhevaltaa Natura-asioissa eikä Natura-arvioinnissa ole kyse myöskään välittömästi niiden oikeuksiin vaikuttavasta asiasta.

Hallinto-oikeus on päätöksessään käsitellyt kuulemista vesilain kuulemisperiaatteen valossa. Hakijat eivät hyväksy tätä hallinto-oikeuden perusteluiden tulkintaa. Lisäksi valittajilla on ollut mahdollisuus tutustua Natura-selvitykseen ja esittää siitä näkemyksensä prosessin aikana. Hanke on ollut vireillä jo vuodesta 1994, joten palauttaminen ei voi enää tulla kyseeseen hakijoiden oikeusturvan kannalta.

Biota BD Oy:n arviointiraporttia on luettava kokonaisuutena. Vaikutusarvion eräänä kriteerinä on vaikutukselle alttiin alueen osuus koko alueen vastaavasta luontotyypistä. Muita arviointikriteerejä ovat olleet vaikutuksen merkitys luontotyypille ja siihen liittyen esimerkiksi vaikutuksen suuruusluokka. Pitkusta-järviin aiheutuvaa vaikutusta on katselmustoimituksessa asiantuntijana toiminut Esko Mälkki pitänyt vähäisenä. Vedenoton vaikutusalueet on määritelty koepumppauksessa havaittujen pohjavesiputkien pintojen muutosten perusteella siten, että havaittujen muutosten perusteella on laskettu vaikutusalue ottaen huomioon, että pitkäaikaisvaikutus laajentaa koepumppauksissa havaittua vaikutusaluetta.

Luvassa ei ole sallittu eikä edellytetty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa tarkoitettuja lieventäviä toimenpiteitä, erityisesti esitettyä mahdollisuutta johtaa lisävettä Pitkusta-järviin. Hankkeen vaikutus Pitkusta-järviin on asianmukaisesti otettu huomioon luvassa, ja luvassa on järvien tilaa turvaava lupamääräys 2.

Vaatimus puolueettoman asiantuntijaelimen asettamisesta luontoselvityksen arvioimiseen on lakiin perustumaton.

Valittajien käsitys luvan myöntämiseksi vaadittavista selvityksistä on virheellinen. Hanke tähtää pohjaveden ottamiseen, ei tieteelliseen tutkimukseen. Luvan myöntämiseksi pohjavesihankkeissa selvitetään vakiintunein koepumppaus- ja mittausmenetelmin sekä laskentamallein pohjaveden ottamisen vaikutusalueet, jotka kattavat myös pitkäaikaisvaikutukset siinä määrin kuin ne voidaan ylipäätään arvioida. Näin on tehty tässäkin tapauksessa, ja tuloksia on pidettävä riittävän luotettavina lupapäätöksentekoa varten. Lisäksi tässä tapauksessa tietoa vaikutusalueesta ovat tuottaneet muun muassa katselmusmenettely asiantuntijalausuntoineen sekä muut alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista tehdyt selvitykset, muun muassa seutukaavoitukseen liittyvä Geologian tutkimuskeskuksen tutkimus, joka oli liitetty hakijoiden vastineeseen hallinto-oikeudelle.

Vesilain mukainen intressivertailu on asiassa tehty oikein ja vakiintuneen käytännön mukaisesti. Hakijoilla on elintärkeä ja täysin välttämätön tarve saada käyttöönsä hyvälaatuista pohjavettä. Sen hyväksyen hallinto-oikeus on todennut, että vedenotosta saatava hyöty yhdyskuntien vedentarpeen tyydyttäjänä on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Mitään rahallista arvoa ei kyseisenkaltaiselle intressille voida esittää. Menettely on vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin mukainen. Sen nojalla niissä tapauksissa, jolloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna. Vesilain mukainen lupaharkinta kohdistuu hakemuksessa tarkoitettuun hankkeeseen, eikä sen yhteydessä suoriteta muiden, tässä tapauksessa muiden ottamopaikkojen vertailua haettuihin paikkoihin nähden. Yksinomaan se, että pääasiaratkaisu ei ole valittajien tahdon mukainen, ei merkitse, että intressivertailu olisi väärin suoritettu.

Luvan määräaikaisuus tai voimassaolo toistaiseksi on itsenäinen ratkaisuvaihe vesilain mukaisessa lupaharkinnassa. Lupa voidaan myöntää joko määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevana. Luvan myöntäminen määräaikaisena ei merkitse, että lupahakemuksen selvitykset olisivat olleet siten riittämättömiä, ettei lupaa olisi lainkaan voitu myöntää. Määräaikaisenkin luvan myöntämisen edellytyksenä on, että lupahakemukseen liitetyt selvitykset ovat olleet riittävät. Tässä tapauksessa selvitykset ovat poikkeuksellisen kattavia.

Toiminnan aloittamisluvan osalta selityksessä on lausuttu, että vesitilanne on entisestään huonontunut lupapäätöksen tekemisen jälkeen. Hakijoiden tarve saada hyvälaatuista pohjavettä käyttöönsä mahdollisimman pian on entistä akuutimpi. Tällä hetkellä esimerkiksi Salon kaupunki, jolle hakijoiden välisen sopimuksen mukaan tulisi nyt puheena olevassa luvassa tarkoitetusta vedestä 80 prosenttia, kuluttaa pohjavesivarantoja, koska ottamoiden vedenmuodostumisalueilla ei edellisenä vuonna muodostunut ottamisen korvaavaa pohjavesimäärää. Salon kaupungin vedenotto perustuu pieniin ottamoihin (10 kpl), joiden antoisuus on suhteellisen vähäinen. Yksi ottamoista on tällä hetkellä suljettuna tarkkailukaivojen kuivumisen vuoksi. Salo on edellyttänyt kuluttajilta veden säästämistä, mistä viimeinen tiedote kuluttajille on lähetetty tammikuussa 2004. Kaupunki säästää vettä muun muassa katujen pesun lopettamisella ja luistinratojen jäädyttämättä jättämisellä. Halikossa vesitilanne on erittäin huono. Vesitornin veden pinta on noin 5 metrissä, kun normaali tilanne pitäisi olla noin 15 metriä. Halikon sairaala, joka on aiemmin myynyt kunnalle vettä, on joutunut selkeästi vähentämään tätä määrää. Tilapäiskäyttöön on jouduttu ottamaan myös vanha vedenottamo, joka on ollut suljettu tri- ja tetrakloorieteenipitoisuuksien johdosta. Tätä varten ottamoon on asennettu helmikuussa 2004 aktiivihiilisuodatin, jotta ottamoa voitaisiin tilapäisesti käyttää. Perttelissä pohjavedenpinta on noin metrin, ajoittain jopa 1,5 metriä tavanomaista alempana. Vettä on jouduttu toimittamaan säiliöautoilla kuivuudesta kärsiville kiinteistöille ja yhdysjohtoja pitkin kahdelle vesiyhtymälle, joiden kaivot ovat kuivuneet.

Kysymys on merkittävästä hankkeesta, jolla turvataan lähes 40 000 asukkaan vesihuolto. Koska hankkeen toteuttamiseen liittyvät rakennustyöt vievät runsaasti aikaa, on hakijoiden kannalta ehdottoman tärkeää saada töidenaloittamislupaa jatketuksi ja yleisestikin koko lupa-asia ratkaistuksi kiireellisesti.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen jääviyden osalta selityksessä on lausuttu, että asiassa on noudatettu menettelyä koskevan luonnonsuojelulain säännöksiä. Lain 65 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että pykälän 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos alueellinen ympäristökeskus on itse hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa ympäristöministeriö. Ympäristökeskus ei tässä tapauksessa ole ensinnäkään hankkeen toteuttaja. Lisäksi hoitaessaan joitain laissa sille asetettuja tehtäviä ympäristökeskus ei tule jääviksi hoitamaan muita lakisääteisiä tehtäviään.

Immenjärvi ei ole luonnonsuojelulaissa tarkoitettu suojelualue, vaan vesilain 1 luvun 15 a §:ssä tarkoitettu alle yhden hehtaarin suuruinen lampi. Sen muuttamiseen ympäristölupavirasto on myöntänyt mainitun pykälän 2 momentissa säädetyn poikkeuksen luvan myöntäessään. Mitään lausuntoa Immenjärven haltijalta ei luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan ole tullut pyytää.

Luonnonsuojelujärjestöille on suotu laaja puhevalta ympäristöllisissä lupaprosesseissa. Sen vastapainona tulisi olla muutoksenhakukeinojen harkitseva käyttö. Eräs ilmentymä siitä on luonnonsuojelujärjestöllä oleva erityinen vastuu selvittää vetoamiensa lainkohtien ja varsinkin direktiivien määräysten soveltuvuus tapaukseen ja merkitys yksittäisen lainsoveltamisratkaisun kannalta. Tämä tarkoittaa myös korkeimman hallinto-oikeuden relevantin ratkaisukäytännön tuntemista. Koskemattomuusilmausta on esimerkiksi arvioitava kulloinkin kysymyksessä olevan Natura-alueen suojeluperusteiden valossa. Näin ollen kirjaimellinen koskemattomuus ei ole luontodirektiivin 6 (3) artiklan mukainen edellytys luvan myöntämiselle.

Hankkeesta ei aiheudu vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaista luonnontilaisen uoman muuttamista.

Lupamääräyksen 4 mukainen tarkkailuohjelma kattaa myös Pitkusta-järvet, ja Iso-Pitkustan vedenpinnan korkeus rajoittaa joissain tapauksissa ottamismäärää lupamääräyksestä 2 ilmenevällä tavalla.

Kiikalannummen alue on jopa valtakunnallisesti merkittävä pohjavesiesiintymä. Salon, Perttelin ja Halikon alueella ei vastaavia luonnonolosuhteita ole, mikä on ohjannut hakijoita selvittämään pohjaveden ottamisen mahdollisuuksia juuri Kiikalannummen alueelta. Vesilain 9 luvun 4 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla voidaan vedentarve tyydyttää myös toisen paikkakunnan alueelta.

Kunnallinen jaotus ei ole ratkaiseva seikka luvan myöntämisessä vesilain mukaan, eikä Someron kaupungilla ole omistusoikeutta tai muutakaan määräämisvaltaa alueensa hyvälaatuisiin pohjavesiin, joiden käytön edellytyksistä säädetään tyhjentävästi vesilaissa. Vesilain 9 luvun 4 §:n 2 momentti mahdollistaa nimenomaan nyt puheena olevan kaltaisen luvan myöntämisen, koska vettä riittää edelleen alueelta myös Someron käyttöön.

Mitä taas tulee yhteistyömahdollisuuksiin, hakijoiden tiedossa ei ole, että Someron kaupungilla olisi lainvoimaisia vesilain mukaisia lupia ottaa nyt puheena olevassa luvassa tarkoitettua määrää pohjavettä hakijoille luovutettavaksi. Katselmuskirjan mukaan Someron kaupungin kokonaisvedenotto oli vuonna 1997 noin 2 000 m ³ /d, mikä on noin puolet nyt myönnetystä määrästä. Someron kaupunki tai Someron Vesihuolto Oy ei myöskään ole esittänyt hakijoille mitään konkreettista ja toteutuskelpoista ehdotusta yhteistyöstä hyvälaatuisen veden riittävän saannin varmistamiseksi hakijoiden käyttöön. Näin ollen viittaukset yhteistyötarjoukseen ovat, paitsi vesilain mukaan merkityksettömiä hankkeen lupaharkinnassa, myös asiallisesti merkityksettömiä vesihuollon järjestämisessä hakijoiden tarpeita vastaaviksi.

Mitä tulee veden tarpeettomaan käyttöön muun muassa vesikäymälöiden huuhteluun ja vastaaviin tarkoituksiin, niin veden mennessä normaalisti vesijohtoverkkoon ei verkon ylläpitäjällä ole mahdollisuutta kontrolloida verkkoon liittyneiden talouksien veden käyttötarkoituksia.

Väitteet hakijoiden suunnittelemasta veden myynnistä muualle ovat täysin perusteettomia. Vedenottolupaa on haettu ainoastaan ja vain hakijakuntien omaan akuuttiin käyttötarpeeseen, eikä otettavaa vettä ole kunnallisen vesihuollon lisäksi tarkoitus käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.

Hankkeessa on järjestetty katselmustoimitus ja pidetty paikan päällä tarkastus. Siten tarvetta suullisen käsittelyn tai katselmuksen toimittamiseksi ei enää oikeudenkäynnin tässä vaiheessa ole.

Tarkkailuohjelman esittämisen ajankohdan muuttamiselle ei ole oikeudellisia edellytyksiä.

8.5 Valittajien vastaselitykset

8.5.1 Someron ympäristölautakunta on sen johdosta, että hakijat ovat tehneet väitteen puuttuvasta puhevallasta, esittänyt, että lautakunnan valitus toimitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen telekopiona 19.1.2004. Lautakunta on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt, että vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentti edellyttää intressivertailua. Yleinen tarve rakennusedellytyksenä on poistettu vesilaista. Lainmuutoksen tarkoituksena oli, että erisuuntaiset yleisen edun vaatimukset tulisivat edellytysharkinnassa tasapuolisesti käsitellyiksi.

Vesilain mukainen haittakäsite on laaja ja sisältää kaiken yleiselle edulle, tässä tapauksessa luonnonarvoille aiheutetun haitan, joka ei poistu intressivertailusta sillä perusteella, että asianomaiset viranomaiset eivät pidä hankkeen vaikutuksia luonnonarvoihin merkittävästi heikentävinä.

Hankkeen vaikutusalue on Natura-aluetta. Alueelle on muodostettu luonnonsuojelualueita ja luonnonsuojelualueiden muodostamisia on vireillä. Kuuleminen on tältä osin ollut puutteellista.

Töidenaloittamisluvan kumoaminen on perusteltua, koska lupaa on haettu vasta 13.2.2003. Hakemuksen yhteydessä ei ole selvitetty, mistä ja miten työt aloitettaisiin. Töiden aloittamislupa on kytketty tarkkailuohjelman jättämiseen. Alueella on ottamoita valmiina, eikä koepumppaukselle valmiista ottamoista ole mitään estettä. Joidenkin tietojen mukaan vedenpinta Kalaton-lammessa ei ole palautunut edellisen koepumppauksen jäljiltä.

Hakijakuntien vesitilanne on osin itse aiheutettua, ja mahdolliseen viipymiseen tai luvan epäämiseen olisi ollut syytä varautua.

Suullinen käsittely ja katselmus olisivat tarpeen, koska hakemus- ja katselmusasiakirjat eivät anna selkeää kuvaa hankkeesta asian nykyisessä tilassa.

8.5.2 Kalle Alhoranta on lausunut, että ympäristökeskus vähättelee lausunnossaan selvästi mahdollisia haittavaikutuksia. Näkemys lisäveden johtamisesta Pitkusta-järviin on käsittämätön. Jos ympäristökeskus katsoo, että vedenpinta Pitkustoissa saattaa alentua niin paljon, että lisäveden johtaminen järviin tulee tarpeelliseksi, sen pitäisi vastustaa vedenottoa Kalattomannotkosta, vain noin 400 metrin päästä järvistä.

Tarkkailuvelvoite on periaatteessa hyvä, joskaan ei riittävä, sillä ei varmuudella tiedetä, millaisen tarkkailuvelvoitteen ympäristökeskus tulisi hyväksymään. Kun tarkkailuvelvoite asetetaan, ollaan ilmeisesti siinä uskossa, että vaikutuksia luontoarvoille saattaa todennäköisesti olla. Tässä tilanteessa tulisi pidättäytyä vedenotosta, sillä tarkkailu ei vaikuta lajityyppien häviämiseen, vaan ainoastaan toteaa sen tapahtuvan. Kun lajityypit ovat kerran hävinneet, on luonto jo siltä osin pilattu.

Hakijoiden selityksessään esittämän puhevaltaväitteen osalta Alhoranta on lausunut, että hänen valituksensa on tutkittava, sillä Iso-Pitkusta -järven rannalla oleva kesämökki luo hänelle asianosaisaseman asiassa, koska Kalattomannotkon vedenottopaikka sijaitsee vain noin 400 metrin päässä Iso-Pitkusta-järvestä ja vedenotto vaikuttaa järven vedenpintaan sekä sitä kautta järven luonnontilaan ja virkistyskäyttöön. Vedenpinnan laskiessa paljastuu hiekkapitoista vesijättömaata, joka eroosion kautta saattaa samentaa järven vettä ja myös veden lämpötila saattaa nousta. Järvessä on näkyvyys nyt noin kahdeksan metriä vedenpinnan alapuolelle, joten järvi on yksi eteläisen Suomen kirkkaimmista järvistä. Samoin mahdollinen korvaavan veden pumppaus järveen heikentää merkittävästi järven vedenlaatua.

Natura-verkostoon kuuluva harjualue on erittäin herkkä ja Suomessa ainutlaatuinen ekologinen kokonaisuus. Eräs alueen merkittävä kokonaisuus on Pitkusta-järvet. Ison-Pitkustan kanssa pienen salmen kautta yhteydessä oleva Vähä-Pitkusta on Suomessa ainutlaatuinen ja maailmanlaajuisestikin harvinainen, 4. tyypin meromiktinen järvi.

Lisäksi alueen herkkyyttä kuvastaa suojeltu Yrttikorven alue, jossa kasvaa harvinaista väinönputkea. Yrttikorven alueen kasvillisuus on taas riippuvainen Pitkustojen kautta tihkuvasta pohjavedestä. Jos Pitkustojen vedenpinta laskee, vähenee myös Yrttikorpeen tihkuva pohjaveden määrä, jolloin suojeltu alue ja sen harvinainen kasvillisuus vaarantuvat. Kasvillisuuden väheneminen puolestaan vaikuttaa alueen eläinkannan, etenkin lintujen elinmahdollisuuksiin. Hyyppärän harjualue on erittäin herkkää, ja alueen ekosysteemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten on itsestään selvää, että massiivinen vedenpumppaus alueen pohjavedestä vaikuttaa koko alueeseen sen omaleimaisuuden ja elinvoimaisuuden kannalta heikentävästi.

Lupaa ei olisi tullut myöntää edes määräaikaisena, sillä vedenoton vaikutukset ovat suurella todennäköisyydellä huomattavat ja pysyvää laatua. Lisäksi hallinto-oikeuden asettama määräaika on aivan liian pitkä, sillä peruuttamattomat vahingot ehtivät tapahtua jo lyhyenkin vedenpumppauksen jälkeen. Näin ollen, jos halutaan asettaa Natura-alue tuhoamiselle alttiiksi, olisi esimerkiksi luvan 1-2 vuoden määräaika riittävä haittojen havaitsemiseksi ja toteamiseksi.

Kokonaiskuvan muodostamiseksi olisi hyvä suorittaa Someron ympäristölautakunnan esittämä maastokatselmus, jotta asianosaiset näkisivät, millainen osa Suomen korvaamatonta luontoa ollaan vedenottoluvalla asettamassa tuhoamiselle alttiiksi.

Somerolla löytyy pohjavesivaroja runsaasti myös muilta sekä vähemmän herkiltä että ei-suojelluilta alueilta. Vedenoton vastustamisen motiivina on vain ja ainoastaan pitää huolta siitä, ettei ainutlaatuinen ekosysteemi, Hyyppärän harjualue, tulisi tuhotuksi massiivisella pohjavedenotolla. Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa pohjavesialuetta on pidettävä viimeisenä vaihtoehtona vedenhankinnan mahdollisuuksien ketjussa.

Määrätty tarkkailuvelvoite ei ole riittävä. Kun vettä pumpataan luvan sallimalla vuorokausivauhdilla, ehtivät pysyvät ja peruuttamattomat vahingot ympäristölle tapahtua jo ennen kuin tarkkailuvelvolliset hakijat ehtivät tehdä havaintoja esimerkiksi järvien vedenpinnan perusteella. Kun vahingot ovat jo tapahtuneet, siirtyvät Salo, Halikko ja Pertteli muille pohjavesialueille, ja Hyyppärän alueen tulevat maanomistajat ja virkistyskäyttäjät saavat perinnöksi raiskatun, menneisyydessä ainutlaatuisen Natura-alueen.

Hakijoiden mainitsema pitkä vireilläoloaika osoittaa, että hanketta ei voida luokitella ympäristön kannalta vaarattomaksi. Jos hanke ei vaarantaisi ympäristöä, olisi lupa myönnetty jo ensimmäisellä hakukerralla, eikä asiasta olisi tehty lainkaan valituksia. Kun on kuitenkin olemassa aiheellinen epäily, että hankkeella saattaa olla vaikutuksia ympäristöön, tulisi katseet suunnata vaihtoehtoisille vedenottopaikoille, joita Suomessa löytyy runsaasti.

8.5.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja pitänyt Biota BD Oy:n luontoselvitystä riittämättömänä. Tutkimusyhteenvedot laimennetaan usein muistuttamaan Suunnittelukeskus Oy:n aikaisemmin julkaisemia lausuntoja.

Luontoselvityksessä todetaan olevan suoraa vaikutusta neljään ja välillistä vaikutusta lisäksi kahteen vedenoton vaikutusalueen kirkasvetisistä järvistä, mitä on pidettävä merkittävänä luontoarvoille.

Pitkusta-järvien vedenpinta on ollut näihin aikoihin asti lähes metrin normaalia alempana kuivien vuosien 2002-2003 johdosta. Iso-Pitkustassa on viime kesänä todettu sinileväesiintymä. Koska näiden vailla tulopuroja olevien järvien vedenpinnan vaihtelu on luontaisestikin kyseistä suuruusluokkaa, on sanomattakin selvää, mikä vaikutus suunnitellun laajuisella pohjavedenotolla olisi järviin.

Yksi ainoa 1990-luvun alussa suoritettu koepumppaussarja ei anna riittävän täsmällistä kuvaa tilanteesta eikä täytä Natura-alueen vaatimustasoa näin massiivisessa vedenottohankkeessa. Vedenottohankkeen pitää pohjautua mahdollisimman päteviin ja luotettaviin tieteellisiin tutkimuksiin.

Pumppaustoimintaa valvoi pumppauksen tilaaja eli vedenotosta hyödyn saava, vaikka valvonta olisi tullut hoitaa puolueettoman tahon toimesta. Tämän vuoksi koepumppaussarjalta puuttuu objektiivisuus.

Kalattoman vedenpinta laski koepumppausten aikana lähes metrin, eikä se ole kuluneiden lähes kymmenen vuoden aikana palautunut ennalleen.

Sekä Kalaton että Immenjärvi kuuluvat Natura 2000 -verkoston niin sanottuun vihreään alueeseen ja ovat alueensa helmiä, jotka tullaan menettämään vedenoton seurauksena. Molemmat suunnitellut vedenottamopaikat sijaitsevat muutaman sadan metrin etäisyydellä näistä järvistä.

8.5.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on esittänyt, että hakijat ovat selityksessään itsekin myöntäneet hankkeen välilliset ja kertautuvat vaikutukset todetessaan, että hankkeen kokonaisvaikutusalueella välittömän vaikutusalueen ulkopuolella syntyy pohjaveden virtaamien muutoksen johdosta vesistöihin ja lähteikköihin kohdistuvia välillisiä vaikutuksia osin vasta pitkän ajan kuluessa.

Hakijoiden käsitys Immenjärven suojelustatuksesta on puutteellinen. Immenjärvi on luonnonsuojelulaissa tarkoitettu suojelualue (Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös Dnro 0201L0426-251), joten Immenjärven haltijalta olisi tullut pyytää luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen lausunto.

Hakijoiden mukaan alueen luonto palautui hyvinkin nopeasti ennalleen melko voimakkaan koepumppauksen jälkeen. Koepumppauksissa ei kuitenkaan seurattu vaikutuksia luontoon, vaan ainoastaan teknisiä asioita, kuten vedenkorkeutta.

8.5.5 Halkjärven yhteisalueen osakaskunta on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa sekä esittänyt, että hakijoille luonto on sama kuin vedenkorkeus. Hakijat eivät näytä ymmärtävän, että luontoon kuuluu myös eliöstöjä, joiden haavoittuvuudesta nimenomaan on kysymys.

Viime vuosien kuivuudesta johtuen pohjavedet ovat alhaiset kaikkialla ja muuallakin on jouduttu kuljettamaan vettä kiinteistöille kaivojen kuivuttua ja käyttämään muuta kuin pohjavettä toisarvoisiin tarkoituksiin. Kysymys ei siis ole pelkästään hakijakuntien ongelmasta.

Töidenaloittamisluvan vaatiminen ja myöntäminen tuntuu oudolta, koska hakijat tuskin rakentavat ottamoitaan ennen kuin lupa on varma. Lisäksi Lounais-Suomen ympäristökeskus näyttää edellyttävän, ettei vettä oteta ennen kuin alueen eliöstöä on tarkkailtu vähintään kaksi kesää. Siten vettä ei luvasta ja ennenaikaisesta aloitusluvasta huolimatta päästäisi ottamaan moneen vuoteen. Töidenaloittamislupaa on ilmeisesti vaadittu taktisista syistä. Kiireeseen vetoamalla yritetään saada lupaviranomainen vakuuttuneeksi hankkeen tarpeellisuudesta.

Hakemuksen käsittelyn pitkittyminen on paljolti hakijoiden omaa syytä, sillä hakemus jätettiin aikanaan hyvinkin puutteellisena.

9. Katselmus

Korkein hallinto-oikeus on 1.9.2004 toimittanut asiassa katselmuksen, josta laadittu pöytäkirja on liitetty tämän asian asiakirjoihin.

10. Katselmuksen jälkeen saadut selvitykset

10.1 Katselmuksen johdosta annetut kirjelmät

10.1.1 Someron ympäristölautakunta on tänne 15.9.2004 saapuneessa kirjelmässään lausunut, että hallinto-oikeus on myöntänyt luvan vedenottoon määräaikaisena sillä perusteella, että pohjavedenoton pitkäaikaisvaikutuksia Hyyppärän harjualueen Natura-alueen suojeluarvoihin ei ole ollut mahdollista selvittää ja arvioida tarkasti etukäteen. Hallinto-oikeus on katsonut, että Natura-selvitysten ja lausuntojen ohella luvan hakijoiden teettämät selvitykset, erityisesti vuonna 1992 suoritettu koepumppaus ja siitä annetut raportit ja arviot, sekä katselmustoimituksessa saatu selvitys ja asiantuntijana toimineen professori Esko Mälkin lausunto riittävät luvan myöntämisen edellytysten arvioimiseksi ja lupamääräysten antamiseksi.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on kyseenalaistanut Biota BD Oy:n tekemän Natura-selvityksen luotettavuuden, joskin ympäristökeskuksen lausunnon lopputulema Natura-selvityksestä on epäselvä. Koepumppauksesta on kulunut aikaa kaksitoista vuotta. Sen tulokset ja niistä annetut raportit ovat vanhoja. Katselmuksessa asiantuntijana toimineen Mälkin lausunto on allekirjoitettu vuoden 1996 tammikuussa. Lausunnossa ei ole nykyisten vaatimusten edellyttämällä tavalla selvitetty vedenoton vaikutuksia alueen lähteisiin ja tihkupintoihin. Lausunnossa ei mainita Pillistönsuon lähteikköaluetta huomattavien lähteiden alueena. Lausunnon mukaan hanke kuitenkin huomattavimmin vaikuttaa pohjaveden pintaan juuri Pillistönsuon alueella. Luvan myöntäminen edellyttää nykyaikaista vesien virtaamaselvitystä ja vesiasetuksen 45 §:n edellyttämää selvitystä hankkeen vaikutuksesta lähteikköihin.

Kirjelmän liitteenä olevassa ympäristönsuojelusihteeri Timo Klemelän kirjoituksessa on lausuttu, että hakijan edustajan mukaan vedenotto Someron Vesihuolto Oy:n kautta merkitsisi sitä, että putkea pitäisi rakentaa 40 kilometriä enemmän kuin vettä Hyyppärän harjualueelta otettaessa. Someron Vesihuolto Oy:n toimitusjohtajan mukaan putken lisätarve olisi kuitenkin vain noin 20 kilometriä. Joka tapauksessa putkesta aiheutuva lisäkustannus olisi mitätön, kun otetaan huomioon alueen luontoarvot ja se, että kysymyksessä olisi huomattavan pitkäaikainen investointi. Klemelä on myös viitannut katselmuksessa Pitkustojen lähellä olevista muinaismuistoista lausumaansa. Iso-Pitkustan eteläpuolella on kiviröykkiöitä, jotka saattava olla hautoja. Lisäksi sieltä löytyy tervahaudan tapainen painanne. Vähä-Pitkustan rannalla veden alla kerrotaan olevan ruuhi. Kohteet eivät ole Museoviraston tutkijoiden tiedossa. Muinaismuistojen olemassaolo lisää Hyyppärän kokonaisarvoa entisestään.

Someron ympäristölautakunta on vielä 29.9.2004 toimittanut tänne maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, limnologi Hans Vogtin lausunnon, joka koskee Vähä-Pitkustan meromiktiaa sekä vedenoton pohjavesivaikutuksiin liittyvien arvojen epävarmuutta.

Lausunnon mukaan Vähä-Pitkusta-järven meromiktisuus tuli ilmi vasta joulukuussa 1997 Someron kaupungille tehdyssä tutkimuksessa. Tämän jälkeen järveä on tutkittu lisää.

Lausunnossa on esitetty muun muassa, että Vähä-Pitkusta edustaa krenogeenista pohjavesiyhteyksiin perustuvaa meromiktiatyyppiä ja sellaisena se on ainoa laatuaan Suomessa. Meromiktiassa järven alusvesi muuttuu jyrkän rajakerroksen, kemokliinin, alapuolella hapettomaksi ja usein väkevöityy rauta- ynnä muiden suolojen pitoisuuksien kohoamisen takia. Vähä-Pitkustassa kemokliini on eri tutkimusajankohtina vaihdellut 18-24 metrin syvyydellä ja tähän vaihteluun vaikuttavat osaltaan pohjaveden virtausolot. Hapeton ja vahvasti rikkivetypitoinen alusvesi, monimolimnion, on sangen kylmää, syvänteen pohjalla pysyvästi alle 5 astetta. Tällaisissa olosuhteissa pohjalla ei ole muuta eliöstöä kuin anaerobisia, kylmässä eläviä mikrobeja, jolloin kaikenlainen biologinen hajotus- ynnä muu sellainen toiminta on äärimmäisen vähäistä. Järven pohjalle on muodostunut lähes koskematon "historia-arkisto" koko yli 600 vuoden meromiktiakauden ajalta. Järven ainutlaatuisuus ja poikkeuksellisen suuri tieteellinen merkitys perustuvat juuri järven vesien pohjavesihydrauliikkaan ja suppean valuma-alueen luonnon paljolti alkuperäisenä säilyneeseen tilaan. Yksiselitteisesti on perusteltua todeta, että Vähä-Pitkustan meromiktia-arvojen säilyminen on yleisen edun vaatimusten mukaista eikä järven meromiktia-arvojen säilymistä saa vedenotto- tai muilla sellaisilla hankkeilla mitenkään vaarantaa.

Mälkin asiantuntijalausunnon liitekartassa 6 Kaskistonnummen-Kalattomannotkon vedenottamoiden vaikutusalue on piirretty Vähä-Pitkustan kaakkoisosan yli eli käytännössä Pitkusta-järviin. Liitekartassa 4 olevat pohjavesialueen hydrauliset gradientit osoittavatkin pohjavesiyhteyden Kalattomannotkon pumppauspisteen ja Vähä-Pitkustan välillä olevan selkeän. Lausunnossa esitetty arvio suunnitellun vedenoton aiheuttamasta Pitkustoihin purkautuvien vesimäärien pienenemisestä 200-300 m ³ /d näyttää selvästi liian pieneltä, sillä pelkästään järvien vedenkorkeuden aleneminen 30 cm:llä koepumppausten aikana vastasi kyseisen vesikerroksen tilavuudesta laskien likimain vesimäärää 850 m ³ /d. Hankkeen toimitusmiesten esityksessä vedenoton vaikutusalueen raja on muutettu kokonaan Pitkustojen eteläpuolelle. Esitettyjen kokemusperäisten tietojen perusteella rajausmuutos näyttää vedenottoa suosivalta tarkoitushakuisuudelta. Mälkin arvio siitä, että Vähä-Pitkusta olisi pääosaltaan niin sanottu orsivesilampi, ei pidä paikkaansa, sillä liitekartan 5 mukaan Pitkustojen vedenkorkeus oli esimerkiksi koepumppausten alkaessa helmikuussa 1992 noin 0,7 metriä alempana kuin pohjavedenpinta Kalattomannotkon pumppauspisteen ympäristössä. Koska Kalattomannotkon pumppauspiste on sijoitettu kahden suuren kallioruhjeen leikkauspisteen tuntumaan, riskit sille, että vedenoton pumppauksilla vaikutetaan merkittävästi Vähä-Pitkustan monimolimnionin ominaisuuksia ilmeisesti ylläpitävien kalliovesien virtauksiin, olisivat suuret. Vähä-Pitkustan 35 metrin syvänteen pohjataso näyttää olevan lähellä kallioruhjeiden pohjaa, ja järven kemokliininkin taso olisi ilmeisesti suunnitellun vedenpumppauksen imusyvyyden alarajaa ylempänä. Mälkillä ei lausunnon laatimisen aikaan ole ollut arvioidensa perusteiksi tietoja Vähä-Pitkustan meromiktiasta. Lausunnon arviot osoittavat kuitenkin kiistattomasti, että suunniteltu vedenotto voi aikaa myöten muuttaa merkittävällä tavalla Vähä-Pitkustan pohjavesihydrauliikkaa ja siten vaarantaa järven meromiktia-arvojen säilymisen.

Mälkki on todennut lausunnossaan, että ajan kuluessa Pitkustojen vesipintoihin heijastuva vesimäärien väheneminen on helposti kompensoitavissa. Lausunnosta ei käy ilmi, millä vesillä ja miten tämä kompensaatio tapahtuisi. Kuten edellä on ilmennyt, Mälkki on arvioinut vesimäärät suuruusluokaltaan liian pieniksi. Limnologisen asiantuntemuksen pohjalta ei ole olemassa mitään sellaista riittävien kompensaatiovesien teknistä pumppausratkaisua, joka ei pitkällä aikavälillä vaarantaisi Vähä-Pitkustan meromiktia-arvojen säilymistä tuleville sukupolville. Maastokatselmuksessa Salon kaupungin tekninen johtaja totesi, ettei mitään kompensaatiovesien pumppausta Pitkustoihin ole tarkoitus tehdä. Tätä taustaa vasten Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 25.3.2002 Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle antama lausunto, jossa on todettu, että hakijoille tulisi myöntää lupa lisäveden johtamiseen (Vähä-Pitkustaan), koska hakijalla on tällöin mahdollisuus pitää alueen vedenkorkeus optimaalisella tasolla, on käsittämätön.

Esitetyt pohjavesitiedot eivät ole riittäviä Natura-arvioihin. Aineisto on monilta osin niukkaa ja eritoten niukkaa alueen herkimpiin Natura-kohteisiin, kuten lähteikköihin, tihkupintoihin, lähdepuroihin, lampiin ja järviin, kohdistuvien muutosvaikutusten arviointiin. Mälkillä ei lausunnon laatimisen aikoihin ole ollut tietoja Natura-ohjelmaan tulevista kohteista. Tietoja ei ole ollut käytettävissä myöskään vuoden 1992 koepumppausten suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Kalaton- ja Immenjärvillä ja ehkä myös Mulkkulammilla ilmenisi edellä käsiteltyjen Pitkusta-järvien tapaan lausunnossa esitettyä merkittävämpiä muutoksia, joiden merkittävyys tulee arvioida. Järvien nykyiset suojelumääräykset edellyttävät, ettei järviä, kuten esimerkiksi Kalaton-järven osalta maisemallisia piirteitä, saa muuttaa. Kuitenkin jo Mälkin lausunnossa arvioidaan tapahtuvan muutos rantaviivan alenemisen myötä.

Lyhyt, helmi-kesäkuun kestänyt ja kevättulvan aikana toteutettu koepumppausjakso on täysin riittämätön hankkeen pitkäaikaisvaikutuksia koskevien luotettavien päätelmien tekemiseen vedenoton seurauksista ekologialtaan herkkien Natura-kohteiden osalta.

Mälkin lausunnon liitekartassa 7 pohjavesialueen ulkopuolelle on rajattu Pillistönsuon-Huhdanmaan alue ja Yrttikorpi. Viimeksi mainittu on kuitenkin Isojokeen asti kauttaaltaan tihkupintojen ja avolähteiden aluetta ja pohjavesiä purkautuu Mälkin mukaan suoraan Halkjärveenkin, jonka syvyys on vain noin 2 metriä. Vastaavaa ilmiötä on Pillistönsuon-Huhdanmaan alueella ainakin Huhdinojan latvahaaroille asti. Suoraan Isojokeen purkautuvan veden määrä vähenisi Mälkin mukaan 1 500 m ³ /d eli 37 prosentilla luonnontilaisesta. Tämä vähenemä olisi pääosin Yrttikorven kautta purkautuvia vesiä, joten Mälkin arvioon siitä, että Yrttikorven olosuhteisiin ei tule minkäänlaisia muutoksia, koska vedenotto ei vaikuta Yrttikorven kautta kulkeviin vesimääriin ja vedenpinnan korkeuksiin, ei voi yhtyä. Yhtä lailla vaikeata on yhtyä lausunnon arvioon Lamminlähteen alueelle kohdistuvien muutosvaikutusten haitattomuudesta, koska lausunnossa lähdepuron vesimäärän arvioidaan vähenevän peräti 500 m ³ /d, mikä vastaisi todella merkittävää osuutta pienen lähdepuron keskivirtaamasta, alivirtaamista puhumattakaan.

Mälkki toteaa Pillistönsuon reuna-alueiden jonkin verran kuivuvan pohjavedenpinnan laskiessa. Huhdinojan virtaamien pieneneminen olisikin Mälkin mukaan yhteensä jopa 2 000 m ³ /d. Siten Pillistönsuon länsipuolella sijaitseva hieno, metsäinen Natura-lähteikköalue saattaisi pitkällä aikavälillä ilmeisesti tuhoutua käytännössä kokonaan.

Vedenottamoiden vaikutusalueen rajaus on edellä esitetyn mukaisesti aivan liian suppea. Vedenotosta aiheutuvia luonnon ekologisten olojen muutoksia tapahtuisi kaikkialla siellä, missä pohjavedenpinta alenisi, pohjaveden virtausolot muuttuisivat, lähteistä ja muualta purkautuvien pohjavesien määrät vähenisivät ja purku-uomien virtaamat pienenisivät.

Mälkin liitekartan 6 kopioon on merkitty ne vedenoton muuutosvaikutusten kannalta kriittiset kohdat, joille hankkeen vaikutukset ilman muuta yltäisivät.

Päätelmänä valituksenalaisen päätöksen mukaisen vedenoton vaikutuksista voidaan edellä olevan perusteella todeta, että vedenotto aiheuttaisi pitkällä aikavälillä merkittäviä muutoksia useissa vaikutusalueen Natura-alueen ekologialtaan herkissä luontokohteissa, eivätkä vedenottoluvan myöntämisen edellytykset täten näiltä osin täyty.

Luvan hakijat pyrkivät toteuttamaan nykyisen ympäristökeskuksen edeltäjien Turun vesi- ja ympäristöpiirin ja Turun vesipiirin sekä seutukaavoituksenkin taholta jo kauan sitten Salon seudulle esitettyä vedenhankintaratkaisua Kiikalan-Someron harjualueelta. Näissä vanhentuneissa suunnitelmissa ei pohjavedenoton takia pysyvästi vaarantuvia luontoarvoja ole osattu lainkaan ottaa huomioon. Kaskistonnummen-Kalattomannotkon osalta vanhoja suunnitelmia on sikäli vähän muutettu, että pumppauspisteet on siirretty hieman kauemmas arvokkaimmista luontokohteista. Kuitenkin vedenoton haettu ja valituksenalaisessa lupapäätöksessä myönnettykin vesimäärä on nyt harjun tällä osa-alueelle huomattavasti aiempia vesimääriä suurempi.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa on viitattu siihen, että muuttamalla vedenottosuunnitelmaa harjualueelta voitaisiin ottaa tarvittava vesimäärä ilman ristiriitaa luontoarvojen kanssa. Salon aluetta on viime vuosina markkinoitu julkisuuteen ympäristöarvoja korostavana "Vihreä laakso" -seutuna, joten on ihmeteltävää, ettei seutukunnan ehdottomasti arvokkaimpien luontoarvojen säilymistä uhkaavia vedenottosuunnitelmia muuteta.

Erilaisia vedenhankinnan hyviä vaihtoehtoja luvanhakijoilla on useita. Salon kaupungin Perttelin Inkereelle yltävän runkovesijohdon päästä olisi vain joitakin kilometrejä pitempi matka Someron vesipisteelle kuin Kaskistonnummen pumppaamoille. Putki voitaisiin linjata rakennuskustannuksiltaan ilmeisesti tuntuvasti halvempaan maastoon.

Eräs vaihtoehto voisi ehkä olla vedenotto kyseisen harjualueen puhtaista avouomista, kuten esimerkiksi Varesjoesta ja/tai Huhdinojasta, ja tämän varsin puhtaan pintaveden suodattaminen tekopohjavedeksi jollakin tarkoitukseen sopivalla Kiikalannummen pienellä harjukohteella, jolla luontoarvot eivät vaarantuisi. Tällöin avouomien luonnonoloissa tapahtuisi joitakin muutoksia, joiden merkitys tulisi arvioida. Ainakin Satakoskenojan ja sen latvahaarojen nykyistä eliöstöä kuvaavan selvityksen tulisi sisältyä myös nyt kysymyksessä olevan hankkeen asiakirjoihin, joten näiltäkin osin lupahakemus on puutteellinen.

10.1.2 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on tänne 13.9.2004 saapuneessa kirjelmässään uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja vaatinut, että vedenottohankkeesta luovutaan.

Hyyppärän harjualueella on luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia luontotyyppien "lähteet ja lähdesuot" ja "karut, kirkasvetiset järvet" kohteita, joita Etelä-Suomessa ei enää juurikaan ole muualla olemassa. Nämä muodostavat kansallisesti arvokkaan luontokokonaisuuden, josta syystä alue on otettu Natura 2000 -ohjelmaan. Kyseisten luontotyyppien ominaispiirteet tulevat muuttumaan ja suojeltaviksi tarkoitettuja lajeja häviää, jos suunniteltu vedenotto alkaa.

Pohjavedenottohankkeen valmisteluprosessissa on niin runsaasti puutteita ja perusteettomia olettamuksia, että hankkeesta on luovuttava. Luonnontieteellinen ja luonnontaloudellinen tietämys hankkeen suunnittelussa on ollut aivan liian vähäistä. Vain muutaman kuukauden pituisena toteutetun, huonosti organisoidun koepumppauksen tulokset eivät riitä perustaksi kaikille niille ratkaisevan tärkeille johtopäätöksille, joita nyt on tehty. Koepumppausten perusteella on määritetty muun muassa vedenoton välitön vaikutusalue eli alue, jolla pohjavedenpinta laski. Välittömän vaikutusalueen piiristä on suljettu pois esimerkiksi noin puolen kilometrin päässä Kalattoman ottamosta olevat Pitkusta-järvet, vaikka näiden järvien vedenpinta laski koepumppausten aikana 20-30 cm. Hakijan laskuun työskentelevä Suunnittelukeskus Oy selitti ylimalkaisesti tuon vedenpinnan laskun johtuvan pelkästään normaalista haihdunnasta.

Kuivat vuodet 2002-2003 ja niitä seurannut ennätyssateinen vuosi 2004 osoittivat, että pohjavesien liikkeet Hyyppärän harjualueella ovat täysin ennalta arvaamattomat ja että alueen sadantaan perustuvat teoreettiset laskelmat pohjavesivarantojen täydentymisestä kompensoimaan pois pumpattua vettä eivät pidä lähimainkaan paikkaansa.

Pitkusta-järvien vedenpinta ei ole 50 vuoteen ollut yhtä matalalla kuin se oli syksyllä 2004. Vedenpinta on jatkanut laskemistaan koko kesän 2004 ajan, vaikka kulumassa oleva vuosi on ollut poikkeuksellisen sateinen. Myöskin Immenjärven, Kalattoman ja Iso-Mulkkulammen vedenpinnat ovat ennätyksellisen alhaalla eivätkä ole alkaneet kohota.

Meromiktinen Vähä-Pitkusta on säilytettävä tutkimuksen tarpeisiin nykyolojen luonnontilaisena referenssinä lähellä alueita, joissa ihmistoiminta on kaikkein voimakkaimmin muuttanut maamme ympäristöä.

Pitkustan harjun kupeessa oleva Yrttikorpi kuuluu Kalattoman alueen pohjavesivarannon vaikutusalueeseen, kuten Pitkusta-järvetkin, eikä sitä perusteettomasti saa jättää vedenoton vaikutusalueen ulkopuolelle. Tämän rehevän, paljon harvinaisiakin kasvilajeja käsittävän lähdekorven kosteusolosuhteet ovat jossain määrin muuttuneet 1990-luvulta alkaen. Suon eteläreunan nevajuotti ei enää ole yhtä yhtenäisen hetteikköinen kuin aiempina vuosikymmeninä, lähdepurot ovat kaventuneet ja virtaus niissä vähentynyt. Alue, jossa aiemmin esiintyi rauhoitettua väinönputkea useina massiivisina, useiden kymmenien yksilöjen yhtenäisinä kasvustoina, on nyt jossain määrin kuivempi. Väinönputkea esiintyy enää vain yksittäisinä yksilöinä.

On mahdollista, että vuonna 1992 suoritettu koepumppaus muutti pohjavesivirtauksia niin, että lähdekorpi ei enää saa entistä määrää vettä. Lähdekorven kasvillisuus on jatkuvasti purkautuvasta lähdevedestä riippuvaista. Alue on kesällä ympäristöään viileämpi ja talvella lämpimämpi. Nämä ominaispiirteet ovat yleisestikin vaatimuksena lähteikköjen eliöyhteisöjen muodostumiselle ja säilymiselle. Todennäköistä on, että suunniteltu vedenotto vaikuttaisi alueen vesitalouteen negatiivisesti ja muuttaisi suojeltua luontotyyppiä.

Hakijoiden välttämätöntä vedenottotarvetta ei ole riittävästi perusteltu. Joka tapauksessa tarve on ylimitoitettu. Mikään pakottava erittäin tärkeä yleinen etu ei vaadi pohjavedenottohankkeen toteuttamista. Vaihtoehtoisia ratkaisuja sille on olemassa.

Salon pohjavesihanke lähti liikkeelle aikana, jolloin Salon kaupungin asukasmäärän ennustettiin kasvavan ennennäkemättömästi ja vedentarpeen huomattavasti lisääntyvän. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, mutta hanke elää yhä ylimitoitetuissa mittasuhteissa nyt jo Naturaan otetulla alueella. Kehitys käy sitä paitsi väistämättä kohti kaksivesijärjestelmää, joten vedentarve entisestään pienenee.

Salo ja ympäristökunnat selvisivät hyvin vedentarpeestaan menneinä kuivina vuosina 2002-2003 entisten ottamojensa turvin. Tulisi tutkia, voidaanko jo olemassa olevien ottamojen toimintaa tehostaa ja mahdollisesti huonokuntoisia, hylättyjä ottamoja kunnostaa.

10.1.3 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on tänne 1.10.2004 saapuneessa kirjelmässään lausunut, että hakemuksen mukaan alueelle esitetään kahta vedenottamoa, joista haetaan yhteensä 3 900 kuutiometrin vuorokautista vedenottolupaa. Vuositasolla tämä vastaa 1,43 miljoonan kuutiometrin vesimäärää. Vedenoton mahdollisesti käynnistyessä kyseessä olisi teknisesti tehokas ja helppokäyttöinen järjestelmä, joten on erittäin todennäköistä, että sitä käytettäisiin lupien sallimissa maksimipuitteissa.

Alueen pohjavesivarantoja selvittäneen professori Mälkin mukaan kaavailtujen pohjavedenottamoiden muodostumisalue on 10,4 km ² . Mälkin arvion mukaan vuotuisesta sadannasta 50 prosenttia imeytyy pohjavesiin. Näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että alueilla vuosittain muodostuva vesimäärä on 3,38 miljoonaa kuutiometriä, joten kaavailtu vedenotto vastaisi 42 prosenttia alueella vuosittain muodostuvasta pohjavesimäärästä. Puhtaasti teknisesti ajateltuna kaavailtu vedenotto näyttää olevan kestävällä pohjalla. Tilanne kuitenkin muuttuu täysin, kun tarkasteluihin otetaan biologiset arvot, luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelu.

Vedenotto tapahtuisi Hyyppärän Natura-alueella. Harjuluonnon ohella oleellisimpia luontoarvoja ovat erilaiset vesiluonnon kohteet. Vedenotto olisi ongelmallista ensi sijassa kohteissa kirkasvetiset Pitkusta-järvet, ennen kaikkea meromiktinen Vähä-Pitkustajärvi, alueen pienet suppalammet, erityisesti Immenjärvi ja Kalattomanlampi sekä alueen useat lähteet ja letto- sekä tihkuvesirinteet.

Vähä-Pitkusta -järven poikkeuksellinen meromiktinen luonne on paljastunut vasta viime vuosina. Tällaisten ainutlaatuisten luontokohteiden säilyminen pitkällä aikavälillä on ehdottomasti turvattava. Kuitenkaan asiaa ei ole lainkaan käsitelty lupahakemuksen liitteenä olevissa selvityksissä.

Kaavaillut kaksi vedenottamoa sijaitsevat aivan arvokkaiden Immenjärven ja Kalattomanlammen tuntumassa. Molemmat lammet on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Kaavailtu vedenotto, kuten maastokatselmuksessakin todettiin, alentaisi pysyvästi järvien vedenpintaa ja siten muuttaisi alueellisesti niiden biologista luonnetta. Lainvoimaiset suojelupäätökset eivät tätä salli.

Luonnonsuojelullisesti arvokkaimman vesiluonnon kohteen muodostavat alueen lähteet ja tihkuvesirinteet niihin liittyvine lettoineen. Kaavaillulla vedenottoalueella näitä ovat ensi sijassa Yrttikorpi, Pillistönsuon reunamat sekä Lamminlähde. Näiden ja alueen muiden lähteikköjen muodostama kokonaisuus on monessa suhteessa ainutlaatuinen luontokokonaisuus, joka sijaitsee aivan eteläisimmässä Suomessa, eikä korvaavaa suojelukokonaisuutta ole löydettävissä.

Esitettyjen selvitysten mukaan alueen pohjavedet purkautuvat lähes täysin edellä mainittujen lähteikköjen kautta. Näin ollen alueelta mahdollisesti otettava vesi on väistämättä pois lähteiden virtaamista. Miten ja kuinka nopeasti tämä heijastuu yksittäisten lähteiden virtaamiin, on varmaankin vaikeasti tarkkaan ennakoitavissa. Yksinkertaiset fysiikan lait kuitenkin takaavat sen, että pitkällä aikavälillä lähteiden kautta purkautuva vesimäärä tulee oleellisesti pienenemään keskimäärin ainakin kolmanneksella. Paikallisesti ja etenkin poikkeuksellisina kuivakausina vähenemä voi olla selvästi suurempikin. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tällaiset poikkeusjaksot ovat kriittisiä. Varmuudella voidaan päätellä, että luontotyyppinä lähde, tai vielä varmemmin tihkuvesirinne, muuttuu oleellisesti, jos sen virtaamasta poistuu kolmannes. Jäljelle voi yhä jäädä arvokas luontokokonaisuus, joka tietysti löytää oman dynamiikkansa, mutta se ei enää edusta alueen alkuperäistä luontotyyppiä. Erityisesti on syytä korostaa virtaamien vähenemisen pitkäaikaisvaikutuksia, siis vaikutuksia kymmenien vuosien tai sitä pidempien aikajaksojen perspektiivissä. Tällaiset muutokset ovat usein hitaita, mutta väistämättömiä ja siksi helposti aliarvioituja. Ainutlaatuisten kohteiden osalta näin ei saa käydä.

10.1.4 Lounais-Suomen ympäristökeskus on 14.9.2004 toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle käytössä olevat järvien vedenkorkeuskorkeustilastot.

10.2 Suomen ympäristökeskuksen lausunto

Suomen ympäristökeskus on antanut korkeimman hallinto-oikeuden siltä pyytämän, 6.10.2004 päivätyn asiantuntijalausunnon Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavedenottamoista Salon seudun tarpeisiin tapahtuvan pohjaveden ottamisen vaikutusalueella olevien lähteikköjen ja järvien suojelullisesta merkityksestä sekä arvion hankkeen vaikutuksista näihin lähteikköihin ja järviin siinä määrin kuin asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella on arvioitavissa.

Lausunnon mukaan tarkasteltavalla harjualueella on kolme laajaa vierekkäistä, vedenhankintaa varten tärkeiksi luokiteltua (luokka I) pohjavesialuetta: Someron Herakkaan (02 761 51) ja Kaskiston (02 761 52) alueet sekä Kiikalan Saarenkylän (02 252 51) alue. Suunniteltu pohjavedenottoalue sijaitsee alueista keskimmäisen eli Kaskiston pohjavesialueella. Kaskiston pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 10,35 km ² ja varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala 8,89 km ² . Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 6 500 m ³ /d.

Muodostuma on III Salpausselkään liittyvien usean reunavaiheen ja niitä leikkaavien pitkittäisharjujaksojen muodostama alue, jota lounas-koillinen ja luode-kaakko -suuntaiset ruhjevyöhykkeet halkovat. Pohjaveden virtaus suuntautuu todennäköisesti pääosin pohjoiseen, missä se purkautuu Yrttikorven alueelle sekä länteen Huhdanmaalle ja Pillistönsuolle. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen mukaisesti Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 2 200 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kaskistonnummen pohjavedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 1 700 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Yhteenlaskettuna 60 prosenttia arvioidusta alueella muodostuvasta pohjavedestä voidaan päätöksen mukaan ottaa käyttöön.

Suunnitellut pohjaveden ottopaikat ja suurin osa vedenoton vaikutusalueesta sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän harjualueella (FI0200010).

Lamminlähde ja sen länsi- ja koillispuoliset hetteiköt muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan "lähteet ja lähdesuot" -luontotyyppiesiintymän. Alueella on useita lähdehetteikköjä ja lähdepuroja sekä muutamia pienialaisia lettoisia lähdesoita, jotka ovat lajistollisesti ja luonnontilaltaan hyvin edustavia. Osa puroista on edustavia ja luonnontilaisia "pikkujoet ja purot" -luontotyyppiin kuuluvia. Alueella on myös pienialaisia, osin luonnontilaisia korpilaiteita, jotka kuuluvat "puustoiset suot" -luontotyyppiin. Lajistossa on edustettuina sekä luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti erityisesti suojeltavia, valtakunnallisesti uhanalaisia ja vaarantuneita että alueellisesti harvinaista vaateliasta kasvilajistoa edustavia lajeja.

Pillistönsuon lähteiköt ovat luontotyypiltään Lamminlähdettä muistuttavia. Alueella esiintyy luonnonsuojelulain 47 §:n mukaan erityisesti suojeltava laji, jonka esiintymä on lajin säilymisen kannalta merkittävä. Pillistönsuolla esiintyy myös valtakunnallisesti uhanalaista lajistoa sekä muita harvinaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Näiden lisäksi kohteessa on monipuolinen valikoima lähdehetteikköjen muita eläimiä ja kasveja. Alueella on myös pienialaisia korpisia ja rämeisiä edustavuudeltaan heikentyneitä metsiä, jotka kuuluvat "puustoinen suo" -luontotyyppiin.

Yrttikorpi on Hyyppärän Natura 2000 -alueen tärkein lähteikkö ja samalla Lounais-Suomen kasvistollisesti ja lähdehyönteistöltään merkittävin lähteikköalue. Suomen Natura 2000 -verkostossa se on luontotyypin "lähteet ja lähdesuot" poikkeuksellisen edustava kohde, jonka lajistoarvot ovat hyvin korkeat. Alueella on myös pienialaisesti priorisoituun luontotyyppiin "puustoiset suot" - kuuluvia edustavia lähdekorpijuotteja. Paitsi osana Natura 2000 -verkostoa, kohde on myös kansallisesti erittäin merkittävä ja tieteellisesti mielenkiintoinen alue, joka myös Salpausselkien lähteikköjen joukossa on erittäin edustava ja suojeluarvoiltaan korvaamaton.

Yrttikorvessa on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti erityisesti suojelluiksi luokiteltujen lajien esiintymiä ja elinympäristöjä, jotka ovat näiden lajien säilymisen kannalta merkittäviä. Alueella on myös muita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Näiden lisäksi alueella esiintyy osin koko eteläisessä Suomessa pahoin taantunutta vaateliasta lettolajistoa.

Immenjärvi, Kalaton-järvi, Iso ja Pieni Mulkkulammi sekä Iso- ja Vähä-Pitkusta -järvet edustavat "karut kirkasvetiset järvet" -luontotyyppiä. Etenkin Kalaton ja Pitkustat ovat luontotyypin hyviä edustajia. Varsinais-Suomen syvin järvi Vähä-Pitkusta on hankkeen kuluessa havaittu myös pysyvästi kerrostuneeksi, meromiktiseksi järveksi. Matalissa Mulkkulammissa ja Immenjärvessä pohjaveden taso vaihtelee luontaisesti suuresti, ja rantakasvistossa onkin piirteitä niukka- ja keskiravinteisten järvien rantalajistosta. Näissä järvissä luontotyypin edustavuus ei ole yhtä korkea. Lisäksi Immenjärven rannassa on pienialainen "vaihettuma- ja rantasuo" -luontotyyppiin kuuluva saraluhta-sarainen rantapallesuo, jolla voidaan toisaalta katsoa olevan järven monimuotoisuutta lisäävä vaikutus.

Arvio hankkeen vaikutuksista sanottuihin lähteikköihin ja järviin perustuu hydrogeologian osalta pääosin Esko Mälkin 29.1.1996 antamaan asiantuntijalausuntoon ja sen tausta-aineistona olleeseen loppuraporttiin Someron-Kiikalan harjuselvityksen geofysikaalisista ja geologisista tutkimuksista. Lisäksi on käytetty edellä mainitun asiantuntijan antamia lausuntoja katselmuskokouksessa 19.6.1996 sekä katselmuskirjaa 14.1.1998. Lausuntojen pohjana olleet hydrogeologiset tutkimukset on tehty 1990-luvun alussa. Tuoreempaa hydrogeologista tietoa ei asiakirjoissa ole muutamia pohjavedenkorkeushavaintoja lukuun ottamatta.

Lamminlähde saa vetensä pääosin Saarenkylän (02 252 51) pohjavesialueella sijaitsevan Kiikalan lentokentän suunnalta kaakosta. Kaskistonnummen (02 761 52) ja Saarenkylän pohjavesialueiden välinen vedenjakaja on Immenjärven eteläpuolella. Myös Huhdanmaan itäreunan noin 300 metrin pituinen paikoin hyvin hetteikköinen rinne saa vesiä lentokentän alueelta. Toisaalta myös Kaskiston pohjavesialueelta purkautuu vesiä tähän suuntaan, mikä näkyy muun muassa Lamminlähteen suuntaan Pillistön suunnasta kulkeutuvina lähdepuroina. Pillistön ja Kaskiston suunnasta purkautuvalla lähdevedellä voikin olla keskeinen merkitys Lamminlähteen lähialueiden hetteiköille etenkin kuivina jaksoina. Käytettävissä olevan aineiston pohjalta yksityiskohtaisempaa tulkintaa alueen virtausolosuhteista ei ole ollut mahdollista muodostaa.

Mikäli vedenotto Kaskistonummen-Kalattomannotkon alueella käynnistyy suunnitellussa laajuudessa, Lamminlähteen välittömässä ympäristössä vaikutukset suojeluarvoon ovat kuitenkin todennäköisesti vähäisiä, paitsi niissä, lähteestä koilliseen sijaitsevissa Huhdanmaan laidan puroissa ja hetteissä, jotka saavat vetensä Pillistönsuon suunnalta. Näiden osalta vaikutukset saattavat olla merkittäviä ja alueen suojeluarvoa alentavia.

Kaskistonnummen-Kalattomannotkon vedenoton vaikutukset ovat todennäköisesti suurimpia Pillistönsuon ja Huhdinojan suuntaan. Pohjavedenpinnan on arvioitu vedenottomäärällä 4 200 m ³ /d laskevan Pillistönsuon alueella 40-50 cm.

Pohjavesien määrän väheneminen vaikuttaisi Pillistönsuon alueella luontotyyppeihin "lähteet ja lähdesuot" sekä "purot ja pikkujoet" todennäköisesti luontotyyppejä sekä niiden harvinaista ja tyypillistä lajistoa merkittävästi heikentäen. Erityisesti tihkupintojen ja veden sekä sammalkasvustojen muodostama märkä rajapintahabitaatti on merkittävä monelle lähteikköjen harvinaiselle ja uhanalaiselle eliölle. Esimerkiksi jo 30-50 cm:n aleneminen vedenpinnan tasossa voi aiheuttaa merkittävän häviämisriskin monille lähteiden ja lähdehetteiköiden hyönteis- ja sammallajeille.

Yrttikorven osalta ei helmi-kesäkuussa 1992 tehdyn koepumppauksen yhteydessä havaittu muutoksia alueen kautta kulkeutuviin vesimääriin ja vedenkorkeuksiin. Vesipintojen välinen ero Yrttikorven puolella olevassa pohjavesihavaintoputkessa ja Pitkustoissa on havaintojen perusteella useita metrejä. Pitkustojen suunnalta purkautuu vettä maakerrosten läpi Yrttikorpeen. Pitkustojen on todettu saavan eteläreunojensa osalta täydennystä pohjavedestä. Käytettävissä olevan aineiston pohjalta yksityiskohtaisempaa tulkintaa alueen hydrogeologiasta ei ole ollut mahdollista muodostaa.

Mikäli vedenotto vaikuttaisi Yrttikorven alueeseen, voisi siitä aiheutua vaikutuksia luontotyyppeihin "lähteet ja lähdesuot", "pikkujoet ja purot", sekä alueen lähdekorpijuotteihin, jotka edustavat luontotyyppiä "puustoiset suot". Näiden edustavuus ja lajisto voisivat heikentyä tällöin merkittävästi. Myös Yrttikorven luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti erityisesti suojelluiksi luokiteltujen lajien esiintymät ja elinympäristöt, jotka ovat näiden lajien säilymisen kannalta merkittäviä, voisivat vaarantua. Alueella on myös uhanalaisten ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymiä, joihin vedenoton vaikutukset saattaisivat vaikuttaa.

Immenjärven sekä Iso ja Pieni Mulkkulammin osalta koepumppauksen pohjalta arvioitu vaikutus olisi vesipintojen aleneminen 20-30 cm. Kalaton-järven osalta vesipinnan on arvioitu alenevan 40-50 cm. Vesipintojen alenemisen vaikutuksesta näiden kohteiden osalta luontotyypin edustavuus muuttuu merkittävästi. On myös mahdollista, että luontotyyppi häviää kokonaan kyseisissä kohteissa.

Iso- ja Vähä-Pitkusta -järvet sijaitsevat koepumppauksen perusteella arvioidun vedenoton vaikutusalueen reunaosassa. Itse järviin koepumppaus vaikutti alentaen järvien vesipintaa 30 cm. Pitkäaikaisvaikutuksena vedenotto 4 200 m ³ /d voi Pitkustojen alueella alentaa pohjavesipintoja ja vähentää Pitkustoihin purkautuvan pohjaveden määrää 200-300 m ³ /d.

Mahdolliset haitalliset vaikutukset järviin voivat olla veden samentuminen ja rehevöityminen, jotka muuttaisivat luontotyyppiä ja voisivat vaarantaa Vähä-Pitkustan veden sekoittumattoman kerrostuneisuuden (meromiktian). Käytettävissä olevan aineiston pohjalta ei Pitkustojen osalta ole kuitenkaan riittävää tietopohjaa arvioida vedenoton pitkäaikaisvaikutuksia.

Asiakirjoissa esitetyt tiedot ja geologiset tulkinnat perustuvat pääosin yli 10 vuotta vanhaan tutkimustietoon. Alueella on tämän jälkeen tehty uusia tarkentavia tutkimuksia. Luotettavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi tilanne tutkimusten osalta päivittää. Mikäli Hyyppärän harjualueen/Kaskiston ja osin myös Saarenkylän pohjavesialueiden monisyisestä geologisesta rakenteesta halutaan selkeämpi kuva, tulisi alueelta tehdä nykyaikaiset rakenne- ja virtausmallit. Mallien avulla sekä havainnollistettaisiin vedenoton synnyttämää tilannetta että laadittaisiin ennusteita mahdollisten poikkeusolosuhteiden yhdessä vedenoton kanssa synnyttämistä tilanteista sekä niiden vaikutuksesta lähteikköjen ja järvien vesitilanteeseen.

Kaskiston pohjavesialueen ja siihen yhteydessä olevien maa- ja pintavesiekosysteemien kannalta on tärkeää varmistaa pohjavesimuodostuman määrällisen tilan hyvänä säilyminen. Hakijalta tulisi edellyttää reagointia mahdollisiin vedenotosta aiheutuviin ennalta arvaamattomiin luontomuutoksiin.

Arvioinnin yhtenä lähteenä käytettyä selvitystä "Pohjavedenoton vaikutukset Hyyppärän Natura 2000 -alueen luontoarvoihin" tulisi mainittujen lähteiden ja järvien osalta tarkentaa ottaen huomioon tilanteen muutos nykyhakemuksen pohjalta.

Luontotyypit, joiden luontoarvoihin hankkeen haitalliset vaikutukset voivat kohdistua ovat 1) "lähteet ja lähdesuot", 2) "pikkujoet ja purot", 3) "karut kirkasvetiset järvet" ja 4) "puustoiset suot". Hanke voi pitkällä aikavälillä heikentää luontotyyppien tarkastelualueella esiintyvien kohteiden ekologista toimivuutta, pinta-alaa sekä edustavuutta. Osa näistä kohteista on valtakunnallisesti merkittäviä ja korvaamattomia Suomen Natura 2000 -verkostossa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella muita vastaavia kohteita ei ole.

"Puustoiset suot" on luontodirektiivin liitteen I ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, mikä tulee ottaa huomioon arvioitaessa vedenottohankkeen vaikutuksia luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisesti.

10.3 Katselmuspöytäkirjan, Suomen ympäristökeskuksen lausunnon ja edellä kohdassa 10.1 tarkoitettujen kirjelmien johdosta annetut selitykset

10.3.1 Someron ympäristölautakunta on tänne 8.11.2004 saapuneessa selityksessään uudistanut vaatimuksensa, ettei hakijoille tule myöntää valituksenalaisen päätöksen mukaista vedenottolupaa, koska harjualueen piirissä olevat useat alueellisesti ja valtakunnallisestikin merkittävät Natura-luontotyyppien kohteet ja yksittäiset uhanalaiset eliölajit sekä Vähä-Pitkustan ainutlaatuinen krenogeeninen meromiktia saattaisivat vedenoton pitkäaikaisvaikutusten takia tuhoutua.

Käytettävissä olevat tutkimus- ja selvitystiedot sekä niiden pohjalta tehdyt hankkeen vaikutusarviot ovat nimenomaan vedenoton pitkäaikaisten luontovaikutusten osalta niin niukat ja epäluotettavat, ettei luvan myöntämiselle ole edellytyksiä. Sen sijaan jo kertyneet tiedot osoittavat merkittäviä muutoksia tapahtuvan herkissä luontokohteissa ja siten tiedot ovat riittävät luvan epäämiseen. Selityksen antamista varten tulleet asiakirjat, erityisesti Suomen ympäristökeskuksen lausunto vahvistavat entisestään merkittävällä tavalla ympäristölautakunnan vaatimusta.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esittämistä vedenkorkeustiedoista ilmenee muun muassa, että vuoden 1992 maalis-heinäkuussa toteutettujen koepumppausten aikana Pitkusta-järvien vedenkorkeus laski 35 cm, Kalaton-järven 65 cm ja Immenjärven 42 cm. Koepumppausten alentamat vedenkorkeudet palautuivat lähtötasolleen vasta suunnilleen vuodenvaihteessa 1995-1996. Sen sijaan Ison Mulkkulammin pinta kohosi koepumppauksen aikana 14 cm, välillä jopa 38 cm. Ilmeisesti kokonaan koepumppausvaikutusten ulkopuolelle jääneen Salakkajärven pinta laski 10 cm ja Musta-Kolosin-järven 4 cm. Tilastotiedoissa lienee Vähä-Pitkustan korkeusarvossa 6.9.1994 virhe. Lukeman pitänee olla sama kuin Iso-Pitkustan eli 92,94 eikä 92,49.

Pitkusta-järvien yhteinen pinta-ala on 34 hehtaaria ja tilavuus noin kolme miljoonaa kuutiometriä. Rantojen jyrkkyyden takia 30 cm:n alenemaa vastaava tilavuus on noin 100 000 m ³ , mikä 120 koepumppausvuorokauden ajalle laskettuna tekee noin 850 m ³ /d. Kalattomannotkon koepumppauksen määrästä lähes kolmasosa näyttää olevan suoraan pois Pitkustojen vesitaseesta. Professori Mälkin asiantuntijalausunnossa 29.1.1996 tätä ei ole selvästi tiedostettu. Jos ehdotettu vedenottomäärä 2 200 m ³ /d toteutuisi, se voisi aiheuttaa ehkä 700 m ³ /d vähenemän Pitkustojen vesitaseeseen. Tämä johtaisi vääjäämättömästi, ehkä jo parissa vuosikymmenessä Pitkusta-järvien tyhjenemiseen tietylle järvistä purkautuvien pohjavesien kynnystasolle asti. Kuvaannollisesti, jos vesiastian kyljessä on reikä, astia tyhjenee reiän kynnykseen asti, ellei astiaa täytetä vähintään reiästä poisvaluvalla vesimäärällä. Pitkustojen kynnystaso saattaa olla Pillistön lähteikköjen taso noin 90,00 m tai vielä huolestuttavammin Yrttikorven tai Isojoen pohjan alle 80,00 m korkeustaso.

Pitkustojen läpi virtaavien pohjavesien määristä ei liene missään luotettavia tietoja. Läpivirtaus voi olla runsaampaakin kuin mainitun vesitaseen 850 m ³ /d vähenemä koepumppausten aikana. Tällöin taseeseen vaikuttivat myös kevättulvan ja sateiden tulovesimäärät sekä haihdunnan vähenemä. Ilmeistä on, että huomattavaa poisvirtausta järvistä tapahtuu ainakin Iso-Pitkustan lounaisosaan yltävän pitkittäisharjun kautta, ja että nämä vedet purkautuvat suoraan Pillistön lähteikköalueelle. Lisäksi Pitkustojen pohjois- ja koillisrannoilta purkautunee vettä Yrttikorven lähteikköön, jonne lähdevesien pääosa kuitenkin tullee Pitkustojen itäpuolitse Rauharannan-Rantasensuon alueiden kautta. Sen sijaan Iso-Pitkustan länsiranta ja ehkä osittain myös pohjoisranta lienee varsin tiivistä, heikosti pohjavettä läpäisevää maa- ja kallioainesta.

Jos Pitkusta-järvien luonnonmukainen vesitase muuttuu vedenoton takia negatiiviseksi, tästä voi aiheutua jopa jo muutamien satojen kuutiometrin ottomäärille vuorokaudessa järvien vedenkorkeuden jatkuvaa alenemista tietylle tyhjenemisen kynnystasolle asti. Samantapaisia pohjavesialtaista ovat myös Kalaton-järvi ja Immenjärvi, joten näidenkin järvien vesitaseen muuttuminen negatiiviseksi aiheuttaisi samansuuntaisia seurauksia. Näiden pohjavesialtaiden täyttymisasteen on luonto vuosituhansien saatossa tasapainottanut laajan harjualueen geohydrologian puitteisiin. Vähäinenkään vedenotto alueelta ei ole mahdollista ilman, että järvien vesitaseiden tasapainotilat järkkyvät. Millään kompensaatiovesien pumppaamisilla järvien tilannetta ei voida korjata siten, etteivät järvien Naturaluontotyypit muuttuisi pitkällä aikavälillä ja samalla Vähä-Pitkustan ainutlaatuisen arvokas krenogeeninen meromiktia tuhoutuisi.

Suomen ympäristökeskuksen lausunnosta käy konkreettisesti ilmi, kuinka merkittäviä ja valtakunnallisestikin uhanalaisia luontoarvoja harjualueen Natura-kohteissa on. Lausunnossa viitataan useassa kohdassa siihen, ettei käytettävissä olevan aineiston pohjalta ole mahdollista tehdä riittävän yksityiskohtaisia arvioita kriittisten luontokohteiden hydrogeologiasta. Silti lausunnossa on esitetty arvioita vedenoton eri kohteissa aiheuttamista muutosvaikutuksista.

Käytettävissä olevien geohydrologisten tietojen vakavimpia puutteita, jopa virheellisyyksiä ja ristiriitaisuuksia on syytä lyhyesti tarkastella.

Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa todetaan, että Lamminlähteen "..välittömässä ympäristössä vaikutukset suojeluarvoon ovat kuitenkin todennäköisesti vähäisiä, paitsi niissä, lähteestä koilliseen sijaitsevissa Huhdanmaan laidan puroissa ja hetteissä, jotka saavat vetensä Pillistönsuon suunnalta". Ihmetystä herättää, miten tällainen päätelmä on ylipäätään mahdollinen, kun Lamminlähdettä lähimmät koepumppausten vaikutusten aktuellit seurantapisteet 325 ja 326 sijaitsevat aika kaukana Pillistönsuon itäreunalla. Kuitenkin näissä pisteissä pohjavedentason lasku oli sangen merkittävää, vähintään puoli metriä. Sitä paitsi koepumppausvedet johdettiin Pillistönsuolle, eikä tällaisella koejärjestelyllä voitu ylimalkaan saada mitään luotettavia tuloksia tarkasteltavina olevien kriittisten kohteiden eli Lamminlähteen ympäristöineen ja Pillistönsuon lähteikön osalta. Lausunnossa olisi ollut perusteltua tuoda julki luotettavien koepumppaustietojen täydellinen puuttuminen ja samalla tähän perustuvan hankkeen luotettavan vaikutusarvion tekemisen mahdottomuus.

Lausunnossa todetaan myös, että Pillistönsuon "lähteet ja lähdesuot" sekä "purot ja pikkujoet" olisivat merkittävien muutosvaikutusten piirissä. Mälkki on arvioinut Lamminlähteenojan vesimäärän vähenevän 500 m ³ /d, kun kyseisen lausunnon liitteessä 1 kyseisen puron virtaamaksi on runsassateisella kaudella 10.8.1995 mitattu 1 400 m ³ /d (pato 305). Koko koepumppausjakson kestäessä samaisesta purosta mitatut vesimäärät vaihtelivat kuitenkin vain välillä 110-160 m ³ (pato 4). Ilmeisesti tämä lähdepuro kuivuisi vedenoton takia ajoittain kokonaan. Mälkki on arvioinut Satakoskenojan suuntaan virtaavan pohjaveden määrän vähenevän yhteensä 2 000 m ³ /d. Tämä vähenemä kohdistuisi kokonaan Huhdinojan latvoille ennen Kultalähteenojan yhtymää ja käytännössä Huhdinojan latvaosa kuivuisi likimain kokonaan tulvakausia lukuun ottamatta. Koepumppausten aikana Huhdinojan vesimäärien vähenemistä ei voitu lainkaan mitata Pillistönsuolle johdettujen pumppausvesien takia. Myös alempana Huhdinojassa ja Satakoskenojan yläosassa pohjaveden vähenemisen vaikutukset olisivat etenkin kuivuuskausina huomattavat. Näiltä osin hankkeen vaikutukset luontotyyppiin "purot ja pikkujoet" olisivat sangen merkittävät. Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa näiden purojen hydrologisten muutosten ja koepumppausten aikaisten mittaustulosten puutteen olisi perusteltua näkyä konkreettisemmin.

Yrttikorpea käsiteltäessä lausunnossa todetaan: "Yrttikorven osalta ei helmi-kesäkuussa 1992 tehdyn koepumppauksen yhteydessä havaittu muutoksia alueen kautta kulkeutuviin vesimääriin ja vedenpinnan korkeuksiin." Tämä johtuu siitä, ettei Yrttikorven alueella ole ollut oikealla kohdalla ainoatakaan pumppausvaikutusten seurannan mittauspistettä. Piste 335 oli liiaksi lännessä, 334 idässä ja piste 337 ilmentää lähinnä Pitkustoista purkautuvaa pohjavettä. Vain Rauharannan tilan käytössä oleva kaivo 420 sijaitsee jotenkin oikealla alueella. Kaivon vedenkorkeus aleni koepumppausten aikana tuntuvasti, mutta kaivon käytön takia tiedon yhdistäminen pumppauksiin on epävarmaa. Pitkustojen kautta purkautunee ainakin jossain määrin vesiä Yrttikorpeen, mutta näiden vesien kvantitatiivisia määriä ei liene millään mittauksilla luotettavasti varmistettu. Pääosa Yrttikorven lähteikköjen vesistä tulee Rauharannan-Rantasensuon alueilta, ja näihin vesiin olisi Kalattomannotkon pumppauksilla ilmeisesti lähes välitön vaikutus. Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa olisi selvästi pitänyt tuoda esille Yrttikorpea koskevien koepumppaustulosten täydellinen puuttuminen, minkä vuoksi hankkeen luotettavan vaikutusarvion esittäminen on mahdotonta tai ainakin hyvin epävarmalla pohjalla.

Mälkki on todennut lausunnossaan Yrttikorvesta, että "olosuhteisiin ei tule minkäänlaisia muutoksia, koska vedenotto ei vaikuta Yrttikorven kautta kulkeviin vesimääriin ja vedenpinnan korkeuksiin". Toisaalla lausunnossa kuitenkin mainitaan, että "... alueelta VI Isojokeen ja Joenkurkkuun purkautuva vesimäärä pienenee arviolta 1 500 m ³ /d...". Tämä vesimäärä olisi pääosin pois nimenomaan Yrttikorvesta, josta purkautuvien lähdevesien määräksi Mälkin lausunnon liitteessä 1 ilmoitetaan 1 400 m ³ /d. Vaikka tällaiset Mälkin lausunnon epäselvyydet ja ristiriitaisuudet ovat silmiinpistäviä, niin näistä tiedoista Suomen ympäristökeskuksen lausunnon perusteiksi vedenoton vaikutusarvioita varten Yrttikorven osalta olisi voitu ottaa Mälkin esittämä oleellinen pohjavesien purkautumisen vähenemä.

Luvan hakijoille myönnettävä 3 900 m ³ /d vedenottolupa Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon pumppaamoilta merkitsisi suunnilleen tätä määrää vastaavien lähdevesimäärien pienenemistä yhteensä Lamminlähteen, Pillistönsuon ja Yrttikorven lähteikköympäristöistä. Pitkällä aikavälillä tämä johtaisi näiden Natura-kohteiden arvokkaiden luontotyyppien merkittävään muuttumiseen ja ilmeisesti joidenkin uhanalaisten eliölajien häviämiseen. Lisäksi harjun pohjavesijärvien vedenkorkeudet alenisivat ja luonnonolot muuttuisivat. Vähä-Pitkustan meromiktian säilyminen vaarantuisi, kun järvien vedenkorkeutta ylläpitävä pohjaveden virtaus vähenisi. Myös luontotyypille "lähdepurot ja pikkujoet" aiheutuisi vedenoton takia merkittäviä muutoksia ainakin Huhdinojassa.Vedenotosta aiheutuvien herkkien luonnonolojen muutosten vaikutusarvioiden tekemiseen on käytettävissä aivan liian niukka tutkimus- ja selvitysaineisto, joka on useilta tärkeiltä osin luontomuutosten havaitsemiseksi väärin ohjelmoitu. Vedenoton vaikutusarvioiden tulee perustua luonnon kannalta kriittisimpiin ääritilanteisiin eli pitkiin kuivuuskausiin, sillä ennen kaikkea nämä ääritilat, eivätkä keskimääräiset olosuhteet, ohjaavat tässä tarkasteltavana olevan lähteikkö- ja muun vesiluonnon ekologisten olojen kehitystä.

10.3.2 Kalle Alhoranta on selityksessään lausunut muun muassa, että katselmuspöytäkirjan Vähä-Pitkustaa kuvaavat kuvaliitteet 8 ja 9 kuvaavat hyvin myös Iso-Pitkustan rantaviivan ulkonäköä, joka on vastaavasti karannut useita metrejä normaalitilasta.

Alhoranta on viitannut selityksensä liitteenä olevaan Somero-lehdessä numerossa 80/2004, 15.10.2004 julkaistuun lehtiartikkeliin, joka tukee muun muassa Someron ympäristölautakunnan ja Someron vesiensuojeluyhdistyksen kirjelmissä mainittua seikkaa, että Someron Vesihuolto Oy on tarjonnut vesijohtovettään Salon kaupungille ja muille hakijatahoille.

Alueella sijaitsevat muinaismuistot ovat merkittävä tekijä arvioitaessa alueen arvoa suojelukohteena. Perimätiedon mukaan Kaskiston kylän metsissä on ollut asutusta ainakin 1500-luvulta asti, joten muinaismuistojen olemassaolo on erittäin todennäköistä.

Vähä-Pitkustan maailmanlaajuisestikin merkittävää meromiktista olomuotoa ei saa tärvellä vedenotolla. Massiivinen vedenotto voisi helposti sekoittaa järven vettä, puhumattakaan esitetystä korvaavan veden johtamisesta Pitkusta-järviin, mikäli niiden vedenpinta laskisi. Tämä sekoittaisi tehokkaasti koko Vähä-Pitkustan veden, saaden järven meromiktisuuden häviämään ja vapauttaen järven pohjassa olevat ravinteet, mikä johtaisi nykyisin karun järven voimakkaaseen rehevöitymiseen.

Vedenpinnanvaihtelua Iso-Pitkustassa kuvaava Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vedenkorkeustilasto vuosina 1992-2003 on hämmästyttävä. Vaikka ei ole tietoa, mistä kohtaa Iso-Pitkustaa asianomainen taho on mittauksensa suorittanut, ei vedenpinnan vaihtelua kuvaava diagrammi ole yhdenmukainen todellisuuden kanssa. Sen mukaan Iso-Pitkustan vedenpinta olisi palautunut 8.6.1996 mennessä ennen koepumppauksia vallinneelle tasolle, jopa ylittänytkin sen. Näin ei ole käynyt. Vedenpinta ei minään vuotena ole noussut koepumppauksia edeltäneelle tasolle tai edes lähelle sitä.

10.3.3 Lounais-Suomen ympäristökeskus on 8.11.2004 päivätyssä, tänne 10.11.2004 saapuneessa lausunnossaan esittänyt, että Someron ympäristölautakunnan lisäselvityksissä mainittu vaihtoehto, jossa osa tarvittavasta lisävedestä saadaan yhdysvesijohdolla Someron Vesihuolto Oy:n kautta, on arvioitu Salon seudun valmisteilla olevassa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa rakentamiskustannuksiltaan noin 1 500 000 euroa kalliimmaksi kuin vedenotto Kaskistonnummesta ja Kalattomannotkosta. Salon seudun kehittämissuunnitelmassa vedenotto Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon vedenottamoista on arvioitu käyttökelpoisimmaksi ja rakentamiskustannuksiltaan selvästi edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Vaihtoehto on valittu myös 22.10.2004 pidetyssä työryhmän kokouksessa vedenhankintaratkaisuksi, jota lähdetään kehittämään eteenpäin. Vesihuollon kehittämissuunnitelman ovat teettäneet Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Salon seutukuntaan kuuluvat 13 kuntaa. Työryhmään kuuluvat edustajat muun muassa Salon kaupungista, Halikon kunnasta, Perttelin kunnasta, Kiikalan kunnasta ja Someron Vesihuolto Oy:stä.

Limnologi Hans Vogtin ehdotus veden ottamiseksi Varesjoesta edellyttäisi Natura-arviointia, ja on mahdollista, että Varesjokeen kohdistuisi merkittävää luontoarvojen heikentymistä. Myös Varesjoki on luontoarvoiltaan herkkää aluetta, johon kohdistuu helposti haitallisia luontovaikutuksia.

Kiikalannummen harjualueella on tekeillä pohjaveden matemaattinen virtausmalli, joka valmistuu vuoden 2004 loppuun mennessä. Virtausmallia tullaan käyttämään mahdollisen vedenoton vaikutusten arvioinnissa ja ennusteiden tekemisessä. Mallin perusteella tehdään myös uusi pohja- ja pintavesien tarkkailusuunnitelma. Mallia varten aiemmin käytössä olleita tutkimustietoja on täydennetty muun muassa maatutkaluotausten, porakonekairausten, pohjaveden havaintoputkien sekä sorakuoppien leikkaushavaintojen avulla, ja alueelta käytettävissä oleva tutkimusaineisto on koottu digitaaliseen muotoon. Virtausmallin perustan muodostaa Turun yliopistossa valmistumassa oleva pohjavesimuodostuman sedimentologinen tulkinta. Mallin laatiminen tapahtuu yhteistyössä ohjausryhmään kuuluvien Lounais-Suomen ympäristökeskuksen, Varsinais-Suomen liiton, Salon kaupungin, Halikon kunnan, Perttelin kunnan, Someron kaupungin, Kiikalan kunnan, Someron Vesihuolto Oy:n sekä Optirock Oy:n kanssa.

Someron vesiensuojeluyhdistys ry:lle, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:lle ja Halkjärven yhteisalueen osakaskunnalle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen katselmuspöytäkirjan, Suomen ympäristökeskuksen lausunnon ja edellä kohdassa 10.1 annettujen selitysten johdosta.

Korkein hallinto-oikeus on hankkinut käyttöönsä seuraavat päätökset, jotka ovat olleet luvan hakijoiden käytettävissä vastaselitystä annettaessa.

1. Turun ja Porin lääninhallituksen päätös 23.10.1959 n:o 789, jolla Kiikalan kunnan Komisuon kylässä sijaitsevan tilan Yli-Isoperhe RN:o 1:12 alueella oleva noin 200 x 55 metrin suuruinen tähän tilaan kuuluva Kultalähde-niminen harjulähde ja sen laskupuro on alueen omistajien hakemuksesta luonnonsuojelulain (71/1923) nojalla julistettu rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi,

2. Turun ja Porin lääninhallituksen päätös 15.10.1970 n:o 1902, jolla Kiikalan kunnan Pappilan kylässä sijaitsevaan tilaan Kiistala RN:o 1 kuuluva, Kultalähteen luonnonsuojelualueeseen rajoittuva, Lammenjärven itäpuolella oleva noin 15-20 hehtaarin suuruinen Hyyppärän harjukumpare on alueen omistajan hakemuksesta luonnonsuojelulain (71/1923) nojalla julistettu rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi,

3. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 24.10.2001 n:o 0201L0430-251, jolla Kiikalan kunnan Saaren kylässä sijaitsevaan tilaan Riihelä RN:o 1:22 kuuluva noin 1,71 hehtaarin suuruinen Varesjoen Koskenranta on alueen omistajien hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi,

4. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 12.11.2001 n:o 0201L0426-251, jolla Kiikalan Lasikylän kylässä sijaitsevaan tilaan Joutseno RN:o 1:9 kuuluva noin 175 hehtaarin suuruinen Natura 2000 -kohteeseen Hyyppärän harjualue (FI0200010) kuuluva Johannislind-niminen määräala on alueen omistajien hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi,

5. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 19.9.2003 n:ot LOS-2003-L-398-251 ja LOS-2003-L-399-251, jolla Someron kunnan Kaskiston kylässä sijaitseviin tiloihin Kalaton RN:o 2:102 ja Pahanoja RN:o 2:61 kuuluva noin 16,2 hehtaarin suuruinen Natura 2000 -kohteeseen Hyyppärän harjualue (FI0200010) kuuluva Kalattomannotko on alueen omistajien hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi,

6. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 5.11.2003 n:o LOS-2003-L-456-251, jolla Kiikalan kunnan Komisuon kylässä sijaitsevaan tilaan Korvenpää RN:o 1:65 kuuluva noin 0,4 hehtaarin suuruinen Natura 2000 -kohteeseen Hyyppärän harjualue (FI0200010) kuuluva Lammenjärven rantasuo on alueen omistajan hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi,

7. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 5.2.2004 n:o LOS-2003-L-817-251, jolla Kiikalan kunnan Yltäkylän kylässä sijaitsevaan tilaan Koivikko RN:o 3:39 kuuluva noin yhden hehtaarin suuruinen Natura 2000 -kohteeseen Hyyppärän harjualue (FI0200010) kuuluva Varesjoen eteläinen Koskenranta on alueen omistajan hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi,

8. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 27.4.2004 n:o LOS-2004-L-151-251, jolla Kiikalan kunnan Pappilan kylässä sijaitsevaan tilaan Kuivala RN:o 2:8 kuuluva noin 1,7 hehtaarin suuruinen Natura 2000 -kohteeseen Hyyppärän harjualue (FI0200010) kuuluva Lammenjärvi on alueen omistajan hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi,

9. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 27.4.2004 n:o LOS-2004-L-202-251, jolla Kiikalan kunnan Saaren kylässä sijaitsevaan tilaan Mikola RN:o 1:31 kuuluva noin 4,66 hehtaarin suuruinen Natura 2000 -kohteeseen Hyyppärän harjualue (FI0200010) kuuluva Hyyppärän harjualue/Huhdanoja on alueen omistajan hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi, sekä

10. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 30.4.2004 n:o LOS-2004-L-133-251, jolla Kiikalan kunnassa sijaitsevaan kiinteistöyksikköön Perttelin yhteismetsä RN:o 1:0 kuuluva noin 12,7 hehtaarin suuruinen Natura 2000 -kohteeseen Hyyppärän harjualue (FI0200010) kuuluva alue Hyyppärän harjualue/Huhdanoja on yhteismetsän hakemuksesta luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi.

10.4 Salon kaupungin, Halikon kunnan ja Perttelin kunnan yhteinen selitys katselmuspöytäkirjan, Suomen ympäristökeskuksen lausunnon ja edellä kohdissa 10.1 ja 10.3 tarkoitettujen kirjelmien ja selitysten johdosta

Limnologi Vogtin kirjelmän osalta selityksessä on lausuttu, ettei kirjelmässä ole esitetty mitään oikeudellisesti relevanttia perustelua, jonka johdosta lupa ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös olisi kumottava. Vogtin käsitys meromiktian merkityksestä suhteessa ihmisten oikeuteen saada riittävästi puhdasta ja terveellistä juomavettä ei perustu lakiin. Lupaa ei voida evätä lausunnossa esitettyjen Vähä-Pitkustalle aiheutuvaksi väitettyjen haittojen perusteella, vaikka väitteet haitoista vastoin hakijoiden, ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden käsitystä pitäisivätkin paikkansa. Vesistön meromiktinen luonne on ollut tiedossa asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa, eikä lausunnossa esitetä uutta lupaharkintaan vaikuttavaa tietoa.

Vogtin lausunnossa käsitellään laajasti hydrogeologiaan liittyviä asioita, vaikka Vogt ei ole kyseisen alan asiantuntija. Siksi Vogtin epäilykset ja arviot katselmusasiantuntija Mälkin lausunnosta ovat jo lähtökohtaisesti vailla tieteellistä perustaa ja tarkoitushakuisia. Esimerkiksi yhteen mittauspisteeseen perustuva arvio kevättulvista ilman sademäärätietoja ja tietoja eri mittauspisteiden maaperästä ja olosuhteista on varsin epätieteellinen lähestymistapa koepumppausten merkityksen kyseenalaistamisessa.

Vogtin arvio vedenoton vaikutuksista Yrttikorpeen ei perustu Mälkin karttojen oikeaan tulkintaan. Luvan hakijat ovat uudistaneet tältä osin aikaisemmin lausumansa ja esittäneet, että Mälkin lausunnon liitekartassa 7 on esitetty pohjavesialueen jako osa-alueisiin. Kullakin osa-alueella on omat purkautumissuuntansa, jotka on merkitty karttaan. Isojokeen purkautuvien vesien määrän väheneminen ei tapahdu Mälkin lausunnon karttojen perusteella Yrttikorven kautta, vaan pääasiassa osa-alueelta VI, joka purkaa vetensä Isojokeen ennen Yrttikorpea ja joenkurkkuun Halkjärven lounaiskulmassa. Yrttikorven rajaus pohjavesialueen ulkopuolelle on perusteltu, vaikka sieltä purkautuukin pohjavettä tihkupinnoista maan pinnalle. Kyse on pohjaveden purkautumisalueesta, joita Mälkki kuvaa lausuntonsa sivulla 5.

Pohjaveden pinta pysyi täysin muuttumattomana koepumppausjaksolla pisteessä 335 (Pitkustojen luoteispuolella, Pitkustojen alla kulkevien ruhjeiden kohdalla) ja 337 (Karjakaukalonnotkon alueella Vähä-Pitkustan ja Yrttikorven välissä). Vogtin arvio Pitkustat alittavien ruhjeiden vesimäärien muutoksista ja niiden merkityksestä Vähä-Pitkustalle ei saa tukea koepumppauksen aikana suoritetuista mittauksista. Mälkki on lisäksi todennut, että ruhjeilla on eri osa-alueiden välisten veden virtausten suhteen merkitystä lähinnä Herakkaan alueella, josta vettä ei lupahakemuksen peruuttamisen johdosta tulla ottamaan. Kalattomannotkon alueella, jossa maaperän vesikerroksen paksuus on poikkeuksellisen suuri, ei ruhjeilla olisi Mälkin mukaan käytännön merkitystä.

Kyseiset havainnot putkista 335 ja 337 tukevat myös Mälkin lausuntoa siitä, että Vähä-Pitkusta on pääosaltaan niin kutsuttu orsivesilampi, jonka pinta on pohjavedenpintaa ylempänä. Nämä kaikki yksittäisen pisteen 333 vedenpinnan kohoamista merkittävämmät havainnot ovat jostain syystä jääneet Vogtilta huomiotta. Näin ollen Vogtin päätelmä hankkeen vaikutuksesta Yrttikorpeen perustuu Mälkin lausunnon virheelliseen tulkintaan.

Yrttikorpea on käsitelty myös hankkeen Natura-arviossa. Yrttikorvesta on todettu toimitusmiesten esittämillä ja sittemmin luvassa tarkoitetuilla määrillä, että se saattaa olla välillisten vaikutusten kohteena. Välillisen vaikutuksen todetaan Yrttikorven osalta tapahtuvan veden purkautumisen vähentymisenä Pitkusta-järviin ja niistä Yrttikorpeen. Hakijat ovat pitäneet kyseistä vaikutusta poissuljettuna, erityisesti Mälkin lausunnon osa-alueiden perusteella. Luvassa on lisäksi asetettu Pitkusta-järvien pinnan korkeuteen liittyvä ottamisen rajoitus lupamääräyksessä 2 sekä velvollisuus laatia kattava tarkkailuohjelma lupamääräyksessä 4. Luvan perusteluiden mukaan näin taataan mahdollisten välillisten pitkäaikaisvaikutusten havainnointi. Hallinto-oikeus on lisäksi muuttanut luvan määräaikaiseksi, mikä tosiasiassa estää haitallisten pitkäaikaisvaikutusten syntymisen.

Lamminlähteestä tehty johtopäätös on myös virheellinen. Lamminlähde saa sinne purkautuvan pohjavetensä pääasiallisesti Kiikalan lentokentän alueelta, Mälkin lausunnon karttaliitteen 7 osa-alueelta III. Mälkin mukaan pohjaveden pinnan muutokset eivät ulotu Lamminlähteen alueelle. Vogtin mukaan Mälkin toteamukseen Lamminlähteen suhteen ei voida yhtyä, koska lähdepuron virtaama pienenee 500 m ³ /d. Se, että vesimäärä pienenee valtaosin Natura-alueen ulkopuolelle jäävässä ja Natura-alueelta ulos laskevassa lähteen laskupurossa, ei vaikuta itse lähteeseen ja sen lähistöön. Muu vaikutus laskupurossa ei ole relevanttia, eikä Vogt käsittele lausunnossaan sitä, mitä lajistoa Natura-alueeseen kuuluvalla lähdepuron osuudella on. Lausunto on tältäkin osin laadittu epäselvästi, eivätkä siitä käy riittävän selvästi ilmi alueen vesiolosuhteet ja virtaamat sekä vaikutusalueen lajisto/luontotyypit.

Kalattomannotkon ottamon vaikutukset ilmenevät voimakkaimmin osa-alueen IV vesien määrän pienempänä virtaamana kohti Natura-alueen ulkopuolella olevia ojitettuja Pillistönsuota ja vain osittain Natura-alueella olevaa ojitettua Huhdinmaan suo-aluetta sekä niiden kautta samoin pääosin Natura-alueen ulkopuolella olevaan ja sieltä poispäin laskevaan Huhdinojaan. Huhdinoja ei ole sama kuin Huhdanoja. Huhdinojan kulku näkyy selvimmin Mälkin liitekartasta 6 (Huhdinmaan suoalueelta laskeva ja Kultalähteen ojaan yhtyvä puro). Luvan hakijoiden arvion mukaan siitä on Huuhtomaan suoalueelle (Natura-alueella) noin 500 metrin matka. Huhdanojan, joka on muun muassa Natura-selvityksessä arvioitu luonnonsuojelullisesti merkittäväksi puroksi, sijainti käy selville aineistossa olevista päätöksistä yksityisten luonnonsuojelualueiden perustamiseksi, päätökset 27.4.2004 LOS-2004-L-202-251 ja 30.4.2004 LOS-2004-L-133-251. Huhdanoja sijaitsee Kiikalan lentokentästä kaakkoon ja laskee Varesjokeen. Puro on kokonaan vaikutusalueen ulkopuolella.

Ottamisen pohjavesivaikutuksista suuri osa kohdistuu siten Natura-alueen ulkopuolisiin, luonnontilaltaan muutettuihin alueisiin ja Natura-alueelta poispäin laskevaan luonnonsuojelullisesti vähämerkityksiseen puroon. Vogt on ilmeisesti erehdyksessä olettanut, että Pillistönsuo olisi Natura-aluetta. Natura-arvion mukaan ylivoimaisesti suurimman vaikutusalueella ja Natura-alueella yleisimmin esiintyvän luontotyypin, harjumetsien, olosuhteet eivät heikkene hankkeen johdosta.

Hankkeen vaikutusalue ei asiassa esitettyjen selvitysten mukaan ulotu Pillistönsuon länsipuolen lähteikköön. Natura-arviossa vaikutuksen on kyseiselle alueelle katsottu aiheutuvan haetuilla määrillä, mutta ei toimitusmiesten esittämillä määrillä. Vaikutus ei selvityksen mukaan aiheuttanut merkittävää heikennystä luontotyypille koko Natura-alueella. Näin ollen, vaikka Vogtin käsitys vaikutuksesta pitäisikin paikkansa, ei heikennystä voisi pitää merkittävänä lähteille ja lähdesoille koko Natura alueen mittakaavassa.

Vogtin kannanotot vedenottohankkeen suunnitelmien vanhentumisesta eivät pidä paikkaansa. Luvan hakijoiden vedenottotarve on hakuajankohtaa jopa akuutimpi ja korostuneempi. Alueen pohjavesivarannot ja maaperäolosuhteet soveltuvat edelleen erityisen hyvin hyvälaatuisen pohjaveden ottamiseen yhteiskunnan talousvesitarkoituksiin, ja hanke on lainsäädännön näkökulmasta luvan myöntämiskriteerit kiistatta täyttävä. Luvan hakijoilla on siten oikeus vedenottoon vesilain 9 luvun 4 ja 8 §:n mukaan.

Korkein hallinto-oikeus on toimittanut hakijoiden käyttöön Lounais-Suomen ympäristökeskuksen sille toimittamat päätökset yksityisistä luonnonsuojelualueista sekä värillisen kartan, johon alueet on merkitty. Karttaan on lisäksi merkitty Natura-alueen toteutuskeinot ja valtion maanomistus alueella.

Vain Johannislindin suojelualue (päätös 12.11.2001, nro 0201L0426-251) ja Kalattomannotkon suojelualue (päätös 19.9.2003, nro LOS-2003-L-398-251 ja LOS-2003-L-399-251) sijoittuvat arvioidulle vaikutusalueelle, Johannislind tosin vain luoteisnurkastaan pieneltä osin sisältäen Immenjärven. Johannislindin suojelualue on jaettu suojelualuepäätöksessä kolmeen eri osa-alueeseen. Kaikkein tiukimmat suojelumääräykset kohdistuvat punaisella värillä rajattuihin kohteisiin. Seuraavaksi eniten toimintoja on rajoitettu alueella B ja vähiten rajoituksia kohdistuu alueeseen C. Immenjärvi sijoittuu alueelle C.

Suojelumääräysten mukaan alueella on kielletty maa- ja kallioperän vahingoittaminen ja sen ainesten ottaminen, kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen sekä selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen, pesien vahingoittaminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen keräämistä varten. Hakijoiden toiminta, joka sijoittuu alueen ulkopuolelle, ei ole vastoin mainittuja suojelumääräyksiä.

Kyseinen yksityinen luonnonsuojelualue on perustettu sen jälkeen, kun Natura-arviointi oli jo laadittu. Lupapäätöksessä vaikutus Immenjärveen on todettu. Muutoksen ei ole katsottu huomattavasti vaarantavan vesistöjen suojelutavoitteita. Mikäli katsotaan, että lupaviranomaisen olisi tullut näissä olosuhteissa pyytää lausunto luonnonsuojelualueen haltijoilta luonnonsuojelulain 65 §:n nojalla, ei lausunnon puuttuminen kuitenkaan muodosta sellaista päätöksen virheellisyyteen liittyvää perustetta, että myönnetty lupa voitaisiin hakijoiden vahingoksi palauttaa uudelleen käsiteltäväksi. Luonnonsuojelulain 65 §:n tavoitteena on pääasiassa varmistaa, että valtion omistamien ja hallinnoimien luonnonsuojelualueiden haltijoiden lausunto arvioinnista hankitaan ennen päätöksentekoa.

Kalattomannotkon suojelualue on perustettu myönnetyn luvan jälkeen. Myönnetty lupa on tullut ottaa huomioon aluetta perustettaessa.

Someron kaupungin ympäristölautakunnan toimittamien Hyyppärän alueen pohjavesien korkeuksia joissain havaintoputkissa vuoden 2002 kesäkuusta alkaen koskevien tietojen osalta selityksessä on lausuttu, että lupamääräys 4 edellyttää vaikutusten tarkkailua koskevan ohjelman laatimista valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi. Vasta ohjelman tultua laadituksi ja hyväksytyksi, voidaan argumentoida tarkkailun riittävyydestä ja soveltuvuudesta tarkoitukseensa vaaditulla tavalla. Pohjaveden pinnan muutosten hitaus on alueella seurausta maaperäolosuhteista, pohjavesiesiintymän poikkeuksellisesta syvyydestä ja sen muutoinkin poikkeuksellisen suuresta koosta. Näistä seikoista johtuva vaikutusten vähittäinen ilmeneminen merkitsee nimenomaan sitä, että tarkkailu on tehokasta, ei sitä, ettei sillä olisi merkitystä. Lupa on pitkäaikaisvaikutusten selvittämisen perusteella hallinto-oikeudessa muutettu määräaikaiseksi.

Luvan hakijat ovat Oinaalan allekirjoittaman kirjelmän osalta luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momenttiin sekä 66 §:n 1 momenttiin viitaten lausuneet, että ympäristökeskuksen lausunto on oikeudellisesti ainoastaan osa arviointiprosessia. Lausunto ei ole lupaharkinnassa sitova. Se, että ympäristökeskuksen lausunnon lopputulema on mahdollisesti epäselvä, ei ole este luvan myöntämiselle.

Oinaala ei ole esittänyt ainoatakaan tosiasiallista perustetta sille, miksi Mälkin lausunto olisi vanhentunut ja mitä uusi selvitys voisi siinä muuttaa. Mälkin selvityksen jälkeen Suunnittelukeskus Oy on edelleen mallintanut vaikutusaluetta vuonna 2001. Lähteisiin ja lähteikköihin aiheutuvia vaikutuksia taas on selvitetty hyvinkin laajasti Biota BD Oy:n laatimassa Natura-selvityksessä. Pillistönsuon länsipuolen lähteikkö on otettu huomioon Natura-arvioinnissa haetuilla määrillä. Näin ollen suuremmilla määrilläkään arvioituna vaikutus lähteisiin ja lähteikköihin ei ollut merkittävä. Biota BD Oy:n arviossa Pillistönsuon länsipuolen lähteikköä ei myöskään ole pidetty alueella merkittävimpiin kuuluvana. Pillistönsuo itsessään on Natura-alueen ulkopuolella. Mitään perustetta muihin lähteitä koskeviin selvityksiin ei ole edellä esitetyn perusteella. Viitattu vesiasetuksen 45 a § on tullut voimaan 1.3.2000, eikä se siksi edes sovellu nyt puheena olevaan lupa-asiaan, jossa katselmusmenettely on jo tuolloin päättynyt.

Ympäristönsuojelusihteeri Timo Klemelän allekirjoittaman kirjelmän osalta selityksessä on lausuttu, että vesihuoltolain (119/2001) 6 §:n 2 momentin mukaan kunkin kunnan tulee huolehtia vesihuollosta erityisesti taajama-alueilla. Tätä tehtävää varten kunta määrittelee vesihuoltolaitosten toiminta-alueet. Kunkin toiminta-alueen tulee olla sellainen, että vesihuoltolaitoksen voidaan katsoa kykenevän huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta asianmukaisesti ja taloudellisesti. Vesihuoltolaitos huolehtii toiminta-alueellaan vesihuollosta yhdyskuntakehitystä vastaavasti ja huolehtii muun muassa talousveden laadusta. Luvan hakijat eivät voi mainitun lain asettamien velvoitteiden johdosta edes teoreettisesti ajatellen hakeutua tilanteeseen, jossa lakisääteisten vesihuoltotehtävien hoitaminen olisi riippuvaista toisen kunnan alueella toimivan vesihuoltoyhtiön kanssa tehtävistä sopimuksista. Vesihuoltolaitoksen on toiminta-alueellaan pystyttävä varmistamaan omalla toiminnallaan vedensaannin riittävyys ottamalla lisäksi huomioon yhdyskuntakehityksen vaatimukset.

Someron Vesihuolto Oy:llä ei tiettävästi ole riittävästi ottamiskapasiteettia korvaamaan nyt puheena olevaa vedenottohanketta. Yhteistyö merkitsisi sitä, että hakijat ostaisivat vettä Someron Vesihuolto Oy:ltä, mikä ei ole taloudellista vesihuoltolain edellyttämällä tavalla eikä muutoinkaan verrattuna omaan ottamiseen perustuvaan talousveden valmistamiseen. Vuorokautisen vesimäärän 2 500-3 000 m³ kuljettamiseen tarvitaan vähintään halkaisijaltaan 300 millimetrin putki, mikä tarkoittaa sitä, että koko välille Perttelin Inkere-Someron ottamot tarvittaisiin putkea noin 42-45 kilometriä.

Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n selityksen johdosta luvan hakijat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa ja vaatineet, että valitus on hylättävä.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan lisäselvityksessä valmisteluprosessin puutteina on esitetty väite koepumppauksen riittämättömyydestä ja Pitkusta-järvien vedenpinnan alenemisen jättämisestä huomiotta. Koepumppaus on vakiintunut mekanismi pohjavedenoton vaikutusalueen selvittämiseksi. Vaikutusalueita ei kuitenkaan ole arvioitu pelkästään koepumppauksen aikana havaittujen pohjaveden pinnan muutosten mukaan, vaan mallintamalla alueen maaperäolosuhteet huomioon ottaen. Näin ollen sekä Mälkin että Suunnittelukeskus Oy:n tekemät arviot vaikutusalueesta ovat vakiintuneen käytännön mukaisia ja oikeita eivätkä perustu ainoastaan koepumppauksen aikana havaittuihin pohjavesimuutoksiin. Valituksessa tai lisäselvityksessä ei ole esitetty mitään, joka edellyttäisi muuttamaan asiakirjoissa tehtyä vaikutusalueen rajausta. Pitkustojen pinnan lasku taas on johtunut vähäsateisuudesta ja kesän haihdunnasta, ei koepumppauksesta, kuten selityksen liitteenä 1 olevasta Suunnittelukeskus Oy:n asiantuntijalausunnosta käy ilmi.

Vastoin Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n käsitystä Hyyppärän pohjavesivarannot ja -alueet ovat poikkeuksellisen hyvin tunnettuja. Tämä on pääosin seurausta nyt puheena olevasta vedenottohankkeesta katselmusmenettelyineen. Se, että Pitkustojen vedenpinta on edelleen laskenut, on todennäköisimmin seurausta vähäsateisista vuosista 2002-2003. Siitä ei voida myöskään mitenkään päätellä, että pohjavesien liikkeet olisivat alueella täysin ennalta arvaamattomia. Jo Mälkin selvitykset riittävät antamaan poikkeuksellisen hyvän kuvan pohjavesialueen osa-alueista ja vesien liikkeistä. Edelleen Suunnittelukeskus Oy:n 18.4.2001 laatima selvitys 151-C1299 ja pohjavesialueen suojelusuunnitelma (Suunnittelukeskus Oy työ 151-B7291, 8.10.1998) ovat katselmustoimituksen jälkeen lisänneet tietoja alueen pohjavesiolosuhteista.

Luvan hakijat uskovat omaavansa hyvän käsityksen omasta vedenottotarpeestaan. Hakijakunnista Salo on nimennyt itsensä korkean teknologian vihreäksi laaksoksi Suomessa. Tämän johdosta muun muassa Viitanummen asuntoalueella toteutetaan kaksoisputkijärjestelmä, jossa käytetään Ylhäisten ja Kärkän vedenottamoiden vettä, mikä ei sinänsä vähennä pohjaveden käyttöä. Hakijakunnista Salo on jo joutunut siirtymään jokiveden käyttöön eräissä käyttökohteissa (katujen puhdistus, urheilukenttien kastelu). Hakijoilla ei ole mitään huonokuntoisia ottamoita, vaan tarpeeseen nähden liian vähän hyödynnettävissä olevaa pohjavettä.

Yhdistyksen käsitys Natura 2000 -säännösten sisällöstä on virheellinen. Luonnonsuojelulain 65 § edellyttää hankkeen tai suunnitelman vaikutusten arviointia. Arviointi on sekä hanke/suunnitelma- että aluekohtainen. Näin ollen ei ole mielekästä edes puhua mistään yhdenvertaisuusperiaatteesta siinä merkityksessä, että pohjaveden ottamisen olisi aina katsottava aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia Natura-luonnonarvoille. Rajanveto merkittävä tai ei-merkittävä taas perustuu suoraan luonnonsuojelulakiin. Merkittävä heikennys edellyttää hakemaan valtioneuvoston hyväksynnän luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentin nojalla. Tämän johdosta rajanveto merkittävä/ei-merkittävä on lain mukaan tehtävä, kuten tässäkin tapauksessa on tehty.

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:n selityksen osalta luvan hakijat ovat Pitkusta-järvien, suppalampien (Kalaton ja Immenjävi) sekä lähteikköjen osalta (Yrttikorpi, Lamminlähde ja Pillistönsuon lähteikkö) viitanneet edellä Someron kaupungin ympäristönsuojelulautakunnan lisäselvityksestä lausuttuun. Lähteistä purkautuvien vesien määrässä tapahtuvia muutoksia ei voida Mälkin selvityksen perusteella käsitellä kokonaisuutena siten kuin lisäselvityksessä on tehty. Mälkin tekemä pohjavesialueen jako osa-alueisiin perustuu eri purkautumisreitteihin.

Kullakin osa-alueella on oma purkautumisreittinsä. Vedenotto vaikuttaa suurimmin joenkurkkuun ja Isojokeen purkautuviin vesiin sekä Natura-alueen ulkopuolella olevan ojitetun Pillistönsuon reunoihin ja Huhdinojaan.

Suomen ympäristökeskuksen lausunnon osalta luvan hakijat ovat lausuneet, ettei lausunnossa ole todettu, että hanke heikentäisi merkittävästi Natura-alueen luontotyyppejä. Näin ollen lausunnosta ei ole löydettävissä perustetta, jonka nojalla lupa voitaisiin evätä luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin nojalla.

Mitään konkreettista lisäselvitystarvetta ei lausunnon johdosta myöskään ole luvan hakijoille asetettavissa. Vaikutusalue on jo mallinnettu, viimeksi vuonna 2001. Selityksen liitteenä 1 olevan lausunnon mukaan vedenoton vaikutusten arviointia voidaan pitää luotettavana. Vuonna 2001 toteutettu varsinainen Natura-arviointi on perustunut näin arvioituun ja mallinnettuun vaikutusalueeseen, minkä lisäksi selvityksessä on arvioitu joitakin muita kohteita mahdollisten välillisten vaikutusten johdosta. Natura-raportin ilmaus välitön vaikutusalue ja sen lähiympäristö vastaa liitteenä 1 olevien karttojen perusteella mallinnettua vaikutusaluetta, ei raportin tältä osin epätarkan tekstin mukaisesti vain sitä aluetta, jolla koepumppauksen havaittiin alentaneen pohjavedenpintoja.

Natura-selvityksen vaikutusalue on siten laajempi kuin se alue, jolla pohjavesimuutoksia koepumppauksen ja sen jälkiseurannan yhteydessä havaittiin. Luontotyyppien kenttäkartoitus on ulotettu myös näin rajattujen vaikutusalueiden lähialueille sekä eräisiin erityiskohteisiin, jotka oli mainittu aiemmissa selvityksissä. Näin ollen käytännössä sama vaikutusaluerajaus, joka on esitetty Suunnittelukeskus Oy:n selvityksessä 18.4.2001, on ollut käytössä myös Natura-arviota tehtäessä, eikä arvioinnin kohteen ja rajausten suhteen ole enää mitään selvityksen päivitystarvetta. Vaikutusalue vastaa hyvin pitkälle Mälkin vaikutusaluerajausta. Natura-arviossa vaikutusaluetta rajoittavat tietysti myös Natura-alueen rajat, mutta arviointi on ulotettu myös vaikutusalueen ulkopuolisiin kohteisiin. Arvioitua aluetta ei siten tule pitää ainakaan liian suppeana. Raporttia on lisäksi nyt luettava siten, ettei Herakkaan ottamon vaikutuksia enää oteta huomioon, koska hankkeesta on tältä osin luovuttu.

Luvan hakijoilla ei ole mitään sitä vastaan, jos esimerkiksi Suomen ympäristökeskus ryhtyy tieteellisessä tarkoituksessa selvittämään alueen luonnonolosuhteita, koska esimerkiksi Natura-arviointia laadittaessa viranomaisilta saadut tiedot alueen luontoarvoista olivat valitettavan yleisellä tasolla ja siksi arviointia varten aivan riittämättömiä.

Luvan hakijat ovat viitanneet Lamminlähteen osalta edellä Vogtin kirjelmästä lausuttuun. Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa esitetyt tiedot Pillistönsuon ja Huhdinmaan vesien virtaamista eivät muodosta riittävää perustetta lausua arviota vaikutuksista niihin. Lausunnossa olisi tullut huomattavasti tarkemmin Pillistönsuon ja Huhdinmaan keskinäisiä virtaamatietoja ja määriä/määrien vähennyksiä arvioiden käsitellä vedenoton vaikutuksia, jotta ne olisivat ylipäätään todennettavissa ja että niiden merkittävyys olisi edes jollain tapaa todisteellisesti arvioitavissa. Nyt tehty arvio merkittävyydestä on tältä osin asiallisesti perustelematon ja alueen kohteenkin osalta epäselvä. Arviointi on niin puutteellinen, ettei sille voida antaa merkitystä.

Lähteestä koilliseen sijaitsevien Huhdinmaan laidan purojen ja hetteiden osalta vaikutusta on perusteltu Pillistönsuon kautta purkautuvien vesien vähentymisellä. Ottaminen ei kuitenkaan alentaisi vedenpintoja varsinaisella Pillistönsuolla. Näin ollen Suomen ympäristökeskuksen olettama on tältäkin osin virheellinen. Koepumppausten aikana Huhdinmaan suoalueella laskuojassa sijainneen kolmiomittauspadon 4 virtaamissa ei havaittu vaikutuksia, mikä viittaa siihen, ettei vaikutuksia ilmene Huhdinmaalla.

Pillistönsuo on kokonaan ja Huhdinojakin valtaosin Natura-alueen ulkopuolella. Lausunto on tältä osin virheellinen. Yrttikorven osalta luvan hakijat ovat viitanneet edellä Vogtin kirjelmästä lausumaansa.

Suomen ympäristökeskus ei ole pystynyt käytettävissä olevan aineiston perusteella havaitsemaan sitä, ettei hanke lupamääräyksin muotoiltuna vaikuta Yrttikorpeen. Mälkin tutkimukset, Geologian tutkimuskeskuksen tutkimukset ja hakijoiden hankkeen aikana teettämät lukuisat selvitykset huomioon ottaen Pitkustoista ja Yrttikorvesta on olemassa olennaisesti enemmän tietoa kuin esimerkiksi Lamminlähteen ympäristön sekä Pillistönsuon/Huhdinmaan alueen vesistä ja virtaamista. Yrttikorven/Pitkustojen osalta on kuitenkin päädytty vain toteamaan, ettei vaikutusten arvioinnin perustaksi ole tehtävissä yksityiskohtaisempaa tulkintaa alueen hydrogeologiasta. Toisaalta paljon vähäisemmillä tiedoilla on voitu arvioida hankkeen vaikutus merkittäväksi Huhdinmaan laidan puroihin ja hetteisiin. Ero havainnollistaa lausunnon peruslähtökohtaa. Vaikutusten aiheutumisen toteamiselle ei vaadita juurikaan perusteita, mutta vaikutusten aiheutumatta jääminen todetaan vasta, kun se on kaiken epäilyksen ulkopuolelle asti todennettavissa asiakirjamateriaalista. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin Natura-arvioinnin yhteydessä korostanut vaikutusten tosiasiallisuutta. Suomen ympäristökeskuksen lausunto ei siten ole linjassa vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa. Vaikutusten aiheutumista ja aiheutumatta jäämistä on tarkasteltava yhtäläisin perustein ja objektiivisesti.

Immenjärvi, Mulkkulammit ja Kalaton sijaitsevat hankkeen vaikutusalueella. Hankkeen vaikutus niihin on otettu huomioon sekä Natura-arviossa että lupaa myönnettäessä. Koepumppauksen aikana ei tosin havaittu vedenpinnan alenemista Mulkkulammissa eikä niiden pohjois- ja itäpuolisissa havaintoputkissa, mutta mallinnuksen johdosta ne on katsottu kuuluviksi hankkeen vaikutusalueeseen. Mälkki on arvioinut vedenpinnan laskevan niissä, ja tämä seikka sisältyy lupapäätöksen perusteluihin.

Suomen ympäristökeskus on arvioinut virheellisesti Pitkustojen vedenpinnan alenemisen syyn. Se ei ole ollut seurausta koepumppauksesta, vaan vähäsateisuudesta ja haihdunnasta.

Suomen ympäristökeskus on listannut lausuntoonsa hankkeen vaikuttavan sellaisiin luontotyyppejä edustaviin kohteisiin, joihin vaikutusta ei sekä kirjallisuusselvitykseen että laajoihin kenttätöihin perustuvassa Natura-arviossa ole voitu todentaa.

Lausunnosta ei voida päätellä lainkaan, mitä pikkujokia ja puroja tarkoitetaan. Natura-arviossa ei vaikutusta arvioitu olevan eteläisellä alueella toimitusmiesten esittämillä ja sittemmin lupaan tulleilla määrillä tähän luontotyyppiin. Lausunto on tältä osin täysin perustelematon. Mikäli sillä tarkoitetaan Huhdinojaa, on se pääosin Natura-alueen ulkopuolella ja muutoinkin luontoarvoiltaan melko vähämerkityksinen.

Vaikutus karuihin kirkasvetisiin järviin ja puustoisiin soihin on otettu huomioon Natura-arviossa. Vaikutus kattaa 4 prosenttia koko Natura alueen kirkasvetisten järvien pinta-alasta ja 1,3 prosenttia puustoisten soiden pinta-alasta. Koska merkittävän haitan kynnys ei ylity, ei luonnonsuojelulain 66 §:llä ole merkitystä eikä myöskään sillä, että puustoisia soita kuuluu vaikutusalueeseen. Tämän mainitsematta jättämistä lausunnossa on pidettävä merkillisenä.

Ryhdyttäessä laatimaan Natura-arviota viranomaisilla ei käytännössä ollut hallussaan Natura-tietokantalomakkeen kuvauksia ja prosenttilukuja ja arviointikirjaimia lukuun ottamatta koottua tietoa Natura-luontotyyppien ja -lajien esiintymisestä alueella. Kyse oli hyvin hajanaisesta, yleisluonteisesta ja vanhentuneesta, eri suojeluohjelmiin liittyvästä tiedosta sekä joitain kohteita koskevasta erillistiedosta, joka rajoittui usein kohteen lisäksi johonkin yksittäiseen lajiin. Tällaisen tiedon perusteella alue on ilmoitettu Euroopan yhteisöjen Natura 2000 -verkostoon, mutta tieto ei ole antanut mitään käytännön edellytyksiä asianmukaisen Natura-arvion tekemiseen.

Toiminnanharjoittajat, jotka vuosi ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin olivat saattaneet vireille yhteiskunnallisesti merkittävän vedenottohakemuksen, joutuivat omalla kustannuksellaan Natura-ohjelman tultua hyväksytyksi kesken lupa-asian teettämään perusteellisen ja kalliin alueen luontotyyppejä koskevan peruskartoituksen, joka olisi kuulunut viranomaisten tehtäväksi. Nyt, kun kartoitus on hankkeen johdosta tehty, viranomaisten tietoisuus alueen luontoarvoista näyttää parantuneen siinä määrin, että Suomen ympäristökeskus saattaa jo todeta joidenkin kohteiden olevan jopa korvaamattomia Natura 2000 -verkostossa. On valitettavaa, että kohteet jäävät nimeltä mainitsematta ja samalla yksilöimättä, kuinka hanke niihin voisi vaikuttaa. Olisi myös voinut olettaa, että näin merkittävistä kohteista olisi ollut saatavissa tietoja Natura-selvitystä varten. Näissä olosuhteissa on kuitenkin kohtuutonta edellyttää hakijoita valmistelemaan uusia selvityksiä koskien nyt puheena olevaa vedenottohanketta.

Hakijat ovat pyytäneet korkeinta hallinto-oikeutta käsittelemään asiaa mahdollisimman kiireellisenä, koska hanke on ollut vireillä jo yli kymmenen vuotta. Hankkeen edellyttämien putkilinjojen rakennustyöt on ollut tarkoitus aloittaa keväällä 2005. Hakijoiden mahdollisuus turvata vesihuolto vesihuoltolain mukaisesti edellyttää joutuisaa oikeustilan varmistumista.

Selityksen oheen on liitetty edellä mainitun asiantuntijalausunnon lisäksi Maa ja Vesi Oy:n lausunto Kaskistonnummen-Kalattomannotkon suunnitellun pohjavedenoton vaikutuksista hankkeen vaikutuspiirissä oleviin Natura-suojeluperusteisiin. Lausunnon yhteenvedossa on esitetty, että tarkasteltaessa Biota BD Oy:n vuonna 2001 laatiman raportin mukaan tehtyjen pohjavesitutkimusten ja vaikutusaluemallinnusten mukaan määritettyjä vaikutusalueita, ei merkittäviä haitallisia vaikutuksia ole katsottu aiheutuvan. Tämä näkemys perustuu siihen, että määritetyillä vaikutusalueilla olevien Natura-perusteena olevien luontotyyppien pinta-alat ovat suuremmallakin ottomäärällä maksimissaan 5 prosenttia koko Natura alueen vastaavien luontotyyppien pinta-aloista. Harjumetsiä ei ole otettu huomioon, koska hankkeen ei todettu vaikuttavan niihin. Epäsuorien vaikutusten osalta on todettu, että pitkäaikaisvaikutusten (pitkittyneet kuivat jaksot, hidas kuivuminen, lämpeneminen) kautta heikentävien muutosten riski perusteena oleviin luontoarvoihin voi kasvaa. Mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia voidaan pienentää kontrolloimalla vedenottoa alueelta ja reagoimalla mahdollisiin pohjaveden pinnan ja purkautumien muutoksiin suoran vaikutusalueen ulkopuolella. Jo nyt toteutetut toimenpiteet erityisesti lähteisten alueiden osalta (ojitus) vaikuttavat luontotyyppien kykyyn selvitä poikkeuksellisissa oloissa, vaikka pohjavettä purkautuukin esimerkiksi Pillistönsuon ja Yrttikorven alueilla runsaasti. Ennallistamistoimenpiteillä (ojituksen vaikutusten poistaminen) pitkäaikaisvaikutuksia lähteikköalueisiin voidaan mahdollisesti ehkäistä. Vedenoton yhteydessä määrätyillä tarkkailuvelvoitteilla voidaan pitkäaikaisvaikutuksia dokumentoida. Seurantasuunnitelman hyväksyy alueellinen ympäristökeskus.

Biota BD Oy:n vuonna 2001 tekemässä raportissa esitetyt arviot perustuvat maastossa tehtyihin tutkimuksiin ja mallinnuksiin sekä pohjaveden pinnan alenemisen että luontotyyppien esiintymisen osalta. Raportissa on käytetty hyväksi kaikki mahdollinen koe- ja tutkimusperäinen tieto Hyyppärän Natura-alueelta. Pitkäaikaisvaikutusten arviointi on ainoa arvio, joka on jouduttu tekemään ilman koe- tai selvitysluonteista tutkimusta.

Selityksen oheen on vielä liitetty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2004 toteuttamien maaperäkairausten poraustiedot ja kartta. Asiakirjoista käy ilmi, että suurimmillaan havaittu sorakerroksen paksuus, joka indikoi pohjavesivarannon suuruutta, oli Kalattomannotkon alueella jopa yli 70 metriä. Ottamishanke vähentäisi ainoastaan osan sadannasta ylivirtaamaksi muodostuvasta pohjavedestä eikä merkitse muutoksia tähän suureen pohjavesivarantoon. Virtaamamuutokset kohdistuvat valtaosin ojitettuun, Natura-alueen ulkopuolella olevaan Pillistönsuohon ja sitä kautta Huhdinojaan, joka on Natura-alueella vain noin 500 metrin matkalta ja luontoarvoiltaan vähäinen muihin Natura-alueen puroihin nähden. Muut esitetyt vaikutusarviot eivät ole todennettavissa siten, että niille voitaisiin antaa asiassa merkitystä. Herakkaan ottamosta on luovuttu luontoarvojen säästämiseksi.

10.5 Luvan hakijoiden selityksen johdosta annetut vastaselitykset

10.5.1 Someron ympäristölautakunta on tänne 4.5.2005 saapuneessa vastaselityksessä uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja lausunut muun muassa, että professori Esko Mälkki on lausunut hankkeen vaikutuksista lähdepurkaumiin. Mälkin esittämään vaikutusalueeseen eivät kuitenkaan sisälly Pitkusta-järvet eikä yhtään lähdettä. Sama koskee Biota BD Oy:n esittämää vaikutusaluetta.

Vastaselityksessä on viitattu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 7.9.2004 antamaan tuomioon asiassa C-127/02, jossa on ollut kysymys luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan tulkintaa koskevasta ennakkoratkaisupyynnöstä.

Luvan hakijat eivät ole luotettavasti selvittäneet sitä, ettei hanke vaikuta Natura-alueen koskemattomuuteen. Hakijat eivät myöskään ole luotettavasti uusimman ja parhaimman tutkimuksen perusteella selvittäneet hankkeen vaikutusaluetta, joka on lähtökohta hankkeen vaikutusten selvittämiselle.

Ympäristölautakunnan vastaselityksen liitteenä on maa- ja metsätaloustieteiden lisensiaatti, limnologi Hans Vogtin lausunto, jossa on esitetty, että Vähä-Pitkustan ainutlaatuisen krenogeenisen meromiktian ainutkertaiset luonnonarvot ja -ilmiöt tulee suojella tuleville sukupolville. Yleisen edun takia tapahtuvalle suojelulle on selkeät juridiset perusteet.

Someron ympäristölautakunnan taholta esitetyt näkemykset pohjaveden virtauksista ja vedenoton haittariskeistä kyseisen harjuympäristön herkissä luontokohteissa ovat pääpiirteissään oikeansuuntaiset. Valmisteilla olevan virtausmallin tiedot antavat viitteitä jopa ympäristölautakunnan arvioimia riskejä suuremmista haittavaikutuksista esimerkiksi Kalatonjärven, Pillistönsuon lähteikön ja Pitkusta-järvien osalta. Kiikalannummen geohydrologiset olosuhteet ovat varsin monimutkaiset eivätkä pohjavesien virtaussuhteet harjualueella selvinne lopullisesti edes virtausmallin perusteella. Geohydrologisia tutkimustuloksia harjusta on edelleen niukalti etenkin Pitkustojen Yrttikorven ympäristöstä. Vedenottoa koskevan lupahakemuksen vuoden 1992 koepumppaukset olivat riittämättömät luotettavien haitta-arvioiden tekemiseksi. Lupahakemuksen hakemusperusteet ovat keskeisiltä osin puutteelliset ja monilta osin suorastaan virheelliset.

10.5.2 Kalle Alhoranta on tänne 2.5.2005 saapuneessa vastaselityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt, että luontoarvot ovat asiassa tärkeimmällä sijalla. Ihmisten oikeus saada riittävästi puhdasta ja terveellistä juomavettä on salolaisten, halikkolaisten ja pertteliläisten osalta hoidettavissa ilman Hyyppärän harjualueen tärvelemistä. Hakijoiden hakuprosessi ja argumentit perustuvat yhtenä vuonna muutaman kuukauden aikana tehtyihin koepumppauksiin, ei pidemmän seurannan tuomaan varmuuteen. Hakijapuolen näkemys vedenoton todellisista vaikutuksista perustuu puutteellisiin selvityksiin ja on vailla tieteellistä perustaa. Pitkusta-järvien pinnan korkeuteen liittyvä ottamisrajoitus sekä velvollisuus laatia kattava tarkkailuohjelma eivät vaikuta luontoarvoja suojelevina toimenpiteinä, sillä kun järvet ja muut alueet Hyyppärän alueella kerran tuhoutuvat, ne ovat pilalla. Myöskään hankkeen määräaikaisuus ei auta suojeltua harjualuetta, sillä luvan määräaikana ehtii luvassa myönnetyllä vedenottomäärällä aiheutua pysyvä vahinko alueen vesistöille.

Vedenottohankkeella on Vähä-Pitkustan rannalla sijaitsevan muinaisruuhen säilymiseen suuri vaikutus, koska hanke vaikuttaa Vähä-Pitkustan vedenpinnan tasoon. Jos vedenpinta oleellisesti laskee, saattaa muinaisruuhi paljastua ja joutua kosketuksiin ilman kanssa, jolloin se lahoaa hetkessä.

Suomen ympäristökeskuksen näkemys Pitkustojen vedenpinnan alenemisesta koepumppausten seurauksena on oikea, sillä vedenpinta laski noin 30 senttimetriä lyhyen koepumppausjakson aikana. Järvet eivät ole siitä koskaan toipuneet, vaan vedenpinta on vielä tätä alemmalla tasolla.

10.5.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on tänne 2.5.2005 saapuneessa vastaselityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lausunut muun muassa, että koepumppaus on edustanut vain sen hetkistä vesitilannetta alueella vuonna 1992. Tulosten perusteella ei mitenkään olisi pystytty ennustamaan vuosien 2002-2003 kuivuuden vaikutuksia pohjavesivarantoon ja Pitkusta-järvien ja muidenkin saman alueen pohjavesijärvien vedenpinnan yllätyksellisen hidasta palautumista entiselleen. Vaikka 30 senttimetrin vedenpinnan lasku koepumppausten aikana mahtuukin järvien vedenpinnan luontaiseen vaihteluväliin, on kuitenkin todennäköistä, että suurin osa koepumppausten aikana tapahtuneesta vedenpinnan laskusta on johtunut pohjaveden siirtymisestä muualle koepumppausten takia.

Iso-Pitkusta luetaan karuihin kirkasvetisiin järviin, jotka ovat osoittautuneet biologialtaan äärimmäisen herkiksi ja alttiiksi rehevöitymiselle. Iso-Pitkustassa on havaittu viime vuosina leväesiintymiä, mikä on harvinaista karulle, kirkasvetiselle ja suhteellisen syvälle järvelle. Jos vedenotto Kalattomannotkosta alkaa, vaikka pienennetyllä määrällä ja määräaikaisena, on Pitkusta-järvien kohtalo sinetöity ainakin pidemmällä aikavälillä.

Kalaton-järven vedenpinta laski koepumppausten aikana noin metrin. Virallisissa lausunnoissa Kalaton-järven vedenpinnan alenemaksi on koepumppausten johdosta kirjattu 50 senttimetriä, mikä on ennuste pinnan laskuksi myös vedenoton alettua. Todennäköistä kuitenkin on, että vedenpinnan lasku olisi huomattavasti suurempi, minkä seurauksena järven ominaispiirteet menetettäisiin lopullisesti. Kalaton-järvi on vain vaivoin palautunut lähes entiselleen koepumppausten jälkeisinä vuosina, vaikka on väitetty, että järvi olisi palautunut välittömästi entiselleen. Kalaton kuuluu Naturan suojelun piiriin ja on lisäksi myös yksityinen suojelualue.

Yrttikorpi kuuluu vedenottohankkeen välittömään vaikutuspiiriin, josta se on nyt perusteettomasti suljettu pois. Yrttikorpeen purkautuu pohjavesiä suoraan Kalattomannotkon alueelta ja pääasiassa juuri nämä pohjavedet pitävät Yrttikorven hienoa lähteistökokonaisuutta yllä. Yrttikorven alueella on kymmenittäin lähteitä, joista useista on runsas jatkuva ylivuoto puroihin ja edelleen Isojokeen läpi vuoden. Jos noin kolmanneksen Yrttikorpeen tulevasta vedestä arvioidaan vähenevän vedenoton seurauksena, tämä ei voi olla vaikuttamatta lähdekorven omaperäiseen pienilmastoon ja biologiaan.

10.5.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on tänne 29.4.2005 saapuneessa vastaselityksessään korostanut, että oleellinen asia hankkeessa ei ole hydrologiassa tapahtuvat muutokset, vaan niistä johtuvat palautumattomat muutokset alueen biologisessa ympäristössä. Pitkäaikaisvaikutukset samoin kuin eri hankkeiden yhteisvaikutukset on selvitettävä ennen luvan myöntämistä. Vedenoton vaikutukset alueen pohjavesiolosuhteissa näkyvät viipeellä, eikä pelkkä tarkkailu riitä estämään palautumattomia muutoksia alueen biologisessa ympäristössä.

Hakijoiden käsitys siitä, ettei vedenotto ole vastoin Immenjärven suojelualueen määräyksiä, on kestämätön. Veden pinnan alenemisella on merkittävä vaikutus alueiden ekologiaan ja niihin luontoarvoihin, joiden vuoksi alueet on suojeltu. Lupaa suojelualueiden muuttamiseen ei voida tässä prosessissa antaa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja hakijoiden näkemykset hankkeen vaikutuksista eri luontotyyppeihin eroavat huomattavasti toisistaan. Ympäristökeskuksen mukaan vaikutuksen piiriin tulee 30 prosenttia luontotyypin lähteet ja lähdesuot ja 40 prosenttia luontotyypin kirkasvetiset järvet pinta-aloista vedenottomäärällä 4200 m ³ /d, kun taas hakijoiden esittämät vastaavat luvut ovat 0,2 ja 5 prosenttia.

10.5.5 Halkjärven yhteisalueen osakaskunnalle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen luvan hakijoiden antaman selityksen johdosta.

10.6 Ilmoitus uusista selvityksistä ja niitä koskeva selvityspyyntö

Someron ympäristönsuojelusihteeri on 22.2.2005 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että Varsinais-Suomen liiton käynnistämän hankkeen "Kiikalan-Someron pohjavesitutkimukset" yhteydessä on Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa valmisteilla Kiikalannummen virtausmalli, joka perustuu Geologian tutkimuskeskuksen laatimaan geologiseen rakenneselvitykseen. Kiikalannummen virtausmallin vielä julkaisematon luonnos sisältää nyt puheena olevan vedenottohankkeen kannalta pohjavedenoton vaikutuksista uutta tietoa, jonka perusteella näyttää siltä, että asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa on koepumppausten perusteella tehty olennaisella tavalla vääriä johtopäätöksiä hankkeen vaikutuksista.

Korkein hallinto-oikeus on 10.3.2005 pyytänyt Lounais-Suomen ympäristökeskukselta lausuntoa edellä mainitussa selvityksessä saatujen uusien tietojen perusteella.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on 9.5.2005 toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle raportin "Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys III Salpausselällä Kiikalannummen alueella", Kiikalannummen virtausmalli -raportin (Kiikala-projekti, Pohjaveden virtausmallinnus Kiikalannummella, Mikko Seppälä, Lounais-Suomen ympäristökeskus 2005) sekä näihin perustuvan ympäristökeskuksen lausunnon.

10.7 Korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetut lisäselvitykset

10.7.1 Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys III Salpausselällä Kiikalannummen alueella

Edellä mainittu tutkimusraportti on päivätty 31.12.2004 ja sen on laatinut Geologian tutkimuskeskus.

Selvitysraportin kohdassa "Tulosten tarkastelu" lausutaan, että maatutkaluotauksilla on tutkimusalueen laajuuteen, referenssiaineiston rajalliseen määrään ja paikoin suuriin kerrospaksuuksiin nähden saatu hyvä kuva alueen syntyvaiheista ja niihin liittyvistä geologisista suurrakenteista ja aineksesta sekä aineksen kerrostumissuunnista. Tulokset muodostavat pääosin riittävän perustan geologisen konseptuaalisen mallin rakentamiselle ja pohjaveden virtausolosuhteiden arvioinnille.

Alueen laajuuteen nähden maatutkauksen referenssiaineistoa on suhteellisen vähän. Maatutkaprofiilien tulkinnassa syvyysulottuvuus on suurimmillaan 20-30 metriä, maaperän ominaisuuksista riippuen.

Pohjavesipinnan ja kalliopinnan korkeustasojen määrittelyssä on tyydytty suhteellisen karkeaan arvioon. Korkeustasojen määrittely perustuu lähinnä alueen vedenpintatietoihin, aiempiin tutkimuksiin ja tämän tutkimuksen yhteydessä kerättyyn kairaustietoon sekä maaperän dielektrisyysarvojen tulkintaan. Tutkalinjojen maanpinnan korkeudet (metriä merenpinnan yläpuolella = m mpy) on arvioitu peruskartan korkeuskäyrien perusteella.

Profiilien tulkinnassa suurimmat epävarmuustekijät liittyvät maaperän aineksen raekoostumuksen arviointiin ja rakenteiden jatkuvuuksien arviointiin. Jatkuvuuksien arviointia vaikeuttaa se, että tutkalinjat joudutaan kustannussyistä sijoittamaan tiestön ja ajettavissa olevan polkusten mukaisesti.

Heikommin tunnettuja tai tulkinnallisesti epävarmoja alueita ovat edelleen:

1) Lammenjärven eteläpuolisen reunamuodostuman rakenne. Tällä alueella tutkaustulosten tulkintaa vaikeuttaa referenssikairauksen puute.
2) Hyyppärän-Palonummen reunamuodostuman laajan proksimaaliosan rakenne.
3) Hyyppärältä mahdollisesti kaakkoon jatkuva karkea-aineksinen harjuhaara.
4) Kaskistonnummen noin 400 m leveä ja 1,2 km pitkä pääalue maatutkalinjan 24 ja Immenjärven-Kalattoman harjujakson välissä. Alue on pohjavesimallin kannalta keskeinen, mutta valitettavasti aluetta halkovalle metsäpolulle suunniteltua linjaa ei voitu ajaa.
5) Vähä-Pitkustan, Pienen Mulkkulammen ja Kalattoman väliseen kolmioon jäävän alueen rakenne ja ainesvaihtelu on osittain epäselvä useiden päällekkäisten kerrostumisvaiheiden takia.
6) Karatelammen lounaispuolen tasanteen ja syöttöharjun alue erityisesti kallioperän tason ja soravaltaisten kerrostumien suhteen.

10.7.2 Kiikalannummen virtausmalli

Salon seudun maakuntakaavan laadinnan yhteydessä oli syntynyt ajatus käyttää hyväksi pohjaveden virtausmallinnusta Kiikalannummen pohjavesivarojen ja vedenhankinnan vaikutusten selvittämiseksi ja hyödyntää tietoja myös maakuntakaavassa. Varsinais-Suomen liiton ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen aloitteesta on koottu vedenottajista ja ympäristökunnista yhteistyöryhmä rahoittamaan hanketta. Lisäksi mukaan on tullut alueella toimivasta teollisuudesta Maxit Oy Ab (entinen Optiroc Oy).

Projektin tavoitteena oli aikaisemmin tehtyjen pohjavesitutkimusten tulosten sekä pohjavesimuodostuman sedimentologian avulla laatia kolmiulotteinen kuva pohjavesiolosuhteista, ja sen pohjalta luoda pohjaveden matemaattinen virtausmalli. Mallia käytettäisiin pohjaveden virtauskuvan selvittämiseen ja vedenhankinnan ympäristövaikutusten arviointiin.

Salon seudun maakuntakaavassa tutkimustuloksia tultaisiin hyödyntämään pohjavesialueen rajauksissa ja vedenhankinta-alueiden varaamisessa.

Projektin rahoittajista muodostettu työryhmä on seurannut työn etenemistä ja se on pitänyt 9 kokousta 22.5.2003 - 4.5.2005 välillä.

Mallin laatimisesta on vastannut geologi Mikko Seppälä Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta. Työn rahoituksesta ovat vastanneet Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Salon kaupunki, Someron kaupunki, Someron vesihuolto Oy, Halikon kunta, Perttelin kunta ja Maxit Oy Ab.

Mallinnusalue on rajattu siten, että voidaan tarkastella ensisijaisesti Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenoton vaikutuksia. Tämän vuoksi Herakkaan alue on jätetty kokonaan pois tarkastelusta, koska sillä ei ole pohjavesiyhteyttä edellä mainittujen vedenottamoiden valuma-alueeseen ja sen käytöstä vedenhankintaan on luovuttu. Palonummi, Hyyppärä, Oikianummi ja Hepokroppa on otettu mukaan, koska on haluttu tarkastella alueiden mahdollisia pohjavesiyhteyksiä edellä mainittuihin alueisiin ja myös niiden käyttökelpoisuutta vedenhankintaan. Tiedot viimeksi mainituilta alueilta ovat kuitenkin yleisemmällä tasolla kuin varsinaisten ottamoiden alueelta.

Kiikalannummen virtausmallin yhteenvedossa on lausuttu, että edellä kohdassa 10.7.1 tarkoitetusta raportista ilmenevällä sedimentologisella selvityksellä ja mallinnuksella on saatu projektin kohteena olevasta alueesta uutta geologisesti merkittävää tietoa sekä pystytty sitä kautta matemaattisen virtausmallinnuksen avulla arvioimaan käyttöön saatavia pohjavesimääriä, vedenhankinnan vaikutuksia pohjavesioloihin ja esittämään ratkaisumalli vedenhankinnan järjestämiseksi mahdollisimman vähin ympäristövaikutuksin.

Tehty pohjaveden virtausmalli on 100 x 100 metrin ruutukokoon tehty 7x 10 kilometriä kokoisen alueen pohjavesioloja kuvaava esitys. Se ei ole yksityiskohtainen, pistemäisen tarkka kopio luonnosta. Mallin tarkkuus on suoraan riippuvainen lähtötietojen tarkkuudesta. Mallinnuksen pääkohde oli Kalattomannotkon ja Kaskistonummen vedenottamoiden alue. Mitä kauemmaksi näistä alueista mennään, sitä suurempi on mahdollisuus virheellisiin tulkintoihin.

Suunniteltujen vedenottamoiden valuma-alueet osoittautuivat pinta-alaltaan aikaisempia arvioita pienemmiksi ja niiden maaperän aines hienorakeisemmaksi. Näin ollen valituksen alaisena olevia vedenottomääriä ei Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen alueilta voida ottaa ilman merkittäviä alenemia pohjaveden pinnassa ja sitä kautta paikoitellen suuriakin purkautumismäärien vähenemisiä ympäristössä. On ilmeistä, että pohjaveden pinta laskisi yli 3 metriä laajalla alueella ottamoiden ympäristössä.

Laajentamalla vedenhankinta-aluetta koko mallinnusalueelle voidaan alueelta ottaa ainakin 3 500 - 4 000 m ³ /d pohjavettä ilman merkittäviä pohjaveden pinnan alenemia ja vaikutuksia purkautumisten määrään. Alenemat jäävät tällöin noin 0,5 metriin, joka on ainakin puolet pienempi kuin luonnollinen pinnan vaihtelu pitkällä ajanjaksolla, ja purkautumisen muutokset 10-20 prosenttiin. Uusien vedenottamoiden paikat tulee kuitenkin määrittää lisätutkimuksilla. Lisävettä olisi saatavissa myös Herakkaan alueelta, mutta ottomääriä tai ympäristövaikutuksia ei ole tässä yhteydessä selvitetty, koska mallinnusaluetta ei ole ulotettu Herakkaan alueelle.

10.8 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto

Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut Kiikalannummen virtausmallin toimittamisen yhteydessä 4.5.2005 päivätyn ja tänne 9.5.2005 saapuneen lausunnon, jossa se on esittänyt, että ympäristökeskuksessa on 4.5.2005 valmistunut pohjaveden matemaattiseen mallinnukseen perustuva Kiikalannummen virtausmalliraportti. Mallinnuksen tarkoituksena on ollut selvittää Kiikalannummen pohjavesivaroja, pohjaveden virtauskuvaa ja vedenoton vaikutuksia. Mallin laatimisessa on käytetty apuna aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia sekä projektin aikana syksyllä 2004 tehtyjä täydentäviä selvityksiä, jotka koostuvat alueen geologisen rakenteen tulkinnasta, maatutkaluotauksista, porakonekairauksista sekä havaintoputkien asentamisista.

Kiikalannummen virtausmallinnuksesta saatujen tulosten perusteella suunniteltujen Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamoiden valuma-alueet ovat osoittautuneet pinta-alaltaan pienemmiksi ja valuma-alueiden maaperän aines hienorakeisemmaksi kuin aikaisempien tutkimusten perusteella oli arvioitu. Virtausmalliraportin arvion mukaan Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen alueilta ei voida ottaa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen mukaisia vedenottomääriä 2 200 m ³ /d Kalattomannotkosta ja 1 700 m ³ /d Kaskistonnummesta ilman merkittäviä pohjaveden pinnan alenemia ja purkautumismäärien vähenemisiä.

Raportissa on esitetty, että alueelta olisi kuitenkin mahdollista ottaa vettä ilman merkittäviä vaikutuksia ympäristöön, mikäli vedenotto hajautettaisiin koko mallinnusalueelle kuuteen kaivoon ja kunkin ottamon pumppausmäärää rajoitettaisiin 500 m ³ /d vesimäärään. Tällöin koko mallinnusalueelle laajennetulta vedenhankinta-alueelta voitaisiin ottaa ainakin 3 500-4 000 m ³ /d pohjavettä ilman merkittäviä pohjaveden pinnan ja purkautumismäärien alenemia. Virtausmalliraportissa esitetyn hajautetun vedenoton seurauksena pohjaveden purkautumismäärät vähenisivät esimerkiksi Yrttikorvessa 6 prosenttia ja Pillistönsuolla 16 prosenttia luonnontilaiseen purkautumiseen verrattuna, mikä mahtuisi luonnolliseen purkautumisen vaihteluun kyseisellä alueella.

Pohjaveden matemaattinen malli on väline, jolla voidaan tarkastella pohjavesiympäristön yleispiirteitä, muun muassa selvittää pohjaveden virtausreittejä, virtausnopeuksia ja purkautumismääriä sekä ennustaa vedenoton ympäristövaikutuksia. Mallin avulla saadaan yksinkertaistettu esitys tutkittavana olevasta pohjavesiesiintymästä. Mallin luotettavuus riippuu käytettävissä olevien tutkimustietojen runsaudesta ja tutkimuskohteiden edustavuudesta.

Käytettävissä olevien maaperä- ja pohjavesitietojen puutteellisuuden vuoksi mallin antamat tiedot varsinkin ehdotettujen lisävedenottopaikkojen osalta ovat vain suuntaa antavia. Tästä syystä alueella on tarpeellista tehdä lisämaastotutkimuksia ja koepumppauksia erityisesti uusien vedenottopaikkojen määrittämisen osalta.

Virtausmallia on mahdollista käyttää apuna edustavien tutkimuskohteiden paikantamisessa, vedenottomäärien määrittämisessä sekä ympäristövaikutusten arviointia koskevan seurantajärjestelmän suunnittelemisessa. Lisätutkimusten perusteella myös mallin tarkentamista voidaan kohdentaa vedenottopaikkoihin ja suojeltaviin luontokohteisiin. Hakemuksessa esitetyille vedenottopaikoille myönnettävä lupa palvelisi jatkuvan vedenoton kautta pohjavesiolojen tietouden lisäämistä.

Ympäristökeskus on katsonut, että virtausmallinnuksen tulosten perusteella Kiikalannummen ottamoiden vedenottomäärää olisi tarpeen rajoittaa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lupapäätöksessä esitettyä määrää pienemmäksi määrän ollessa enintään noin 500-700 m ³ /d Kalattomannotkosta ja noin 500-700 m ³ /d Kaskistonnummesta.

Vuodenvaihteessa 2004-2005 valmistuneessa ja hakijoiden hyväksymässä Salon seudun vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on esitetty Salon, Halikon ja Perttelin vedenhankinnan keskittämistä joka tapauksessa Someron-Kiikalan suuntaan. Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon vedenotto voi edelleen muodostaa osan suuremmasta vedenhankintasuunnitelmasta, vaikka vedenottomääriä kustakin vedenottamosta alennettaisiin ja vedenottoa hajautettaisiin.

Asiasta aiemmin annetut ympäristökeskuksen lausunnot ovat perustuneet lausunnonantohetkellä käytettävissä olleisiin tietoihin. Natura-vaikutusarviosta 25.3.2002 annetun luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon arviointiperusteet ovat nyt laaditun virtausmalliraportin mukaan merkittävästi muuttuneet. Virtausmalliraportin mukaan pohjaveden pinnan lasku tulisi olemaan huomattavasti aiemmin oletettua suurempaa ja siten myös vaikutuksiltaan merkittävämpää. Natura-vaikutusten arviointia on esitettyjen uusien tietojen pohjalta välttämätöntä tarkistaa ainakin siinä tapauksessa, että kunkin vedenottamon vedenottomäärä säilyy haetun mukaisena tai vedenoton vaikutusalue muuttuu.

Jos vedenotto tullaan toteuttamaan hajautetusti, on kysymyksessä kokonaan uusi tilanne, jonka Natura-vaikutukset on arvioitava. Arviointi on tarpeen suorittaa myös virtausmallinnusalueen ulkopuolelle jäävän Natura-alueen osalta.

10.9 Uusien selvitysten ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta annetut vastineet

10.9.1 Someron ympäristölautakunta on tänne 27.5.2005 saapuneessa vastineessaan lausunut muun muassa, että Salon seudun vesihuollon kehittämissuunnitelma, joka on julkaistu 2.3.2005, vaikuttaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen omalta hankkeelta. Kiikalannummen virtausmallin valmistumisen jälkeen Salon seudun vesihuollon kehittämissuunnitelmalta putoaa pohja kokonaan ja siihen vetoaminen ympäristökeskuksen taholta osoittaa, että ympäristökeskus haluaa, että veden ottaminen aloitetaan Hyyppärän alueelta. Salon seudun vesihuollon kehittämissuunnitelma ei saa olla peruste myöntää pienintäkään vedenottolupaa Hyyppärän harjualueelle.

Hankkeen Natura-arviointia ei ole tehty asianmukaisesti. Virtaamamallinnuksen teosta, sen välitiedoista ja vaiheista olisi tullut ilmoittaa lupaviranomaisille. Hakemusasiakirjat ovat asian käsittelyvaihe huomioon ottaen ristiriitaiset ja puutteelliset. Ympäristökeskuksen lausunnossaan esittämälle vedenotolle ei ole vesilain mukaisia edellytyksiä. Luonnonsuojelulain edellyttämät selvitykset virtaamamallinnuksen osoittamassa tilanteessa ovat kokonaan tekemättä.

Ympäristökeskuksen vastineen liitteenä on ollut limnologi Hans Vogtin lausunto, jossa on esitetty muun muassa, että Kiikalannummen pohjavesialueen geologinen rakenne ja hydrogeologinen toiminta, on yhä edelleen monilta osin puutteellisesti tiedossa. Ennen mahdollisten vedenottolupien myöntämistä luvan hakijoiden on tehtävä riittävän laajat ja monipuoliset täydennystutkimukset harjualueen geologisesta rakenteesta pohjavesiolojen ja -virtausten luotettavaa selvittämistä varten.

Virtausmallin tulokset osoittavat, että valituksenalaisen päätöksen mukainen vedenotto 3 900 m ³ /d Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pumppaamoista aiheuttaisi merkittävällä tavalla vakavampia ympäristöhaittoja kuin luvan hakijat ovat esittäneet ja lupapäätöstä tehtäessä on arvioitu. Koko 7 x 10 kilometrin mallinnusalue on jaettu 100 x 100 metrin hilaruutuihin, joista suunnilleen puolet on laskentaan sisältyviä aktiivisia hilaruutuja. Ongelmaksi muodostuu tällöin se, että geologiselta rakenteeltaan jyrkkäpiirteisessä ympäristössä moniin hilaruutuihin ei tule laskentaperusteiksi riittävän täsmällisiä lähtötietoja tai kyseiset tiedot voivat olla virheellisiä. Ennen kuin harjualueelle myönnetään vedenottolupia, on luvan hakijat velvoitettava tekemään suunniteltujen pumppaamojen vaikutuspiiristä paikalliset pohjaveden virtausmallit paremmilla geologisilla tiedoilla kuin tarkasteltavassa mallissa on käytetty.

Mallin laskentaperusteina käytetyt hydrologiset tiedot ovat ilmeisesti pohjaveden korkeustasojen osalta riittävät ja luotettavat. Laskennassa ilmeisen ongelmallisia kohtia ovat lähteiden ja ojien luonnehtimat pohjaveden purkautumisalueet eli niin sanotut drain-hilaruudut. Hydrologisten tietojen osalta huomio kiinnittyy sadannasta pohjavedeksi imeytyvän vesimäärän suureen osuuteen.

Virtausmallin laskennan vesitaseen "input-output" -tasapainon vuoksi liian suuri imeytymisprosentti merkinnee myös harjulta purkautuvien pohjavesimäärien ja siten vedenottoon riittävien pohjavesivarojen yliarviointia. Jos pohjavesimäärät ovat virtausmallissa kolmasosan verran tai jopa puolet liian suuret, suunniteltu vedenotto aiheuttaisi ilmeisesti nyt mallin tuloksista muodostunutta kuvaakin vakavampia haittavaikutuksia harjun herkissä luontokohteissa.

Virtausmallissa on yliarvioitu Kertomuksenojaan purkautuvat pohjavesimäärät. Pillistönsuon lähteikön ojasta purkautuva vesimäärä on siinä määrin runsas, että lähteiköllä täytynee olla hydraulinen yhteys Iso-Pitkustan eteläpäähän. Kylätien länsipuolelta harjun pohjavesiä ei voi purkautua Isojokeen kuin suuruusluokkaa 50 m ³ /d oleva määrä. Virtausmallin raportin liitteessä 19 näkyvä pohjavesien purkautumisalue 2 (Yrttikorpi-Isojoki, vesimäärä 3 200 m ³ /d) rajoittuu käytännössä lähes kokonaan varsinaiseen Yrttikorpeen.

Päätelmänä voidaan todeta, että Kiikalannummen pohjaveden virtausmalli kuvannee yleispiirteisesti hyvin ja riittävän luotettavalla tavalla laajan harjualueen pohjavesioloja ja -virtauksia. Laajan mallinnusalueen paikallisiin yksityiskohtiin virtausmallin täsmällisyys ei kuitenkaan välttämättä riitä. Virtausmalli ei ole vielä lopullisen valmis, vaan sen lähtötietoja ja laskentaa tarkentamalla on tulosten yhtäpitävyyttä luonnossa vallitsevien olojen kanssa pyrittävä parantamaan. Tärkeää on, että sadannasta pohjavedeksi imeytyvän vesimäärän arvio laskennan lähtötiedoissa on mahdollisimman todenmukainen.

Ympäristökeskuksen toteamus valituksenalaisen päätöksen mukaisten Kaskistonnummen 2 200 m ³ /d ja Kalattomannotkon 1 700 m ³ /d vedenottomäärien ottolupien epäämisestä on oikea ja perusteltu. Mahdolliset useaan pumppauspisteeseen sijoittuvat vedenottoluvat tulee käsitellä kokonaan uutena lupahakemuksena ja yhtenä kokonaisuutena perusteellisten ja luotettavien hakemustietojen pohjalta.

Virtausmallin tuloksiin nähden ristiriitainen on ympäristökeskuksen lausunto, jossa ympäristökeskus on katsonut, että virtausmallinnuksen tulosten perusteella sekä Kalattomannotkon että Kaskistonnummen valituksenalaiset vedenottomäärät olisi molemmat rajoitettava enintään 500- 700 m ³ /d. Virtausmallin raportin liitteessä 26 esitetään koko Kalattomannotkon-Kaskistonnummen alueelle vain yhtä 500 m ³ /d vedenottopistettä. Karttaan merkitty yhden vedenottamon sijaintipaikkakin on eri kohdassa kuin valituksenalaisen päätöksen kumpikaan pumppaamo, joten lupaa vedenottoon tästä kohdasta ei voida päätöksen mukaisen hakemusaineiston pohjalta myöntää.

Varsin erikoinen on ympäristökeskuksen lausunnossa virke, jossa todetaan, että "...hajautetun vedenoton seurauksena pohjaveden purkautumismäärät vähenisivät esimerkiksi Yrttikorvessa 6 % ja Pillistönsuolla 16 % luonnontilaiseen purkautumiseen verrattuna, mikä mahtuisi luonnollisen purkautumisen vaihteluun ko. alueella". Pohjavesien purkautumismäärät vaihtelevat säätilojen mukaan, mutta vedenotosta johtuva vaihtelu tulee aina ikään kuin luonnonvaihtelun "päälle". Luonnon ekologista kehitystä ohjaavat ennen kaikkea luonnon ääritilat, joten kuivuusjaksojen aikana vedenotosta johtuva pohjavesimäärien ja -tasojen luonnonoloja runsaampi aleneminen merkitsisi aina alueen herkille luontokohteille lisäongelmia. Maastossa on havaittu virtausmallin tiedoissa epätarkkuuksia, eikä virtausmalli sovellu tarkkojen, paikallisten prosentti- ynnä muiden yksityiskohtien arviointiin.

Tehdyt aiemmat arviot ovat kauttaaltaan pätemättömiä, ja mahdollisen pienenkin pohjaveden ottoluvan myöntäminen edellyttää ennen luvan myöntämistä uusien Natura-arvioiden tekemistä.

10.9.2 Kalle Alhoranta on tänne 30.5.2005 saapuneessa vastineessaan esittänyt, että ympäristökeskuksen laatimassa virtausmalliselvityksessä on turhaan tehty ehdotelmia luvan myöntämisen mahdollisiksi muodoiksi. Koska uuden virtausmallin mukaan voitaisiin Hyyppärän harjualueelta ottaa pohjavettä enintään 500 m³ vuorokaudessa ottamoa kohden, eivät mahdolliset useat ottamot voi sijaita kovin lähellä toisiaan, jottei rasitus tulisi liian pienelle alueelle. Haetun vedenottamon hajauttaminen useaan 500 m³:n vuorokausioton pisteeseen tietäisi hakijakuntien rakennettavaksi useita kymmeniä kilometrejä putkistoa lisää, mikä nostaisi hankkeen kustannuksia huomattavasti. Samalla Natura-alueen luonto tärveltyisi enemmän, kun tarvittavat putkistot, rakennelmat ja huoltotiet mahdollisille vedenottamoille rakennettaisiin.

Tarvittavien putkistokilometrien huomattava lisääntyminen tekee hakijakunnille entistä järkevämmäksi vaihtoehdoksi harkita Someron kaupungin vesiyhtiön tarjousta toimittaa Salolle, Halikolle ja Perttelille vettä omasta jo olemassa olevasta järjestelmästään, joka ulottuu lähelle Kuusjoen ja Someron rajaa, ainoastaan noin 10 kilometrin päähän Perttelistä.

Jos jostain syystä pidetään tärkeänä, että hakijakunnat tarvitsevat nimenomaan Hyyppärän suojellun Natura-alueen pohjavettä, tulee hakijakuntien laatia siitä uusi hakemus ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen teettää uusi puolueeton Natura-selvitys mahdollisen uuden suunnitelman perusteella. Tämä tarkoittaisi myös uuden koepumppausjakson järjestämistä, sillä tämänkaltaista päätöstä ei voida tehdä perustuen yli kymmenen vuotta sitten muutaman kuukauden aikana tehtyyn koepumppausjaksoon.

Salon seudulta löytyy paljon pohjavesiesiintymiä, jotka eivät sijaitse suojellulla Natura-alueella, joten yhdistettyyn talous- ja juomavesiverkkoon tarkoitettua vettä tulisi ottaa ensisijaisesti näiltä alueilta, ja suojellut alueet säästää ainoastaan kriisitilanteiden varalle niin sanotussa last resort -tarkoituksessa.

Vaasan hallinto-oikeuden myöntämä vedenottolupa olisi realisoituessaan kuolinisku koko Hyyppärän harjualueen luonnolle. Tämän vuoksi Salolle, Halikolle ja Perttelille myönnetty vedenottolupa tulisi järkisyihin ja myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausuntoon ja virtausmalliin perustuen hylätä.

10.9.3 Someron vesiensuojeluyhdistys ry on tänne 25.5.2005 saapuneessa vastineessaan esittänyt uuden virtausmallinnuksen tulosten vahvistavan yhdistyksellä koko valitusprosessin ajan ollutta käsitystä aikaisempien tutkimusten riittämättömyydestä ja niiden virheellisestä sekä paikoin tarkoitushakuisesta tulkinnasta tässä Natura-aluetta koskevassa vedenottohankkeessa.

Uusien virtausmallitulosten perusteella Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoista ei voitaisi ottaa ympäristölupaviraston päätöksen mukaista määrää 3 900 m ³ /d pohjavettä ilman merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lounais-Suomen ympäristökeskus on esittänyt, että uusien tulosten valossa pohjavettä voitaisiin ottaa enintään 500-700 m ³ /d kummastakin ottamosta eli yhteensä enintään 1 400 m ³ /d. Näilläkin vedenottomäärillä olisi vaikutusta pohjavesivirtaamiin niin, että esimerkiksi Yrttikorpeen purkautuvan pohjaveden määrä vähenisi 6 prosenttia ja Pillistönsuolle 16 prosenttia luonnontilaiseen purkautumaan verrattuna.

Edellä mainitun kokoisetkin veden purkautumismäärien vähenemät muodostavat riskin uhanalaisten lähde- ja kosteikkokasvien suotuisan suojelutason säilymiselle. Lisäksi vaarana on alueen karujen ja kirkasvetisten pohjavesijärvien vedenpinnan pysyvä aleneminen, niiden altistuminen rehevöitymiselle ja luontotyypin muuttuminen. Kuten kuivina vuosina 2002-2003 ja niitä seuraavana sateisena vuotena 2004 havaittiin, pohjavesivirtaamat alueella käyttäytyvät tavalla, jota mitkään koepumppaukset tai etukäteismallinnukset eivät olisi voineet ennustaa. Vieläkään alueen pohjavesijärvien vedenpinnat eivät ole keskimääräisellä tasollaan. Koska luontaiset vedenkorkeuden vaihtelut ovat todettua mittaluokkaa, on selvää, että tällaisissa ääritilanteissa jatkuva pohjavedenotto alueelta, vaikka vähennettynäkin 1 400 m³:iin vuorokaudessa, johtaisi alueen maa- ja järviekosysteemien vesitalousolosuhteita nykyistä epäedullisempaan suuntaan. Ekosysteemin tasapainon ja toimivuuden sekä lajien säilymisen kannalta juuri ääriolosuhteet ovat ratkaisevia, eivät keskiarvo-olosuhteet. Ääriolosuhteissa myös perifeeriset alueet kärsivät ensimmäisinä, tässä tapauksessa juuri Yrttikorpi, Pillistönsuo ja Mulkkulammet.

Arvokkaasta Natura-alueesta ei tule muodostaa kokeilualuetta. Pohjavesitietouden lisäämiseen tähtäävät vedenotot tulee tehdä Natura-alueen ulkopuolelta, mihin on runsaasti mahdollisuuksia. Nyt esitetyt uudet tuloksetkin perustuvat vain mallinnukseen, eivätkä ne siten välttämättä vastaa todellista tilannetta luonnossa.

Vesiensuojeluyhdistys on uudistanut vaatimuksensa, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

10.9.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry on tänne 26.5.2005 saapuneessa vastineessaan esittänyt, että tehty virtausmalli muuttaa hankkeen perusteita merkittävästi. Mallin perusteella ei valituksenalaisia vesimääriä voida ottaa alueelta ilman merkittäviä vaikutuksia pohjavedenpinnan korkeuteen. Koska aikaisemmat laskelmat ovat osoittautuneet oleellisilta osin virheellisiksi, vedenottohakemuksen perusteet ja esitetyt vaikutusarviot ovat vailla pohjaa, eikä lupaa näillä perusteilla voida myöntää.

Jos vedenottoa hajautetaan virtausmalliraportissa esitetyn mukaisesti, on kysymyksessä täysin uusi hanke, josta on tehtävä uudet selvitykset ja vaikutusarviot, eikä hanketta voida ratkaista tässä prosessissa.

Luonnonsuojelupiiri on vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

10.9.5 Salon kaupunki, Halikon kunta ja Perttelin kunta ovat tänne 30.5.2005 saapuneessa vastineessaan lausuneet hankkeen olleen vireillä yli 10 vuotta, minä aikana hakijakuntien vesitilanne on koko ajan huonontunut ja tarve puhtaan talousveden saamiseksi kasvanut. Tämä seikka ei sallisi asian viivyttämistä. Hankkeessa on aina selvitetty kulloistenkin parhaina pidettyjen menetelmien mukaisesti hankkeen vaikutuksia. Nyt, asian ollessa aivan loppusuoralla, on kuitenkin esitetty teoreettiseen malliin perustuva selvitys, joka näyttää tuovan uutta tietoa alueen pohjavesiolosuhteista ja hankkeen vaikutuksista. Tieto poikkeaa käytännön koepumppausten perusteella lasketuista vaikutusarvioista. Tämä on malliraportissa selitetty koepumppausjärjestelyiden ja niiden perusteella tehdyn arvion virheillä, mutta kyse saattaa myös olla nyt puheena olevan mallin virheistä tai sen tulosten virheellisestä esittämisestä.

On hakijoiden oikeusturvaa loukkaavaa ja vastoin kontradiktorista periaatetta, jos asia ratkaistaan hakijoiden vahingoksi uuden selvityksen perusteella asettamalla hakijoille 11 vuorokauden määräaika eli ilman, että hakijoilla on todellisuudessa mahdollisuus muodostaa kantaansa selvitykseen ja sen tuloksiin.

Hakijat ovat vaatineet ensisijaisesti, että selvitys jätetään kokonaan ottamatta huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asiassa tehdyt valitukset on joko jätettävä tutkimatta tai hylättävä hakijoiden asiassa aiemmin esittämin perustein. Malli ei tätä vaatimusta muuta.

Mikäli korkein hallinto-oikeus ottaa selvityksen huomioon hakijoiden vahingoksi, on hakijoille varattava riittävä aika selvittää mallin toimivuus/oikeellisuus sekä sen tulokset. Ensimmäiseksi tämä merkitsee asiantuntijalausunnon hankkimista mallista ja sen tuloksista. Tämän jälkeen voidaan arvioida tarve lisäselvityksille alueen olosuhteista. Asiantuntijalausunnon hankkimiseksi tarvittava aika on vähintään 4 kuukautta, ottaen huomioon tulossa oleva kesäaika. Sen jälkeen hakijat esittävät korkeimmalle hallinto-oikeudelle selvityksen siitä ajasta, jolloin hakijoiden lisäselvitykset ovat valmiit.

Raportin huomioon ottamatta jättämiselle on perusteet myös vesilaissa. Selvitys tuottaa tietoa asioista, jota on tässä hankkeessa selvitetty katselmustoimituksessa. Vesilain 18 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen on esitettävä huomautukset katselmuskirjasta viimeistään sen nähtävänäoloaikana. Näin ollen esitetty selvitys on vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettynä jätettävä ottamatta huomioon.

Projektin tavoitteena on ollut laatia kolmiulotteinen kuva pohjavesiolosuhteista ja sen pohjalta luoda matemaattinen virtausmalli. Mallia käytetään pohjaveden virtauskuvan selvittämiseen ja vedenhankinnan ympäristövaikutusten arviointiin. Ajatus projektista on syntynyt Salon seudun maakuntakaavan laatimisen yhteydessä.

Raportissa on käsitelty yksinomaan Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon ottamoiden pohjavesivaikutuksia. Virtausmalli olisi tullut tehdä koko harjualueelle, jotta se olisi antanut tietoa koko alueen pohjavesiolosuhteista. Raportissa on lisäksi käsitelty mallin tuloksia vuoden 1992 koepumppausten tuloksia vasten sekä mallinnuksen tuloksia vedenhankinnan kannalta. Tässä yhteydessä on esitetty raportin laatijan subjektiivisia arvioita katselmuskirjassa esitetyistä arvioista sekä koepumppausjärjestelyistä. Raportin käsittelytapa on tältä osin asenteellinen ja projektin tavoitteisiin täysin liittymätön. Väitteiden oikeellisuudesta, mikäli ne ylipäätään ovat mallista johdettavissa, ei ole saatavissa selvyyttä ilman asiantuntijalausuntoa.

Malliraportissa on käsitelty koepumppausjärjestelyitä ja tehty niistä johtopäätöksiä. Johtopäätökset on esitetty pääosin perustelemattomina, eikä niiden perusteella voida pitää suoritettuja koepumppauksia virheellisinä. Esimerkiksi pumppauksen ajankohta on otettu huomioon koepumppauksen tuloksia arvioitaessa. Lisäksi eräät väitteet ovat suoranaisesti virheellisiä. Koepumppausta edeltävät kaksi vuotta eivät olleet erityisen sateisia. Myös arviot pohjavesitietojen virheistä ovat toteennäyttämättömiä. Malliraportissa on tältä osin haluttu tietoisesti selittää koepumppausjärjestelyt virheellisiksi, jotta on voitu selittää erot nyt käytetyn mallin avulla saatuihin tuloksiin. Mitään näyttöä virheellisyydestä ei kuitenkaan ole todellisuudessa esitetty, vaan on esitetty vain arvauksia. Jotta hakija voisi ottaa kantaa väitteiden oikeellisuuteen tarkemmin, sen on saatava käyttöönsä edellä mainittu asiantuntijalausunto.

Pohjaveden ottamiselle Kiikalannummen alueelta on olemassa lainsäädännössämme tunnustettu erittäin tärkeä yleisen edun mukainen tarve. Tämä tarkoittaa, että edes olennaisetkaan muutokset pohjaveden pinnan korkeudessa eivät ole este luvan myöntämiselle, oli puhe sitten vesilaista tai luonnonsuojelulaista. Tarve turvata terveellinen juomavesi on ensisijainen suhteessa muihin intresseihin. Tätä tarvetta vasten asian käsittelyn eri yhteyksissä esiintuodut haitat esimerkiksi virkistyskäytölle ovat toisarvoisia. Lupa on siten myönnettävä ja valitukset on hylättävä.

Mikäli asiassa nyt viime vaiheessa annetaan merkitystä tässä vastineessa alustavasti käsitellylle malliraportille hakijoiden vahingoksi, hakijalle on varattava mahdollisuus varmentaa malli ja raportin tulosten oikeellisuus tilaamallaan asiantuntijalausunnolla.

Mikäli mahdollisuutta ei varata, on otettava huomioon, että pohjaveden ottamisesta saa aiheutua ja aiheutuu tässä tapauksessa lupapäätöksen perusteluissa mainitut pohjavesivaikutukset. Ottamismäärää ei tule rajoittaa siten kuin malliraportissa tai lausunnossa on esitetty, vaan ottamisoikeus on määrättävä suuremmaksi. Kuntien lupahakemus pohjavedenottomäärien osalta on perustunut maastossa suoritettuihin koepumppauksiin. Hakemusvaiheessa koepumppausjärjestelyjä ja muun muassa koepumppausten kestoa on pidetty ympäristöviranomaisten mielestä riittävinä. Koepumppausten perusteella vedenoton vaikutusalue on Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen alueella noin 3,9 neliökilometriä. Tämän menettelyn puutteellisuutta ja tulosten virheellisyyttä ei ole malliraportissa pystytty osoittamaan muutoin kuin arvauksin.

Koepumppaukset on suoritettu vuonna 1992. Ilmatieteen laitoksen antaman tilaston mukaan kyseinen vuosi on ollut lähes normaali vuosisadannan perusteella arvioiden. Käytännön koepumppauksen ja toisaalta vuosisadannan perusteella laskien Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon pohjavedenottamoilta olisi otettavissa Vaasan hallinto-oikeuden myöntämät määrät pohjavettä. Vuosittain otettava määrä tulisi tarkentumaan muun muassa seurantatutkimusohjelman antaman tiedon sekä vuosisadannan mukaiseksi.

Kiikalannummen virtausmalliraportti on vain teoreettinen selvitys, ja hakijoiden mielestä vasta käytännössä tapahtuva vedenotto ja siihen liitetty alueen tarkkailuohjelma antavat todellisen tuloksen vedenoton vaikutuksista. Tämän johdosta lupa on määräaikainen. Lisäksi vaikutukset palautuvat ennalleen, jos ottamista katsotaan tarpeelliseksi jatkossa rajoittaa tai hajauttaa.

10.9.6 Halkjärven yhteisalueen osakaskunnalle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen uusien selvitysten ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta.

11. Merkinnät

Merkitään , että valtioneuvosto on päätöksellään 20.8.1998 päättänyt ehdottaa Euroopan yhteisöjen komissiolle luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (SCI) Kiikalan, Someron, Suomusjärven ja Nummi-Pusulan kunnissa sijaitsevaa 2 468 hehtaarin suuruista Hyyppärän harjualuetta (FI0200010). Päätökseen liittyvässä Hyyppärän harjualueen kohdekuvauksessa on lausuttu:

4. ALUEEN KUVAUS

4.1. ALUEEN YLEISKUVAUS

Muut yleispiirteet

Hyvin monipuolinen alue (harjuja, soita, lähteitä, lampia, raviineja, puroja, kallioita, järviä). Alueella on runsaasti teitä. Humusjärviä ympäröivät soistuneet alueet (rämeet). Lammensuon-Pehkusuon alueelle on ominaista suoluonnon monimuotoisuus. Neva-alue on suorassa yhteydessä Lammenjärveen. Särämäki on pitkä jyrkänteinen kalliojakso, jonka korkein laki on lähes 164 metriä meren pintaa korkeammalla. Särämäen eteläosan kallioalue on keskiravinteista. Muu osa on karua kalliota.

4.2. ALUEEN LUONNE JA MERKITYS

Alueella on rauhoitettu Kultalähde, joka kuuluu Etelä-Suomen suojelullisesti arvokkaimpiin lähteisiin. Se liittyy kiinteästi arvokkaaseen Hyyppärän harjukokonaisuuteen. Kohdealueella on tavattu harvinaisia harjukasveja, uhanalaisia lintuja, edustavia harjujen metsätyyppejä sekä luonnontilainen raviinilaakso. Kohde on pohjavesialuetta.

Hyyppärän harjualueella on tavattu runsaasti EU:n lintudirektiivin lajeja, valtakunnallisesti uhanalaista kasvi- ja eläinlajistoa sekä alueellisesti uhanalaiset suovalkku (Hammarbya paludosa), lehtopalmikkosammal (Hypnum pratense), lettokilpisammal (Cinclidium stygium), sykeröpiippo (Luzula sudetica), röyhysara (Carex appropinquata), hetesara (Carex acutiformis), vuorimunkki (Jasione montana), idänkeulankärki (Oxytropis campestris), väinönputki (Angelica archangelica), lettovilla (Eriophorum latifolium), tuoksumatara (Galium odoratum) ja korpiorvokki (Viola epipsila).

Pieni osa kohdealueesta ei kuulu mihinkään suojeluohjelmiin (soidensuojelu, vanhat metsät ja harjujensuojelu), luonnonsuojelualueisiin eikä seutukaavan SU- tai SL-varauksiin. Tästä ulkopuolisesta alueesta kohteen pohjoisosa liittyy kokonaisuuteen lähes luonnontilaisine järvineen. Järvillä esiintyy EU:n lintudirektiivin lajeista kuikka (Gavia arctica) ja kaakkuri (Gavia stellata), jotka ovat myös valtakunnallisesti uhanalaisia. Alueella pesii myös Etelä-Suomessa harvinainen laulujoutsen (Cygnus cygnus), joka on myös lintudirektiivin laji. Herakkaanlähteen alueella kasvavat mm. harsosammal (Trichocolea tomentella), joka on valtakunnallisesti uhanalainen sekä röyhysara (Carex appropinquata), joka on alueellisesti uhanalainen. Särämäellä harjujensuojeluohjelman rajauksen itäpuolella on merkittäviä maisemallisia, biologisia ja geologisia arvoja. Lakiosista avautuu melko edustavia näkymiä järville. Jääkauden jälkeisenä aikana on kallioalue ollut suurelta osin vedenkoskematon, mikä on Lounais-Suomessa hyvin harvinaista. Lajistoon kuuluu alueellisesti uhanalainen vuorimunkki. Särämäki on luokiteltu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaaksi kallioalueeksi. Hossoja on täysin luonnontilainen puro, joka saa alkunsa Hossojan lähteestä. Kasvillisuus on monipuolista ja erittäin edustavaa. Alueella kasvavat valtakunnallisesti uhanalainen harsosammal (Trichocolea tomentella) sekä alueellisesti uhanalaiset röyhysara (Carex appropinquata), hetesara (Carex acutiformis), sykeröpiippo (Luzula sudetica) ja luhtaliuskasammal (Riccardia chamaedryfolia).

4.3. ALUEEN HAAVOITTUVUUS

Hakkuut rumentavat paikoin pahasti maisemaa. Raviinirinteiden hakkuut saattavat häiritä pohjan mikroilmastoa. Loma-asutuksen leviäminen ja metsätalouden tehokkuus Lammensuo-Pehkusuolla.

4.4. ALUEEN ASEMA

Hyyppärä, osa Kaskiston lähdesuosta ja Kultalähde ovat luonnonsuojelualueena. Osa Varesjoesta, Lammenharju, Hyyppärä, Oikianummi, Palonummi ja Kaskistonnummi kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Lammensuo , Pehkusuo, Lammenjärvi, Kaskistonkorpi ja Varesjoen kuru kuuluvat soidensuojelun perusohjelmaan. Varesjoen vanha metsä kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Johanneslundin hietaneilikka-verikurjenpolvi-yhdyskunta lentokentän koillispuolella kuuluu seutukaavan SU-alueeseen, Kaskistonkorpi SU 1-alueeseen sekä Lammenjärvi, Pehkusuo, Lammensuo, Varesjoen kuru ja Huhdanoja kuuluvat seutukaavan SL-alueisiin. Lähes koko kohdealue on seutukaavassa merkitty suojeltavaksi pojavesialueeksi. Mäyrämäen kaksi jalavaa ja Keltiäsen kataja ovat luonnonmuistomerkkejä.

Hyyppärä, Lammensuo, Lammenjärvi, Pehkusuo, Varesjoen alue, Huhdanoja, Särämäki, Kalattomanotko, Lentokentän itäpuolinen alue, Lamminlähteen alue, Pillistönsuon länsipuolinen lähdealue, Kaskistonkorpi, Karaten ympäristö ja puronvarsi, Herakkaanlähteen ympäristö, Isovalkeen luoteispuolinen alue, Murjumäen alue ja Hossoja suojellaan luonnonsuojelulailla. Lähes kaikilla muilla alueilla maa-aineksen ottoa rajoitetaan maa-aineslailla. Osa järvistä toteutetaan vesilailla. Varesjoen keskiosa suojellaan metsälailla ja vesilailla.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 14.6.2000 taltionumero 1620 hylännyt valtioneuvoston päätöksestä tehdyt Hyyppärän harjualuetta koskevat valitukset. Euroopan yhteisöjen komissio on 13.1.2005 hyväksynyt Suomen ehdotuksen boreaalisen luonnonmaantieteellisen vyöhykkeen Natura-alueiksi. Komission hyväksyminen koskee muun ohella kohdetta Hyyppärän harjualue (FI0200010).

Merkitään vielä

- että korkein hallinto-oikeus on 22.6.2004 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 1553 vesilain 17 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla kieltänyt Vaasan hallinto-oikeuden 30.12.2003 antaman päätöksen n:o 03/0276/3 täytäntöönpanon, sekä

-- että korkein hallinto-oikeus on 18.2.2005 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 337 hylännyt Someron ympäristölautakunnan tekemän väitteen korkeimman hallinto-oikeuden tuomarin esteellisyydestä.

12. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

12.1 Käsittelyratkaisut

12.1.1 Salon kaupungin, Perttelin kunnan ja Halikon kunnan vaatimus asian käsittelyn siirtämisestä vähintään neljällä kuukaudella tilaisuuden varaamiseksi asiantuntijalausunnon hankkimiseen Geologian tutkimuskeskuksessa laaditusta tutkimusraportista ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa laaditusta Kiikalannummen virtausmalliraportista hylätään.

12.1.2 Salon kaupungin sekä Halikon ja Perttelin kuntien vaatimus Someron ympäristölautakunnan ja Kalle Alhorannan valitusten tutkimatta jättämisestä hylätään.

12.1.3 Someron ympäristölautakunnan vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

12.1.4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry:n vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta hylätään.

12.2 Käsittelyratkaisujen perustelut

12.2.1 Geologian tutkimuskeskus on laatinut yhteistyössä Salon seudun vesihuoltoprojektin kanssa 31.12.2004 päivätyn tutkimusraportin "Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys III Salpausselällä Kiikalannummen alueella". Sen jälkeen on vuonna 2005 valmistunut niin sanotun Kiikala-projektin Pohjaveden virtausmallinnus Kiikalannummella eli Kiikalannummen virtausmalli (Mikko Seppälä, Lounais-Suomen ympäristökeskus 2005), joka on liittynyt Salon seudun maakuntakaavan laadintaan. Työ on käynnistynyt Varsinais-Suomen liiton ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen aloitteesta. Molempien selvitysten rahoituksesta ovat vastanneet Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Salon kaupunki, Someron kaupunki, Someron vesihuolto Oy, Halikon kunta, Perttelin kunta ja Optiroc, nykyään Maxit Oy Ab, joiden kaikkien edustajat ovat kuuluneet työn edistymistä seuranneisiin työryhmiin. Salon kaupungilla on ollut molemmissa seurantatyöryhmissä kaksi edustajaa, Halikon kunnalla kaksi edustajaa ja Perttelin kunnalla yksi edustaja. Näiden edustajien on katsottava olleen tietoisia tutkimuksista ja niiden sisällöstä. Heillä on ollut myös mahdollisuus tutkimusten aikana esittää käsityksensä tutkimuksista ja seurata työn etenemistä.

Luvan hakijoiden oikeussuoja ei näin ollen, kun otetaan huomioon myös lupa-asian jo pitkään kestänyt käsittely ja siitä seurannut epävarmuus kaikkien osapuolten kannalta, edellytä heidän enempää kuulemistaan sanotuista selvityksistä. Asiantuntijalausunnon hankkiminen mainituista selvityksistä ei ole asian ratkaisemiseksi muutoinkaan tarpeen. Tämän vuoksi vaatimus asian käsittelyn siirtämisestä on hylättävä.

12.2.2 Valitusaika hallinto-oikeuden päätöksestä on päättynyt 29.1.2004. Someron ympäristölautakunnan valitus on saapunut sanottuna päivänä telefaxina Vaasan hallinto-oikeuteen, joten se on tullut ajoissa ja on siis tutkittava.

Kalle Alhorannan valitusoikeuden osalta korkein hallinto-oikeus katsoo, samoin perustein kuin hallinto-oikeuskin, että Alhorannalla on valitusoikeus asiassa.

12.2.3 Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi Someron ympäristölautakunta on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sekä korkeimman hallinto-oikeuden 1.9.2004 toimittamalla katselmuksella ja asiakirjoista saatu selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

12.2.4 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perustamissopimuksen ja yhteisöjen toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan sen. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Pohjaveden ottamisesta Natura-alueella aiheutuvien seurausten merkittävyyden arvioimisessa ei ole kysymys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetusta yhteisön oikeuden normin tulkinnasta. Tämän vuoksi ennakkoratkaisun pyytäminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ei ole tarpeen asian ratkaisemiseksi.

12.3 Pääasiaratkaisu

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä pysytetyn Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 27.11.2002 antaman päätöksen lupamääräyksen 1 ensimmäistä kappaletta muutetaan otettavien pohjavesimäärien osalta, päätöksen lupamääräystä 2 muutetaan, päätöksen hallinto-oikeuden päätöksellä osin muutettua tarkkailua koskevaa lupamääräystä 4 muutetaan, päätökseen lisätään uusi lupamääräys 4a ja muutetaan Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä lisättyä lupamääräystä 12.

Lupamääräyksen 1 ensimmäinen kappale sekä lupamääräykset 2, 4, 4a ja 12 kuuluvat seuraavasti:

"1) Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 1 100 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kaskistonnummen vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 850 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - .

2) Kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N ₆₀ +93,07 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 700 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kun järven vedenpinta on tason N ₆₀ +93,00 m alapuolella, saa Kalattomannotkon ottamosta ottaa vettä enintään 600 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna.

4) Luvan saajien on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksia, purojen ja norojen virtaamia, alueen järvien ja lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa sekä lähteiden ja lähteikköjen luonnonarvoja ja luonnontilaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota Yrttikorpeen, Lamminlähteeseen, Pillistönsuohon sekä Iso-Pitkustaan ja Vähä-Pitkustaan, ottaen huomioon myös viimeksi mainitun meromiktian.

Vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin on tarkkailtava Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti.

Ehdotukset tarkkailuohjelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi viimeistään kuusi kuukautta ennen veden ottamisen aloittamista. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien ja joka tapauksessa ennen rakennustöiden aloittamista. Tarkkailua koskevat erimielisyydet voidaan tarvittaessa saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston käsiteltäväksi.

Tarkkailutulokset on määräajoin toimitettava Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle sekä Someron kaupungin ja Kiikalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

4a) Mikäli edellä kohdassa 4 tarkoitettu tarkkailu tai muu selvitys osoittaa vedenoton vaarantavan jonkin hankkeen vaikutusalueella olevan lähteen luonnontilaa vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, vedenottoa ei saa jatkaa, ellei siihen ole saatu vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta.

12) Vedenottolupa on määräaikainen ja voimassa 31.12.2012 saakka.

Jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa ympäristölupaviraston uudella päätöksellä. Tätä koskevan asian voi ympäristölupavirastolle tehtävällä hakemuksella saattaa vireille vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö, yhteisö tai viranomainen."

Muilta osin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

12.4 Perustelut

12.4.1 Sovellettavat säännökset

Vesilain 1 luvun ( Yleisiä säännöksiä ) 18 §:n (88/2000) 1 momentin mukaan ei ilman ympäristölupaviraston lupaa saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen ( pohjaveden muuttamiskielto ).

Jos pohjaveden ottamisesta tai muusta vesilain 1 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä voi aiheutua vesistössä 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu seuraus, on toimenpide vesilain 1 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan tältä osin katsottava sellaiseksi vesistön muuttamiseksi, josta sanotussa pykälässä säädetään. Jos toimenpide aiheuttaisi tämän luvun 15 a tai 17 a §:ssä tarkoitetun seurauksen, on lisäksi voimassa, mitä sanotuissa pykälissä säädetään.

Vesilain 1 luvun 15 §:n (88/2000) 1 momentissa säädetään, että jollei laissa jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka

1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle;

2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista;

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä;

5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka

6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).

Saman pykälän 3 momentissa säädetään, että edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta.

Vesilain 1 luvun 15 a §:n 1 momentin (1105/1996) mukaan toimenpide, joka vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena, on kielletty riippumatta siitä, aiheutuisiko siitä edellä 15 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Edellä mainitun 15 a §:n 2 momentissa (88/2000) säädetään, että ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos 1 momentissa tarkoitettujen vesistöjen suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu vesilain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä ympäristölupaviraston luvasta säädetään.

Vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentissa (1105/1996) säädetään, että jos saman luvun 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentin (88/2000) mukaan ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos 1 momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä ympäristölupaviraston luvasta säädetään.

Vesilain muuttamisesta annettu laki 1105/1996 on tullut voimaan 1.1.1997 eli ennen ympäristölupaviraston päätöstä 27.11.2002.

Vesilain 9 luvun ( Veden johtaminen nesteenä käytettäväksi ja pohjaveden ottaminen ) 6 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamo on siten tehtävä ja ottamoa niin käytettävä ja hoidettava, ettei kenellekään aiheuteta enempää vahinkoa ja haittaa, kuin veden saamista tarkoittavan yrityksen toteuttamiseksi ilman kohtuuttomiksi katsottavia kustannuksia on välttämätöntä. Saman pykälän 2 momentin mukaan veden tuhlausta ottamoa käytettäessä on vältettävä.

Vesilain 9 luvun 8 §:n (88/2000) 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun lain 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä 9 luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa säädetään, että lupaa pykälän 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Vesilain 9 luvun 10 §:ssä säädetään, että lain 9 luvussa tarkoitetun toimenpiteen hyötyä sekä siitä johtuvaa vahinkoa ja haittaa arvioitaessa ja toisiinsa verrattaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 2 luvun 11 §:ssä on säädetty.

Vesilain 9 luvun 15 §:n mukaan lain 9 luvussa tarkoitetun luvan hakemisesta, lupapäätökseen otettavista määräyksistä ja päätöksen voimassaoloajasta sekä myöhemmin ilmenevän vahingon korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vastaavissa vesistöön rakentamista koskevissa säännöksissä on sanottu.

Vesilain 2 luvun ( Yleiset säännökset rakentamisesta vesistöön ) 11 §:n 1 momentissa säädetään, että rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin (750/1996) mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen. Edunmenetyksinä pidetään tämän luvun 6 §:n mukaista vertailua suoritettaessa myös kustannuksia sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on yrityksen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianomaisen kanssa, samoin kuin vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannuksia. Huomioon ei kuitenkaan oteta 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua korotusta vastaavaa osuutta, jos sanottua pykälää olisi ilman sopimusta sovellettava.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentissa (467/1987) säädetään, että milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Vesilain 2 luvun säännökset rakentamisesta koskevat luvun 1 §:n 1 momentin (467/1987) mukaan muun ohella vesilain 1 luvun 15 §:ssä ja siten myös vesilain 1 luvun 18 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimenpidettä.

Vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentissa (467/1987) säädetään, että rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten:
1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle;
2) ettei kalakantaa vahingoiteta;
3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä:
a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista;
b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa;
c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;
d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka
e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä
4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että jos rakentaminen, ottamalla huomioon, mitä vesilain 2 luvun 3 §:ssä ja 2 luvussa luvun 6 §:n jäljessä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Saman pykälän 2 momentissa (553/1994) säädetään, että jos rakentamisesta mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, jollei vesilain 2 luvun 5 §:stä muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin 2 luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään 2 luvun 7-9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Vesilain 2 luvun 14 §:n 2 momentin (467/1994) mukaan luvan saaja voidaan tarvittaessa velvoittaa tarkkailemaan rakentamista ja sen vaikutuksia vesistössä.

Vesilain 1 luvun 23 c §:n (1105/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin vesilain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä vesilaissa säädetään, noudatettava, mitä muinaismuistolaissa (295/1963) ja luonnonsuojelulaissa (1096/1996) sekä niiden nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa (371/1999) säädetään, että jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa (371/1999) säädetään, että viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin saman pykälän 2 momentin mukaan myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa luonnonsuojelulain 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun muun luonnonsuojelualueen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulle alueelle. Harkittaessa alueen perustamista on otettava huomioon myös muut yleiseen etuun liittyvät näkökohdat.

Päätökseen luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momentin mukaisen luonnonsuojelualueen perustamisesta on pykälän 2 momentin mukaan otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta. Päätökseen otettavalla määräyksellä voidaan luonnonsuojelualueella tai sen osalla myös kieltää liikkuminen tai rajoittaa sitä edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii. Luonnonsuojelualueen perustamispäätöstä ei saa antaa, elleivät maanomistaja ja alueellinen ympäristökeskus ole sopineet alueen rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista.

12.4.2 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esteellisyys

Korkein hallinto-oikeus viittaa tältä osin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin ja katsoo samoin kuin hallinto-oikeuskin, ettei Lounais-Suomen ympäristökeskus ole ollut esteellinen antamaan siltä luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan pyydettäväksi edellytettyä lausuntoa Biota BD Oy:n laatimasta Natura-selvityksestä.

12.4.3 Kuuleminen Natura-arvioinnista

Vesilain 16 luvun 6 §:ssä (88/2000) säädetään, että jollei katselmustoimitusta pidetä, on hakemuksesta, jos tämän luvun 9 §:stä ei muuta johdu, annettava tieto niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuuden varaamiseksi muistutusten ja vaatimusten tekemiseen hakemuksen johdosta.

Asiassa on kysymys vesilain nojalla annettavasta pohjavedenottoluvasta tilanteessa, jossa luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukainen Natura-alueen luonnonarvoihin kohdistuvien vaikutusten arviointi saattaa sisältää lupa-asian ratkaisemiseksi olennaista selvitystä. Ympäristölupaviraston olisi siten vesilain 16 luvun 6 §:n periaatteen mukaisesti tullut luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisesta lausuntomenettelystä riippumatta kuulla asianosaisia arvioinnista.

Lisäksi hankkeen vaikutusalueella sijaitsee muun ohella Immenjärven alueen käsittävä, 12.11.2001 perustettu Johannislindin yksityinen luonnonsuojelualue, jonka haltijalta ei osana luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädettyä arviointi- ja lausuntomenettelyä ole pyydetty mainitun pykälän 2 momentissa edellytettyä lausuntoa Natura-arvioinnista.

Asian käsittelyssä ympäristölupavirastossa on näin ollen tapahtunut menettelyvirheitä. Kun kuitenkin otetaan huomioon lupa-asian laatu ja sen tähänastinen pitkä käsittelyaika sekä ne perusteet, joilla valitus on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ratkaistu, asiaa ei kuitenkaan ole syytä enää tässä vaiheessa palauttaa ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi menettelyvirheiden vuoksi.

12.4.4 Vaikutus- ja luontoselvitysten riittävyys

Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen suunnitellut pohjavedenottamot ja suurin osa vedenoton vaikutusalueesta sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän harjualueella (FI0200010). Alueella on merkittäviä luontoarvoja.

Alueen pohjavesiolojen ja hankkeen vaikutusten selvittämiseksi on vuonna 1992 helmi-marraskuun välisenä aikana tehty koepumppauksia. Koepumppauksilla on saatu perustavaa tietoa pumppausten vaikutuksista. Niiden avulla ei kuitenkaan ole voitu niiden lyhyen keston vuoksi selvittää hankkeen pitkäaikaisvaikutuksia. Lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen 31.12.2004 päivätystä tutkimusraportista "Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys III Salpausselällä Kiikalannummen alueella" on saatu sellaista uutta tietoa alueen geologiasta, joka olisi voinut vaikuttaa koepumppausjärjestelyihin ja sen tulosten tulkintaan. Koepumppauksia tehtäessä huomiota ei ole kiinnitetty alueen luonnonarvoihin tai esimerkiksi lähteisiin kohdistuviin vaikutuksiin. Koepumppaukset on lisäksi tehty lähinnä vain alueelta saatavissa olevien pohjavesimäärien selvittämiseksi.

Biota BD Oy:n laatimassa ja 20.12.2001 ympäristölupavirastolle toimitetussa arvioinnissa pohjavedenoton vaikutuksista Natura-kohteen Hyyppärän harjualue (FI0200010) suojeluarvoihin keskitytään tarkastelemaan sitä, vaarantuuko suotuisa suojelutaso alueella pohjaveden ottamisen johdosta. Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaisen arvioinnin tulisi kuitenkin koskea sitä, heikentääkö hanke joko yksistään tarkasteltuna tai yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Tämän lisäksi arvio on sikäli puutteellinen, että siinä on sivuutettu vedenoton pitkäaikaisvaikutukset lähteisiin ja lähdesoihin. Lisäksi arviossa on sivuutettu hankkeen välilliset luontotyyppivaikutukset.

Asian ollessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävänä ovat lisäksi valmistuneet tutkimusraportit "Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys III Salpausselällä Kiikalannummen alueella" ja "Kiikalannummen virtausmalli". Raportit eivät kuitenkaan ole poistaneet hankkeen vaikutuksiin liittyvää epäselvyyttä etenkään yksittäisiin järviin, lampiin ja lähteisiin kohdistuvien vaikutusten tai niiden vaaran osalta.

12.4.5 Luvan edellytykset ja sisältö

Vastuu lupahakemuksen perustana olevien selvitysten riittävyydestä kuuluu vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentti ja vesiasetuksen 3 luvun säännökset huomioon ottaen ensisijaisesti luvan hakijoille. Vesilain 16 luvun 3, 20 ja 21 § huomioon ottaen ympäristölupaviraston on tarvittaessa vaadittava hakijoilta luparatkaisun tekemiseksi tarpeellisia selvityksiä tai hankittava ne muulla tavoin. Näin on myös siinä tapauksessa, että tarve uusiin tai täydentäviin selvityksiin on syntynyt hakemuksen vireilläolon aikana, joko ennen lupa-asian ratkaisemista muuttuneiden säännösten johdosta tai muusta syystä.

Hakemuksen kohteena olevan pohjaveden ottamisen mahdollisella vaikutusalueella sijaitseviin järviin kuuluvat muiden ohella Iso-Pitkusta ja Vähä-Pitkusta. Asiakirjoista ilmenevä puutteellinenkin selvitys huomioon ottaen on mahdollista, että hakemuksen mukaisella tai sitä vähäisemmälläkin pohjaveden ottamisella olisi, myös ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksen 2 mukaisesti toimittaessa, mainittujen järvien vedenkorkeutta haitallisesti alentavaa vaikutusta. Ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksessä 5 luvan hakijat on määrätty suorittamaan korvausta kalataloudellisista vahingoista Kaskiston kylän jakokunnalle, jolle Iso-Pitkustan ja Vähä-Pitkustan vesialueet kuuluvat.

Kun otetaan huomioon järvien virkistyskäytöstä saatu selvitys sekä Vähä-Pitkustan meromiktiaan perustuva erityinen luonnontieteellinen arvo, vedenkorkeuden mahdollinen haitallinen muutos merkitsee sellaista yksityisen ja yleisen edun loukkausta, että vesilain 1 luvun 15 §:ssä ja 2 luvussa tarkoitettu lupa on tältä osin tarpeen. Tämän vuoksi luvan edellytysten on täytyttävä paitsi vesilain 9 luvun säännösten myös vesilain 2 luvun säännösten kannalta. Samoin lupamääräykset on asetettava myös vesistöjä koskevat 2 luvun säännökset huomioon ottaen.

Luvan myöntämisen edellytykset ja luvan sisältö olisi näin ollen tullut Iso-Pitkustan ja Vähä-Pitkustan osalta harkita myös vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesti eikä yksinomaan vesilain 9 luvun 8 §:n perusteella, kuten ympäristölupavirasto ja hallinto-oikeus ovat tehneet. Samoin asiassa olisi tullut viran puolesta tutkia, onko luvassa tarvetta asettaa vesilain 2 luvun 22 §:ssä tarkoitettu kalatalousvelvoite.

Vaikutusalueella sijaitsevat Immenjärvi ja Pieni Mulkkulammi, joiden osalta ympäristölupavirasto on myöntänyt vesilain 1 luvun 15 a §:n 2 momentin mukaisen poikkeuksen pykälän 1 momentin kiellosta vesistöjen vedenkorkeuksiin kohdistuvan haitallisen vaikutuksen vuoksi. Vesilain 1 luvun 15 a §:n 2 momentin mukainen poikkeus ei tee vesilain 1 luvun 15 §:n nojalla tarvittavaa vesilain 2 luvun mukaista lupaa tarpeettomaksi. Ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksessä 5 luvan hakijat on määrätty suorittamaan korvausta vesialueen arvon alentumisesta Immenjärven ja Pienen Mulkkulammin vesialueiden omistajille. Ottamisluvan edellytyksiä ja sisältöä koskevassa harkinnassa on siten myös Immenjärven ja Pienen Mulkkulammin osalta otettava huomioon vesilain 2 luvun säännökset.

Edelleen hankkeen vaikutusalueella sijaitsevia järviä ovat Kaskistonnummen Kalaton ja Iso Mulkkulammi. Ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksessä 5 luvan hakijat on määrätty suorittamaan korvausta Kaskistonnummen Kalattoman vesialueiden omistajille vesialueen arvon alentumisesta ja Ison Mulkkulammin vesialueiden omistajille sekä vesialueen arvon alentumisesta että rantatontin virkistyskäytön vaikeutumisesta. Edellä vesilain 1 luvun 15 §:n ja 2 luvun säännösten soveltamistarpeesta lausuttu koskee myös näitä järviä.

Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat muun muassa luonnontilaisiksi katsottavat suojelullisesti arvokkaat Lamminlähde sekä Pillistönsuo ja Yrttikorpi lähteikköineen. Näiden luonnontilaa pohjaveden ottaminen saattaa käytettävissä olevan, puutteelliseksi jääneenkin selvityksen pohjalta arvioituna vaarantaa. Ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätösten suuruisen pohjaveden ottaminen saattaa siten näiltä osin merkitä sellaista vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettua muutosta, jota ei ilman saman pykälän 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta saa aiheuttaa.

Hakemusasiakirjat eivät sisällä vesilain 1 luvun 17 a §:n soveltamiseksi tarpeellista selvitystä, eikä sellaista ole asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa edellytetty luvan hakijoilta tai hankittu muutoin. Myöskään viimeksi laadituissa geologisen rakenteen selvityksessä tai virtausmallissa ei ole ollut selvitystä hankkeen vaikutuksista yksittäisiin lähteisiin. Samoin puuttuu sellaista selvitystä lähdeluonnon suojelutasosta ja sen mahdollisesta vaarantumisesta, joka olisi tarpeen vesilain 1 luvun 17 a §:n soveltamiseksi ja mahdollisesti pykälän 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta koskevan ratkaisun tekemiseksi. Kysymys sanotun poikkeuksen tarpeesta olisi ollut tutkittava luvan yhteydessä viran puolesta. Jos poikkeus on tarpeen, mutta sitä ei ole, lupaa ei voida myöntää.

Näillä perusteilla asia olisi kokonaan palautettava ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että hankkeen vaikutuksista ei esillä olevissa olosuhteissa ole ennakolta saatavissa täydellistä selvitystä ja että tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukainen otettavan pohjaveden enimmäismäärä on ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätösten mukaista määrää olennaisesti pienempi sekä muut nyt asetettavat uudet lupaehdot, asian palauttaminen tällä perusteella ei ole tarpeen. Koska tehtyjen selvitysten perusteella ei ole riittävästi arvioitavissa, vaarantaako vedenotto tämän päätöksen mukaisilla pienennetyilläkin ottamismäärillä hankkeen vaikutusalueen lähteiden luonnontilaa, on erityisesti tarpeen asettaa määräys siitä, että jos vedenoton havaitaan vaarantavan lähteiden luonnontilaa, vedenottoa ei saa jatkaa, ellei luvan saaja ole saanut vesilain 1 luvun 17 a §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta.

Vaikka Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen suunnitellut pohjavedenottamot ja suurin osa vedenoton vaikutusalueesta sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän harjualueella (FI0200010) ja vaikka luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen hankkeen arviointi edellä sanotuin tavoin on osin suoritettu virheellisesti, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hanke, kun otetaan huomioon asiakirjoista saatu selvitys ja nyt myönnettävät pohjavedenottomäärät sekä lähteistä ja luvan voimassaoloajasta nyt annettavat määräykset, merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Hankkeen vaikutusalueella sijaitsee muun ohella Immenjärven vesi- ja ranta-alueen käsittävä, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä 12.11.2001 eli ennen ympäristölupaviraston päätöstä 27.11.2002 luonnonsuojelulain 24 §:n 1 ja 2 momentin nojalla perustettu Johannislindin yksityinen luonnonsuojelualue. Mainitut lainkohdat ovat epäselviä sen suhteen, koskevatko päätöksellä annetut rauhoitusmääräykset suojelualueella myös sellaisen toimenpiteen vaikutuksia, jonka varsinainen suorittamispaikka on suojelualueen ulkopuolella. Tästä seikasta riippumatta on katsottava, etteivät Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä annetut rauhoitusmääräykset niiden sisällön vuoksi aseta rajoituksia suojelualueeseen vaikuttavalle pohjaveden ottamiselle.

Hankkeen etujen ja haittojen vertailun osalta korkein hallinto-oikeus, soveltaen osin vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momenttia ja osin vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momenttia sekä 2 luvun 11 §:n säännöksiä, katsoo ensinnäkin, että hankkeen tarkoituksena on yhdyskuntien vedentarpeen tyydyttäminen. Valittu vedenhankintavaihtoehto ei tosin saadun selvityksen mukaan ole vedenhankinnan järjestämiseksi ainoa mahdollinen. Se seikka, että hakemuksen mukainen hanke kustannuksiltaan ehkä on joitakin selvitettävänä olleita vaihtoehtoja edullisempi, ei hankkeen tärkeyttä arvioitaessa sellaisenaan merkitse valitun vaihtoehdon etusijaa haitattomampiin ratkaisuihin nähden. Hankkeen kustannuksia ei oteta huomioon etujen ja haittojen vertailussa muutoin kuin vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyin osin.

Haittoina ja muina edunmenetyksinä on otettava huomioon ennen muuta Lounais-Suomen oloissa poikkeuksellisen arvokkaan luonnonympäristön osien ainakin jonkinasteinen haitallinen muuttuminen ja muuttumisvaara, jonka aste kuitenkin jää selvitysten puutteellisuuden vuoksi epävarmaksi.

Huomioon otettavat vaikutukset voivat koskea niin pohjavettä, vesistöjä ja pienvesiä kuin maa-alueitakin. Maa-alueiden luontoon kohdistuvan haitan vaaraa on kuitenkin saadun selvityksen mukaan pidettävä vähäisenä. Lähteiden suojeluarvoihin sekä Immenjärven ja Pienen Mulkkulammin suojeluarvoihin ja käyttöön kohdistuva haitta ja sen vaara ovat vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a §:n soveltamisesta riippumatta osaltaan huomioon otettavia myös etujen ja haittojen vertailussa. Tämän haittatekijän painoa vertailussa lisää varsinkin lähteiden erityinen arvo luontotyyppinsä edustajina. Haittoina on otettava huomioon myös vedenkorkeuden muutoksista tai niiden vaarasta aiheutuvat Pitkusta-järvien, Kalattoman ja Ison Mulkkulammin käyttöön, kalatalouteen ja suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset ja niiden vaara sekä etenkin Vähä-Pitkustan erityiseen suojeluarvoon kohdistuva vaara.

Kun kuitenkin otetaan huomioon tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lupaan tehdyt muutokset, edellä mainitut tai mahdolliset muutkaan haitat eivät ennalta arvioiden ole niin suuria, ettei hakijoille vedentarpeen tyydyttämisestä koituvaa hyötyä voitaisi pitää niihin nähden huomattavana. Tämä kuitenkin kaikki asiassa saatu selvitys huomioon ottaen edellyttää, että sallittavan vedenoton määrää alennetaan ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätösten mukaisesta tasosta siten, että pohjavettä saadaan ottaa Kalattomannotkon vedenottamosta enintään 1 100 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna ja Kaskistonnummen vedenottamosta enintään 850 m ³ /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Myös lupamääräystä 2 on tämän vuoksi ottamismäärien osalta tarkistettava.

Ottamisen aikana on mahdollista hankkia sellaisia selvityksiä hankkeen vaikutuksista, joita voidaan myöhemmin käyttää suurempaa tai pitempiaikaista pohjaveden ottamista koskevan uuden lupahakemuksen pohjana.

Hankkeen vaikutuksia koskevan epäselvyyden ja siten osin myös luvan oikeudellisia edellytyksiä koskevan epävarmuuden vuoksi lupaa ei voida myöntää hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitetuin tavoin siten, että mahdollisen uuden hakemuksen vireilläolo sellaisenaan pidentäisi sallittua ottamisaikaa ennalta määrittelemättömän ajan. Lupa on siten määrättävä olemaan voimassa 31.12.2012 saakka sen voimassaolon edellä sanotuin tavoin jatkumatta tuon ajankohdan jälkeen. Lisäksi lupamääräyksessä 4 asetettua tarkkailuvelvoitetta on syytä tarkistaa ja täydentää.

Edellä mainituista epäselvyyksistä johtuu myös, että lupapäätöstä on tarpeen voida sen oikeusvoiman estämättä tarkistaa ympäristölupaviraston uudella päätöksellä, jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia. Mahdollisuus koskee myös vesilain 2 luvun 22 §:ssä tarkoitetun kalatalousvelvoitteen asettamista.

Muilta lupaharkintaa ja luvan sisältöä koskevilta osiltaan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole valitusten johdosta syytä muuttaa, kun otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä selostetut perustelut sekä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainitut Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen perustelut ja niissä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys.

12.4.6 Muut kysymykset

Tällä päätöksellä myönnettävä oikeus pohjaveden ottamiseen on suppeampi kuin se ympäristölupaviraston päätöksen mukainen ottamisoikeus, jonka perusteella vesialueiden omistajille aiheutuvat menetykset on ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksessä 5 määrätty luvan hakijoiden korvattaviksi. Korkeimman hallinto-oikeuden tekemä muutos saattaa siten vaikuttaa korvausvelvollisuutta alentavasti. Kysymys ottamisen vaikutuksista on kuitenkin edelleenkin osin epäselvä. Ensisijaisesti luvan hakijoiden vastuulle jäävän vaikutusselvitysten puutteellisuuden vuoksi korkeimmalla hallinto-oikeudella ei siten, kun otetaan huomioon myös vesilain 11 luvun 14 b §, ole perusteita määrätä lupapäätöstä korvausten osalta muutettavaksi nyt tehdyn muutetun luparatkaisun johdosta.

Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys, edellä selostettu puutteellisuus hankkeen vaikutusten osalta sekä hallinto-oikeuden päätöksellä sallitut vedenottamismäärät, hallinto-oikeuden ei olisi vesilain 17 luvun 9 §:n 1 momentti huomioon ottaen tullut sallia toiminnan aloittamista lainvoimaa vailla olevana. Kun otetaan huomioon tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja se, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 22.6.2004 kieltänyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu tai asiassa toisin määrätään, valituksista ei kuitenkaan ole tältä osin tarpeen lausua enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Irma Telivuo sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Vakkilainen ja Ilkka Hirsto.
Asian esittelijä Tuulia Riikonen.