31.8.2005

Asian aikaisempi käsittely

Ristiinan kunnanvaltuusto on 17.1.2001 hyväksynyt Ristiinan kunnan Tarholankylässä sijaitsevia tiloja Saimaanliisa RN:o 1:66 ja Kotiniemi RN:o 3:1 koskevan ranta-asemakaavan sitä koskeneen ehdotuksen mukaisesti, mutta kuitenkin ilman ehdotukseen sisältynyttä saunan rakennusalan merkintää (sa).

A on valittanut kunnanvaltuuston päätöksestä Kuopion hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että Saimaanliisan tilalle on osoitettava ohjeellinen rakennusala, jolle saa sijoittaa enintään 25 neliömetrin suuruisen saunan (sa). Kysymyksessä oleva saunan rakennusala oli osoitettu kaavaehdotuksessa. Kunnanvaltuusto on kuitenkin hyväksyessään ranta-asemakaavan poistanut edellä mainitun rakennusalan.

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hyläten A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen Saimaanliisan tilan sa-merkinnän poistamisen osalta. Hallinto-oikeus on viitaten maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 ja 2 momenttiin ja 3 momentin 4 kohtaan sekä hallintolainkäyttölain 74 §:ään perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Saadun selvityksen arviointia

10.3.1998 päivätyssä rantakaavaehdotuksessa on tilalle Saimaanliisa RN:o 1:66 merkitty erillispientalojen korttelialue (AO) ja ohjeellinen rakennusala (sa), jolle saa sijoittaa enintään 25 m²:n saunarakennuksen. Ohjeellinen rakennusala (sa) sijaitsee kaavaehdotuksessa olevan kaavakartan mukaan mitattuna noin 125 metrin etäisyydellä tilan päärakennuksesta. Päärakennukselta johtaa ajotie rantasaunalle.

Kunnanvaltuusto on poistanut Saimaanliisan tilalta ohjeellisen saunan rakennusalan (sa), perustellen päätöstään sillä, että tila on jo käyttänyt sille kuuluvan rantarakennusoikeuden. Kunnanvaltuuston päätöksessä on viitattu siihen, että saunan rakentaminen on jo ennen kaavahanketta tutkittu ja hylätty poikkeuslupa-asiana.

A on katsonut, että kyse on päärakennusta palvelevasta taloussaunasta ja ettei poikkeuslupaprosessilla ole kaavoitusta sitovaa vaikutusta.

Valituksenalainen saunan rakennusala on suunniteltu maanomistajan toimesta yksityiskohtaisella maankäytön suunnitelmalla (ranta-asemakaava). Kaava on laadittu kahden tilan alueelle ja sillä on osoitettu kolme rantarakennuspaikkaa ja yksi rakennuspaikka erillispientalojen korttelialueelle, joka ei kaavaselostuksen mukaan muodosta rantarakennuspaikkaa. Sauna on osoitettu tälle kiinteistölle rannan tuntumaan. Enintään 25 kerrosalaneliömetrin suuruisen saunan rakennusalan osoittaminen edellä mainitulla tavalla ei muodosta Saimaanliisan tilasta rantarakennuspaikkaa eikä se lisää tilan rakennusoikeutta merkittävästi. Tähän nähden saunan rakennusalaa ei voida poistaa ranta-asemakaavasta sillä perusteella, että tilan rakennusoikeus olisi jo käytetty. Arvioitaessa kaavamerkinnän (sa) oikeellisuutta ei voida tehokkaasti vedota siihen, mitä saunan rakentamista on lausuttu aiemman poikkeamislupaprosessin yhteydessä.

Kunnanvaltuuston päätöstä tai sen valmistelua ei muilla valituksessa esitetyillä perusteluilla voida pitää lainvastaisena.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Etelä-Savon ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että Kuopion hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A:n valitus hylätään. Vaatimuksensa tueksi ympäristökeskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevan Saimaanliisan tilan emätilalla on mitoitusrantaviivaa noin 525 metriä ja sille on muodostunut aiemmin viisi uutta rantarakennuspaikkaa. Rakennuspaikoista vanhin on lohottu vuonna 1965. Muut lohkotilat ovat muodostuneet vuosina 1970-1980. Emätilan alueella mitoitus on noin 9,5 yksikköä mitoitusrantaviivakilometriä kohti, kun asuinpientalokorttelia ei oteta huomioon. Emätilan rakennusoikeus on jo käytetty.

Rantasaunan rakentamisella Saimaanliisan tilasta muodostuu selkeästi rantarakennuspaikka.

Rantasaunaa koskeva kohdemerkintä on maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyn ranta-asemakaavan sisältövaatimuksen vastainen, sillä rantasauna käyttäisi viimeisen vapaan rantaosuuden emätilalta. Hallinto-oikeuden päätöksessään soveltamat maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n säännökset eivät koske ranta-asemakaavan sisältövaatimuksia, vaan suunnittelutarvetta ranta-alueella.

Rantasauna ei kuulu etäisyys ja maasto-olosuhteet huomioon ottaen samaan pihapiiriin päärakennuksen kanssa. Kysymys ei siten ole päärakennuksen talousrakennuksesta.

Kuopion hallinto-oikeuden menettely on ollut virheellinen. Hallinto-oikeus ei ole palauttanut kaavaa Ristiinan kunnanvaltuustolle, vaan on käytännössä muuttanut kunnanvaltuuston päätöstä maanomistajan vaatimuksen mukaisesti. Uuden rakennuspaikan merkitseminen kaavaan ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:n tarkoittama oikaisunluonteinen korjaus. Jos Kuopion hallinto-oikeuden päätös jää voimaan, se saattaa johtaa maankäyttö- ja rakennuslain väärään tulkintaan, maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatteen vaarantumiseen ja osallisten oikeudellisen aseman heikentymiseen.

A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen ympäristökeskuksen valituksessa esitetystä vaatimuksesta ja sen tueksi esitetyistä seikoista. A on selityksessään esittänyt, että ympäristökeskuksen valitus jätetään maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin nojalla tutkimatta.

Ristiinan kunnanhallitus on selityksessään todennut, ettei sillä ole enempää lausuttavaa asiassa.

Etelä-Savon ympäristökeskus on antanut vastaselityksen.

A on hänelle varatun tilaisuuden johdosta vielä täydentänyt selitystään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n Etelä-Savon ympäristökeskuksen valitusoikeutta koskevan väitteen.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Etelä-Savon ympäristökeskuksen valituksesta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus ottaa A:n Kuopion hallinto-oikeudelle tekemän valituksen välittömästi tutkittavakseen ja hylkää valituksen.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

1. Ympäristökeskuksen valitusoikeus

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevan päätöksen. Jos ranta-asemakaavan laatimisesta on huolehtinut maanomistaja, hänellä on kuitenkin oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maakuntakaavan jäätyä vahvistamatta muulla kuin maakunnan liitolla tai kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta.

Etelä-Savon ympäristökeskus on hakenut muutosta Kuopion hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut Ristiinan kunnanvaltuuston 17.1.2001 tekemän päätöksen "Saimaanliisan tilan sa-merkinnän poistamisen" osalta.

Ristiinan kunnanvaltuuston päätöksellä 17.1.2001 hyväksytyssä ranta-asemakaavassa ei ole osoitettu Saimaanliisan tilalle ohjeellista saunan rakennusalaa (sa). Kun otetaan huomioon kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytyn kaavaratkaisun sisältö, Kuopion hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole päätöksen sanamuodosta huolimatta kysymys kunnanvaltuuston päätöksen osittaisesta kumoamisesta, vaan kunnanvaltuuston päätöksen asiallisesta muuttamisesta. Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentissa säädetty valitusoikeuden rajoitus ei näin ollen tule asiassa sovellettavaksi. Kun myös otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentti ja 191 §:n 1 momentti, A:n väite on hylättävä ja asia on tutkittava ympäristökeskuksen valituksesta.

2. Pääasia

Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen mukaisessa ohjeellisen saunan rakennusalan osoittamisessa ei ole ollut kysymys maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:ssä tarkoitetun oikaisunluonteisen korjauksen tekemisestä kunnanvaltuuston hyväksymään kaavaan. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että A:n valituksen johdosta hallinto-oikeuden tutkittavana on ollut ainoastaan kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytyn kaavaratkaisun lainmukaisuus, hallinto-oikeudella ei ole ollut toimivaltaa puheena olevan muutoksen tekemiseen. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei vaikuta se, että kysymys on maankäyttö- ja rakennuslain 74 §:ssä tarkoitetusta ranta-asemakaavasta, jonka laatimisesta maanomistaja on huolehtinut. Näistä syistä hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava.

Enemmän viivytyksen välttämiseksi A:n valitus Kuopion hallinto-oikeudelle on syytä ottaa välittömästi tutkittavaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan laadittaessa asemakaavaa ( ranta-asemakaava ) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on katsottava, että ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Saman lain 74 §:n 2 momentin mukaan maanomistajan toimesta laadittavan ranta-asemakaavan alueen tulee muodostaa tarkoituksenmukainen kokonaisuus.

Kysymyksessä oleva kaava-alue muodostuu kahdesta erillisestä osa-alueesta eli Saimaanliisan tilasta ja Kotiniemen tilasta. Kaava-alueella on rakennusoikeuden mitoituksessa huomioon otettavaa muunnettua rantaviivaa 580 metriä. Kaavassa on osoitettu kolme rakennuspaikkaa Kotiniemen tilan rantavyöhykkeelle (RA-1, am). Saimaanliisan tilalle on osoitettu erillispientalojen korttelialue (AO) noin 150 metrin etäisyydelle rantaviivasta. A:n valituksessa tarkoitetun saunan rakennusalan osoittaminen Saimaanliisan tilalle rantaviivan tuntumaan merkitsee tilaan kuuluvan rantavyöhykkeen varaamista rakentamiseen ja samalla uuden rantarakennuspaikan muodostamista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon Saimaanliisan tilan emätilan alueelle jo muodostetut rantarakennuspaikat Saimaanliisan tilan edustalla, vaatimus maanomistajien tasapuolisesta kohtelusta, ranta-asemakaavassa rantavyöhykkeelle osoitetun rakentamisen määrä sekä edellä selostetuissa maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 74 §:n 2 momentissa ranta-asemakaavalle säädetyt vaatimukset kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytty kaavaratkaisu ei ole lainvastainen sillä perusteella, että Saimaanliisan tilalle ei ole osoitettu saunan rakennusalaa. Edellä olevan perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon Kuopion hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyt perustelut sekä kuntalain 90 §:n säännös, A:n valitus on hylättävä.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Riitta Mutikainen.