22.8.2005

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Omya Oy on hakemuksessaan valtioneuvostolle pyytänyt lupaa saada lunastamalla hankkia pysyvä käyttöoikeus 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa/kaapelia ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin, hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Kemiön ja Särkisalon kunnissa. Tuotantotoiminnan jatkaminen yhtiön tehtaan laajennuksen jälkeen Särkisalon kunnan Förbyn kylässä edellyttää yhtiön mukaan, että riittävä sähköenergian saanti on turvattu sekä määrällisesti että laadullisesti.

Valtioneuvosto on lausuntomenettelyn jälkeen yleisistunnossaan käsitellyt hakemuksen ja todennut, että hanke on yleisen tarpeen vaatima ja että omaisuuden lunastus on tarpeen hankkeen toteuttamisessa sekä että johtosuunta on tarkoituksenmukainen.

Valtioneuvosto on valituksenalaisella päätöksellään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, 4 §:n nojalla antanut Omya Oy:lle luvan hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti lunastamalla hankkia pysyvä käyttöoikeus 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa/kaapelia ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin, hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Kemiön ja Särkisalon kunnissa. Lunastus alkaa Fingrid Oyj:n omistamalta Kemiön sähköasemalta Påvalsbyn kylässä. Johdon pääte sijoittuu Särkisalon kunnan Förbyn kylään. Johdon pituus on noin 14,8 kilometriä, josta 1,7 kilometriä maa/merikaapelina. Johtoaukean leveys on 26 metriä. Sen kummallekin puolelle lunastetaan 10 metriä leveät reunavyöhykkeet, joilla kasvavien puiden pituus on rajoitettu siten, etteivät ne aiheuta vaaraa johdolle. Kaapelialueen leveys on seitsemän metriä.

Koska hankkeella on kiire, valtioneuvosto on lisäksi lunastuslain 58 §:n nojalla myöntänyt Omya Oy:lle oikeuden ottaa haltuunsa lunastettava omaisuus ennen lunastuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa (ennakkohaltuunottolupa).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja Omya Oy:n hakemus lunastusluvan myöntämisestä hylätään. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että Omya Oy:n lunastuslupahakemus palautetaan valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajat ovat lisäksi vaatineet, että valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpano määrätään keskeytettäväksi, kunnes asia on ratkaistu.

Siltä varalta, että valtioneuvoston päätöstä ei kumota, valittajista B, C ja D ovat vielä vaatineet, että sanottua päätöstä muutetaan siten, että Omya Oy velvoitetaan ympäristöministeriön 30.6.2003 antaman lausunnon mukaisesti rakentamaan maakaapeli Mickelsängsbergenin-Strandbergenin metsä- ja kallioalueelle esitetyn ilmajohdon sijasta.

Valituksen perustelujen mukaan valtioneuvoston päätös on lainvastainen, koska päätös on tehty riittämättömän ja virheellisen selvityksen perusteella. Asiassa ei myöskään ole noudatettu asianosaisten kuulemisen periaatetta. Maanomistajat eivät ole saaneet lausua ympäristöministeriön asiakirjasta "PM. 30.6.2003 Omya Oy:n 110 kV verkkoliityntä - mahdollisten toteutusvaihtoehtojen ja niiden ympäristövaikutusten tarkastelu". Maanomistajat eivät ole saaneet myöskään lausua Omya Oy:n hankkimasta selvityksestä "Kemiö-Förby 110 kV voimajohtohankkeen vaihtoehtojen ympäristöselvitys", jonka on laatinut Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy.

Hankkeen johdosta 28.10.2002 järjestetyssä kokouksessa vaihtoehtoisista linjauksista ei ole esitetty mitään selvitystä. Asiakirjoista on kuitenkin ilmennyt, että Fortum Aluesiirto Oy on laatinut kustannusarvion Särkisalon kunnan puolelle sijoittuvasta linjausvaihtoehdosta, joka sen käsityksen mukaan on edullisempi ja puolta lyhyempi. Tämän jälkeen Omya Oy määritteli kaksi Särkisalon kunnan puolelle sijoittuvaa vaihtoehtoista linjausta, joista Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy laati ympäristöselvityksen. Selvitys valmistui vasta 1.7.2003 ja se liitettiin lunastuslupahakemuksen asiakirjoihin. Valtioneuvosto on tehnyt päätöksen asiassa 3.7.2003, joten selvitystä ei todennäköisesti ollut toimitettu päätökseen osallistuneille tutustuttavaksi ennen valtioneuvoston istuntoa.

Lunastuslupahakemuksen mukaan syynä Kemiö-Förby voimajohtohankkeelle on yhtiön tehtaan laajentaminen, josta ei kuitenkaan ole esitetty mitään selvitystä. Voimajohtohanke vaikuttaa kemiöläisten maanomistajien yksityismetsätalouteen ja virkistysmahdollisuuksiin 44 tilan osalta. Ympäristöministeriön lausunnon mukaan esimerkiksi Mickelsängsbergenin-Strandbergenin kallio- ja metsäalue on seudullisesti merkittävä ulkoilun ja virkistyskäytön kannalta ja sillä on suuri taloudellinen arvo yksityismetsätaloudessa. Voimajohto sijoittuu useiden ympärivuotisestikin asuttujen talojen välittömään läheisyyteen. Kemiön maanomistajille aiheutuva haitta on suurempi kuin Omya Oy:lle aiheutuva hyöty siitä, että voimajohtolinja sijoitetaan Kemiön puolelle. Omya Oy:n esittämät väitteet käyttövarmuuden lisääntymisestä, mikäli hanke toteutetaan Kemiö-Förby -linjauksena, eivät ole riittävä peruste rakentaa voimajohtolinjaa puolet pidemmän vaihtoehdon mukaisena. Väitteet käyttövarmuuden lisääntymisestä eivät pidä paikkaansa. Hanketta ei vastusteta sillä perusteella, että siitä saatava hyöty tulee Särkisalon kunnan puolelle, vaan sen vuoksi, että hanke voidaan sopivammin ja puolta lyhyempänä linjauksena toteuttaa Särkisalon puolella.

Alkuperäisessä lunastuslupahakemuksessa ei ollut mainittu, että voimansiirron lisäksi linjausta on tarkoitus käyttää tiedonsiirtoon, eikä tästä ollut ilmoitettu myöskään maanomistajille.

Valtioneuvoston päätöksessä oleva maininta, että 14 kiinteistön osalta olisi maanomistajien suostumus, ei pidä paikkaansa, koska seitsemän maanomistajaa on irtisanonut aiemmin Omya Oy:n kanssa solmimansa sopimuksen sen jälkeen, kun Särkisalon puolella olevat vaihtoehtoiset linjaukset tulivat ilmi.

Maanomistajien mittausten mukaan voimajohtolinja sijoittuu useiden asuinkiinteistöjen osalta noin 100 metrin etäisyydelle. Kaksi vakituista asuntoa sijoittuu 50 metrin etäisyydelle voimajohtolinjasta. Merikaapeliosuuden jälkeen voimajohto nousee maasta 70 metrin päässä loma- asunnosta. Påvalsbyn kylässä voimajohto sijoittuu lähemmäksi asutusta kuin aiemmin rakennetut johdot. Valtioneuvoston päätöksessä ei ole aidosti vertailtu eri linjausvaihtoehtoja keskenään.

Maanomistajat ovat teettäneet konsultilla kustannuslaskelman, jonka mukaan Särkisalon vaihtoehto vaatisi 76 000 euron hintaisen erotinaseman (maksimissaan 200 000 euroa). Omya Oy:n lupahakemuksen mukaan kytkentäasema maksaisi 1 300 000 euroa. Valtioneuvoston päätöksen mukaan Omya Oy ei hyväksy ratkaisuksi erotinaseman rakentamista, koska nykyinen tilanne ei paranisi, vaan häiriöalttius olisi noin seitsemän häiriötä vuodessa. Päätökseen on myös kirjattu, että erotinasema ei myöskään täytä Fingrid Oyj:n liittymisvaatimuksia siirtoverkkoon. Valtioneuvoston päätöksestä ei kuitenkaan ilmene, mihin selvitykseen sen päätös tältä osin perustuu. Valtioneuvoston päätöksestä ei myöskään ilmene, että maanomistajien teettämästä laskelmasta ja siinä käytettävästä tekniikasta olisi pyydetty asiantuntijaselvitys ja se olisi esitetty valtioneuvostolle.

Valtioneuvoston päätöksen perustelu, että maanomistajien esittämä tekninen ratkaisu ei täytä Fingrid Oyj:n liittymisvaatimuksia siirtoverkkoon, ei tunnu uskottavalta. Fortum Aluesiirto Oy, joka oli tarjonnut huomattavasti edullisempaa ratkaisua Omya Oy:lle, on perustanut oman laskelmansa vastaavanlaiseen sovellutukseen ja on selvillä siirtoverkkoon liittymisen vaatimuksista. Maanomistajien esittämän ratkaisun häiriöherkkyys ei voi olla Omya Oy:n väittämällä tavalla seitsemän häiriötä vuodessa, koska sähkö voidaan ottaa kahdesta suunnasta, Kemiöstä ja Karjaalta. Valtioneuvoston päätöksestä ei ilmene, millä perusteella valittua linjausvaihtoehtoa on voitu pitää teknisesti parhaana vaihtoehtona ja mihin selvityksiin tämä käsitys perustuu. Mikäli valtioneuvoston päätöksessä mainituilla selvityksillä tarkoitetaan Suomen Voimatekniikka Oy:n laatimaa selvitystä, niin kyseinen yritys toimii Omya Oy:n asiamiehenä ja hankkeen toteuttajana eikä ole puolueeton taho arvioimaan teknistä ratkaisua.

K Ab:llä ja Omya Oy:llä on oletettavasti merkittävä yhteys toisiinsa. K omistaa useita kiinteistöjä Särkisalon linjauksella Finnari-Merilahti-Förby. Kemiön maanomistajien näkökulmasta olisi syytä selvittää, miltä osin Särkisalon puolella oleva linjaus todella aiheuttaisi lunastamisen täysin ulkopuolisille tahoille.

Ympäristöministeriö on katsonut, että voimajohto tulee Mickelsängsbergenin-Strandbergenin metsä- ja kallioalueella Rödmossenin itäreunaan asti toteuttaa esitetyn ilmajohdon sijasta maakaapelina noin 1,2 kilometrin osalta. Hankkeen lisäkustannus on arviolta 200 000 euroa. Selvitystä siitä, että kustannukset olisivat maakaapelin osalta kohtuuttomia, ei ole. Sanotun selvityksen puuttuminen on ollut omiaan johtamaan valtioneuvoston ratkaisuun, joka ei ole lainmukainen.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunto

Valittajat ovat väittäneet, että asiaa on valmisteltu puutteellisesti eikä eri vaihtoehtoja ole tutkittu tarpeeksi. Ministeriön käsityksen mukaan hankkeesta on tehty perusteellinen ympäristöselvitys ja eri vaihtoehtoja on tutkittu riittävästi. Tämän suunnittelutyön tuloksena on valittu kokonaisvaikutuksiltaan haitattomin reittivaihtoehto. Valittu ratkaisu turvaa myös parhaiten teollisuuslaitoksen häiriöttömän sähkön saannin.

Vaihtoehtovertailu on tehty jo hyvissä ajoin ennen kuin hakemuksen mukainen reitti valittiin. Kaikki lännestä tulevat reittivaihtoehdot osoittautuivat toteuttamiskelvottomiksi teknisten seikkojen ja ympäristövaikutusten takia. Fingrid Oyj, joka vastaa maamme sähkönsiirrosta, ei hyväksynyt läntisiä vaihtoehtoja pitkien siirtoetäisyyksien takia ilman kytkinasemaa. Lisäksi asutuksen lähellä olisi aiheutunut enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin nyt valitulla reitillä.

Asianosaisten kuuleminen on suoritettu lainmukaisesti.

Mitään muuta reittivaihtoehtoa noudattaen lunastuksen tarkoitusta ei voida saavuttaa yhtä sopivasti kuin nyt valitulla reitillä, koska muut vaihtoehdot vaativat uuden kytkinaseman rakentamisen, mikä on kustannuksiltaan yli miljoona euroa. Valitussa ratkaisussa voidaan käyttää olemassa olevaa kytkinasemaa. Kokonaisuutena arvostellen myös haitalliset ympäristövaikutukset jäävät valitulla reitillä pienemmiksi. Viime hetken selvityksellä ei ollut vaikutusta asian ratkaisuun valtioneuvostossa.

Valtioneuvoston päätös ei ole perustunut Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n laatimaan ympäristöselvitykseen. Asia oli jo valmis ratkaistavaksi ilman tuota selvitystä. Koska selvitys oli kuitenkin tehty, se mainitaan esittelymuistiossa. Päätöksen perusteenakin selvitys tukisi tehtyä päätöstä.

Neuvottelu- ja katselmustilaisuudessa 17.6.2003 kauppa- ja teollisuusministeriön esittelijä arvioi aikaa, joka vielä saattaa kulua ennen kuin asia menee valtioneuvoston esittelyyn. Arvio oli, että esittely on aikaisintaan kahden viikon kuluttua ja viimeistään kuukauden kuluttua. Esittelijä ilmoitti vielä, että kaikki asianosaisten mielipiteet otetaan vastaan viime hetkeen asti.

Hakemusta täydennettiin ukkosjohtimiin sijoitettavien valokuitukaapelien osalta. Tätä yhteyttä käytetään sähkönsiirtoon liittyvänä huoltoyhteytenä varsinkin silloin, kun muut tiedonsiirtoyhteydet eivät toimi, mutta sitä voidaan käyttää muuhunkin yhteiskunnassa tarvittavaan tiedonsiirtoon. Nämä ovat tietoyhteiskunnalle välttämättömiä tiedonsiirtoyhteyksiä. Kaapelin sijoittaminen ukkosjohtimiin ei vaikuta maanomistajien asemaan eikä haetun käyttöoikeuden laajuuteen suhteessa maanomistajiin. Nämä kaapelit eivät vaikuta johtorakenteen ulkonäköön. Päältäpäin katsoen ei voi havaita, sisältääkö ukkosjohdin kaapelin vai ei.

Irtisanottujen sopimusten määrällä ei ole vaikutusta asian ratkaisuun. Hakijat yleensä hyväksyvät irtisanomisen asettamatta sen syitä kyseenalaiseksi. Tilanne saattaa muuttua aina valtioneuvoston esittelyhetkeen saakka. Tätä ei voi pitää virheenä asian valmistelussa.

Valittajat ovat epäilleet ilmoitetun häiriöalttiuden paikkansapitävyyttä. Häiriöalttius on sähkötekninen tosiasia, joka on verrattavissa yleisesti tunnettuun tosiseikkaan, samoin kuin se, että rakennettava yhteys vaatii ehdottomasti kytkinaseman. Nämä asiat selvitettiin lukuisissa neuvotteluissa Fingrid Oyj:n asiantuntijoiden kanssa. Kaksi neuvottelua pidettiin 17.6.2003 jälkeen. Fingrid Oyj on sähkömarkkinalain mukainen järjestelmävastaava, jonka tehtävänä on huolehtia sähkönsiirrosta ja verkoston kehittämisestä koko maassa.

Hakemuksen perusteena on aina yksi linjausvaihtoehto ja se on ollut kooltaan sellainen, ettei siihen määrätty sovellettavaksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Edellytykset lunastusluvan myöntämiselle ovat olleet olemassa, joten valitus tulisi kaikilta osin hylätä.

Omya Oy:n selitys

Hankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain arviointimenettelyä koskevia säännöksiä. Ympäristövaikutukset on selvitetty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain edellyttämällä tavalla ja hankkeesta vastaava on ollut riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää. Ympäristövaikutuksia selvitettäessä on tehty myös liito-oravaselvitys, metsälain mukainen selvitys ja museoviraston kanta asiaan on selvitetty. Maanomistajien kuuleminen on toimitettu lunastuslain edellyttämällä tavalla. Voimalinjan tarpeisiin lunastettaessa voidaan omistajia ja haltijoita kuulla kunnassa järjestettävässä kokouksessa. Lunastuslupahakemuksen kohteena olevan linjauksen ympäristövaikutukset ovat muita vaihtoehtoja huomattavasti vähäisemmät. Lunastuksen tarkoitus on saavutettavissa edullisimmin hakemuksen mukaisella toteuttamisella. Maanomistajien kuulemisvelvollisuus tarkoittaa vain lunastuslupahakemuksen kohdetta eikä hakijan muita taustaselvityksiä. Voimalinjan yhteyteen sijoitettavat tiedonsiirtoyhteydet sijoitetaan kunkin voimalinjan ukkosköyteen, joten linjan rakenne pysyy muuttumattomana riippumatta siitä, siirretäänkö tietoa vai ei. Lunastuslupahakemus voidaan tehdä vain yhdelle linjaukselle. Vaihtoehtotarkastelu tehdään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisessa arviointimenettelyssä ja tällöinkin lunastuslupa haetaan vain valitulle linjausvaihtoehdolle. Koska hankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista arviointimenettelyä, maanomistajien kuuleminen ei tapahdu mainitussa laissa säädetyllä tavalla. Lunastuslupahakemuksen mukaisessa linjauksessa uutta johtokatua on rakennettava noin 9,1 kilometriä, kun 4 kilometriä toteutetaan olemassa olevan johdon viereen. Vaihtoehtoina esitettyjen linjausten uusien johtokatujen pituudet ovat noin 7 ja 12 kilometriä.

Lunastuslain mukaan intressivertailu on suoritettava yksityiselle edulle aiheutuvan haitan ja yleiselle edulle saatavan hyödyn välillä. Maisemalliset tekijät ja yleinen virkistyskäyttö ovat kuitenkin yleisiä etuja, joita ei voida ottaa huomioon yksityiselle edulle aiheutuvana haittana. Maisemalliset tekijät saattavat kuulua myös yksityisen edun piiriin, mutta tässä tapauksessa on selvitetty, että lunastuslupahakemuksen mukaisen linjauksen toteuttaminen ei aiheuta kiinteistöille huomattavaa maisemahaittaa. Lunastuslupahakemuksen mukaista linjausta suunniteltaessa alueen maanomistajien linjaesitykset on otettu huomioon. Johtokatu on linjattu siten, että siitä ei aiheudu maisemahaittaa myöskään alueella sijaitsevalle kallioalueelle. Teknisenä toteutuksena valittajien taholta esitetty vaihtoehto ei ole toimiva, sillä se ei ratkaise lyhytaikaisten sähkökatkojen aiheuttamia ongelmia. Esitetystä laskelmasta puuttuvat kokonaan kytkinasema, joka on täysin välttämätön, jotta sähkön toimitusvarmuudelle asetetut vaatimukset täyttyvät. Tekninen selvitys kytkinaseman tarpeellisuudesta on annettu lunastuslupahakemuksen yhteydessä. Hankkeella varmistetaan nykyisen toiminnan jatkuva kehittäminen. Uusia toiminnan laajennusinvestointipäätöksiä ei myöskään voida tehdä, ellei ole varmistettu häiriötöntä ja riittävätehoista sähkön saantia.

Valittajien vastaselitys

Valittajille ei ole esitetty selvityksiä vaihtoehtoisista linjauksista eikä heillä ole tiedossaan mitään laadittuja ympäristöselvityksiä, joissa hankkeen eri vaihtoehtoja olisi tutkittu ja vertailtu keskenään ennen lupahakemuksen jättämistä.

Katselmustilaisuudessa 17.6.2003 läsnä ollut ympäristöministeriön ylitarkastaja lupasi maanomistajille yhden kuukauden aikaa antaa oma selvityksensä hänelle, koska hänen oli määrä laatia katselmuksesta muistio ympäristöministeriölle. Kauppa- ja teollisuusministeriön ylitarkastaja oli paikalla ja antoi samassa yhteydessä selvästi ymmärtää, että lunastuslupa-asiaa ei ratkaista ennen tämän ajan kulumista. Kuitenkin asia käsiteltiin kahden viikon kuluttua. Ympäristöministeriön ylitarkastajalta tulisi pyytää lausunto edellä mainitusta asiasta sekä lausunto hänen 17.6.2003 ja 18.6.2003 katselmustilaisuuksissa tekemistään havainnoista. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n selvityksen liitteenä olevat kartat eivät olleet esillä 17.6.2003 pidetyssä tilaisuudessa, vaikka kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnossa näin väitetäänkin. Maakaapelin rakentamista on puollettu myös Kemiön kunnan ja Kemiön luonnonsuojeluyhdistyksen lausunnoissa.

Valittajat ovat vielä toimittaneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen 8.3.2004, 6.11.2003 ja 25.11.2004, 17.12.2004, 28.12.2004 ja 19.4.2005 saapuneet lisäselvitykset sekä 1.11.2004 saapuneen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan pyynnön.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on 20.12.2004 antamallaan päätöksellä taltionumero 3337 kieltänyt valtioneuvoston päätökseen sisältyvän lunastusluvan täytäntöönpanon, kunnes lunastuslupaa koskeva valitus on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu tai kunnes asiassa toisin määrätään. Korkein hallinto-oikeus on määrännyt, että täytäntöönpanokielto koskee myös ennakkohaltuunottoa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa valtioneuvoston päätöksen ja palauttaa asian valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Kun lunastuslupa kumotaan, lunastus raukeaa ja ennakkohaltuunotto-oikeus menetetään.

Perustelut

Lunastusperusteet

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettu laki koskee, niin kuin lain 4 §:n 1 momentista käy ilmi, yleisen tarpeen edellyttämää pakkolunastusta. Saman lain 4 §:n 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Lunastusluvan hakija, Omya Oy on hakemusasiakirjoissaan valtioneuvostolle esittänyt, että yhtiö valmistaa ja tuo maahan pääosin paperiteollisuudessa käytettäviä päällystys- ja täyteaineita. Yhtiön tehtaalla on oma satama, jota käytetään sekä tuonti- että vientisatamana. Säiliölaivoilla tuodut ja itse valmistetut lietemäiset tuotteet varastoidaan satamassa oleviin säiliöihin, joista ne kuljetetaan pääasiassa säiliöautoilla tilaajille ja laivoilla vientiin. Tehdas käyttää raaka-aineena Förbyn kalkkikivikaivoksesta saatavaa kalkkikiveä ja muualta tuotua kiviainesta. Yhtiön ilmoituksen mukaan vuonna 2001 on aloitettu investoinnit tehtaan nykytuotannon varmistamiseksi ja tuotannon kehittämiseksi. Hakemuksen mukaan yhtiön teollisuustyöpaikat (36 henkilöä) ovat vajaat 50 prosenttia Särkisalon kunnan teollisista työpaikoista. Yhtiö on perustellut hakemustaan sillä, että tuotantotoiminnan jatkaminen tehtaan laajennuksen jälkeen Förbyssä edellyttää, että riittävä sähköenergian saanti on turvattu sekä määrällisesti että laadullisesti.

Energiamarkkinavirasto on 11.4.2002 myöntänyt yhtiölle sähkömarkkinalain 18 §:n mukaisen sähköjohdon rakentamisluvan 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen Kemiö-Förby välille.

Kysymys on Omya Oy:n esittämän selvityksen mukaan yhtiön teollisuuslaitoksessa käytettävää sähkövirtaa johtavan sähkönsiirtojohdon rakentamisesta. Johdon tarkoituksena ei ole palvella muuta sähköntarvetta.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että huolimatta tehtaan merkityksestä paikkakunnan talouden tai työllisyyden kannalta kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisen lunastusluvan edellytyksenä oleva yleisen tarpeen vaatimus ei täyty. Tämän vuoksi valtioneuvoston päätös, jolla Omya Oy:lle on myönnetty lunastuslain 4 §:n nojalla lupa hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti lunastamalla hankkia pysyvä käyttöoikeus hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Kemiön ja Särkisalon kunnissa, on lainvastainen. Näin ollen ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentti, valtioneuvoston päätös on kumottava.

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain (168/1928) 1 §:n 1 momentin mukaan alueita voidaan lunastaa sellaista sähkölaitosta varten, jolla on yleisehkö merkitys. Tällaiseen tarkoitukseen ei saman lain 1 §:n 2 momentin mukaan kuitenkaan saa ottaa maata lähempää kuin sadan metrin päästä talonasemasta tahi sen yhteydessä olevasta rakennuksesta tai puutarhasta, paitsi milloin tarkoitukseen ei voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta.

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetulla lailla, joka on säädetty 13 päivänä tammikuuta 1928 annetun valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyssä perustuslain säätämisjärjestyksessä, on pakkolunastus sallittua sellaisiakin laissa tarkoitettuja sähkölaitoksia varten, jotka eivät ole yleisen tarpeen vaatimia ja joita varten alueita ei voitaisi lunastaa Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:n 2 momentissa annetun valtuutuksen nojalla saman lain 72 §:ssä säädetyssä järjestyksessä hyväksytyn yleisen lunastusperusteen nojalla.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu selvitys hakijayhtiön toiminnasta ja sähkönsiirtojohdon käyttötarkoituksesta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä olevalla sähkönsiirtojohdolla on yleisehkö merkitys. Valtioneuvoston olisi näin ollen tullut lunastuslupahakemusta käsitellessään ja lunastusperustetta harkitessaan soveltaa kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annettua lakia. Kun näin ei ole menetelty, asia on palautettava valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Lunastettaessa kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain nojalla alueita sellaisia laissa tarkoitettuja sähkölaitoksia varten, joilla on yleisehkö merkitys, mutta jotka eivät ole yleisen tarpeen vaatimia, on noudatettava kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain säännöksiä, erityisesti mainitun lain 1 §:n 2 momentissa säädettyä suojaetäisyysvaatimusta. Lain 1 §:n mukaan lunastuksessa noudatetaan muutoin, mitä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty.

Ennakkohaltuunottolupa

Ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevaan valtioneuvoston päätökseen ei lunastuslain 87 §:n mukaan saa hakea valittamalla muutosta. Lunastuslain 73 §:n 2 momentin mukaan lunastus raukeaa, kun lunastuslupa on kumottu. Lunastuslain 66 §:n mukaan haltuunotto-oikeus menetetään, jos lunastus raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Lauri Tarastin äänestyslausunto:

"Hylkään valituksen. En muuta valtioneuvoston päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 9 §:n 4 momentin mukaan, jos lunastus tapahtuu rautatien, voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yrityksen rakentamista varten, voidaan kiinteän omaisuuden omistajien ja käyttöoikeuden haltijain kuuleminen järjestää siten, että niille omistajille ja haltijoille, joiden etua ja oikeutta asia koskee, varataan mahdollisuus lausua mielipiteensä hankkeesta hakijan toimesta kussakin kunnassa järjestettävässä kokouksessa, josta on annettava tieto sillä tavoin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Kokouksen pöytäkirja on liitettävä lunastushakemukseen. Kuultavalle, joka haluaa liittää kirjallisen lausumansa pöytäkirjaan, on varattava siihen mahdollisuus kokouksessa, tai jos hän sitä vaatii, kokouksen jälkeen määräajassa, joka ei saa olla 14 päivää lyhyempi.

Asiakirjoista ilmenee, että maanomistajien ja muiden asianosaisten kuuleminen on tapahtunut 28.10.2002 pidetyssä kokouksessa, josta laadittu pöytäkirja ja siihen liitetyt kirjalliset lausumat ovat hakemusasiakirjojen liitteinä. Kun Omya Oy:n hakemus on perustunut tuossa kokouksessa esitettyyn linjausvaihtoehtoon, asian käsittelyssä ei ole tapahtunut menettelyvirhettä sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että kuulemismenettelyä ei ollut järjestetty asiassa myöhemmin esitettyjen linjausvaihtoehtojen ja niihin hankittujen selvitysten johdosta. Valtioneuvoston päätöstä ei myöskään voida pitää lainvastaisena sillä vastaselityksessä esitetyllä perusteella, että asia ratkaistiin ennen kuin kuukausi oli kulunut 17.6.2003 pidetystä katselmustilaisuudesta.

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettu laki koskee, niin kuin lain 4 §:n 1 momentista käy ilmi, yleisen tarpeen edellyttämää pakkolunastusta. Saman lain 4 §:n 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Omya Oy valmistaa ja tuo maahan pääosin paperiteollisuudessa käytettäviä päällystys- ja täyteaineita. Tehtaalla on oma satama, jota käytetään sekä tuonti- että vientisatamana. Säiliölaivoilla tuodut ja itse valmistetut lietemäiset tuotteet varastoidaan satamassa oleviin säiliöihin, joista ne kuljetetaan pääasiassa säiliöautoilla tilaajille ja laivoilla vientiin. Tehdas käyttää raaka-aineena Förbyn kalkkikivikaivoksesta saatavaa kalkkikiveä ja muualta tuotua kiviainesta. Yhtiön ilmoituksen mukaan vuonna 2001 on aloitettu investoinnit tehtaan nykytuotannon varmistamiseksi ja tuotannon kehittämiseksi. Hakemuksen mukaan yhtiön teollisuustyöpaikat (36 henkilöä) ovat vajaat 50 prosenttia Särkisalon kunnan teollisista työpaikoista. Yhtiö on perustellut hakemustaan sillä, että tuotantotoiminnan jatkaminen tehtaan laajennuksen jälkeen Förbyssä edellyttää, että riittävä sähköenergian saanti on turvattu sekä määrällisesti että laadullisesti.

Kun otetaan huomioon edellä oleva selvitys yhtiön toiminnasta ja sen merkitys Särkisalon ja sen ympäristön elinkeinoelämälle, niin lunastuslain 4 §:n 1 momentin edellytys yleisen tarpeen vaatimuksesta täyttyy.

Asiassa ei ole sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi pääteltävissä, että sähkönsiirtojohto olisi A:n ja hänen asiakumppaniensa esittämien linjausvaihtoehtojen mukaisesti sijoitettavissa siten, että lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla kuin valtioneuvoston päätöksen mukaisella tavalla. Johdon rakentamisesta luvan mukaisella tavalla yksityiselle koituva haitta ei ole suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että valtioneuvoston päätös lunastusluvan myöntämisestä ei ole lainvastainen. Tämän vuoksi, ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin, hylkään A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen."