19.5.2004

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

1. Asian käsittely Oripään ympäristölautakunnassa

Turun Seudun Vesi Oy on 29.1.2001 päivätyllä ja 8.3.2001 korjatulla hakemuksella hakenut Oripään ympäristölautakunnalta vesilain 1 luvun 31 §:n perusteella lupaa tutkimusten suorittamiseen Oripään kunnan Oripään kylässä sijaitsevan tilan K alueella. Turun Seudun Vesi Oy valmistelee Virtaankankaan tekopohjavesihanketta, jonka tarkoituksena on johtaa esikäsiteltyä jokivettä Virtaankankaan alueelle imeytettäväksi maastoon. Virtaankankaalla vedestä muodostettaisiin tekopohjavettä, joka pumpattaisiin kaivojen kautta johdettavaksi Turun seudun kuntien käyttöön.

Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin ja tekopohjavesilaitoksen suunnittelun kannalta oli tärkeää, että K:n tilalla voitiin tehdä maastokartoituksia, maanäytteiden ottoa, pohjaveden havaintoputkien asentamista, pohjaveden havaintoputkista suoritettavia mittauksia, koeimeytystä kaivosta saatavalla vedellä rei'itetyistä maanpäällisistä putkista luonnolliseen maaperään, geofysikaalisia tutkimuksia ja koekaivon rakentaminen. Lisäksi hakija on ilmoittanut tarvitsevansa oikeuden rakentaa maanpäällisiä putki- ja kaapelilinjoja, oikeuden liikkua alueella mittaus-, tarkastus- ja huoltotöissä tarvittaessa moottoriajoneuvolla sekä pitää alueella mittalaitteita. Tienylitysten kohdalla putket ja kaapelit upotetaan tarvittaessa maahan.

Hakemuksen mukaan lupa tarvitaan viideksi vuodeksi. Koekaivon mahdollisesta sijoittamisesta ja tilalla pitämisestä neuvotellaan maanomistajan kanssa erikseen ja siitä suoritetaan erillinen korvaus.

Turun Seudun Vesi Oy on pyytänyt maanomistajalta lupaa tutkimuksien suorittamiseen, mutta omistaja on kieltäytynyt luvan myöntämisestä alueelleen.

Virttaankankaan tutkimusaluekokonaisuus sijoittuu osittain Natura 2000 -verkostoa koskevan valtioneuvoston ehdotuksen kohteen Säkylänharju F10200059 alueelle. Tila K on osittain sanotun kohteen alueella. Turun Seudun Vesi Oy on teettänyt Virttaankankaan koeimeytysten vaikutuksista Natura 2000 -alueeseen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvion (17.12.2000), jossa suunniteltujen koeimeytysten ei katsota merkittävästi heikentävän alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on ehdotettu Natura 2000 -verkostoon. Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan Turun Seudun Vesi Oy:lle 17.1.2001 edellä mainitun arvion ja toimitetun maastokatselmuksen perusteella katsonut, etteivät tutkimusten vaikutukset ylitä luonnonsuojelulaissa määriteltyä todennäköisesti merkittävän haitan kynnystä. Näin ollen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia tutkimusten osalta ei ympäristökeskuksen mukaan tarvitse toteuttaa.

M on muistutuksessaan vastustanut luvan myöntämistä, koska hänen omistamallaan tilalla jo on useita pohjaveden havaintoputkia, jotka hankaloittavat tilalla suoritettavaa soranottoa. Putkien lisääminen vaikeuttaisi elinkeinotoimintaa entisestään. Yhtäjaksoisesti 30 vuotta suoritettu soranotto ei ole huonontanut pohjaveden laatua. Pohjaveden virtausten suunta saattaa muuttua koepumppauksien aikana, koska imeytysalueen rajalla olevan Vampulan urheilumajan alueella sijaitseva hiekalla maisemoitu ja tutkimaton kaatopaikka saattaa pilata alueen pohjaveden tuhoisin seurauksin. Edellisen koepumppauksen aikana veden pinta oli M:n alueella noussut haitallisen korkeaksi noin viikon ajaksi.

Turun Seudun Vesi Oy on vastineessaan lausunut, että lupahakemuksessa on selkeästi esitetty ne tutkimukset, jotka ovat tarpeellisia kysymyksessä olevalla alueella. Pohjavesiputkien asentaminen alueelle ei vaikeuta M:n elinkeinotoimintaa, koska lupaa haetaan vain viiden vuoden määräajaksi. Tilalla tehtävät tutkimukset eivät tule aiheuttamaan pohjavesien virtauksien muutoksia Vampulan urheilumajan alueella sijaitsevan vanhan kaatopaikan alueelle. Tutkimustoiminnan vaikutukset pohjaveden pintoihin ovat lyhytaikaisia. Tutkimusalue kuuluu osittain Natura 2000 -alueeseen ja tutkimusten vaikutusta on arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti yhtiön toimeksiannosta.

Oripään ympäristölautakunta on 18.6.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt Turun Seudun Vesi Oy:n hakemuksen tutkimusten suorittamiseksi tekopohjavesihanketta varten Oripään kunnan Oripään kylässä sijaitsevalla tilalla K. Päätöksensä perusteluissa lautakunta on lausunut, että tutkimusluvan epäämiseen ovat syynä maanomistajan jyrkkä vastustus, haettujen tutkimusten ajoittumisen kesto viiden vuoden ajalle, tutkimusten puustolle ja muulle kasvustolle aiheuttamien vaikutusten ennalta arvaamattomuus ja lautakunnan puutteellinen tietämys tutkimusten vaikutuksista.

2. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

2.1. Valitus hallinto-oikeudessa

Turun Seudun Vesi Oy on valituksessaan vaatinut, että ympäristölautakunnan päätös kumotaan ja lupa tutkimusten suorittamiseen vesilain 1 luvun 31 §:n perusteella Oripään kunnan Oripään kylässä sijaitsevan tilan K alueella hakemuksen mukaisesti myönnetään. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeus vesilain 17 luvun 9 §:n nojalla määrää, että toiminta voidaan aloittaa mahdollisista valituksista huolimatta.

Perusteluina vaatimuksilleen yhtiö on lausunut, että tutkimustoiminta on tarpeen tekopohjavesilaitoksen suunnittelun kannalta ja välttämätöntä hankkeen toteuttamisesta päätettäessä. Alan asiantuntijat ja viranomaiset ovat arvioineet, ettei tutkimusten suorittaminen aiheuta merkittävää tai pysyvää haittaa ympäristölle. Koeimeytykset eivät vaikuta myöskään Natura 2000 -alueen luontoon pysyväisluontoisesti eivätkä muutokset ole merkittäviä. Vaikutukset eivät ylitä luonnonsuojelulaissa määriteltyä merkittävän haitan kynnystä.

Tutkimusten luonne on sellainen, että yhden vaiheen tutkimustulosten selvittyä tiedetään, tarvitaanko lisää tutkimuksia ja millä menetelmällä. Eri tutkimusvaiheita on useita, ja ne voivat kestää pitkiä aikoja. Suunnitellut tutkimukset edellyttävät lupahakemuksen mukaista viiden vuoden voimassaoloaikaa.

Tutkimuslupa liittyy Turun seudun kuntien veden saannin turvaamiseen. Ratkaisut koskettavat lähes 300 000 ihmistä, ja tekopohjavesilaitoksen vaikutusten tutkiminen on yleisen edun kannalta tärkeää.

2.2. Selvitykset hallinto-oikeudessa

M on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus samoin kuin vaatimus toiminnan aloittamisesta heti mahdollisesta valituksesta huolimatta hylätään. Lisäksi M on vaatinut, että valittaja velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1 820 markalla laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hallinto-oikeuden päätöspäivästä.

Luvan tarkoittama tutkimustoiminta aiheuttaisi haittaa ja vahinkoja. Alueelle sijoitettaisiin putkistoja ja muita rakennelmia, jotka haittaisivat alueiden käyttöä. K:n tilalla on jo aikaisempi pienimuotoinen havaintoputkien asentaminen ja muu toiminta aiheuttanut pohjaveden haitallista nousua, ja nyt esitetty toiminta olisi luonteeltaan aivan toista kokoluokkaa.

K:n tilalla on soraa otettu jo vuodesta 1966, ja siellä on M:n mukaan jatkuvasti voimassa olevat maa-aineksen ottoluvat. Kysymys on elinkeinotoiminnasta, joka häiriintyisi erittäin vakavasti, jos valitus hyväksytään. Sellainen vaihtoehto, että juuri K:n tilan alueella voitaisiin ryhtyä harjoittamaan lopullista jokiveden imeytystoimintaa, ei tule kysymykseen. Mikäli soranottoalueen maakerrosten läpi veden puhdistamiseksi johdatetaan enemmän tai vähemmän likaista vettä, ei soraa tai hiekkaa enää voi markkinoida erilaisiin asuin- ja maanrakennuskohteisiin. Imeytyskohdassa ja sen lähialueilla tapahtuisi maa-aineksen sekä fyysinen että käsitteellinen saastuminen ja alueen maaperästä tulisi hyödyntämiskelvotonta. Tästä aiheutuisi suunnattomia taloudellisia vahinkoja, jotka pohjaveden imeytyksen harjoittajan tulisi korvata. Hakemuksen hyväksymisellä aiheutettaisiin tilan omistajan etujen aiheetonta loukkaamista.

Oripään ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus hylätään. Tutkimusten kesto ei ole haetussa muodossa lyhytaikainen, minkä vuoksi tutkimuksista aiheutuu haittaa alueen maanomistajille. Lisäksi siitä saattaa aiheuta haittaa alueen kasvustolle ja ympäristölle.

3. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on Turun Seudun Vesi Oy:n valituksen johdosta vesilain 1 luvun 31 §:n nojalla kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja myöntänyt Turun Seudun Vesi Oy:lle vesilain 1 luvun 31 §:n nojalla luvan tutkimusten suorittamiseen Turun seudun tekopohjavesihanketta varten tilalla K Oripään kunnan Oripään kylässä.

Tutkimuksia suoritettaessa on noudatettava seuraavia lupaehtoja:

1. Luvan saajalla on oikeus liikkua alueella tarvittaessa moottoriajoneuvolla, pitää alueella tutkimuslaitteita, tehdä maastokartoituksia, ottaa maanäytteitä, tehdä geofysikaalisia tutkimuksia, asentaa pohjaveden havaintoputkia ja suorittaa niistä mittauksia, rakentaa maanpäällisiä putki- ja kaapelilinjoja, upottaa tienalitusten kohdalla putki- ja kaapelilinjat tarvittaessa maahan, rakentaa koekaivoja sekä koeimeyttää kaivoista saatavaa vettä maanpäällisistä rei'itetyistä putkista luonnolliseen maaperään.

2. Tutkimusten aloittamisesta on ilmoitettava kiinteistön omistajalle etukäteen hyvissä ajoin. Tarkoista tutkimuspaikoista, kuten maanäytteiden kaivupaikoista sekä pohjavesiputkien, kaapeli- ja putkilinjojen ja tutkimuslaitteiden tarkoista sijoituspaikoista on pyrittävä sopimaan kiinteistön omistajan kanssa ennen toimenpidettä.

3. Johto- ja kaapelilinjojen tienalitukset on tehtävä tienpitäjän kanssa sovittavalla tavalla. Tienalitusten kohdalla putket ja kaapelit on upotettava maahan, ellei se vähäisen liikennöinnin ja lyhytaikaisen sijoittamisen tai muun syyn takia ole tarpeetonta. Kasvillisuuden vaurioittamista ja maaston kulumista aiheuttavaa toimintaa on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

4. Tutkimustoimenpiteet eivät saa haitata metsänhoidollisten toimenpiteiden toteuttamista. Koeimeytykset on välittömästi lopetettava, mikäli todetaan, että kyseinen maastonkohta ei sovellu imeyttämiseen. Tutkimustoiminnasta ei saa aiheutua vältettävissä olevaa vahinkoa tai haittaa alueelle rakennetulle retkeilyreitistölle tai sen käytölle.

5. Tutkimustoiminta on siten järjestettävä, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa tai haittaa alueella harjoitettavalle maa-ainesten ottamistoiminnalle. Imeytyksen vaikutuksia K:n tilalla olevaan maaainesten ottoalueeseen on tarkkailtava vähintään kerran viikossa. Imeytykset on lopetettava, mikäli pohjavesi nousee kyseisellä maa-ainesten ottoalueella maanpinnan tasalle.

6. Luvan saajan on viipymättä korvattava tutkimuksesta aiheutuva vahinko, haitta tai muu edunmenetys asianosaisille. Ellei korvauksesta päästä sopimukseen, vahingonkärsijät voivat vaatia korvausta O:n kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tehtävällä hakemuksella.

7. Luvan saajan on tarkkailtava tutkimusten vaikutuksia alueen luonnonsuojelulain mukaisille Natura-luonnonarvoille alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

8. Tutkimusten tulokset on annettava tiedoksi alueelliselle ympäristökeskukselle, Oripään ympäristölautakunnalle ja asianomaiselle maanomistajalle.

9. Lupa on voimassa viisi (5) vuotta tämän päätöksen antamispäivästä lukien.

Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on lausunut, että tutkimuslupahakemus liittyy Turun seudun kuntien vedensaannin turvaamiseen. Hakemuksen tarkoittamat tutkimukset ovat välttämättömiä tekopohjavesilaitoksen suunnittelemiseksi yleistä tarvetta varten, hankkeen toteuttamismahdollisuuksien selvittämiseksi ja sen ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Tutkimuksella on mahdollisuus selvittää tarkemmin alueen pohjavesiolosuhteita ja tekopohjaveden imeytysmahdollisuuksia. Edellytykset vesilain 1 luvun 31 §:n mukaisen tutkimusluvan myöntämiselle ovat olemassa.

Tutkimuslupapäätöksellä ei ole ratkaistu tekopohjaveden muodostamista alueella eikä tutkimusluvan myöntämisellä rajoiteta maa-ainesten ottoa K:n tilalta. Soranottoa koskevien haitallisten vaikutusten estämiseksi on annettu lupamääräys 5.

Koeimeytykset tulevat tapahtumaan tutkimusalueelta otettavalla pohjavedellä, josta ei ennalta arvioiden aiheudu haitallisia vaikutuksia alueen luonnolliselle pohjavedelle. Tutkimustoiminnasta kiinteistöille muutoin aiheutuvia vahinkoja ei ole mahdollista riittävän tarkasti ennakoida, joten niiden aiheutumisen varalle on annettu lupamääräys 6.

Oikeudenkäyntikulut

M:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, koska ympäristölautakunnan päätös on kumottu Turun Seudun Vesi Oy:n valituksesta. Tämän vuoksi ei ole kohtuutonta, että M joutuu pitämään kulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Toiminnan aloittaminen

Hallinto-oikeus on vesilain 17 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla määrännyt, että tutkimustoiminta voidaan aloittaa valituksesta huolimatta lupapäätöstä noudattaen, jos luvan saaja asettaa Länsi-Suomen läänin lääninhallitukselle kahdeksansadan (800) euron vakuuden niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamiseksi, jotka päätöksen kumoaminen tai luvan ehtojen muuttaminen voi aiheuttaa.

Korkein hallinto-oikeus voi määrätä, että nyt annettu täytäntöönpanomääräys lakkaa olemasta voimassa.

Perusteluina toiminnan aloittamiselle hallinto-oikeus on lausunut, että myönnetyn tutkimusluvan mukaiset toimenpiteet ovat osa laajalla, useaan kuntaan ulottuvalla alueella yleiseen tarpeeseen toteutettavaa perustutkimusta. Tutkimuksen suorittaminen vaatii, että siihen kuuluvia toimenpiteitä voidaan tehdä niilläkin kiinteistöillä, joita koskeva tutkimuslupa ei ole lainvoimainen. Lupaehtojen mukainen toiminta on laadultaan sellaista, ettei sen aloittaminen mahdollisesta valituksesta huolimatta tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

4.1. Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa

M on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Turun Seudun Vesi Oy:n hakemus hylätään siltä osin kuin se koskee tutkimusten suorittamista tekopohjavesihanketta varten M:n omistamalla K:n tilalla. Lisäksi M on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian ja että Turun Seudun Vesi Oy velvoitetaan korvaamaan M:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 615,57 eurolla (3 660 markalla) ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 300 eurolla, kummatkin oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua kummankin oikeusasteen päätöksestä lukien.

Hakemuksen hyväksymisellä loukattaisiin valittajan etuja aiheettomasti vesilain 1 luvun 31 §:n tarkoittamalla tavalla. Lupaa ei tule myöntää K:n tilan alueelle senkään vuoksi, että useat muut tilat ovat hyväksyneet toiminnan, ja valittajan tila on hakemuksen tarkoittaman alueen laidalla.

Turun Seudun Vesi Oy ei ole osoittanut, että koko pohjavesihanke on välttämätön Turun seudun kuntien vedensaannin turvaamiseksi. Ensin pitäisi selvittää, onko hakijalla mahdollisuus johtaa vettä suoraan joesta omistamilleen vedenpuhdistamoille puhdistettavaksi, jolloin tekopohjaveden muodostaminen olisi aiheetonta. Tutkimustoimintaa ei tule kohdistaa alueille, joille vesilain säännösten mukaan ei suurta haittaa tuottamatta voitaisi myöntää lopullista lupaa tekopohjavesilaitoksen imeytykselle. Koetoiminnan tulee kohdistua korkeintaan niille alueille, joilla luvan myöntäminen on mahdollista.

Valituksenalaista päätöstä ei tule määrätä täytäntöönpantavaksi ennen lopullista ratkaisua, koska jo tutkimustoiminnan edellyttämien laitteiden sijoittaminen alueella saattaa aiheuttaa valittajalle sellaisia toiminnallisia haittoja, etteivät muutoksenhaku ja mahdollinen hakemuksen kumoaminen valittajan tilan osalta korvaa jo aiheutettuja vahinkoja.

Valittaja on lisäksi viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa vastineeseen, jossa hän on muun muassa lausunut, että luvan tarkoittama tutkimustoiminta aiheuttaisi luvan kohteena oleville alueille haittaa ja vahinkoja. Alueelle sijoitettavat putkistot ja muut rakennelmat haittaisivat alueiden käyttöä. K:n tilalla on jo aikaisempi pienimuotoinen havaintoputkien asettaminen tai muu toiminta aiheuttanut pohjaveden haitallista nousua. Nyt on kysymys paljon laajemmasta toimenpiteestä. Valittaja on käyttänyt K:n tilaa jo vuodesta 1966 lähtien soranottoon. Tilalla on voimassa olevat maa-aineksenottoluvat. Kysymys on elinkeinotoiminnasta, joka häiriintyisi jo tutkimusvaiheen aikana. Mikäli K:n tilan alueella voitaisiin ryhtyä harjoittamaan lopullista jokiveden imeytystoimintaa, soraa tai hiekkaa ei enää voisi markkinoida erilaisiin asuin- ja maarakennuskohteisiin, koska enemmän tai vähemmän likaisen veden imeyttäminen maakerrosten läpi aiheuttaisi sen, että maa-aines imeytymiskohdassa ja sen lähialueilla olisi saastunutta. Tästä olisi seurauksena suuria taloudellisia vahinkoja, jotka pohjaveden imeyttäjän tulisi korvata.

4.2. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Turun Seudun Vesi Oy on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut, että vaatimus hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta on hylättävä ja hallinto-oikeuden päätös on pidettävä kokonaisuudessaan voimassa. Vaatimus päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylättävä. Valittaja on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden tuomion antopäivästä lukien 220 eurolla.

Turun Seudun Vesi Oy on lausunut, että valittaja ei perustele, miksi tutkimustoiminta aiheuttaisi huomattavaa haittaa valittajan kiinteistön käytölle ja sen hyödyntämiselle maa-ainesten ottoon. Hallinto-oikeus on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että tutkimusluvan myöntämisellä ei rajoiteta maa-ainesten ottoa tilalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lupaehdot 2-6 määräävät yksityiskohtaisesti tutkimustoiminnan käytännön menettelytavat sellaisiksi, että maanomistajalle ei aiheudu haittaa. Lupaehtojen 5 ja 6 kohdissa on erikseen korostettu tutkimustoiminnasta mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen ja haittojen estämistä maa-ainesten ottamistoiminnalle sekä luvan saajan korvausvelvollisuus. Nämä lupaehdot turvaavat maaomistajien aseman lain edellyttämällä tavalla. Sen vuoksi väite on aiheeton.

Hakija on lupahakemuksen yhteydessä esittänyt laajaa selvitystä ja eri viranomaisten lausuntoja Turun ja sen ympäristökuntien raakaveden saantiin liittyvistä ongelmista. Niistä selviää muun muassa, että Turun seudulla on ajoittain pula vedestä. Pitkien kuivakausien seurauksena Turun seudun vesihuolto on kärsinyt laadukkaan raakaveden puutteesta. Ongelmia ovat veden riittävyyden lisäksi raakaveden leväongelmat, veden haju- ja makuongelmat sekä ulkopuoliset riskit.

Viranomaisten on toimittava alueen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta keskeisen vesihuollon toimivuuden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa. Turun lähistön niukkojen vesivarojen vuoksi selvityksen kohteena on ollut runsasvetinen joki. Myös muita vaihtoehtoja on tutkittu.

Tekopohjavesihankkeen ympäristö- ja muut vaikutukset on otettu huomioon erityisen huolellisesti. Hankkeesta tehdyssä laajassa arviointimenettelyssä on tarkasteltu hankkeesta aiheutuvia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia hyvin monipuolisesti. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on selvinnyt, että hankkeesta ei sen vaikutusalueen ympäristölle koidu uhkaa. Lopullinen varmuus tekopohjavesihankkeen vaikutuksista saadaan maastossa tehtävillä tutkimuksilla ja kokeilla. Sen vuoksi tutkimuslupa on tarpeellinen ja myös kaikkien alueen maanomistajien edun mukainen.

Valittajan vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on perusteeton. Valituksessa esitetyt väitteet ovat yksilöimättömiä ja perustelemattomia. Tämän vuoksi vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on aiheeton eikä ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Turun Seudun Vesi Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus perustuu hallintolainkäyttölain 13 luvun säännöksiin. Valituksessa esitetyt vaatimukset ovat ilmeisen perusteettomia. Sen vuoksi valittaja on velvoitettava korvaamaan yhtiön vastineen antamisesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Hallinto-oikeus on hyväksynyt Turun Seudun Vesi Oy:n vaatimuksen tutkimustoiminnan aloittamisesta valituksesta huolimatta. Päätöksessä esitetyt perustelut ovat oikeita ja lakiin perustuvia. Kiinteistönomistajalle teoreettisesti aiheutuva vahingonvaara on vielä varmistettu päätöksessä määrätyllä 800 euron vakuuden asettamisvelvoitteella.

Edellä olevan ja aikaisemmin lupahakemuksen yhteydessä sekä hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella Turun Seudun Vesi Oy on pyytänyt, että hallinto-oikeuden päätöstä ei miltään osin muuteta ja valituksessa esitetyt vaatimukset hylätään.

Oripään ympäristölautakunnalle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen ja Turun Seudun Vesi Oy:n selityksen johdosta.

M:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Turun Seudun Vesi Oy:n selityksen johdosta.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut asiassa lausunnon, jossa se on esittänyt, että alueet, joille hallinto-oikeus on myöntänyt tutkimusluvat, ovat osa Säkylänharju-Virttaankankaan vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta. Tutkimuksilla saadaan alueen pohjavesiolosuhteista ja vedenläpäisyominaisuuksista runsaasti lisää perustietoa, joita voidaan hyödyntää Virttaankankaan lisäksi myös muilla pohjavesialueilla riippumatta siitä, toteutuuko Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjavesihanke.

Ympäristökeskus on 23.9.2003 päivätyssä lausunnossaan hyväksynyt Turun Seudun Vesi Oy:n koeimeytysten seurantaohjelman, jossa tarkkaillaan tutkimusten vaikutuksia alueen luonnonsuojelulain mukaisille Natura-luonnonarvoille. Hallinto-oikeuden päätöksen lupaehdoissa on annettu määräys tarkkailla tutkimusten vaikutuksia alueen luonnonsuojelulain mukaisille Natura-luonnonarvoille kaikkien valituksen tehneiden tilojen alueella, vaikka osa tiloista ei sijaitse Natura-alueella eikä sen välittömässä läheisyydessä.

Valituksessa ei esitetä mitään sellaista, mikä antaisi aihetta muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä. Koeimeytykset tehdään alueen luonnollisella pohjavedellä eikä tutkimustoiminta ympäristökeskuksen käsityksen mukaan ennalta arvioiden aiheuta huomattavaa haittaa kiinteistöjen käytölle. Mahdollisten haittojen, vahinkojen tai muun edunmenetyksen korvaamisesta on lupaehdoissa annettu asianmukaiset määräykset.

Alueellinen ympäristökeskus on katsonut, että lupaehtoa, jossa määrätään tarkkailtavaksi tutkimusten vaikutuksia alueen luonnonsuojelulain mukaisille Natura-luonnonarvoille, tulee tarkistaa niiden tilojen osalta, jotka eivät sijaitse Natura-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Muilta osin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

M on antanut vastaselityksen, jossa hän on lausunut, että ympäristökeskuksen lausunnossa ei tarkastella yksittäisten maanomistajien tiloille tutkimustoiminnasta aiheutuvia haittavaikutuksia. Tutkimuslupa M:n tilaan kohdistettuna aiheuttaa tai voi lähivuosina tulla aiheuttamaan maa-ainesten ottolupien käsittelyssä epäsuotavia vaikutuksia, jolla on suurta taloudellista menetystä. Missään ei ole esitetty, ei myöskään ympäristökeskuksen lausunnossa, että tutkimustoimintaa olisi välttämättä ulotettava M:n tilalle, joka sijaitsee tutkimusalueen reunassa. Tutkimustoiminta voidaan tästäkin päätellen rajoittaa muille alueille. Sillä ympäristökeskuksen lausumalla, että tarkkailua koskevaa lupaehtoa tulisi tarkistaa, ei ole merkitystä. Ympäristökeskuksen lausunto ei tuo esille mitään ratkaisun kannalta merkityksellistä.

Turun Seudun Vesi Oy:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus antaa tänään päätökset kolmeentoista muuhun valitukseen, jotka koskevat samaa tutkimushanketta asianomaisten muiden kiinteistöjen alueella Alastaron ja Oripään kunnissa.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

5.1. Pääasiaratkaisu

Hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että toimenpiteisiin, joihin lupa myönnetään, kuuluvat oikeus liikkua alueella tarvittaessa moottoriajoneuvolla, pitää alueella tutkimuslaitteita, tehdä maastokartoituksia, ottaa maanäytteitä, tehdä geofysikaalisia tutkimuksia, asentaa pohjaveden havaintoputkia ja suorittaa niistä mittauksia, rakentaa maanpäällisiä putki- ja kaapelilinjoja, upottaa tienalitusten kohdalla putki- ja kaapelilinjat tarvittaessa maahan, rakentaa koekaivoja sekä koeimeyttää kaivoista saatavaa vettä maanpäällisistä rei'itetyistä putkista luonnolliseen maaperään.

Lisäksi lupaehdot 1 ja 6 muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"1. Koeimeytys yksittäisellä alueella saa kestää enintään kaksi kuukautta kerrallaan.
–- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
6. Luvan saajan on viipymättä korvattava tutkimuksesta aiheutuva vahinko, haitta tai muu edunmenetys. Tässä tarkoituksessa luvan saajan on pantava Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa vireille hakemus tutkimushankkeesta aiheutuvista vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä johtuvien korvausten määräämiseksi siltä osin kuin korvauksista ei ole sovittu. Hakemukseen on liitettävä korvausten määräämiseksi tarpeellinen selvitys. Hakemus on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tutkimukset ovat asianomaisen kiinteistön osalta päättyneet tai, jos tutkimukset ovat päättyneet tätä päätöstä annettaessa, kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen antopäivästä lukien.

Tämä määräys ei estä vahingonkärsijää hakemasta korvausta ympäristölupavirastossa vireille pantavalla erillisellä hakemuksella."

Muilta osin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

5.2. Pääasiaratkaisun perustelut

Tutkimuslupaa koskevat säännökset

Vesilain 1 luvun 31 §:n 1 momentissa säädetään, että milloin jonkin vesistöä koskevan yrityksen vaikutusten toteamiseksi, pohjavesivarojen selville saamiseksi tai muutoin tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen toteuttamismahdollisuuksien selvittämiseksi on tarpeen suorittaa maaperä-, vesimäärä- tai muita tutkimuksia toiselle kuuluvalla alueella eikä alueen omistajan tai haltijan suostumusta ole saatu, voi vesilautakunta, nykyään kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, hakemuksesta, kuultuaan tarvittaessa alueen omistajaa tai haltijaa, määräajaksi ja määrääminsä ehdoin antaa siihen luvan. Tutkimusta suoritettaessa on alueen omistajan ja muiden henkilöiden etujen aiheetonta loukkaamista vältettävä. Lupapäätöksessä voidaan määrätä, että tutkimusten tulokset on annettava tiedoksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä, milloin tutkimus koskee pohjavettä, myös alueen omistajalle. Tutkimusten alkamisesta on, mikäli mahdollista, ilmoitettava alueen omistajalle tai haltijalle.

Saman pykälän 2 momentin mukaan tutkimustyöstä aiheutunut vahinko on asianomaisille korvattava.

Vesilain 1 luvun 31 §:ssä on kysymys vain alueen omistajan suostumuksen korvaavasta päätöksestä. Muita toimenpiteisiin mahdollisesti tarvittavia lupia tai oikeuksia tutkimuslupa ei korvaa.

Ympäristölupaviraston luvan tarve

Vesilain 9 luvun 16 §:n 2 momentin (88/2000) mukaan ympäristölupaviraston lupa on tarpeen veden johtamiseen maahan pohjaveden lisäämiseksi tai sen laadun parantamiseksi suotaamista käyttäen tai muuten keinotekoisesti. Säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta annettu neuvoston direktiivi (80/68/ETY), jonka 6 artiklan mukaan, sen estämättä, mitä direktiivin 4 ja 5 artiklassa säädetään, on pohjavesien hoitamiseksi tehtäviä keinotekoisia imeytyksiä varten oltava jäsenvaltioiden myöntämä tapauskohtainen erityislupa. Hallituksen esityksen (HE 234/1992 vp) perustelujen mukaan vesilain 9 luvun 16 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se oli laissa 87/1993, perustuu edellä mainitun direktiivin 6 artiklaan. Ympäristönsuojelulain voimaantuloon liittynyt lainmuutos 88/2000 ei ole tuonut tähän muutosta.

Vesilain 9 luvun 16 §:n 2 momentti ja direktiivin 6 artikla edellyttävät ympäristölupaa toiminnan seurauksista, sen mahdollisesta koeluontoisuudesta tai alueen omistajan suostumuksesta riippumatta. Vesilain 1 luvun 31 §:ssä tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen antama tutkimuslupa ei ole lupa, jolla edellä tarkoitettu lupa tai muukaan vesilaissa edellytetty lupa voitaisiin korvata. Kun kuitenkin otetaan huomioon, ettei nyt kysymyksessä oleva koeluontoinen pohjaveden maahan imeyttäminen tapahdu välittömästi pohjavesien hoitamistarkoituksessa ja että imeytettävä pohjavesi on suunnitelman mukaan alueen luontaista pohjavettä, joka ei sisällä maaperän tai pohjaveden pilaantumisvaaraa aiheuttavia aineita, ei vesilain 9 luvun 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu ympäristölupaviraston lupa ole asiassa ollut tarpeen. Asiassa on siten sanotun lainkohdan estämättä ollut mahdollista soveltaa vesilain 1 luvun 31 §:ää.

Saadun selvityksen perusteella tutkimuksilla ei myöskään aiheutettaisi vesilain 1 luvun 18 §:ssä kiellettyä seurausta eikä muutoinkaan toimittaisi tavalla, joka vesilain 9 luvun 7 §:n perusteella edellyttää ympäristölupaviraston lupaa. Asiassa on siten myös näiden lainkohtien estämättä ollut mahdollista soveltaa vesilain 1 luvun 31 §:ää.

Tutkimusluvalla ei ratkaista itse tekopohjavesihankkeen oikeudellisia edellytyksiä.

Lupa-asian tutkiminen ympäristölautakunnassa ja hallinto-oikeudessa

Mitä vesilaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädetään vesilautakunnasta, ympäristönsuojelulautakunnasta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisesta, koskee vesilain 20 luvun 1 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaista, josta säädetään kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/1986). Oripään ympäristölautakunta on ratkaissut tutkimuslupa-asian Oripään kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena.

Jos muussa kuin ojitusta koskevassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsiteltävänä olevassa päätösasiassa tarvitaan sellaista erityistä selvitystä, jollaista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelyssä ei voi saada, on asia vesilain 20 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan siirrettävä ympäristölupaviraston käsiteltäväksi.

Oripään ympäristölautakunta on perustellut 18.6.2001 tekemäänsä ratkaisua, jolla Turun Seudun Vesi Oy:n hakemus on hylätty, muun muassa siten, että tutkimusluvan epäämisen syynä on ollut lautakunnan puutteellinen tietämys tutkimusten vaikutuksista. Vesilain 20 luvun 2 §:n 4 momentin säännös huomioon ottaen lautakunnan olisi tällaisessa tilanteessa tullut siirtää yhtiön hakemus Länsi-Suomen ympäristölupaviraston käsiteltäväksi eikä ratkaista hakemusta.

Hallinto-oikeus on sen päätöksestä ilmenevin perustein asiaa ympäristölautakunnalle palauttamatta ottanut tutkimuslupahakemuksen välittömästi ratkaistavakseen ja lautakunnan kokonaan hylkäävän päätöksen kumoten myöntänyt tutkimusluvan. Tällaisessakin tapauksessa sääntönä on, että luvan voi myöntää vain lupaviranomainen. Asian laatu huomioon ottaen hallinto-oikeus on syntyneessä tilanteessa kuitenkin voinut ottaa lupa-asian välittömästi ratkaistavakseen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei siten tällä perusteella ole kumottava eikä asiaa myöskään näin ollen enää ole vesilain 20 luvun 2 §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla siirrettävä ympäristölupaviraston käsiteltäväksi.

Tutkimusluvan myöntämisedellytykset

Tutkimusluvan myöntäminen tai epääminen ei ole kunnan ympäristölupaviranomaisen vapaasti harkittavissa, vaan lupa on myönnettävä, jos sen edellytykset täyttyvät. Näihin edellytyksiin kuuluu myös se, ettei vesilain muita säännöksiä tutkimuksella rikota. Myös tutkimuslupa-asiassa on vesilain 1 luvun 23 c §:n säännös huomioon ottaen sovellettava luonnonsuojelulain säännöksiä, muun ohella luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ää.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta haetun oikeuden sisältönä on liikkua alueella tarvittaessa moottoriajoneuvolla, pitää alueella tutkimuslaitteita, tehdä maastokartoituksia, ottaa maanäytteitä, tehdä geofysikaalisia tutkimuksia, asentaa pohjaveden havaintoputkia ja suorittaa niistä mittauksia, rakentaa maanpäällisiä putki- ja kaapelilinjoja, upottaa tienalitusten kohdalla putki- ja kaapelilinjat tarvittaessa maahan, rakentaa koekaivoja sekä koeimeyttää kaivoista saatavaa vettä maanpäällisistä rei´itetyistä putkista luonnolliseen maaperään.

Haetut toimenpiteet ovat tekniseltä laadultaan sellaisia maaperä-, vesimäärä- tai muita tutkimuksia, että niihin voidaan soveltaa vesilain 1 luvun 31 §:ää.

Tutkimusluvan edellytyksistä ei laissa ole nimenomaisesti säädetty muutoin kuin tutkimusten tarkoituksen osalta. Nyt kysymyksessä olevien tutkimusten tarkoituksena on vesilain 9 luvussa tarkoitetun vesihuoltohankkeen toteuttamismahdollisuuksien selvittäminen. Siten tutkimuksen tarkoitusta koskeva vesilain 1 luvun 31 §:ssä asetettu edellytys täyttyy.

Alueen omistajan oikeuksiin puuttumisen aste ja tapa ei lain sanamuodon mukaan vaikuta tutkimusluvan myöntämisen edellytyksiin, vaikkakin itse tutkimusta suoritettaessa on alueen omistajan ja muiden henkilöiden etujen aiheetonta loukkaamista vesilain 1 luvun 31 §:n mukaan vältettävä.

Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Kun otetaan huomioon sanotun momentin mukainen omaisuudensuoja, vesilain 1 luvun 31 §:ää on sen sanamuodosta riippumatta tulkittava siten, että myös omistajien ja muiden oikeudenhaltijoiden oikeudet ja edut otetaan osaltaan huomioon jo luvan edellytyksistä päätettäessä. Muiden suojattuihin oikeuksiin puuttumisen tulee siten olla oikeassa suhteessa siihen tarpeeseen, jota varten tutkimusta on tarkoitus suorittaa, sekä siihen tapaan, jolla tutkimukset toteutetaan.

Harkinnassa on vielä otettava huomioon, että yksittäisellä kiinteistöllä sille erikseen myönnetyn tutkimusluvan nojalla suoritettava tutkimus saattaa, kuten nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, olla osa laajaa, useilla eri kiinteistöillä niitä koskevien tutkimuslupien tai suostumusten nojalla suoritettavaa tutkimuskokonaisuutta. Tässä tapauksessa tuollainen kokonaisuus lisäksi jakautuu Oripään ja Alastaron kuntien alueiden kesken.

Edellytyksistä päätettäessä on otettava huomioon myös mahdollisuus estää ja vähentää oikeudenhaltijoille aiheutuvia haittoja päätökseen liitettävin lupamääräyksin. Vesilain 1 luvun 31 §:n 1 momentin säännös alueen omistajan ja muiden henkilöiden etujen aiheettomasta loukkaamisen välttämisestä tutkimusta suoritettaessa edellyttää siten tarvittavien lupamääräysten asettamista ilman, että säännöksen soveltaminen jäisi pelkästään toimenpiteen suorittajan omaan harkintaan tutkimuksen aikana.

Vesilain 1 luvun 31 §:ssä tarkoitetun luvan edellytyksenä on lain 16 luvun 1 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti myös katsottava olevan, että hakija esittää sellaisen, kulloisetkin olosuhteet huomioon ottaen riittävästi yksilöidyn suunnitelman tarvittavista tutkimuksista, että sen pohjalta voidaan arvioida riittävällä tarkkuudella kuhunkin oikeudenhaltijaan kohdistuvat vaikutukset. Tämä vaatimus korostuu, jos myönnettävä oikeus on voimassa pitkään tai jos se sisältää toisen alueelle pitkäaikaisesti sijoitettavia johtoja tai muita laitteita. Hakijan suunnitelma on näissä suhteissa vajavainen. Kun laissa ei kuitenkaan ole yksiselitteistä säännöstä hakijalta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvissa lupa-asioissa vaadittavasta suunnitelmasta ja ottaen huomioon asian käsittelyvaihe muutoin, tutkimuslupa-asiaa ei suunnitelman puutteiden perusteella ole palautettava uudelleen käsiteltäväksi.

Turun Seudun Vesi Oy:lle myönnetyllä tutkimusluvalla ei ole rajoitettu maa-aineksen ottamista K:n tilalta . Soranottoa koskevien haitallisten vaikutusten estämiseksi on hallinto-oikeuden päätökseen otettu lupaehto 5, jonka mukaan tutkimustoiminta on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa tai haittaa alueella harjoitettavalle maa-ainesten ottamistoiminnalle. Imeytyksen vaikutuksia K:n tilalla olevaan maa-ainesten ottoalueeseen on tarkkailtava vähintään kerran viikossa, ja imeytykset on lopetettava, mikäli pohjavesi nousee kyseisellä maa-ainesten ottoalueella maanpinnan tasalle.

Edellä olevan perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei tutkimusluvan myöntämisellä aiheuteta M:n elinkeinon harjoittamiselle tai hänelle muutoinkaan sellaista Turun seudun vedenhankinnan turvaamiseen tähtäävän tutkimuksen tarkoitukseen nähden epäsuhteessa olevaa haittaa tai vahinkoa, jonka perusteella ei haettua tutkimuslupaa hänen omistamalleen K:n tilalle voitaisi myöntää, varsinkin, kun veden maahan imeyttämisaika rajoitetaan jäljempänä sanottavin perustein enintään kaksi kuukautta kerrallaan tapahtuvaksi.

Luvan voimassaoloaika ja toimenpiteiden kesto

Hallinto-oikeus on määrännyt tutkimusluvan olemaan voimassa viisi vuotta päätöksen antamispäivästä. Voimassaoloaika on hyvin pitkä, ja epävarmuus yksittäisten toimenpiteiden ajoittamisesta ja rakennelmien sijoittamisten ajankohdista voi aiheuttaa haittaa kiinteistöjen käytölle. Kun kuitenkin otetaan huomioon M:n omistaman tilan K maankäyttömuoto, tutkimustyön tarkoitus ja laatu sekä se, että suoritettava tutkimus on osa useilla muillakin kiinteistöillä toteutettavaa tutkimuskokonaisuutta, luvan voimassaoloaikaa ei ole syytä lyhentää.

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arviossa Virttaankankaan koeimeytysten vaikutuksista valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottamaan alueeseen on lähdetty siitä, että imeytyskoe kestää yksittäisellä alueella 1-2 kuukautta. Ilman uutta arviointia tästä lähtökohdasta ei voida luvassa poiketa. Lupaehtoon 1 on sen vuoksi otettava vastaava imeytysten enimmäiskestoa tarkoittava rajoitus.

Tutkimusluvalla myönnetyt oikeudet

Hallinto-oikeuden päätöksen lupaehdossa 1 on asiallisesti yksilöity ne oikeudet, joihin päätöksellä on myönnetty oikeus. Kysymys ei siten ole asiasta, josta olisi määrättävä lupaehdolla. Päätöstä on tämän vuoksi selvennettävä tältä osin.

Korvaukset

Vesilain 1 luvun 31 §:n 2 momentin mukaan tutkimustyöstä johtuva vahinko on asianomaisille korvattava. Kun johonkin vesilaissa tarkoitettuun toimenpiteeseen myönnetään lupa, on vesilain 11 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla myös määrättävä, onko tiedossa olevasta vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä sekä mihin määrään suoritettava korvausta, jollei lain 16 luvun 24 §:stä johdu muuta. Korvausta vahingosta, jota lupaa myönnettäessä ei ole ennakoitu, voidaan aiemman ratkaisun estämättä vesilain 11 luvun 8 §:n 3 momentin mukaan vaatia hakemuksella ympäristölupavirastossa tai, jos kysymys on kunnan ympäristölupaviranomaisen myöntämästä luvasta, mainitussa viranomaisessa. Vesilain 16 luvun 24 §:n säännökset koskevat välittömästi vain ympäristölupaviraston toimivaltaan kuuluvia asioita, eikä vastaavista asioista ole kunnan ympäristölupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta säädetty. Mainitun pykälän 2 momentista ilmenee kuitenkin se yleinen periaate, että korvaus omaisuuden lunastamisesta tai käyttöoikeuden antamisesta on aina määrättävä jo luvan yhteydessä. Pykälän 2, 3 ja 4 momentista ilmenee myös se mahdollisuus, että muutoin lupaan liittyvät korvauskysymykset voidaan siirtää ratkaistavaksi myöhemmin erikseen joko viran puolesta tai eri hakemuksesta, joka luvan saaja määrätään saattamaan vireille.

Puheena oleva tutkimuslupa oikeuttaa muun ohella sijoittamaan putki- ja kaapelilinjoja ja muita rakennelmia toisen omistamalle alueelle. Vaikka tällaisten rakenteiden sijainti onkin jäänyt hallinto-oikeuden päätöksessä tarkemmin yksilöimättä ja vaikka oikeudet ovat voimassa vain määräajan, kysymys on sellaisesta toisen omaisuuteen kohdistuvasta käyttöoikeudesta, jollaisesta muutoin säädetään vesilain 2 luvun 7 ja 8 §:ssä ja josta johtuvasta korvauksesta olisi tullut määrätä jo tutkimuslupaa koskevassa päätöksessä. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan muutoin kuin pohjavedelle aiheutuvia vahinkoja ei ole mahdollista riittävän tarkasti ennakoida. Se, että tutkimuslupa on näiltä osin myönnetty puutteellisen suunnitelman nojalla, ei korvausten määräämistä silmällä pitäen voi koitua maanomistajien vahingoksi.

Tämän vuoksi päätökseen on liitettävä määräys siitä, että kysymys tutkimustöistä johtuvien vahinkojen, haittojen ja muiden edunmenetysten korvaamisesta on ratkaistava erikseen hakemuksesta, joka luvan saajan tulee erikseen saattaa vireille. Koska kysymys korvauksista vaatii sellaista vesilain 20 luvun 2 §:n 4 momentissa tarkoitettua selvitystä, joka ei asian tähänastiset vaiheet ja edellä kohdassa Lupa-asian tutkiminen ympäristölautakunnassa ja hallinto-oikeudessa sanottu huomioon ottaen ole kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa saatavissa, asia on pantava vireille Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa, jonka toimivaltaan myös varsinaista tekopohjavesihanketta koskevan lupahakemuksen käsittely kuuluu. Vesilain 16 luvun 24 §:n 2 momentin viimeisestä virkkeestä ilmenevä periaate huomioon ottaen edellä tarkoitettu menettely ei kuitenkaan estä vahingonkärsijää erikseen hakemasta korvausta vesilain 11 luvun 8 §:n 3 momentin nojalla. Tällainenkin korvausasia kuuluu edellä mainituin perustein ympäristölupaviraston toimivaltaan.

Muut valitusperusteet

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät Vaasan hallinto-oikeuden antaman päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei muilta osin ole perusteita.

5.3. Ratkaisut muihin vaatimuksiin

Täytäntöönpanon kieltäminen

Hallinto-oikeus on vesilain 17 luvun 9 §:n 1 momentin (88/2000) nojalla määrännyt, että tutkimustoiminta voidaan hallinto-oikeuden päätöksen nojalla valituksesta huolimatta aloittaa päätöstä noudattaen ja edellyttäen, että luvan saaja asettaa päätöksessä määrätyn vakuuden.

Vesilain 17 luvun 9 §:n mukainen oikeus aloittaa toiminta lainvoimaa vailla olevan hallinto-oikeuden päätöksen nojalla kokonaan tai osittain voidaan myöntää vain perustellusta syystä ottaen huomioon hankkeen laatu ja sen vaikutukset ja edellyttäen, ettei toiminnan aloittaminen tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Hallituksen esityksestä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 84 /1999 vp) ilmenevien pykälän perustelujen mukaan siinä annettu mahdollisuus liittyy vesilain 17 luvussa aiemmin olleen valituslupajärjestelmän poistamiseen. Tämä muutos ei koskenut kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan ensi asteessa kuuluneita asioita. Esimerkkinä perusteluissa mainitaan laajat hankkeet, kuten vesistön säännöstely, joissa varsinaisen toiminnan aloittaminen voisi aikaisempiin säännöksiin verrattuna viivästyä. Lisäksi perusteluissa mainitaan määräyksen antamisen soveltuvan erityisesti asioihin, joissa valitus koskee vain korvauksia.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei voi vesilain mukaan määrätä antamaansa tutkimuslupaa täytäntöönpantavaksi muutoksenhausta huolimatta. Kun vielä otetaan huomioon luvan tavanomaisesta tutkimusluvasta poikkeava sisältö ja pitkä kesto sekä se, että lupa on poikkeuksellisesti myönnetty vasta hallinto-oikeudessa, jolloin korkein hallinto-oikeus jää lupaa vastustavan maanomistajan kannalta ainoaksi muutoksenhakuasteeksi, ei hallinto-oikeuden olisi tullut määrätä päätöstään muutoksenhausta huolimatta täytäntöönpantavaksi.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi enemmän lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta kuitenkin raukeaa.

Oikeudenkäyntikulut

Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi sen laatuun nähden korkein hallinto-oikeus, ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n, hylkää M:n ja Turun Seudun Vesi Oy:n toisiinsa kohdistamat oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Kari Kuusiniemi sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pentti Hannonen ja Pertti Eloranta. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.