22.12.2004

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto ei ole 27.9.2002 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hänen henkilöllisyytensä oli jäänyt epäselväksi.

Päätöksen perustelujen mukaan hakija saapui Suomeen 11.10.1990. Maahan tullessaan hakija oli esittänyt A -nimiselle henkilölle 25.12.1989 Mogadishussa myönnetyn Somalian passin nro A 0001927, jossa passinhaltijan syntymäajaksi oli merkitty 21.12.1968. Samat henkilötiedot hakija oli esittänyt turvapaikkakuulustelussa ja ensimmäisessä oleskelulupahakemuksessa. Turvapaikkakuulustelussa hakija oli ilmoittanut, että hänen passinsa oli väärennetty ja että se oli välittäjän kautta hankittu. Hakijalla oli ollut myös Tukholmassa 13.2.1992 A-nimiselle henkilölle myönnetty Somalian passi nro 0254741, jossa passin haltijan syntymävuodeksi oli merkitty 1968 ja kotipaikaksi Ölstens.

Hakijalle oli myönnetty 22.10.1991 oleskelulupa ja muukalaispassi hänen turvapaikkakuulustelussa esittämillään henkilötiedoilla, joilla hänet myös oli rekisteröity väestötietojärjestelmään. Syyskuussa 1992 hakija oli ilmoittanut Porvoon poliisille kadottaneensa muukalaispassinsa tuntemattomalla tavalla ja oli hakenut uutta muukalaispassia. Hakija ei ollut saanut uutta muukalaispassia, koska hänellä oli ollut 12.2.1995 saakka voimassa oleva Somalian passi nro A 0254741, johon oli merkitty voimassa oleva oleskelulupa Suomeen. Heinäkuussa 1993 hakijan kadonnut muukalaispassi oli löytynyt Tallinnasta.

Hakijan etunimien muutos oli kirjattu väestötietojärjestelmään 13.2.1995. Marraskuussa 1996 hakija oli vaatinut Korsholman kihlakunnan rekisteritoimistoa muuttamaan hänen väestötietojärjestelmään merkityn syntymäaikansa 21.12.1968 syntymäajaksi 21.12.1970. Vaatimuksensa perusteeksi hakija oli esittänyt henkilöllisyystodistuksen, jonka oikeellisuudesta ja laillisuudesta Ulkoasiainministeriön oikeudellinen osasto oli lausunut, että todistuksessa oli kohtia, joista voidaan todeta, ettei sitä ollut annettu Somaliassa, vaikka antopaikaksi oli merkitty Mogadishu. Myöskään päiväysleimaus ei ollut tavanomaisesti Somaliassa käytetyn mukainen.

Kansalaisuushakemuksen käsittelyn yhteydessä Ulkomaalaisvirasto oli pyytänyt 5.6.2001 päivätyllä lisäselvityspyyntökirjeellä hakijaa toimittamaan yllä mainitun henkilöllisyystodistuksen Ulkomaalaisvirastoon alkuperäisenä, jotta todistuksen aitous olisi voitu tutkituttaa Keskusrikospoliisin rikoslaboratoriossa. Hakija oli ilmoittanut, ettei pystynyt sitä toimittamaan, koska todistus oli muuton yhteydessä kadonnut.

Korsholman kihlakunnan rekisteritoimisto hylkäsi hakijan oikaisuvaatimuksen ja katsoi, ettei syntymävuotta voitu luotettavan selvityksen puuttuessa korjata. Väestörekisterikeskus 8.6.1998 hyväksyi valituksen ja totesi, että valittajan syntymäaika on 21.12.1970.

Vuonna 1997 jättämäänsä kansalaisuushakemukseen hakija on ilmoittanut sukunimekseen A ja etunimikseen a ja b. Henkilötunnuksekseen hakija on laittanut 211268-xxx, mutta lisännyt "minun syntymäaika on virhe, mutta tulee oikea ensi vuonna".

Turvapaikkakuulustelussa 3.3.1991 hakija on ilmoittanut suorittaneensa asepalveluksen vuosina 1986-1987. Jos hakijan syntymävuosi olisi 1970, hän olisi astunut asepalvelukseen 16-vuotiaana. Ulkomaalaisvirastolla olevan tiedon mukaan asevelvollisuus Somaliassa 1980-luvulla koski myös 18-30-vuoden ikäisiä naisia, mutta heitä ei kutsuttu asepalvelukseen järjestelmällisesti.

Luotettavaksi katsottava henkilöllisyys on kansalaistamisen edellytysten selvittämisen perusedellytys. Koska hakija oli esittänyt henkilötiedoistaan ristiriitaisia tietoja eikä hänen henkilöllisyydestään näin ollen ollut saatu riittävää varmuutta, Ulkomaalaisvirasto ei ollut myöntänyt hakijalle Suomen kansalaisuutta.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemänsä valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut:

Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 38 §:n mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos asianosainen pyytää sitä. Suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

A on pyytänyt suullista käsittelyä itsensä kuulemiseksi henkilöllisyydestään ja oleskeluluvan aikana ilmenneistä epäselvyyksistä eri hakemuksissa ja kuulusteluissa sekä siitä, miten väärä tieto oli alunperin hänen asiakirjoihinsa tullut. Kun otetaan huomioon valittajan pyyntönsä tueksi esittämät perustelut ja hänen tarjoamansa selvityskeinot sekä se, että tässä asiassa on kysymys jo asiakirjoista ilmenevien tosiseikkojen vaikutuksesta asian oikeudelliseen arviointiin, suullista käsittelyä on pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Kansalaisuus

Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos hän täyttää kansalaiseksi ottamiselle kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:ssä säädetyt edellytykset. Kansalaisuusasetuksen (699/1985) 8 §:n 3 momentin mukaan hakijan tulee asiakirjoilla luotettavasti selvittää kansalaisuuden saamisen, säilyttämisen tai menettämisen perusteena olevat tosiseikat. Pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella on oikeus vaatia hakijalta muukin kansalaisuutta koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys.

Mainitut perusteet huomioon ottaen Ulkomaalaisvirastolla on toimivalta vaatia hakijalta luotettava selvitys henkilöllisyydestään, eikä Ulkomaalaisvirastolla ole mahdollisuutta tutkia kansalaistamisen muita edellytyksiä, jos hakijan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Luotettavaksi katsottavaa selvitystä henkilöllisyydestä on siis pidettävä kansalaistamisen muiden edellytysten selvittämisen perusedellytyksenä siitä huolimatta, ettei kansalaisuuslaissa ole asiasta nimenomaista säännöstä.

Väestötietolain 6 §:n 1 momentin mukaan väestötietojärjestelmässä olevia henkilötietoja pidetään luotettavana selvityksenä henkilöstä, jollei toisin näytetä. Lain 9 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisen on pyynnöstä annettava 4 §:ssä tarkoitettujen tietojen varmistamista varten tarpeelliset selvitykset. Saman lain 10 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaisen ilmoitusvelvollisuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 9 §:ssä säädetään Suomen kansalaisen ilmoitusvelvollisuudesta. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen, jonka oleskelu Suomessa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään vuoden, on lisäksi ilmoitettava 4 §:ssä säädetyt tiedot. Henkilön on esitettävä luotettava selvitys väestötietojärjestelmään ilmoittamistaan tiedoista. Tällaisena selvityksenä mainitaan väestötietoasetuksen 10 §:ssä muun ohella ulkomaalaisen kotimaan asianomaisen viranomaisen antama matkustuskirja, syntymätodistus ja avioliittotodistus.

A oli saapunut Suomeen 11.10.1990, jolloin hän oli esittänyt A-nimiselle henkilölle Mogadishussa 25.12.1989 myönnetyn Somalian passin, jossa passinhaltijan syntymäajaksi oli merkitty 21.12.1968. Hän oli esittänyt mainitut tiedot turvapaikkakuulustelussa ja ensimmäisessä oleskelulupahakemuksessa. Turvapaikkakuulustelussa hän oli kuitenkin ilmoittanut, että hänen passinsa on väärennetty. A:lle on 22.10.1991 myönnetty turvapaikkakuulustelussa ilmoittamillaan tiedoilla oleskelulupa ja muukalaispassi. Hänet on merkitty väestötietojärjestelmään henkilötunnuksella 211268-xxx, millä tunnuksella hän oli esiintynyt usean vuoden ajan. A:lla oli ollut hallussaan myös A-nimiselle henkilölle, syntymävuosi 1968, Tukholmassa 13.2.1992 myönnetty Somalian passi.

Asiakirjojen mukaan väestötietojärjestelmään on 13.2.1995 kirjattu A:n etunimien muutos. A on marraskuussa 1996 vaatinut esittämänsä henkilöllisyystodistuksen perusteella syntymäaikansa 21.12.1968 muuttamista syntymäajaksi 21.12.1970. Korsholman kihlakunnan rekisteritoimisto ei ollut päätöksellään 13.11.1996 hyväksynyt korjausvaatimusta, koska asiakirjan luotettavuutta ei ollut selvitetty. Väestörekisterikeskus oli kuitenkin valituksen johdosta 8.6.1998 hyväksynyt muutoksen, jolloin A:n uudeksi henkilötunnukseksi oli tullut 211270-yyy.

Ulkomaalaisvirasto oli pyytänyt Väestörekisterikeskukselta selvitystä siitä, millä perusteella A:n esittämä selvitys on katsottu riittäväksi hänen syntymäaikansa muuttamiselle. Väestörekisterikeskus oli vastauksessaan 9.1.2003 todennut, että A:n valitusasiakirjoihin liitetyn henkilötodistuksen aitoutta ei ollut pyritty Väestörekisterikeskuksen toimesta erityisesti selvittämään, koska oli yleisesti tiedossa, ettei somalialaisia asiakirjoja voitu normaalilla tavalla laillistaa johtuen Somaliassa vallitsevasta sekasortoisesta tilanteesta. Ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston 16.7.1998 päivätty kirje koskien A:n esittämän henkilöllisyystodistuksen aitoutta oli saapunut Väestörekisterikeskukselle vasta päätöksenteon jälkeen. Mainitun ulkoasiainministeriön kirjeen mukaan Suomen Nairobin suurlähetystö oli todennut, että A:n esittämässä henkilöllisyystodistuksessa oli kohtia, joista voidaan todeta, ettei sitä ollut annettu Somaliassa, vaikka antopaikaksi oli merkitty Mogadishu. Myöskään päiväysleimaus ei ollut tavanomaisesti Somaliassa käytetyn mukainen. Jotta A:n esittämän henkilöllisyystodistuksen aitoutta olisi voitu selvittää Keskusrikospoliisin rikoslaboratoriossa, Ulkomaalaisvirasto oli pyytänyt A:a toimittamaan alkuperäisen todistuksen. A oli kuitenkin ilmoittanut, että alkuperäinen todistus on kadonnut. Näin ollen A:n esittämän henkilöllisyystodistuksen, johon hänen uusi väestörekisteritunnuksensa perustuu, oikeellisuutta ja luotettavuutta ei ollut varmuudella voitu todeta.

A:n henkilöllisyydestä esitettyjen asiakirjojen ei voitu katsoa luotettavasti osoittavan hänen henkilöllisyyttään. Hänellä on ollut hallussaan kaksi A-nimelle myönnettyä passia, joissa syntymävuodeksi on merkitty 1968 ja joista hän oli Mogadishussa myönnetyn sanonut olevan väärennetty. A:n henkilöllisyystodistuksen, jossa hänen syntymävuodekseen on merkitty 1970, aitoutta ei voitu myöskään enää selvittää, koska A oli ilmoittanut sen kadonneen. Luotettavan selvityksen hankkiminen Somaliasta muutoinkaan ei ollut mahdollista sen yhteiskunnalliset olot huomioon ottaen. A:n henkilöllisyyttä on näin ollen ollut arvioitava ottaen huomioon myös kaikki muut hänen henkilöllisyyttään koskevat tiedot. A on ilmoittanut virheellistä tietoa myös armeijan käymisestään. A:n etunimien muutos on kirjattu väestötietojärjestelmään vuonna 1995.

Kun kysymyksessä on perustavanlaatuinen, kansalaisuuden myöntämistä koskeva asia ja kun A on antanut henkilöllisyydestään ristiriitaisia ja vaihtelevia tietoja eikä kansalaisuuden myöntämisen kannalta riittävän luotettavia asiakirjoja tai muita todisteita hänen henkilöllisyydestään ollut esitetty, Ulkomaalaisvirasto on voinut katsoa, ettei A:n henkilöllisyyttä ollut selvitetty siitä huolimatta, että väestötietolain 6 §:n mukaan väestötietojärjestelmässä olevia henkilötietoja pidetään lähtökohtaisesti luotettavana selvityksenä henkilöstä. Ulkomaalaisviraston päätös ei ollut lainvastainen.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu, ei ollut kohtuutonta, että A joutui pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet:

Kansalaisuuslaki (401/1968) 4 § ja 13 a §
Kansalaisuusasetus (699/1985) 8 § 3 ja 4 momentti
Väestötietolaki 6 § 1 momentti, 9 § 1 momentti ja 10 § 2 momentti
Väestötietoasetus 10 §
Hallintolainkäyttölaki 38 § ja 74 § 1 ja 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätösten kumoamista sekä Ulkomaalaisviraston velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. A on toissijaisesti vaatinut asian palauttamista hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn järjestämistä varten.

Perusteluina A on esittänyt, ettei hänen henkilöllisyytensä ole jäänyt epäselväksi. Hän oli saapunut Suomeen passilla, jossa oli ollut väärä syntymävuosi ja jonka hän oli myöhemmin halunnut oikaista. Se, että hän turvapaikkakuulustelussa ei ollut asiaa ymmärtänyt oikaista ja oli esittänyt muita vääriä tietoja, oli johtunut sitä, että 19-vuotiaana hän oli ollut altis muiden maamiestensä neuvoille, mitä kuulustelussa tuli kertoa. A ei ollut esiintynyt useilla eri henkilöllisyyksillä, vaan oli muuttanut vuonna 1995 etunimensä suomalaiseen muotoon. Ainoa epäselvä asia on ollut hänen syntymäaikansa, jonka hän on halunnut oikaista ennen kansalaisuuden myöntämistä. Asiassa ei ole perusteita katsoa, että hänen syntymäaikansa olisi muu kuin ilmoitettu taikka että hän olisi joku muu henkilö kuin oli ilmoittanut. Hänen henkilöllisyyttään voidaan pitää selvitettynä.

A on 26.11.2003 jättänyt lisäselvityksenä isänsä Ison-Britannian kansalaisen 18.11.2003 antaman valaehtoisen ilmoituksen siitä, että hänen tyttärensä A on syntynyt 21.12.1970. A on pyytänyt suullisen käsittelyn järjestämistä myös isänsä kuulemiseksi, mikäli todistus ei riitä selvitykseksi A.n henkilöllisyydestä.

Avustaja on esittänyt A:n avustamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä 694,10 euron palkkiolaskun.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto on valituksen ja lisäselvityksen johdosta antamissaan lausunnoissa katsonut, ettei valituksessa ole tuotu esille sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joiden perusteella Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä tulisi muuttaa. Valittajan isän kirjallinen vakuutus sukulaisuudestaan ei tee valittajan henkilöllisyyttä selvitetyksi, koska se ei muuta sitä tosiasiaa, että A on esittänyt henkilöllisyydestään tietoja, joihin ei voida luottaa.

Selvitetyn henkilöllisyyden vaatimus muiden kansalaistamisen edellytysten tutkimisen perusedellytyksenä on kirjattu uuden kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:ään. Säännös vastaa aikaisemman lain mukaista vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, jonka mukaan hakijaa ei kansalaisteta, mikäli hänen henkilöllisyytensä ei ole tullut luotettavasti selvitetyksi.

Henkilön saavuttua maahan ilman luotettavaa todistetta henkilöllisyydestään on hänet siitä huolimatta rekisteröitävä Suomen väestötietojärjestelmään sosiaaliturvatunnuksin, jotta hän voisi toimia suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä. Samoin henkilön oleskelulupaan tulee voida merkitä jonkinlaiset henkilötunnisteet. Väestötietojärjestelmään ja oleskelulupaan voidaan merkitä kuitenkin vain yhdet henkilötiedot. Usein ainoat tällöin käytettävissä olevat tiedot ovat ne, jotka hakija on itse ilmoittanut heti maahan saapumisensa jälkeen. Rekisteröityminen väestötietojärjes- telmään, saatu sosiaaliturvatunnus tai oleskelulupa ja matkustusasiakirja eivät kuitenkaan ole kiistattomia osoituksia siitä, että hakijan oikea ja alkuperäinen henkilöllisyys on lopullisesti selvitetty.

Väestötietolain 10 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen on ilmoitettava henkilötietonsa väestötietojärjestelmään, mikäli hänen oleskelunsa Suomessa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään yhden vuoden. Valittajan saatua oleskeluluvan hänet merkittiin väestötietojärjestelmään hänen oman ilmoituksensa perusteella. Vaikka valittajan henkilöllisyyttä ei pidettäisi selvänä, hän saa henkilötunnuksen väestötietoasetuksen 1 §:n mukaan, kun hänet ensi kerran rekisteröidään. Valittajan henkilötietojen oikeellisuus väestötietojärjestelmässä on siten täysin hänen oman ilmoituksensa varassa, ja tiedot ovat juuri niin luotettavia kuin ovat niitä koskevat ilmoituksetkin. Mikäli väestökirjaviranomaisilla ei ole ollut mahdollisuutta tarkistaa väestötietojärjestelmään ilmoitettujen tietojen luotettavuutta väestötietoasetuksen 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ei myöskään väestötietoviranomainen voi pitää sille ilmoitettuja henkilötietoja täysin luotettavina.

Valittaja saapui Suomeen 11.10.1990, jolloin hän esitti A-nimiselle henkilölle 25.12.1989 Mogadishussa myönnetyn Somalian passin, jonka hän turvapaikkakuulustelussa 27.2.1991 ilmoitti väärennetyksi, mutta ei tuolloin maininnut mitään passinsa henkilötietojen oikeellisuudesta. Passissa valittajan syntymäajaksi oli merkitty 21.12.1968. Tällä syntymäajalla valittajalle myönnettiin 22.10.1991 ensimmäinen oleskelulupa Suomeen ja tällä syntymäajalla hänet rekisteröitiin väestötietojärjestelmään, ja hän sai sosiaaliturvatunnuksen. Valittajan henkilötiedot jouduttiin määrittelemään hänen oman ilmoituksensa perusteella, koska hän ei pystynyt esittämään luotettavaa asiakirjaselvitystä henkilöllisyydestään.

Vuonna 1991 ilmoittamallaan syntymäajalla ja sen perusteella määritetyillä henkilötiedoilla valittaja esiintyi Suomessa aina marraskuuhun 1996 saakka, jolloin hän vaati rekisteritoimistoa muuttamaan syntymäaikansa 21.12.1968 syntymäajaksi 21.12.1970. Vaatimuksensa tueksi valittaja esitti somalialaisen henkilöllisyystodistuksen, jonka luotettavuudesta ulkoasiainministeriön oikeudellinen osasto totesi, ettei todistusta ole annettu Mogadishussa eikä päiväysleimauskaan ole tavanomaisesti Somaliassa käytetyn mukainen.

Vaikka Väestörekisterikeskus valitusviranomaisena muutti toimivaltansa puitteissa valittajan syntymäajaksi 21.12.1970, ei Väestörekisterikeskukselta saadun tiedon mukaan sen päätös perustunut sen luotettavampaan eikä huolellisempaan selvitykseen kuin mitä valittaja oli rekisteritoimistolle esittänyt eli henkilöllisyystodistukseen, jota ei voida katsoa luotettavaksi. Tämä käy ilmi Väestörekisterikeskuksen 9.1.2003 Ulkomaalaisvirastolle lähettämästä kirjeestä. Kansalaisuushakemuksen käsittelyn yhteydessä Ulkomaalaisvirasto yritti selvittää valittajan esittämän henkilöllisyystodistuksen aitoutta Keskusrikospoliisin rikoslaboratoriossa ja pyysi valittajaa toimittamaan henkilöllisyystodistuksen alkuperäisenä Ulkomaalaisvirastoon. Valittaja kuitenkin ilmoitti kadottaneensa alkuperäisen todistuksen.

Väestötietojärjestelmään tehtyjen henkilötietomerkintöjen muuttaminen tai yritys muuttaa näitä merkintöjä ilman luotettavaa asiakirjaselvitystä yleensä johtaa siihen, että henkilöllisyyden luotettavuus kansalaistamisen yhteydessä kyseenalaistetaan. Pelkästään henkilötietojen oikaisu ei kuitenkaan tee henkilön henkilöllisyyttä epäselväksi, vaan oleellista on muun muassa se, mitä henkilötiedoista aikaisemmin on kerrottu, milloin oikaisu tehdään ja mitkä ovat oikaisun perustelut ja perusteet. Valittajan tällä hetkellä väestötietojärjestelmässä oleva syntymäaika ei ole sen luotettavammin määritelty kuin oli hänen aikaisemmin ilmoittamansa syntymäaikakaan, koska ne eivät perustu luotettavaan selvitykseen.

Valittajan valituksessaan mainitsemat syyt väärien tietojen antamiselle eivät poista sitä tosiasiaa, että valittaja on esittänyt henkilöllisyydestään tietoja, joihin ei voida luottaa, ja lisäksi valittaja on esiintynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kahdella eri syntymäajalla.

Valittajan esittämillä perusteilla Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että suullinen käsittely olisi ilmeisen tarpeetonta, koska tässä asiassa on kysymys jo asiakirjoista ilmenevien tosiseikkojen vaikutuksesta asian oikeudelliseen arviointiin. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 6 artikla sisältää määräykset oikeudesta saada asia tuomioistuimeen ja tuomioistuinmenettelylle asetettavista vaatimuksista, mutta sen alaisuuteen eivät kuitenkaan kuulu ulkomaalaisasiat tai kansalaisuusasiat siitä huolimatta, että 6 artiklaa melko yleisesti nykyään sovelletaan hallintoasioissakin.

Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei se ole velvollinen korvaamaan valituksessa vaadittuja oikeudenkäyntikuluja. Ulkomaalaisviraston päätös on perustunut siinä mainittujen lain ja asetuksen säännösten soveltamiseen. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että se on lainsäädännön asettamissa rajoissa käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa.

A on vastaselityksissään uudistanut aikaisemmin esitetyn ja korostanut, että kun hän oli ilmoittanut kaksi eri syntymäaikaa, on isän todistuksella pyritty selvittämään hänen henkilöllisyytensä. Ulkomaalaisvirasto ei ole kiistänyt todistuksen sisältöä tai aitoutta, vaan on katsonut, ettei minkäänlainen selvitys hänen henkilöllisyydestään enää auta tilanteessa, jossa hän Ulkomaalaisviraston mukaan on esittänyt henkilöllisyydestään tietoja, joihin ei voi luottaa, ja on lisäksi esiintynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kahdella eri syntymäajalla. Häntä pyritään hallinnollisesti rankaisemaan menettelystään ja tällainen tulkinta on lainvastainen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset sekä palauttaa asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut:

Selvitettyä henkilöllisyyttä koskevat yleiset lähtökohdat

Kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos 1) hän on täyttänyt 18 vuotta; 2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ollut ja edelleen on Suomessa; 3) hän on elänyt kunniallisesti sekä; 4) hänen ja hänen perheensä toimeentulo katsotaan turvatuksi.

Kansalaisuusasetuksen (699/1985) 8 §:n 3 momentin mukaan hakijan tulee asiakirjoilla luotettavasti selvittää kansalaisuuden saamisen perusteena olevat tosiseikat. Pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella on oikeus vaatia hakijalta muukin kansalaisuutta koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys.

Mainitut perusteet huomioon ottaen oikeuskäytännössä on katsottu, että Ulkomaalaisvirastolla on toimivalta vaatia hakijalta luotettava selvitys henkilöllisyydestään, eikä Ulkomaalaisvirastolla ole velvollisuutta tutkia kansalaistamisen muita edellytyksiä, jos hakijan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Luotettavaksi katsottavaa selvitystä henkilöllisyydestä on siis pidettävä kansalaistamisen muiden edellytysten selvittämisen perusedellytyksenä siitä huolimatta, ettei kansalaisuuslaissa (401/1968) ole asiasta nimenomaista säännöstä.

Uuden 1.6.2003 voimaan tulleen kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty.

Pykälän 2 momentin mukaan selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä voidaan ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaisille omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä.

Pykälän 3 momentin mukaan jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

Kansalaisuuslakia (359/2003) koskevan hallituksen esityksen (HE 235/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 6 §:n kohdalla muun muassa, että pykälän 1 momentissa säädettäisiin luotettavasti selvitetyn henkilöllisyyden periaatteesta, jonka mukaisesti yksittäisissä soveltamistilanteissa noudatettaisiin lain 1 §:n 2 momentin mukaista punnintaa yksityishenkilön ja valtion edun välillä. Mainitun 6 §:n 2 momentin mukaan ratkaisu tehtäisiin henkilöstä kokonaisuudessaan olemassa olevien tietojen perusteella. Hallituksen esityksen mukaan "pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeusmahdollisuudesta 1 momentin pääsäännöstä. Säännöksen mukaan poikkeaminen olisi mahdollista, jos olisi kulunut riittävän pitkä aika, jona henkilö olisi käyttänyt johdonmukaisesti vain väestötietojärjestelmään merkittyjä henkilötietoja. Riittävän pitkänä aikana säännöksessä ehdotettaisiin 10 vuotta. Henkilöllisyyttä ei tässä tapauksessa voitaisi katsoa selvitetyksi, koska henkilö olisi aikaisemmin käyttänyt useampaa kuin yhtä henkilöllisyyttä. Ajan kuluminen ja esiintyminen yhdellä henkilöllisyydellä osoittaisivat kuitenkin käytetyltä henkilöllisyydeltä määrätynlaista pysyvyyttä ja sen perusteella myös määrätynasteista todennäköisyyttä."

Käsiteltäessä hallituksen esitystä eduskunnassa ehdotettu 6 §:n 3 momentti muutettiin perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta (mietintö 8/2002vp) muodosta (Jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä,) "vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä, voidaan kansalaisuutta koskeva asia käsitellä 1 momentin estämättä" ilman tarkempia perusteluja muotoon (Jos ... henkilöllisyydellä,) "hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä". Näin säännöksessä sen lopullisessa muodossaan ei ole kysymys 1 momentin pääsäännöstä ja sitä täydentävästä 2 momentista poikkeamisesta, vaan ne korvaavasta erityissäännöksestä, jonka soveltamisen edellytysten täyttyessä ulkomaalaisen henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä.

Kansalaisuuslain (359/2003) voimaan tullessa vireillä olevia asioita koskevassa 54 §:n 2 momentissa säädetään muun muassa siitä, että lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan uuden lain kerättyä asumisaikaa koskevia säännöksiä, jos ne johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen. Samoin pykälän 3 momentissa säädetään muun muassa siitä, että lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan aikaisemman lain mukaista kunniallisuusedellytystä tai uuden lain nuhteettomuusedellytystä koskevia säännöksiä sen mukaan, kummat säännökset johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen. Vastaavasti on lain yleiset siirtymäsäännökset sisältävässä 53 §:ssä säädetty lain voimaantulon jälkeen vireille tulevaan asiaan asumisaikaedellytyksen osalta sovellettavaksi hakijalle edullisemman lain periaatetta.

Kansalaisuuslain (359/2003) 9 luvun voimaantulo- ja siirtymäsäännöksissä taikka lakia koskevassa hallituksen esityksessä ei ole lausuttu siitä, miten lakiin otettua uutta, kansalaistamisen perusedellytyksenä olevaa selvitettyä henkilöllisyyttä koskevaa 6 §:ää ja erityisesti sen ulkomaalaisen oikeudellista asemaa aikaisemmasta parantavaa 3 momenttia olisi sovellettava lain voimaan tullessa vireillä oleviin kansalaisuushakemuksiin. Nämä hakemukset ovat sekä hakemus- että valitusmenettelyn pitkän keston vuoksi saattaneet lain voimaan tullessa olla jo useita vuosia vireillä. Edelleen kansalaisuuden hakija voisi peruuttaa vanhan lain mukaisen hakemuksensa ja tehdä uuden hakemuksen, johon näin tulisivat myös sovellettaviksi uuden lain 6 §:n säännökset.

Edellä mainitulla kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 3 momentin erityissäännöksellä on katsottava tarkoitetun pyrkiä siihen, että tietyn riittävän pitkän ajan jälkeen, jona kansalaisuuden hakijan henkilöllisyyden varmentavia asiakirjoja ja muita tietoja on tuloksetta pyritty hankkimaan, hänen johdonmukaisen esiintymisensä vain väestötietojärjestelmään merkityllä henkilöllisyydellä johtaisi senasteiseen todennäköisyyteen hänen henkilöllisyydestään, jota on pidettävä kansalaistamisen kannalta riittävänä. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että myös kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin osalta sovelletaan hakijalle edullisemman lain periaatetta.

A:n henkilöllisyyden selvittäminen

A on saapuessaan Suomeen 11.10.1990 esittänyt Somalian passin, jonka haltijaksi oli merkitty A, syntynyt 21.12.1968. Tällä henkilöllisyydellä hän on hakenut turvapaikkaa, ja turvapaikkakuulustelussa hän oli kertonut esittämänsä passin olleen isänsä ystävän välittäjän kautta hankkiman ja väärennetyn. Samat henkilötiedot hän oli esittänyt turvapaikkakuulustelussa ja ensimmäisessä oleskelulupahakemuksessa.

Sisäasiainministeriö on 22.10.1991 myöntänyt Somalian kansalaiselle A.lle, syntynyt 21.12.1968 Mogadishussa, ensimmäisen oleskeluluvan humanitaarisista syistä. Väestötietojärjestelmään hänet on merkitty 22.10.1991 näillä henkilötiedoilla.

A on Ulkomaalaisviraston päätöksestä ilmenevällä tavalla ensin vuonna 1995 väestötietojärjestelmään tehdyllä muutoksella muuttanut etunimensä ja 8.11.1996 vaatinut väestötietojärjestelmään merkityn syntymäaikansa muuttamista. Väestörekisterikeskus on A:n valituksesta 8.6.1998 katsonut, että A oli esittänyt selvityksen siitä, että hänen syntymäaikansa on 21.12.1970 sekä tehnyt sitä koskevan muutoksen väestötietojärjestelmään. A:n henkilöllisyydestään esittämien asiakirjojen ei somalialaisista henkilöasiakirjoista käytettävissä olevien tietojen perusteella voida katsoa luotettavasti osoittavan A:n henkilöllisyyttä. Koska luotettavan asiakirjaselvityksen hankkiminen Somaliasta sen yhteiskunnalliset olot huomioon ottaen ei ole mahdollista, A:n henkilöllisyyttä on arvioitava ottaen huomioon myös kaikki muut hänen henkilöllisyyttään sekä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan koskevat tiedot. Merkitystä on osaltaan annettava myös sille, että väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja pidetään lähtökohtaisesti luotettavana selvityksenä henkilöstä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeus, ettei A ole esittänyt luotettavaa selvitystä henkilöllisyydestään.

Kun kuitenkin otetaan huomioon kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n säännökset ja siirtymäsäännöksistä ilmenevät periaatteet, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n kansalaisuushakemusta voida muuttuneessa lainsäädännöllisessä tilanteessa jättää enemmälti tutkimatta Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä mainituilla perusteilla ja ottamatta huomioon kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 3 momentin säännöstä.

A on vuonna 1990 maahan saavuttuaan esittänyt väärennetyksi myöntämänsä passin sekä tiedon syntymäajastaan, joka viimeksi mainittu on ollut merkittynä väestörekisteriin 22.10.1991 lähtien ja jonka hän on 8.11.1996 halunnut oikaistavaksi ennen kuin on tehnyt 11.12.1997 hakemuksen Suomen kansalaisuuden saamiseksi. Kansalaisuushakemuksen käsittelyn aikana hänen oikaisuvaatimuksensa hyväksyttiin Väestörekisterikeskuksen päätöksellä 8.6.1998 ja uudeksi syntymäajaksi väestörekisteriin merkittiin 21.12.1970. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että se, että A on pyrkinyt oikaisemaan väestötietojärjestelmässä olevan virheelliseksi katsomansa tiedon, ei voi heikentää hänen oikeudellista asemaansa siitä, mikä se olisi jätettäessä mahdollinen virhe ilmoittamatta. Näin ollen väestötietojärjestelmään tehdyn muutoksen ei ole katsottava kansalaisuuslain (359/2003) 6 §:n 3 momentin tarkoittamassa mielessä vaikuttaneen A:n henkilöllisyyden pysyvyyteen ja todennäköisyyteen siitä, mikä se oli ennen tehtyä korjausta. Koska A on Ulkomaalaisviraston päätöksentekohetkeen 27.9.2002 mennessä vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta käyttänyt vain väestötietojärjestelmään merkittyä henkilöllisyyttä eli nimeä, syntymäaikaa ja kansalaisuutta, hänen henkilöllisyyttään voidaan pitää sillä tavalla selvitettynä kuin kansalaisuuslain mainitussa 6 §:n 3 momentissa säädetään.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta pykälän 2 momentin mukaan on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun A:n kansalaisuutta koskevan päätöksen kumoaminen on perustunut muuttuneeseen lainsäädäntöön eikä viranomaisen tekemään virheeseen, ei oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Leena Halila ja Eila Rother. Asian esittelijä Kai Träskelin

Eri mieltä olleen määräaikaisen hallintoneuvoksen Eila Rotherin lausunto, johon hallintoneuvos Ilkka Pere yhtyi:

"Olen samaa mieltä kuin enemmistö selvitettyä henkilöllisyyttä koskevista yleisistä lähtökohdista ja siitä, ettei A ole esittänyt luotettavaa selvitystä henkilöllisyydestään.

Väestötietolain 6 §:n 1 momentin mukaan väestötietojärjestelmässä olevia henkilötietoja pidetään luotettavana selvityksenä henkilöstä, jollei toisin näytetä. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen on esitettävä luotettava selvitys väestötietojärjestelmään ilmoittamistaan tiedoista. Tällaisena selvityksenä mainitaan väestötietoasetuksen 10 §:ssä muun ohella ulkomaalaisen kotimaan asianomaisen viranomaisen antama matkustuskirja, syntymätodistus ja avioliittotodistus.

A on 22.10.1991 merkitty väestötietojärjestelmään A-nimisenä, 21.12.1968 syntyneenä Somalian kansalaisena. Tuolloin A:n henkilötiedot on määritelty hänen oman ilmoituksensa perusteella, koska hän ei ollut pystynyt esittämään luotettavaa selvitystä henkilöllisyydestään.

Väestötietojärjestelmään on 13.2.1995 kirjattu A:n etunimeksi c aikaisempien a ja b sijasta. Muutosta on perusteltu nimen suomalaistamisella. Tällä muutoksella ei ole merkitystä A:n henkilöllisyyttä kansalaistamisen kannalta arvioitaessa.

A on 8.11.1996 vaatinut väestötietojärjestelmään merkityn syntymäaikansa muuttamista. Väestörekisterikeskus on A:n valituksesta 8.6.1998 katsonut, että A oli esittänyt selvityksen siitä, että hänen syntymäaikansa on 21.12.1970, sekä tehnyt sitä vastaavan muutoksen väestötietojärjestelmään. Muutosmerkintä oli perustunut A:n esittämään somalialaiseen henkilöllisyystodistukseen. Päätöksenteon jälkeen ulkoasiainministeriö on Väestörekisterikeskukselle 16.7.1998 osoittamassaan kirjeessä esitetyn henkilöllisyystodistuksen kopion perusteella todennut, että sen hankkimien tietojen perusteella esitetyssä henkilöllisyystodistuksessa oli kohtia, joista voitiin todeta, ettei sitä ollut annettu Mogadishussa Somaliassa. Myöskään päiväysleimaus ei ollut tavanomaisesti Somaliassa käytetyn mukainen. Ulkomaalaisviraston pyydettyä A:ta toimittamaan sanottu hänelle palautettu alkuperäinen henkilöllisyystodistus virastolle tutkimuksia varten A on 27.6.2001 ilmoittanut henkilöllisyystodistuksen kadonneen muuton yhteydessä. Väestörekisterikeskus on 9.1.2003 Ulkomaalaisvirastolle antamassaan lausunnossa todennut, ettei A:n henkilöllisyystodistuksen aitoutta pyritty erityisesti selvittämään, koska oli yleisesti tiedossa, ettei somalialaisia asiakirjoja voitu normaalilla tavalla laillistaa Somaliassa vallinneen sekasortoisen tilanteen vuoksi. Vaikka väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja pidetään lähtökohtaisesti luotettavana selvityksenä henkilöstä, niin edellä mainitut seikat huomioon ottaen katson, ettei A:n väestötietojärjestelmään merkitty uusi syntymäaika 21.12.1970 perustu luotettavaan selvitykseen. Kun otetaan huomioon, että A:n isäkseen ilmoittama C on jo antanut 18.11.2003 päivätyn kirjallisen todistuksen tyttärensä syntymäajasta, isän kuulemisella suullisessa käsittelyssä ei myöskään ole saatavissa asiaan olennaista lisäselvitystä.

Uuden ulkomaalaislain 6 §:n 3 momentin erityissäännöksellä pyritään siihen, että henkilö epäselvän henkilöllisyyden estämättä voisi tietyin edellytyksin saada Suomen kansalaisuuden. Edellytyksenä on, että ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, vaikka hän on aikaisemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tällöin olisi kulunut riittävän pitkä aika, jona henkilö on käyttänyt johdonmukaisesti vain väestötietojärjestelmään merkittyjä henkilötietoja. Ajan kuluminen ja esiintyminen yhdellä henkilöllisyydellä osoittaisivat käytetyltä henkilöllisyydeltä määrätynlaista pysyvyyttä ja sen perusteella myös määrätynasteista todennäköisyyttä. Katson, että lainkohtaa on sen tarkoitus huomioon ottaen tulkittava niin, että henkilöllisyyden kannalta merkityksellisen henkilötiedon muuttamisen väestötietojärjestelmässä on perustuttava luotettavaan selvitykseen, jotta muutos ei vaikuttaisi lainkohdassa mainitun 10 vuoden määräajan alkamisajankohtaan.

Koska väestötietojärjestelmään 8.6.1998 tehty merkintä A:n syntymäajasta 21.12.1970 ei ole perustunut luotettavaan selvitykseen, katson, että A ei ole Ulkomaalaisviraston päätöksentekohetkeen 27.9.2002 mennessä esiintynyt vähintään viimeksi kuluneita 10 vuotta ulkomaalaislain (359/2003) 6 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä eikä Suomen kansalaisuuden saamisen edellytys siten ole selvitetyn henkilöllisyyden osalta täyttynyt.

Edellä olevilla perusteilla hylkään A:n valituksen ja katson, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta."