31.12.2003

Asian aikaisempi käsittely

Hakemus Uudenmaan ympäristökeskukselle

Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri on ympäristökeskukselle 9.11.2001 saapuneella hakemuksella hakenut luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaista poikkeuslupaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta hävittämis- ja heikentämiskiellosta moottoritien rakentamista varten. Kyse on Turun ja Helsingin välisen valtatien 1 muuttamisesta moottoritieksi osuudella Muurla-Lohja. Uudenmaan tiepiirin alueella heikennetään yhteensä kahta liito-oravan lisääntymispaikkaa, joista toinen sijaitsee Lohjan kaupungin Jantoniemen kylässä ( Palanutkallio ) ja toinen Sammatin kunnan Haarjärven kylässä Hämjoen itärannalla ( Haarapaju itäinen ).

Uudenmaan ympäristökeskuksen päätös 20.6.2002

Ympäristökeskus on myöntänyt hakijalle luvan liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseksi kahdelle lupahakemuksessa yksilöidylle kohteelle seuraavilla ehdoilla:

Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja heikentävät rakennustyöt on suoritettava pesäpoikasajan ulkopuolella. Hakijan on raportoitava luvan mukaisesti suoritetuista toimenpiteistä vuosittain ja lisäksi seurattava niiden kahden liito-oravaesiintymän, joiden alueelle poikkeuslupa myönnetään, tilaa rakennustöiden ajan.

Ympäristökeskus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Liito-orava on luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä IV (a) ja luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 mainittu laji. Luonnonsuojelulain 49 §:n 3momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 49 § 1 momentin kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Kyseisen artiklan perusteet edellyttävät muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista, lajin suotuisan suojelun tason säilymistä sekä vähintään yhden artiklan 16 (1) a-e alakohdan kriteeristön täyttymistä.

Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan poikkeusluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, koska hakemusasiakirjojen liitteenä olevat laajat selvitykset eivät ole osoittaneet hankkeelle muuta tyydyttävää ratkaisua.

Hakijan toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että oikean tielinjauksen löytymiseksi tien suunnittelussa on pyritty löytämään ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Linjaukseksi on valittu vaihtoehto, joka aiheuttaa alueen luonnolle kokonaisuutena vähiten haitallisia vaikutuksia.

Seutu on liito-oravaesiintymien ydinaluetta. Hakemuksen liitteenä olevasta liito-oravaselvityksestä käy ilmi, että tielinjauksen siirtäminen toisaalle ei muuttaisi tilannetta liito-oravan kannalta edullisempaan suuntaan. Tielinjaukseen on lisäksi selvityksen perusteella tehty siirtoja usean kilometrin matkalla siten, että haitallisia vaikutuksia liito-oravalle ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikoille on voitu vähentää.

Ympäristökeskus on myös katsonut, että ottaen huomioon hankkeen vaikutukset lajin elinmahdollisuuksiin ja kokonaismäärään maassamme ja ympäristökeskuksen toimialueella, poikkeaminen ei haittaa liito-oravan suotuisan suojelun tason säilyttämistä sen luontaisella levinneisyysalueella.

Liito-oravan levinneisyyden painopiste Suomessa on etelässä. Suomen liito-oravakannan suuruudesta on asiantuntijoiden toimesta esitetty erilaisia arvioita, jotka vaihtelevat noin 15 000-54 000 naaraan välillä. Tiehanke heikentäisi ympäristökeskuksen alueella kahta lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Esiintymillä, joiden alueella sijaitseviin lisääntymis-ja levähdyspaikkoihin poikkeuslupahakemus kohdistuu, jää runsaasti muita liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Myös lajille tärkeitä puustoisia kulkuyhteyksiä tulee säilymään kullakin esiintymällä, jonka alueella sijaitseviin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin poikkeuslupahakemus kohdistuu.

Laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna lajin suotuisaan suojelun tasoon ei myöskään vaikuteta kielteisesti. Koko suunnitellulla 63 kilometrin moottoritielinjauksella tulee rakentamisen jälkeen olemaan noin 40 liito-oravalle ylityspaikaksi soveltuvaa kohtaa, josta laji pääsee ylittämään moottoritien. Ylityspaikkoja on turvattu muun muassa tunnelien päälle jätettävän puuston, tien kavennuksen ja puuistutusten avulla. Moottoritie ei siis tule merkittävästi eristämään lajin paikalliskantoja toisistaan.

Ympäristökeskuksen mukaan moottoritiehanke täyttää myös luontodirektiivin 16 artiklan 1 c kohdan mukaiset kriteerit. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan hanke toteutetaan kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevien ja muiden erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden vuoksi, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt.

Ympäristökeskus on katsonut, että hankkeen suunnitteluprosessissa on selvitetty hankkeen vaikutuksia perusteellisesti muun muassa liikenneturvallisuuden, taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden sekä luonnonympäristön kannalta. Suunnittelussa on ollut mukana useita erilaisia vaihtoehtoja mukaan lukien nykyisen tien parantaminen.

Tältä osin ympäristökeskus on todennut, että moottoritien rakentaminen Helsingin ja Turun välille kuuluu valtioneuvoston hyväksymiin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Tie toimii Suomen tärkeimpänä kansainvälisenä yhteytenä niin sanottuun Pohjolan kolmioon kuuluvana Eurooppa-tienä (E18), joka toimii tärkeänä yhteytenä länsirannikolla sijaitsevien vienti- ja tuontiterminaalien, pääkaupunkiseudun ja itärajan välillä. E18 on Euroopan unionin tärkein suora yhteys Venäjälle, jonka vuoksi se on priorisoitu Euroopan unionissa tärkeimpien kehitettävien yhteyksien (Kreetan korridori IX) joukkoon. Poikkeuslupahakemuksen kohteet sijoittuvat osuudelle Muurla-Lohjanharju, jonka toteutuksella Turku-Helsinki moottoritieyhteyden rakentaminen on tarkoitus saattaa lopullisesti valmiiksi.

Tieosuuden Muurla-Lohjanharju rakentamisella turvataan liikenteen palvelutaso Suomen tärkeimmälle kansainväliselle yhteydelle. Hanke vilkastuttaa elinkeinotoimintaa ja tukee merkittävästi koko Lounais-Suomen sekä Turun, Salon ja Lohjan kasvukeskusten kehitystä ja niiden yhteyksiä pääkaupunkiseudulle.

Hanke on tärkeä myös liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Moottoritien rakentamisen ansiosta vältytään kymmenessä vuodessa arviolta 250 henkilövahinkoon johtaneelta liikenneonnettomuudelta, joista osa voi johtaa jopa kuolemantapauksiin.

Myös pohjavesien pilaantumisriski ja melualueella asuvien ihmisten määrä vähenevät hankkeen myötä merkittävästi, koska liikenne siirtyy kauemmas tärkeältä Lohjanharjun pohjavesialueelta ja taajaan asutuilta alueilta. Laajalla tunnelirakentamisella ja maisemasilloilla pystytään vähentämään vaikutuksia luontoon ja maisemaan sekä turvaamaan eläimistölle elintärkeät ekologiset yhteydet.

Muurla-Lohjanharju -osuuden toteuttaminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Hankkeen hyötykustannussuhteeksi on laskettu 1,7. Edellä mainittuja vaikutuksia ei voida saavuttaa nykyistä tietä parantamalla.

Nykyisen tien parantamiseen liittyvät vaihtoehdot on kaikissa suunnitteluvaiheissa hylätty, koska ne on todettu liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden kannalta moottoritietä huonommiksi. Vaikutukset asukkaisiin on todettu huomattaviksi, koska muun muassa meluntorjuntaa ei asutuksen läheisyyden vuoksi olisi mahdollista kaikilla kohdilla toteuttaa. Nykyisen tien parantamisella olisi myös huomattavia haittavaikutuksia luontoon ja kulttuurimaisema-alueisiin, koska tie sivuaa muun muassa tärkeitä Natura 2000 -verkoston kohteita.

Ympäristökeskuksen soveltamat oikeusohjeet

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 ja 3 momentti
Luonnonsuojeluasetuksen 5 liite
Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 10 ja 249 artikla
Luontodirektiivin 92/43/ETY 1 artiklan i kohta, 12 ja 16 artiklat

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Muiden ohella A ja B, Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen liito-oravayhdistys, Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry sekä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry - Nylands Miljövårdsdistrikt rf ovat valittaneet ympäristökeskuksen päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeus on pääasian osalta jättänyt tutkimatta A:n vahingonkorvausvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta muun muassa A:n, B:n ja Suomen liito-oravayhdistys ry:n valitukset.

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisun pyytämisestä.

Hallinto-oikeus on hylännyt muun muassa Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry:n ja Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry:n valitukset.

Hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Tutkimatta jättäminen

A:n vahingonkorvausvaatimuksessa, jonka on katsottava perustuvan sekä EY:n yhteisöoikeuteen että Suomen vahingonkorvauslain sisältämiin julkisyhteisön korvausvastuuta koskeviin säännöksiin, ei ole kysymys sellaisesta julkisoikeudellista suoritusvastuuta koskevasta asiasta, joka voitaisiin käsitellä hallintoriita-asiana tai muutenkaan hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluvana asiana.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin nojalla valitusoikeus ympäristökeskuksen päätöksestä 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeusta koskevassa asiassa on niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Edellä ratkaisulauselmassa mainitut henkilöt eivät omista kiinteistöä poikkeusluvan kohdealueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Asiassa ei ole ilmennyt syytä, jonka mukaan poikkeuslupa saattaisi koskea heidän etuaan tai oikeuttaan. Suomen liito-oravayhdistys ry on sääntöjensä mukaan valtakunnallinen eikä paikallinen tai alueellinen yhdistys. Se ei siten ole laissa tarkoitettu yhteisö. Valitusoikeuden syntymisen kannalta ei ole merkitystä mahdollisuudella tehdä yhteisöoikeuden noudattamista koskeva kantelu Euroopan yhteisöjen komissiolle tai sillä, että komissio on ottanut tutkittavakseen kysymyksessä olevaa tiehanketta koskevan kantelun. Näin ollen ratkaisulauselmassa mainituilla ei ole oikeutta valittaa ympäristökeskuksen päätöksestä.

Ennakkoratkaisujen pyytäminen

Luonnonsuojelulain 49 §:llä on pantu Suomessa täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 16(1) artikla, jossa on määrätty poikkeamismahdollisuuksista kyseisen direktiivin liitteen IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Valituksenalainen poikkeuslupa on myönnetty kahden lisääntymis- ja levähdyspaikan osalta hakemukseen perustuen eikä lupaharkinnassa ole ollut kysymys siitä, ovatko paikat selvästi luonnossa havaittavia vai eivät. Näin ollen poikkeuslupapäätöksen direktiivinmukaisuuden kannalta ei ole merkitystä Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry:n valituksessa esitetyllä luontodirektiivin 12 artiklan 1 d -kohdan täytäntöönpanon mahdollisella virheellisyydellä. Valitusten ratkaisemiseksi ei tästä seikasta kuten ei myöskään luontodirektiivissä tarkoitetun suotuisan suojelun tason sisällön tulkinnasta ole tarpeellista pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Neuvoston direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA-direktiivi) on pantu Suomessa täytäntöön lailla ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta kysymyksessä olevassa asiassa jäljempänä esitetty huomioon ottaen ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole tarpeen myöskään YVA-direktiivin osalta.

Esteellisyysväite

Poikkeuslupapäätös perustuu osaltaan Sito-Konsultit Oy:n vuonna 2001 Tiehallinnon toimeksiannosta laatimaan selvitykseen liito-oravien esiintymisestä suunnitellun moottoritien maastokäytävällä ja sen läheisyydessä välillä Lieviö-Muurla. Poikkeuslupapäätöksen tekemiseen esittelevänä virkamiehenä osallistunut Uudenmaan ympäristökeskuksen ylitarkastaja oli toiminut liito-oravaselvityksen laadinnan ohjausta ja seurantaa varten perustetun työryhmän puheenjohtajana. Työryhmässä olivat lisäksi edustajat Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta, ympäristöministeriöstä, Helsingin yliopistosta, Suomen liito-oravayhdistys ry:stä, Uudenmaan ja Turun tiepiireistä, tietä suunnittelevista konsulttitoimistoista sekä Sito-Konsultit Oy:stä. Ylitarkastajan osallistumisessa työryhmään on ollut kysymys ympäristökeskuksen tehtäviin ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n nojalla kuuluvasta toiminnasta. Hänellä ei työryhmässä toimimisensa perusteella voida katsoa olleen senlaatuista ennakkoasennetta asiaan, jonka vuoksi häntä olisi pidettävä hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentti huomioon otettuna esteellisenä ottamaan osaa poikkeusluvan käsittelyyn. Muutakaan syytä, jonka mukaan hän olisi ollut asiassa esteellinen, ei ole ilmennyt.

YVA-menettelyn tarve

YVA-lain 4 §:n 1 momentin nojalla ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan YVA-asetuksen 6 §:ssä säädettyihin hankkeisiin: 1)joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia; taikka 2) joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Valtatietä 1 Helsingistä Turkuun on rakennettu moottoritieksi jo aikaisemmin Helsingistä Lohjanharjulle (Lieviö) ja Turusta Muurlaan. Jäljellä olevan tieosuuden Lieviö-Muurla moottoritieksi rakentamisen suunnittelu on alkanut 1980-luvun lopulla. Liikenneministeriö on tehnyt 1.11.1990 hankepäätöksen varautumisesta tämän tieosuuden rakentamiseen vaihtoehdon C pohjalta neljästä eri linjausvaihtoehdosta (A, B, C ja D) laaditun selvityksen perusteella. Hankepäätöksen perusteella on aloitettu tieosuuden varsinainen yleissuunnittelu, joka tapahtui 1992-96. Yleissuunnitteluun on sovellettu YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Poikkeuslupapäätöksellä ei ole ratkaistu moottoritien rakentamista. Poikkeusluvan mahdollistamassa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämisessä ei ole kysymys YVA-laissa ja -asetuksessa tarkoitetusta hankkeesta, johon olisi sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n mukaisesti.

Vireilläolosta ilmoittaminen ja asianosaisten kuuleminen

Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus laajalla alueella tai lukuisien henkilöiden oloihin, asian vireilläolosta on hallintomenettelylain 13 §:n 1 momentin mukaan ilmoitettava julkisesti. Saman pykälän 2momentin mukaan tiedossa olevalle henkilölle, joka ei ole asianosainen mutta jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin asian ratkaisu saattaa vaikuttaa huomattavasti, on ilmoitettava asian vireilläolosta. Hallintomenettelylain 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja asiassa olevista sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun (asianosaisen kuuleminen). Poikkeuslupapäätös koskee kahta todettua liito-oravien lisääntymis- tai levähdyspaikkaa. Asian ratkaisulla ei ole sellaista huomattavaa vaikutusta laajalla alueella tai henkilöiden oloihin, että asian vireilläolosta olisi tullut ilmoittaa hallintomenettelylain 13 §:n mukaisesti. Valituksissa mainitut, hakemuksen kohdealueiden ulkopuoliset maanomistajat eivät ole olleet hallintomenettelylain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja asianosaisia poikkeuslupa-asiassa, eikä heitä ole siten ollut tarpeen kuulla ennen asian ratkaisemista.

Poikkeusluvan edellytykset ja lupaehdot

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-orava on luontodirektiivin mainitussa liitteessä tarkoitettu eläinlaji.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa pykälän 1 momentin kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Luontodirektiivin artiklan 16 (1) c -kohdan perusteella, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, poikkeus voidaan myöntää kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Tiepiirin hakemuksesta ja sen liitteinä olleista yleiskartasta ja kohdekorteista ilmenee, että poikkeuslupaa on haettu vain kahden liito-oravaselvityksessä todetun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiselle suunnitellun moottoritien rakentamiseksi. Nämä haetut kohteet ovat kohdekortin 9 esiintymä nro 28 (Haarapaju) ja kohdekortin 16 esiintymä nro 46 (Palanutkallio). Hakemus ei ole koskenut valituksissa mainittuja moottoritien linjaukselle jääviä muita alueita, joilla mahdollisesti on liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Niitä koskevilla väitteillä ja seikoilla ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevan poikkeusluvan lainmukaisuuden kannalta. Mikäli luonnonsuojelulain 49 §:n 1momentin hävittämis- ja heikentämiskieltoa hankkeen johdosta muualla rikotaan, asia voidaan saattaa vireille ympäristökeskuksessa lain 57 §:n mukaisena pakkokeinoasiana.

Moottoritien rakentamista varten edellä kerrotuin tavoin haetussa poikkeamisessa liito-oravan suojeluvaatimuksesta on kysymys luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisesta yksittäistapauksesta.

Niin kuin edellä on todettu, valtatietä 1 Helsingistä Turkuun on rakennettu moottoritieksi jo aikaisemmin Helsingistä Lohjanharjulle ja Turusta Muurlaan. Jäljellä olevan tieosuuden rakentamista vastaavan tasoiseksi on pidettävä ympäristökeskuksen päätöksestä ilmenevin perusteluin luontodirektiivissä tarkoitettuna, poikkeusluvan edellytyksenä olevana erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavana syynä.

Yleissuunnitelman mukainen tielinjaus perustuu vuonna 1989 valmistuneeseen vaihtoehtoselvitykseen, jossa on tutkittu neljää eri päävaihtoehtoa (A, B, C ja D) moottoritien linjaukseksi. Lisäksi YVA-menettelyn yhteydessä laadittiin selvitys nykyisen valtatien 1 parantamisesta vaihtoehtona moottoritien rakentamiselle. Valitun tielinjausvaihtoehdon C perusteena on ollut, että se palvelee parhaiten alueen kuntien ja elinkeinoelämän tarpeita sekä aiheuttaa vähiten haittaa alueen asutukselle, mukaan lukien vaikutukset terveellisyyteen ja viihtyisyyteen. Se, että liito-oravia ei ole erityisesti otettu huomioon moottoritien yleissuunnittelussa ja YVA-menettelyssä, vaan vasta tiehanketta varten teetetyssä liito-oravaselvityksessä vuonna 2001, ei ole menettelynä lainvastaista. Poikkeusluvan edellytys muun tyydyttävän vaihtoehdon puuttumisesta on voitu selvittää poikkeuslupamenettelyssä.

Liito-oravaselvityksen ja siihen liittyvän Helsingin yliopiston eläintieteen dosentti Ilpo K. Hanskin asiantuntijalausunnon perusteella voidaan arvioida, että moottoritien sijoittaminen välille Lieviö-Muurla niin, että se ei koskettaisi liito-oravan elinalueita, ei hankkeen toteuttamiselle asetetut lukuisat muut vaatimukset kohtuudella huomioon ottaen ole mahdollista, tai että se ainakin vaatisi koko kyseisen tieosuuden suunnitteluprosessin aloittamista alusta. Aikanaan valittuun tielinjaukseen C on liito-oravaselvityksestä johtuen tehty myös muutoksia, jotka ovat olleet kymmenistä metreistä sataan metriin. Näillä ja muilla tiesuunnitelman muutoksilla on saatu vähennettyä moottoritien vaikutusta liito-oravaesiintymiin ja siis myös luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisten poikkeusten tarvetta. Nämä seikat huomioon ottaen voidaan katsoa, että suunnitelman mukaiselle moottoritien linjaukselle ei ole poikkeuslupakäsittelyn perusteeksi olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua.

Poikkeuslupahakemus koskee Haarapajussa ja Palanutkalliossa todettuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-oravaselvityksen mukaan Haarapajun esiintymä on kaiken kaikkiaan melko laaja ja siellä on paljon ravintopuita. Esiintymästä on hyvä yhteys pohjoiseen pellon reunan metsärinnettä pitkin sekä etelään joen rantapuiston muodostamaa kaistaletta pitkin. Tie kulkee esiintymän pohjoisosan läpi ja sen alle jää ruokailualuetta. Tien esiintymää heikentävä vaikutus jää liito-oravaselvityksen arvion mukaan vähäiseksi, jos tielinja on esiintymän alueella mahdollisimman kapea. Suunniteltuna lieventämistoimenpiteenä tien linjausta on poikkeuslupahakemuksen mukaan siirretty esiintymän kohdalla noin 10 metriä pesäpuusta pohjoiseen, ja tie kulkee esiintymän kohdalla kallioleikkauksessa, jolloin tiealue on mahdollisimman kapea ja sen ylittäminen on helppoa. Palanutkallion kohde sijaitsee Karnaisten tunnelin länsipäässä. Esiintymä on jyrkkä rinnekuusikko, jossa on alhaalla lehtoa ja ylärinteessä kangasmetsää. Vanhan metsän ominaisuudet ovat kehittymässä ja metsässä on melko paljon eri-ikäistä ja -lajista lahopuuta. Aluetta ei ole harvennettu vuosikymmeniin. Koko alueella on puiden tyvillä runsaasti papanoita. Tunnelista tuleva tie halkaisee liito-oravaesiintymän kahtia sen kapeimmalta kohdalta. Liito-oravaselvityksen mukaan tässä kohdassa tien rakentamisen aiheuttama haitta esiintymälle on pienin. Selvityksen mukaan tie tulee rakentaa mahdollisimman kapeaksi ja samalla huolehtia siitä, että metsää ei kaadeta tielinjan kummaltakaan puolelta tarpeettomasti. Tunnelin suuaukon yläpuolelle on jätettävä puustoinen yhteys tien yli. Poikkeuslupahakemuksen liitteen (kortti 16) mukaan tunnelin suuaukon päällinen täydennysistutetaan.

Kun otetaan huomioon Haarapajun kohteen sijainti suunnitellun Haarjärven eritasoliittymän välittömässä läheisyydessä ja Palanutkallion kohteen sijainti Karnaisten tunnelin suuaukon kohdalla sekä näiden kohteiden tiesuunnitelmista edellä todetut seikat ja myös kohteiden liito-oravaesiintymien laajuus, poikkeuslupahakemus on voitu ratkaista edellyttämättä lisäselvitystä mahdollisuuksista muuttaa tien linjausta kyseisiltä kohdin. Mahdollisia suunniteltuja metsänhakkuita ja muita liito-oravan elinolosuhteisiin vaikuttavia toimenpiteitä kohdealueiden läheisyydessä koskee luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin kielto, joten niitä ei ole ollut tarpeen enemmälti selvittää poikkeuslupahakemuksessa. Voidaan arvioida, että moottoritie on kohdealueiden osalta suunniteltu toteutettavaksi liito-oravien kannalta mahdollisimman haitattomaksi.

Luontodirektiivissä lajin suojelun tasolla tarkoitetaan eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja kun lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa ja kun lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.

Suomen liito-oravakannasta ei ole saatavissa tarkkoja luotettavia tietoja. Eri selvityksissä on kannaksi arvioitu 15 000 - 54 000 pesivää naarasta. Liito-oravakannan määrän pieneneminen on johtunut pääosin metsänhakkuista ja kuusisekametsäpinta-alan kutistumisesta. Liito-oravan elinpiirin on muun muassa radiolähetintutkimuksin todettu olevan hyvin laajan, naarailla keskimäärin 8 hehtaaria ja koirailla 60 hehtaaria, enimmillään jopa 100 hehtaaria. Liito-oravan selviytymiseen samalla alueella ympäri vuoden vaikuttavat kuusimetsikön koko ja lehtipuiden osuus. Liito-oravalla on säännöllisessä käytössä useita pesiä. Aikuiset koiraat voivat liikkua öisin yli kahden kilometrin päähän pesästä ja nuoret liito-oravat pisimmillään jopa yhdeksän kilometriä etsiessään itselleen omaa reviiriä. Liito-oravat pystyvät ylittämään korkeiden puiden reunustamia alle 100 metrin levyisiä aukeita alueita.

Liito-oravan esiintymisen painopistealueita Suomessa ovat Uusimaa ja Lounais-Suomi. Liito-oravaselvityksen mukaan alueella, jonka läpi suunniteltu moottoritie kulkee, on 47 liito-oravaesiintymää. Ottaen huomioon, että selvitys kattaa vain osan seudun liito-oraville sopivista metsäalueista, lajin voidaan arvioida olevan tällä seudulla suhteellisen yleisen. Poikkeuslupa koskee ainoastaan vähäisiä osia kyseisistä Haarapajun ja Palanutkallion liito-oravaesiintymistä, eivätkä poikkeusluvan mahdollistamat toimenpiteet merkitse sitä, että liito-oravien selviytyminen esiintymillä ei olisi enää mahdollista. Poikkeusluvan vaikutukset ovat siten alueellisesti ja myös paikallisestikin vähäisiä. Näistä syistä hallinto-oikeus on todennut, ettei ole perusteita katsoa poikkeuslupahakemukseen suostumisen haittaavan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämistä. Tämäkin edellytys poikkeusluvalle on siten ollut olemassa. Euroopan yhteisöjen komission kantelujen johdosta Suomelle perustellussa lausunnossa 2.4.2003 esittämä kannanotto on komission mielipide asiaan. Lausunnolla ei ole sitovaa vaikutusta poikkeuslupaa koskevien valitusten käsittelyyn.

Edellä mainituin perustein hallinto-oikeus on katsonut, että syytä ympäristökeskuksen päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen ei ole ilmennyt.

Hallinto-oikeuden soveltamat lainkohdat

Luonnonsuojelulaki 49 § 1 ja 3 momentti ja 61 § 3 ja 4 momentti
Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY) 1, 12 ja 16 artiklat ja direktiivin liite IV(a)
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 4 §
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 74 §
Hallinto-oikeuslaki 3 §
Hallintomenettelylaki 1, 10, 13, 15 ja 17 §
Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 6 §
Luonnonsuojeluasetus 23 §, liite 5

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota siltä osin kuin siinä on jätetty heidän valituksensa ja A:n vahingonkorvausvaatimus tutkimatta.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin nojalla valitusoikeus ympäristökeskuksen luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa asiassa on niillä, joiden oikeutta ja etua asia saattaa koskea. Suomen luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön Euroopan unionin luontodirektiivi. Tavoitteena unionin alueella on taata luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Luonnon monimuotoisuus, myös liito- oravien kannalta, on monen eri tekijän yhteisvaikutus. Pysyäkseen osana Suomen luontoa liito-orava tarvitsee riittävästi metsiä, sopivia puulajeja, tikkojen tekemiä kolopesiä, oravien tekemiä risupesiä, sopivia tyhjiä metsiä, potentiaalisia elinpiirejä sekä kulkuyhteyksiä elinpiireiltä toisille. Suomen hallinnollisten menettelyjen, mukaan lukien muutoksenhaku kansallisissa tuomioistuimissa, tulee taata riittävä mahdollisuus puuttua direktiivien vastaiseen päätöksentekoon. Lajien, kuten myös liito-oravien, selviytyminen ja säilyminen luonnossa on usean eri tekijän yhteisvaikutus, ja ne kaikki tulee ottaa huomioon. Takaamalla mahdollisimman laaja asianosaisuus ja muutoksenhakuoikeus varmistetaan myös kaikkien mahdollisten tekijöiden huomioon ottaminen, jotka saattavat asian yhteydessä vaikuttaa kyseisen lajin mahdollisuuteen selviytyä ja säilyä luonnossa. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Kaikille, joita päätökset saattavat koskea, tulee myöskin taata asianosaisuus ja muutoksenhakuoikeus.

Henkilöllä, jonka omistamalla alueella oleviin liito-oravaesiintymiin päätös saattaa vaikuttaa, tulee olla asianosaisuus, oikeus tulla kuulluksi ja oikeus valittaa ympäristökeskuksen päätöksestä.

Jos Suomen tuomioistuimet tämän luontodirektiivin ennakkotapauksen yhteydessä tulkitsevat asianosaisuutta suppeasti eivätkä salli valitusoikeutta, eivät Suomen hallinnolliset määräykset myöskään takaa direktiivin vaatiman tiukan suojeluvaatimuksen toteutumista, sillä valitusoikeuden rajoittaminen saattaa johtaa direktiivin vastaisen päätöksen lainvoimaisuuteen. Hallintomenettelylaki ei saa olla esteenä luontodirektiiviä koskevan asian käsittelyyn Suomen tuomioistuimissa.

Hallintomenettelylaki takaa asianosaisuuden niille, joiden oloihin asian ratkaisu saattaa vaikuttaa huomattavasti. Luonnonsuojelulain mukaan asianosaisuus ei vaadi huomattavaa vaikutusta. Ristiriitatilanteissa Euroopan unionin lainsäädäntö ohittaa kansallisen lainsäädännön, eli tässä asiassa tulee soveltaa luonnonsuojelulakia, jolla Euroopan unionin luontodirektiivi on pantu täytäntöön. Suomen hallintomenettelylain mukainen asianosaisuus on ristiriidassa luonnonsuojelulain sekä Suomen perustuslain kanssa.

Poikkeuslupakohteilla syntyneet liito-oravanpoikaset voivat löytää oman lisääntymispaikkansa Raatin kylän liito-oravaesiintymiin. Kohteet, joille on haettu poikkeuslupaa, ovat kumpikin alle yhdeksän kilometrin etäisyydellä A:n ja B:n omistamista tiloista Nummi-Pusulan Raatin kylässä, joissa on myös liito-oravaesiintymiä. Esiintymien välillä ei ole täysin eristäviä suuria vesistöjä tai peltoaukeita, joten Haarapajun tai Palanutkallion esiintymillä syntyneellä poikasella on biologinen mahdollisuus asettua asumaan Raatin kylän liito-oravaesiintymiin ja päinvastoin. Liito-oravayksilöt saattavat liikkua alueilla Palanutkallio-Raatin kylä ja Haarapaju-Raatin kylä, joten kohteiden heikennyksellä saattaa olla heikentäviä vaikutuksia myös Raatin kylän esiintymiin.

A:n vahingonkorvausvaatimusta ei olisi tullut jättää tutkimatta. Lainsäädäntö asettaa viranomaiselle velvollisuuksia, joita on noudatettava. Muutoin asiasta saattaa lain laiminlyönnin seurauksena koitua vahinkoa, kuten tässä asiassa on käynyt.

2. Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen liito-oravayhdistys ry ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristökeskuksen myöntämä poikkeuslupa kumotaan kokonaisuudessaan. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kieltää hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon valituksen käsittelyn ajaksi.

Suomen liito-oravayhdistys ry on katsonut, että sillä on luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin ja Suomen perustuslain 20 §:n nojalla valitusoikeus tässä poikkeuslupa-asiassa. Yhdistys ei ole puolustanut valitusoikeuttaan hallinto-oikeuden mainitsemiin syihin vedoten. Tämä olisi ollut mahdotonta siksikin, ettei yhdistys ole milloinkaan tehnyt yhtään kantelua Euroopan komissiolle. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksensä perusteena mainitsemat seikat ovat täten asiaankuulumattomia ja todenvastaisia.

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry on katsonut, että yhdistyksen Suomen liito-oravayhdistys ry:n kanssa yhteistyössä tekemä valitus on jätetty kokonaisuudessaan tutkimatta. Lisäksi Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry:n valitus on kuvailtu hallinto-oikeuden päätöksessä muodossa joka on yhdistyksen jättämän valituksen sisällön vastainen: "Poikkeusluvalle ei ole luontodirektiivin 16 artiklan 1 c -kohdan mukaista edellytystä, koska erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt eivät vaadi tien rakentamista eikä sellaisesta ole tehty riittäviä selvityksiäkään".

Väärä referointi on osoituksena siitä, että yhdistyksen hallinto-oikeudelle jättämä valitus on sekoitettu jonkin toisen valittajan valituskirjelmään, ja että yhdistyksen valitus on käytännössä jäänyt huomiotta. Hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa yhdistys on kyseisen poikkeusluvan kriteerin kohdalla heti ensimmäiseksi todennut: "Valittajina emme ota kantaa siihen onko moottoritien rakentaminen tarpeellista". Valituksessa ei siten ole puututtu kyseistä tarvetta koskevien selvitysten laatuun tai niiden riittävään kattavuuteen.

Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on toistanut samoin sanamuodoin samaa asiasisältöä, joka aikaisemmin on toistunut luvanhakijan ja lupaviranomaisen esittämissä näkökannoissa, eikä näistä perusteluista ilmene, että yhdistyksen lupaprosessia koskevaa kritiikkiä olisi otettu huomioon.

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry on katsonut, että sillä kiistattomasti on valitusoikeus käsiteltävässä asiassa, mutta tästä huolimatta yhdistyksen valitusta ei hallinto-oikeudessa ole käsitelty asianmukaisella tavalla.

Suomen liito-oravayhdistys ry on yhtynyt Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry:n valitukseen, ja yhdistykset yhdessä ovat pyytäneet korkeinta hallinto-oikeutta tutkimaan Helsingin hallinto-oikeudelle jättämänsä valituksen ja kaikki sitä täydentävät asiakirjat.

Lupamenettelyn asianmukaisen ja tosiasiallisen ratkaisemisen saamiseksi yhdistykset ovat pitäneet välttämättömänä, että luvan täytäntöönpano kielletään kunnes asiasta on saatu lopullinen päätös. Muussa tapauksessa on vaara, että tämä muutoksenhaku käy hyödyttömäksi.

Poikkeuslupaprosessissa on pyritty vähättelemään hankkeen haittavaikutuksia ja liito-oravan yleistä suojelutarvetta, sekä kiertämään poikkeamiselle säädettyjä ehtoja ylimalkaisia oletuksia esittämällä. Myös hallintooikeuden päätöksessä toistuvat alinomaa ilmaisut "voidaan arvioida" ja "voidaan katsoa". Arvailun sijaan olisi voitu hankkia tietoa.

Eräänä poikkeusluvan ehtona on se, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Kyseinen hanke, tien rakentaminen, ei ole luonteeltaan sellainen toimenpide, jota ei voitaisi toteuttaa kuin yhdellä ainoalla tavalla. Ehto menettää kokonaan merkityksensä, mikäli sitä tulkitaan siten, että ehdon täyttämiseen riittää luvanhakijan ilmoitus, etteivät muut ratkaisut tyydytä. Vaihtoehtoista ratkaisutapaa tulee tarkastella liito-oravan kannalta. Tämä edellyttää selvitystyötä, jota arvioilla ei voida korvata.

Hallinto-oikeus ei ole pitänyt tätä kohtuullisena, koska se on katsonut selvitystyön edellyttävän tieosuuden suunnitteluprosessin aloittamista alusta. Luvanhakijalla on kuitenkin velvollisuus huolehtia niiden selvitysten riittävyydestä, joita lupaedellytysten täyttämiseksi tarvitaan. Poikkeusluvan edellytys muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisesta ei täyty kohtuullisuusnäkökantaan vedoten. Vaihtoehtoisten tielinjausten tarkastelu liito-oravien elinalueiden kannalta olisi hyvin voitu tehdä samanaikaisesti muun suunnittelun yhteydessä. Tällaisen tarkastelun puuttuminen johtuu luvanhakijan piittaamattomuudesta, ei siitä, että tehtävä olisi ollut jotenkin kohtuuton suorittaa. Syntynyt tilanne on johtunut luvanhakijan omasta virheestä. Poikkeamisen mahdollisuus luonnonsuojelulain 49 §:n l momentin kiellosta edellyttää todellista eikä itse aiheutettua syytä. Luvanhakija ei ole tuonut esille mitään vaihtoehtoista toteuttamistapaa.

Ympäristökeskuksen päätöksessä asetetut lupaehdot mahdollistavat lähes mitä toimenpiteitä tahansa. Liito-oravien selviytymisen kannalta tämä merkitsee sitä, etteivät aikaisemmin tehdyt arviot tien rakentamisen vaikutuksista pidä paikkaansa. Palanutkallion esiintymän kohdalla Tiehallinnon esiintymää koskevaan kohdekorttiin on visioitu tunneleita jo kaksin kappalein, eikä tie siten olisi kapea, vaan päinvastoin erityisen leveä.

Uudenmaan ympäristökeskus on laiminlyönyt tehtäviään valvovana viranomaisena myöntäessään poikkeusluvan ilman toteuttamista rajoittavia ehtoja. Ympäristökeskuksen laiminlyönti on johtanut tilanteeseen, jossa lupamenettelyn tarpeen arviointi on tehty tiettyjen hankkeen toteutusta rajoittavien kriteerien mukaisesti, mutta lupa on myönnetty ilman sanottuja rajoitteita. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa esitetty arvio, että "Moottoritie on kohdealueiden osalta suunniteltu toteutettavaksi liito-oravien kannalta mahdollisimman haitattomaksi", eipidä paikkaansa, sillä hallinto-oikeus on päätöksellään pitänyt ympäristökeskuksen ratkaisun voimassa sellaisenaan lisäämättä siihen perustelussaan esittämiä rajoitteita.

Liito-oravan suojelutaso ei ole suotuisa Suomessa ympäristökeskuksen toimialueella, eikä myöskään tiehankkeen vaikutusalueella. Moottoritien rakentaminen tulisi toteutuessaan hävittämään tai heikentämään lukuisia liito-oravaesiintymiä, sillä Tiehallinto ei aio noudattaa asiatuntijaselvityksessä esitettyjä suosituksia, joihin arviot hankkeen vaikutuksista liito-oraviin perustuvat. Moottoritie tulisi lisäksi muodostamaan Etelä-Suomen halkaisevan liikennerailon, jonka aiheuttamalla estevaikutuksella olisi merkittävä vaikutus lajin suojelutasoon myös valtakunnallisesti eikä ainoastaan alueellisesti.

Hallinto-oikeuden päätöksestä saa liito-oravien lukumäärästä sen käsityksen, että on selvitys, jossa on päädytty 15 000 naaraaseen ja toinen, joka esittää 54 000 naarasta. Kirjallisuuslähteet eivät tunne kumpaakaan selvitystä. Päätöksentekoa ei voida perustaa epätarkkoihin ja epäluotettaviin selvityksiin.

Moottoritielinjauksella mainitaan olevan 47 liito-oravaesiintymää. Hallinto-oikeus on perustanut päätöksensä vanhentuneeseen tietoon, eikä ole huomioinut valittajien esittämiä tietoja siitä, miten kyseisiä esiintymiä on liito-oravaselvityksen ilmestymisen jälkeen jatkuvasti hävitetty metsänhakkuutoimin. Osa metsänhakkuin hävitetyistä esiintymistä on raportoitu kahdessa Tiehallinnon teettämässä seurantaselvityksessä. Uusin tiedossa oleva hakkuu koskee esiintymiä 41. Mustassuonmäki läntinen ja 42. Mustassuonmäki eteläinen. Näiden esiintymien välinen liito-oravien elinalue on kokonaisuudessaan avohakattu.

Uudenmaan ympäristökeskus on laiminlyönyt tehtävänsä luonnonsuojelulakia valvovana viranomaisena. Koska liito-oravien elinalueita jatkuvasti hävitetään ympäristökeskuksen toimialueella, yhdistykset ovat katsoneet, ettei poikkeuslupien myöntämiseen ole mitään mahdollisuutta. Suotuisan suojelutason säilyttäminen ei voi toteutua olosuhteissa, joissa luontodirektiivin kieltoa ei yleensäkään noudateta ja lajin elinympäristöt tästä syystä vähenevät. Mitkään yleisen edun kannalta pakottavat syyt eivät mahdollista tiehankkeen lainvastaista toteutusta, eikä niihin voida pätevästi vedota.

Ympäristökeskus on ollut saamansa asiakirja-aineiston pohjalta tietoinen siitä, että tien suunniteltu toteutus hävittäisi tai heikentäisi muitakin liito-oravakohteita kuin niitä, joille ympäristökeskus on myöntänyt poikkeusluvat. Ympäristökeskus on luvat myöntäessään käyttänyt sellaista harkintavaltaa, jolle sillä ei ole laillista oikeutusta.

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen liito-oravayhdistys ry ovat pyytäneet korkeinta hallinto-oikeutta selvittämään tiehankkeen toteuttamistavan. Mikäli hankkeen toteuttamisen yhteydessä lajiasiantuntijan liito-oravaselvityksessä esittämiä toimenpiteitä tullaan kokonaisuudessaan noudattamaan, valittajat ovat halunneet jättää varauman saada korjata valituksessa esittämiään väittämiä tämän uuden tiedon mukaisiksi.

3. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry on valituksessaan muun ohella lausunut, että hallintomenettelylain määritelmää asianosaisuudesta ei saa tulkita liian suppeasti tapauksessa, jossa on kysymys luonnon monimuotoisuuden säilymisestä, jossa yhdenkin yksittäisen kohteen heikennyksellä saattaa olla vaikutuksia muihin kohteisiin. Asian vireilläolosta olisi tullut ilmoittaa julkisesti ja kohdealueiden ulkopuolisia maanomistajia olisi tullut kuulla.

Hallinto-oikeus on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa selvittää poikkeuslupaehtoihin liittyvät vaatimukset, erityisesti ne eri tekijöiden yhteisvaikutukset moottoritielinjauksen kanssa, jotka voivat vaikuttaa liito-oravakantoihin. Poikkeuslupa-alueiden liito-oravakantojen säilymiseksi myös potentiaalisten esiintymien tulee nauttia lain ja direktiivin suojaa. Suomen ympäristöviranomaisten mukaan tällaiset esiintymät eivät sitä nauti, koska liito-oravien oleskelu alueella ei ole "selvästi luonnossa havaittava". Asiassa on kysymys sanonnan "selvästi luonnossa havaittava" tulkinnasta, minkä vuoksi asiaan olisi tullut hankkia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu.

Suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun kysymyksessä olevan lajin kannan kehitystä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana. Poikkeuslupa-alueiden liito-oravakannoista ei ole olemassa kannankehitystä koskevaa tietoa. Hallinto-oikeus on päätöksessään lausunut, että ottaen huomioon, että selvitys kattaa vain osan seudun liito-oraville sopivista metsäalueista, lajin voidaan arvioida olevan tällä seudulla suhteellisen yleinen. Oikeuslaitos ei saa perustaa päätöstään arvioon. Moottoritielinjaus on sijoitettu pois asutuksesta ja pelloilta jäljellä olevaan yhtenäiseen metsäalueeseen. Ennen kuin lajin yleisyydestä tai kannan kehitystä koskevista tiedoista voidaan ottaa perusteita päätökselle, tulee alueella järjestää asiaan kuuluva seuranta ja tutkimus. Hallinto-oikeus on laiminlyönyt lisäksi sille toimitetun aineiston huomioon ottamisen. Koska hallinto-oikeus ei ole päätöstä tehdessään ottanut huomioon alueen metsissä tapahtunutta muutosta eikä myöskään vaatinut selvitystä alueen metsätaloussuunnitelmista, joissa esitetyillä toimenpiteillä eli hakkuilla voi olla merkittävä liito-oravien elinoloja heikentävä vaikutus yhdessä moottoritielinjauksen kanssa, tulee hallinto-oikeuden päätös kumota.

Euroopan yhteisöjen komissio on tehtyjen kantelujen johdosta 2.4.2003 Suomen tasavallalle antamassaan perustellussa lausunnossa esittänyt, että hallintojärjestelmän epävarmuustekijät ovat johtaneet tilanteeseen, jossa viranomaiset eivät ole joko halukkaita tai kykeneviä tehokkaasti estämään liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä. Viranomaiset eivät joko ole tietoisia liito-oravan esiintymispaikasta, vaikka ne tiedetään yleisesti, tai ovat liian passiivisia ennalta estäviin suojatoimenpiteisiin ryhtymiseksi, vaikka viranomaiset tietävät, tai niiden ainakin pitäisi tietää, että alueella esiintyy liito-orava. Komission kannanotto ei ole pelkkä mielipide, kuten hallinto-oikeus on esittänyt, vaan tutkittuun tietoon perustuva tosiasia, joka hallinto-oikeuden olisi tullut ottaa huomioon.

Hallinto-oikeudelle 13.7.2002 toimitetun valituksen liitteenä on ollut ma.professori Ilpo K. Hanskin 2.1.2002 antama lausunto, jossa on otettu kantaa liito-oravan mahdollisuuksiin ylittää moottoritielinja. Hallinto- oikeus on laiminlyönyt selvittämisvelvollisuuden ja Hanskin lausunnon huomioon ottamisen. Hallinto-oikeus ei ole selvittänyt, minkä esiintymien kohdalla ja miten tielinjaus rajoittaa liito-oravien liikkumista alueella, jossa Hanskin esittämiä lievennystoimenpiteitä ei ole kyetty tekemään. Hanski on edellyttänyt lausunnossaan, että tien molemmin puolin on oltava korkeaa puustoa, jotta liito-oravan liito onnistuu. Sammatin alueesta tehdyn kartan mukaan suurimmalle osalle ylityspaikoista on kuitenkin samaan aikaan vierelle suunniteltu läjitysalueet. Linjaus ja läjitysalue ovat yhdessä yli 50 metriä, joka liito-oravan on mahdollista ylittää, eikä läjitysalueella voi olla täysikasvuista puustoa. Yksilöiden liikkuminen tien yli ei tule olemaan riittävää, koska asiakirjat osoittavat, että ylityspaikoiksi merkityt kohteet eivät tule toimimaan. Tämän vuoksi jokaisen esitetyn ylityspaikan tekninen toteuttaminen ja toimivuus liito-oravan kannalta tulee varmistaa laatimalla paikasta yksityiskohtainen selvitys ennen asian ratkaisemista. Vuosina 2002 ja 2003 tehtyjen uusintakartoitusten yhteydessä Tiehallinto ei ole tarkastanut, onko ylityspaikkakohdiksi merkityillä alueilla tehty hakkuita.

Koska Tiehallinnon suunnitelmat eivät takaa riittävästi liito-oravien mahdollisuutta ylittää moottoritie ja koska viranomaiset ja hallinto-oikeus eivät ole katsoneet tarpeelliseksi selvittää alueen metsätaloussuunnitelmien toimenpiteiden yhteisvaikutusta moottoritielinjauksen kanssa, on asiasta pyydettävä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu.

Vaikka hankkeen sanotaan olevan yleisen edun nimissä tärkeä ja tien rakentaminen tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, ei se saa oikeuttaa riittämättömiin ja puutteellisiin selvityksiin, eikä selvitysten tekemistä saa laiminlyödä kiireellisyyden vuoksi.

Hankkeen vaikutukset tulee arvioida ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lainsäädännön mukaisessa menettelyssä. Lainsäädäntö takaa koko hankkeen vaikutusalueella olevien asianosaisten kuulemisen. Hankkeen liito-oravapoikkeusluvan pohjana on liito-oravaselvitys vuodelta 2001, josta ei ole järjestetty ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaista kuulemista. Koska ympäristövaikutusten arvioimista koskeva direktiivi edellyttää vaikutusten selvittämistä arviointimenettelyssä ja koska Uudenmaan ympäristökeskukselle oli tuotu tieto hankkeen alueella olevista liito-oravista, olisi liito-oravaselvitys pitänyt tehdä ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Asiasta tulee pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu, koska poikkeuslupapäätös perustuu luontoselvityksen täydennykseen, liito-oravaselvitykseen 2001, joka Suomen viranomaisille liito-oravista vuosina 1994 ja 1995 toimitetun tiedon perusteella olisi pitänyt tehdä virallisen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, jolloin kaikkien asianosaisten kuuleminen myös liito-oravaselvityksestä olisi ollut lainsäädännön mukainen.

Poikkeuslupahakemus ja päätös eivät vastaa toisiaan, koska poikkeuslupaa on haettu selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämiseksi ja heikentämiseksi, ja poikkeuslupa taas on myönnetty liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiseksi. Asialla on merkitystä, koska viranomaisten tulee noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta myös liito-oravaesiintymien tulkinnassa. Ympäristöministeriön kanta on, että lisääntymis- tai levähdyspaikka on elinpiiriä suppeampi ja tarkoittaa ainakin pesäpuuta ja sen välitöntä läheisyyttä. Yksittäinen pesäpuu tarvitsee sellaisen suojan, että se ei menetä merkitystään liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkana hankkeen toteuttamisen jälkeenkään. Palanutkallion alueella ei ole havaittu 2001 liito-oravakartoituksessa kolopuita, mutta se on kiistatta liito-oravaesiintymä ja luonnonsuojelullisesti arvokas kohde. Alueella on varmasti pesäpuita, joita ei voi selvästi havaita. Asian käsittelyn yhteydessä tulee ottaa huomioon ympäristöviranomaisten epäyhdenmukainen tulkinta. Muualla, missä tielinjaus halkoo esiintymäaluetta aivan samoin kuin Palanutkallion alueella, ei poikkeuslupaa haeta, eikä Uudenmaan ympäristökeskus sitä edellytä haettavaksi, koska kolopuita ei jää tielinjauksen alle. Kyseisillä esiintymillä on suurella todennäköisyydellä myös sellaisia pesäpuita, joita ei voi selvästi havaita.

Uudenmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelua alueellaan valvovana viranomaisena tulee noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Jos moottoritie halkaisee yhden esiintymän ja sille edellytetään poikkeuslupaa, tulee myös muille moottoritielinjauksen halkomille esiintymille vaatia poikkeuslupaa, koska ne ovat 2001 luonnossa havaittuja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Suomen hallinnolliset määräykset mahdollistavat, että yhteysviranomaisena direktiiviä rikkonut viranomainen voi myöhemmin mitätöidä oman laiminlyöntinsä myöntämällä poikkeusluvan asiassa. Uudenmaan ympäristökeskus on yhteysviranomaisena 3.12.1996 antamassaan lausunnossa todennut luontoselvitysten olevan riittäviä tähän suunnittelu- ja päätöksentekotilanteeseen, vaikka sillä oli tieto liito-oravista ennen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn alkua. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 9 § velvoittaa yhteysviranomaisen lausunnossaan toteamaan, kuinka tarpeellisten selvitysten hankkiminen sekä niistä tiedottaminen ja kuuleminen järjestetään. Arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa yhteysviranomainen ei antanut hankkeesta vastaavalle mitään velvoitteita tehdä selvityksiä eri linjausvaihtoehtojen vaikutuksesta eläimiin, mukaan lukien liito-orava.

Tämän suunnitellun tieosuuden hankepäätös tehtiin 1.11.1990. Hankepäätös on vain asian suunnitteluun ja valmisteluun liittyvä hallinnon sisäinen määräys eikä siis mikään sitova ratkaisu. Yleissuunnitelmaa laadittaessa lainsäädäntö ei edes tuntenut yleissuunnitelmaa, ja hankkeesta vastaava onkin todennut kysymyksessä olleen kokeilun. Kokeilu, joka ei perustu voimassa olevaan lakiin, ei ole sitova.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 16 §:n mukaan lain ohjaus, valvonta ja seuranta kuuluvat ympäristöministeriölle. Ympäristöministeriö on lausunnossaan kehottanut harkitsemaan ympäristövaikutusten arviointia myös yleissuunnitelmasta poikkeavasta linjauksesta. Uudenmaan ympäristökeskuksen olisi tullut yhteysviranomaisena ottaa huomioon, että sitovia päätöksiä ei ollut tehty, ja mainitun lain 9 §:n perusteella velvoittaa hankkeesta vastaava tekemään ympäristövaikutusten arviointi myös yleissuunnitelmista poikkeavilta vaihtoehdoilta.

Tiesuunnitelman lähtökohtien määrittelyssä 1999 on todettu, että yleissuunnitelmasta ja ympäristövaikutusten arvioinnista saatujen kannanottojen pohjalta oli nähtävissä, että yleissuunnitelman mukaiselle ratkaisulle välillä Lahnajärvi-Lohja oli vaikea saada kaikilta osin hyväksyttävyyttä. Tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä järjestettiin suunnittelukilpailu. Suunnittelun tavoitteena oli, että suunniteltaessa valtatie 1 välillä Lahnajärvi-Lohja eivät esitetyt toimenpide-ehdotukset saa poiketa yleissuunnitelmasta niin paljon, että ne edellyttävät uutta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Mikään ei olisi estänyt tekemästä liito-oravaselvitystä myös tässä suunnitteluvaiheessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn perusteella aiemmin poissuljetulta vaihtoehdoilta, jolloin olisi tieteellisellä tutkimuksella varmistettu, onko muita liito-oravien kannalta parempia vaihtoehtoja. Tätä tietoa ei poikkeuslupaa myöntänyt viranomainen velvoittanut hankittavaksi. Tätä tietoa ei ole käytettävissä vieläkään, eikä siten voida esittää, että muut mahdolliset vaihtoehdot eivät ole liito-oravien kannalta yhtään parempia kuin vaihtoehto C.

Uudenmaan ympäristökeskuksen 20.6.2002 antaman poikkeuslupapäätöksen mukaan ympäristökeskus katsoo, että hankkeen suunnitteluprosessissa on selvitetty hankkeen vaikutuksia perusteellisesti muun muassa liikenneturvallisuuden, taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden kannalta. Suunnittelussa on ollut mukana useita erilaisia vaihtoehtoja, mukaan lukien nykyisen tien parantaminen.

Uudenmaan ympäristökeskus on osallistunut hankkeen suunnitteluun ja valmisteluun liittyvään ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, jonka yhteydessä nimenomaan on laiminlyöty liitooravien huomioon ottaminen sekä ympäristövaikutusten arvioinnin suorittaminen muilta linjausvaihtoehdoilta ja liito-oravien huomioon ottaminen niiden kohdalla. Sama viranomainen on mitätöinyt yhteysviranomaisena tekemänsä laiminlyönnin myöntämällä poikkeuslupapäätöksen. Uudenmaan ympäristökeskus on ollut esteellinen käsittelemään poikkeuslupahakemusta.

Hallintomenettelylain mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Ylitarkastaja C:n tehtäviin Uudenmaan ympäristökeskuksessa kuuluu muun muassa luonnonsuojelun valvominen. Tämä valvonta tulee ulottaa myös Tiehallinnon toimiin. Yhdistyksen hallinto-oikeudelle tekemän valituksen liitteenä on ollut 27.12.2001 päivätty, Uudenmaan ympäristökeskukselle osoitettu kirje, jossa on tuotu esille, että Raatin kylän Hauklammen kohdalla kaikkia kolopuita ei ole merkitty Tiehallinnon liito-oravaselvitykseen. Toisena valituksen liitteenä on ollut Uudenmaan ympäristökeskuksen 13.2.2002 päivätty vastaus, jossa ylitarkastaja C on todennut, että Tiehallinnon liito-oravaselvitys on Uudenmaan ympäristökeskuksen käsityksen mukaan tehty asiantuntevasti ja perusteellisesti, eikä ympäristökeskus katso tarpeelliseksi vaatia tässä vaiheessa uusia liito-oravainventointeja. Ylitarkastajan itsensä allekirjoittama asiakirja todistaa hänen puolueellisuutensa Tiehallintoa kohtaan. Ylitarkastaja C:n tehtävä oli ohjata ja valvoa Tiehallinnon liitooravaselvitystä. Selvityksen oikeellisuudesta, riittävyydestä ja paikkansapitävyydestä ei ole kuultu asianosaisia. Selvitystä valvovana ja ohjaavana virkamiehenä C olisi voinut vaatia, että kartoituksen tulokset esitellään asianosaisille ja asianosaiset saavat esittää tarkennuksia selvityksiin.

Hallinto-oikeudelle on 13.6.2003 ja 22.8.2003 lähetetty aineistoa, jossa on tuotu esille, että kyseinen ylitarkastaja on Sammatin Kantoniityn liito-oravametsän hakkuun yhteydessä antanut totuuden vastaista tietoa poliisitutkinnassa todeten, että kaikki kolopuut ovat hakkuusta huolimatta tallella. Todellisuudessa alueella oli kaadettu kolopuu.

Hallinto-oikeudelle 22.8.2003 toimitetun täydennysaineiston liitteenä 1 on ollut 13.8.2003 päivätty kirje Uudenmaan ympäristökeskukselta, jossa on todettu, että kyseisen ylitarkastajan totuuden vastainen lausunto poliisitutkinnassa johtui siitä, että Tiehallinnon liito-oravaselvityksessä ei kaikkia kolopuita ollut merkittynä. Tapahtunut osoittaa selkeästi, että Tiehallinnon liito-oravaselvitys 2001 ei ole kaikilta osin riittävä ja paikkansapitävä. Selvityksen puutteelliset tiedot ovat johtaneet ylitarkastajan itsensä harhaan poliisitutkinnassa. Kiistämällä lisäselvitysten vaatiminen, yritetään myös väistää selvityksen puutteiden esille tuominen. Myöntäessään poikkeusluvan kahdelle liito-oravaesiintymälle, joiden välissä moottoritielinjaus kulkee useiden muiden esiintymien alueella, kyseinen ylitarkastaja on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa myös luonnonsuojelua alueella valvovan viranomaisen virkamiehenä.

Poikkeuslupaa käsitellyt ja poikkeusluvan myöntänyt virkamies on asian käsittelyn yhteydessä luottanut yksipuolisesti Tiehallinnon liito-oravaselvityksen oikeellisuuteen. Uudenmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelua valvovana virkamiehenä hänen olisi tullut vaatia tarvittavia lisäselvityksiä ennen poikkeusluvan myöntämistä. Asian käsittelyn yhteydessä olisi tullut ratkaista muiden liito-oravaesiintymien mahdollinen heikentyminen ja häviäminen. Muu perusteltu syy kyseisen ylitarkastajan esteellisyydelle on se, että hän on luottanut Tiehallinnon selvitykseen, ei ole vaatinut lisäselvityksiä eikä varmistanut, että lievennystoimenpiteet ovat riittäviä. Kyseinen ylitarkastaja on toiminut puolueellisesti Tiehallinnon hyväksi, joten hän ei olisi saanut esteellisenä allekirjoittaa poikkeuslupapäätöstä.

Koska asian yhteydessä ei ole ratkaistu, onko hankkeella esimerkiksi Hossansalmea, Orosmäkeä, Hauklampea, Pitkämäkeä ja Näpönsuota heikentävä vaikutus, ei hallinto-oikeus ole voinut esittää, että näillä seikoilla ei ole merkitystä poikkeusluvan lainmukaisuuden kannalta. Jos hankkeella on todellisuudessa seitsemää esiintymää heikentävä vaikutus nyt haetun kahden sijasta, ei asia voi olla merkityksetön.

Koska Helsingin hallinto-oikeus ei ole selvittänyt muita esiintymiä koskevia väitteitä ja seikkoja, ei hallinto-oikeus ole myöskään voinut perustellusti esittää, että muutoksilla on vähennetty luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuksen tarvetta. Hallinto-oikeus on laiminlyönyt ma.professori Ilpo K. Hanskin lausunnon 2.1.2002 huomioon ottamisen. Liito-oravaselvityksessä sekä kohdekorteissa esitettyjä lievennystoimenpiteitä ei ole käsitelty tai ratkaistu eikä hankkeesta vastaavalle ole annettu minkäänlaista sitovaa velvoitetta noudattaa toimenpiteitä minkään asiaan liittyvän päätöksen yhteydessä, joten hankkeesta vastaava Tiehallinto voi myöhemmin vedota siihen, että ympäristöviranomaiset eivät lausunnossaan ja päätöksessään ole vaatineet lievennystoimenpiteiden noudattamista. Ne ovat olleet pelkkiä ehdotettuja ja suunniteltuja toimenpiteitä, joita luvan saajaa ei ole velvoitettu noudattamaan.

Koska päätökset perustuvat olettamukselle, että moottoritielinjauksen alueella on ja tulee olemaan muita liito-oravaesiintymiä kuin ne, joille poikkeuslupa on haettu, tulee päätöksen yhteydessä myöskin varmistaa kyseisten esiintymien säilyminen elinkelpoisina.

Koska päätöksen perusteena käytetään liito-oravien mahdollisia ylityspaikkoja moottoritien yli, tulee hankkeesta vastaavan kyetä esittämään riittävät todisteet siitä, että ylityspaikat ovat toimivia niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Tässä yhteydessä tulee selvittää metsän ja puuston nykyinen tila sekä ottaa huomioon se, että metsiä saatetaan kaataa lähivuosina, jolloin ylityspaikka ei enää toimi.

Poikkeuslupakäsittelyssä ja harkinnassa tulee varmistaa lajia koskeva suotuisan suojeluntason vaatimus. Kysymys on eri tekijöiden yhteisvaikutuksista, jota sen enempää Tiehallinto, Uudenmaan ympäristökeskus kuin hallinto-oikeus ei ole selvittänyt tai vaatinut selvitettäväksi.

Hallinto-oikeus ei ole päätöstä tehdessään ottanut huomioon, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin kieltoa ei ole noudatettu moottoritien suunnittelualueella. Liito-oravaesiintymien ydinalueita on hakattu useiden hehtaareiden alueelta, joten liito-oravakantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi ei ole eikä tule olemaan riittävän laajoja elinympäristöjä, koska itse ydinalueillakin sallitaan hakkuita.

Edellytyksiä poikkeusluvan myöntämiselle ei ole, koska muita tyydyttäviä linjausvaihtoehtoja on olemassa. Näiden poissulkemiseksi ei ole esitetty riittäviä perusteluja. Päävaihtoehtoja on mahdollista toteuttaa niille suunnitelluissa maastokäytävissä sekä tehdä myöskin niiden kohdalla linjaussiirtoja.

Lohja-Lieviö-moottoritieosuus on saanut lainvoiman ja kyseisellä päätöksellä on ratkaistu Lohjan liikenteen sisääntulo-ongelmat. Kyseisen tieosuuden rakentaminen ei edellytä moottoritielinjauksen jatkumista Lohjalta eteenpäin.

Tiehallinnolla ei ole esittää päävaihtoehto A:lta kuten ei muiltakaan poissuljetuilta vaihtoehdoilta liito-oravaselvityksiä eikä mitään perusteltua estettä moottoritien rakentamiselle muihin maastokäytäviin. Myös paikallisesti on mahdollisuus tutkia muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Sammatissa Haarapajun esiintymän kohdalla on aikanaan ollut vaihtoehto H 6, jossa poikkeuslupakohteen kolopuut eivät vaikuttaisi jäävän moottoritien aivan välittömään läheisyyteen.

Liito-oravapoikkeuslupahakemus ei koske Lohja-Lieviö-moottoritieosuutta. Tiehallinnon poikkeuslupahakemuksen yhteydessä sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksen yhteydessä on kuitenkin "yleisen edun kannalta pakottaviksi syiksi" otettu mukaan moottoritien Lohja-Lieviö-osuuden vaikutukset.

Poikkeusluvan kohta "Erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy" tulee arvioida uudelleen, jättäen osuuden Lohja-Lieviö vaikutukset pois, sillä niistä ei ole kysymys. Vaikutusta osuudelle Lohja-Lahnajärvi ei tule käyttää poikkeusluvan perusteena. Poikkeuslupakäsittely tulee tehdä siten, että Lohjanharjun alueen ratkaisuja ei lueta hankkeella saavutettaviin hyötyihin. Hankkeen hyöty-kustannussuhde tulee myös arvioida uudelleen.

Poikkeuslupaa ei ole haettu luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan b-alakohdan perusteella eli erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta. Nykyisen valtatien 1 vaikutusta omaisuuteen ei voi käyttää poikkeamisen perusteluna. Vaikka poikkeuslupaprosessissa on esitetty, että hankkeella saavutetaan merkittäviä ympäristöhyötyjä, sillä kuitenkin aiheutetaan välillä Lohja-Lahnajärvi merkittäviä haittoja, kuten Koivulanlahden lintuveden täyttö, läjitysalueet kulttuurimaisemaan ja metsän arvokohteille, metsälakikohteiden tuhoutuminen, liito-oravaesiintymien heikentyminen, meluhaitat asukkaiden ja loma-asukkaiden kiinteistöille.

Erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä on perusteltu myös sen tärkeydellä Venäjän liikenteelle. Euroopan unionin laajentumisen jälkeen tämä arvio ei enää pidä paikkaansa. Baltian maiden liittymisen jälkeen liikenne suuntautuu enenevässä määrin niiden kautta Keski- Euroopasta Venäjälle.

4. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry - Nylands Miljövårdsdistrikt rf on vaatinut, että piiriä ja muita poikkeusluvasta valittaneita tahoja tulee asiassa kuulla.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin nojalla valitusoikeus ympäristökeskuksen 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa asiassa on niillä, joiden oikeutta ja etua asia saattaa koskettaa. Maamme luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön Euroopan unionin luontodirektiivi. Luonnon monimuotoisuutta edistetään merkittävästi sillä, että taataan liito-oraville riittävästi metsiä, sopivia puulajeja, pesäntekomahdollisuuksia, hyviä elinpiirejä ja kulkuyhteysmahdollisuuksia elinpiireiltä toisille. Kaikille, joita päätökset saattavat koskea, tulee myös sallia asianosaisuus ja muutoksenhakuoikeus. Poikkeuslupakäsittelyssä on kysymys haitasta, joka kohdistuu liito-oraviin, ja siten asianosaisten oikeus koskee sitä, miten heikennys tai hävitys vaikuttaa siihen, että kohde säilyy tai ei säily luonnonsuojelulain mukaisena alueena. Valitusoikeuden rajoittaminen tämän luontodirektiivin ennakkotapauksen yhteydessä saattaa johtaa siihen, että direktiivin vastainen päätös tulee lainvoimaiseksi. Myöskään Suomen hallintomenettelylaki ei saa olla esteenä luontodirektiiviä koskevan asian käsittelyyn Suomen tuomioistuimissa.

Hallinto-oikeus ei ole perustellut päätöksessään myöntämänsä luvan suotuisan suojelutason puutetta. Tiehankkeen omankaan liito-oravaselvityksen mukaan liito-oravan suojelutaso ei ole suotuisa. Luontodirektiivin 16 artiklassa nimenomaan edellytetään, että suojelutason on oltava suotuisa, jotta poikkeuslupa voitaisiin myöntää.

Liito-oravaselvityksen yhteydessä on pohdittu tien vaikutuksia eri esiintymiin ja selvitetty näissä kohdissa suunniteltuja mahdollisia lieventämistoimia. Nämä arviot ja lieventämistoimien kuvaukset on dokumentoitu puutteellisesti ja sanavalinnoissa on liikaa tulkinnanvaraisuutta, kuten sanonta "Tie rakennetaan mahdollisimman kapeaksi" eli ilmoittamatta mitään tarkkaa metrimäärää. Näiden puutteellisuuksien vuoksi on mahdotonta ja vaikeaa varmistaa tehtyjen arvioiden oikeellisuutta.

Tähän mennessä tehdyt arviot ovat olleet ratkaisevan merkityksellisiä, kun on päädytty hakemaan lupaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseen. Kaikki tien vaikutuspiirissä olevat esiintymät on tuotava lupaharkintaan. Tämä takaa sen, että saadaan objektiivinen arvio, tapahtuuko lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämistä vai ei. Lupaharkintaan on otettava myös alueen potentiaaliset esiintymät, koska ne todellisuudessa ovat myös aika ajoin liito-oravan asuttamia, kuten tehdyt seurantaselvitykset ovat osoittaneet.

Asiassa ei ole lainkaan riittävällä tavalla selvitetty linjausten eri vaihtoehtoja liito-oravan kannalta. On vain esitetty, ettei ole mahdollista löytää parempaa linjausta. Tämä väite on perusteltu olettamalla näin vain olevan, mutta tutkittua tietoa asiasta ei ole. Tehdyistä liito-oravaselvityksistä voi kuitenkin saada aivan erilaisia päätelmiä koskien liito-oravan esiintymistä muilla mahdollisilla tien linjauksilla. Kun vertailualueeksi on valittu Raatin kaltainen tiheän kannan alue, on voitu huoletta sanoa, että on mahdotonta rakentaa moottoritielinjausta vastaavalle alueelle ilman liito-oravalle koituvaa haittaa. Johtopäätös on aivan toinen, kun vertailualueeksi on valittu Sammatin ja Suomusjärven väli, jossa esiintymiä on hyvin harvassa (esiintymät 24-26). Selvitysalue edustaa vain satunnaisotosta seutukunnan metsistä. Oikeamman kuvan saamiseksi on eri vaihtoehdot tutkittava tarkoin maastoselvityksin. Ilman näin saatua tietoa ei voida väittää että muita, parempia linjausvaihtoehtoja ei ole olemassa.

Moottoritiehankkeen massiivisten ja useita vuosia kestävien rakennustöiden työnaikainen haitta muun muassa vaikutusalueella oleville liito- oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoille on selvittämättä. Ennen luvan myöntämistä olisi myös hankkeen rakennusaikaiset ympäristövaikutukset pitänyt perusteellisesti selvittää oleellisena osana hankkeen ympäristölle aiheuttamia kokonaisvaikutuksia.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lausunnot ja selitykset

Uudenmaan ympäristökeskus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että liito-oravan pääasialliset esiintymisalueet Suomessa ovat Uusimaa ja Lounais-Suomi. Liito-oravaselvityksen mukaan suunnitellun moottoritiehankkeen (E 18) alueella on 47 liito-oravaesiintymää. Lajin voidaan arvioida olevan suhteellisen yleinen tuolla alueella.

Valituksenalainen poikkeuslupa koskee ainoastaan vähäisiä osia kyseisistä Haarapajun ja Palanutkallion liito-oravaesiintymistä. Poikkeusluvan mahdollistamien toimenpiteiden jälkeenkin liito-oravilla on hyvät selviytymisedellytykset kyseisillä esiintymillä. Poikkeusluvan vaikutukset ovat alueellisesti ja paikallisesti vähäisiä. Lajin suotuisaan suojelun tasoon niillä ei ole merkitystä.

A ja B eivät ole asianosaisia, joten heidän valituksensa tulee jättää tutkimatta. He eivät omista tai hallitse kiinteää omaisuutta poikkeuslupahakemusta koskevien kiinteistöjen välittömässä läheisyydessä, eikä poikkeuslupa-asian vireille tulolla ole muutenkaan ollut sellaista vaikutusta, että heitä olisi pidettävä tässä asiassa asianosaisina.

Muiden esiintymien heikentämisestä metsänhakkuilla ynnä muulla ympäristökeskus on todennut, että ilmi tulleet mahdolliset heikentämistapaukset tarkastetaan ja tarkastusten perusteella ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin.

Suunnitellun moottoritiehankkeen sivuavilla esiintymisalueilla on tehty seurantaa vuodesta 2001 lähtien. Valituksessa lueteltujen esiintymisalueiden tilaa seurataan ja toimenpiteisiin ryhdytään tarvittaessa tapauskohtaisesti.

Väitteillä esiintymien heikentämisestä ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevan poikkeusluvan lainmukaisuuden kannalta. Mikäli luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin hävittämis- ja heikentämiskieltoa rikotaan, asia voidaan saattaa vireille ympäristökeskuksessa lain 57 §:n mukaisena pakkokeinoasiana.

Lupapäätökseen ei sisälly velvoitetta niin sanotuista toimivista ylityspaikoista, koska tiesuunnitelmassa on esitetty ylityspaikat ja muut lieventämistoimenpiteet. Lieventämistoimenpiteet velvoittavat ja niiden toteuttamista valvotaan.

Mitä tulee C:n väitettyyn esteellisyyteen poikkeuslupa-asiassa, ympäristökeskus on todennut, että mainittu henkilö on suorittanut alueellisille ympäristökeskuksille laissa (55/1995) säädettyjä ja ympäristökeskuksen työjärjestyksessä hänelle asetettuja tehtäviä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA) on luontoselvitysten tarpeellisuus arvioitu sillä hetkellä saatavissa olleen parhaimman tiedon perusteella. Samoin poikkeusluvassa on otettu huomioon sillä hetkellä paras saatavilla ollut tieto. Tiehallinnon poikkeuslupahakemuksessa esittämä selvitys liito-oravista perustuu Suomen johtavan liito-orava-asiantuntijan professori Ilkka Hanskin (tosiasiassa ma. professori Ilpo K. Hanskin) esittämiin näkemyksiin. Väitteet esteellisyydestä ovat aiheettomia.

Suomen liito-oravayhdistys ry:n valitusta ei tule tutkia Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevin perustein.

Tiehallinnon hakemuksessa on selkeästi yksilöity ne lisääntymis- ja levähdyspaikat, joille poikkeuslupaa on haettu, ja hakemuksen liitteenä on ollut informaatiota muista liito-oravan esiintymisalueista.

Lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti kartalle rajatulle alueelle, eikä se oikeuta heikentämistoimenpiteisiin alueen ulkopuolella. Lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti, jolloin siinä esitetyt lieventämistoimenpiteet sitovat hakijaa. Ympäristökeskus tulee valvomaan niiden toteuttamista.

Moottoritien rakentamisen aikaiset vaikutukset on otettu huomioon hankkeen kokonaisvaikutuksia arvioitaessa. Poikkeuslupa tarkoittaa ensisijaisesti lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellosta poikkeamista. Suoraan liito-oravayksilöille mahdollisesti aiheutuva haitta ei kuulu luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisen poikkeusluvan harkintaan.

Valituksissa esitettyihin väitteisiin eri linjausvaihtoehtojen riittämättömästä selvittelystä, muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisesta sekä suotuisan suojelutason säilyttämisestä ympäristökeskus on vastannut viittaamalla hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon.

Edellä esitettyyn ja kaikkeen asiassa aikaisemmin esittämäänsä viitaten Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että A:n ja B:n sekä Suomen liito-oravayhdistys ry:n valitukset tulee jättää tutkimatta ja muut valitukset hylätä perusteettomina.

Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri on selityksessään lausunut, että valituksissa on kiinnitetty erityisesti huomiota moottoritien linjausvaihtoehdon C valintaperusteisiin, moottoritien vaikutusten lievennystoimenpiteiden toteuttamiseen, muiden mahdollisten liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioon ottamiseen sekä liito-oravatutkimuksista ja poikkeuslupahakemuksesta tiedottamiseen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selkeästi todennut, että luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainitut perusteet poikkeusluvan myöntämiselle ovat olemassa. Muuta tyydyttävää ratkaisua hankkeen toteuttamiseksi ei ole, lajin suotuisa suojelutaso säilyy ja luontodirektiivin 16artiklan 1 c -kohdan mukaiset kriteerit täyttyvät. Muutoksenhakijat eivät ole esittäneet mitään sellaista, minkä johdosta hallinto-oikeuden päätöstä olisi aihetta muuttaa.

Lausunnon kohteena olevan tieosuuden suunnittelu on pitkän prosessin tulos, ja sen aikana on tutkittu lukuisia erilaisia ratkaisuja parhaimman ja vähiten haittaa tuottavan ratkaisun etsimiseksi.

Tiesuunnitelma on laadittu toimenpidepäätöksen mukaisesti, ja siinä on otettu huomioon päätöksessä esitetyt näkökohdat sekä ympäristövaikutusten arvioinnista saadun Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon edellyttämät tarkennukset.

Nyt tarkasteltavan linjauksen suunnittelu alkoi varsinaisesti vuonna 1988. Mukana on ollut lukuisia erilaisia moottoritievaihtoehtoja. Myös nykyisen tien parantamista moottoritien rakentamisen vaihtoehtona on selvitetty useassa eri vaiheessa. Muurla-Lohjanharju-tieyhteyksistä valmistui vaihtoehtoselvitys vuonna 1989. Vaihtoehtoselvityksessä tutkittiin kolmea maastokäytävää moottoritievaihtoehdoiksi ja yhtä nykyisen valtatien 1 parantamiseen tukeutuvaa vaihtoehtoa. Moottoritievaihtoehdot B ja C kulkivat Lohjan kaupungin läheisyydestä. Vaihtoehdossa A moottoritie sijoittui nykyisen tien käytävään ja vaihtoehdossa D nykyistä valtatietä parannettiin. Vaihtoehdot tutkittiin ja niitä vertailtiin tasavertaisina. Liikenneministeriö teki vaihtoehtoselvityksestä ja siitä saaduista lausunnoista hankepäätöksen marraskuussa 1990. Päätöksessä todettiin, että jatkosuunnittelu tehdään vaihtoehdon C pohjalta.

Vaihtoehtoselvityksen (1989) luonnonoloja koskevat tiedot perustuivat ympäristöviranomaisten, kuntien ja luonnonsuojelujärjestöjen tietoihin alueiden luontoarvoista ja suojelukohteista. Varsinaisia luontoinventointeja ei siinä vaiheessa tehty. Tämä tarkkuustaso katsottiin riittäväksi yli 60 kilometriä pitkän maastokäytävän tarkasteluun. Alustavan yleissuunnittelun alkaessa vaihtoehdon C pohjalta laadittiin sen maastokäytävästä kattava luontoinventointi. Inventoinnissa tutkittiin kaikki alustavassa yleissuunnitelmassa mukana olleet linjausvaihtoehdot.

Vaihtoehdon A merkittävimmät ja laajakantoisimmat maisemaa muuttavat vaikutukset kohdistuvat laajoihin viljelylaaksoihin, kuten Aneriojärven-Varesjokilaakson ja Nummenjoen-Härkäjoen kulttuurimaisemaalueisiin, joista haitallisimmat vaikutukset kohdistuvat viimemainittuun. Myös Hiidenveden ylityskohta muodostuu sekä maisemakuvallisesti että luonnon kannalta erittäin ongelmalliseksi. Tästä syystä vaihtoehtoa A voitiin pitää vain välttävänä.

Vaihtoehdon B vastaavat ongelmakohdat ovat Hirsjärven-Sammalon- Vilikkalan, Aneriojokilaakson, Arpalahden-Sallitun, Salmin-Tokkeen, Mustlahden-Kiikalan-Lohilammen, Kaukolan, Karstun ja Paloniemen kannaksen kulttuurimaisema-alueilla. Näin ollen vaihtoehto B on edellistäkin ongelmallisempi perinteisten kulttuurimaisemien leikkautumisen vuoksi. Vaihtoehto B sivuaa ja leikkaa myös Lohjanharjun pohjavesialueita, harjujensuojelualuetta (nykyisin Natura 2000 -ohjelmassa) ja yksittäisiä arvokkaita luontokohteita, mikä vähentää entisestään vaihtoehdon toteuttamismahdollisuuksia. Kokonaisuudessaan vaihtoehto B on välttävä.

Vaihtoehto B1 on maisemakuvan ja maisemarakenteen suhteen edellistä vaihtoehtoa säästävämpi ohittaessaan muun muassa Kaukolan ja Karstun kulttuurimaisemat. Sen sijaan vaihtoehto leikkaa osin epäedullisesti Talpelan ja Karnaisten maisema-alueita. Kokonaisuutena osuus B1 on alkuperäistä linjausta B parempi ja rajoitetusti tyydyttävä.

Vaihtoehto C linjautuu melko tyydyttävästi Raatin kulttuurimaisemassa, mutta Karnaisten kannaksen osuus on sen maisemakuvallisesti epätyydyttävin kohta. Karnaisten metsäalueella leikkautuisi melko pahoin myös maisemarakenne, jos vaihtoehto toteutetaan avoleikkauksena. Tien leikkaavaa vaikutusta on vähennetty suunnittelemalla tunneli kallioalueen ali ja painamalla tien tasaus alas Talpelanlahden kohdalla. Vaihtoehto on kokonaisuudessaan kuitenkin tyydyttävä.

Kaikki vaihtoehdot pirstovat luonnonoloiltaan valtakunnallisesti arvokasta ja monipuolista järvialuekokonaisuutta. Lohjan järviseudulla on merkittäviä maisemallisia arvoja, alueen kasvillisuus ja eläimistö ovat vallitsevien olosuhteiden (kalkkipitoinen maaperä) vuoksi erityisen arvokkaita. Järviseutu muodostaa myös kulttuurihistoriallisen aluekokonaisuuden.

Vaihtoehdossa 0 luonnonolot ja maisema säilyvät ennallaan.

Vaihtoehdon D ympäristövaikutukset ovat taajamien kohdalla lähes samat kuin vaihtoehdossa A, mutta muilta osin kuten vaihtoehdossa 0. Vaihtoehdon C valinnan tärkeimpinä perusteina on ollut, että se palvelee parhaiten alueen kuntien sekä elinkeinoelämän tarpeita ja aiheuttaa vähiten haittaa alueen asutukselle. Eteläisempi vaihtoehto B todettiin erityisesti kulttuuriympäristöjen ja maisemansuojelun kannalta selvästi vaihtoehtoa C haitallisemmaksi, koska sen varressa on useita valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja maisema-alueita. Myös nykyisen valtatien tuntumaan sijoitetut vaihtoehdot A ja D ovat maiseman ja luonnonsuojelun kannalta huonoja, koska tien läheisyydessä sijaitsee Natura 2000 -ohjelman suojelualueita, jotka tuolloin kuuluivat valtakunnallisiin linnustonsuojeluohjelmiin. Lisäksi nykyisen tien tuntumassa on useita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kulttuurimaisema- alueita, joiden arvoa uusi moottoritie olisi heikentänyt. Maastokäytävän valintaa tehtäessä vaihtoehto C todettiin vähiten haittaa aiheuttavaksi. Suunnittelua jatkettiin tämän päätöksen perusteella.

Vaihtoehdosta C laaditut yleissuunnitelmat valmistuivat vuosina 1993-1996. Yleissuunnitelmat välillä Muurla-Lohjanharju laadittiin kolmessa osassa: Muurla-Lahnajärvi, Lahnajärvi-Lohja sekä Lohja-Lohjanharju. Kullakin osuudella tutkittiin useita vaihtoehtoja, joista tehtiin ympäristövaikutusten arvioinnit ja vaihtoehtojen vertailut.

Luontoinventoinnit alustavaa yleissuunnitelmaa varten laadittiin vuosina 1991-1992. Tuolloin tehtiin luontotyyppikartoitus tutkimalla maasto kaikkien linjausvaihtoehtojen molemmilta puolilta noin 500 metrin leveydeltä. Suunnitteluosuudella oli lukuisia linjausvaihtoehtoja, joita vertailtiin keskenään vuorovaikutteisessa suunnitteluprosessissa. Vertailun yhtenä tärkeänä perusteena olivat luonnonoloihin kohdistuvat vaikutukset ja haittojen minimointi. Liito-oravaa ei tuolloin varsinaisesti tutkittu, mutta luonnonolojen monimuotoisuuteen perustuvassa luontoinventoinnissa korostettiin vanhojen sekametsien säilymistä. Nämä luontotyypit ovat myös liito-oravan suosimia pesimis- ja levähdyspaikkoja. Ympäristövaikutukset selvitettiin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-lain) mukaisesti, vaikka laki ei vielä ollut voimassa. Alustavat yleissuunnitelmat valmistuivat vuoteen 1994 mennessä. Niiden perusteella jatkosuunnitteluun esitettiin yhtä moottoritievaihtoehtoa.

YVA-laki tuli voimaan 1.9.1994 ja sen mukaisesti tehty ympäristövaikutusten arviointi valmistui vuonna 1996. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tutkittiin vielä uudelleen nykyisen valtatien parantamista moottoritien vaihtoehtona. Yleissuunnitelmien, YVA:n ja niistä saatujen lausuntojen perusteella liikenneministeriö teki helmikuussa 1998 toimenpidepäätöksen, jossa yleissuunnitelmassa esitetyt ratkaisut hyväksyttiin jatkosuunnittelun pohjaksi. Luontoinventoinnit ovat olleet perustana myös yleissuunnitelmassa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa, jotka tehtiin vuonna 1996 sen jälkeen, kun YVA-laki oli tullut voimaan vuonna 1994. Näillä luontoinventoinneilla tarkennettiin ja päivitettiin vuosina 1991-1992 tehtyjä inventointeja. Edelleen tarkastelutapa oli arvokkaiden luontotyyppien tunnistaminen, ei yksittäisten lajien havainnoiminen. YVA-menettelyn yhteydessä luontovaikutukset arviointiin suurina kokonaisuuksina, koska vaihtoehtoina olivat 0+ ja moottoritievaihtoehto. Raatin kylällä ja Suomusjärven kohdalla tutkittiin asukkaiden toivomuksesta vielä kahta eri vaihtoehtoa, joista jatkosuunnitteluun valittiin vain yksi. YVA:ssa todettiin, että moottoritie on luonnonolojen kannalta haitallisempi kuin nykyisten teiden parantaminen, mikä puolestaan katsottiin asutuksen kannalta haitallisemmaksi. Uudenmaan ympäristökeskus antoi lausuntonsa YVA-selostuksesta 3.12.1996. Siinä todettiin, että arviointi on laadittu riittävällä tarkkuudella suunnitteluvaiheeseen nähden.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 25.6.2003 taltionumero 1543 katsonut, että YVA-lain tai YVA-direktiivin perusteella ei voida katsoa, että tien jo useita vuosia jatkunut suunnittelu olisi tullut alkaa alusta YVA-lain voimaan tultua tai Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa alettua. YVA-lain voimaantulosäännöksestä (27 §) käy päin vastoin ilmi se periaate, ettei lakia sovelleta taannehtivasti.

Nykyisen tien parantamiseen liittyvät vaihtoehdot on harkinnan jälkeen hylätty, koska ne ovat liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden kannalta moottoritietä huonompia. Nykyisen tien parantamisen vaikutukset tien varren asukkaisiin ovat huomattavat, ja haitoista joutuisivat kärsimään huomattavasti useammat ihmiset kuin suunnitellulla moottoritielinjauksella. Moottoritien rakentaminen on kansantaloudellisesti edullisempaa kuin nykyisen tien parantaminen, koska moottoritiellä säästöjä saadaan enemmän sujuvammalla liikenteellä ja vähentyneillä onnettomuuksien määrillä.

Tiesuunnitelman laatiminen käynnistyi vuonna 1998 tiesuunnitelman määrittelyvaiheella. Sen yhteydessä tehtiin luontoinventointien tarkistus maastossa. Inventoinneissa löydettiin liito-oravien elinympäristöjä Raatin kylässä. Tiehallinto päätti luontoinventointien täydentämisestä selvittämällä liito-oravien esiintyminen koko moottoritieosuudella Muurlasta Lohjalle. Selvitys tehtiin vuonna 2001, kun tiesuunnitelmaa valmisteltiin, ja sitä on täydennetty seurantatutkimuksilla vuosina 2002 ja 2003. Tiesuunnitelmaa tarkennettiin siten, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoille koituisi mahdollisimman vähän haittaa moottoritiestä. Liito-oravaselvityksen laatimista ohjasi asiantuntijana Helsingin yliopiston ma. professori Ilpo K. Hanski, joka on maailmalla tunnettu liito-oravien tutkijana.

Tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtiin liito-oravaselvitys, jonka perusteella jokaisen tunnistetun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan kohdalla tutkittiin mahdollisuuksia linjauksen siirtoon sekä poikkileikkauksen ja tasauksen muuttamiseen. Useimpien liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kohdalla tien vaikutuksia pystyttiin vähentämään oleellisesti. Kohteet, joihin poikkeuslupaa jouduttiin hakemaan, olivat sellaisia, joissa tien linjauksen siirto ei olisi parantanut tilannetta.

Liito-oravaselvityksessä keväällä 2001 tutkittiin maastossa kaikki mahdolliset liito-oravien esiintymisalueet, kolopuut sekä risupesät. Selvityksen tuloksena suunnitteluosuudelta löydettiin 47 liito-oravan esiintymää, joista viiden elinoloja tie heikentää ja yhden tuhoaa. Näille esiintymille Tiehallinto on hakenut poikkeuslupaa.

Olemassa olevat reunaehdot huomioon ottaen on valittua vaihtoehtoa tässä suunnittelun vaiheessa täydennetty niin, että se vähiten heikentää liito-oravan esiintymien elinkelpoisuutta. Toista linjausta tai muita ratkaisuja, jotka olisivat suunniteltua linjausta ja siihen tehtyjen haittojen lieventämistoimien ratkaisuja parempia liito-oravien kannalta, ei ole. Samaan käsitykseen on tullut professori Hanski.

Valittu moottoritielinjaus on myös muilta ympäristövaikutuksiltaan todettu vähiten haitalliseksi. Tietä suunniteltaessa on pyritty parhaalla mahdollisella tavalla sovittamaan yhteen eri eläin- ja kasvilajien suojeluun, ihmisten elinoloihin ja liikenteellisiin vaatimuksiin liittyvät näkökohdat. Erityistä huomiota on kiinnitetty luonnonsuojelulain 49 §:n johdosta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen haittojen minimointiin. Tiehallinto on tehtyihin selvityksiin perustuen toteuttanut suunnitelmamuutokset, jotta liito-oravan elinympäristöt voidaan suojella parhaalla mahdollisella tavalla. Muurlan ja Lohjan välillä moottoritie kulkee luontoarvojen turvaamiseksi maan alla tunnelissa useassa eri kohdassa. Edelleen tielinjaus on suunniteltu ottaen erityisesti huomioon liito-oravan esiintymien ydinalueet. Tämä perustuu edellä mainittuihin esiintymistä laadittuihin tarkkoihin karttoihin, ja niissä esitettyihin haittojen lieventämis- ja estämistoimenpiteisiin, kuten linjauksen siirtoihin, läjitysalueiden siirtoihin, poikkileikkauksen kaventamiseen, istutusten suunnitteluun ja työalueiden hallintaan. Toimenpiteiden avulla liito-oravan elinympäristön heikentämisen vaikutukset jäävät lieviksi.

Selvityksen johtopäätösten mukaan tie ei heikennä liito-oravan suotuisaa suojelutasoa nykyisestä. Selvityksen mukaan suunnitellun tielinjan kohdalla tai sen läheisyydessä on 47 liito-oravaesiintymää. Tämä osoittaa, että liito-orava ei ole alueella kovin harvinainen. Tiestä huolimatta liito-oravan kanta säilyy alueella elinvoimaisena lajina, eikä sen levinneisyysalue suotuisalle suojelutasolle merkityksellisellä tavalla pienene.

Ympäristöministeriön suorittaman liito-oravalaskennan ensimmäisen vuoden (2003) tulosten perusteella liito-oravien määrä Etelä-Suomessa on huomattavasti aikaisempia arviointeja suurempi. Myös tämä tulisi ottaa huomioon lajin suotuisaa suojelun tasoa määriteltäessä.

Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja löydettiin tielinjalta runsaasti, vaikka liito-oravien suosimia metsätyyppejä on pyritty kiertämään koko suunnitteluprosessin ajan. Aikaisempien suunnitteluvaiheiden tielinjausten maastokäytävien liito-oravaesiintymiä ei ole tutkittu. Professori Hanskin näkemyksen mukaan tielinjan kattamaa aluetta voidaan kuitenkin pitää satunnaisotantana koko alueen metsämaasta, koska vaikutusalueen kuntien mosaiikkimainen metsämaisema sisältää runsaasti liito-oravan kannalta suotuisia metsätyyppejä. Siksi ei voida perustellusti osoittaa, että tielinjan siirtäminen toiseen maastokäytävään muuttaisi tilannetta liito-oravalle edullisempaan suuntaan. Valitulla tielinjauksella on mahdollista toteuttaa useita tunneleita ja pitkiä maisemasiltoja, jotka vähentävät oleellisesti liito-oraville aiheutuvia estevaikutuksia.

Kaikki kyseisessä Tiehallinnon teettämissä liito-oravaselvityksissä esitetyt liito-oravan liikkumisen helpottamiseksi suunnittelut toimenpiteet ovat teknisesti toteutettavissa, ja Tiehallinto toteuttaa kyseiset toimenpiteet valtatien 1 rakentamisen yhteydessä. Tiehallinto on varautunut toteuttamaan liito-oravien liikkumista helpottavia rakenteita tarvittaessa myös myöhempien selvitystulosten mahdollisesti niin vaatiessa. Lisäksi Tiehallinto on velvollinen noudattamaan kyseisessä poikkeuslupapäätöksessä esitettyjä rakennusaikarajoituksia ja järjestämään poikkeuslupapäätöksen mukaisen seurannan.

Poikkeuslupahakemus ei ole koskenut valituksissa mainittuja moottoritien linjaukselle jääviä muita alueita, joilla mahdollisesti on liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Niitä koskevilla väitteillä ja seikoilla ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevan poikkeusluvan lainmukaisuuden kannalta. Mikäli luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin hävittämis-ja heikentämiskieltoa hankkeen johdosta muualla rikotaan, asia voidaan saattaa vireille ympäristökeskuksessa lain 57 §:n mukaisena pakkokeinoasiana.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 25.6.2003 taltionumero 1543 on todettu seuraavaa: "Useiden suojeltavien eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat ja muutkin esiintymisalueet muuttuvat jatkuvasti. Kun Suomessa on luonnontieteellisen keskusmuseon arvion mukaan 14000-50000 liito-oravaa, tilanne ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta vaihtuu alinomaa. Uusien tietojen saanti ei edellytä uuden ympäristövaikutusten arvioinnin toimittamista, vaan aikaisempia selvityksiä on tarvittaessa täydennettävä aina kunkin hankkeen lupakäsittelyyn saakka mukaan lukien mahdollinen muutoksenhaku".

Tiehallinto on laatinut liito-oravaselvitykset tiiviissä yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa, joten ympäristöviranomaisilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa tutkimusmenetelmien valintaan ja tutkimusten suorittamiseen. Tutkimusten aikana Tiehallinto on laatinut asiasta useita tiedotteita maanomistajille, asukkaille ja joukkoviestimille. Liito-orava- aineisto on ollut nähtävillä myös tiesuunnitelman esittelytilaisuuksissa. Valmistuneet raportit on toimitettu ympäristöviranomaisille ja alueen kuntiin. Raporteista on toimitettu kopiot kaikille niitä pyytäneille. Liitooravatutkimuksiin liittyvistä asioista on myös aktiivisesti tiedotettu Tiehallinnon internet-sivuilla. Uudenmaan ympäristökeskus on hoitanut poikkeuslupamenettelyyn liittyvän kuulemisen hallintomenettelylain mukaisesti.

Uudenmaan tiepiiri on pitänyt valituksissa esiin tuotua huolta poikkeuslupaehtojen noudattamisen laiminlyömisestä tarpeettomana. Uudenmaan tiepiiri on tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä tehnyt huomattavia ympäristön ja luonnon huomioon ottamiseen liittyviä suunnitteluratkaisuja, jotka toteutetaan moottoritietä rakennettaessa.

Edellä olevan perusteella Uudenmaan tiepiiri on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus pysyttäisi hallinto-oikeuden päätöksen. Muutoksenhakijat eivät ole esittäneet mitään sellaista, minkä perusteella hallinto-oikeuden päätös ja Uudenmaan ympäristökeskuksen lupapäätös olisi aihetta kumota tai sitä muuttaa. Näin ollen myös täytäntöönpanokieltoa koskeva vaatimus on perusteeton.

Vastaselitykset

1. A ja B ovat muun muassa uudistaneet valituksessaan esittämänsä vaatimuksen, että heille tulee myöntää puhevalta asiassa.

2. Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen liito-oravayhdistys ry ovat lausuneet, että yhdistykset paheksuvat ympäristökeskuksen menettelyä käyttää harhaanjohtavasti näkemystensä tueksi kuuluisan huipputiedemiehen nimeä. Asiaa ma. professori Ilkka Hanskilta itseltään kysyttäessä tämä kiisti ottaneensa mitään kantaa asiaan.

Yhdistykset ovat lausuneet epäilynsä siitä, että niin sanotut ylityspaikat olisi esitetty tiesuunnitelmassa, ja pyytäneet korkeinta hallinto-oikeutta tarkistamaan, onko tiesuunnitelman sisällysluettelossa mainintaa ylityspaikoista. Valittajat eivät ole nähneet niin sanotuista ylityspaikoista esitettyä suunnitelmaa, vaan ainoastaan karttapiirroksen. Mihin piirros velvoittaa ja miten sitä niin sanotusti valvotaan, on edelleen epäselvää. Valittajat ovat vaatineet, että kaiken päätöksentekoon vaikuttavan asiakirja-aineiston tulee sisältyä oikeudenkäyntiaineistoon.

Ympäristökeskuksen ja tiepiirin antamat lausunnot eivät sisällä selkeitä vastauksia yhdistyksen valitukseen. Lupaviranomaisen tulisi kyetä täsmällisesti ja paikkansa pitävästi esittämään poikkeusluvan edellytysten täyttyminen. Se, että lupa myönnetään hakemuksen mukaisesti, ei riitä osoitukseksi oikeasta menettelystä. Ympäristökeskus on asiassa lupaviranomainen juuri siksi, että sillä edellytetään olevan sellainen erityisasiantuntemus ympäristökysymyksiä koskevissa asioissa, joka myös mahdollistaa lupaedellytysten kriittisen tarkastelun, ei ainoastaan asiakirjojen leimaamisen.

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen liito-oravayhdistys ry ovat katsoneet, etteivät poikkeusluvan edellytykset täyty. Lain edellyttämän muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisen syynä on ollut se, ettei liito-oravien kannalta ole haluttu etsiä eikä esittää muuta ratkaisua. Poikkeamiselle asetettu ehto menettää kokonaan merkityksensä, mikäli vaihtoehtoisen toteuttamistavan etsimistä ei edellytetä.

Vaatimusta suotuisan suojelutason säilyttämisestä ei voida tulkita siten, että epäsuotuisa suojelutaso säilyy edelleen epäsuotuisana, vaikka elinaluetta hävitetään ja heikennetään. Näin voitaisiin sanoa aina kunnes viimeinen liito-orava putoaa maahan. Tällainen tulkinta vesittää kokonaan vaatimuksen suotuisan suojelutason säilyttämisestä.

Yleisen edun kannalta pakottava syy edellyttää mainitun edun toteutumista. Ympäristökeskuksen myöntämä lupa ei kata kaikkia liito-oravaesiintymiä. Se ei siten mahdollista tienrakentamista eikä yleisen edun toteutumista. Hallinto-oikeus on ehdottanut tämän ongelman ratkaisemista luonnonsuojelulain 57 §:n mukaisena pakkokeinoasiana. Yleisen edun mukainen menettely ei ole sitä, että liito-oravaesiintymiä heikennetään aloittamalla tienrakennustyöt ja että työt sitten keskeytetään pakkokeinoasiana. Lupamenettely on hoidettu kaikin tavoin puutteellisesti.

Yhdistykset ovat uudistaneet vaatimuksen, että hallinto-oikeuden päätös ja Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämä poikkeuslupa on kokonaisuudessaan kumottava.

3. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry on lausunut, että poikkeusluvan myöntämiselle ei ole olemassa luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin ja luontodirektiivin 16 (1) artiklan tarkoittamia edellytyksiä. Lähtökohtaisesti säännöksen muotoilu tarkoittaa, että poikkeusta ei voida koskaan myöntää, jos lajin suojelutaso ei ole suotuisa eli jos laji on uhanalainen. Päätöksessä ei ole osoitettu, että hankkeelle ei olisi muuta tyydyttävää ratkaisua. Päätöksen perusteluiden mukaan oikean tielinjauksen löytymiseksi on pyritty löytämään ympäristön kannalta paras vaihtoehto kokonaisuutena arvioiden. Päätöksen perustelut kuitenkin koskevat vain yksittäisiä esiintymiä ja niiden kiertämismahdollisuuksia, eivät tien muita mahdollisia linjausvaihtoehtoja pitemmällä matkalla. Kun luontodirektiivi on velvoittanut Suomea jäsenmaana jo 1.1.1995 lukien, olisi jo siitä lähtien tien suunnittelussa tullut ottaa huomioon vaikutukset luontodirektiivin liitteen IV a lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin.

Tien toteuttamiselle on olemassa niin sanottu 0-vaihtoehto, eli hankkeen toteuttamatta jättäminen, koska liikenneyhteys on jo olemassa. Kyseessä on palvelutason nostaminen puheena olevalla tieosuudella muuttamalla tie moottoritieksi. Päätöksessä ei ole osoitettu, että nykyinen tie ei pystyisi tyydyttämään liikennetarpeita, vaan annetaan ymmärtää sen parantavan tilannetta. Luontodirektiivin edellyttämä muu tyydyttävä ratkaisu ei ole välttämättä paras ratkaisu, vaan sellainen, jolla voidaan saavuttaa tavoiteltu välttämätön asiantila.

Tiehallinnon lausunnosta ilmenee, että kaavaillut moottoritielinjaukset pirstovat luonnonoloiltaan arvokasta ja monipuolista järvialuekokonaisuutta. Vaihtoehdon C valinnan perusteena on ollut se, että se parhaiten palvelee alueen kuntien ja elinkeinoelämän tarpeita. Näin ollen vaihtoehto C ei ole välttämätön alussa esitettyjen lisäedellytysten mukaisesti.

Luontokartoittaja Esko Vuorisen lausunnon mukaan tehtyjen selvitysten selvitysmenetelmissä on myös useita mahdollisia vakavia virhelähteitä. Liito-oravaselvitys tässä tapauksessa antaa tiedon vain yhden kevään tilanteesta. Sillä hetkellä lisääntymis- tai levähdyspaikka on voinut olla tilapäisesti asumaton eikä ole tullut sen tähden havaituksi. Lisäksi selvitysmenetelmä antaa vain sen hetken tiedon lisääntymis- ja levähdyspaikan rajauksesta. Myös sattuma vaikuttaa selvitystulokseen. Selvitysalueelle ovat voineet osua ainoat näin tiheän kannan liito-oravatihentymät.

Päätöksen mukaan "esiintymillä, joiden alueella sijaitseviin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin poikkeuslupahakemus kohdistuu, jää runsaasti muita liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja". Tämä ei kuitenkaan ole peruste sallia esiintymispaikkojen hävittämistä tai heikentämistä. Heikentäminen ei myöskään ole sallitumpaa kuin hävittäminen, vaan poikkeusten edellytykset ovat samat.

Tien vaikutusten arvioiden laatimiseen on selkeästi osallistunut liito- orava-asiantuntijoiden lisäksi myös tienrakennuksen asiantuntijoita, kunon esitetty mahdollisia lieventämistoimia. Nämä esitetyt toimet ovat ratkaisseet, mille kohteille on heikentämislupaa haettu. Tien vaikutusten arvioissa ei ole huomioitu tienrakentamisen välillisiä heikentäviä vaikutuksia liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Näitä ovat muun muassa tuuliolojen ja vesitalouden muutokset, joiden seurauksena tien lähialueen metsä voi kuolla, mikä aiheuttaa liito-orava-alueen heikentymistä. Tien vaihtoehtojen puutetta liito-oravan kannalta on perusteltu olettamuksella, että liito-orava on suunnittelualueella laajalti runsas ja yleinen. Tämä on kuitenkin vain olettamus, ei tutkimustulos, eikä sen vuoksi ole kestävä peruste katsoa nyt suunnitellun tielinjan olevan paras mahdollinen vaihtoehto.

Myös lupien haussa on puutteita. Asiaa tarkasteltaessa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta. Tämä merkitsee, että mikäli toimista voi koitua merkittävää haittaa, lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentymistä, on asia tuotava lupaharkintaan. Lupaharkinnan kautta saadaan rajatapauksissa ja kyseenalaisissa tapauksissa selvä perusteltu vastaus siihen, tapahtuuko heikentämistä eli tarvitaanko lupaa. Tielinjalla on useita tämän kaltaisia tapauksia, joissa mahdollisesti tarvitaan poikkeuslupa. Nyt on haettu lupaa vain osalle kohteista.

Edelleen päätöksestä käy ilmi, että hanke voitaisiin toteuttaa nykyisellä tielinjauksella ilman, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja jouduttaisiin tieosuudella Muurla-Lohjanharju hävittämään tai heikentämään, mutta se vaihtoehto olisi liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden kannalta huonompi. Esitetty perustelu ei liity sen enempää kansanterveyteen kuin yleiseen turvallisuuteen. Mikäli liikenneonnettomuuksien vähentäminen olisi hankkeen ensisijaisia tavoitteita, se voitaisiin saavuttaa myös muilla keinoin, esimerkiksi ajonopeuksia alentamalla ja liikennevalvontaa tehostamalla.

Tieteknisistä haittojen lieventämistoimista ei ole tehty erillistä selvitysraporttia, minkä takia näiden lieventämistoimien oikeellisuutta on mahdotonta arvioida. Myöhemmin on mahdotonta kontrolloida, että ne todella toteutetaan siten kuin alun perin on vaikutusarvion laadinnan yhteydessä suunniteltu tehtäväksi. Olemassa on jo esimerkkejä käytännön väylän rakentamisvaiheista, joissa puutteellisten asiakirjojen (suojelusuunnitelma) ja valvonnan heikkouden vuoksi liito-orava-aluetta on heikennetty alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti. Esimerkiksi Lahden oikorataasiassa poikkeuslupa olisi pitänyt hakea erikseen.

Edellä esitettyjen syiden vuoksi perusteita poikkeusluvan myöntämiselle ei ole olemassa. Päätös tulee kumota ja asia palauttaa alueelliselle ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Nyt tehtävällä ratkaisulla linjataan tulevia poikkeuslupakäytäntöjä. Tämän ennakkopäätösluonteensa takia päätökseltä vaaditaan erityistä tarkkuutta ja kestäviä perusteita.

4. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry - Nylands Miljövårdsdistrikt rf on vastaselityksessään lausunut kuten Lohjan seudun ympäristöyhdistys ry sekä lisäksi esittänyt, että tien rakentamisen valvontaan ei ole lainkaan kiinnitetty huomiota.

Ympäristöministeriö on tehnyt liito-oravalaskentaa. Tutkimus kestää kolme vuotta. Vasta ensimmäinen laskentakesä on ohi. Tutkimuksesta vastaava ma. professori Ilpo K. Hanski Helsingin yliopistosta on todennut, että tässä vaiheessa laskentojen lopputulosta ei voi ennakoida. Lisäksi liito-oravan kannan trendeistä saadaan uutta tietoa vasta, kun tutkimus uusitaan. Siihen menee arviolta seitsemän-kymmenen vuotta. Tällä hetkellä kaikki tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että väheneminen jatkuu. Tämä merkitsee, että lajin suojelutaso on epäsuotuisa. Muuten Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri on viitannut suotuisasta suojelutasosta tehtyyn oikeustieteelliseen tutkimukseen.

Edellä mainituin perustein ja viitaten myös aiemmin oikeudelle esittämiinsä perusteisiin yhdistys on esittänyt, että poikkeuslupia ei pidä myöntää.

A on 25.11.2003, 5.12.2003 ja 16.12.2003 toimittanut tänne lisäselvitystä.

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry on 27.11.2003 toimittanut tänne lisäselvitystä.

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen liito-oravayhdistys ry ovat 1.12.2003 ja 18.12.2003 toimittaneet tänne lisäselvitystä.

Merkitään , että

1. Euroopan yhteisöjen komissio on 2.4.2003 antanut Suomelle perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla perustellun lausunnon n:o 2000/2156 ja 2001/4202 muun muassa, koska

- saattaessaan direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään Suomen tasavalta on sisällyttänyt siihen perusteen "selvästi luonnossa havaittavat",

- Suomen tasavalta ei ole toteuttanut direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia tarpeellisia toimenpiteitä tiukan ja tehokkaan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja toteuttamiseksi sen varmistamiseksi, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei heikennetä ja hävitetä, ja

- Suomen tasavalta on myöntänyt poikkeuksen direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan d alakohdasta E 18 -moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välisen osuuden suunnittelun yhteydessä, vaikka mainitun direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset tällaiselle poikkeukselle eli edellytykset, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja ettei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinnäisyysalueella, eivät ole täyttyneet, ja näin ollen Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1kohdan mukaiset velvollisuutensa, ja koska

- Suomen tasavalta ei ole varmistanut, että tarpeelliset tiedot on koottu jaettä kuulemiset on suoritettu direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaisesti E 18 -moottoritien Muurlan ja Lohjanharjun välistä osuutta koskevaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, näin ollen Suomen tasavalta on jättänyt täyttämättä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan 1 kohdan sekä 4, 5, 6 ja 8 artiklan mukaiset velvollisuutensa.

Komissio on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla kehottanut Suomea toteuttamaan perustellussa lausunnossa tarkoitetut toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa perustellun lausunnon vastaanottamisesta.

Suomen hallitus on 8.7.2003 päivätyllä kirjeellä vastannut komission perusteltuun lausuntoon.

2. Korkein hallinto-oikeus on tänään ratkaissut myös muut täällä samanaikaisesti vireillä olleet tähän moottoritiehankkeeseen liittyvät asiat DN:ot 2286/3/03, 162/3/03, 324/3/03, 91/3/03, 119/3/03, 141/3/03, 161/3/03, 218/3/03, 470/3/03 ja 472/3/03.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitukset hylätään lukuun ottamatta jäljempänä lausuttavaa luvan ehtojen täydennystä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta muutoin kuin että Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri velvoitetaan myös niihin liito-oravalle aiheutuvien haittojen lieventämistoimiin, jotka se luvan hakijana on esittänyt hakemuksessaan.

Perustelut

Valitusten tutkiminen

Mitä tulee Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry:n väitteeseen, ettei sen valitusta ole hallinto-oikeudessa lainkaan tutkittu tai että vaatimuksia ainakin on hallinto-oikeuden päätöksessä selostettu väärin, niin hallinto-oikeus on tutkinut yhdistyksen valituksen ja hylännyt sen. Hallinto-oikeus ei myöskään ole sillä tavalla erehtynyt valituksessa esitetyistä vaatimuksista, että sillä olisi ollut vaikutusta sen asiassa antamaan ratkaisuun.

Siltä osin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä on jätetty A:n, B:n ja Suomen liito-oravayhdistys ry:n valitukset tutkimatta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeuden ratkaisua ei, kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, ole syytä muuttaa.

Suomen liito-oravayhdistys ry:n valitusoikeus

Asiassa on kysymys Uudenmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 §:n 3 momentin nojalla myöntämästä poikkeusluvasta Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevista erityissäännöksistä. Yhtenä valittajana asiassa on Suomen liito-oravayhdistys ry.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Muun ohella muissa kuin korvausta koskevissa sekä 31 §:n ja 48 §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevissa asioissa on valitusoikeus myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Luonnonsuojeluohjelman hyväksymistä koskevasta valtioneuvoston päätöksestä on valitusoikeus myös mainitunlaisella valtakunnallisella yhteisöllä ja maanomistajien etua valvovalla valtakunnallisella yhteisöllä.

Suomen Hallitusmuodon 14 a §:n (969/1995) 1 momentissa säädettiin, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Pykälän 2 momentissa säädettiin, että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Samansisältöiset säännökset ovat hallitusmuodon 1.3.2000 lukien kumonneen Suomen perustuslain (731/1999) 20§:ssä.

Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa on nimenomaisesti säädetty niistä tilanteista, joissa luonnon- tai ympäristönsuojelun edistämiseksi toimivilla rekisteröidyillä paikallisilla tai alueellisilla yhteisöillä on valitusoikeus. Mainituilla yhteisöillä on valitusoikeus muun muassa luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetussa poikkeuslupa-asiassa. Mainitussa 61 §:n 3 momentissa on niin ikään säädetty, että eräissä tilanteissa valitusoikeus on sellaisilla rekisteröidyillä valtakunnallisilla yhteisöillä, joiden tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Nyt ei ole kysymys tällaisesta päätöksestä.

Suomen liito-oravayhdistys ry:n sääntöjen mukaan yhdistyksen kotipaikka on Alavus. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää liito-oravatutkimusta, vaalia tutkijoiden ja harrastajien yhteistoimintaa sekä edistää lajin suojelua Suomessa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys antaa liito-oravaa koskevia asiantuntijalausuntoja, seuraa liito-oravatutkimusta ja osallistuu tutkimukseen, järjestää jäsenilleen tapaamisia sekä antaa tarvittaessa lausuntoja ja ottaa kantaa liito-oravan suojeluun. Yhdistyksen toimialueena on koko Suomi.

Sääntöjensä mukaan Suomen liito-oravayhdistys ry ei ole sellainen paikallinen tai alueellinen yhteisö, jolla luonnonsuojelulain 61 §:n 3momentin mukaan olisi valitusoikeus asiassa. Valtakunnallisella luonnonsuojelun edistämiseksi toimivalla yhteisöllä ei mainitun momentin mukaan ole valitusoikeutta nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksen, jolla on myönnetty luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa, ei myöskään voida katsoa koskevan yhdistyksen oikeutta tai etua, kun otetaan huomioon 61 §:n 3 momentin muut säännökset yhteisöjen valitusoikeudesta.

Luontodirektiivissä ei ole säännöksiä valitusoikeudesta. Kun otetaan huomioon luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin säännös kokonaisuutena, yhdistyksen valitusoikeus ei myöskään voi perustua siihen, että valitusoikeuden myöntäminen olisi välttämätöntä yhteisöoikeuden tehokkaaksi toteutumiseksi.

Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden on tullut jättää yhdistyksen valitus tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei näin ollen ole tältä osin syytä muuttaa.

Ennakkoratkaisun pyytäminen

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perustamissopimuksen ja yhteisöjen toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan sen. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Luonnonsuojelulain 49 §:llä on pantu Suomessa täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 16 artiklan 1 kohta, jossa on määrätty poikkeamismahdollisuuksista kyseisen direktiivin liitteen IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Valituksenalainen poikkeuslupa on myönnetty hakemuksen perusteella kahden lisääntymis- ja levähdyspaikan osalta. Lupaharkinnassa tai asiassa muutoinkaan ei ole ollut kysymys siitä, ovatko paikat selvästi luonnossa havaittavia vai eivät. Näin ollen poikkeuslupapäätöksen direktiivinmukaisuuden kannalta ei ole merkitystä Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys ry:n valituksessa esitetyllä luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d-alakohdan täytäntöönpanon mahdollisella virheellisyydellä. Näistä syistä ei asian ratkaisemiseksi ole tarpeellista pyytää tästä seikasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Neuvoston direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA-direktiivi) on pantu Suomessa täytäntöön ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetulla lailla (YVA-laki). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta kysymyksessä olevassa asiassa jäljempänä esitetty huomioon ottaen ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole tarpeen myöskään YVA-direktiivin osalta.

Liito-oravien mahdollisuus ylittää moottoritie ja alueella suoritettavien metsätaloudellisten toimenpiteiden vaikutukset eivät ole sellaisia perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitettuja yhteisöoikeuden tulkintakysymyksiä, joista voitaisiin pyytää ennakkoratkaisua.

Esteellisyysväite

Poikkeuslupapäätös perustuu osaltaan Sito-Konsultit Oy:n vuonna 2001 Tiehallinnon toimeksiannosta laatimaan selvitykseen liito-oravien esiintymisestä suunnitellun moottoritien maastokäytävällä ja sen läheisyydessä välillä Lieviö-Muurla. Poikkeuslupapäätöksen tekemiseen esittelevänä virkamiehenä osallistunut Uudenmaan ympäristökeskuksen ylitarkastaja C oli toiminut liito-oravaselvityksen laadinnan ohjausta ja seurantaa varten perustetun työryhmän puheenjohtajana. Työryhmässä olivat lisäksi edustajat Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta, ympäristöministeriöstä, Helsingin yliopistosta, Suomen liito-oravayhdistys ry:stä, Uudenmaan ja Turun tiepiireistä, tietä suunnittelevista konsulttitoimistoista sekä Sito-Konsultit Oy:stä. C:n osallistumisessa työryhmään on ollut kysymys ympäristökeskuksen tehtäviin ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n nojalla kuuluvasta toiminnasta. C:llä ei työryhmässä toimimisensa perusteella voida katsoa olleen senlaatuista ennakkoasennetta asiaan, jonka vuoksi häntä olisi pidettävä hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentti huomioon otettuna esteellisenä ottamaan osaa poikkeuslupa-asian käsittelyyn. Muutakaan syytä, jonka perusteella hän olisi ollut asiassa esteellinen, ei ole ilmennyt.

YVA-menettelyn tarve poikkeuslupa-asiassa

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan asetuksella tarkemmin säädettäviin hankkeisiin 1) joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka 2) joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, pykälän 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Vastaavan asetuksen 6 §:n 1 momentin 9 a -kohdan mukaan hankkeisiin, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, kuuluu muun muassa moottoriteiden tai moottoriliikenneteiden rakentaminen.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin ja luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan tarkoittamasta poikkeamisesta liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä koskevasta kiellosta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tässä asiassa ei edellä selostetut ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja asetuksen säännökset huomioon ottaen ole ollut tarpeen erikseen suorittaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, koska päätöksen kohteena ei ole sellainen hanke, jolta arviointimenettelyä edellytetään.

Poikkeuslupa-asiassa sovellettavat säännökset

Luonnonsuojelulain 49 §:n ( Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset ) 1 momentissa säädetään, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näihin lajeihin kuuluu liito-orava ( Pteromys volans ).

Saman pykälän 3 momentissa säädetään, että alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 49 §:n 1 momentin kiellosta luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa mainituilla perusteilla.

Direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, poikkeaminen on mahdollista tuon artiklankohdan alakohdissa a-e mainituissa tapauksissa. Alakohdan c mukaan poikkeaminen on sallittu muun ohella kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt.

Luontodirektiivissä lajin suojelun tasolla tarkoitetaan direktiivin 1 ja 2 artiklan mukaan eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja kun lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa ja kun lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.

Moottoritiehanketta koskeva liito-oravaselvitys

Liito-oravan esiintymisestä Muurlan ja Lohjanharjun välisellä moottoritiekäytävällä ja sen läheisyydessä on laadittu vuonna 2001 selvitys, jota on täydennetty vuosina 2002 ja 2003. Tarkoituksena on ollut selvittää tien tai läjitysalueiden alle jäävien reviirien ydinalueet tai niiden osat, reviirien heikentymisen aste, liito-oravien kulkureitit, esiintymisalueilla mahdollisesti olevat muut esiintymät, potentiaaliset reviirit nykyisin tai lähivuosikymmeninä sekä erilaiset mahdollisuudet vähentää tiestä liito-oraville aiheutuvia haittoja.

Asiakirjojen mukaan maastokartoituksen lähtökohtana ovat olleet kartta- ja ilmakuvatarkastelu sekä helikopterista tehdyt havainnot. Niiden perusteella on arvioitu metsäkuvioiden rajat ja metsien laadusta muun ohella varttuneet metsät, taimikot ja avohakkuut, ja selvitetty liito-oravan suosimat alueet kuten jyrkänteiden alusmetsät ja puronvarret. Lisäksi helikopterista on voitu erottaa liito-oravalle tärkeät puulajit haapa, koivu ja leppä.

Lähes koko tien maastokäytävä ja läjitysalueet on käyty läpi kävelemällä. Tarkimmin on käyty läpi tien ja läjityksien alle jäävä alue. Kaikki varttuneet metsät ovat sisältyneet tarkastukseen, ja sen ulkopuolelle on jätetty ainoastaan osa liito-oravalle täysin kelvottomista puuttomista ympäristöistä. Liito-oravan esiintymiä on todettu erityisesti isojen kuusten ja haapojen tyviltä löydettyjen ulosteiden perusteella.

Tutkitun alueen leveys on ollut enimmillään noin 3 600 metriä ja vähimmillään noin 150 metriä. Alueelta on löydetty 47 liito-oravaesiintymää tai esiintymäryvästä, joista 22 on Uudenmaan tiepiirin suunnittelualueella.

Selvitysraportissa esiintymällä on tarkoitettu liito-oravareviirin ydinaluetta, jossa sijaitsevat liito-oravalle elintärkeät elementit eli asutut pesäpuut ja niiden lähettyvillä sijaitsevat ruokailupuut. Yhden reviirin alueella voi olla useita ydinalueita eli esiintymiä, ja toisaalta sama esiintymä voi kuulua useamman liito-oravan reviiriin. Esiintymien yhteenlaskettu pinta-ala, noin 112 hehtaaria, on ollut noin neljä prosenttia tutkitusta metsäalasta.

Vuoden 2001 liito-oravaselvityksen yhteenvetona on ma. professori Ilpo K. Hanskin raportti moottoritien rakentamisen vaikutuksista liito-oravan esiintymiseen ja suotuisaan suojelutasoon. Yhteenvedossa todetaan, että eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Liito-oravan suojelutaso Suomessa ei yhteenvedon mukaan ole suotuisa, sillä lajin kannat ovat vähentyneet yli 20 prosenttia viimeisten 10-15 vuoden aikana.

Tien rakentamisen vaikutukset liito-oravan suojelutasoon voivat Hanskin yhteenvedon mukaan teoriassa olla kahdenlaiset. Toimenpiteet heikentävät liito-oravan elinolosuhteita niin, että suojelutaso ei pysy edes nykyisellä tasolla, vaan heikkenee entisestään, tai toimenpiteet eivät vaikuta liito-oravan nykyiseen suojelutasoon entisestään heikentävästi.

Vaikutusten arviointi perustuu maastokartoituksissa löydettyjen liito-oravaesiintymien lukumäärään ja siitä arvioituun liito-oravan alueelliseen runsauteen, tien rakentamisessa heikentyvien esiintymien lukumäärään sekä Hanskin tutkimustietoihin liito-oravien liikkumisesta ja elinpiirin koon ja habitaatin rakenteen vaatimuksista.

Liito-oravan osalta suojelutason suotuisuutta tulee tarkastella huomattavasti löydettyjä esiintymiä laajempaa aluetta silmällä pitäen. Aikuiset liito-oravaurokset liikkuvat yleisesti jopa neliökilometrin alueella, mutta naaraat pysyttelevät yleensä muutaman hehtaarin alueella. Nuoret eläimet siirtyvät itsenäistyttyään loppukesällä jopa yli yhdeksän kilometrin päähän synnyinpaikastaan. Maastossa havaittu liito-oravaesiintymä ei ole irrallinen ja itsenäinen osapopulaatio, vaan sen elinkyky riippuu myös hyvin laajalla, useiden satojen neliökilometrien alueella tapahtuvista liito-oravien liikkeistä ja esiintymien dynamiikasta, kuten esimerkiksi lajille sopivien metsien pinta-alasta ja esiintymien runsaudesta, poikastuotosta ja liito-oravayksilöiden siirtymisistä. Laajankin alueen liito-oravapopulaation elinkykyyn vaikuttavat kuitenkin yksittäisissä esiintymissä yhteensä tapahtuneet muutokset, kuten esiintymien häviämiset ja eristymiset.

Tielinjan kohdalle ja sen läheisyyteen osuneet 47 liito-oravaesiintymää osoittavat Hanskin yhteenvedon mukaan, että liito-orava ei ole alueella kovin harvinainen.

Tien vaikutusta liito-oravan suotuisaan suojelutasoon voidaan tarkastella alueella, joka kattaa esimerkiksi suunnitellulle tielinjalle osuvat kannat. Tien rakentamisessa mitä todennäköisimmin hävitetään yksi liito-oravan esiintymä, ja tien heikentävät vaikutukset erillisiin liito-oravaesiintymiin ovat ehdotettujen toimenpiteiden muutosten jälkeen kaikissa tapauksissa vähäisiä. Selvityksen mukaan valtatien 1 rakentamisella moottoritienä välillä Lohja (Lieviö)-Muurla ei ole heikentävää vaikutusta liito-oravan nykyiseen suojelutasoon.

Tehtyjen liito-oravaselvitysten mukaan asuttuja esiintymiä oli tutkitulla alueella 52 kappaletta vuonna 2001, 48 kappaletta vuonna 2002 ja 52 kappaletta vuonna 2003.

Lahnajärvi-Lohja väliseltä tielinjausalueelta on vuoden 2003 liito-oravaseurannassa löydetty kaksi uutta asuttua esiintymää, jotka aikaisemmin on määritelty potentiaalisiksi esiintymiksi, nimittäin Hossa ja Lintumäki Lohjalla. Lisäksi esiintymällä Näpönsuo pohjoinen on Uudenmaan ympäristökeskuksen tekemien havaintojen mukaan ilmeisesti tielinjauksella risupesä, jota liito-orava käyttää ainakin levähdyspaikkana.

Seuraavassa tarkastellaan poikkeuslupahakemuksen kohteena olevia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja:

Haarapaju itäinen (Hämjoen itäranta)

Haarapajun itäinen esiintymä on 2,8 hehtaarin suuruinen. Tien alle jäävä esiintymän pohjoisosa on nuorehkoa, noin 10 metriä korkeaa tiheää sekametsää, jossa harmaaleppä ja haapa ovat valtapuina. Lisäksi esiintyy koivua ja kuusta. Haapojen tyviltä on havaittu tuoreita papanoita. Tien alle jäävä osa on ilmeistä ruokailualuetta. Siitä etelään on jyrkkää rinnekuusikkoa, jossa on paljon haapaa. Rinteen yläosissa on kolohaapoja, joiden tyvillä on havaittu runsaasti papanoita. Esiintymän keskiosissa kesähuvila-alueella on paikoitellen tiheää lehtipuustoa ja jättihaaparyhmä, joiden tyvillä on havaittu hiukan papanaa. Eteläreunassa on kuusi-haapametsikkö, jossa on havaittu papanoita kohtalaisen paljon.

Alue on melko laaja ja siellä on paljon ravintopuita. Esiintymästä on hyvä yhteys pohjoiseen pellon reunan metsärinnettä pitkin sekä etelään joen rantapuuston muodostamaa kaistaletta pitkin. Yhteys itään on heikko.

Palanutkallio

Palanutkallio on 4,8 hehtaarin suuruinen jyrkkä rinnekuusikko. Alhaalla on lehtoa ja ylärinne on kangasmetsää. Alue on luontoarvoiltaan erinomainen. Vanhan metsän ominaisuudet ovat kehittymässä. Alueella on melko paljon eri-ikäistä ja -lajista lahopuuta. Puusto on erilajista siten, että kuusi on valtalaji, mutta alueella on myös lehmusta, raitaa ja koivua, rannassa kasvaa leppiä ja koko alueella runsaasti haapaa. Puuston rakenne on hyvä eli alueella on eri-ikäisiä puita. Aluetta ei ole harvennettu vuosikymmeniin, pienilmasto on kostea ja rannassa on luonnontilainen avolähde. Koko alueella on havaittu puiden tyvillä runsaasti papanoita, myös tielinjan kohdalla. Tielinjan kohdalla ei ole kolopuita.

Tie tulee halkaisemaan esiintymän kahtia. Kumpikin puolisko jää kohtalaisen laajaksi. Etelä- ja pohjoispään välille jää kohtalainen metsäyhteys tunneliaukon päälle. Se on varttunutta mäntytaimikkoa, jossa on kohtalaisen paljon lehtipuuvesaikkoa, muun muassa harmaaleppää. Puuston korkeus on alle 10 metriä. Kartassa tämä metsäyhteys on piirretty osaksi esiintymää.

Muutoin esiintymällä on metsäyhteydet rantametsiä pitkin etelään ja pohjoiseen. Esiintymä on osittain metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö.

Poikkeusluvan edellytysten täyttyminen

Tiepiirin hakemuksesta ja sen liitteinä olleista yleiskartasta ja kohdekorteista ilmenee, että poikkeuslupaa on haettu vain kahden liito-oravaselvityksessä todetun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiseen suunnitellun moottoritien rakentamiseksi. Nämä haetut kohteet ovat kohdekortin 9 esiintymä nro 28 (Haarapaju) ja kohdekortin 16 esiintymä nro 46 (Palanutkallio).

Hakemus ei ole koskenut valituksissa mainittuja moottoritien linjaukselle jääviä muita alueita, joilla mahdollisesti on liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Niitä koskevilla väitteillä ja seikoilla ei ole välitöntä merkitystä nyt kysymyksessä olevan poikkeusluvan lainmukaisuuden arvioimisessa.

Tielinjauksella mahdollisesti olevia muita sellaisia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, jotka moottoritien rakentamisella hävitetään tai heikennetään, ei käsitellä tämän poikkeuslupa-asian yhteydessä. Siinä tapauksessa, että tuollaisia tilanteita ilmenee, Tiehallinnon on niiden osalta tehtävä uusi luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeushakemus. Mikäli taas luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin hävittämis- ja heikentämiskieltoa hankkeen johdosta rikotaan ilman poikkeuslupaa, asia voidaan saattaa vireille ympäristökeskuksessa lain 57 §:n mukaisena pakkokeinoasiana.

Euroopan yhteisöjen komission sille tehtyjen kantelujen johdosta Suomelle antamassa perustellussa lausunnossa 2.4.2003 esittämä kannanotto on komission käsitys asiasta. Lausunnolla ei ole sitovaa vaikutusta poikkeusluvan edellytysten täyttymistä harkittaessa, mutta siinä esitetyt näkökohdat on asian käsittelyssä otettu huomioon.

Valtatietä 1 Helsingistä Turkuun on rakennettu moottoritieksi jo aikaisemmin Helsingistä Lohjanharjulle ja Turusta Muurlaan. Jäljellä olevan tieosuuden rakentamista vastaavan tasoiseksi on pidettävä ympäristökeskuksen päätöksestä ilmenevin perusteluin luontodirektiivin 16 artiklan 1kohdan c-alakohdassa tarkoitettuna, poikkeusluvan edellytyksenä olevana erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavana syynä.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tielinjauksen suunnittelu on alkanut varsinaisesti vuonna 1988. Mukana on ollut lukuisia erilaisia moottoritievaihtoehtoja. Myös nykyisen tien parantamista moottoritien rakentamisen vaihtoehtona on selvitetty useassa eri vaiheessa. Muurla-Lohjanharju -tieyhteyksistä on valmistunut vaihtoehtoselvitys vuonna 1989. Vaihtoehtoselvityksessä on tutkittu kolmea maastokäytävää moottoritievaihtoehdoksi ja yhtä nykyisen valtatien 1 parantamiseen tukeutuvaa vaihtoehtoa. Moottoritievaihtoehdot B ja C kulkivat Lohjan kaupungin läheisyydestä. Vaihtoehdossa A moottoritie sijoittui nykyisen tien käytävään ja vaihtoehdossa D nykyistä valtatietä parannettiin. Vaihtoehdot tutkittiin ja vertailtiin tasavertaisina. Liikenneministeriö on tehnyt vaihtoehtoselvityksestä ja siitä saaduista lausunnoista hankepäätöksen marraskuussa 1990. Päätöksessä on todettu, että jatkosuunnittelu tehdään vaihtoehdon C pohjalta.

Vaihtoehtoselvityksen luonnonoloja koskevat tiedot ovat perustuneet ympäristöviranomaisten, kuntien ja luonnonsuojelujärjestöjen tietoihin alueiden luontoarvoista ja suojelukohteista. Varsinaisia luontoinventointeja ei siinä vaiheessa ole tehty. Alustavan yleissuunnittelun alkaessa vaihtoehdon C pohjalta on laadittu sen maastokäytävästä kattava luontoinventointi. Inventoinnissa on tutkittu kaikki alustavassa yleissuunnitelmassa mukana olleet linjausvaihtoehdot.

Vaihtoehdon C valinnan tärkeimpiin perusteisiin on kuulunut, että vaihtoehto palvelee parhaiten alueen kuntien sekä elinkeinoelämän tarpeita ja aiheuttaa vähiten haittaa alueen asutukselle. Eteläisempi vaihtoehto B on erityisesti kulttuuriympäristöjen ja maisemansuojelun kannalta selvästi vaihtoehtoa C haitallisempi, koska sen varressa on useita valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja maisema-alueita. Myös nykyisen valtatien tuntumaan sijoitetut vaihtoehdot A ja D ovat maiseman ja luonnonsuojelun kannalta huonoja, koska tien läheisyydessä sijaitsee Natura 2000 -verkostoon sisällytettäviksi ehdotettuja alueita, jotka tuolloin kuuluivat valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Lisäksi nykyisen tien tuntumassa on useita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kulttuurimaisema-alueita, joiden arvoa uusi moottoritie olisi heikentänyt.

Kun otetaan huomioon, että tehtyjen selvitysten perusteella tehty linjausvaihtoehdon valinta on edellä kerrotuin tavoin pääosin perustunut ennen Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa tehtyihin selvityksiin ja päätöksiin, sekä yli 60 kilometriä pitkän moottoritieosuuden suunnittelun edellyttämien selvitysten vaatima aika, luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan vaatimuksen muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisesta ei voida katsoa edellyttävän, että mainittuun lainkohtaan perustuvan poikkeuslupa-asian käsittelyn yhteydessä selvittäisiin hankkeen vaihtoehtoja merkittävästi linjausvaihtoehdon C mukaisen, 150-3600 metriä leveän maastokäytävän ulkopuolella. Myöskään se, ettei liito-oravia ole erityisesti otettu huomioon vuonna 1989 tehdyissä vaihtoehtoselvityksissä, vuonna 1993 käynnistyneessä yleissuunnittelussa ja vuonna 1996 toteutetussa tiehankkeen YVA-menettelyssä, ei ole ollut esteenä mainitun poikkeusluvan edellytyksen selvittämiselle poikkeuslupamenettelyssä edellä selostetun liito-oravaselvityksen perusteella tielinjauksen vaihtoehtotarkastelussa aiemmin valitun linjausvaihtoehdon C puitteissa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että se, ettei liito-oravia ole erityisesti otettu huomioon ennen Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa vuonna 1993 aloitetussa moottoritien yleissuunnittelussa ja YVA-menettelyssä vuonna 1996, vaan vasta tiehanketta varten teetetyssä liito-oravaselvityksessä vuonna 2001 sekä sen myöhemmissä täydennyksissä, ei ole ollut esteenä sille, että poikkeusluvan myöntämiselle luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetty edellytys muun tyydyttävän vaihtoehdon puuttumisesta on voitu selvittää poikkeuslupamenettelyssä tielinjausten vaihtoehtotarkastelussa aiemmin valitun linjausvaihtoehdon C perusteella.

Liito-oravaselvityksen ja siihen liittyvän Helsingin yliopiston eläintieteen ma. professori Ilpo K. Hanskin asiantuntijalausunnon perusteella voidaan arvioida, että moottoritien sijoittaminen välille Lieviö-Muurla niin, että se ei koskettaisi liito-oravan elinalueita, ei liito-oravien laajan esiintymisalueen ja liito-oravakannan suuruuden vuoksi sekä hankkeen toteuttamiselle asetetut lukuisat muut vaatimukset kohtuudella huomioon ottaen ole mahdollista.

Aikanaan valittuun tielinjaukseen C on vaihtoehdon mukaisella maastokäytävällä liito-oravaselvityksen perusteella tehty muutoksia, jotka ovat olleet kymmenistä metreistä sataan metriin. Näillä ja muilla tiesuunnitelman muutoksilla on voitu vähentää moottoritien vaikutusta liito-oravaesiintymiin ja samalla luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisten poikkeusten tarvetta. Tutkitulta maastokäytävältä löydettiin 47 liito-oravaesiintymää tai esiintymäryvästä, ja yhteensä seitsemän esiintymän hävittämiseksi tai heikentämiseksi jouduttiin selvitysten perusteella hakemaan poikkeuslupa. Kun otetaan huomioon liito-oravaesiintymien lukuisuus alueella ja se, että esiintymien sijainti saattaa muuttua vuosittain, korkein hallinto-oikeus katsoo, että suunnitelman mukaisella 150-3600 metrin levyisellä moottoritien linjauksella ei ole ollut poikkeuslupakäsittelyn perusteeksi olemassa muuta tyydyttävää vaihtoehtoa.

Poikkeuslupahakemus koskee Haarapajussa ja Palanutkalliossa todettuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-oravaselvityksen mukaan tien Haarapajun esiintymää heikentävä vaikutus jää melko vähäiseksi, jos tielinja on esiintymän alueella mahdollisimman kapea. Suunniteltuna haittojen lieventämistoimenpiteenä tien linjausta on poikkeuslupahakemuksen mukaan siirretty esiintymän kohdalla noin 10 metriä pesäpuusta pohjoiseen, ja tie kulkee esiintymän kohdalla kallioleikkauksessa, jolloin tiealue on mahdollisimman kapea ja sen ylittäminen on helppoa.

Palanutkallion kohde sijaitsee Karnaisten tunnelin länsipäässä. Tunnelista tuleva tie halkaisee liito-oravaesiintymän kahtia sen kapeimmalta kohdalta. Liito-oravaselvityksen mukaan tässä kohdassa tien rakentamisen aiheuttama haitta esiintymälle on pienin. Tie tulee rakentaa mahdollisimman kapeaksi ja samalla huolehtia siitä, että metsää ei kaadeta tielinjan kummaltakaan puolelta tarpeettomasti. Tunnelin suuaukon yläpuolelle on jätettävä puustoinen yhteys tien yli. Poikkeuslupahakemuksen mukaan tunnelin suuaukon päällinen täydennysistutetaan.

Kun otetaan huomioon Haarapajun kohteen sijainti suunnitellun Haarjärven eritasoliittymän välittömässä läheisyydessä ja Palanutkallion kohteen sijainti Karnaisten tunnelin suuaukon kohdalla sekä näistä kohteista edellä todetut seikat ja myös kohteiden liito-oravaesiintymien laajuus, poikkeuslupahakemus on voitu ratkaista edellyttämättä lisäselvitystä mahdollisuuksista muuttaa tien linjausta kyseisiltä kohdin. Mahdollisia suunniteltuja metsänhakkuita ja muita liito-oravan elinolosuhteisiin vaikuttavia toimenpiteitä kohdealueiden läheisyydessä koskee luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin säännös, joten niitä ei ole ollut tarpeen enemmälti selvittää poikkeuslupahakemuksessa. Voidaan arvioida, että moottoritie on kohdealueiden osalta suunniteltu toteutettavaksi liito-oravien kannalta mahdollisimman haitattomasti.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Suomen liito-oravakantaa ei ole tarkasti arvioitu. Eri selvityksissä kannan suuruuden on kuitenkin arvioitu olevan 15 000-54 000 pesivää naarasta. Liito-oravakannan mahdollinen määrän pieneneminen on johtunut pääosin metsänhakkuista ja kuusisekametsäpinta-alan kutistumisesta. Liito-oravan elinpiirin on muun muassa radiolähetintutkimuksin todettu olevan hyvin laajan, naarailla keskimäärin 8 hehtaaria ja koirailla 60 hehtaaria, enimmillään jopa 100 hehtaaria. Liito-oravan selviytymiseen samalla alueella ympäri vuoden vaikuttavat kuusimetsikön koko ja lehtipuiden osuus. Liito-oravalla on säännöllisessä käytössä useita pesiä. Aikuiset koiraat voivat liikkua öisin yli kahden kilometrin päähän pesästä ja nuoret liito-oravat pisimmillään jopa yhdeksän kilometriä etsiessään itselleen omaa reviiriä. Liito-oravat pystyvät ylittämään korkeiden puiden reunustamia alle sadan metrin levyisiä aukeita alueita.

Liito-orava esiintyy toistaiseksi vain Suomessa Euroopan unionin alueella. Liito-oravan esiintymisen painopistealueita Suomessa ovat Uusimaa ja Lounais-Suomi. Alueella, jonka läpi suunniteltu moottoritie kulkee, on noin viisikymmentä liito-oravaesiintymää. Kun selvitys kattaa vain osan seudun liito-oraville sopivista metsäalueista, korkein hallinto-oikeus katsoo, että lajin voidaan arvioida olevan tällä seudulla suhteellisen yleinen. Poikkeuslupa koskee ainoastaan vähäisiä osia kyseisistä Haarapajun ja Palanutkallion liito-oravaesiintymistä. Kun otetaan huomioon lupaehdoksi määrätyt haittoja lieventävät toimenpiteet, poikkeusluvalla sallitut toimenpiteet eivät merkitse sitä, että liito-oravien selviytyminen esiintymillä ei olisi enää mahdollista. Poikkeusluvan vaikutukset ovat siten alueellisesti ja myös paikallisesti vähäisiä, eikä havaittavaa vaikutusta liito-oravan kantoihin tai suojelutasoon ilmeisestikään aiheudu. Näistä syistä ei ole perusteita katsoa poikkeuslupahakemukseen suostumisen haittaavan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella luontodirektiivin 16 artiklan 1kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämäkin edellytys poikkeusluvalle on siten ollut olemassa.

Lupaehtojen täydentäminen

Poikkeuslupapäätös perustuu osaltaan niihin liito-oravalle aiheutuvien haittojen lieventämistoimiin, jotka Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri on esittänyt hakemuksessaan. Näiden toimien tehokkaan suorittamisen varmistaminen edellyttää tarvittaessa luonnonsuojelulain mukaista valvonta- ja hallintopakkomenettelyä. Tämän mahdollistamiseksi päätöksen ehtoja on tarpeen täydentää siten, että Uudenmaan tiepiiri velvoitetaan myös niihin liito-oravalle aiheutuvien haittojen lieventämistoimiin, jotka se on luvan hakijana esittänyt hakemuksessaan.

Lopputulos

Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoin ei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Täytäntöönpanon kieltäminen

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausunnon antaminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.