17.12.2003

Asian aikaisempi käsittely

Ennakkoratkaisuhakemus

Yhtiö on kehittyvien teknologiayritysten konsultointitoimintaa harjoittava yritys. Yhtiö on kehitys- ja investointiyhtiö, jolla on aktiivinen ja osallistuvan kehittäjän rooli. Se osallistuu aktiivisesti uusien teknologiayhtiöiden liiketoiminnan kehittämiseen. Yhtiön toiminta tapahtuu siten, että se tekee pääomasijoituksia lähinnä julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin (kohdeyritykset) pääasiassa osakepääomasijoituksina ja muina oman pääoman ehtoisina sijoituksina. Yhtiö tarjoaa kohdeyrityksille niiden liiketoiminnan kehittämisessä tarpeellisia palveluja. Käytännössä yrityksen aikaisempien omistajien kanssa tehdään sopimus, jossa sovitaan yhtiön roolista.

Kaikki ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut kohdeyritykset ovat rekisteröityneet arvonlisäverovelvollisiksi ja niiden toiminta kuuluu arvonlisäverolain soveltamisalan piiriin. Kohdeyrityksillä on siten normaali oikeus vähentää verollista liiketoimintaa varten tekemiensä hankintojen hintaan sisältyvä vero.

Yhtiö toimii siten, että se ostaa kohdeyhtiön osakkeita ja on aktiivisesti mukana tämän hallitustyöskentelyssä ja toiminnan kehittämisessä pyrkien näin parantamaan kohdeyhtiön kannattavuutta ja tukemaan sen laajentumista. Hallituksessa toimimalla yhtiöllä on perinteistä konsultointia paremmat mahdollisuudet saada kokonaiskuva kohdeyhtiön toiminnasta ja sen mahdollisuuksista. Samalla yhtiö voi myös valvoa, että sen kehittämisideat ja liiketoiminnan parantamista koskevat ehdotukset etenevät ja toteutuvat käytännössä. Myöhemmin yhtiö voi myydä omistamansa osakkeet.

Yhtiö ei veloita kohdeyhtiötä käytetyn ajan perusteella, vaan palkkio määräytyy kohdeyhtiön arvon kehittymisen kautta. Mitä aktiivisempaa ja tuloksiin pyrkivämpää yhtiön konsultointi on, sitä suurempi on myös yhtiölle tuleva tulo. Yhtiön toiminta ei eroa konsultoinnissa muutoinkin käytetystä success fee -perusteisesta palkkion muodostumisesta.

Yhtiö on pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, harjoittaako yhtiö arvonlisäverolaissa tarkoitettua verollista liiketoimintaa, ja siitä, onko yhtiöllä oikeus vähentää toimintaansa varten tekemiensä hankintojen hankintahintaan sisältyvä arvonlisävero.

Uudenmaan veroviraston antama ennakkoratkaisu 14.12.2001 nro 01E159

1. Yhtiö ei hakemuksessa kuvatulla tavalla toimiessaan harjoita arvonlisäverolaissa tarkoitettua verollista liiketoimintaa.

2. Yhtiö ei voi vähentää hakemuksessa tarkoitettua toimintaansa varten tekemiensä hankintojen hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa.

Perustelut:

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain 17 §:n mukaan tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpöä, kylmyyttä ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa. Lain 18 §:n 2 momentin mukaan palvelun myynnillä tarkoitetaan palvelun suorittamista tai muuta luovuttamista vastiketta vastaan.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään arvopaperikauppaa. Saman pykälän 2momentin mukaan arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kuin ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten tapahtuviin pykälän 1-5 kohdissa lueteltuihin hankintoihin sisältyvän veron. Pykälän 2 momentin mukaan verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka tämän lain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.

Hakemuksessa tarkoitettu hakijayhtiön toiminta käsittää pääomasijoitusten tekemistä lähinnä julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin osakepääomasijoituksina ja muina oman pääoman ehtoisina sijoituksina. Yhtiö ostaa kohdeyhtiön osakkeita, osallistuu omistusaikanaan kohdeyhtiön hallitustyöskentelyyn pyrkien kehittämään kohdeyhtiön toimintaa, parantamaan sen kannattavuutta ja tukemaan sen laajenemista. Myöhemmin yhtiö myy kohdeyhtiön osakkeet.

Yhtiö ei veloita kohdeyhtiötä edellä mainitusta kohdeyhtiön kehittämiseen osallistumisestaan hallitustyöskentelyn keinoin, vaan yhtiön palkkio määräytyy kohdeyhtiön arvon kehittymisen kautta.

Yhtiö ei myy kohdeyhtiölle tavaroita tai palveluja. Yhtiö ostaa kohdeyhtiön osakkeita ja sen jälkeen hallitustyöskentelyllä valvoo kohdeyhtiön etuja ja pyrkii edistämään eri tavoin yhtiön kehittymistä ja sitä kautta yhtiön arvon nousua saaden tuoton toiminnastaan osakkeiden myynnillä. Tätä toimintaa on veroviraston käsityksen mukaan pidettävä ensisijaisesti hakijayhtiön harjoittamana sijoitustoimintana. Osakkeiden myynti on arvonlisäverolain 41 ja 42 §:ssä säädetty arvonlisäverotuksen ulkopuoliseksi toiminnaksi. Tätä hakijayhtiön harjoittamaa toimintaa ei siksi ole pidettävä lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna liiketoiminnan muodossa tapahtuvana tavaran tai palvelun verollisena myyntitoimintana. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa, joissa yhtiön toiminta-ajatuksena on osakkeiden osto ja myynti, hakijayhtiön toimintaa ei voida veroviraston käsityksen mukaan pitää lain 1 §:ssä tarkoitettuna verollisena liiketoimintana, vaikka kohdeyhtiöt, joiden osakkeita hakijayhtiö hankkii ja myy, harjoittavat arvonlisäverollista toimintaa ja ovat arvonlisäverovelvollisten rekisterissä.

Kun hakijayhtiön hakemuksessa tarkoitettua toimintaa ei ole pidettävä arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettuna verollisena liiketoimintana vaan arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jäävänä sijoitustoimintana, yhtiön ei katsota hankkivan toimintaansa varten ostamiaan tavaroita ja palveluja lain 102 §:ssä edellytetyllä tavalla verollista liiketoimintaa varten. Kun tämä hakijayhtiön toiminta veroviraston käsityksen mukaan kokonaisuutena arvioiden on luonteeltaan sijoitustoimintaa, hankinnoista ei ole mahdollista tehdä arvonlisäverotuksessa vähennystä myöskään sillä perusteella, että kyseessä ovat yhtiön yleiskulut.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana ajalla 1.2.2001-31.12.2002.

Yhtiön valitus hallinto-oikeudelle

Yhtiön on hakenut muutosta veroviraston päätökseen ja vaatinut, että veroviraston päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna selitetään, että
1) yhtiö harjoittaa ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatulla tavalla toimiessaan arvonlisäverolaissa tarkoitettua verollista liiketoimintaa, ja
2) yhtiöllä on oikeus vähentää toimintaansa varten tekemiensä hankintojen hankintahintaan sisältyvä arvonlisävero.

Arvonlisäverolain 1 §:n mukaisen verollisen liiketoiminnan arvioinnissa ei ole rajoituttu pelkästään verovelvollisen toiminnan tarkasteluun, vaan arvioinnissa on otettu huomioon kokonaisuus, jonka osana toiminta tapahtuu. Tämä ilmenee myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista. Toimintaa voidaan joissakin tilanteissa pitää arvonlisäverolaissa tarkoitettuna liiketoimintana siltäkin osin kuin palveluja luovutetaan ilman erillistä verollista veloitusta.

Rahoituspalvelujen myynnistä ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Jotta kysymys olisi arvonlisäverolain 42 §:ssä tarkoitetusta verottomasta arvopaperikaupasta, johon liittyvät ostot eivät oikeuta veron vähentämiseen, arvopapereiden ostamisen ja myymisen tulisi olla itsessään liiketoimintana tapahtuvaa. Arvopapereiden ostamiselta ja myymiseltä vaaditaan siten tietynlaista jatkuvuutta ja aktiivisuutta. Jos sen sijaan osakkeilla ei ole tarkoitus käydä aktiivista kauppaa, vaan tarkoituksena on omistaa niitä vuosia, osakkeet ovat yhtiön käyttöomaisuutta. Tällöin osakkeiden ostaminen ja myyminen ei muodosta itsessään arvopaperikauppana pidettävää liiketoimintaa.

Yhtiö on viitannut myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C-16/00, Cibo ja määräykseen asiassa C-102/00, Welthgrove.

Hallinto-oikeuden päätös

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön veroviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Perustelut:

1. Yhtiön toiminnan on ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvailtu tapahtuvan siten, että yhtiö tekee pääomasijoituksia lähinnä julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin (kohdeyritykset) pääasiassa osakepääomasijoituksina ja muina oman pääoman ehtoisina sijoituksina. Yhtiö tekee kohdeyrityksen muiden osakkaiden kanssa osakassopimuksen, jossa muun muassa sovitaan kohdeyhtiön osakkeiden ostamisesta ja liiketoiminnan kehittämisestä. Yhtiö on mukana kohdeyhtiön hallitustyöskentelyssä ja toiminnan kehittämisessä pyrkien parantamaan kohdeyhtiön kannattavuutta ja tukemaan sen laajentumista siten, että kohdeyhtiön osakekannan arvo nousee. Myöhemmin yhtiö voi myydä omistamansa osakkeet.

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Lain 42 §:n 1momentin mukaan rahoituspalveluna pidetään muun muassa arvopaperikauppaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Yhtiö hankkii osuuksia kohdeyhtiöiden osakepääomasta tarkoituksenaan kehittää kohdeyhtiön toimintaa osallistumalla kohdeyhtiön hallintoon. Yhtiö ei saa kohdeyrityksiltä erillistä palkkiota toiminnastaan, vaan yhtiö saa tuoton toiminnalleen kohdeyhtiön osakkeiden arvon noususta. Vaikka yhtiö ei käy aktiivista kauppaa kohdeyhtiön osakkeilla ja se osallistuu kohdeyhtiön hallintoon, yhtiön harjoittaman toiminnan ei voida katsoa olevan kiinteässä ja suorassa yhteydessä kohdeyhtiön liiketoimintaan. Edellä mainittujen seikkojen johdosta hallinto-oikeus katsoo, että yhtiö hankkii kohdeyritysten osakkeita ensisijaisesti sijoitustarkoituksessa ja edellä mainituissa olosuhteissa tapahtuvaa toimintaa on siten kokonaisuudessaan pidettävä yhtiön harjoittamana sijoitustoimintana. Osakkeiden myynti puolestaan on arvonlisäverolain 41 ja 42 §:n mukaan verotonta. Tämän vuoksi yhtiön ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatulla tavalla toimiessaan ei harjoita arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettua verollista liiketoimintaa.

2. Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Saman pykälän 2 momentin mukaan verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka tämän lain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.

Koska yhtiön ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattua toimintaa on pidettävä kokonaisuudessaan arvonlisäverottomana toimintana, yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää tätä toimintaa varten tekemiensä hankintojen hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja veroviraston päätökset kumotaan sekä uusi ennakkoratkaisu annetaan aikaisemmin vaaditun mukaisesti.

Veroasiamies on antanut vastineen, jossa hän on viitaten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C-16/00, Cibo, pitänyt annettua ennakkoratkaisua oikeana.

Yhtiö on antanut vastaselityksen. Sen mukaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei ole löydettävissä ratkaisua, joka puoltaisi veroasiamiehen näkemystä asian lopputuloksesta. Sen sijaan oikeuskäytäntöä on siitä, milloin holdingyhtiön toiminta on kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua taloudellista toimintaa ja mikä merkitys osingoilla on arvonlisäveron vähennysoikeuteen. Oikeuskäytäntö tukee enemmänkin sitä, että yhtiön toiminta on arvonlisäverolaissa tarkoitettua verollista liiketoimintaa, joka oikeuttaa arvonlisäverovähennysten tekemiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Asiakirjojen mukaan yhtiö on kehittyvien teknologiayritysten konsultointitoimintaa harjoittava yritys. Yhtiö on kehitys- ja investointiyhtiö, jolla on aktiivisen ja osallistuvan kehittäjän rooli. Se osallistuu aktiivisesti uusien teknologiayritysten liiketoiminnan kehittämiseen.

Yhtiö tekee pääomasijoituksia pääasiassa osakepääomasijoituksina ja muina oman pääoman ehtoisina sijoituksina. Se tarjoaa kohdeyrityksille näiden liiketoiminnan kehittämisessä tarpeellisia palveluja. Yhtiö on mukana kohdeyritysten hallitustyöskentelyssä ja toiminnan kehittämisessä pyrkien parantamaan kohdeyritysten kannattavuutta ja tukemaan niiden laajentumista. Yhtiöllä on edustaja pääsääntöisesti kaikissa kohdeyritysten hallituksissa. Yhtiö ei veloita palveluistaan, vaan yhtiön työstään saama palkkio määräytyy kohdeyrityksen arvon kehittymisen kautta yhtiön ehkä myöhemmin myydessä omistamansa osakkeet.

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) 4 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa jotain 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Artiklan 2 kohdan mukaan taloudellista toimintaa on muun ohella kaikki tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta ja myös liiketoiminta, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (esimerkiksi asiat C-16/00, Cibo ja C-80/95, Harnas & Helm) pelkkää toisten yritysten yhtiöosuuksien hankintaa ja hallussapitoa ei pidetä kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana, joka antaisi verovelvollisen ominaisuuden. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on esimerkiksi asiassa C-16/00, Cibo, antamassaan tuomiossa ja määräyksessä C-102/00, Weltgrove, katsonut, että tilanne on toinen, jos osuuden omistamiseen liittyy suora tai välillinen osallistuminen osakkuusyhtiöiden hallintoon. Hallintoon osallistumisena ei kuitenkaan pidetä niiden oikeuksien käyttämistä, joita osakkuuksien omistajalla on osakkeenomistajana tai yhtiömiehenä. Tällaista osallistumista osakkuusyritysten hallintoon on pidettävä taloudellisena toimintana ainoastaan siltä osin kuin kyse on sellaisten liiketoimien suorittamisesta, jotka ovat direktiivin 2 artiklan mukaan arvonlisäverolain alaisia.

Vaikka edellä mainittu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö koskee holdingyhtiöitä, ratkaisuista ilmeneviä oikeusohjeita voidaan soveltaa muihinkin yhtiöihin soveltuvin osin.

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan yhtiö hankkii ja hallussapitää toisten yritysten yhtiöosuuksia, mutta se ei osallistu osakkuusyritysten hallintoon siten, että se suorittaisi liiketoimia, joista sen olisi suoritettava kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan ja arvonlisäverolain 1 §:n mukaan arvonlisäveroa. Näin ollen yhtiön toiminta jää arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolelle. Yhtiötä ei siten voida pitää toiminnastaan arvonlisäverovelvollisena.

Ennakkoratkaisuhakemuksessaan yhtiö on tuonut esille, että se voi myöhemmin myydä omistamansa ja hallitsemansa osakkeet. Jos osakkeiden myyntiä harjoitetaan arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin liiketoiminnan muodossa, yhtiön toiminta osakkeiden myynnin osalta voi kuulua arvonlisäverolain soveltamisalaan. Tällöin osakkeiden myynnistä ei olisi kuitenkaan lain 41 ja 42 §:n mukaan suoritettava arvonlisäveroa eivätkä hankinnat tästä syystä ole vähennyskelpoisia.

Koska ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan yhtiöllä ei ole muuta toimintaa ja kun yhtiön toiminta jää arvonlisäverojärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle ja siten myös vähennysjärjestelmän ulkopuolelle, yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää suorittamiensa hankintojen hintoihin sisältyvää arvonlisäveroa.

Edellä olevilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Raimo Anttila, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Eila Rother.