20.6.2001

X:n opintotuki oli katkennut riittämättömien opintosuoritusten vuoksi keväällä 1996. Hän oli saanut toimeentulotukea opintotuen piiriin pääsemiseksi maaliskuusta 1997 elokuulle 1998 lukuunottamatta 1.2.- 31.5.1998 välistä aikaa, jolloin hän oli opintotuen piirissä. Hänen opintotukihakemuksensa oli hylätty elokuussa 1998 riittämättömien opintosuoritusten vuoksi. Sosiaalilautakunta hylkäsi hänen syyskuun 1998 toimeentulotukihakemuksensa, koska toimeentulotuki on viimesijainen välttämätöntä toimeentuloa turvaava tuki ja häntä oli avustettu kohtuulliseksi katsottava 14 kuukauden aika toimeentulon hankkimiseksi toimeentulotukilain 2 §:n tarkoittamalla muulla ja toimeentulotukeen nähden ensisijaisella tavalla.

Lääninoikeus kumosi sosiaalilautakunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus myönsi sosiaalilautakunnalle valitusluvan ja hylkäsi valituksen sekä lausui perusteluissaan muun ohella seuraavaa:

Opiskelijan ensisijainen toimeentulojärjestelmä on opintotuki. Opiskelijoita ei ole kuitenkaan suljettu pois toimeentulotuen piiristä. Opiskelija voi joutua toimeentulotuen tarpeeseen, jolloin hänellä on oikeus toimeentulotukeen samoin perustein kuin muillakin tuen tarpeessa olevilla.

Asiassa oli kysymys tilanteesta, jossa henkilö ei ollut saanut opintotukea riittämättömien opintosuoritusten vuoksi eikä toisaalta ollut hankkinut toimeentuloaan toimeentulotukilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla muulla ensisijaisella tavalla.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on toimeentulotukilakiehdotusta koskevassa mietinnössään (StVM 33/1997 vp) kiinnittänyt huomiota tilanteisiin, joissa opiskelija ei ole saanut opintotukeen kuuluvaa opintolainaa ja katsonut eräin edellytyksin, että opintoja tulee voida harkinnan perusteella rahoittaa myös toimeentulotuella. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä ei kuitenkaan ilmene, tarkoitetaanko toimeentulotuen myöntämisellä harkinnan perusteella tässä yhteydessä sitä, että toimeentulotuki olisi mahdollista myös evätä.

Perustuslakivaliokunta on sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 31/1997 vp) arvioinut toimeentulotukea koskevaa lakiehdotusta hallitusmuodon 15 a §:n 1 momentin kannalta. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä ei kuitenkaan ole käsitelty toimeentulotukilain 2 §:n tulkintaa nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa.

Toimeentulotukilain säännökset oikeudesta toimeentulotukeen nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa ovat siis tulkinnanvaraiset eikä lain eduskuntakäsittelyn asiakirjoista ole saatavissa tulkinta-apua.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tulkittaessa toimeentulotukilain 2 §:n soveltamista voidaan toimeentulotukilain 1 §:n 1 momentin, 6 §:n, 10 §:n ja 20 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksistä tehdä se johtopäätös, että toimeentulotukea ei voida kokonaan evätä henkilöltä sillä perusteella, että hän ei ole hankkinut toimeentuloaan toimeentulotukilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla tavoilla. Työstä kieltäytymistä ja oman elatusvelvollisuuden laiminlyömistä koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi erotuksetta kaikkien toimeentulotukea hakevien kohdalla. Opiskelijaa, joka ei ole saanut opintotukea riittämättömien opintosuoritusten vuoksi, mutta ei ole hakeutunut ansiotyöhön, ei voida asettaa tässä kohden eri asemaan kuin muita toimeentulotuen hakijoita. Toimeentulotukilain 1 §:n 1 momentti ja 10 §:n 4 momentti huomioon ottaen ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan kannalta välttämätön toimeentulo on joka tapauksessa turvattava kaikille. Toimeentulotuen saamiselle sen myöntämisen edellytysten täyttyessä ei ole myöskään laissa säädetty enimmäisaikaa.

X:n oikeus toimeentulotukeen oli edellä lausutuilla perusteilla ollut ratkaistava hänen toimeentulotuen hakemisajankohtana olemassa olleiden taloudellisten olosuhteidensa perusteella eikä sillä perusteella, oliko hän mahdollisesti laiminlyönyt velvollisuutensa kykynsä mukaan pitää huolta elatuksestaan.

X ei ollut saanut opintotukea syyskuussa 1998 eikä hänellä ole asiakirjojen mukaan ollut muitakaan tuloja tai varoja. X:llä ei siten asiakirjojen mukaan ollut toimeentulotukea syyskuussa 1998 hakiessaan käytettävissään tuloja tai varoja, jotka olisivat riittäneet hänen toimeentulotukilain mukaisiin menoihinsa. Tältä osin edellytykset toimeentulotuen myöntämiseen olivat täyttyneet. Edellä lausutun mukaisesti X:ltä ei ollut voitu evätä oikeutta toimeentulotukeen sillä perusteella, että hän oli joutunut elatuksen puutteeseen itsestään johtuvista syistä, koska hän ei ollut järjestänyt opintojensa rahoitusta muulla tavalla kuin toimeentulotuella. Sillä perusteella, että asianomainen oli laiminlyönyt velvollisuutensa kykynsä mukaan pitää huolta elatuksestaan, myönnettävään toimeentulotukeen voitiin soveltaa toimeentulotukilain 10 ja 20 §:ssä säädettyjä seurauksia säännöksissä mainittujen edellytysten täyttyessä. Tällä päätöksellä ei ollut kuitenkaan ratkaistu, oliko X:n osalta perusteita näiden säännösten soveltamiselle.

Suomen Hallitusmuoto 15 a § 1 mom.Suomen perustuslaki 19 § 1 mom.L toimeentulotuesta 1 § 1 mom., 2 § , 6 §, 10 § ja 20 §