16.2.2016

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 28.11.2014 nro 14/19482

Kantaja
A

Vastaaja
Yhtiö

Kuultavat
Kuljetusalan työttömyyskassa
Työttömyysvakuutusrahasto

RIIDATTOMAT SEIKAT

1. Kantaja A on työskennellyt vastaajayhtiön palveluksessa linja-autonkuljettajana 26.4.2012 - 5.2.2013 välisen ajan ja tätä ennen ajalla 16.1. - 16.3.2012 harjoittelijana. Harjoittelun jälkeisiä työsopimuksia on solmittu kaksi. Ensimmäinen oli määräaikainen työsopimus ajalla 26.4. - 30.9.2012, jossa koeaika päättyi 25.6.2012. Toinen työsopimus alkoi 1.10.2012 ja se oli työsopimuslain 1:1 ja l:3.2 §:n mukaisesti voimassa toistaiseksi. Kantajan palkka on ollut työehtosopimuksen mukainen pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajan tuntipalkka määrältään 14,47 €/h (pääkaupunkiseutu YTV, linja-autonkuljettaja, alle 4v) keskituntiansion ollessa työsuhteen päättyessä 16,01 €/h. Muut työsuhteen ehdot ovat määräytyneet ALT:n ja AKT:n välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan. Kantajan asemapaikkakunnaksi on määritelty Helsingin seudun liikennealue (HSL). Hänen työpisteensä on sijainnut Vantaalla Hakunilan varikolla ja hän on ajanut HSL:n reittien mukaisesti linja-autoa pääkaupunkiseudulla. Yhtiön toimipiste ja varikko ovat sijainneet Vantaan Hakunilassa.

2. Kantaja on suorittanut seuraavat ammattitutkinnot: invataksin/taksin kuljettaja (2010), linja-auton kuljettaja (2012) ja kuorma-autonkuljettaja (2013). Hän on suorittanut suomen kielen kurssin Mäkelänrinteen aikuislukiossa vuosina 2007 - 2008. Hän puhuu erinomaista englantia ja hyvää suomen kieltä. Ennen työsuhdetta vastaajayhtiöön kantaja on toiminut vuosina 2007 - 2008 keittiöapulaisena, 2008 - 2011 laivasiivoojana ja taksin/invataksin kuljettajana 2011 - 2012.

3.Vastaajayhtiö kuuluu Z-yhtiöihin, jonka palveluksessa Suomessa on yli tuhat työntekijää ja kalustona 400 linja-autoa. Z-yhtiö on X-konsernin tytäryhtiö. X-konserni on Pohjoismaiden suurin joukkoliikenneoperaattori, jonka palveluksessa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Suomessa on yhteensä lähes 7.000 työntekijää ja omistuksessa 3.400 linja-autoa. Suomessa Z toimii pääkaupunkiseudulla.

4. Vastaaja irtisanoi kantajan työsopimuksen 22.1.2013 päättymään 2 viikon kuluttua 5.2.2013 ilmoittaen perusteeksi henkilöstä johtuvat syyt, vahingot liikenteessä.

5. ---------------

6. Kantajaa on 27.8.2012 suullisesti huomautettu huolimattomuudesta työtehtävissä ja 17.8.2012 tapahtuneesta liikennevahingosta. Lisäksi kantajalle on 26.11.2012 annettu varoitus 19.11.2012 sattuneesta liikennevahingosta.

Ajalla 26.4. - 30.9.2012 voimassa olleen määräaikaisen työsopimuksen voimassa olon aikana kantajalle sattui kaksi liikennevahinkoa, 2.7.2012 ja 17.8.2012. Nämä kaksi tapausta kerrotaan kohdissa 7 ja 8.

Toistaiseksi voimassa olleen toisen työsopimuksen voimassa olon aikana eli 1.10.2012 jälkeen kantajalle sattui kaksi liikennevahinkoa, 19.11.2012 ja 17.1.2013. Nämä kaksi tapausta kerrotaan kohdissa 9 ja 10.

Lisäksi kantajalle tapahtui harjoittelun aikana ennen työsuhteen alkamista liikennevahinko 20.1.2012. Tämä tapaus kerrotaan kohdassa 11.

7. Kantajan lähtiessä 2.7.2012 pysäkiltä bussin takakulma osui kiveen.

8. Kantajan pysäköidessä 17.8.2012 linja-autoa Rautatientorilla peruuttamalla kahden linja-auton väliin kantajan kuljettama auto osui takana olleeseen linja-autoon.

9. Kantaja kolhi 19.11.2012 pysäköityä henkilöautoa väistäessään vastaan tullutta linja-autoa tien sivuun.

10. Kantaja ajoi 17.1.2013 henkilöauton perään.

11. Kohdissa 6-10 kerrottujen liikennevahinkojen lisäksi kantajalle tapahtui harjoittelun aikana ennen työsuhteen alkamista liikennevahinko 20.1.2012. Kantaja ajoi lumipenkkaan, jonka seurauksena kantajan ohjaamaan ajoneuvoon tuli vahinkoja.

12. Ennen vastaajayhtiön palvelukseen tuloa kantaja oli osallistunut Autokoulu Ajotaito Oy:n järjestämälle ammattiajokurssille, jonka aikana hän oli ajo-opetuksen lisäksi voinut perehtyä vastaajayhtiössä tehtävään työhön kurssiin kuuluvan harjoittelujakson aikana. Kurssin kesto on 6 kuukautta, mistä ajasta 2 kuukautta on harjoittelua. Ajotaito Oy:n järjestämä koulutus toteutetaan yhteistyössä X-konsernin kanssa.

13. X-konsemin palveluksessa Suomessa on yhteensä 1.000 työntekijää. Suurimmalla osalla eli yli 60 %:lla konsernin työntekijöistä on tällä hetkellä maahanmuuttajatausta. Vastaajayhtiön kohdalla maahanmuuttajataustan omaavien kuljettajien osuus on jonkin verran vielä tätä suurempi eli noin 65 %.

KANNE

Vaatimukset

Kantaja A on vaatinut, että vastaajayhtiö velvoitetaan suorittamaan

1. korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 21.773,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien;

2. hyvitystä 5.000 euroa yhdenvertaisuuslain 6 ja 9 §:n perusteella,

korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

---------------

VASTAUS

Vaatimukset

Vastaajayhtiö on kiistänyt kaikki kanteessa esitetyt vaatimukset ja vaatinut, että kanne hylätään.

----------------

Päätöslauselma

Kanne hylätään.

Kantaja A velvoitetaan suorittamaan vastaajayhtiölle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 17.408 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 29.12.2014 lukien.

HELSINGIN H0VI0IKEUS TUOMIO 16.2.2016 nro 282

Asia:
Työsuhteen päättäminen

Valittaja:
A

Vastapuoli:
Yhtiö

Valitus

A on toistanut kanteensa ja vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 20.901,86 eurolla ja hovioikeudessa 19.024,22 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Työsopimuksen irtisanominen

Yhtiöllä ei ollut ollut asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A:lla oli oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa voidaan huomioida ainoastaan A:n toistaiseksi voimassa olleen työsuhteen aikana 19.11.2012 ja 17.1.2013 tapahtuneet kaksi liikennevahinkoa. Liikennevahinkoja ei kuitenkaan voinut pitää työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavana rikkomisena eivätkä ne muodostaneet perustetta työsopimuksen irtisanomiselle. Yhtiö oli A:n vakituiseen työsuhteeseen 1.10.2012 palkkaamalla arvioinut hänen soveltuvan työhön huolimatta harjoitteluaikana tapahtuneesta yhdestä ja määräaikaisen työsopimuksen aikana tapahtuneesta kahdesta liikennevahingosta. Lisäksi yhtiö oli kohdellut A:ta ankarammin kuin yhtiön muita työntekijöitä vastaavissa tilanteissa, koska hänelle oli annettu ainoastaan yksi varoitus ennen työsopimuksen irtisanomista. Yhtiö oli tiukentanut soveltamaansa irtisanomiskäytäntöä vasta A:n työsopimuksen päättymisen jälkeen.

A:lle ei ollut työsuhteen aikana selostettu suullisen huomautuksen ja kirjallisen varoituksen merkitystä. A oli saanut jäljennökset kyseisistä asiakirjoista vasta työsuhdetta päätettäessä. A oli käsittänyt suullisen huomautuksen olleen ilmoitus liikennevahinkoon syyllistymisestä. A:lle oli kerrottu kirjallisen varoituksen allekirjoittamishetkellä kyseessä olleen ainoastaan muodollisuus ja ettei varoituksella ollut merkitystä. A ei kiistänyt syyllisyyttään kaikissa vahinkotilanteissa. Työnantaja ei kuitenkaan ollut varmistanut sitä, oliko A tullut tietoiseksi työnantajan tyytymättömyydestä koskien A virheellistä toimintaa ja sen seuraamuksia.

Käräjäoikeus oli lisäksi arvioinut virheellisesti A:n suomen kielen osaamisen merkityksen asiassa, vaikka A ei ollut asiaan vedonnut. A oli työsuhteen aikana osannut suomen kieltä siinä määrin, että hän oli selviytynyt työstään. A ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt kaikkia suomenkielisiä asiakirjoja, joita hän oli saanut koulutuksen, harjoittelun ja työsuhteen aikana.

Syrjintä

Yhtiö oli kohdellut A:ta tämän etnisen taustan vuoksi huonommin kuin yhtiön muita työntekijöitä ja hänellä oli oikeus yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen.

A ei ollut ajanut linja-autoa aiemmin eikä häntä ollut perehdytetty tehtäväänsä riittävästi.

A:lle ei ollut kerrottu hänen oikeudestaan matkakorttiin, eikä sitä ollut hänelle tilattu. A oli saanut matkakortin vasta tammikuussa 2013.

A ei ollut harjoittelu- eikä työsuhteensa alussa saanut käyttöönsä FIA-tunnuksia voidakseen seurata yhtiön jakamaa tietoa työvuoroista, työsuhteesta, palautekeskusteluista, henkilöstöetuuksista ja henkilöstöpolitiikasta. Kaikkia asiakirjoja, joista oli ollut tieto FIA-järjestelmässä, ei ollut ollut saatavilla kujallisessa muodossa. Yhtiö ei ollut käynyt A:n kanssa kuukausipalaute-, vahinkoselvitys-, vahinkopalaute- eikä kehityskeskusteluja, eikä niistä ollut merkintää FIA-tiedostoissa. A ei näin ollen ollut voinut korjata ja tarkistaa ammatillisia käytäntöjään toisin kuin yhtiön muut työntekijät.

A ei yhtiön lupauksista huolimatta ollut saanut talvitakkia harjoittelujakson eikä työsuhteen aikana.

A:ta oli kohdeltu vuorojen jakamisessa huonommin kuin yhtiön muita työntekijöitä. Hän ei ollut halunnut tehdä aamuyöstä alkavia aamuvuoroja eikä ajaa vaikeimpia ja raskaimpia linjoja 65A ja 66A, joilla käytettiin telibussia. A:lle ei ollut kerrottu, että hän olisi voinut esittää työvuorotoivomuksia. Työnantajan olisi tullut työvuorosuunnittelussa huomioida A:n vähäinen ajokokemus.

A oli saanut yhtiöltä työtodistuksen, johon oli kirjattu työsuhteen päättymissyy ilman A:n nimenomaista suostumusta. Yhtiön muiden työntekijöiden työtodistuksiin ei ollut merkitty työsuhteen päättymissyytä.

Oikeudenkäyntimenettely

A:ta ei ollut käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kohdeltu tasapuolisesti eikä oikeudenkäynti ollut ollut puolueeton ja oikeudenmukainen.

Vastaus

Yhtiö on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 16.607 eurolla korkoineen.

Työsopimuksen irtisanominen

Yhtiöllä oli tapahtumia kokonaisuutena arvioitaessa ollut työsopimuslaissa tarkoitettu erittäin painava syy A:n työsuhteen päättämiseen.

Linja-autoliikenteessä toimivilla yrityksillä oli korostettu huolenpitovelvollisuus matkustaja- ja liikenneturvallisuudesta sekä siitä, etteivät niiden palveluksessa olevat autonkuljettajat omalla ajotavallaan aiheuta vaaraa liikenteessä. A oli aiheuttanut vajaan vuoden ajanjaksolla viisi liikennevahinkoa, joista yhtiölle oli aiheutunut yli 20.000 euron suuruinen vahinko.

A:lle oli ennen työsopimuksen irtisanomista annettu yhtiön käytännön mukaisesti suullinen huomautus ja kirjallinen varoitus. Lisäksi A oli ohjattu erityiseen ajotapakoulutukseen. A:n työsopimuksen irtisanominen oli ollut yhtiössä noudatetun käytännön mukainen ja hänen työsopimuksensa oli irtisanottu vasta sen jälkeen kun hän oli tapakoulutuksen jälkeen syyllistynyt uuteen vakavaan liikennevahinkoon, josta oli aiheutunut aineellisen vahingon lisäksi henkilövahinkoja. Yhtiöllä ei tämän jälkeen ollut ollut mahdollisuutta jatkaa A:n työsuhdetta.

Syrjintä

A:ta ei ollut kohdeltu yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Yhtiö ei ollut syrjinyt A:ta perehdytyksen, FIA-tunnusten, etuuksien, työtodistuksen antamisen, työvuorojen jakamisen tai työsopimuksen irtisanomiskäytännön osalta.

A:n perehdyttämisessä oli noudatettu samaa menettelytapaa kuin muiden yhtiön palvelukseen tulevien työntekijöiden perehdyttämisessä. Telibussin kuljettaminen oli osa kuljettajan jokapäiväistä työtehtävää. Yhtiön lähtökohtana oli, että työntekijöillä oli ennen työsuhteen alkamista ammattiajokortti linja-auton kuljettamiseen ja että he pystyivät suoriutumaan heille osoitetuista työtehtävistä. Perehdytys liittyi yksinomaan linjojen opetteluun ja rahastukseen. A oli saanut perehdyttämiskoulutusta tavallista enemmän. Lisäksi A:lle oli annettu erityistä täydennyskoulutusta liikennevahinkojen johdosta, millä menettelyllä hänelle oli annettu vielä mahdollisuus ajotavan muuttamiseen ennen työsuhteen päättämistä.

FIA-järjestelmän tarkoituksena oli informaation jakaminen sähköisesti ilmoitustaululla annettavien tietojen lisäksi. FIA-tunnukset oli annettu yhtiön kaikille työntekijöille pyynnöstä. A oli saanut tiedon järjestelmästä jo harjoittelujakson aikana, jolloin asiasta oli tiedotettu koko ryhmälle. Palaute-, vahinkoselvitystä esimies-alaiskeskustelujen käymisellä ei ollut mitään tekemistä FIA-tunnusten saamisen kanssa. Kyseisiä keskusteluja oli käyty A:n kanssa samalla lailla kuin muiden yhtiön työntekijöiden kanssa. A oli saanut tunnukset heti niitä pyydettyään.

A:n työsuhde oli alkanut loppukeväällä, jolloin yhtiön työntekijöiden käytössä oli ollut normaali kesävaatetus. Talvitakkien antaminen oli aloitettu yhtiössä asteittain siten, että pukumallin vaihtuessa niihin olivat olleet oikeutettuja ainoastaan yhtiössä yli kaksi vuotta työskennelleet kuljettajat.

A ei ollut työsuhteen aikana pyytänyt työvuoron vaihtamista. Tieto siitä, että pyyntöjä oli mahdollisuus esittää, oli kerrottu kuljettajille ensimmäisenä perehdyttämispäivänä. A oli ajanut linjoja 65 A ja 66A muihin kuljettajiin nähden keskimääräistä vähemmän. A ei myöskään ollut ilmoittanut, ettei hänen ammattitaitonsa olisi riittänyt linjojen kuljettamiseen.

A:lle oli työsuhteen päättymisen yhteydessä annettu kolme erilaista työtodistusta. Arvolausein merkityn työtodistuksen ainoana tarkoituksena oli ollut nopeuttaa A:n työttömyysturvan käsittelyä ja sen antamiseen oli kysytty hänen suostumuksensa. Yhtiö oli noudattanut samaa käytäntöä myös muiden yhtiön palveluksesta irtisanottujen kuljettajien kohdalla.

Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa oli ollut tasapuolinen.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeudessa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin.

Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta sekä todistajina K, J, I, G, H, B, C, D, E ja F.

Hovioikeuden ratkaisu

Näyttö

A ja todistajat ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta ja asian ratkaisuun vaikuttavilta osin siten kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu jäljempänä ilmenevin lisäyksin.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomisperuste

Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiassa on riidatonta, että A on omalla menettelyllään aiheuttanut 20.1.2012 ja 17.1.2013 välisenä aikana viisi liikennevahinkoa, joista kaksi viimeistä liikennevahinkoa 19.11.2012 ja 17.1.2013 ovat tapahtuneet A:n toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen aikana. Hovioikeus katsoo kuitenkin kuten käräjäoikeus, että yhtiöllä on ollut oikeus ottaa huomioon kaikki liikennevahingot arvioidessaan A:n vahinkotiheyttä ja hänen työsuhteensa jatkamisen edellytyksiä.

Todistajat C ja D ovat kertoneet, ettei yhtiöllä ollut ollut vakiintunutta käytäntöä huomautusten ja varoitusten antamisen suhteen, vaan niiden antaminen oli riippunut esimiehestä. Todistaja G:n mukaan A:n työsuhteen päättäminen oli noudattanut yhtiön tavanomaista käytäntöä, jonka mukaan linja-autonkuljettajalle annettiin liikennevahingon luonteesta riippuen suullinen huomautus tai varoitus. Todistajat B, D ja G ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että kuljettajille oli annettu isoimmista liikennevahingoista aina kirjallinen varoitus.

B ja D ovat kertoneet, ettei yhtiöllä ollut ollut vakiintunutta irtisanomiskäytäntöä. Toistuviin kuljettajan viaksi luettaviin liikennevahinkoihin syyllistyminen johti G:n mukaan työsuhteen irtisanomiseen, koska yhtiöllä ei ollut mahdollisuuksia pitää palveluksessaan kuljettajia, jotka vaaransivat liikenneturvallisuutta ja aiheuttivat korvauskuluja yhtiölle. G, B ja H ovat kertoneet, että yhtiö oli vuosina 2012 ja 2013 alkanut puuttua liikennevahinkoihin aiempaa aktiivisemmin. H:n ja G:n mukaan yhtiön irtisanomiskäytäntö ei tämän myötä ollut kuitenkaan tiukentunut, vaan liikennevahinkoja oli pyritty ehkäisemään korostamalla vahinkoselvityskeskustelujen merkitystä ja aloittamalla ajotapakoulutuksen antaminen.

Todistajat H, B, D ja E ovat hovioikeudessa käyneet esimerkinomaisesti läpi yhtiön varoitus- ja irtisanomiskäytäntöä eri kuljettajien osalta. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, ettei vertailua voinut tehdä pelkästään liikennevahinkojen lukumäärän perusteella, vaan huomioon tuli ottaa liikennevahinkojen laatu ja aika, jonka kuluessa liikennevahingot ovat tapahtuneet.

Hovioikeus toteaa, että A:lle oli annettu määräaikaisen työsuhteen aikana suullinen huomautus 27.8.2012. Lisäksi A:lle oli annettu toistaiseksi voimassa olleen työsuhteen aikana kirjallinen varoitus 26.11.2012, jonka A oli allekirjoittanut ja jossa oli todettu, että rikkomuksen toistuminen tai jatkuminen saattoi johtaa työsuhteen päättämiseen. Lisäksi A oli ohjattu ajotapakoulutukseen, jonka tarkoituksena oli ollut ajovirheiden korjaaminen. A ei saamastaan varoituksesta ja ajotapakoulutuksesta huolimatta ollut muuttanut ajotapaansa, vaan oli aiheuttanut liikennesääntöjen vastaisella menettelyllään uuden aiempia liikennevahinkoja huomattavasti vakavamman liikennevahingon 17.1.2013 ajamalla liikennevaloissa keltaisiin valoihin pysähtyneen henkilöauton perään, mistä oli aiheutunut aineellisen vahingon lisäksi henkilövahinko.

Hovioikeus toteaa linja-autoliikenteessä toimivilla yrityksillä olevan korostettu velvollisuus huolehtia matkustaja- ja liikenneturvallisuudesta. Ottaen huomioon liikennevahinkojen uusiutuminen A:n saamasta suullisesta huomautuksesta, kirjallisesta varoituksesta ja ajotapakoulutuksesta huolimatta sekä rikkeiden kohdistuminen matkustajien turvallisuuteen ja työnantajan omaisuuteen, hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että yhtiöllä on ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Lisäksi hovioikeus katsoo asiassa näytetyksi, että A:lle annettu suullinen huomautus ja kirjallinen varoitus eivät ole poikenneet yhtiön käytännöstä. A:lle oli myös annettu ajotapakoulutusta ennen työsuhteen päättymistä.

Yhdenvertaisuuslain mukainen syrjintä

Asiassa on kysymys siitä, oliko yhtiö kohdellut A:ta hänen etnisen alkuperänsä vuoksi epäsuotuisammin kuin yhtiön muita työntekijöitä. Sen sijaan asiassa ei ole kysymys siitä, oliko yhtiö mahdollisesti menetellyt työturvallisuussäännösten tai yhtiön sisäisen ohjeistuksen vastaisesti.

Yhdenvertaisuuskin (21/2004) 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä).

Todistustaakan jaosta syrjintäperustetta koskevassa asiassa säädetään yhdenvertaisuuskin (21/2004) 17 §:ssä. Sanotun säännöksen mukaan jos joku, joka katsoo joutuvansa syrjinnän kohteeksi, esittää selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että laissa säädettyä syrjinnän kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Jos työntekijä katsoo, että työnantajan menettely on ollut syrjivää, hänen on siten esitettävä todennäköisiä perusteita tai syitä sille, että työnantaja on asettanut hänet eri asemaan syrjivillä perusteilla. Välittömän syrjinnän osalta työntekijän tulee osoittaa, että häntä on kielletyllä syrjintäperusteella kohdeltu epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta vertailukelpoisessa tilanteessa.

Hovioikeus katsoo asiassa G:n kertomuksen perusteella näytetyksi, että yhtiön työntekijöistä noin 65 prosenttia oli maahanmuuttajataustaista. A:n esimiehenä toiminut I on hovioikeudessa lisäksi kertonut, että A:n työsuhteen aikana hänellä oli ollut yhteensä noin kymmenen afrikkalaistaustaista alaista.

Syrjintä työsopimusta irtisanottaessa

Hovioikeus on edellä katsonut, että yhtiöllä oli ollut asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen ja että irtisanomisen ei ole näytetty poikenneen yhtiön tavanomaisesta käytännöstä. Hovioikeus katsoo sen vuoksi, että A:ta ei ole tältä osin syrjitty.

Syrjintä perehdytyksen, FIA-tunnusten, talvitakin, matkakortin ja työtodistuksen antamisen, keskustelun pitämisen ja työvuorojen jakamisen osalta.

A on perustanut syrjintäväitteensä siihen, että häntä oli kohdeltu etnisen taustansa vuoksi huonommin kuin yhtiön muita työntekijöitä. G:n mukaan Z:n työntekijöistä noin 65 prosentilla on maahanmuuttajatausta ja H:n mukaan konsernin palveluksessa on lähes 70 eri kansalaisuutta omaavia henkilöitä. FIA-tunnusten, talvitakin, matkakortin ja työtodistuksen saamatta jäämisen, keskustelujen pitämisen ja työvuorojen jakamisen osalta A ei ole esittänyt sellaisia perusteita eikä sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin olettaa häntä syrjityn etnisen alkuperänsä perusteella.

Kanne on siten kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

A on hävinnyt muutoksenhakunsa. A on siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan yhtiön tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Yhtiö on vaatinut korvaukseksi arvonlisäverottomista oikeudenkäyntikuluistaan 16.607 euroa. Vaatimus perustuu 81 tunnin työmäärään ja 632 euron kuluvaatimukseen. A on paljoksunut oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin ajankäyttö on ylittänyt 55 tuntia. A on hyväksynyt oikeudenkäyntikulujen määräksi yhteensä 11.975 euroa.

Vaikka kyseessä on ollut keskimääräistä laajempi työsuhderiita, hovioikeus katsoo, ettei vaadittua määrää voida pitää kohtuullisena käytettyjen tuntien osalta. Hovioikeus pitää asian laatuja laajuus huomioon ottaen A:n hyväksymää määrää 11.975 euroa kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

A velvoitetaan korvaamaan Yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 11.975 eurolla. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet
hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Harri Katara
hovioikeudenneuvos Äsa Nordlund

Valmistelija
viskaali Kiira Vallinkoski

Lainvoimainen