30.4.2009

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

RAASEPORIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 1.2.2008

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä Antti Sundberg

Vastaaja(t)

A

Asia

LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN

Vireille

7.11.2007

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN
(6620/R/0002082/05)
Rikoslaki 23 luku 1 § (545/99)
Tieliikenneasetus 3 § 2 ja 34 § 2
Tieliikennelaki 3 § 1

30.8.2005 HANKO

A on kuljettaessaan Valtatiellä 25 Hankoon päin henkilöautoa - - - tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä laiminlyömällä noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi ajaen ylinopeutta 120 km/h liikennemerkein osoitetulla 80 km/h enimmäisnopeusrajoitusalueella. A on myös Trollbölessä, Vanhan Hangontien risteyksen kohdalla, ajanut ajosuunnalleen tarkoitetun keltaisen sulkuviivan vasemmalla puolella ohittaessaan oikealle kääntyvän auton.

A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Syyttäjän muut vaatimukset

Todistelukustannusten korvaaminen

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

VASTAUS JA PERUSTEET

Vastaaja on kiistänyt syytteen todeten, ettei ole ajanut ylinopeutta syytteessä kuvatulla tavalla eikä ylittänyt sulkuviivaa.

Vastaaja totesi, että syyteoikeus on vanhentunut. Haaste on annettu tiedoksi 25.11.2007 eli yli 2 vuotta siitä, kun väitetty rikos on tapahtunut. Asian käsittelyssä on sovellettava yleisiä vanhentumismääräyksiä ja rikoslain 8 luvun 18 §:ä.

Vastaaja vaati, että mikäli syyte hylätään hänen oikeudenkäyntikulunsa palkkio 1242,50 euroa, kulut 258 euroa ja arvonlisävero 292,71 euroa, yhteensä 1793,21 euroa, tulee korvata valtion varoista.

TODISTELU

Henkilötodistelu:

Syyttäjä

1. Vastaaja A todistelutarkoituksessa

2. Todistaja B

Vastaaja

1. Todistaja C

TUOMIO

Vastaaja on vedonnut kiistämisensä tueksi ensisijaisesti siihen, että syyteoikeus on vanhentunut rikoslain 8 luvun 2 momentin 4-kohdan mukaisesti. Tekoaika on 30.8.2005, ja haastehakemus on annettu vastaajalle tiedoksi 28.11.2007. Vastaaja on vedonnut perusteluissaan lakiin ja Matti Tolvasen artikkeliin Rikosoikeudellisen vanhentumisen ongelmia (Defensor legis N:o 3/2006 s. 359-369). Toissijaisesti vastaaja on katsonut, ettei hän ole syyllistynyt teonkuvauksessa esitettyyn menettelyyn.

Syyttäjä on katsonut, että syyteoikeuden vanhentuminen on katkaistu lain rangaistusmääräysmenettelystä 6.2 §:n mukaisesti 30.8.2005, kun vastaajalle on annettu rangaistusmääräysilmoitus.

Käräjäoikeus on katsonut, että tilanteessa, jossa kyse on syyttäjän nostamasta syytteestä vastaajan vastustettua rangaistusmääräystä, ei rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 6.2 § sovellu, sillä kyseinen pykälä koskee vain rangaistusmääräysmenettelyä. Tämä kanta saa tukea myös oikeuskirjallisuudesta (katso esimerkiksi Tolvanen: Rikosoikeudellisen vanhentumisen ongelmia, Defensor legis N:o 3/2006 s. 359-369). Koska syyte on nostettu vanhentumisajan kulumisen katkaisevalla tavalla yli kaksi vuotta teon jälkeen, on syyteoikeus vanhentunut teosta, jonka maksimirangaistus on 6 kuukautta vankeutta.

Syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta hylätään, sillä syyteoikeus on vanhentunut.

Koska syyte on hylätty vastaajalle korvataan valtion varoista asiasta johtuneet oikeudenkäyntikulut.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1) Syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 30.8.2005 on hylätty.

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtion varoista suoritetaan vastaajalle oikeudenkäyntikuluja palkkiona 1.242,50 euroa, kuluja 258,00 euroa, arvonlisäveroa 292,71 euroa, yhteensä 1.793,21 euroa.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Notaari Kirsi Tuhkanen

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 30.4.2009

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Raaseporin käräjäoikeus 1.2.2008 nro 98
(liitteenä)

ASIA

Liikenneturvallisuuden vaarantaminen

VALITTAJA

Kihlakunnansyyttäjä Antti Sundberg

VASTAPUOLI

A

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että A tuomitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisesta käräjäoikeudessa esitetyn rangaistusvaatimuksen mukaisesti.

Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että syyteoikeuden vanhentuminen on katkennut rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 6 §:n 2 momentin nojalla rangaistusvaatimuksen tiedoksiantamisella ja että syyteoikeus ei näin ollen ollut vanhentunut.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumatiedot

Poliisi on antanut A:lle tapahtumapaikalla 30.8.2005 tiedoksi rangaistusvaatimuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. A on rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 8 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa vastustanut vaatimusta. Syyttäjä on 7.10.2005 todennut, ettei rangaistusvaatimusta voi A:n vastustamisen vuoksi vahvistaa, ja pyytänyt, että asiassa suoritetaan esitutkinta A:n ja todistajan kuulemiseksi. Asiassa on laadittu 17.7.2007 päivätty esitutkintapöytäkirja 6620/R/2082/05. Syyttäjä on käräjäoikeuteen 7.11.2005 saapuneella haastehakemuksella vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Haastehakemus on annettu A:lle tiedoksi 28.11.2007.

Kysymyksenasettelu

Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 8 luvun 8 §:n (138/1973) mukaan rangaistusmääräyksin ratkaistavaksi saatetun vaatimuksen vanhentumisesta on säädetty erikseen. Pykälässä viitataan 1.1.1994 voimaan tulleeseen lakiin rangaistusmääräysmenettelystä (692/1993). Viimeksi mainitun lain 6 §:n 2 momentin mukaan syyteoikeuden vanhentuminen katkeaa silloin, kun rangaistusvaatimus annetaan epäillylle tiedoksi. Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, katkaiseeko rangaistusvaatimuksen tiedoksianto epäillylle syyteoikeuden vanhentumisen sanotun pykälän nojalla silloin, kun syyttäjä saattaa rangaistusvaatimuksen, jota on vastustettu, käräjäoikeuden käsiteltäväksi, vai katkeaako syyteoikeuden vanhentuminen tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin (138/1973) nojalla vasta, kun syytettävä on kutsuttu vastaamaan tai häntä vastaan on hänen henkilökohtaisesti saapuvilla ollessaan tehty rangaistusvaatimus (1256/1988).

Rangaistusvaatimuksen vastustamisesta

Rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rangaistusvaatimusta ei saa antaa, jos rangaistusvaatimusta on vastustettu. Sen sijaan lain 8 pykälän 2 momentin mukaan rangaistusvaatimus on vastustamista koskevine merkintöineen annettava takaisin vaatimusta vastustaneelle. Syyttäjä saattaa rangaistusvaatimuksen, jota on vastustettu, käräjäoikeuden käsiteltäväksi noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (698/1997) 5 luvussa säädetään (698/1997). Pykälän 3 momentin mukaan asian tuomioistuinkäsittelyssä on noudatettava yleistä rikosasiain oikeudenkäyntijärjestystä (698/1997). Asia tulee näin ollen vireille käräjäoikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 1 §:n nojalla, kun syyttäjä toimittaa kirjallisen haastehakemuksen käräjäoikeuden kansliaan tai, jos syyttäjä antaa haasteen, kun haaste annetaan tiedoksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 6 §:n 2 momentti on erityissäännös, jolle on lähtökohtaisesti edellä sanotun rikoslain 8 luvun viittaussäännöksen ja lex specialis-säännön nojalla annettava etusija suhteessa rikoslain 8 luvun yleiseen säännökseen syyteoikeuden vanhentumisen katkeamisesta. Edellä selostetut rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 8 §:ään sittemmin tehdyt muutokset merkitsevät kuitenkin, että rangaistusvaatimuksen vastustamisen jälkeen juttu siirtyy takaisin syyteharkintaan ja syyttäjä esittää rangaistusvaatimuksensa haastehakemuksessa. Asian käsittely rangaistusmääräysmenettelyssä päättyy ja syytettävälle tiedoksiannetulla rangaistusvaatimuksella ei ole enää asian tuomioistuinkäsittelyssä merkitystä.

Syytetyn oikeusturva edellyttää, että ne tavat, joilla syyteoikeuden vanhentuminen katkeaa, on tarkoin määritelty laissa. Edellä selostetun rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 8 §:ää koskevan lainmuutoksen johdosta ei ole perusteltua tulkita saman lain 6 §:n 2 momentin soveltamisalan ulottuvan pelkän viittaussäännöksen nojalla ilman nimenomaista lainsäännöstä syyttäjän rangaistusvaatimukseen perustuvaan rikosasiaan. Näin ollen syyteoikeuden vanhentumisen katkeaminen määräytyy tässä tapauksessa rikoslain 8 luvun yleissäännöksen nojalla.

Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta 30.8.2005 tehdyksi väitetystä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta haastehakemuksella, joka on annettu A:lle tiedoksi 28.11.2007 ja siten vasta sen jälkeen, kun syyteoikeus on rikoslain 8 luvun 1 §:n nojalla vanhentunut.

Valtion korvausvelvollisuus

Koska syyttäjän syyte A:ta vastaan hylätään, valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan velvollinen korvaamaan hänen kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa myös hovioikeudessa korkoineen.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

VALTION KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla suorittamaan A:lle kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina hovioikeudessa 549 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juhani Saarinen
hovioikeudenneuvos Elise Mäki
viskaali Katja Mäki

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 16.11.2009 : Ei valituslupaa