30.8.2006

Antopäivä: 30.8.2006
Diaarinumero: R 06/278
Ratkaisunumero: 730
Pääkäsittely 27. - 28.6.2006

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 8.2.2006

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 14.5.2005 tehdystä B:n murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti A:n maksamaan vahingonkorvaukseksi kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä B:n isälle C:lle 6 000 euroa, B:n äidille D:lle 6 000 euroa, B:n velipuolelle E:lle 2 000 euroa sekä B:n veljelle F:lle 2 000 euroa.

Käräjäoikeus lausui edellä mainittuja vahingonkorvauksia koskevan ratkaisunsa perusteluina, että surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä oli vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaan oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema oli aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkittiin kohtuulliseksi ottaen huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet. Lain sanamuodosta ja esitöistä ilmeni, että surmansa saaneen vanhempia pidettiin tavallisesti lainkohdassa tarkoitettuina surmansa saaneelle erityisen läheisinä henkilöinä. Tämä oletus voitiin kuitenkin kumota näyttämällä toteen seikkoja, joiden perusteella suhdetta ei sukulaisuussuhteesta huolimatta voinut pitää erityisen läheisenä. Yhtenä esimerkkinä hallituksen esityksessä oli mainittu tilanne, jossa lapsuudenkodistaan pois muuttanut henkilö ei ollut pitänyt yhteyttä surmansa saaneeseen vanhempaansa (HE 116/1998). B:n lähimpiä omaisia olivat tämän äiti D, isä C, veli F ja velipuoli E. B oli muuttanut asuntoonsa edellisenä vuonna. B oli sitä ennen asunut äitinsä D:n ja velipuolensa E:n kanssa yhtäjaksoisesti useita vuosia. B:n äiti D oli kertonut tavanneensa poikaansa viikottain ja käyneensä tämän asunnolla viimeksi henkirikosta edeltäneenä päivänä ja olleensa menossa sinne myös kyseisenä päivänä. D oli kertonut veljien pitäneen tiiviisti yhteyttä toisiinsa ja E:n auttaneen B:tä tietokoneasioissa ja yöpyneen useita kertoja tämän asunnolla. B:n isän C:n kertomuksesta oli välittynyt kuva tiiviistä yhteydenpidosta: isä ja poika olivat useita eri kertoja työskennelleet samoilla työmailla ja myös asuneet tuolloin yhdessä. He olivat tavanneet senkin jälkeen viikottain ja C oli auttanut poikaansa B:tä muun muassa kyseisen vuokra-asunnon hankinnassa. F oli kertonut pitäneensä tiiviisti yhteyttä veljensä kanssa, mutta yhteydenpidon harventuneen jonkin verran perheen perustamisen jälkeen.

Käräjäoikeus totesi, ettei esitetty näyttö miltään osin viitannut siihen, etteikö sekä vanhempien että veljien voinut katsoa olleen mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisiä B:lle. Käräjäoikeus totesi vahingonkorvausten määrän perusteluina, että C oli henkirikoksen jälkeen ollut pitkään sairauslomalla ja D oli kertonut käyvänsä tapahtuman johdosta yhä terapiassa, mitkä seikat käräjäoikeus otti huomioon korvauksen määrää harkitessaan päätyen vanhempien osalta yhtä suuriin korvauksiin. B:n veljille riitti pienempi korvaus.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

F vaati valituksessaan, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa.

A katsoi valituksessaan syyllistyneensä vain pahoinpitelyyn tai törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen, toissijaisesti surmaan sekä viimesijaisesti tappoon ja vaati, että syyte murhasta hylätään, että hänen katsotaan olleen alentuneesti syyntakeinen ja että seuraamukseksi joka tapauksessa tuomitaan määräaikainen vankeusrangaistus. A myös vaati, että C:n, D:n, E:n ja F:n korvausvaatimukset henkisestä kärsimyksestä hylätään ja toissijaisesti, että korvausta tuomitaan C:lle enintään 3 000 euroa, D:lle enintään 3 000 euroa, E:lle enintään 1 500 euroa ja F:lle enintään 1 500 euroa. A lisäksi vaati, että C:lle maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja alennetaan, mikäli hän voittaa valituksensa. A lausui korvausten osalta, että B:n vanhemmat ja hänen veljensä eivät olleet lain tarkoittamalla tavalla erityisen läheisiä henkilöitä B:lle, koska tämä oli ollut täysi-ikäinen ja asunut omassa asunnossaan eikä hänen yhteydenpitonsa omaisiinsa ollut poikennut tavanomaisesta.

D ja E vaativat vastavalituksessaan, että A:n maksettavaksi tuomittu korvaus henkisestä kärsimyksestä korotetaan D:n osalta 14 000 euroksi ja E:n osalta 11 000 euroksi. D myös vaati, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa. D ja E lausuivat henkisestä kärsimyksestä vaatimiensa korvausten osalta, että he olivat olleet merkittävän paljon tekemisissä B:n kanssa kotikäynneillä ja puhelimitse. E:llä oli ollut paljon yhteisiä harrastuksia velipuolensa B:n kanssa.