20.6.2006

Antopäivä: 20.6.2006
Diaarinumero: S 04/1824
Ratkaisunumero: 1891

LOHJAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 23.4.2004

Asia
Tekijänoikeutta tietokoneohjelmaan koskeva riita

Kantajan vaatimukset
A on vaatinut, että

1. käräjäoikeus vahvistaa A:n olevan tuomioon liitetyistä käskylistauksista (TKO 2.0 ja TKO 2.11/03/656) ilmenevän tietokone-ohjelman kaikkien versioiden tekijänoikeuksien yksinomainen haltija,

2. käräjäoikeus vahvistaa vastaajien B:n ja C:n Ehon Leipomo Oy:lle toimittaman tietokoneohjelman loukkaavan A:n tekijänoikeutta tuohon tietokoneohjelmaan,

3. käräjäoikeus kieltää vastaajia hyödyntämästä tuon tietokoneohjelman tekijänoikeutta loukkaavaa aineistoa,

4. käräjäoikeus määrää vastaajien laatiman A:n tekijänoikeutta kysymyksessä olevaan tietokoneohjelmaan loukkaavan tietokoneohjelman ja kaikki siitä valmistetut kopiot ensisijaisesti hävitettäväksi ja toissijaisesti muutettavaksi siten, että se ei loukkaa A:n tekijänoikeutta,

5. käräjäoikeus velvoittaa B:n ja C:n suorittamaan yhteisvastuullisesti A:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettuna hyvityksenä 5.000 euroa, ja

6. käräjäoikeus velvoittaa B:n ja C:n suorittamaan yhteisvastuullisesti A:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentissa tarkoitettuna korvauksena menetyksistä, kärsimyksestä ja muusta haitasta 5.000 euroa.

7. käräjäoikeus määrää valtion varoista maksettavaksi A:n oikeudenkäyntiavustajalle OTK D:lle palkkioksi 11.699,80 euroa, kuluista 90,48 euroa sekä arvonlisäveron osuutta 2.593,86 euroa, yhteensä 14.384,14 euroa.

Kantajan perustelu

A on 1980-90 - luvulla luonut käskylistauksista ilmenevän tietokoneohjelman. A:n omistama ja johtama Robotor Oy on harjoittanut leipomokoneiden valmistusta ja myyntiä, joissa tietokoneohjelmaa on käytetty ohjaamaan koneiden toimintaa.

Robotor Oy toimitti 29.3.1985 Eho Oy:lle, sittemmin Ehon Leipomot Oy:lle (Eholle) karjalanpiirakoiden valmistuskoneen. Tämän koneen toimintaa ohjasi Omronin S6 - logiikkalaite, johon A:n laatima tietokoneohjelman varhaisempi versio 2.0 oli ohjelmoitu. Ohjelmaa kehitettiin ja päivitettiin useaan kertaan koneen tekniikan muuttuessa ja kehittyessä. Ohjelmistoon tehtiin vuosien mittaan seuraavat muutokset tai päivitykset:

Versio 2.1 10.3.1987; pursoannostelijan syöttötelan ja annostus- epäkeskon ohjaus logiikalla
Versio 2.2 18.3.1987; pursoannostelija logiikkaohjatuksi, stanssileikkuri pyöröleikkurin tilalle
Versio 2.3 26.3.1987; pursoannostelijan toimintojen ajoitukset RDM-laskurilla
Versio 2.4 3.4.1987; pellillepanostuslaite logiikkaohjatuksi, annostus-laitteen ohjauksen muutos
Versio 2.5 10.4.1987; uudet rypytyssylinterit, reunankääntölaitteet, käynnistysanturi
Versio 2.6 13.4.1987; pikalaskurin HDM-lähtöjen 2, 5 ja 8 lukuarvojen muutos
Versio 2.7 21.1.1989; pursoannostelijan kohdalla-anturin poisto, tulo 5 vapautui
Versio 2.8 23.1.1989; CNT 0, lukuarvon muutos, leikkauksen aika pidemmäksi
Versio 2.9 31.1.1989; rumpuannostelija pursoannostelijan tilalle
Versio 2.10 9.2.1989; induktiivinen käynnistysanturi fotoanturipariksi
Versio 2.11 1.11.1990; anturin lisäys annostuksen kohdentamiseksi, stanssikelkan ohjauksen lisäys

A oli itse kirjoittanut tietokoneohjelman version 2.0 käskylistauksen logiikkalaitteen ohjelmointikielelle. Hän oli kirjoittanut myös version 2.1. muutokset vaatimat muutokset logiikkalaitteelle.

Versiosta 2.2, joka oli tehty 18.3.1987, alkaen A:ta avusti C, joka Robotor Oy:n toimeksiannosta kirjoitti muutosten vaatimat käskyt koneen logiikkalaitteen ohjelmointikielelle. A on kuitenkin suunnitellut ja laatinut kaikkien ohjelmaversioiden käskylistauksen yksin. C on hänen toimeksiannostaan vain koodannut ohjelmiston/käskylistauksen käytetyn logiikan ymmärtämälle kielelle. Työ on ollut mekaanista, koska C:n on tullut noudattaa orjallisesti A:n laatimaa käskylistausta sekä OMRON-logiikan ohjelmointi- käsikirjaa. Muutokset eivät ole edellyttäneet koko ohjelman uudelleen kirjoittamista. Vain muutokset kirjoitettiin ja ohjelmoitiin koneeseen.

C ja B, joka oli piirakkakoneen toimittamisen ajankohtana ollut Robotor Oy:n palveluksessa palkattuna työntekijänä, ovat vuonna 1992 perustaneet FoodCon Automation Oy nimisen yrityksen. Yritys toimii samalla toimialalla kuin Robotor Oy. FoodCon Automation Oy on kesäkuussa 1995 toimittanut Eholle karjalanpiirakoiden valmistuskoneeseen muutostyön, jossa koneen rypytyskelkan paineilmalla toimiva siirtolaite oli muutettu toimimaan servomoottoreilla. Tämän muutostyön yhteydessä FoodCon Automation Oy on toimittanut koneeseen uuden tietokoneen ja uuden C:n laatiman tietokoneohjelman.

A:lla on tekijänoikeuslaissa tarkoitettu tekijänoikeus hänen laatimaansa Ehon konetta ohjanneeseen tietokoneohjelmaan kaikissa sen kehitysversioissa 2.0 - 2.11. Tekijänoikeusneuvosto on 1.11.1990 päivätystä versiosta 2.11 antamassaan lausunnossa 1997/12 katsonut, että ohjelma osoittaa tekijänoikeuslaissa tarkoitettua itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä ja että se siten saa suojaa tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentin perusteella. Vaikka tekijänoikeusneuvoston lausunnon kohteena oli versio 2.11, kaikki Ehon piirakkakoneessa olleet ohjelmaversiot ovat olleet sisällöltään ja toiminnallisuudeltaan samanlaisia saman ohjelman eri kehitysversioita. Ne kaikki ovat täyttäneet tekijänoikeussuojaa nauttivalle tietokoneohjelmalle asetetut edellytykset.

C:n ja B:n FoodCon Automation Oy:n omistajina ja päätösvallan käyttäjinä Eholle toimittama uusi tietokoneohjelma oli laadittu käyttäen hyväksi A:n piirakanvalmistuskonetta varten laatimaa, riidan kohteena olevaa tietokoneohjelmaa siten, että menettely on loukannut A:n tekijänoikeutta tietokoneohjelmaan. C:n Ehon Leipomot Oy:n koneeseen muutostyön yhteydessä laatimassa tietokoneohjelmassa on niin paljon samankaltaisuuksia hänen laatimansa ohjelman kanssa, ettei C:n laatimaa ohjelmaa voida pitää itsenäisesti laadittuna ohjelmana vaan kysymyksessä on A:n laatima ohjelma, jota on vain joiltakin ohjelman omaperäisyyden kannalta epäolennaisilta osiltaan muutettu uuden laitteiston edellyttämin tavoin. Ohjelmien samankaltaisuus ilmenee VTT:n asiasta antamasta lausunnosta.

Kun C:n ja B:n menettely A:n laatiman ohjelman kopioimisessa ja hyväksi käyttämisessä on A:n tekijänoikeuttaan tietokoneohjelmaan, hän on oikeutettu hyvitykseen ja korvaukseen.

Konetta ohjaavan tietokoneohjelman nauttimaan tekijänoikeussuojaan ei ole merkitystä sillä, kuka on keksinyt piirakkakoneen teknisen toteutuksen eikä sillä, onko tekniikalle myönnetty voimassa oleva patentti.

C:n ja B:n menettely ei ole ollut sallittua tekijänoikeuslain 25 j §:n nojalla. Kyse ei ole ollut alkuperäiseen ohjelmaan sisältyvän virheen korjauksesta. A oli suunnitellut piirakkakoneen toimimaan paineilmalla. Kun vastaajat ovat muuttaneet koneen toimintaperiaatetta siten, että kone toimii paineilman sijasta servomoottoreilla, he ovat muuttaneet koneen toimintaperiaatteen kokonaan toiseksi. Kun he ovat muuttaneet tietokoneohjelman käyttämään kokonaan toisenlaista konetta, kysymyksessä ei ole ollut sellaisesta ohjelman muuttamisesta, joka on ollut tarpeen ohjelman käyttämiseksi samaan tarkoitukseen.

Vaikka A oli laatinut tietokoneohjelman harjoittaessaan liiketoimintaa omistamansa ja johtamansa Robotor Oy:n puitteissa, hän on aina säilyttänyt tekijänoikeuden tietokoneohjelmaan itsellään.

A:lla ei ollut huomauttamista vastaajien vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrän suhteen.

C: ja B:n Vastaus

C ja B ovat kiistäneet kanteen perusteeltaan ja määrältään sekä vaatineet, että A velvoitetaan suorittamaan heille korvauksena oikeudenkäyntikuluista 20.668,80 euroa viivästyskorkoineen.

C on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi ajanhukasta 1.000 euroa.

C ja B ovat vaatineet, että A:n avustaja oikeustieteen kandidaatti D velvoitetaan yhteisvastuullisesti päämiehensä kanssa korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Vastaajien perustelu

Riidanalainen tietokoneohjelma ei sisällä sellaista luovaa ratkaisua, että se voisi saada tekijänoikeuden suojaa. Ohjelma ei sisällä erityistä luovuutta tai omaperäisyyttä. Se on ollut yksinkertainen ja tavanomainen.

Kysymyksessä on logiikkaohjelma, eikä ohjelmaa ole pidettävä tekijänoikeuslaissa tarkoitettuna tietokoneohjelmana.

Tietokoneohjelma on karjalanpiirakoiden rypytyskoneen mekaaniseen toimintaan perustuva yksinkertainen ohjelma, mikä ei sisällä mitään keksinnöllisyyttä tai ainutlaatuista. Kuka tahansa alansa osaava ammattimies olisi kyennyt laatimaan kanteessa tarkoitetun ohjelman parissa päivässä. Hän voi myös päätyä täysin samanlaiseen ohjelmaan tuntematta mitään laitteeseen liittyvää logiikkaohjelmaa.

Karjalanpiirakan rypytyskoneen innovaatio oli koneen teknisessä toimintaperiaatteessa ja se on E:n keksimä. Tietokoneohjelmassa on kyse sellaisesta ohjelmasta, joka liittyy piirakkakoneen tekniseen toteutukseen ja kuuluisi sellaisena patenttioikeuden piiriin. Kun karjalanpiirakan rypytyskoneen innovaatio oli koneen patenttihakemuksen mukaisessa teknisessä toimintaperiaatteessa, ei konetta ohjaavalla tietokoneohjelmalla voi olla mitään itseisarvoa.

A:lla ei ole ollut tekijänoikeutta kanteessa tarkoitettuun tietokoneohjelmaan. A ei ole luonut käskylistauksista ilmenevää logiikkaohjelmaa. C on kaikkien piirakkalinjan ohjelmaversioiden 2.0 - 2.11 tekijä. A on kopioinut C:n laatimat ohjelmat ja esittää ne nyt ominaan. C on 1980-luvun alkupuolelta asti tehnyt alihankintatyönä sähkö- ja logiikkasuunnittelua A:lle ja A:n omistamalle Robotor Oy:lle yhtiön vuonna 1992 tekemään konkurssiin saakka. C oli itsenäisesti vastannut laitteiden elektroniikkasunnittelusta ja logiikkaohjelmista. A:n osuus oli rajoittunut logiikkaohjelmalle asetettavien vaatimusten määrittelyyn mekaniikan kannalta. A:n osuus ei ollut ohjelman suunnittelua vaan ohjelmalle asetettavien vaatimusten määrittelyä. A:lta on puuttunut tietotaito logiikkaohjelmien valmistukseen.

C:n ja B:n Eho:lle toimittama tietokoneohjelma on ollut kokonaan uusi ohjelma. Sitä ei ole laadittu kanteessa tarkoitetun ohjelman ilmaisumuotoa hyväksi käyttäen. Kanteen tarkoittamat ohjelmat on tehty Omronin S6 -logiikkalaitteelle. C:n tekemä uusi ohjelma on tehty Omronin CQM-logiikkalaitteelle. S 6 logiikkalaitteelle tehdyllä ohjelmalla ei ole ollut mitään käyttöarvoa CQM-logiikkalaitteelle tehtävälle ohjelmalle. Laitteiden käskykantakin on suurimmaksi osaksi erilainen. VTT:n vertailussa ollutta C:n tekemää ohjelmaa laadittaessa ei sen vuoksi ole voitu suoraan käyttää pohjana kanteen tarkoittamia ohjelmia.

C oli laatinut myös koneessa olleet aikaisemmat ohjelmaversiot ja hän käyttänyt itse laatimaansa vanhaa ohjelmaa pohjana uutta ohjelmaa laatiessaan. Kun C oli laatinut sekä piirakkakoneessa olleen vanhan ohjelman version 2.11 että uuden vuoden 1995 version, joita VTT on verrannut keskenään, yhdenvertaisuudet ovat ymmärrettävät.

Joka tapauksessa C:n ja B:n laatimassa tietokoneohjelmassa on ollut kysymys ohjelman käyttämisestä alun perinkin aiottuun tarkoitukseen, jolloin sen muuttaminen vastaamaan koneen tekniikassa tehtyjä muutoksia on ollut tekijänoikeuslain 25 j §:n mukaan sallittu.

Mikäli A olisi ollut tietokoneohjelman tekijä, tekijänoikeus on tekijänoikeuslain 40 b §:n nojalla siirtynyt A:n yrityksille, jotka ovat kaikki menneet konkurssiin. A on myös asetettu henkilökohtaiseen konkurssiin. A olisi näissä konkursseissa menettänyt tekijänoikeutensa velkojilleen.

Ohjelman arvo ei ole voinut ylittää 3.363 euroa.

Kantajan avustajan oikeustieteen kandidaatti D:n on alusta alkaen pitänyt tietää, että kanne on aiheeton. Lähtemällä ajamaan aiheettomaksi tietämäänsä kannetta D on aiheuttanut vastaajille vahinkoa oikeudenkäyntikulujen muodossa etenkin kun A ei varattomana kykene niistä vastaamaan.

Todistelu

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Tekijänoikeusneuvoston lausunto
2. Tutkintapyyntö 3.4.1997
3. Tutkintapyynnön täydennys 17.7.1997
4. Päätös syyttämättä jättämisestä
5. Kirjelmä valtakunnansyyttäjänvirastolle
9. VTT:n lausunto 20.11.1996
10.1.-2. Ohjelmien käskylistaukset 29.3.1985 (2.0) ja 1.11.1990 (2.11)
12.1.-2. Pyyntö patenttimaksujen maksamatta jättämisestä ja ilmoitus patentin poistamisesta
15. A:n päiväkirjasta otettuja kopioita koskien karjalanpiirakantekokoneen suunnittelua Savonlinnan Herkkuleipomo Oy:lle
16. A:n päiväkirjasta otettuja kopioita koskien karjalan- piirakantekokoneen suunnittelua ja toimitusta Moilasen Leipomo Ky:lle
17. Leivon Leipomo Ky:lle toimitetun laitteiston logiikkaohjelmiston ohjelmalistaus sekä ohjelman tarkistuksia koskeva asiakirja sekä vastaava aineisto koskien Juho Manner Oy:lle toimitettua laitteistoa
18. "Lisäselvitys A:n asiassa", esitutkintapöytäkirjan sivut 70 - 85
19. Lähdekielinen ohjelmalistaus Eholle 29.3.1985 toimitetusta ohjelmasta, versio 2.0
20. Eho Oy:lle toimitetun ohjausohjelman muutostyö; työmääräys 3.3.1987 muutostyöstä (versio 2.1)
21. Eho Oy:lle toimitetun ohjausohjelman kehitys- ja muutoshistoria
22. Kansilehti- ja sisällysluettelo Omron Sysmac POR - käyttäjä-manuaalista
23. Kansilehti- ja sisällysluettelo Omron S6 - ohjelmointikäsikirjasta
24. Määritykset 1.11.1990 toteutettuun ohjelmistomuutokseen (versio 2.11)
25. C:n esitutkintakertomus (esitutkintapöytäkirjan sivut 148-171)
26. C:n esitutkintapöytäkirjan liite (s. 164-169); C:n ja B:n Ehon Leipomo Oy:lle vuonna 1995 piirakkakoneen uudistamisen yhteydessä tekemä tietokoneohjelma
27.1.-2. Esittely- ja koulutusvideo
28. F:n 29.3.2004 asianosaisille tekemä ilmoitus

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Tekijänoikeusneuvoston lausunto (kantajan todiste 1)
2. Tutkintapyyntö (kantajan todiste 2)
3. Tutkintapyynnön täydennys (kantajan todiste 3)
4. Päätös syyttämättä jättämisestä
5. Kirjelmä valtakunnansyyttäjänvirastolle (kantajan todiste 5)
6. Kihlakunnansyyttäjä selvitys valtakunnansyyttäjänvirastolle
7. Kantajan vastaus valtakunnansyyttäjänvirastolle
8. Valtakunnansyyttäjänviraston päätös
9. VTT:n lausunto (kantajan todiste 9)
10.1.-2. Kopiot C:n laatimista ohjelmista 26.3.1987 ja 1.11.1990
11. Leivon Leipomo Ky:lle toimitetun laitteiston logiikkaohjelmiston ohjelmalistaus sekä ohjelman tarkistuksia koskeva asiakirja sekä vastaava aineisto koskien Juho Manner Oy:lle toimitettua laitteistoa (kantajan todiste 17)
12. Robotor Oy:n kaupparekisteriote
13. Todistaja G:n 24.3.2004 oikeudelle todistuksensa pohjaksi kirjallisena antama lausunto

Kantajan henkilötodistelu

1. A asianosaisena todistelutarkoituksessa
2. Todistaja H, Savonlinnan Herkkuleipomo Oy:n entinen omistaja
3. Todistaja J, Omron Electronics Oy
4. Todistaja K, Lohjan Metallipaja Oy:n omistaja
5. Todistaja E

Vastaajien henkilötodistelu

1. B asianosaisena todistelutarkoituksessa
2. C asianosaisena todistelutarkoituksessa
3. Todistaja E
4. Todistaja L, Univer Oy:n toimitusjohtaja
5. Todistaja F, Eho Leipomot Oy:n toimitusjohtaja
6. Asiantunteva todistaja professori G

Käräjäoikeuden ratkaisu

Perustelu

A:n omistama ja johtama Robotor Oy on valmistanut ja myynyt tietokoneohjattuja leipomotuotteita tekeviä koneita.

Robotor Oy toimitti 29.3.1985 Eho Oy:lle, sittemmin Ehon Leipomot Oy:lle (jäljempänä Eholle) karjalanpiirakoiden rypytyskoneen liitettäväksi leipomon karjalanpiirakoiden valmistuslinjaan. Tämän koneen toimintaa ohjasi Omron S6 - tyyppinen logiikkalaite ja siihen Robotor Oy:ssä asennettu tietokoneohjelma, jota tässä asiassa on kutsuttu versioksi 2.0. Piirakkakonetta on Ehon käytössä muutettu ja parannettu useaan otteeseen. Koneen muutosten yhteydessä on myös konetta ohjaavaan tietokoneohjelmaan tehty laitemuutosten edellyttämät ohjelmamuutokset. Vuoteen 1990 saakka nämä laite- ja ohjelmamuutokset on toteuttanut laitteen valmistaja Robotor Oy. Muutoksia on ollut yksitoista. Viimeinen Robotor Oy:n toimesta koneeseen tehty muutos on tehty vuoden 1990 lopulla ja konetta ohjaava tietokoneohjelma on 1.11.1990 päivitetty versioksi 2.11.

Kesäkuussa 1995 C:n ja B:n omistama ja johtama FoodCon Automation Oy on Ehon toimeksiannosta toteuttanut piirakanvalmistuskoneen rypytyskelkan muutostyön, jossa hydraulitoimintoinen rypytyslaitteisto on muutettu servomoottorein toimivaksi. Samassa yhteydessä konetta ohjannut Omron S 6 - tyyppinen logiikkalaite on vaihdettu Omron CQM 1 - tyyppiseksi ominaisuuksiltaan kehittyneemmäksi laitteeksi. FoodCon Automation Oy:n toimeksiannosta C:n omistama Autocon Oy on laatinut ja asentanut logiikkalaitteeseen uuden tietokoneohjelman ohjaamaan piirakkakoneen toimintaa. Käytännössä ohjelman on laatinut C.

A:n toimeksiannosta VTT on verrannut Robotor Oy:n Eholle piirakkakoneeseen toimittaman tietokoneohjelman 1.11.1990 päivättyä versiota 2.11 ja C:n ja B:n toimesta piirakkakoneen logiikkalaitteeseen kesällä 1995 asennettua uutta tietokoneohjelmaa. VTT on todennut, että vanhaa ohjelmaa on käytetty lähtökohtana uutta laadittaessa ja että ohjelmissa esiintyy huomattavaa samankaltaisuutta.

A:n pyynnöstä tekijänoikeusneuvosto on 13.6.1997 antanut lausunnon Robotor Oy:n Ehon piirakkakoneeseen 1.11.1990 asentamasta versiosta 2.11. Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan katsonut, että lausuntopyynnön kohteena ollut piirakkakoneen toimintaa ohjaava tietokoneohjelma täyttää teostasovaatimuksen ja saa suojaa tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentin perusteella.

1. Tietokoneohjelma tekijänoikeuden kohteena

1.1. Näyttö
Eholle toimitetun laitteen alkuperäinen tietokoneohjelma siihen Robotor Oy:n toimesta tehtyine muutoksineen on laadittu toimimaan Omron S 6- tyyppisessä logiikkalaitteessa. Alkuperäinen 29.3.1985 päivätty ohjelma on käsittänyt 88 käskyä. Robotor Oy:n toimesta 1.11.1990 tehdyn viimeisen muutoksen jälkeen (versio 2.11) ohjelma on käsittänyt 140 käskyä.

Asiantuntevana todistajana kuultu professori G on todennut, että ohjelmassa ei ole rakenteita, siinä on vain perättäisiä käskyjä. Sama ohjelmakoodin pala toistuu vain argumentteja vaihtaen useilla lähdöille. Alkuperäisessä 29.3.1985 päivätyn version listauksessa riviltä 15 riville 62 toistuu sama kolmen käskyn sarja 16 kertaa. Ainoa ero on ld-ja out-käskyjen argumenttien numeron kasvaminen yhdellä aina seuraavaan esiintymään. Sekvenssi toistuu vielä tällaisena riveillä 67-69 ja väliin jäävässä sekvenssissä riveillä 63-66 on yksi käsky enemmän. G on pitänyt ohjelmaa poikkeuksellisen yksinkertaisena ja arvioinut, että koska ohjelma ohjaa piirakkakonetta, jonka tulee toimia sekventiaalisesti, ehtojen puuttuminen viittaa siihen, että ohjelmaa ei ole voinut kirjoittaa monella tavalla. G on arvioinut, että ohjelman lyhyys ja yksinkertaisuus yhdessä viittaavat siihen, ettei ohjelma ylitä tekijänoikeuslain ohjelmalta edellyttämää teoskynnystä. G on luonnehtinut tietokoneohjelmaa niin yksinkertaiseksi, ettei se kelpaisi sulautettujen järjestelmien kurssilla oppilaan harjoitustehtäväksi. G on vielä todennut, että kun tekninen ratkaisu sulautetussa järjestelmässä määrittää tietokoneohjelmalle asetettavat vaatimukset ja käskyvalikoima on suppea, on todennäköistä, että useat eri ohjelman laatijat päätyvät samanlaisiin ratkaisuihin, jotka poikkeavat toisistaan vain vähän.

Todistajana kuultu koneen idean keksinyt ja sen kehittämisessä alkuvaiheessa mukana ollut E on pitänyt ohjelmaa triviaalina ja arvioinut, että kuka tahansa pystyy sen laatimaan.

Todistajana kuultu Omron Electronics Oy:n teknisessä tuessa työskentelevä insinööri J on kertonut, että tehdäkseen logiikkaohjelmia Omronin laitteille ei tarvitse olla ammattilainen. Erityistä suunnittelutaitoa ei logiikkalaitteen ohjelmointi edellytä. J:n mukaan Omron S 6- laitteen mahdollisuudet ovat siinä määrin rajalliset, ettei piirakkakoneen toiminnan asettamista vaatimuksista voi tehdä käskylistausta monella tavalla. J on pitänyt Eholle toimitetussa koneessa ollutta käskylistausta peruskoodituksena ja arvioinut, että siinä on käytetty Omron S 6-laitteen kaikki käskyt.

Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan arvioinut myöhempää 1.11.1990 päivättyä versiota 2.11. Se on katsonut, että tuo tietokoneohjelma olisi ollut mahdollista toteuttaa samalla ohjelmointikielellä vaihtoehtoisilla tavoilla ja että tietokoneohjelma ei ole tekijänoikeusneuvoston käsityksen mukaan tietyn ongelman pelkkä mekaaninen ratkaisu, johon tehtävän suorittaja yleensä päätyisi.

Tekijänoikeusneuvosto on ennen lausunnon antamista pyytänyt ATK-konsultilta lausunnon kysymyksessä olevasta tietokoneohjelmasta. Asianomainen konsultti on lausunnossaan todennut, että kyseinen tietokoneohjelma ei ole ainoa mahdollinen ratkaisu. Lausunnon mukaan käytetyn järjestelmän tasoisen ohjelmointijärjestelmän käyttäminen edellyttää ohjelman tekijältä sekä sovellus- että ohjelmointiympäristön hyvää tuntemusta ja kykyä luovalla tavalla hyödyntää tätä osaamistaan. Saman ulkoisen toiminnan toteuttava ohjelma voidaan toteuttaa lähes mielivaltaisen monella tavalla. Lausunnon antaja on katsonut, että lausuntopyynnön kohteena oleva tietokoneohjelma ylittää selkeästi teoskynnyksen ja siten nauttii tekijänoikeussuojaa.

1.2. Näytön arviointi
Tekijänoikeusneuvoston lausunto ja siihen sisältyvä ATK-konsultin lausunto ovat ristiriidassa G:n, J:n ja E:n lausuntojen kanssa. Vaikka konetta ja sitä ohjaavaa tietokoneohjelmaa on vuosien 1985 ja 1990 välillä kehitetty ja ohjelma on kasvanut 88 käskyn ohjelmasta 140 käskyn ohjelmaksi, ohjelmilla ei luonteensa puolesta ole katsottava olevan kovin olennaista eroa. Kysymyksessä on ollut saman sulautetun järjestelmän ohjelma, jonka käskyt on määrännyt sama ohjelmaympäristö ja jonka toteutustavan on määrännyt kone ja siinä kulloinkin tehdyt muutokset.

Arvioidessaan asiassa esitettyä näyttöä, käräjäoikeus katsoo, että G:n lausunnon uskottavuutta on omiaan lisäämään se, että kun sulautetut järjestelmät kuuluvat G:n opetusalaan, voidaan olettaa hänellä olevan erityinen asiantuntemus niissä käytetyistä tietokoneohjelmista. J:n lausunnon uskottavuutta lisää hänen logiikkalaitteen tuntemuksensa.

E:llä ei ilmeisesti ole kovin suurta asiantuntemusta ohjelmoinnista.

Tekijänoikeusneuvostolle on toimitettu arvioitavaksi tietokoneohjelma, joka on merkitty tehdyksi Omron Hsysmate ohjelmointiohjelmalla Omron PLC CQM 1- typpisen logiikkalaitteen käskyvalikoimalle. Lausunnon mukaan ohjelmaa on myös arvioitu sellaisena. Asianosaiset ovat kuitenkin olleet yhtä mieltä siitä, että tuo 1.11.1990 päivätty ohjelmaversio on tehty Omron S 6- tyyppisen logiikkalaitteen käskyvalikoimalle. Siihen viittaa myös se, että ohjelma sisältää HDM-käskyjä, jotka J:n mukaan eivät sisälly Omron CQM 1- laitteen käskyvalikoimaan. J:n mukaan Omron S 6 on varsin yksinkertainen laite, kun Omron CQM 1 on jo paljon kehittyneempi. Omron S 6-tyyppiselle logiikkalaitteelle tehtävälle ohjelmalle ei myöskään ole ollut käytettävissä ohjelmointiohjelmaa PC:lle. Ohjelmointi on tapahtunut kirjoittamalla käskyrivit paperille ja siirtämällä ne sitten rivi kerrallaan käsiohjelmointilaitteella logiikkalaitteeseen. Asiassa ei ole täyttä selvyyttä siitä, mikä merkitys tekijänoikeusneuvoston lausunnolle on ollut sillä, että tietokoneohjelmaa on arvioitu tehdyksi todellista monipuolisemmalle käskyvalikoimalle ja ohjelmoitiohjelmalla tehtynä. Erehtyminen tässä suhteessa on kuitenkin omiaan heikentämään lausunnon arvoa todisteena ohjelman tasosta ja omaperäisyydestä.

1.3. Johtopäätökset
Jotta tietokoneohjelma saisi tekijänoikeuden suojan, sen tulee yltää teostasoon, sen tulee olla tekijänsä itsenäisen ja omaperäisen luomistyön tulos. Tekijänoikeuskomitean mietinnön mukaan (Komiteamietintö 1987:8) teostasoon ei yllä yksinkertainen (triviaali) ohjelma, joka koostuu sarjasta alan ammattilaiselle lähinnä itsestään selviä toimia.

Ainoa näyttö siitä, että ohjelman yltää teostasoon, on tekijänoikeusneuvoston lausunto.

Kun tuon lausunnon arvoa todisteena rasittaa edellä selostettu virhe ja kun kaikki muu selvitys, erityisesti selostetut G:n ja J:n lausunnot, näyttäisi viittaavaan siihen, että ohjelma on liian yksinkertainen (triviaali) yltääkseen teostasoon, käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että kanteen tarkoittama Eholle vuonna 1985 toimitetussa karjalanpiirakkakoneessa ollut koneen toimintaa ohjannut tietokoneohjelma siihen vuoteen 1990 mennessä tehtyine muutoksineen olisi yltänyt sellaiseen teostasoon, että sen tekijälle olisi voinut syntyä tekijänoikeus ohjelmaan.

2. Tietokoneohjelman tekijä

2.1. Näyttö
A on kertonut, että hän oli rakentanut testilaitteen karjalanpiirakkakonetta varten vuonna 1982. Laitteen ohjaus toimi Omronin POR20 -logiikalla. C tuli tässä vaiheessa avustamaan A:ta ohjausohjelman koodaamisessa. C opasti myös A:ta ohjelmointikäsikirjan käyttämisessä. Laitteesta valmistui prototyyppi helmikuussa 1983 Savonlinnan Herkkuleipomon käyttöön. Vuosien 1983 ja 1984 aikana A kehitti laitetta. Mm. vuoden 1984 loppupuolella hän vaihtoi koneen logiikkalaitteeksi Omron S 6-tyyppisen laitteen, koska sillä saavutettiin paremmat ohjausominaisuudet. Vuoden 1984 loppupuolella ja vuoden 1985 aikana A toimitti piirakkakoneita tällä logiikalla usealle eri leipomolle, mm. Eholle. A on kertonut tehneensä yksin kaikki kehittämisen edellyttämät muutokset tietokoneohjelmaan. Muutoksien tekemiseen ei osallistunut kukaan muu. C oli tehnyt laitteisiin vain sähkösuunnittelua ja valmistanut sähköteknisiä elementtejä ja ohjauskaappeja. C ei osallistunut koneiden mekaniikan tai tietokoneohjelman suunnitteluun. A on edelleen kertonut, että Eholle toimitettua laitetta jouduttiin uudistamaan useaan kertaan. Nämä uudistukset aiheuttivat muutoksia myös tietokoneohjelmaan. Muutokset ohjelmaan olivat kuitenkin hyvin pieniä verrattuna kokonaisuuteen. Näitä muutoksia oli myös C tehnyt, mutta aina A:n ohjeiden mukaan. Muutosten yhteydessä A oli luovuttanut C:lle laatimansa ohjelmien lähdekieliset versiot ja käynyt ohjeen läpi C:n kanssa, jotta tämä osaa tehdä muutokset.

A on esittänyt kirjallisina todisteina ohjemointityöstään jäljennökset käsin kirjoittamistaan 29.3.1985 päivätystä käskylistauksesta ja ohjelman toimintaa koskevasta selostuksesta. A on myös esittänyt jäljennöksinä joukon käsin kirjoitettuja muistiinpanojaan , jotka koskevat eri leipomoille vuosina 1982 - 1985 toimitetuissa laitteissa tehtyjä kokeiluja ja säätöjä ja joihin on merkitty myös ohjausohjelmien käskysarjoja.

B on kertonut työskennelleensä Robotor Oy:llä asentajana vuodesta 1984 vuoteen 1990. Hänen mukaansa A ei tuona aikana koskaan tehnyt tietokoneohjelmia. C ja M tekivät Robotor Oy:lle tietokoneohjelmat.

C on kertonut, että E:n saatua idean laitteesta, joka kääntää automaattisesti piirakan reunan, A, E ja C olivat muodostaneet työryhmän, joka ryhtyi kehittelemään karjalanpiirakan rypytyskonetta. A oli työryhmässä mekaniikan asiantuntijana. C oli elektroniikan ja ohjelmoinnin asiantuntija. C oli ensin toiminut yksityishenkilönä ja sitten toiminimellä. Vuodesta 1985 hän oli osallistunut toimintaan Autocon Oy:n nimellä perustamansa ohjemointiyrityksen puitteissa. Hän ei koskaan ole ollut Suomen Alihankintakeskus Oy:n tai Robotor Oy:n palveluksessa. C:n mukaan laitteen mekaniikka toimi aikaohjattuina sormiliikkeinä. C oli opastanut ja neuvonut A:ta ohjelman kehittämisessä ja tehnyt laitetta varten ohjelmakoodia ja ohjelman pätkiä koe- ja testilaitteisiin. Näistä rakentui myöhemmät ohjelmat. Myöhemmät laitetta varten tehdyt ohjelmat ovat olleet näiden C:n tekemien ohjelmien toistoa. Logiikkaohjelmien teko on ollut näiden C:n tekemien käskyjen monistamista. Vuodesta 1987 alkaen C oli Robotor Oy:n toimeksiannosta tehnyt muutoksia mm. Ehon leipomon koneen tietokoneohjelmaan.

C on esittänyt kirjallisena todisteena Ehon leipomon koneeseen tekemästään ohjelmointityöstä alkuperäisenä ja jäljennöksinä 26.3.1987 päivätyn noin 125 käskyä sisältävän lyijykynällä kirjoitetun listauksen siihen sisältyvine selityksineen ohjelman toiminnasta.

Todistajana kuultu E on kertonut, että hän keksi idean karjalanpiirakan rypytyskoneesta vuonna 1984. A ja C lähtivät mukaan suunnittelemaan konetta. A suunnitteli ja teki koneen mekaanisen toiminnan, C teki siihen tietokoneohjauksen. Toimintaa harjoitettiin ensin Suomen Alihankintakeskus Oy:n nimissä. E oli yhtiön toimitusjohtajana, A:lla oli 1/3 osakkeista ja hän oli myös yhtiön hallituksen jäsen. C teki ohjelmia, muttei omistanut osakkeita. Toimintaa jatkettiin sitten Robotor Oy:n nimissä samalla tavoin, eli A teki mekaniikkaa ja C ohjelmia. E lähinnä johti, joskus oli mukana asennuksissa. Vuonna 1989 E irrottautui toiminnasta. A:lle jäi piirakkakone ja oikeudet siihen. E:n mukaan C oli tehnyt piirakkakoneen alkuperäisen ohjelman. Sen jälkeen tehdyt ohjelmat olivat olleet vain muunnelmia alkuperäiseen, eivät uusia ohjelmia. E ei ollut nähnyt A:n tekevän ohjelmia vuoteen 1989 mennessä.

B, C ja E ovat olleet siinä käsityksessä, että A:lla ei ainakaan toiminnan alkuvaiheessa ole ollut piirakkakoneen ohjausohjelman tekemiseen tarvittavaa taitoa.

2.2. Näytön arviointi
Asiat, joista asianosaiset ja todistaja kertovat, ovat tapahtuneen noin 20 - 10 vuotta sitten ja heidän muistikuvansa tapahtumista ja siitä, kuka kulloinkin on mitäkin tehnyt, ovat varsin ylimalkaiset. Asianosaisten kertomusten uskottavuutta haittaa myös heidän läheinen suhde asiaan.

E on ollut todistajista ainoa, jolla on ollut tietoa ohjelman tekijästä. Hän on kuitenkin selvästi erehtynyt kertomuksensa ajankohdissa. A:n käräjäoikeudelle esittämistä asiakirjoista ilmeni, että Suomen Alihankintakeskus oli 20.12.1984 myynyt kaikki Robotor Oy:n osakkeensa A:lle ja että Suomen Alihankintakeskus ja E olivat samalla luovuttaneet kaikki oikeudet karjalanpiirakkakoneeseen A:lle. Robotor Oy:n hallitus oli 2.12.1984 irtisanonut E:n yhtiön toimitusjohtajan tehtävästä.
On perusteltu aihe uskoa, ettei E:llä ole vuoden 1984 jälkeen ollut tietoa siitä, miten ja kenen toimesta piirakkakoneen tietokoneohjelmaa on tehty.

A:n kirjallisista todisteista vuosiin 1982 ja 1983 ajoittuvat muistiinpanot koskevat piirakkakoneen mekaniikkaa ja rypytyssormien toiminnan ajoitusta. Ensimmäinen tietokoneohjelman käskyjä sisältävä muistiinpano on vuodelta 1984. Se näyttäisi olevan tietokoneohjelman täydellinen käskylistaus ja siinä on ilmeisestikin Moilasen Leipomossa olleen koneen kehittämiseen ja ajoitusten säätämiseen liittyviä merkintöjä. Käräjäoikeuden arvion mukaan muistiinpanoissa ei kuitenkaan ole sellaisia merkintöjä, esim. käskysarjojen kehitelmiä, jotka voisivat osoittaa A:n laatineen tietokoneohjelman käskylistauksen.

Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, etteikö C:n kirjallisena todisteena esittämä 26.3.1987 päivätty käskylistaus selityksineen ole C:n itsensä kirjoittama. Myös A on kertonut Autocon Oy:n tehneen maaliskuusta 1987 alkaen Robotor Oy:n toimeksiannosta A:n ohjeiden mukaisia muutoksia Ehon piirakkakoneen ohjausohjelmaan.

2.3. Johtopäätökset
Todistaja G:n mukaan ohjelmointityössä on kyse siitä, että ohjelmat muutetaan määrittelymuodosta eri vaiheiden kautta sellaiseksi, että ohjelma on yksikäsitteinen ja tietokoneen ymmärtämässä muodossa. Ohjelman suunnittelun alkuvaiheista voidaan tapauksesta riippuen puhua vaatimusmäärittelynä, teknisenä suunnitelmana tai algoritmikuvauksena. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä tietokoneohjelmia. Vasta sitten kun ne on siirretty yksikäsitteiseen tietokoneen ymmärtämään muotoon, voidaan puhua tietokoneohjelmasta.

G:n arvion mukaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan kuuluu sille henkilölle, joka saattaa sen algoritmin tai ajatuksen siihen muotoon, jota tietokone voi ymmärtää. Vain, jos on kysymys hyvin monimutkaisista ja laajoista ohjelmista, joilla on selvästi oma arkkitehtuurinsa, tämmöisen arkkitehtuurin suunnittelijalla voi myös ajatella olevan tekijänoikeutta ohjelmaan. Silloin puhutaan kuitenkin paljon suuremmista, vähintään kymmeniätuhansia, luultavasti satojatuhansia tai miljoonia ohjelmarivejä käsittävästä ohjelmasta.

Käräjäoikeus on edellä sanotun mukaisesti katsonut, ettei A:n muistiinpanot osoita, että hän olisi laatinut piirakkakoneen tietokoneohjelman. E:n mukaan A:n tehtävänä piirakkakoneen kehittämisessä oli sen mekaniikan suunnittelu. A:n kirjallisina todisteina antamat muistiinpanot myös viittaavat siihen, että hän on piirakkakoneen kehittelyn alkuvaiheissa keskittynyt sen mekaniikkaan ja toiminnan ajoitukseen. Jotta konetta olisi voitu testata ja kokeilla, on koneessa jo alusta alkaen pitänyt olla tietokoneohjelma. Koneen elektroniikkaa suunnittelemaan oli kutsuttu C, jolla oli ammattikokemuksensa perusteella alusta alkaen valmiudet suunnitella ja tehdä myös koneen vaatima tietokoneohjelma. Näistä lähtökohdista C:n ja E:n kertomus siitä, että C on tehnyt piirakkakoneen alkuperäisen tietokoneohjelman, on uskottava.

Alkuperäistä Omron POR 20 logiikkalaitteen käskyvalikoimalle tehtyä ohjelmaa on kehitelty ja muutettu koneen tekniikan vaatimusten ja muutosten mukaan. Vuonna 1984 se on muunnettu Omron S 6 logiikkalaitteelle. J on arvioinut logiikkalaitteen ohjelmoinnin varsin helpoksi. Käräjäoikeus katsoo, että ei ole aihetta epäillä, etteikö myös A ole osannut tehdä logiikkalaitteen ohjelmointia niin, että hän on voinut omasta puolestaan suorittaa tietokoneohjelman kehitystyötä myös logiikkalaitteen ymmärtämässä muodossa. Uskottavaa myös on, että ohjelman laatinut C on osallistunut kehitystyöhön opastamalla ja neuvomalla A:ta. Vuodesta 1987 C:n on näytetty itse tehneen taas koneen ohjausohjelman kehitysversioiden ohjelmointia A:n ohjeiden mukaan.

Sillä, kuka piirakkakoneen teknisen idean on keksinyt tai sillä, kenelle on myönnetty patentti piirakkakoneen tekniseen ratkaisuun ja onko se voimassa, ei ole merkitystä asian arvioinnissa.

Käräjäoikeus katsoo, että A ei näissä olosuhteissa ole voinut osoittaa, että hän olisi Eholle toimitettuun piirakkakoneeseen asennettua ohjelmaa vuonna 1984 ja sen jälkeen kehittäessään itsenäisesti luonut olennaisesti uuden C:n tekemästä ohjelmasta poikkeavan ohjelman.

3. Tekijänoikeuden loukkaus

VTT on 20.11.1996 antamassaan lausunnossa todennut, että koska ohjelmien listauksessa on melko paljon eroja, ei C:n ja B:n toimesta piirakkakoneen logiikkalaitteeseen kesällä 1995 asennettu uusi tietokoneohjelma voi olla suora kopio vertailtavana olleesta 1.11.1990 päivätystä ohjelmasta. Toimintoja on asetettu eri järjestykseen ja joitakin on toteutettu hieman eri periaatteella. Lisäksi yksityiskohdissa on logiikkalaitteen muuttamisesta aiheutuvia eroja. VTT on kuitenkin pitänyt ilmeisenä, että vanhaa ohjelmaa on käytetty lähtökohtana uutta ohjelmaa laadittaessa. VTT on todennut, että useat ohjelmien osat ovat täsmälleen samanlaisia sekä toimintaperiaatteen että signaalien ja käskyjen järjestyksen osalta. Osassa on vain logiikan vaihtamisesta johtuvia eroja. Uuden ohjelman kaikkiaan noin 30 toiminnallisesta osuudesta noin 65 prosenttia on identtisiä tai täysin vastaavia vanhan ohjelman kanssa. Koneen toiminnan kannalta tärkeät ajastimen viiveet ovat uudessa ohjelmassa lukuarvoltaan samat kuin Robotor Oy:n toimittamissa 26.3.1987 päivätyssä versiossa 2.3 ja 1.11.1990 päivätyssä versiossa 2.11.

C on myöntänyt käyttäneensä uuden ohjelman laatimisessa lähtökohtana 26.3.1987 päivättyä ohjelmaversiota 2.3 ja B:n logiikkalaitteesta imuroimaa 1.11.1990 päivättyä versiota.

Käräjäoikeus katsoo, että ottaen huomioon tapa, jolla C on uuden ohjelman toteuttanut sekä ohjelmien valtaosan samankaltaisuuden, menettely on omiaan loukkaamaan aiemman ohjelman tekijänoikeutta sikäli kuin ohjelmaan sellainen oikeus on, eikä menettelyä voida muusta syystä pitää oikeutettuna.

4. Tekijänoikeuslain 25 j §:n oikeuttamisperuste

Robotor Oy:n Eholle myymä karjalanpiirakan rypytyslaite on muodostanut ns. sulautetun järjestelmän, joka käsittää mekaniikan ja tietokoneohjelman ja jossa kumpikaan ei ole käyttökelpoinen ilman toista. Laitetta luovutettaessa ei ole tehty minkään laista tietokoneohjelmaa koskevaa eri sopimusta. Käräjäoikeus näissä olosuhteissa pitää selvänä, että piirakkakoneen mukana Eholle on myyty koneeseen asennettu sen toimintaa ohjaava tietokoneohjelma (ohjelman kappale).

Ko. ajankohtana voimassa olleen tekijänoikeuslain 25 j §:n 1 momentin mukaan se, joka on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman, saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen.

B on kertonut, että Robotor Oy:n Eholle toimittama rypytyslaite oli toiminut paineilmalla. Paineilman lämpötilamuutokset aiheuttivat rypytyskelkan kulussa ongelmia ja sitä oli jouduttu jatkuvasti säätämään. Tämän vuoksi Eho oli vuonna 1995 antanut Foodcon Automation Oy:lle toimeksi muuttaa rypytyslaite servomoottorein toimivaksi. C on kertonut, että muutostyön yhteydessä logiikkalaite jouduttiin vaihtamaan Omron CQM 1-tyyppiseksi, koska vanhaan Omron S 6-tyyppiseen ei saanut varaosia. Todistaja J on kertonut, että vuoden 1988 jälkeen Omron S 6-tyyppistä laiteta ei enää myyty muuta kuin varaosiksi. Sen korvasi markkinoille vuonna 1992 tullut CQM - tyyppinen laite.

Ehon toimitusjohtaja F on todistajana vahvistanut sen, että korjaustyö on tehty Ehon toimeksiannosta. Ehon sopimuskumppani Robotor Oy oli tehnyt konkurssin, eikä sitä enää vuonna 1995 ollut olemassa. Eholla oli koneen toimintahäiriöistä johtuva aihe korjata konetta, jotta se toimisi häiriöttä aiotussa tarkoituksessa. Korjaustoimenpiteen johdosta Eholle syntyi tarve muuttaa konetta ohjaavaa tietokoneohjelmaa, jotta myös se toimisi aiotussa tarkoituksessa konetta ohjaamassa. Tietokoneohjelmaan tehdyn muutoksen sisältöön vaikutti koneen tekniikkamuutosten lisäksi se, että koneessa ollut logiikkalaite, jollaista ei enää ollut markkinoilla, jouduttiin vaihtamaan uuteen saman valmistajan kehittyneempään malliin.

Käräjäoikeus katsoo, että Eholla on ollut tekijänoikeuslain 25 j §:ssä tarkoitettu oikeuttamisperuste tietokoneohjelman muuttamiseksi vastaajien tekemällä tavalla. Kun vastaajat ovat tehneet muutostyön Ehon toimeksiannosta Ehon lukuun, he eivät ole loukanneet ohjelman tekijän tekijänoikeutta.

Vastaajien kertomuksesta käy ilmi, että ohjelman laadinta tapahtui siten, että vanhasta logiikkalaitteesta imuroitiin käsiohjelmointilaiteella siellä ollut ohjelma. Sitä ja C:llä entuudestaan ollutta aikaisempaa ohjelmaversiota lähtökohtana käytäen laadittiin uuden logiikkalaitteen mahdollistamalla ohjelmointiohjelmalla tietokoneohjelma, jossa aikaisempaan ohjelmaan on tehty uuden tekniikan vaatimat muutokset. Käräjäoikeus katsoo, ettei se, että vanhaan ohjelmaan tehdään muutoksia sellaisella uudella tekniikalla, joka ei ole ollut käytettävissä vanhaa ohjelmaa laadittaessa, merkitse sitä, että kyseessä on kokonaan uusi vanhasta kopioitu ohjelma.

5. Väite tekijänoikeuden menettämisestä

A, joka on Robotor Oy:n omistajana, toimitusjohtajana ja ainoana hallituksen jäsenenä käyttänyt Robotor Oy:n puhevaltaa, on ilmoittanut pidättäneensä aina piirakkakoneen tietokoneohjelman tekijänoikeudet itsellään. Todistaja L, jonka on väitetty ostaneen SKA-Koneautomaatio Oy:n (entisen Robotor Oy:n) konkurssipesästä riidanalaisen tekijänoikeuden, on ilmoittanut, ettei hän ole ostanut tekijänoikeuksia tietokoneohjelmiin tai edes niiden kappaleita.
Selvitystä siitä, että tekijänoikeus tietokoneohjelmaan olisi A:n henkilökohtaisessa konkurssissaan realisoitu, ei ole esitetty.

Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että asianosaisten lisäksi joku muu olisi esittänyt vaatimuksia kysymyksessä olevaan tekijänoikeuteen.

6. Oikeudenkäyntikulut

Asiassa ei ole ilmennyt perusteita, joiden vuoksi kantajan oikeudenkäyntiavustaja olisi velvoitettava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut yhteisvastuullisesti kantajan kanssa.

Kantajan avustaja on vaatinut valtion varoista palkkiota 89,5 valmisteluun käytetystä tunnista, yhdeksästä matkatunnista ja kuudesta istunnosta, joiden yhteinen kesto on ollut 18 tuntia ja joista yksi on kestänyt 6 tuntia ja muut alle 3 tuntia. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita suorittaa palkkio kantajan avustajalle oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n nojalla taikka käräjäoikeuskäsittelyn osalta ylittää oikeusapupäätöksen kattamat sata tuntia. Käräjäoikeus sen vuoksi määrää kantajan avustajalle maksettavaksi viidestä istunnosta 1.515 euroa, yhdestä istunnosta 555 euroa ja 82 valmistelutunnista 6.888 euroa, yhteensä 8.958 euroa. Vaaditut kulut hyväksytään sellaisenaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle ja C:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 20.668,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen sekä C:lle erikseen ajanhukasta 1.000 euroa.

Valtion varoista maksetaan A:n avustajalle oikeustieteen kandidaatti D:lle palkkioksi 8.958 euroa, kuluista 90,48 euroa, arvonlisäveron osuutta 1.990,67 euroa, yhteensä 11.039,15 euroa, mikä jää valtion vahingoksi.

Asiassa valtion varoista maksetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Laamanni Markku Brax

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 20.6.2006

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 7.7.2005 antamallaan päätöksellä nro 2420 jatkanut A:lle myönnettyä oikeusapua 20 tunnilla siten, että oikeusapu kattaa hänen avustajansa oikeustieteen kandidaatti D:n toimenpiteet yhteensä enintään 120 tunnilta.

Valitukset
A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja hänen käräjäoikeuden tuomiossa selostettu kanteensa hyväksytään. A on lisäksi vaatinut, että oikeusavun antamista jatketaan hovioikeudessa, hänelle annetaan mahdollisuus täydentää valitustaan ja hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

B ja C olivat ottaneet A:n tuotekehitystyön tulokset kilpailevan yrityksen käyttöön. A:n esittämää ja laatimaa aineistoa oli pidettävä tietokoneohjelmana. Tekijänoikeussuoja koski myös sellaista valmistelevaan suunnitteluun liittyvää aineistoa, jonka tuloksena voi myöhemmässä vaiheessa olla tietokoneohjelma. Arvioitaessa, oliko tietokoneohjelma ollut suojattava teos, merkitystä ei ollut logiikkalaitteella, jolle ohjelma oli laadittu. Ohjelma oli sisältänyt ehdollisia osioita ja aliohjelmia. Ohjelman oli voinut toteuttaa useilla eri tavoilla. C ei ollut tehnyt tietokoneohjelmaa tai osallistunut sen ensimmäisten versioiden kehittämiseen. A:n suunnittelutyön jälkeen laite oli ollut toimintakelpoinen. C oli laatinut oman tietokoneohjelmansa käyttäen hyväkseen aiemmin A:lta saamaansa aineistoa. B ja C olivat valmistaneet A:n tietokoneohjelmasta uuden kappaleen toiselle logiikkalaitteelle.

Pääkäsittelyn toimittaminen on hovioikeudessa tarpeen, koska asiassa on muun ohella kysymys näytön arvioinnista.

D on vaatinut, että hänelle valtion varoista maksettava palkkio A:n avustamisesta käräjäoikeudessa korotetaan 11.699,80 euroksi ja palkkion, kulujen ja arvonlisäveron yhteismäärä siten 14.384,14 euroksi.

Asiassa oli ollut erityisiä perusteita määrätä oikeusapu jatkumaan avustajan käytettyä toimenpiteisiin 100 tuntia. Palkkio tuli siten määrätä myös 100 tunnin ylittäviltä osin. Palkkio tuli määrätä 20 prosentilla korotettuna ainakin haastehakemusta täydentäneiden kirjallisten lausumien ja käräjäoikeuden istuntojen osalta, koska asia oli tosiseikoiltaan ja oikeuskysymyksiltään tuntuvasti tavanomaista riita-asiaa vaativampi ja toimeksiannon hoitaminen oli edellyttänyt erityisasiantuntemusta.

Vastavalitukset

B ja C ovat yhteisesti vaatineet, että oikeustieteen kandidaatti D velvoitetaan yhteisvastuullisesti päämiehensä A:n kanssa korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeuden osalta 20.668,80 eurolla ja hovioikeuden osalta 1.428,80 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Oikeusapua korvauksetta saava A oli avustajansa kanssa syyllistynyt asiassa oikeudenkäynnin väärinkäyttöön. Avustajan olisi asiantuntijana tullut ymmärtää, ettei kanteella ollut menestymismahdollisuuksia. A:n avustaja oli siten tahallisesti ja huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle ja C:lle huomattavia oikeudenkäyntikuluja, minkä johdosta hänet tuli velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut yhteisvastuullisesti päämiehensä kanssa.

Vastaukset

B ja C ovat kiistäneet A:n muutosvaatimukset ja vaatineet, että A ja hänen avustajansa oikeustieteen kandidaatti D velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heille vastauksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1.268,80 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea, eikä perusteita sen muuttamiseen ollut esitetty. A oli vastoin parempaa tietoansa kiukusta ja vihasta haastanut B:n ja C:n oikeuteen. A:n avustaja oli esittänyt väitteitä, jotka hän oli tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomiksi. Avustaja oli pitkittämällä aiheetonta oikeudenkäyntiä velvollisuuksiensa vastaisella menettelyllä aiheuttanut B:lle ja C:lle aiheettomia oikeudenkäyntikuluja. A:n ja hänen avustajansa oli täytynyt jo kannetta vireille pannessaan tietää, että vastapuolten olisi mahdotonta periä oikeudenkäyntikulujaan A:lta, koska hän oli henkilökohtaisessa konkurssissa.

D on kiistänyt B:n ja C:n muutosvaatimukset ja vaatinut, että heidät velvoitetaan korvaamaan hänen asianosaiskulunsa hovioikeuden osalta 340 eurolla korkoineen.

A:n kanne oli perusteltu. D:n asiasta tekemä oikeudellinen arvio ei ollut ilmeisen virheellinen.

B ja C eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastata D:n valitukseen.

A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastata B:n ja C:n vastavalitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

A:n valitus

Oikeusavun antamisen jatkaminen
Hovioikeus on päätöksellään 7.7.2005 jatkanut oikeusavun antamista A:lle siten, että oikeusapu kattaa hänen avustajansa D:n toimenpiteet enintään 120 tunnilta. Hovioikeuden 7.7.2005 antamassa päätöksessä tarkemmin mainituilla perusteilla asiassa on A:n oikeusturvan tarve sekä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen erityisiä syitä jatkaa oikeusavun antamista vielä 20 tunnilla.

Valituksen täydentäminen
Hovioikeuden 7.7.2005 antamassa päätöksessä mainituilla perusteilla A:lle ei ole tarpeen varata tilaisuutta valituksensa täydentämiseen.

Tietokoneohjelma tekijänoikeuden kohteena

A on kanteessaan väittänyt, että hänellä on tekijänoikeus kanteessa tarkemmin kuvatun tietokoneohjelman kehitysversioihin 2.0-2.11, joista 1.11.1990 päivätty versio 2.11 on kehittynein. A on ilmoittanut, että kaikki ohjelmaversiot olivat sisällöltään ja toiminnallisuudeltaan samanlaisia, ja kysymys oli koko ajan samasta ohjelmasta. A on edelleen väittänyt, että B ja C olivat kesäkuussa 1995 toimittaneet Eho Oy:lle tietokoneohjelman, joka loukkasi A:n tekijänoikeutta edellä mainittuun tietokoneohjelmaan, siis myös sen kehittyneimpään ohjelmaversioon 2.11.

A on esittänyt kirjallisena todisteena tekijänoikeusneuvoston lausunnon, jossa on arvioitu, onko tietokoneohjelman versiota 2.11 suojattava teoksena. Tekijänoikeusneuvosto, jolle A on toimittanut tietokoneohjelman paperitulosteena, on katsonut, että mainittu tietokoneohjelma olisi ollut mahdollista toteuttaa samalla ohjelmointikielellä vaihtoehtoisilla tavoilla. Tekijänoikeusneuvosto on todennut ohjelmointikielen kuuluneen Omronin CQM 1 -logiikkalaitteeseen. Käräjäoikeus on kuitenkin todennut olevan riidatonta, että ohjelma oli todellisuudessa tehty vanhemmalle ja yksinkertaisemmalle logiikkalaitteelle nimeltään Omron S 6. Hovioikeus toteaa, ettei erehtyminen logiikkalaitteesta sinänsä heikennä tekijänoikeusneuvoston lausunnon todistusarvoa, koska asiassa ei ole väitetty, että tekijänoikeusneuvoston arvioima tietokoneohjelma olisi vanhemmalla logiikkalaitteella laadittuna vaatinut tekijältään vähemmän itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä kuin uudemmalla logiikkalaitteella laadittuna. Asiassa on esitetty kirjallisena todisteena myös VTT:n 20.11.1996 päivätty lausunto logiikkaohjelmien samankaltaisuudesta, jossa on verrattu logiikkalaitteilla Omron S 6 ja CQM 1 laadittuja ohjelmia. VTT on lausunnossaan todennut, että uudemman logiikkalaitteen erona vanhaan nähden on lähinnä suurempi nopeus ja laajempi käskyvalikoima. VTT on pitänyt sekä vanhalle että uudelle logiikkalaitteelle laadittua ohjelmaa turhan monimutkaisena ja ulkopuolisen kannalta melko sekavana. Siten on VTT:nkin lausunnon perusteella selvää, että myöskään vanhalle logiikkalaitteelle laadittu ohjelma ei ole ollut tietyn ongelman pelkkä mekaaninen, ulkoisten tekijöiden sanelema ratkaisu, johon tehtävän suorittava yleensä päätyisi, tai varsinkaan ongelman ainoa mahdollinen ratkaisu. Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun neuvoston direktiivin (91/250/ETY) 1 artiklan mukaan tietokoneohjelmaa suojataan, jos se on omaperäinen siinä merkityksessä, että se on tekijänsä henkinen luomus. Muita arviointiperusteita ei saa soveltaa arvioitaessa, suojataanko ohjelmaa. Direktiivin perusteella on siten selvää, että tietokoneohjelmat yltävät melko helposti niinkutsuttuun teostasoon. Direktiivissä esitetyt periaatteet huomioon ottaen hovioikeus katsoo tekijänoikeusneuvoston ja VTT:n lausuntojen perusteella, että kanteessa kuvattua tietokoneohjelmaa on pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna teoksena.

Tekijänoikeuden loukkaus
Asia ei ole ollut hovioikeudessa riitainen siltä osin kuin käräjäoikeus on todennut B:n ja C:n tietokoneohjelman sinänsä loukanneen kanteessa kuvattujen ohjelmaversioiden 2.0-2.11 tekijän tai tekijöiden oikeutta viimeksimainittuihin ohjelmiin.

Tekijänoikeuslain 25 j §:n oikeuttamisperuste
Oikeuttamisperusteen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomiossa mainitut perustelut.

Väite tekijänoikeuden menettämisestä
Asia ei ole ollut hovioikeudessa riitainen siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, ettei A:n ole näytetty missään tapauksessa menettäneen tekijänoikeuksia kanteessa mainittuihin tietokoneohjelmiin.

Tietokoneohjelman tekijä
Asiassa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella ei voida ratkaista sitä, kuka on tietokoneohjelman versioiden 2.0-2.11 tekijä tai ketkä ovat niiden tekijöitä. A:n kanne ei kuitenkaan tekijänoikeuslain 25 j §:n oikeuttamisperusteen osalta mainituilla perusteilla voi missään tapauksessa menestyä siitä riippumatta, miten asiaan liittyvät muut riitaiset seikat ratkaistiin.

Pääkäsittelyn toimittaminen
Hovioikeus ei pidä tarpeellisena pääkäsittelyn toimittamista ainoastaan tietokoneohjelman versioiden 2.0-2.11 tekijän tai tekijöiden selvittämiseksi, koska seikka ei vaikuta asian lopputulokseen. Muilta osin asia on edellä mainituilla perusteilla ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella. Hovioikeus hylkää pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön selvästi tarpeettomana.

D:n valitus
Hovioikeus katsoo, että D:n käräjäoikeudessa esittämässä laskussa mainitut toimenpiteet ovat olleet tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. D:lle on maksettava palkkiona A:n avustamisesta käräjäoikeudessa hänen vaatimansa kohtuullisena pidettävä määrä.

B:n ja C:n vastavalitus
A:n kanne ei ole ollut selvästi aiheeton, eikä oikeudenkäyntiä asiassa siten voida pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeettomana. Tämän johdosta A:n avustajaa ei voida sanotun luvun 6 §:n nojalla velvoittaa korvaamaan yhteisvastuullisesti päämiehensä kanssa B:n ja C:n oikeudenkäyntikuluja asiassa. B:n ja C:n vastavalitus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut
A on hävinnyt muutoksenhaun oman valituksensa osalta, joten hänen tulee korvata B:lle ja C:lle valitukseen vastaamisesta aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi hovioikeus arvioi 1.000 euroa. A:n valitusta ei kuitenkaan voida pitää selvästi aiheettomana. Sen vuoksi A:n avustajaa D:tä ei voida velvoittaa osallistumaan sanottujen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen B:lle ja C:lle.

B:n ja C:n vastavalitus on hylätty. Sen vuoksi heidän tulee korvata D:lle vastavalitukseen vastaamisesta aiheutuneet kohtuulliset kulut.

D:lle valtion varoista hovioikeuden osalta maksettava palkkio on määrätty 20 prosenttia normaalipalkkiota suurempana, koska avustajan tehtävä on ollut poikkeuksellisen vaikea ja sen hoitaminen on edellyttänyt erityistä asiantuntemusta, kokemusta ja ammattitaitoa. Koska käräjäoikeuden tuomio on annettu 23.4.2004 ja valituskirjelmä on toimitettu käräjäoikeuteen 24.5.2004, palkkiota määrättäessä on sovellettu oikeusavun palkkioperusteista annettua valtioneuvoston asetusta sellaisena kuin se oli ennen 1.6.2004. Siten tuntipalkkion perusmäärä on D:lle maksettavan palkkion osalta 84 euroa.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma
Muutos käräjäoikeuden tuomioon:
Asianajaja D:n palkkio A:n avustamisesta käräjäoikeudessa korotetaan 11.699,80 euroksi ja arvonlisäveron määrä 2.593,86 euroksi, mihin määrään sisältyy myös 90,48 euron kulukorvauksesta määräytynyt arvonlisäveron osuus. Hovioikeuden toimesta maksetaan valtion varoista D:lle käräjäoikeuden maksaman määrän lisäksi palkkiona 2.741,80 euroa ja arvonlisäveron määränä 603,19 euroa.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle ja C:lle yhteisesti oikeudenkäyntikulujen korvauksena hovioikeuden osalta 1.000 euroa.

B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan D:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena hovioikeuden osalta 340 euroa.

Hovioikeuden määräämille oikeudenkäyntikulujen korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Oikeusapu kattaa A:n avustajan asianajaja D:n toimenpiteet yhteensä enintään 140 tunnilta.

Valtion varoista maksetaan asianajaja D:lle palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa vaatimukset enemmälti hyläten valituksen laatimisesta tarpeellisine toimenpiteineen kuuden tunnin työmäärän perusteella 604,80 euroa ja arvonlisäveron määrä 133,06 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Matti Rintala, Antti Miettinen, Petri Leskinen

Esittelijä:
Risto Niemiluoto

Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 08.05.2008 KKO:2008:45